Kayttokielioppi - Alho I., Kauppinen A.

1. Kielen vaihtelu ja kielellinen identiteetti

5.6.2 Verbintaivutus
5.6.3 Persoonamuodot

5.6.6 Verbiliitot - vakiintuneita merkityksiä

7.1.4 Postpositio-ja prepositiolausekkeet

8.2 Sivulauseet ja infiniittiset rakenteet

Author: Alho I. Kauppinen A.

Tags: suomi lastenkirjallisuus

ISBN: 978-951-746-968-5

Year: 2009

Similar

Nykysuomen lauseoppia

Suomen kielioppia ulkomaalaisille

Hyvaa Suomea

Kaytannon kieli

Text

Irja Alho & Anneli Kauppinen
Irja Alho & Anneli Kauppinen
M»
SKS

Käyttökielioppi

Irja Alho & Anneli Kauppinen
Käyttökielioppi
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Helsinki

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1154, Tiede
2., tarkistettu painos
Teos on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
nimeämien asiantuntijoiden tarkastama.
isbn 978-951-746-968-5
issn 0355-1768
Ulkoasu: Pekka Krankka
Painotyö: Kariston Kirjapaino Oy, Hämeenlinna 2009
www.finlit.fi

Sisällys
Esipuhe 7
Johdanto 9
1 Kielen vaihtelu ja kielellinen identiteetti n
1.1 Pluralistinen kieliajattelu 12
1.2 Kielimuotojen asema 14
1.3 Kielen normien perusteita 16
2 Kielioppi merkityksen kantajana 19
2.1 Kielioppien kuvaustapoja 19
2.2 Kielen kuviot eli konstruktiot 22
3 Ääntäminen 27
3.1 Puhe-elinten rakenne j a äänteiden j ako 2 7
3.2 Tavut ja prosodia 30
3.3 Ääntämisen ja kirjoituksen eroja 32
4 Sanat 35
4.1 Miten sanat karttuvat 36
4.2 Sanojen johtaminen 37
5 Sanaluokat 40
5.1 Miten suomen sanoja taivutetaan 43
5.2 Nominit 45
5.2.1 Sijamuodot 45
5.2.2 Substantiivit 48
5.2.3 Adjektiivit 55
5.2.4 Pronominit 62
5.2.5 Numeraalit 71
5.3 Adverbit 73
5.4 Postpositiot ja prepositiot 78
5.5 Partikkelit 79
5.6 Verbit 88
5.6.1 Verbiryhmiä merkityksen j a käytön mukaan 8 8
5.6.2 Verbintaivutus 91
5.6.3 Persoonamuodot 91
5.6.4 Tempukset 93
5.6.5 Modukset 100
5.6.6 Verbiliitot - vakiintuneita merkityksiä 106
5.6.7 Modaaliverbit 107

6 Lauseet 109
6.1 Lauseiden prot otyyppej ä eli perustyyppej ä 111
61.] Lauseessa perussubjekti 112
6.1.2 Lauseessa epätyypillinen subjekti 120
6.1.3 Lauseessa ei subjektia 124
6 2 Subjektillisuus ja subjektittomuus 128
6.2.1 Liukumo tyypillisestä epätyypilliseen 128
6.2.2 Miksi subjekti puuttuu 13o
6.3 Moniosaiset predikaatit 13 5
7 Lausekkeet 138
71 Lausekkeen rakenne 139
7.1.1 Substantiivilausekkeet 143
7.1.2 Adjektiivilausekkeet 154
713 Adverbilausekkeet 158
7.1.4 Postpositio-ja prepositiolausekkeet 59
7.1.5 Infiniittiset verbilausekkeet 162
7 2 Lausekkeet lauseen jäsentäjinä 164
8 Lauseista yhdyslauseiksi 16 6
8 1 Päälauseiden puhefunktioita 16 6
8.2 Sivulauseet j a infiniittiset rakenteet 16 8
8.3 Yhdyslauseet 172
9 Kielioppi teksteissä 174
9.1 Osallistujarooleja 174
9 2 Informaatiorakenne 17 9
9 3 Tekstien monet äänet 18 3
9.4 Tekstien merkityssysteemit 189
9. s Teksti kontekstissaan: kehystäminen 19 2
Lähteet 197
Esimerkeissä käytetyt tekstit 2 o 1
Asiahakemisto 2 3 5

Esipuhe
Jo 1970-luvulta lähtien jotkut - ja vähitellen yhä useammat - suomen
kielen tutkijat ja opettajat ovat olleet sitä mieltä, että kieliopin
opetusta olisi uudistettava, jotta se tukisi kielenkäytön opetusta. Koko ajan on
myös toivottu uusia ehdotuksia vanhan kieliopin tilalle, sillä
ymmärrettävästi ilman selkeää vaihtoehtoa uudistaminen olisi ollut vaikeaa.
Muutoksia onkin tapahtunut.
Tämän kirjan tekijät tapasivat toisensa Auli Hakulisen johtamassa
Kielioppityöryhmässä vuonna 1992. Mieleemme ovat jääneet
keskustelut, joissa pohdittiin innokkaasti, millainen voisi olla moderni
pedagoginen kielioppi. Mietintönään kielioppityöryhmä julkaisi teoksen
Kieli ja sen kieliopit. Mutta lisää oli tulossa: suomen kielen
tutkimuksen ja opetuksen onneksi käynnistyi Ison suomen kieliopin hanke,
jonka työn tuloksista voimme nyt ammentaa.
Ison suomen kieliopin ilmestyminen ja monet kielentutkimuksen
suunnat, kuten keskustelunanalyysi, kognitiivinen kielentutkimus
ja tekstintutkimuksen eri muodot ovat antaneet mainioita
mahdollisuuksia pedagogisen kieliopin uudistamiseen.
Käyttökielioppi on syntynyt käytännön tarpeesta. Omassa yliopisto-
opetuksessamme olemme havainneet, miten vaikeaa on korvata
vanhoja kielioppikäsityksiä uusilla, jos käytettävissä ei ole tiivistä
yleisesitystä. Käyttökielioppiin olemmekin pyrkineet kokoamaan kielen
rakennetietoa siten, että se yhdistyy luontevasti kielenkäyttöön.
Täydellinen kuva se ei tietenkään voi olla, mutta tavoitteemme on, että se
auttaisi näkemään kieliopin mahdollisuuksia.
Parhaat kiitoksemme käsikirjoitusta arvioineille nimettömille
asiantuntijoille. Kiitämme myös kaikkia niitä Jyväskylän ja Joensuun
yliopiston opiskelijoita, joiden kanssa olemme tämän kirjan
ajatuksia saaneet viime vuosina kehitellä. Kiitämme myös seuraavia kie-
7

Ien asiantuntijoita saamastamme avusta lausetyyppien vertailussa:
Helle Metslang ja Hannu Remes (viro), Natalia Baschmakoff ja Lea
Siilin (venäjä), Jopi Nyman (englanti), Stefan Werner (saksa), Pirjo
Söderholm (ruotsi), Irene Hall (espanja ja ranska) ja Alberto Ciarlanti
(italia). Lisäksi kiitämme Suomen Tietokirjailijat ry:tä kirjan tueksi
saadusta apurahasta.
Helsingissä 31. maaliskuuta 2008
Irja Alho Anneli Kauppinen
Käyttökieliopin toiseen painokseen on tehty pieniä tarkennuksia.
Yhdyslauseiden kuvausta on täydennetty ja kielilainsäädäntötauluk-
koa täsmennetty. Kiitämme Hannu Remestä ääntämistä ja muoto-
oppia koskevien lukujen tarkkasilmäisestä lukemisesta.
Kielioppi ei ole kovin helppo keskustelun aihe, varsinkaan
soveltamisen kannalta. Siksi kiitämmekin seuraavia kollegojamme, jotka
ovat kirjan ääressä istuneet ja kanssamme ajatuksia vaihtaneet: Eija
Aalto, Matti Itkonen, Johanna Kainulainen, Merja Kauppinen, Emma
Kostiainen, Tuuli Murtorinne, Marjatta Palander ja Tea Savola. Mari
Hankalalle lisäkiitos pedagogisen kieliopin mahdollisuuksia
kuvaavan "auringon" piirtämisestä.
Lopuksi kaunis kiitos suomen kieliopin uranuurtajalle Auli
Hakuliselle, jonka kommentit ovat olleet meille erityisen arvokkaita.
Helsingissä 17.3.2009
Tekijät
8

Johdanto
Kielioppi voi tarkoittaa monia asioita, esimerkiksi puhujan päässä
olevaa systeemiä tai tavallisimmin kirjoitettua kuvausta kielen
rakenteista ja hyväksytyistä käyttötavoista. Kielioppi on myös kiinnostanut
tutkijoita ja kielenkäyttäjiä monesta eri syystä. Aika moni on viehättynyt
kieliopin systemaattisuudesta, joku haluaa tarkastella kielioppia
kielenkäytön kannaltapa usein siitä etsitään kielen normien perusteita.
Tämän kirjan tavoitteet ja lähtökohdat ovat käytännölliset: Kielioppi
on kuvaus kielestä. Se antaa myös nimen monille kielen ilmiöille.
Tarkoituksenamme on antaa käytännönläheinen mutta silti tieteellisesti
ajantasainen ja luotettava kuvaus suomen kielen rakenteista. Kirjassa
esitellään suomen kielen rakenteiden perusominaisuuksia Ison
suomen kieliopin tekemiä ratkaisuja noudattaen ja soveltaen. Huomioon
on otettu erityisesti kielen rakenteiden, merkityksen ja käytön välinen
yhteys. Tavoitteena on myös rohkaista lukijaa eri kielten ja
kielimuotojen vertailuun. Sitä ajatellen olemme kutoneet tekstiin joitakin
kieltenvälisiä eli kontrastiivisia vinkkejä. Antiikin filosofi Ouintilianuk-
sen lausumaa soveltaen uskomme, että toisten kielten peilistä näkee
omankin kielen paremmin.
Usein asetetaan rinnakkain formaalinen ja funktionaalinen
kielioppi(käsitys). Formaalinen tarkoittaa kielellisen muodon
ensisijaisuutta. Ajattelemme, että kielellisen merkityksen rakentaminen
on aktiivinen, dynaaminen prosessi, ei staattisten sääntöjen
määräämä. Käyttökielioppi pyrkii esittämään kielen joustavana ja avoimena
järjestelmä, jossa termitkään eivät voi määritellä asioita tarkkarajai-
sesti. Funktionaalisen kieliopin ensisij ainen tehtävä onkin toimia meta-
kielenä, jonka avulla tunnistetaan ja selitetään tekstien eroja ja
suhteutetaan ne tilanteisiin, joissa ne näyttävät toimivan.
9

Nykyihmisen teksti- ja kieliympäristö on erilainen kuin ennen.
Uudelle tilanteelle on ominaista paikallisten kielimuotojen
vaihtelevuus ja maailmanlaajuinen verkostoituminen. Vuorovaikutuksen
onnistuminen edellyttää tilanteenmukaista kielenkäyttöä. Uudet
mediat ovat tuoneet uusia tekstilajeja, esimerkiksi verkkotekstit,
sähköpostit ja kännykkäviestit, jotka eivät sovi vanhoihin tekstilaji- ja
tyylimäärittelyihin ja joihin ei myöskään voi soveltaa kaavamaisesti
vanhoja tekstinormeja. Kielenkäyttäjän kannalta kieli on
selviytymisstrategia: eri tilanteet edellyttävät erilaista kielenkäyttötaitoa. Niistä
vähäisin ei tietenkään ole selviytyminen yleiskielen taitoa vaativista
kielenkäyttötilanteista. Tämänkin kieliopin kuvaus koskee
tarkoitukseensa vakiintuneita kielen rakenteita. Jonkin verran oheen on tuotu
myös sopimuksiin perustuvia kirjoitetun kielen normeja.
Käyttökieliopin pedagogisena tavoitteena on näyttää kieli
hahmoina ja kokonaisuuksina, joilla on luonteva yhteys kielen oppimiseen ja
käyttöön. Siksi kirjassa painottuvat lausekkeet, verbiketjut ja
lauseiden perustyypit (prototyypit) sekä kielen kuviot (konstruktiot).
Lauseke on lauseen hierarkkisen rakenteen yksikkö, mutta samalla
keskustelun ja tekstin luonteva osa. Lauseiden prototyypeistä on yhteys myös
osallistujarooleihin. Konstruktion kautta välittyy ajatus kielen
rakenteen, tekstilajin ja sävyn yhteydestä.
Kirjan lopussa on liitteenä tekstikokoelma. Se on varanto, josta kieli-
oppiesimerkkimme on otettu. Esimerkin perässä oleva koodi viittaa
kyseiseen liitteen tekstiin.
10

1 Kielen vaihtelu
ja kielellinen identiteetti
Tässä luvussa tarkastellaan kielenkäytön vaihtelua ja kielen
monimuotoisuutta yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta. Jakso johdat -
telee siihen ajatteluun, että kielioppi on avoin järjestelmä ja
kielenkäytön resurssi.
Lapsena omaksuttu äidinkieli on ihmiselle aina merkityksellinen:
kieli rakentaa ajattelua ja sen varaan rakentuu myös hänen tunne-
elämänsä. Äidinkielensä perusteella ihminen kuuluu johonkin
yhteisöön, mutta kielensä ominaispiirteiden perusteella hän myös voi
erottua joukosta. Äidinkieli on osa ihmisen identiteettiä. Vaikka
ihmiskielellä kiistämättä on biologiset juuret, äidinkieli on aina omaksuttu
ja opittu, ei synnynnäinen.
Varttuessaan ihminen kerää kielivarantoonsa lausumia, joita hän
tarvitsee selviytyäkseen eri tilanteista ja täyttääkseen
ilmaisutarpeitaan. Hän toivoo, että hänen kielenkäyttönsä olisi yhteisön hyväksymä,
niin ettei hänen ymmärrystään, asiantuntemustaan tai
toimintaansa väheksyttäisi kielenkäytön vuoksi eikä hän myöskään joutuisi
kielenkäyttönsä vuoksi syrjittyyn asemaan tai nolatuksi. Ihmisen oman
kielen kieliopin kehittyminen on riippuvainen siitä, että hänen
käyttämäänsä kieltä arvostetaan ja häntä rohkaistaan sen käyttäjäksi.
Sosiaaliseen ja kulttuuriseen toimintaan osallistuminen,
harjoittelu ja opiskelu perehdyttävät eri tilanteisiin soveltuviin kielenkäytön
muotoihin.
Koulutuksen tehtävänä on parantaa ihmisen
selviytymismahdollisuuksia yhteiskunnassa. Koulussa rakennetaan myös ihmisen
käsitys hänen omasta äidinkielestään sekä sen arvosta ja suhteesta
muihin kieliin ja kielimuotoihin. Kunkin aikakauden yhteiskunnallinen
ajattelu heijastaa käsitystä siitä, miten ihmisen äidinkieli otetaan
huomioon hänen sosiaalista identiteettiään rakennettaessa. Koulun
omak11

suman kasvatustehtävän historiallis-yhteiskunnallisia vaiheita
voidaan kuvata seuraavalla tavalla:
Ekskluusio merkitsee ihmisen jokapäiväisen arjen ja kouluinsti-
tuution erottamista toisistaan. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että
koulu näkee tehtäväkseen ihmisen nostamisen köyhyydestä ja
sivistymättömyydestä. Tämän hyvää tarkoittavan periaatteen
sivutuotteena kouluinstituutio voi samalla riistää ihmiseltä hänen äidinkielensä
ja kulttuurinsa vähättelemällä sitä ja asettamalla tilalle paremmaksi
katsotun kielen ja kulttuurin. Suomessa tällaisesta menettelystä ovat
joutuneet aiemmin kärsimään esimerkiksi saamea ja viittomakieltä
äidinkielenään puhuvat lapset.
Assimilaatio merkitsee sitä, että erilaiset vähemmistöt ja myös eri
tavoin puhuvat sopeutetaan valtakulttuuriin. Jos puhumme suomen
kielen eri varieteeteista, voimme ottaa esimerkiksi sen viime
vuosisadalla yleisen asenteen, jonka mukaan murteen käyttö ei kuulunut
sivistyneeseen puhetapaan. Opettajaperheessä kasvanut suomen
kielen tutkija Taru Kolehmainen (2006) on kirjoittanut tällaisesta
kokemuksestaan: "Kun sitten suomenopiskelijana istuin yliopiston mur-
rekurssilla ja päästiin kaakkoishämäläisiin murteisiin, koin valtavan
helpotuksen: lapsuuteni murre ei ollutkaan halveksittavaa kieltä, siitä
oli tehty hienoja tutkimuksiakin. Oli kuin olisin saanut palan
minuuttani takaisin - sen isän puoleisen."
1.1 Pluralistinen kieliajattelu
Monikulttuurisuus tarkoittaa periaatteessa eri elämänmuotojen
huomioon ottamista: opitaan tuntemaan erilaisia kulttuurin muotoja.
Kielitaidosta puhuttaessa monikulttuurisuuden rinnakkaistermi on
multilingvaalisuus, yhteisöllinen monikielisyys, joka tarkoittaa
useiden kielten taitoa tai eri kielten rinnakkaiseloa jossain tietyssä
yhteiskunnassa. Käytännössä puuttumaan voi jäädä se tieto, että jokainen
ihminen rakentaa identiteettiään ja itsetuntoaan myös muilla kielen
ja kulttuurin muodoilla kuin niillä, jotka on määritelty tai ovat
määrittyneet valtakulttuurin normeiksi. Monikulttuurisuuden käsitteen
rinnalle onkin esitetty pluralistista koulutusajattelua, joka
tarkoittaisi kulttuurin valtavirran muutosta, erilaisia mahdollisuuksia
selviytyä yhteiskunnassa. Se merkitsee sitä, että keneltäkään ei viedä hänen
omaa äidinkieltään ja identiteettiään eikä tyrmätä erilaisia
yhteiskunnassa selviytymisen tapoja. Yhteisölliseen ajatteluun kuuluu
monipuolinen kielenkäyttötapojen tukeminen. Se tarkoittaa, että
monenlainen kielenkäyttö - esimerkiksi murteet, slangi, vieraskorosteinen
12

suomi, tekstiviestien kieli - hyväksytään luontevaksi osaksi eri
tilanteiden kielenkäyttöä. Tämä koskee sekä Suomessa syntyneitä ja
täällä eri kielimuotoja omaksuneita suomalaisia että tänne myöhemmin
muuttaneita. Kielellisille vähemmistöille se tarkoittaa heidän
äidinkielensä arvostamista ja tukemista.
Kielitaidosta puhuttaessa termillä plurilingvaalisuus
tähdennetään sitä, että omaksutut tai opitut kielet ja kulttuurit eivät varastoidu
mielessä tiukasti erillisiin osastoihin, vaan niistä rakentuu yksilön
kielellinen viestintätaito, hänen kommunikatiivinen
kompetenssinsa. Päämääränä ei ole yksittäisten kielten hallinta, joista jokainen
opitaan erillisenä ja jonka esikuvana on "ideaalinen, kielen
syntyperäinen puhuja”, vaan tavoitteena on mahdollisimman laaja kielellinen
varanto, jossa kaikilla eri kielten kieli- ja kommunikaatiotaidoilla on
sijansa. Kielitaito voidaankin nähdä sekä identiteetin että
asiantuntijoiden rakentamisen keinona.
Kielten vuorovaikutus on aina synnyttänyt variaatiota. Suomea
toisena kielenä puhuva tuo omaan ympäristöönsä uuden tavan käyttää
suomen kieltä. Helsingin slangikin on alun perin syntynyt suomen-
ja ruotsinkielisten poikien puhekielten vuorovaikutuksesta, joka
puolestaan on osoitus erikielisten nuorten ennakkoluulottomasta
kaveruudesta.
Pluralistinen kieliajattelu velvoittaa siihen, että opitaan erilaisia ja
eri tilanteisiin soveltuvia kielenkäyttötapoja. Koulun käyneen
kansalaisen tulee siis osata lukea ja kuunnella erilaisia, eri tilanteisiin
tehtyjä tekstejä ja myös tuottaa niitä tilanteeseen luontuvalla
tavalla. Se merkitsee myös yhteisen yleiskielen hallintaa, jolla
yhteiskunnan institutionaalisissakin tilanteissa on mahdollista selviytyä. Eri
kielimuodoilla on kullakin oma tärkeä tehtävänsä: Kotoiset puhekielen
muodot luovat tilanteessaan yhteisöllisyyttä ja rakentavat
tunneilmapiiriä. Yleiskielen käyttö taas vaikuttaa kielenkäyttäjän
uskottavuuteen ja hänen rooliinsa asiantuntijana.
Maailman kaikissa kieliyhteisöissä kielenkäytön keskeisin laji on
puhuttu kieli, jokapäiväisiin toimiin liittyvä puhekieli. Arkipuhe on
laajin ja monimutkaisin ihmisille vuosituhansien saatossa
kehittyneistä merkki- ja normijärjestelmistä. Ihmiskunnan
kehityshistorian kannalta suurin piirtein nykyisen kaltaisen puheen ikä on ehkä
50 000-100 000 vuotta, kun vanhimpien kirjoitusjärjestelmien ikä
on 5 000 vuotta. Suomen kirjakieltä alettiin kehittää
uskonpuhdistuksen innoittamana 1500-luvulla. Mikael Agricolasta on kuitenkin pitkä
matka Aleksis Kiven tuotantoon, 1800-luvun loppupuolelle, joka
merkitsi suomalaisen kirjallisuuden nousua.
13

Äidinkieliä voi yhdellä ihmisellä olla myös useita. Kaksikielinen on
henkilö, joka pystyy aktiivisesti puhumaan, ymmärtämään ja
ajattelemaan, varttuneempi myös kirjoittamaan ja lukemaan kahdella
kielellä ja automaattisesti vaihtamaan kieliä. Kaksikielisiksi katsotaan
lapset, jotka käyttävät muutakin kieltä kuin ensikieltään ja ovat
omaksuneet nämä kaksi kieltä ennen neljättä ikävuottaan. Kaksikieliset
lapset vaihtavat yleensä luontevasti kieltä tilanteen ja puhekumppanin
mukaan - toimivatpa usein myös erikielisten vanhempiensa
tulkkeina.
Äiti, äiti! Guess what? I made a new friend today!
- Mitä? Sano se suomeksi, Ruusu. Ja sano Sällille päivää!
-Mulla on uus ystävä koulussa! Päivää Salli!
- No hellouta, hellouta Ruusu. Mitä se tytöntirppana tietää? On niin
enerkinen pakkaos ku olla ja voi.
[Kirsi Reinikka: Ryssän iloiset silmät]
Kaksikielisen käsitys itsestään ja muiden käsitys hänestä
vaikuttaa hänen identiteettiinsä kaksikielisenä tai jommankumman kielen
puhujana. Jos ympäristö suhtautuu kaksikielisyyteen hyödyllisenä
asiana, se saattaa kannustaa kaksi- tai monikielisiä perheitä
samanlaiseen ajatteluun.
1.2 Kielimuotojen asema
Kielimuodot ovat osa ihmisten toimintaa. Yleensä
kirjoituksissa käytetään hiukan erilaista kieltä kuin puheessa. Erityinen
asema kielimuotojen joukossa on kirjakielellä, joka on ankarimmin
normitettua ja tietoisen tarkkailun alaista. Toisaalta kirjoitettu
kielikään ei aina ole kirjakielistä, ja joskus ääneen esitetty tekstikin
on tarkasti kirjakielen muotoon puettua.
Murteen ja kielen ero ei aina ole selvä. Usein kielimuodot
määritellään eri kieliksi sen perusteella, että puhujat eivät ymmärrä toistensa
puhetta ilman opiskelua. Saman kielen murteita taas olisivat ne,
joita voi ymmärtää. Tämä ei kuitenkaan ole aina pätevä erotteluperuste.
Monesti ratkaisevia ovat valtakuntien rajat. Omaksi kielekseen on
julistautunut esimerkiksi Ruotsin Tornionlaakson meänkieli.
Suomenkielistä asutusta siellä on ollut 1600-luvulta lähtien. Haminan rauhan raja
halkaisi suomalaisasutuksen 1809.1880-luvulla alkoi kielen
ruotsalaistaminen. 1960-luvulta lähtien suomenkielisten on ollut Ruotsissa
mahdollista opiskella suomea koulussa.
14

Kielen vaihtelun nimityksiä
Kirjoitettujen tekstien kielimuodot
Puhutut kielimuodot
Normisuositusten mukainen kirjoitettu kieli ja
lukupuhunta
Kirjakielen normeja mukaileva kielimuoto
Normittamaton, tilanteen mukaan vaihteleva
kielimuoto
Nopeatempoiseen, lyhyeen verkkovuorovaikutuk-
seen kuuluva kielimuoto, johon kirjainten lisäksi
kuuluvat tunneikonit1
Paikallinen, vanhastaan käytetty kielimuoto
Kaupunkimaisen alueen puhuttu kielimuoto, jossa
on paikallinen leima, usein myös joitakin
murrepiirteitä
1. Kaupungeissa syntynyt paikallinen,
tietyn yhteisön tai ikäryhmän kielimuoto
2. Tietyn ammattikunnan piirissä käytetty puhekieli
(jargon)
Eri tilanteisiin ja tekstilajeihin sopivien
kielimuotojen käyttö
Kielimuoto, tyyli
Kunkin puhujan oma tapa puhua
Monietniseen kaupunkikulttuuriin kuuluva, eri
kieliä sekoittava ja valtakieltä yksinkertaistava
kielimuoto
Viime aikoina kielelliset vähemmistöt ja murteenpuhujat ovat
tuoneet Suomessa esiin omaa identiteettiään. Uussuomalaisia
yhdistää kielten rajoja ylittävä multietnolekti. Suomalaisen murrebuumin
ilmentymiä ovat kirjailijat, jotka kirjoittavat omaa murreäidinkieltään,
jolla he ajattelevat ja tuntevat.
Suomen kielen tie täysipainoiseksi opetuksen, tieteen ja taiteen
kieleksi on alun perin ollut pitkä. Sitä kehitettiin pitkään kirjoitetuksi
kieleksi. Tavoitteena oli yhtenäinen, kansakuntaa yhdistävä kirjakieli.
Tämä oli tärkeää kansallisen itsetunnon kannalta. Nyt, kun suomen
kielen asema on hyvä ja suomi on yksi EU:n virallisista kielistä, meillä
on varaa ajatella Suomea ja maailmaa suvaitsevaisesti
monikulttuurisena alueena. Kielet eivät ole kilpailijoita.
i Tunneikonit ovat joko välimerkeistä koottuja tai graafisia merkkejä, jotka toimivat
sanoman sävyä tulkitsevina välimerkkeinä, joskus jopa syntaktisina elementteinä
(Vauras 2008).
Kirjoitettu kieli
Puhuttu kieli
Kirjakieli
Yleiskieli
Puhekieli
Verkkokieli
Murre
Aluepuhekieli
Slangi
Kielen tilanteinen vaihtelu
Rekisteri, koodi
Idiolekti
Multietnolekti
15

Kieli kansallisen identiteetin perustaksi
1800-luvulla suomi saavutti valtakielen aseman omassa maassa.
Vuonna 1841 suomen kieli määrättiin oppiaineeksi kaikkiin poikakouluihin.
Vuonna 1863 suomen kieli oli otettava virallisessa käytössä ruotsin vertaiseksi.
Vuoden 1922 kielilailla säädettiin suomen ja ruotsin virallisesta käytöstä.
Vuonna 1994 mainittiin ensi kerran oppiaine suomi toisena kielenä.
Perusopetuslaki 628/1998
Äidinkielenä opetetaan oppilaan opetuskielen mukaisesti suomen,
ruotsin tai saamen kieltä.
Äidinkielenä voidaan huoltajan valinnan mukaan opettaa myös romanikieltä,
viittomakieltä tai muuta oppilaan äidinkieltä.
Kaikilla maahanmuuttajilla on oikeus valtakielen opetukseen.
Yksilön kielelliset oikeudet, perustuslaki 2000
Jokaisella on oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin, yhdenvertaisuus lain edessä.
Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.
Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus
ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan.
Viittomakielisten oikeudet saada apua turvataan lailla.
Kielilaki 2004
Tavoitteena on tukea kansalliskielten puhujien oikeutta käyttää omaa kieltään
tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa.
1.3 Kielen normien perusteita
Miten kielen oikeellisuutta ja hyväksyttävyyttä voidaan arvioida?
Usein ajatellaan, että kielen normien perusteet sisältyvät kielioppiin.
Tämä päteekin silloin kun on kysymys normatiivisesta eli ohjeita
antavasta kieliopista, mutta todellisuudessa asia on paljon
monimutkaisempi.
Kielenhuolto koskee ensi sijassa kirjakieltä ja kirjoitettua
yleiskieltä, ja monet kielen normeja koskevat ohjeet, kuten sanojen
oikeinkirjoitus, ovat sopimuksia. On sovittu, että suomen kielessä pilkunkäyttö
perustuu lauseen kieliopillisiin rakenteisiin eikä esimerkiksi
taukoihin: pilkku esimerkiksi on lauseiden välissä ennen että-sanaa, vaikka
tauko on puheessa usein vasta sen jäljessä.
Hyvään yleiskielen käyttöön kuuluu sovittujen kirjoitetun kielen
normien hallitseminen, esimerkiksi oikeinkirjoitus, alkukirjaimet,
välimerkit. Kirjoitetulta yleiskieleltä vaaditaan yleensä myös
täsmällisyyttä, selkeyttä ja johdonmukaisuutta, ja nämä seikat ovat usein
16

yhteydessä kieliopillisiin rakenteisiin, tosin eivät aivan
suoraviivaisesti. Sanojen taivutuksessa on tiettyä säännönmukaisuutta, jota on
kuvattu esimerkiksi sanakirjoissa ja kieliopeissa. Usein kieleen
kumminkin vakiintuu yleissäännöstä poikkeavaa käyttöä. Niinpä kielen
historian kannalta tuoreet lainasanat voivat taipua toisin kuin
vanhemmat sanat. Taivutamme auto: auton, vaikka t vaihtelee yleensä d:n
kanssa astevaihtelua noudattaen: aita : aidan, lauta : laudan.
Historian aikana kieleen on syntynyt tiettyjä säännönmukaisuuksia,
luonnollisia normeja, kuten äännerakenne, sanojen taivutus ja
lauseiden perusrakenne. Mutta paljolti kielen normit määräytyvät sen
perusteella, mitkä muodot ja sanat ovat vakiintuneet käyttöön, ja toiseksi
sen perusteella, millainen kielenkäytön tapa sopii kuhunkin
tilanteeseen. Otetaan esimerkiksi muutamien sanojen hyväksyttävyys.
Onko sana vapuri suomea? Sana on tullut ehdotuksena esiin
kilpailussa, jossa koululaisilta pyydettiin suomenkielisiä vastineita eräille
vieraskielisille sanoille. Vapuri on arvioitu yhdeksi parhaista
ehdotuksista handsfree-laitteen vastineeksi. Se on kätevä johdos sanasta vapaa.
Sana ei ole ainakaan vielä vakiintunut yleiseen käyttöön, mutta
sillä on kaikki mahdollisuudet siihen. Tällaisia uudissanoja käytetään
monesti leikkimielellä, ja jotkut niistä vakiintuvat. Silloin niistä tulee
suomen kielen sanoja.
Suomen kieleen luodaan johtamalla ja yhdistämällä sanoja koko
ajan. Usein keksijöinä ovat alan ammattilaiset, joskus myös
kielentutkijat. Sana mainos syntyi vuonna 1928 Suomen Kuvalehden
julistaman kilpailun tuloksena. Ehdotuksen teki suomen kielen professori
E. A. Saarimaa. Kilpailu julistettiin siksi, että käytössä ollut
vieraskielinen sana reklaami oli synnyttänyt monien mielestä kielteisiä
mielikuvia. Nykyisin emme edes huomaa, että mainos on "keksitty” sana.
Sama koskee monia paljon uudempiakin sanoja, ajatellaan vaikka
tietotekniikan alan sanoja tietokone (joka ei oikeastaan kuvaa hyvin
laitteen ominaisuuksia, sillä kone ei "tiedä"), käyttöliittymä, levyke,
tulostin, reititys, matkapuhelin, kännykkä. Joidenkin muiden keksintöjen
nimet sen sijaan on mukautettu suomeen muista kielistä, esimerkiksi
radio, televisio, auto. Kaikki ne ovat suomen yleiskielen sanoja.
Eri kielimuotoihin kuuluu erilaisia sanoja: slangisanat slangiin ja
murresanat murteisiin. Kaikki sanat ovat kielen rikkaus, eikä niitä voi
luokitella kategorisesti huonoihin tai hyviin, jos niitä käytetään
tilanteessa, johon ne ilmaisuvoimaltaan ja tyyliltään sopivat. On
huomattava, että yleiskielikin uudistuu ja kehittyy siten, että siihen tulee uusia
aineksia muista kielistä ja kielimuodoista. Puhutun kielen sanat ja
ilmaisutavat ovat yleiskieltä rikastuttava varanto.
17

Entä vierasperäisyydet? Viime vuosituhannella oli tapana puhua
"svetisismeistä” nyt mainitaan usein anglismit. Näihin molempiin
ilmauksiin sisältyy ajatus siitä, että vahvempi kieli, niin sanottu pres-
tiisikieli, tunkeutuu heikommassa asemassa olevaan kieleen niin, että
tämän kielen omat ilmaisuvarat tukahtuvat. Ruotsin kielen ylivaltaa
ei enää pitkään aikaan ole Suomessa ollut aihetta pelätä, joten ruot-
salaisvaikutteisuutta, "svetisismiä”, ei enää voi käyttää kielenhuollon
perusteena. Yleensä on kysymys tyylistä: esimerkiksi otin sen vastaan
suurella ilolla lienee alun perin ruotsin rakennelaina, mutta suomen
kielessä ilmaus kuulostaa vanhahtavan juhlalliselta; sana pärjätä on
tullut ruotsista-nyt se on sanakirjoissa ja merkitty tyyliltään arkiseksi.
Puhe anglismeista viittaa tämänhetkiseen ilmiöön: englannin
ylivaltaan kaikkialla maailmassa. Nykyisin kielten vaikutuksia toisiinsa
kuitenkin katsotaan monipuolisemmin. Yksittäiset englannin ilmaukset
eivät ole suomen kielen uhka, jos suomen kieltä käytetään
monipuolisesti ja jos kielemme asema on vahva. Kysymys on siis
kieli-identiteetistä. Tavoitteena ei enää pidetä suomen kielen "täydellistä
puhtautta", sillä ymmärretään, että kielet ovat aina saaneet vaikutteita muista
kielistä. Vain kuollut kieli säilyy muuttumattomana.
18

2 Kielioppi merkityksen kantajana
2.1 Kielioppien kuvaustapoja
Kieliopit - niin kuin muutkin tekstit - on kirjoitettu tiettyyn
tarkoitukseen. Jos tavoitteena on kuvata, millaisia ovat hyvän kirjakielen
rakenteet, tuloksena on normatiivinen kielioppi. Tällaiseen
kielioppiin olemmekin koulussa tottuneet. Kielioppi voi olla myös
yksityiskohtainen kuvaus vakiintuneista puhutun ja kirjoitetun kielen
käytänteistä. Tällöin on kysymys deskriptiivisestä kieliopista,
jollainen on Iso suomen kielioppi. Asiaa voidaan tarkastella kielen
ekologian kannalta: Jos kieliopissa kuvataan vain jotkut kirjakieleen
kuuluvat muodot, tehdään valinta, joka suosii tiettyjä rakenteita ja niiden
määriteltyä käyttöä. Tällöin ne kielen ilmaukset, jotka eivät saa
nimitystä tai kuvausta kieliopissa, voivat jäädä opetuksessakin vaille
huomiota, jopa torjutuiksi, niin kuin jäävät kasvit tai eläimet, joita
tutkijat eivät ole nimenneet ja joiden merkitystä he eivät ole kuvanneet.
Se, millä ei ole nimeä, jää marginaaliin. Kieliopin kirjoittaja tekee siis
valintoja tarkoituksen mukaan - tietoisesti tai tiedostamatta.
Perinteisen koulukieliopin juuret ovat antiikin filosofiassa. On
kuitenkin merkillepantavaa, että grammatiikan eli kieliopin vanha
yhteys retoriikkaan on historian aikana katkennut. Näin ollen koulu-
kielioppeihin on jäänyt pelkkä grammatiikka, käytännössä kieliopin
muoto. Perinteisen koulukieliopin kuvaus on myös sillä tavoin
rajoittunutta, että se ei ulotu sanan, lauseen tai yhdyslauseen rajojen
ulkopuolelle. Se ei siis ole ottanut huomioon tekstiyhteyttä - saati kielen
vaihtelua, kuten tekstilajiin tai tilanteeseen kuuluvaa sanomisen sävyä ja
19

tyyliä, toisin kuin antiikin retoriikassa oli tapana.2 Kaavamaisia
perinteisen kieliopin määritelmiä noudattava voikin joutua ymmälle
elävän kielenkäytön edessä:
"Mutta konjunktiothan yhdistävät virkkeen lauseita/'3
"Yrittäisit nyt muistaa, että konditionaali on ehtomuoto
ja nyt ajan adverbi."4
Puutteistaan huolimatta perinteinen kielioppi on parempi kuin ei
mitään kielioppia, sillä kielen kuvausta ja rakenteiden nimityksiä
tietysti tarvitaan - ja tarvitaan myös tietoa kirjoitetun kielen normeista.
Vanha koulukielioppi on kuitenkin vaarassa jäädä paitsioon. Sen
lukijat eivät aina tiedä, miksi sitä pitäisi opiskella, ja taitavat
kielenkäyttäjät eivät välttämättä katso sitä tarvitsevansa.
Kieliopilla on monenlaista käyttöä: Se voi kiinnostaa pelkästään
teoreettisena rakennelmana, jolla voi olla käyttöä esimerkiksi
kielen mallinnuksissa. Sitä tarvitaan myös kielestä puhumiseen ja
kielen ilmiöiden ymmärtämiseen. Sen avulla rakennetaan myös eri
kielten ja kielimuotojen välisiä yhteyksiä. Keskeistä on, että kielioppi
tarjoaa kielestä puhumisen kielen eli metakielen.
Formaalisessa kieliopissa5 säännöt eivät tarkoita sovittuja sääntöjä,
vaan tavoitteena on tarkan säännöstön avulla määritellä kielen
rakenteiden hyväksyttävyyden ehdot ja rajat. Kieli esitetään matemaattisen
tarkkoina kaavoina. Ihmisellä oletetaan olevan päänsisäinen
synnynnäinen kielioppi, jolla on neurologinen perusta.
Funktionaalinen kielioppi tarkastelee kieltä sosiokulttuurisesti
konstruoituneina rakenteina, joilla on kielenkäyttötilanteisiin
liittyvät tehtävänsä. Tarkastelun kohteina ovat tekstit. Kielen muotojen ja
rakenteiden katsotaan niissä palvelevan tekstille ominaisia tehtäviä:
todellisuuden kuvaamista, vuorovaikutusta ja tekstin
yhtenäisyyttä. Kielen rakenteiden (kieliopin) kuvauksen tavoitteena on selittää,
miten kieli tekee merkityksiä. Funktionaalinen kielioppi pyrkii
kuvaamaan kieltä niin, että sen opiskelija ymmärtää kielen ja kielenkäytön
ominaispiirteet. Yhdistäessään kielen rakenteen ja käytön funktionaa-
2 Esimerkiksi Aristoteleen Retoriikassa toistuvat usein kieliopin termit,
esim. nimisasat, teonsanat, yhdyssanat, epiteetit (määritteet), yhdistävien sanojen
oikea käyttö (Aristoteles IX).
3 Tällainen mutta-konjunktiolla alkava virke on tavallinen ja hyväksyttävä
asiatekstissä.
4 Tällaisessa konstruktiossa yrittäisit ei esitä ehtoa eikä nyt ole ajan adverbi.
5 Lähtökohtana Noam Chomskyn kielioppimalli.
20

Erilaisten kielioppien kuvaustapoja
Tavoitteet
Sosiaalinen funktio
Perinteinen
standardikielen
ohjailu
koulukielioppi
(Setälä)
opettaminen
Formaalinen
kielen universaalien
rakenteiden kuvailu
(Chomsky)
esittäminen, neurologisten
rajojen osoittaminen
Funktionaalinen
ekologinen, kielen
retorinen: kielioppi
(Halliday)
sosiaalisen konstruoitumisen
osoittaminen
on tekstin design
Keskustelun
vuorottelun periaatteet;
vuorovaikutuksen
kielioppi
sanojen, rakenteiden ja
rakenteiden retoriikka
(Sacks, Schegloff,
ilmausten käyttö
luonnolliAuli Hakulinen)
sessa keskustelussa
Kognitiivinen
kielen yhteys ajatteluun,
kielenkäytön käsitteistymisen
(Langacker,
kielellisten muotojen yhteys
osoittaminen
Pentti Leino)
skeemoihin
Konstruktiokielioppi
muodon, merkityksen,
luonnollisen oppimis-ja
(Fillmore, Croft)
sävyn ja tilanteen yhteys
käyttötilanteen kuvailu
linen kielioppi on tavallaan palauttanut retoriikan näkökulmia
kieliopin yhteyteen.6
Keskustelun kielioppi perustuu pääosin keskustelunanalyysin
tutkimustuloksiin. Lähtökohtana on se, että ihmiskielen ensisijainen
muoto on kasvokkaispuhe ja kielen rakenteet ovat alun perin
syntyneet sitä palvelemaan. Aitoa vuorovaikutusta tarkasteltaessa kielen
ilmausten käyttö voi ilmetä monimuotoisempana kuin kirjoitetussa
kielessä. Sellaisetkin sanat, jotka muissa kieliopeissa jäävät
toissijaisiksi tai ilman kuvausta, osoittautuvat vuorovaikutuksen kannalta
merkityksellisiksi. Keskustelun kielioppi on arjen retoriikkaa. Monet sen
avulla esille tulleista kielen dialogisista piirteistä ovat olemassa myös
kirjoitetun kielen muodoissa.
Kognitiivinen kielioppi kuvaa kielen rakenteita suhteessa ihmisen
tapaan hahmottaa maailmaa. Kognitiivisessa kielentutkimuksessa
tarkastellaan siis sitä, miten kielen rakenteet ovat vakiintuneet eli kon-
ventionaalistuneet kuvaamaan erilaisia asiaintiloja. Kielen ei
katsota heijastavan suoraan asiaintiloja, sillä kielen ja maailman välissä on
ihminen - käsitteistäjä. Oletetaan myös, että kielenkäyttäjällä on
käytössään useita ilmaisutapoja, joiden välillä hän tekee valintansa.
6 Esimerkki systeemis-funktionaalisesta tekstin tarkastelusta on esitetty s. 191-192.
21

Seuraavassa esitellään tarkemmin yhtä kognitiivisen kieliopin
suuntausta, konstruktiokielioppia, koska se on näistä vähiten tunnettu ja
koska hyödynnämme sitä tässä kirjassa.
2.2 Kielen kuviot eli konstruktiot
Konstruktiokielioppi on kognitiivisen kieliopin tutkimussuunta, joka
pyrkii, funktionaalisen kieliopin tavoin, yhdistämään toisiinsa kielen
rakenteen ja käytön.7 Olennaista konstruktiokieliopissa on sen
pragmaattisuus. Kielen kuviot eli konstruktiot eivät ole pelkkiä
rakenteita, vaan tietynlaiseen tekstilajiin ja tilanteeseen kuuluvia sanomisen
tapoja. Oppimisen kannalta merkitykselliseksi konstruktiokieliopin
tekee se, että se ottaa huomioon kielen luonnolliset käyttötilanteet.
Ihminenhän oppii, muistaa ja tunnistaa kielen kokonaisuuksia,
hahmoja - ei irrallisia sanoja eikä rakenteita rakenteiden vuoksi. Lasten
onkin todettu omaksuvan äidinkieltään konstruktioina.8
Arkikokemuksen mukaan sama pätee äidinkieltä tai vierasta kieltä oppivaan
nuoreen ja aikuiseen.
Kirjailija Hannu Raittila kirjoitti Ison suomen kieliopin
ilmestyttyä (hs 24.12.2004): "Suomen kielioppi on koskettanut minua
kovin vähän, vaikka kirjoitan suomea työkseni. Ohuen kosketuksen
syy on siinä, että huomioni ei ole normatiivisen kieliopin
määrittämässä rakennetussa kielen mallissa vaan suomen puhujien
reaalisessa kielessä. Puhuttu suomi on jokaiselle oma mutta
vuorovaikutuksen kautta kaikille yhteinen " Konstruktiokieliopin ja Raittilan
näkemyksiä yhdistävä asia on se, että ihminen omaksuu ja
käyttää tiettyihin kielenkäyttötilanteisiin parhaiten sopivia
ilmaisutapoja siten, että tilanteen edellyttämä merkityssävy on erottamaton
osa rakennetta. Kielenkäyttö on tilanteista ja sosiaalista
toimintaa. Konventionaalistuneet eli vakiintuneet kuviot ovat
semioottisia merkkejä, jotka toimivat hahmoina. Kielenkäyttäjällä on kieliko-
kemuksensa perusteella kielen rakennetta koskevia odotuksia myös
suhteessa viestintätilanteeseen. Moniin rakenteisiin kytkeytyy myös
tiettyjä pragmaattisia sävyjä, ja niille on ominaista, että lauseen
merkitystä ei voi päätellä yksittäisten sanojen merkityksen perusteella.
7 Konstruktiokieliopin perustaja on Berkeleyn yliopiston professori Charles J. Fillmore.
Hän on julkaissut tutkimuksia yhdessä muun muassa Paul Käyn kanssa. Kolmas
tunnettu konstruktiokieliopin tutkija on Adele Goldberg. Suomessa konstruktio-
kielioppia ovat tehneet tunnetuksi professori Jan-Ola Östman (mm. Kieli ja sen
kieliopit), Jaakko Leino ja Lari Kotilainen.
8 Esim. Wong Fillmore 1979, Kauppinen 1998, Tomasello 2003.
22

Konstruktion laajuutta ei ole määritelty. Se voi olla sana tai sana-
ryhmä, esim. lauseke, taikka se voi olla jokin laajempi kokonaisuus:
lause, yhdyslause, puhejakso, jopa tekstikokonaisuus. Kokonaisuudet
nimetäänkin niiden rakenneominaisuuksien mukaan.
Iso suomen kielioppi puhuu konstruktioista, mutta käyttää
konstruktion tyyppisistä ilmiöistä myös termiä muotti. Sellainen on
esimerkiksi olla nttAvissA.9 Huomataan, että muotilla on tietynlainen hahmo
ja että se koostuu kiinteistä ja vaihtuvista elementeistä, esimerkiksi
olla odotettavissa/käytettävissä. Vaihtuvia ovat sananvartalon
mentävä aukko (□) sekä A (joka tarkoittaa a:ta ja ä:tä).
Konstruktioita/muotteja voivat olla myös hahmot mitä X sitä Y, esim. mitä nopeammin,
sitä parempi.
Konstruktiolla on usein erityinen pragmaattinen funktio. Se sopii
luontevasti tiettyyn tilanteeseen tai tekstilajiin. Ihminenhän ei kieltä
käyttäessään ymmärrä ja tulkitse pelkkiä rakenteita, vaan myös
niihin kuuluvia sävyjä. Konstruktiokielioppi pyrkiikin tekemään
oikeutta sellaisille kielenkäytön ilmiöille, joita ei perinteisissä kieliopeissa
esitetyn kaavan tai taulukon muoto pysty tavoittamaan. Hyvän
vertauskohdan voi löytää musiikista ja yleensä taiteesta: kuvion hahmo
ja jopa rytmi on usein merkityksellinen sitä opittaessa, käytettäessä,
toistettaessa, varioitaessa ja tulkittaessa.
Konstruktiot, kuviot, tallentuvat kielenkäyttäjän mieleen tietynsä-
vyisinä. Niinpä kuviossa
ei X:n X:ää
ei marjan marjaa
ei tahran tahraa
säilyy yllättyneen ihmetyksen sävy, vaikka sanoja vaihdetaan.
Sama pätee subjektittomaan verbialkuiseen
lauserakenteeseen, jonka predikaattina on konditionaalin perfekti - sen sävy
on paheksuva:
Olisit / Et olisi VERBi+nut/nyt
Olisit sanonut.
Et olisi sanonut.
Et olisi sammuttanut valoja.
9 Isossa suomen kieliopissa muotilla tarkoitetaan "kielellisten ilmausten muodostus-
mallina käytettävää rakennehahmoa tai kehikkoa”.
23

Tällaista rakenteen ja sävyn liittoa kielen puhuja oppii
hyödyntämään tarkoituksenmukaisesti eri tilanteissa, jos hän saa siihen mallin.
Harmittelun sävyn voi tunnistaa seuraavasta suomen kielen
konstruktiosta, joka ei muodostaan huolimatta ole funktioltaan aito kysymys:
Miksi X:n piti inf
Miksi hänen piti loukata jalkansa juuri futisleirin kynnyksellä.
Miksi minun piti unohtaa kello kotiin juuri sinä päivänä.
Miksi Kallen piti tulla vastaan juuri eilen illalla.
Miksi sinun piti lähteä juuri silloin.
Konstruktioina voidaan pitää myös sävyltään neutraalimpia, asia-
tyylisiä rakenteita, joilla niilläkin on tilanteinen tehtävänsä. Niinpä
voimme pitää kielen kuviona ehdotusrakennetta
Jos+pa PRON+kin VERBi+isi
Jospa mekin lähtisimme Hampuriin.
Jospa sinäkin lopettaisit kiroilemisen.
Kuvioksi hahmottuu myös tiettyyn tehtävään erikoistunut ehto-
rakenne jos - niin. Asiaa havannollistaa seuraava erilaisissa
autenttisissa tilanteissa tallennettu esimerkkipari. Rakenteen tekee
konstruktioksi se, että se on tietynhahmoinen ja että sillä on suunnittelufunk-
tio ja keskustelualoitteeksi sopiva sävy:
Jos VERBi+isi, niin VERBi+isi
Jos ois portaiden lähellä seinä, nii ei pääsis pois sieltä.
[3-vuotiaan suunnitelma]
Jos se olis lyhyemmän ajan säiliöissä, niin me saatas sieltä kapasiteettia.
[Puheenvuoro yritysneuvottelussa]
Tästä konstruktioparista myös näkee, että kielellisen rakennehahmon,
käytön ja sävyn samanaikainen omaksuminen on varhaista ja se
säilyy kielenkäytön resurssina vastaavanlaisia tilanteita varten. Yhdys-
lausetta laajemmastakin kuviosta voi usein tunnistaa tietyn hahmon
ja rytmin. Seuraavasta on tunnistettavissa paitsi- ja myös-konnektii-
vin varaan rakentuva suomen kielen kuvio:
Sanallinen kiusaaminen on kytköksissä paitsi käytettyyn kieleen,
myös puhetilanteeseen ja puhujan tarkoituksiin, [kolumi]
24

Seuraavassa asiatekstin katkelmassa kirjoittaja toistaa retorisen
kuvion tapaan konstruktiota kuinka/miten - -Jos - -.
NN kysyy,
kuinka voimme olla ammattitaitoisia kasvattajia,
jos emme itsekään kykene toimimaan hyvinä yhteisön jäseninä.
Samoin voimme kysyä,
miten opiskelijat voivat oppia toimivaa vuorovaikusta,
jos heidän opettajiensa vuorovaikutustaidot ovat ala-arvoisia.
Kostruktiosta syntyy usein muistuma johonkin ennen kuultuun.
Se perustuu siihen, että rakenteen hahmo on tunnistettavissa
samaksi, esim.
Yhteenotto oli ensimmäinen tällä tupokaudella
ja ilmassa on suuren jännitysnäytelmän tuntua.
[Radiouutiset 18. 5. 2000, tulopoliittisista neuvotteluista]
Puhuja on hyödyntänyt yleisesti tunnettuja kielenkäytön
kuvioita. Kuulija tunnistaa lähdetekstien rytmin ja sävyn Raamatusta ja
urheiluselostuksesta:
Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui
Ouiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. [Raamattu]
Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. [Urheiluselostus]
Kielen konstruktiot tuottavat usein alluusioita eli tyylivihjeitä,
joiden perusteella teksti voi saada erityisiä sävyjä. Kielenkäyttäjän
omaksuma kielen konstruktioiden varanto mahdollistaakin näin
kielen monipuolisen käytön ja tulkinnan. Konstruktioiden
synnyttämien mielleyhtymien avulla rakentuu myös intertekstuaalisia eli teks-
tienvälisiä yhteyksiä: tekstit lainaavat ja selostavat ja jäljittelevät eri
tavoin muita puhuttuja ja kirjoitettuja tekstejä. Erik Wahlström
kirjoittaa romaanissaan Tanssiva pappi seuraavasti:
Mutta tapahtui niinä päivinä, että keisari Aleksanterilta kävi käsky,
että kaikki maailma piti opetettavan. Ja tämä kansakoulu oli
ensimmäinen, joka tapahtui silloin kun kreivi Berg oli Suomen kenraali-
kuvernööri.
25

Tekstistä syntyy lukijan mieleen jouluevankeliumiin viittaava
alluusio. Tämä on tietysti ollut Wahlströmin tarkoituskin: hän saa
kertojan ilmaisemaan, että suomalaisen kansakoululaitoksen
perustaminen olisi ollut lähes Jeesuksen syntymään verrattava historiallinen
tapahtuma.
Huomaamme, että kielen tarkastelu konstruktioina eli kuvioina tuo
kieliopin lähelle retoriikkaa - niin kuin aiemmin olemme todenneet
funktionaalisesta kieliopista ja keskustelun kieliopista.
Tässä Käyttökieliopissa pyritään ottamaan eri tavoin huomioon,
miten ihminen käyttää kieltä. Siksi rakennetta ja merkitystä
tarkastellaan rinnakkain. Konstruktio eli kielen kuvio on eräänlainen hahmo,
skeema, johon kuuluu käyttötilanteen mukainen funktio ja/tai sävy.
Sen sijaan lauseiden prototyypit eli perustyypit (ks. s. 111-127) ovat
tiettyjen lauseiden kaavamaisia, pelkistettyjä kuvauksia.
26

3 Ääntäminen
Äänteiden fyysistä kuvausta nimitetään fonetiikaksi. Tavallisimmin
fonetiikassa tarkastellaan sitä, miten äänteet syntyvät puhe-elimis-
sä. Fonologia tarkastelee ääntämystä toisesta näkökulmasta.
Lähtökohtana on tällöinkin äänteiden foneettinen kuvaus, mutta tärkeintä
on se, miten ääntämys toimii kielisysteemin osana ja vaikuttaa
merkitykseen. Foneemi k on eri foneemi kuin /, sillä niiden avulla syntyy
merkitysero katu-latu.
3.1 Puhe-elinten rakenne ja äänteiden jako
Ihmiskielen äänteet syntyvät kurkunpäässä sekä suu- ja nenä-
ontelossa. Äänteiden luokittelu perustuu siihen, millä
tavalla ne siellä muodostetaan. Äänteet jaetaan kahteen pääryhmään:
vokaaleihin ja konsonantteihin.10
Vokaaleja äännettäessä ilma kulkee kurkunpäästä suuväylän
läpi. Vokaalifoneemit erottuvat toisistaan sen mukaan, miten
kielen ja huulten asento vaikuttaa ääntämykseen.
Suomen kielen äännejärjestelmään kuuluu 8 vokaalifoneemia:
a, e, i, o, u, y, ä, ö. Suomen kielen vokaalien määrä on pieni, mutta ne
ovat kielessä yleisiä.
Etuvokaalit
Takavokaalit
e, i,y, ä, ö
a, 0, u
10 Vanhoissa koulukieliopeissa vokaali on suomenettu ääntiöksi ja konsonantti kerak-
keeksi. Näitä nimityksiä ei näy nykykieliopeissa - keskusteluissa niitä joskus kuulee
käytettävän.

Vokaalit luokitellaan ryhmiin ensinnäkin huuliaukon koon
perusteella: suuaukon pyöreydestä syntyvät pyöreät vokaalit y, ö, u, o ja
laveudesta taas väljät vokaalit a, e, i, ä. Latinan sanan labium 'huuli'
perusteella edellisiä sanotaan myös illabiaalisiksi (ei-labiaalisiksi) ja
jälkimmäisiä labiaalisiksi. Toinen, edellistä täydentävä vokaaliluokit-
telu perustuu kielen asentoon: jos kieli muotoilee suuväylän
kapeaksi kitalaen kohdalta, on kysymyksessä etuvokaali e, z,y, ä, ö, mutta jos
kapea kohta on taaempana, syntyy takavokaali a, o tai u.
Suomen kielen erityispiirteisiin kuuluu vokaalisointu. Se
tarkoittaa, että vokaalit mukautuvat toisiinsa siten, että samassa
yhdistämättömässä sanassa on vain joko etuvokaaleja y, ä, ö tai
takavokaaleja a, o, u - ei siis molempia. Etuvokaaleja e ja z voi kuitenkin olla sekä
etu- että takavokaalisissa sanoissa. Tämän vuoksi myös pääteainekset
mukautuvat sanavartalon vokaaleihin: talossa, kylässä; yöllä, paikalla.
Poikkeus vokaalisoinnusta on kahdesta sanasta sulautunut tällainen
(< tämän + lainen) ja jotkut lainasanat, esimerkiksi Olympia, joka usein
äännetäänkin vokaalisointuisena [olumpia]. Sukukielessämme
virossa vokaalisointua ei ole, mikä näkyy esimerkiksi sanasta tänav 'katu'.
Suomen kielessä on 13 konsonanttifoneemia. Vierasperäiset
konsonantit (suluissa) mukaan luettuna niitä on 17: p, t, k, (b), d, (g), m, ij [=
äng], (f), s, (s), h, l, r, v,j.
Konsonanttien ääntämykselle on ominaista, että ilmavirran tiellä
on este. Tämän esteen laadun perusteella konsonantit ryhmitellään
seuraavasti: Klusiilit syntyvät siten, että ilmavirta katkeaa.
Klusiileista p, t, k ovat soinnittomia ja b, d, g soinnillisia. Latinan sanan näsus
'nenä' mukaan nimetyt nasaalit m, n, ij [äng] saavat
ominaispiirteensä nenäväylän kautta kulkevasta ilmavirrasta. Frikatiiveille,
likvidoille ja puolivokaaleille on ominaista, että niitä äännettäessä väylä on
ahdas; frikatiiveista mainitaan usein erikseen sibilantit eli s-äänteet.
Toiseksi konsonanttien laadun määrittely perustuu siihen, missä
kohden väylää ilmavirran este tai kapeikko on. Labiaalit (lat. label-
lum 'huuli') p,b, m, f ja v muodostuvat huulien sulkeumasta, dentaa-
lit/alveolaarit t, d, n, s, l, r kielen kosketuksesta hampaisiin (lat. dens,
dentis 'hammas') tai hammasvalliin. Palatovelaariset konsonantit
k, g, ja] muodostuvat pehmeässä kitalaessa, suun takaosassa ja glot-
taali h kurkunpään alueella.
Äänteet/, s, b ja g ovat tulleet suomen kieleen lainasanojen
mukana, ja niitä onkin lähinnä lainasanoissa, esim. aforismi, golf,pamfletti,
farkut, tsekki, broileri, iglu. Yleisiä ne ovat myös slangisanoissa, esim.
faija, biisi, fiba, broidi, kondis. Nämä äänteet eivät ole suomen kielen
foneemeina niin vakiintuneita kuin kotoperäiset foneemit. Sen huo-
28

Klusiilit Nasaalit Frikatiivit Likvidat Puolivokaalit
Labiaalit
p,b
m
f
V
Dentaalit
t, d
n
s
1, r
Alveolaarit
s
Palatovelaarit
k. g
0
j
Glottaalit
h
maa esimerkiksi siitä, että niillä ei ole aina merkitystä erottavaa
tehtävää: ääntämys [paari] tulkitaan vaikeuksitta baariksi. Kun sana
vakiintuu kieleen, vierasperäinen äänne muuntuukin usein suomalaiseksi,
esimerkiksi suhu-s:llinen shampoo voidaan jo ääntää ja kirjoittaa
vaihtoehtoisesti tavallisella s:llä: sampoo.
Diftongit
Diftongi muodostuu kahdesta samaan tavuun kuuluvasta vokaalista.
Suomen yleiskielessä on 18 varsinaista diftongia:
suppenevat diftongit ei, öi, äi, oi, ai | ey, öy, äy | eu, ou, au
suppeat diftongit yi, ui | iy, iu
VÄLJENEVÄT DIFTONGIT ie, yö, UO
Väljeneviä diftongeja esiintyy lähinnä sanan alussa: sielu, suora.
Kauempana sanassa ie on tavallisimmin vokaaliyhtymä: etsi-en.
Tavunraja on mahdollinen iz-loppuisissa johdoksissa, esim. rak-ka(-)us,
no-pe(-)us.
Suomen kielessä äänteen pituus on sanojen merkityksiä erottele-
va eli distinktiivinen piirre. Se on myös piirre, joka on monien
vieraskielisten vaikea oppia. On sanoja ja muotoja, joiden merkitys riippuu
vain äänteiden pituudesta, esimerkiksi tuli - tuuli - tulli, kato - katto.
Ääntämyksen keston nimitykset ovat lyhyt vokaali, pitkä vokaali,
yksinäiskonsonantti ja geminaatta.

3.2 Tavut ja prosodia
Tavu on kielen rytmiyksikkö. Tavuun kuuluu aina lyhyt vokaali,
pitkä vokaali tai diftongi. Kaikki suomen vokaalit voivat muodostaa
tavun yksinäänkin. Vokaaliin päättyvä tavu on avotavu ja
konsonanttiin päättyvä on umpitavu. Yleisimmin tavu suomen kielessä on
konsonantin ja vokaalin muodostama avotavu (CV) tai konsonanttialkui-
nen ja -loppuinen umpitavu (CVC).
Avotavuja: ke sä, säi li ö, suu ri, mi ni ää
Umpitavuja: kart ta, mat-kat, jää-dään
Sanapainolla tarkoitetaan yksittäisen sanan sisäistä
painotusta. Suomessa sanan pääpaino on ensimmäisellä tavulla. Neli- tai
useampitavuisella sanalla voi olla myös sivupaino. Puherytmi perustuu
suomessa 2-tavuiselle tahdille eli jalalle. Jos painotus on järjestetty
säännöllisiksi rytmeiksi, on kysymys metriikasta/mitasta.
Trokee on runomitta, jossa toistuu sarja painollinen + painoton tavu.
Trokeemitta luontuu hyvin suomen kieleen. Se onkin tuttu
suomalaisesta kansanrunoudesta mutta myös nykysuomalaisesta runoudesta.
Vaka vanha Väinämöinen elelevi aikojansa
noilla Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla.
Laulelevi virsiänsä, laulelevi, taitelevi.
Lapset korjas lumiukon,
laittoi nenään riippulukon.
Uusi nenä oikein suuri,
oli pitkä punajuuri.
[Irma Jokinen: Lumiukon nenä. Lahden runomaraton]
Erilaisilla konsonanteilla ja vokaaleilla saadaan aikaan alku- ja
loppusointuja, jotka tunnetaan yleensä runouden keinoina. Alkusoin-
nut ovat tavallisia suomalaisissa kansanrunoissa (esim. Vaka
vanha Väinämöinen). Samoja soinnutuksen tapoja kuulee ja näkee myös
asiateksteissä ja arkipuheessa. Alkusointu syntyy, jos peräkkäin on
samoja sananalkuisia konsonantteja ja vokaaleja. Seuraavat alku-
soinnut ovat radio-ohjelmista, joissa keskustelijoina ovat toimittajat
ja kuuntelijat.
-täs on nyt ollu pikkusen pulaa viime aikoina
-emmä oikeen tiedä miten niitä varsinaisesti valmistetaan
30

-saatoitpa sanoakin
-jotain järistyksiä jossain
-en pääse mitenkään melankoliseen fiilinkiin
Alkusointuja on myös kirjoitetuissa teksteissä:
Henkilöstöjohtajan mielestä tehokkain keino kalorikemujen
keskeyttämiseen työpaikalla oli viedä sieltä pois houkutuksia
pursuavat makeisautomaatit. [uuT2a]
Läskeiksi leimatut työntekijät suuttuivat namuboikotista ja jättivät
työnantajalle automaatien palauttamista vaativan vetoomuksen.
[uuT2a]
Pullopanteilla kielet kitaraan. Lordin tie huipulle on ollut pitkä, raskas
ja rahaton, [repi]
Loppusoinnut perustuvat usein tavun, jopa kokonaisen sanan
äänteelliseen samanlaisuuteen.
Kurjuus kun valtasi ruumiin,
päädyin tällaisiin tuumiin:
on surkeaa olla matto,
ennemmin olisin katto
[Jani Vesanen: Tyytymättömyys. Lahden runomaraton]
Prosodia
Kielen prosodisia ominaisuuksia ovat painotus, intonaatio eli
sävelkulku, rytmi, tempo eli kesto ja äänensävy - ja myös
sellaiset ilmiöt kuin äänen vaimennus ja narina. Monissa kielissä,
esimerkiksi kiinassa ja englannissa, sanojen ja lausumien
prosodiset ominaisuudet ovat distinktiivisiä eli merkitystä erottavia
piirteitä. Englannin kielessähän sävelkorkeuden nousu tekee
väitelauseesta kysymyksen.
Suomen kielen prosodiaa on tutkittu melko vähän. Keskustelun-
tutkimuksen perusteella tiedetään, että lausumat ja uudet puhe-
jaksot erottuvat toisistaan muun muassa prosodisten piirteiden
perusteella (lausumasta ks. s. 109). Arkikokemuksen perusteella
tiedetään myös, että prosodisilla ominaisuuksilla on vaikutusta
lausuman tarkoitukseen ja sävyn tulkintaan. Niinpä sanoja voidaan
painottaa tilanteen mukaan: Mitä se tarkoittaa? Mitä se tarkoittaa?
31

Mitä se tarkoittaa? Myös narisevan äänenkäytön merkitystehtäviä
on pohdittu. On havaittu, että puhuja voi keskusteluissa ennakoida
narinalla puheenvuoronsa loppumista ja antaa näin
huomaamattaan merkin toisille keskustelijoille. Narinan on arveltu viestivän
myös älyllistä valta- ja auktoriteettiasemaa. Kielen prosodia voi siis
olla vuorovaikutusta tukeva kielen piirre. Sara Routarinne on
havainnut, että lausumanloppuinen sävelkorkeuden nousu voi
tyttöjen puheessa olla merkki siitä, että puhuja ottaa huomioon
vastaanottajan ja varmistuu siitä, että tämä pystyy seuraamaan kertojan
esitystä. Loppunousun jälkeen vastaanottaja voi reagoida ja
ensimmäinen puhuja voi jatkaa omaa puheenaihettaan. Esimerkissä
kysymysmerkki merkitsee sävelkulun nousua jakson lopussa:
Heidi: Mitä minun piti sanoo että ku tullaan silloin sielt Messilästä?
Sanna: mm?
Heidi: ni voi olla et mä tuun teille nukkuu
Puheen referointi ilmenee puheessa usein sävelkorkeuden
vaihteluna tai muuna äänensävyn muutoksena. Seuraavassa esimerkissä
äänensävyn muutos on osoitettu @-merkein:
ykkösluokalla ei yleensäkkään tule semmosta tilannetta että ruvet-
tas sipittelemään kaverin kanssa ja osottelemaan sormella että @tuo
taas yrittää esittää jotakin@
3.3 Ääntämisen ja kirjoituksen eroja
Suomen kielen helppouksiin kuuluu foneettisuus: kutakin foneemia
vastaa yleensä sama kirjainmerkki ja pitkää äännettä merkitään
kahdella kirjaimella. Yleisesti voikin sanoa, että suomen sanat äännetään
niin kuin ne kirjoitetaan. Tästä hyvästä yleisohjeesta on joitakin
poikkeuksia:
Rajakahdennusta11 ei merkitä kirjoituksessa. Rajakahdennuksel-
la tarkoitetaan sitä suomen kielen ääntämyksen ominaisuutta, että
sanan alkukonsonantti kahdentuu äännettäessä edeltävän sanan
lopussa, esimerkiksi tule tänne [tulet tänne]12, en ota kahvia [en otak
11 Iso suomen kielioppi käyttää tarkoittamastamme rajakahdennuksesta nimitystä
rajageminaatio. Muita ilmiön aiempia nimityksiä ovat loppukahdennus ja
alkukahdennus.
12 Hakasulkeilla [ ] osoitetaan tässä ääntämyksen mukaista kieliasua.
32

kahvia], runsaasti vettä [runsaastiv vettä]. Rajakahdennus ilmenee
myös yhdyssanoissa ja liitepartikkeleiden -kAAn, -kin, -pA(s) ja adjek-
tiivinjohtimien -lAinen ja -mAinen edellä, esim. hernekeitto [hernek-
keitto], tulepa [tuleppa], aavemainen [aavemmainen], ei tullakaan [ei
tullakkaan], itsekin, kummallekin,perhekin, itsekään,
kenellekään,pystytäkään, sopeudukaan.
Kirjoituksessa ei merkitä myöskään mn assimiloitumista
m:ksi labiaalisen liitepartikkelin -pA edellä, esim. kunpa [kumpa],
tulenpa, melkeinpä, niinpä, tuskinpa, ihmettelenpä. (Komparatiivin
tunnukseen -mp- m kuitenkin kuuluu sekä äännettäessä että
kirjoitettaessa, esim. helpompi, kummempaa, kauniimpia.)
Konsonanttifoneemilla rj [äng] ei ole omaa kirjainmerkkiä. Sitä
merkitään k:n edellä n:llä, kuten sanoissa kenkä, lanka. Geminaattaa rjr)
merkitään ng:llä, esimerkiksi sanoissa kuningas, kangas.
Vierassanoissa /j:ää voidaan merkitä ng:llä, kuten sanassa gangsteri [gansteri] tai
g:llä, niin kuin sanassa magneetti [mar)neetti/tai magneetti].
Astevaihtelun (ks. s. 44) ääntämykseen aiheuttamia puolivokaaleja ei
merkitä kirjaimin, esimerkiksi reiän [reijän], reVittää [reijittää], aion.
Seuraavien sanojen oikeinkirjoitus on vakiinnutettu alla olevan
luettelon kaltaiseksi.
-ittain
1, m, r
Pitkä vokaali
II, mm, nn
Muita
ajoittain
avoimuus
enintään
ensimmäinen
aikakauslehti
asteittain
erilainen
maailma
jälkimmäinen
elämäkerta
jonoittain
etumainen
mieluummin
kiinni
enää
viikoittain
kuulostaa
vähintään
kuulemma
monesti
mitali
metalli
tällainen
piirustus
miellyttää
sydämellinen
päällikkö
vielä
siellä
takimmainen
täynnä
useimmiten
Astevaihteluttomiin 7-sanoihin sija, sijainti, sijoitus, sijoittaa
j-puolivokaali kuitenkin kuuluu sanojen kaikissa taivutusmuodoissa.13
13 -jA-loppuisiin tekijännimiin j tietysti kirjoitettaessa merkitään: juhlijoita, lukijan,
opiskelijoita, urheilijoille.
33

Kirjakielen astevaihtelunormit voivat poiketa puhekielen
(murteiden) käytännöistä. Normien mukaisesti taivutetaan esim. polkea:
poljen, jälki : jäljen, selkä : selättää, hylkään : hylätä.
Vierassanojen ääntämys ja kirjoitusasu voivat poiketa toisistaan.
Niin sanottujen erityislainojen sisällä konsonantit k, p, t ja s ovat
yleensä lyhyitä. Normien mukaan nekin tulisi ääntää lyhyinä.
Tavoitteena on äänne-ja kirjoitusasun samanlaisuus.
Esim. arkeologia parlamentaarinen
appelsiini psyyke
Baltia sinfonia
kampanja lisensiaatti
kantarelli potentiaali
Vierasperäisten sanojen taivutukseen syntyy äännettäessä
geminaatta, jota ei merkitä kahdella konsonantilla, esimerkiksi golf:
golfia [golf: golffia], Internet: Internetiä [internettiä].
Suhu-s:n (s) kirjotustapa on sanakohtainen, ja joissakin
tapauksissa on olemassa kaksikin oikeaa kirjoitutapaa.
Esim. sekki/sekki sampoo/sampoo
gulassi/gulassi vissy/vichy
Sellaisten vierassanojen kuin attribuutti, aggressiivinen ja
applikointi likvidan edellä oleva kaksoisklusiili ääntyy yhtenä
[atri-, agres-, apli-].
34

4 Sanat
Sana on kielen perusyksikkö, mutta sana merkitsee käytännössä eri
asioita. Seuraavassa tekstissä on 34 sanaa, mutta eri sanoja siinä on 31.
Saman sanan muotoja ovat se ja siitä, lavalta ja lavalla, lauloi ja
laulamaan. Eri sanaksi sen sijaan katsotaan sana laulu, joka on laulaa-sanan
johdos. Oma sanansa on myös miesääni, joka on sanoista mies ja ääni
muodostettu yhdyssana. Kieliopillisesti määritelty sana eli lekseemi
on siis eri asia kuin sana tekstin osana.
Tumma miesääni rupesi laulamaan iskelmää. Laulu tuli kolmen
kilometrin päästä rantaravintolan lavalta suoraan korvaani. Saaren
yksinäisellä rannalla ääni kertoi väsymyksestä ja surusta, siitä kuinka
paljon muutakin mies oli kuin se joka lavalla lauloi, [muisti]
Semanttisesti tarkasteltuna oheisen tekstin sanoista syntyy
'[iskelmä]laulun' merkityskenttä, jonka muodostavat kiinteämmin
tai väljemmin sanat miesääni, laulaa, iskelmä, laulu, korva, ääni,
väsymys, suru, ranta, saari. Kullakin näistä sanoista on kielenpuhujan
mielessä oleva merkitys, joka tekstissä kytkeytyy samaan aihepiiriin
kuuluvien sanojen merkityksiin. Sanojen merkityskenttä on yksi tekstin
koheesiokeino.
Sana voidaan määritellä merkityskokonaisuudeksi. Väljän merkitys-
kokonaisuuden muodostaa sanaliitto rantaravintolan lava, joka
koostuu kahdesta eri sanasta. Se ei ole kiinteä käsite, niin kuin ovat
esimerkiksi sanat lava tai tanssilava ja yhdyssana rantaravintola. Nominien
yhdeksi sanaksi kirjoittamisen tärkeimpänä perusteena onkin
merkityksen ja sanamuodon kiteytyneisyys, niin kuin tekstimme
yhdyssanoissa miesääni ja kilometri.
35

4-i Miten sanat karttuvat
Elävän kielen ominaispiirteisiin kuuluu se, että sen sanasto elää ja
muuttuu: kieleen muodostuu uusia sanoja ja vanhoja jää pois.
Suomen kieleen tulee nykyisin vuodessa noin 1500 sellaista sanaa, jotka
jäävät pysyvästi käyttöön. Sen lisäksi on satunnaisesti käytettyjä ja
pian unohtuvia. Sanoja saadaan kolmella tavalla: lainaamalla,
yhdistämällä ja johtamalla.
Vierassanoista jotkut mukautuvat suomen kieleen osittain, esim.
antilooppi, foorumi, fasaani, fiktio, filosofinen, gaselli, globaali,
identiteetti, komeetta, singulariteetti, planeetta, tsunami, malaria,
katastrofi, pedagoginen, robotti, sfinksi, sponsori, vampyyri, trooppinen. Näitä
kutsutaan yleislainoiksi tai erikoislainoiksi. Toisten tilalle yritetään
keksiä mahdollisimman kuvaava suomenkielinen vastine.
Sitaattilainat ovat lainattuja vieraan kielen sanoja, joiden ääntäminen ja
kirjoittaminen on alkuperäiskielen mukaista: trofee,Filipendula uimaria
(Mesiangervo), Pendolino, InterCity, logo.
Miten sanan tunnistaa?
Kirjoitettaessa sanat erotetaan välein. Puheessa tilanne on toinen:
sanat ääntyvät usein yhteen. Tauon mahdollisuus sanojen välissä
kuitenkin aina on. Sanojen erottelun perusteena on usein prosodia:
suomen kielessä sanan pääpaino hakeutuu ensi tavulle. Perussanakirjan
mukaan sana on "kielen pienin itsenäinen (yhdeksi kirjainjaksoksi
kirjoitettava) merkityssisältöinen rakenneosa". Sanan määrittelyn
perusteena on siis sekä kirjoitustapa että merkitys.
Kielenkäyttäjälle sanojen erottelulla on merkitystä silloin, kun hän
pohtii, onko sanat kirjoitettava yhteen vai erikseen. Epävarmaa
kirjoittajaa voi hämätä se, että yhdyssanan osien väliin saattaa
puheessa jäädä tauko ja että englannin kielen kirjoitustapa on toinen:
kivitalo on stone house. Muun muassa yhdyssanojen yleisyyden vuoksi
suomen sanat ovatkin keskimäärin pitempiä kuin englannin:
Kasvimaan kauhukakara [KUV4], Kasvohieronta [0HJE2], Pullopanteilla
kielet kitaraan [repi],Maahanmuuttajia ei kohdella oikeuslaitoksessa
puolueellisesti [REP3], Lipeäkala [runoi], Kirjekyyhky vaihtaa
ammattia [RUN02], Rosa Liksomin novellikokoelma ilmestyy USA:ssa [UUT3],
Ruotsalaisfirma kielsi herkut työntekijöiltä [uuT2b].
Kun on kysymys yhdyssubstantiiveista, kirjoittajaan ratkaisu
perustuu muodon kiteytyneisyyteen ja prosodiaan.
Nyrkkisäännötkin auttavat: yhdyssanan osien väliin ei sovi liitepartikkeli (esim.
-kin): siis ei "luomukin tuote" mutta kyllä luomutuotekin. Kieleen
36

vakiintuneita yhdyssanamuotteja hyödynnetään myös uusia ja tila-
päiskäyttöön tarkoitettuja käsitteitä nimettäessä: Fiktiivisiä tiede-
helmiä [arvosi], Nenäliinalaatikko [muist2], Julkistalouden
perusteet [rep2]. Genetiivialkuisuus voi merkitä valintaa yhteen ja erilleen
kirjoittamisen välillä: Etelä-Suomen ilmankosteus trooppisissa
lukemissa [uuti], Oma hauki takanreunukselle [haast2].
Yhdyssubstantiivien oikeinkirjoitus perustuukin pääosin kielikorvan herkkyyteen.
Partikkelien ja adverbien kirjoitusta sen sijaan säätelevät sopimukseen
perustuvat ohjeet (ks. s. 71,79).
4.2 Sanojen johtaminen
Suomen kielen synteettisyys antaa runsaasti mahdollisuuksia
sanojen johtamiseen. Kun sanan vartaloon liitetään johdin, siitä syntyy
uusi sana.
KANTASANA + JOHDIN = JOHDOS
Sanan johtimet merkitsevät suomen kielessä sanaluokan,
merkityksen ja usein myös sävyn. Johtamalla saadaan aikaan eri
sanaluokan sanoja, esimerkiksi verbistä substantiivi, substantiivista verbi tai
adjektiivi. Tämä havainnollistuu, kun vertaamme suomea englantiin,
jossa substantiivi ja verbi voivat olla samanmuotoiset: pay 'maksaa,
maksu', dream 'uneksia, uni', show 'esittää, esitys'.
Vaikka sanaluokka ei muuttuisi, voidaan johtamalla muuttaa sanan
merkitystä tai antaa sille erilainen merkitysvivahde. Seuraavassa on
lueteltu muutamia tavallisia johdosryhmiä:
• Substantiivista adjektiivi
talonpoika > talonpoikainen, yksi puoli > yksipuolinen
• Adjektiivista adverbi
tahallinen > tahallisesti, rohkea > rohkeasti, luova > luovasti
• Paikan johdoksilla paikka
kirja > kirjasto, heinä > heinikko, kana > kanala
• Verbistä substantiivi
oppia > oppilas, elää > eliö, olla > olio
• Asennetta ilmaisevia johdoksia
tyttö > tyttönen, kirja > kirjanen, lehti > lehdykkä, lappu > lappunen
• Kollektiivijohdoksilla ryhmä
pentu > pentue, saari > saaristo, lehti > lehdistö, tieto > tiedosto,
puu > puusto/puisto, aalto > aallokko.
37

Muuntelujohdoksilla saadaan verbiin lisätyksi esimerkiksi
toiminnan alkamisen, toistuvuuden, jatkuvuuden tai hetkellisyyden mer-
kityspiirre
juosta > juoksennella, katsoa > katsella, alkaa > aloitella,
taivuttaa > taivutella, harpata > harppoa, hypätä > hyppiä,
käydä > käyskellä, laulaa > laulella, hakea > haeskella,
olla> oleskella, myydä > myyskennellä, istua > istahtaa,
nukkua > nukahtaa
Muuttamisjohdokset ilmaisevat yleensä kantasanan ilmoittaman
asian aiheuttamista
paljas > paljastaa, paperi > paperoida, kuori > kuoria,
tomu > tomuttaa, suomu > suomustaa, marja > marjastaa,
vieras > vierastaa, kumma > kummeksua;purje > puhjehtia,
naula > naulata/naulita, kuoppa > kuopata, vesa > vesoa,
jalka > jaloitella
Muuttumisjohdoksilla ilmaistaan kohteen muutosta
jää > jäätyä, aavikko > aavikoitua, vanha > vanhentua/vanheta,
ruoste > ruostua (Ks. s. 178-179.)
Kausatiivijohdoksilla ilmaistaan tekijän muutosta
tehdä > teettää > teetättää
Oman ryhmänsä muodostavat slangijohdokset.
Niille on tyypillistä, että ne ovat yleensä kantasanaansa lyhyempiä:
banaani > bansku; julkisuuden henkilö > julkkis;
singlelevy > single, sinkku; rippikoulu > ripari.

Sanojen johdosperäisyyttä käytetään myös oikeinkirjoitusnormien
perusteena. Sääntöjen ja kielen monimuotoisuuden yhteen
sovittaminen ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Kielenkäyttäjä turvautuu
luontevimmin kielitajuunsa. Tiedottaa- ja varoittaa-tyyppisiä (OttA-, ja
OittA-)verbejä koskevat säännöt on rakennettu eri murteissa
esiintyneistä muodoista. On siis kysymys sovituista, keinotekoisista,
normeista. Siksi kielenkäyttäjä joutuu pohtimaan, kumpi on ohjeiden
mukainen muoto. Kantasanaan perustuva sääntö voi toimia
auttavana nyrkkisääntönä.
Yleiskielessä noudatetaan seuraavia sopimuksiin
perustuvia oikeinkirjoitusnormeja:
OttA- ja O/fM-johtimella johdetut verbit
Johdin on -otta-, jos kantasanan vartalo on kaksitavuinen,
o- tai ö-loppuinen tai jos selvää kantasanaa ei ole
tieto > tiedottaa, kiilto > kiiilottaa, irto > irrottaa, sähkö > sähköttää,
hajo(ta) > hajottaa, kiihko > kiihottaa, X > kehottaa, X > hemmotella.
Johdin on -oitta-, jos kantasanan vartalo on kaksitavuinen
a-tai ä-loppuinen
a Ikä (a) > aloittaa, paikka > paikoittaa, tava(ta) > tavoittaa,
vara > varoittaa, vika > vioittaa, terä > teroittaa.
Arkaistisissa eli tyyliltään vanhoissa verbeissä on -oitta-:
kirvoittaa, vilvoittaa, innoittaa.
UttA-\a L/L/tM-johtimella johdetut verbit
Johdin on Utta, jos kantavartalon lopussa on U:
häly > hälyttää, kesy > kesyttää, koulu > kouluttaa.
Johdin on Uutta, jos kantavartalon lopussa on A:
hätä > hätyyttää, nöyrä > nöyryyttää, perä > peruuttaa
Poikkeuksia: hellyttää, sivuuttaa, hauskuttaa tai hauskuuttaa.
39

5 Sanaluokat
Kieliopin kuvauksen keskeisiä asioita on se, että kielen sanat
ryhmitellään sanaluokkiin^ Luokittelun yhtenä perusteeton sanan
merkitys, mutta vielä selvemmin sanaluokat erottuvat toisistaan
taivutuksen ja syntaktisen käytön perusteella. Syntaktinen eli lauseopillinen
peruste syntyy siitä, minkä sanojen kanssa sana voi lauseessa liittyä
yhteen ja muodostaa rakenteita. Sanaluokkien jako perustuu siis
seuraaviin kriteereihin:
TAIVUTUS
KÄYTTÖ
MERKITYS
Sanaluokkajako on vanhaa perua. Useimpien eurooppalaisten kielten
kielioppeihin se on tullut latinasta, mutta perusteet ovat jo antiikin
filosofiassa. Aristoteles kirjoitti Runousopissaan vuonna 320-330 eKr.:
Kaikki puhe jakautuu seuraaviin osiin: äänne, tavu, yhdistävä sana,
jäsentävä sana, nimisana, teonsana, sijamuoto, lause.-- Nimisana
on aikaa ilmaisematon merkitsevä yhdistetty ääni —. Teonsana on
merkitsevä yhdistetty ääni, joka viittaa myös aikaan. - - Sanat
"ihminen" ja "valkoinen" eivät ilmaise aikaa, mutta "kävele" ja "käveli"
ilmaisevat nykyistä tai mennyttä aikaa. Taivutusmuoto on
nimisanassa tai teonsanassa se, joka ilmaisee sijamuodon tai lukumäärän,
esimerkiksi "ihminen" ja "ihmiset”, tai esitykseen kuuluvat asiat, kuten
onko jokin kysymys tai käsky. Esimerkiksi "kävelikö?” tai "kävele" ovat
tämän jaottelun mukaisia teonsanan taivutusmuotoja.
(Suom. Paavo Hohti)
40

Sanaluokat ovat kutakuinkin samanlaisia eri kielissä. Sana-
luokkajaon avulla opitaan huomaamaan ja tunnistamaan kielen
sanoja ja nimeämään niitä. Yhden kielen sanaluokkien tunnistaminen
tukee myös muiden kielten oppimista. On kysymys myös
yleissivistyksestä, kieliopin klassisten perusteiden oppimisesta. Latinasta
periytyvää jakoa on suomen kielen kieliopeissa täsmennetty vastaamaan
oman kielemme erityispiirteitä. Ison suomen kieliopin sanaluokka-
jako on esitetty Seuraavassa puukuvassa.
Sanaluokat taipumisen mukaan
VOIVAT TAIPUA JOISSAKIN SIJOISSA
Verbit
Nominit
Adverbit
Substantiivit
Adjektiivit
Pronominit
Numeraalit
Post-ja
prepositiot
f'
A
r
Partikkelit
Konjunktiot
Interjektiot
Sävy-ja modaali-
partikkelit
Dialogi-ja
lausuma-
partikkelit
Verbit taipuvat persoonamuodoissa, aikamuodoissa eli tempuksissa
ja tapaluokissa eli moduksissa. Jo Aristoteles piti verbin eli teonsanan
keskeisenä ominaisuutena sen kykyä viitata aikaan ja ilmaista myös
modusta, sillä hän mainitsee teonsanojen käskymuodon kävele.
Aristoteleen esimerkki kävelikö? taas kertoo siitä, että verbin avulla
voidaan muodostaa eri tehtävissä toimivia lauseita, kuten kysymyksiä.
Substantiivit, adjektiivit, pronominit ja numeraalit ovat kaikki
nomineja. Niitä yhdistää sija- ja lukutaivutus. Nominit siis taipuvat
suomen kielen sijamuodoissa, ja lisäksi niillä on yksikkö- ja
monikkomuodot. Myös näistä jo Aristoteles tiesi sanoa, että nimisanan
taivutusmuodolla (ihminen - ihmiset) voi ilmaista lukumäärää.
41

Adverbeille sekä post- ja prepositioille on yhteistä, että ne taipuvat
enintään muutamissa sijamuodoissa. Tällainen on esimerkiksi edessä,
edestä, eteen, edellä, edeltä, edelle, joka käytön perusteella
luokiteltuna voi kuulua joko postpositioihin (Hän seisoi talon edessä) tai adver-
beihin (Hän seisoi edessä). Latinankielinen pre- tarkoittaa 'pääsanan
edessä'ja post- 'jäljessä' sijaitsevaa, kuten prepositio ennen joulua ja
sama sana postpositiona joulua ennen. Prepositioitahan on
esimerkiksi englannissa, ruotsissa, saksassa ja ranskassa, joten käsite tulee
tutuksi eri kieliä opiskellessa. Adverbit määritellään vajaan
taivutuksen lisäksi pääosin merkityksen perusteella: ne ilmaisevat aikaa,
paikkaa, olotilaa, tapaa ja määrää.
Adverbit sekä post-ja prepositiot eivät Isossa suomen kieliopissa enää
kuulukaan partikkelien ryhmään, kuten aiemmin, vaan muodostavat
kumpikin oman ryhmänsä. Kieliopin kuvausta on siis muutettu.
Partikkelit määritellään ensinnäkin muodon perusteella: ne ovat
aina taipumattomia. Toinen tärkeä perustelu on se, että ne eivät voi
olla lauseen ytimessä ja muodostaa lausekkeita. Partikkeleihin
kuuluvat muun muassa konjunktiot ja dialogipartikkelit. Partikkelit ovat
joukko taipumattomia pikkusanoja, esimerkiksi sellaisia
modaalisuutta ja intensiteettiä ilmaisevat sanoja kuin tietysti, tuskin-, aivan, ihan.
Kirjoitetun kielen kannalta partikkeleista on hyödyllistä tunnistaa
konjunktiot, sillä niillä ilmaistaan lauseiden ja lauseen osien välisiä
suhteita. Muut partikkelit, kuten aivan, niin, joo, ovat tärkeitä
erityisesti ilmaisun merkityssävyjen ja puhutun vuorovaikutuksen kannalta.
Sanaluokat poikkeavat toisistaan myös siten, että jotkut niistä ovat
selvästi sisältösanoja ja toiset funktiosanoja. Sisältösanat ovat
tyypillisesti avoimia luokkia. Niinpä substantiiveilla, adjektiiveilla ja
verbeillä voi viitata maailman olioihin ja tapahtumiin tai kuvailla niitä,
ja siksi niitä voi periaatteessa tulla kieleen lisää rajattomasti. Funktio-
sanat taas muodostavat kiinteämmän ryhmän - ne voi opetella
luettelona, joka ei juurikaan muutu, ja niiden tehtävät ovat kieliopillisia
tai (keskustelussa) vuorovaikutuksen kulkuun liittyviä, kuten partik-
keleiden ja pronominien. Suomen kielen sanaluokkien joukossa ei ole
artikkelia, kuten monissa muissa kielissä (esim. ruotsin en, ett; den, det,
de ja englannin a, an; the). Vailla substantiiviin liittyvää artikkelia on
suomen tapaan myös venäjän kieli. Tosin suomen
demonstratiivipronominia käytetään puheessa usein määräisen artikkelin tapaan, esim.
Mentäisiinkö katsomaan sitä taloa?, mutta sanaluokaksi artikkeli ei ole
ainakaan vielä suomen kieliopissa päässyt.
Sanaluokkien rajat eivät aina ole selvät. Sama sana voi kuulua eri
sanaluokkiin, kun sitä käytetään erilaisissa lauserakenteissa. Jokin
42

sana taas on kahden luokan rajamailla, niin että se ei kuulu
ehdottomasti kumpaankaan. Sanaluokkia tarkastellessa onkin kiinnostavaa
myöntää tämä sumearajaisuus ja pohtia, millä perusteilla sana voisi
kuulua tiettyyn luokkaan ja millä taas johonkin toiseen.
Esimerkiksi nomini tosi on substantiivin ja adjektiivin rajamailla -
Seuraavassa luontevammin substantiivi: kirjan jälkisanoissa--käsitellään sitä,
mikä on totta ja mikä tarua. Lausekkeessa lähtevä juna määritettä
lähtevä voidaan pitää sekä verbinä että adjektiivina, mutta rakenteessa
Hän on lähtevä viimeinen sana lähtevä on verbi.
5.1 Miten suomen sanoja taivutetaan
Suomi on synteettinen kieli, mikä merkitsee, että sen sanoilla on
runsaasti taivutusmuotoja.14 Sanan taivutusmuotojen sarjaa sanotaan
paradigmaksi. Suomen kielessä substantiivin paradigmaan kuuluu
noin 140 eri taivutusmuotoa ja verbin paradigmaan noin 260.
Kun sanoja taivutetaan, niiden sanavartaloon lisätään taivutus-
tunnuksia.15 Sanavartalot ja tunnukset ovat morfeemeja, kielen
pienimpiä yksiköitä, joilla on oma merkitys. Taivutusmuotoon kuuluu
sanan vartalo sekä yksi tai useampia taivutustunnuksia, jotka
ilmaisevat muun muassa persoonaa, tempusta, modusta, lukua tai sijaa:
juokse-n, juoks-isi-t, juoks-i-t; kala-n, kala-ssa.
Nominien perusmuoto eli sanakirjamuoto on yksikön nominatiivi,
mutta se saattaa poiketa sanan vartalosta. Esimerkiksi sanalla nainen
on kaksi vartaloa naise n ja nais ta, jotka molemmat poikkeavat sana-
kirjamuodosta, samoin sanalla vesi: vede n, vet-tä. Verbin
sanakirjamuoto on A-infinitiivi, esimerkiksi katso-a,juo-da. Myös verbeillä voi
olla useita vartaloita: maksa a, makso i n ; tuo da, to i.
Sanan vartalo on se osa, joka jää jäljelle kun taivutustunnukset
erotetaan. Joissakin tapauksissa vartalon ja tunnuksen raja on
epäselvä. Kaikilla suomen kielen nomineilla ja verbeillä on vokaaliin
loppuva eli vokaalivartalo ja useilla sen lisäksi myös
konsonanttivartalo. Tällaiset sanat ovat kaksivartaloisia. Sanoilla talo ja puhua on vain
yksi vartalo: talo- ja puhu-:
talo: talo-n : talo-a : talo-jen : talo-i-ssa
puhu-a : puhu-n : puhu-ta-an : puhu-nut
14 Synteettisyyttä lisäävät myös sanojen johtamisen runsaat mahdollisuudet suomen
kielessä (ks. s. 37-38). Taivutusmuotoihin luetaan myös omistusmuodot.
15 Kaikista päätteistä ja tunnuksista voidaan käyttää ISK.n mukaan yleisnimitystä
tunnus. Lisäksi voidaan käyttää myös sanaa pääte puhuttaessa sijan ja persoonan
tunnuksista.
43

Nominien konsonanttivartalo näkyy parhaiten
partitiivimuodosta (kiel-tä, kallis-ta) ja verbien konsonanttivartalo fcAA-tunnuksisista
imperatiivimuodoista (tul-kaajuos-kaa). Vartalotyyppien kirjoa lisää
vielä se, että vartalot, joissa on k,p, t, ovat astevaihtelussa. Niinpä
vartaloita voi olla myös vahva- ja heikkoasteisia (kerto-a, kerro-n; kettu-
a, ketu-n)
Astevaihtelu on sanavartalon äännevaihtelua: klusiilit k,p ja t
vaihtelevat sanoja taivutettaessa ja johdettaessa. Vahva aste esiintyy
yleensä avotavun ja heikko aste umpitavun edessä. (Avotavu päättyy
vokaaliin ja umpitavu konsonanttiin.)
pp : p kuppi: kupin
tt: t keitto: keitossa
kk : k lukko: lukon
mp : mm kampa : kamman
nt:nn kantaa : kannamme
rjk : oo onkia: ongin
p : v lupasi: luvattu
t: d lato : ladossa
k : —N näky : näyn, suku : suvun
• evätä taipuu kuten levätä, siis evätä: epään : epäsi
• kaukana : kauan; vako: vaon; noki: noen
• aion, iäkäs, Vissä, iän, raueta
• mutta ei astevaihtelua: sauva, rouva
Toisiinsa sekaantuvia taivutussarjoja eli paradigmoja
e-vartaloita
vuori: vuoren: vuorta 'maan kohouma'
luomi: luomen: luomea
tiili: tiilen: tiiltä
närhi: närhen: närheä
-ut, -yt
ohut: ohuen: ohutta: ohueen
olut: oluen: olutta: olueen (illat.)
kevyt: kevyen: kevyttä: kevyeen
i-vartaloita
vuori: vuorin: vuoria 'vaatteen sisäkangas’
viini: viinin: viiniä
siili: siilin : siiliä
rivi: rivin : riviä
-ue, -ye
saattue: saattueen: saattuetta: saattueeseen
yhtye:yhtyeen :yhtyettä:yhtyeeseen
44

5.2 Nominit
5.2.1 Sijamuodot
Suomen kielen synteettistä luonnetta kuvaa hyvin se, että
kielessämme on 15 sijamuotoa. Lähisukukielessä virossa sijoja on 14.
Suomenkielisissä teksteissä yleisin sija on nominatiivi ja toiseksi yleisin
genetiivi. Ne ovat myös monien tuntemiemme indoeurooppalaisten kielten,
kuten englannin, ainoat sijamuodot - saksan kielessä sijoja on neljä
ja venäjässä kuusi. Suomessa parikymmentä vuotta asunut
saksalainen toimittaja Roman Schatz (2007) hämmästelee tätä kielten eroa
pakinoivaan tyyliinsä:
Köyhän, neljän sijanmuodon kielikulttuurin kasvatille suomen
kielioppi on tajuntaa räjäyttävää kamaa: nomina-, gene-, da-ja akkusa-,
siinä oli ennen kaikkea -tiivini. Nyt pystyn tulemaan joksikuksi,
maksamaan hinnan veroineen, kävelemään paljain jaloin ja olemaan muitta
mutkitta muina miehinä.--Kaikkein paras on kuitenkin partitiivi.
Se avaa ihan uusia ulottuvuuksia. -- Suomi havaitsee hiuksenhienoja
eroja, jotka jäävät muilta huomaamatta.
Nominit, siis substantiivit, adjektiivit, pronominit ja numeraalit,
taipuvat sijamuodoissa. Lisäksi adverbeilla ja verbien
infinitiiveillä on joitakin sijamuotoja. Nominatiivi eli perusmuoto on lauseen
subjektin, objektin ja predikatiivin sija. Genetiivi ilmaisee
tyypillisesti omistajaa substantiivin määritteenä ja predikatiivina.
Partitiivi on suomen (ja myös viron) kielen erikoisuus. Sen perustehtävä
on rajaamattomuuden ilmaiseminen. Partitiivi on tavallinen
objektin ja predikatiivin sijana ja joskus mahdollinen myös subjektin
sijana. Isossa suomen kieliopissa akkusatiiveja ovat vain ihmisviitteisten
pronominien t-loppuiset muodot (minut, sinut, hänet, meidät,
teidät, heidät, kenet). Sen mukaan siis kaikki nominatiivin ja
genetiivin näköiset muodot ovat nominatiiveja ja genetiivejä, vaikka ne
olisivat lauseessa objekteina, esimerkiksi Osta omena; Ostan omenan.'6
16 Aiemmin nominatiivin ja genetiivin näköisten objektien sijamuotoa
sanottiin akkusatiiviksi.
45

(A = a/ä, V = vokaali)
SIJA
YKSIKKÖ
Pääte
MONIKKO
Pääte
KIELIOPILLISET SIJAT
Nominatiivi
uusi talo
uude-t talo-t
-t
Genetiivi
uude-n talo-n
-n
uus-i-en talo-j-en
-en, -den,
-tten, -ten, -in
Partitiivi
uut-ta talo-a
-tA, -A
uus-i-a talo-j-a
-a
Akkusatiivi
minu-t
-t
meidä-t
-t
SEMANTTISET SIJAT
Essiivi
uute-na talo-na
-nA
uus-i-na talo-i-na
-nA
Translatiivi
uude-ksi talo-ksi
-ksi
uus-i-ksi talo-i-ksi
-ksi
Inessiivi
uude-ssa talo-ssa
-ssA
uus-i-ssa talo-i-ssa
-ssA
Elatiivi
uude-sta talo-sta
-stA
uus-i-sta talo-i-sta
-stA
Illatiivi
uute-en talo-on
-Vn
uus-i-in talo-i-hin
-(h)Vn
Adessiivi
uude-lla talolla
-HA
uus-i-lla talo-i-lla
-IIA
Ablatiivi
uude-lta talo-lta
-ItA
uus-i-lta talo-i-lta
-ItA
Allatiivi
uude-lletalo-lle
-Ile
uus-i-lle talo-i-lle
-Ile
Abessiivi
uude-tta talo-tta
-ttA
uus-i-tta talo-i-tta
-ttA
Komitatiivi
uus-i-netalo-i-ne-en
-ne
+OMISTUSLNTE
Instruktiivi
uus-i-n talo-i-n
-n
Nominatiivia, partitiivia, genetiiviä ja akkusatiivia kutsutaan
kieliopillisiksi sijoiksi. Nimitys perustuu siihen, että niiden
keskeisenä tehtävänä on ilmaista nominin kieliopillinen käyttö lauseen
subjektina, objektina tai predikatiivina. Paikallissijat inessiivi, elatiivi,
illatiivi, adessiivi, ablatiivi, allatiivi ja myös abstraktit paikallissijat
translatiivi ja essiivi ovat semanttisia sijoja, koska niiden käytön
lähtö-kohtana on sanan merkitys. Lauseenjäseninä ne voivat olla
adverbiaaleja. Abessiivi, komitatiivi ja instruktiivi on nimetty
vajaakäyttöisiksi, koska ne ovat merkitykseltään kapea-alaisia ja koska niitä ei
muodosteta kaikista sanoista. Siitä syystä ne ovat myös
kielenkäytössä harvinaisia. Komitatiivilla ja instruktiivilla ei ole erikseen
yksikkömuotoa. Esimerkiksi komitatiivi [hän tuli] vaimoineen viittaa
(meidän kulttuurissamme) yhteen vaimoon. Tosin on joitakin yksilöllisiä
instruktiiveja: jalan, kilvan.
Semanttisiin sijoihin kuuluu erilaisia paikallissijoja. Abstrakteja
paikallissijoja ovat essiivi ja translatiivi, joiden yksi tyypillinen käyttö
on olotilan ilmaiseminen (olla sairaana, tulla sairaaksi). Konkreettista
paikkaa taas ilmaistaan sisä- ja ulkopaikallissijoilla. Tyypillisesti sisä-
46

paikallissijat sopivat puhumaan kolmiulotteisesta, säiliön tyyppisestä
paikasta (talo), ulkopaikallissijat taas kaksiulotteisesta tasosta (katto).
Kumpiakin käytetään kuitenkin esittämään myös abstraktimpaa olo-
tilaaja ulkopaikallissijat ovat lisäksi erikoistuneet omistajan,
hallussapitäjän, ilmaisemiseen.
SISÄPAIKALLISSIJAT ULKOPAIKALLISSIJAT
Paikka talossa, talosta, taloon katolla, katolta, katolle
Tila unessa, unesta, uneen makuulla, makuulta, makuulle
Omistus minulla, minulta, minulle
Paikallissijoissa on mukana myös vastakohta pysyvän paikan ja
paikkaan suuntautumisen välillä. Olosijat ilmentävät
konkreettisessa tapauksessa pysyvää tilannetta ja suuntasijat taas muutosta.
Muutos tai liike voi olla kahdenlaista: paikasta eroamista tai paikkaan
tulemista. Puhutaankin erosijoista ja tulosijoista. Olo- ja suuntasijan ero
on näkyvissä myös sijojen nimityksissä, sillä olosijoissa esiintyy
termi essiivi ja suuntasijoissa termi latiivi.
OLOSIJAT
SUUNTASIJAT
"essiivi"
"latiivi"
Jokin pysyy siellä.
Jokin liikkuu sieltä tai sinne.
EROSIJA
TULOSIJA
Missä? Millä?
Mistä?
Miltä?
Mihin?
Mille?
INESSIIVI ADESSIIVI
ELATIIVI
ABLATIIVI
ILLATIIVI
ALLATIIVI
talossa katolla
talosta
katolta
taloon
katolle
unessa kioskilla
unesta
kioskilta
uneen
kioskille
seinässä makuulla
seinästä
makuulta
seinään
makuulle
minulla
minulta
minulle
Paikallissijojen käyttö ulottuu konkreettisista paikanmääritteis-
tä keinon- ja ajanmääritteisiin sekä merkitykseltään vakiintuneisiin,
esimerkiksi fyysistä tilaa ilmaiseviin konstruktioihin ja pääsanan
edellyttämiin muodonvalintoihin (rektiotapauksiin). Sisä- ja
ulkopaikallissijat hallitsevat jonkin verran eri alueita; esimerkiksi
paikanilmauksissa sisäpaikallissijat ovat käytössä enemmän kuin
ulkopaikallissijat, kun taas ajan ja tavan ilmauksissa ulkopaikallissijoilla on
vahvempi asema.
47

Konkreettisia suunnan ja paikan ilmauksia
Tee panta pajusta tai koivusta. Aloita kiertäminen latvasta, pidä tyvi-
päätä jalan alla. Jätä vajaat 10 senttiä tyvestä kiertämättä, [ohjei]
Silitä ensin huolet pois otsalta.
Aseta sormenpäät nenän molemmille puolille. Vedä sormet hitaasti
ja voimakkaasti sivuille poskiluun alapuolta pitkin. [ohje2]
Tavan ja keinon ilmauksia
Kuori panta, teroita tyvipää puukolla, [ohjei]
Palauta kasvojen nuorekas ilme kohotusleikkauksella ja omakudos-
siirrolla. [mainos]
Silitä ihoa ylöspäin etu- ja keskisormella voimakkain ja hitain liikkein
niin, että otsa siliää. [ohje2]
Ajanmääritteitä
Aira on 12-vuotias talvisodan aikana, joulukuussa 1939. [kerti]
Talvella hän täyttää piikkikaloja, keväällä etelärannikon haukia
sekä loppukesästä syksyyn saakka kuhia ja lohia. [haast2]
Rektion vaatimia, abstrakteja käyttötapoja
Aikamme eurooppalaisen poliittisen ja taloudellisen eliitin suuri
murheenaihe on maanosamme kansalaisten haluttomuus
riskinottoon, innovatiivisuuteen ja uudistamiseen. Väitetään, että ihmiset
takertuvat turvallisuushakuisesti vanhoihin rakenteisiin eivätkä
suhtaudu muutokseen positiivisesti, mahdollisuutena. [artik2]
Sijamuodon ja johdoksen rajankäyntiä
Vajaakäyttöisiä sijoja lähellä on myös väylää ja reittiä ilmaiseva
prolatiivi, joka voidaan muodostaa monista sanoista: maitse,
meritse, kirjeitse. Prolatiivimuotoja ei kuitenkaan pidetä substantiivin
sijamuotoina vaan -fse-johtimella muodostettuina adverbeina (ks. s. 76).
Ne poikkeavat sijamuodoista muun muassa siten, että eivät voi
saada prolatiivimuotoista määritettä, esim. "nopeitse kirjeitse” ei
ole käypää kieltä.
5.2.2 Substantiivit
Substantiivi, "nimisana” on sisältösana. Substantiivien luokka on
avoin. Substantiiveja tarvitaan kielessä niin paljon kuin maailmassa
on nimettäviä asioita, jopa enemmän, sillä moniin asioihin viitataan
useilla eri substantiiveilla, ja substantiiveja tarvitaan myös
kuviteltujen asioiden nimeämiseen. Substantiivin syntaktiset ja
semanttiset ominaisuudet ovat samat useimmissa tuntemissamme kielissä.
Morfologia eli taivutus on suomessa omanlaisensa.
48

taivutus: morfologisia ominaisuuksia
• Substantiivit taipuvat 14 sijamuodossa17
-Substantiivien luku ilmaistaan eri sijojen
yksikköjä monikkomuodoilla.
- Suomen kielen helppouksiin kuuluu se, ettei substantiiveilla
ole kieliopillista sukua, niin kuin esimerkiksi ruotsin, saksan
ja venäjän kielen substantiiveilla.
käyttö: syntaktisia ominaisuuksia
• Substantiivi voi olla yksinään subjektina, objektina
ja predikatiivina.
merkitys: semanttisia ominaisuuksia
• Substantiivit ovat sanoja, joilla voi viitata muun muassa
ihmisiin, asioihin, esineisiin, olioihin ja asiantiloihin.
Substantiivien merkitysryhmiä
Substantiiveja voi jakaa ryhmiin eri tavoin sen mukaan, miten
ne nimeävät asioita ja ilmiöitä. Substantiiveja käyttäen puhuja/
kirjoittaja valitsee asioita ja näkökulmia puheenaiheeksi.
Substantiivit voidaan jakaa ensinnäkin yleisnimiin (appellatiiveihin) ja
erisnimiin (propreihin).
Yleisnimi on lajinimi, joka tarkoittaa esinettä, oliota tai asiaa
lajina. Yleisnimellä koira, talo, tietokone, opettaja, kirja, kaupunki voimme
siis viitata kaikkiin niihin kohteisiin, jotka kuuluvat lajiin 'koira', 'talo',
'tietokone', 'opettaja', 'kirja', 'kaupunki'. Pystymme tekemään tämän
siksi, että meillä on kulttuurisen kokemuksemme perusteella
mielikuva siitä, mitkä ovat tämän sanan tarkoittaman käsitteen tyypilliset
ominaisuudet: koiraa sanomme koiraksi, jos se näyttää 'koiralta'.
Kuulija/lukija ymmärtää, mitä eläintä tarkoitamme, koska sanan
merkitys on kulttuurinen sopimus; sanasta on toisin sanoen tullut symboli,
joka edustaa tiettyä käsitettä. Kieleen vakiintuneet substantiivit myös
kertovat, mille asioille kieliyhteisössä on haluttu antaa nimi ja miten
asioita luokitellaan. Sopimuksenvaraista on myös se, mitkä
kokonaisuudet kielessä nimetään ja millä tarkkuudella. Klassisia
esimerkkejä on mm. se, että suomen kielessä (ja muidenkin pohjoisten
kansojen kielissä) on lukuisia lumen nimityksiä, kuten sohjo, loska, räntä,
nuoska, pyry, tykky, rakeet, ja että japanissa ei juurikaan ole
nautakarjan nimityksiä. Nämä erot johtuvat tietysti ilmastosta ja
elinkeino17 Ison suomen kieliopin mukaan substantiiveilla ei ole akkusatiivimuotoja.
Akkusatiiveista ks. s. 62.
49

rakenteesta. On myös väitetty että sanaston määrä ohjaisi ajattelua ja
asioiden havaitsemista.
Yleisnimillä on merkitys ja tarkoite. Sanan tarkoite on se, mihin
asiaan sanaa käytettäessä kulloinkin viitataan. Sanaa voidaan
käyttää myös yleistarkoitteisesti eli geneerisesti, jolloin viitataan tiettyyn
lajiin tai ryhmään, esim. 'ihmiseen yleensä' lauseessa Ihminen ei aina
tiedä, mitä tekee. Teksteissä geneeristen substantiivien avulla
voidaankin yksittäisen asian käsittely siirtää yleisemmälle tasolle, niin kuin
Seuraavassa Täällä Pohjantähden alla -romaanin Jussi ja Akseli
Koskelan asemaa pohdittaessa. Substantiivi talonpoika on siinä
merkitykseltään geneerinen eikä siis vain Koskelaa tarkoittava.
Jussi ja Akseli halusivat pois isäntävallasta, jossa oman työn tuotto
hyödytti muita kuin itseä.-- Koskelan miesten käsitys hengitystilasta
perustui omaan maahan. Omaa perintömaata omistava talonpoika
oli saavuttanut vapauden oikeastaan vasta isonjaon paloiteltua sarka-
jakoisen verokylän ja Kustaa llkn taattua Ranskan vallankumouksen
pelossa vuoden 1789 yhdistys-ja vakuuskirjassa, että talonpoika ei
enää menetä maitaan kolmen vuoden verorästeistä, [artiki]18
Geneeristämisen avulla voidaan asioita myös huomaamattomasti
argumentoida. Seuraavassa lehden pääkirjoituksessa [alla katkelma]
tarkastellaan menestyvän liikemiehen toimintaa ja myös sen
herättämää kielteistä julkisuutta. Jälkimmäistä seikkaa kirjoittaja
pehmentää mainitsemalla yleistarkoitteisesti nuoren, vireän miehen tavallisia
ominaisuuksia, joita esittämällä hän huomaamattomasti perustelee
myös miespuolisen NN:n kohuttuja toimia.
NN on upeaan menestykseen kohonnut ihminen. Hän on jatkanut
hienosti perheyrityksen toimintaa -- Nuoren, vireän miehen
menestykseen liittyy usein kova vauhti ja joskus jopa rientämisen sokeus.
[Keskisuomalainen 2.3.2005]
Erisnimen tehtävänä on tunnistaa johonkin luokkaan
kuuluvista yksi: koirista Musti, opettajista Sirpa Muttilainen, taloista
Finlandia-talo, puistoista Esplanandin puisto, tietokoneista Fujitsu, kirjoista
Seitsemän veljestä, kaupungeista Kuopio. Erisnimi voi koostua yhdestä
18 Esimerkeissä lauseke, johon sana kuuluu, on osoitettu kursiivilla ja puheena oleva
sana on lihavoitu. Lausekkeita käsitellään luvussa 7.
50

tai useammasta sanasta. Erisnimien käyttöä voi arvioida myös
kielenkäytön kannalta. Ihmisen nimen muistaminen kuuluu kohteliaaseen
vuorovaikutukseen - sen käyttötapa tosin vaihtelee kulttuureittain.
Erisnimien käytöllä voi tuoda asiatekstiin luotettavuuden ja
täsmällisyyden tuntua. Seuraavan kirja-arvostelun maantieteelliset erisnimet
ovat perusteltuja kirjoittajan valintoja siksikin, että arvosteltavana on
fiktiivinen teos, jonka pohjana ovat historialliset tapahtumat.
Palkinnon nimeäminen liittää tekstin ajankohtaiseen puheenaiheeseen.
Sarasvatijoen suisto muodostaa Kathiavvarin niemimaan Luoteis-
Intiassa. Itse jokea ei ole enää olemassa, sillä se kuivui tuhansia vuosia
sitten. Tämä ikivanha alue ja Crönlannin mannerjäätikkö
muodostavat Risto Isomäen Finlandia-palkintoehdokkaan miljöön. [ARVOS3]
Tieteellisissä artikkeleissa on tapana dokumentoida esitetyt väitteet
teksti- ja lähdeviitteillä, joiden luotettavuutta lukija voi arvioida
tekijän, julkaisun ja kustantajan tarkan nimitiedon perusteella.
Varsinaisen tuotetun palvelun sijaan keskeisempi asia on se, että
näissä yhteisöissä yksilö voi havaita, että hänellä on oma ääni
tiettyjen aiheiden suhteen ja että hänen äänellään ja sen ilmaisemisella
on jokin merkitys muille yhteisön jäsenille (Benkler 2006,11).
Benkler, Yochai (2006) The Wealth of Network*: How Social Production Transforms
Markets and Freedom. Yale: Yale University Press. [ARTIK2]
Kertomuksien henkilöt on yleensä nimetty erisnimellä, mutta
elämänilmiöitä yleisemminkin käsittelevät tekstit tulevat
lähemmäksi lukijaa, kun niiden - todellinen tai fiktiivinen - kokija mainitaan
nimeltä.
On myös toisenlaista Noting to loos -asennetta. Sellaista osoitti
esimerkiksi malilaisen kollegani 17-vuotias pikkuveli Baba noin vuosi
sitten. Äärimmäisen köyhässä Malissa kasvanut nuorimies oli nähnyt
ja kuullut vanhempien sisarustensa kokemuksista opiskelusta
Euroopassa. [artik2]
51

Isolla alkukirjaimella kirjoitettavia erisnimiä ovat
• paikannimet ja maantieteelliset nimet: Jyväskylä, Lähi-itä,
Eurooppa, Mannerheimintie, Aleksis Kiven katu, Pohjanlahti
• sellaiset rakennusten nimet, joita on vain yksi: Ateneum,
Kansallisteatteri, Finlandia-talo
• kirjojen, taideteosten, ohjelmien sekä oppi-ja muiden laitosten
nimet: Seitsemän veljestä, Teknillinen korkeakoulu
• lehtien, yhdistysten, seurojen ja yritysten nimet: Aamulehti,
Turun Sanomat, Suomen Kuvalehti, Imatran Voima
• tuotenimet: Alfa Romeo, Aspirin, Lego
Pienellä alkukirjaimella kirjoitettavia yleisnimiä ovat
• kansalaisuutta, asukasta, heimoa, kieltä ja aatetta tarkoittavat
sanat: suomalainen, keskieurooppalainen, suomen kieli
• historian tapahtumien, uskontojen ja tyylisuuntien nimet: talvisota,
islam
• kuukausien, viikonpäivien ja juhlapäivien nimet: maaliskuu, joulu
• rakennusten nimet, jotka luonnehtivat käyttötarkoitusta ja ovat
yleisiä: kaupungintalo, rautatieasema
• kasvien, eläinten ja ruokalajien nimet: voikukka, saksanpaimenkoira
• sellaiset vakiintuneet yhdyssanat, joiden alkuosa on menettänyt
erisnimen luonteen: irlanninsetteri, dieselmoottori, celsiusaste,
wieninleike
Yleisnimet voidaan jakaa ryhmiin myös konkreettisuuden ja abst-
raktiuden perusteella. Tällöin on kysymys siitä, tarkoitetaanko
konkreettista kohdetta, toimintaa vai abstraktia asiaa.
1. Konkreettiset substantiivit viittaavat tarkoitteisiin, jotka ovat
havaittavia ja kosketeltavia, arkiajattelun mukaan ajassa ja paikassa
olemassa, esim. kissa, mies, talo, auto, joukkue, vesi, sametti.
Kaikki kauniit ketokasvit vain näyttävät tukehtuvan tänne rehevien
voikukkien, juolavehnän ja koiranputkien sekaan. Ensimmäisenä maa
pitäisi saada köyhtymään sekä typpipitoisuus laskemaan, [kuvi]
Kirkkokatua pitkin ajaa harmaapartainen motoristi nahkapuvussaan. [kuv2]
Erityisen hyvi n fasaani viihtyy peltoaukeilla, niityillä ja puistoissa. [KUV3]
52

2. Toimintasubstantiivit viittaavat asioihin, joilla on ajallinen
ulottuvuus. Ne ovat tekoja, tapahtumia, prosesseja, esim. esitys, mittaus,
moite, kuolema, armahdus,pommitus, sade, lottoaminen. Tällaiset
substantiivit ovat yleensä verbeistä johdettuja, esim. esittää > esitys,
moittia > moite.
Syy löytyykin kulttuurien kohtaamisessa tapahtuvasta konfliktista:
vähätuloisuus, sosiaalinen eristäytyminen ja yhteiskunnasta
vieraantuminen on yhteistä eri maahanmuuttajaryhmille. [REP3]
Niityt syntyivät aikoinaan karjan laidunnuksen, niittämisen ja
kaskeamisen yhteisvaikutuksesta. Maatalouden tehostuminen, karjalaidun-
nuksen väheneminen ja ympäristöpäästöt ovat aiheuttaneet niittyjen
kadon, Jokinen luennoi kuulijoilleen. [REP4]
3. Abstraktit substantiivit viittaavat henkisen toiminnan, kuten
kuvittelun, muistamisen ym. kohteisiin tai tuloksiin, jotka
konkreettisesti ajatellen eivät ole havaittavissa, esim. ajatus, idea, luulo, syy,
tunne, väite, väkivalta, työttömyys. Myös abstraktit substantiivit ovat
usein verbistä johdettuja. Toimintasubstantiivien ja abstraktien
substantiivien raja onkin joissakin tapauksissa sumea.
Sisaruksen alaikäisyys mietityttää enemmän kuin kaverin nuoruus. [pääki]
Jussi Ja Akseli halusivat pois isäntävallasta, jossa oman työn tuotto
hyödytti muita kuin itseä. Heidän vääryyskokemustaan selitti
talonpoikainen käsitys reilusta vaihtosuhteesta, johon yksipuolinen
hyötyminen ei soveltunut. Se oli paitsi riistoa myös vertaisuuden, ihmisarvon,
loukkaus, [artiki]
Ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus järjestää syyskuussa
keskustelutilaisuuden siitä, pitäisikö Suomessa laatia kulttuurikaanon. - -
"Tehtävänä on suomalaisen kulttuurin ylläpitäminen ja vahvistaminen
muita kulttuureita vastaan, jotta me pystyisimme säilyttämään oman
identiteettimme", sanoi eduskunnan sivistysvaliokunnan
puheenjohtaja Kaarina Dromberg (kok.) taannoin Helsingin Sanomissa. [kolum2]
Asioiden havaitsemisen ja hahmottamisen kautta tarkasteltuna
substantiivit muodostavat käsitehierarkioita. Ihminen hahmottaa ja
luokittelee maailmaa yleensä perustason käsitteiden kautta, jollaisia
ovat esimerkiksi polkupyörä, kala ja puu. Niiden alakäsitteet, kuten
maastopyörä, ahven, kuusi, luokitelevat asioita vielä tarkemmin ja
edellyttävät yksityiskohtaisempaa tietoa asioiden ominaispiirteistä.
53

Yläkäsite
Peruskäsite
Alakäsite
kulkuneuvo
polkupyörä
maastopyörä
eläin
kala
ahven
kasvi
puu
kuusi
Käsitehierarkiat ovat käytännössä yleensä teksti- tai diskurssi-
kohtaisia. Niinpä esimerkiksi hevosen yläkäsite voi matkanteosta
puhuttaessa olla kulkuneuvo, biologian oppikirjassa nisäkäs ja
maataloutta käsiteltäessä kotieläin.
Tekstit muotoutuvat erilaisiksi sen mukaan, onko asiat ilmaistu
pääosin konkreettisten substantiivien, toimintasubstantiivien
vai abstraktien substantiivien avulla. Kielipakinan "Kiusaamisen
kielioppia" pääpuheenaiheena on toimintasubstantiivilla ilmaistu
käsite koulukiusaaminen. Se on abstraktimpi kuin sen
täsmentämiseksi tekstissä käytetyt substantiivit lyöminen, ilmeily, puhumattomuus,
valehtelu, pettäminen, ivaaminen, yllyttäminen, ulkopuolelle
jättäminen, komentaminen, kiroilu. Nekin ovat toimintasubstantiiveja,
mutta alakäsitteinä konkreettisempia ja siksi helpommin hahmotettavia
kuin pelkkä kiusaaminen. Alakäsitteet toimivatkin tekstissä usein
yläkäsitteen täsmentäjinä.
Kiusaamisen kielioppia
Mannerheimin Lastensuojeluliitto kerää tänä syksynä rahaa
koulukiusaamisen ehkäisemiseen, erityisesti tukioppilastoimintaan. Liiton
kyselyyn osallistuneista lapsista ja nuorista häkellyttävän moni on
kokenut tai kokee pitkäkestoista kiusaamista.
Yksi kiusaamiseen liittyvä ongelma on se, että sitä voi olla vaikea
huomata. Kiusaaminen ei ole vain lyömistä. Lyöjä voi toisaalta olla
se, jota on yllytetty tai ärsytetty. Jos kiusattu reagoi, ulkopuolinen voi
luulla kiusattua kiusaajaksi.
Kiusaamisen määritellään olevan "henkistä tai ruumiillista lapsen
tai lapsiryhmän yhteen lapseen kohdistamaa väkivaltaa”. MLLn Nuor-
tennetissä kiusaamisena mainitaan ilmeily, pettäminen,
puhumattomuus, valehtelu, ivaaminen, yllyttäminen ja ulkopuolelle jättäminen.—
[kolumi]
Yleisnimet voidaan jakaa luokkiin vielä sen mukaan, tarkoitta-
vatko ne jaottomia vai jaollisia asioita. Jaottomia eli laskettavia
ovat rajattavissa olevat asiat, joita ei voi jakaa niin, että osa
edustaisi kokonaisuutta. Tällaisia ovat esimerkiksi kissa ja talo. Talon
tai kissan osa ei voi sellaisenaan edustaa kissaa tai taloa
kokonaisuutena. Jaollisia ovat konkreettiset aineen nimitykset eli
aine54

sanat, kuten vesi,,home, rauta, liha. Home on hometta ja rauta
rautaa, olipa sen määrä pieni tai suuri. Jaollisia ovat myös monet
abstraktit ja toimintasubstantiivit, jotka tarkoittavat tilaa, tunnetta
tai ominaisuutta, esimerkiksi rakkaus, musiikki, väkivalta,
lottoaminen. Jaollisia asioita voi jakaa osiin ja mitata. Syntaktisesti
tarkasteltuna jaolliset substantiivit muodostavat usein lausekkeen määrää
tarkoittavan ilmauksen kanssa: litra vettä, vähän rakkautta, liian paljon
väkivaltaa (ks. s. 149-150).
Risto Isomäeltä löytyykin aimo annos toivoa ja optimismia. [ARVOS3]
— häkellyttävän moni on kokenut pitkäkestoista kiusaamista, [kolumi]
Joitakin substantiiveja voi käyttää joko jaottomina tai jaollisina valitun
näkökulman mukaan: Kun sanotaan Ostin kahvia, kahvi on jaollinen
ainesana, mutta kun ostetaan kahvit, onkin kysymys jaottomista kahviannok-
sista ja kahvi on jaoton substantiivi.
5.2.3 Adjektiivit
Adjektiiveille ovat suomen kielessä tyypillisiä seuraavat piirteet:
taivutus: morfologisia ominaisuuksia
• Adjektiivit taipuvat muiden nominien tapaan sijamuodoissa
ja luvussa.
• Useimmilla adjektiiveilla on myös komparaatiotaivutus.
käyttö: syntaktisia ominaisuuksia
• Adjektiivi on tyypillisimmissä tapauksissa
-substantiivin määrite (kaunis talo) tai
-itsenäisenä lauseenjäsenenä predikatiivi (Talo on kaunis).
merkitys: semanttisia ominaisuuksia
• Adjektiivit luonnehtivat olioita, asioita, asiantiloja tai
tilanteita ilmaisemalla niiden todellisia tai ajateltuja ominaisuuksia,
esim.pieni, ruskea, mukava, olennainen, neliovinen, kaukainen.
• Adjektiivit ovat avoin luokka, johon otetaan lisää sanoja
esimerkiksi johtamalla ja lainaamalla.
• Vaikka adjektiiveilla on merkitys, niillä ei yleensä ole omaa
tarkoitetta. Esimerkiksi sana kaunis ei yksinään sisällä tietoa
siitä, mihin asiaan viitataan eli minkä kauneudesta on
kysymys.
55

Adjektiivin taipuminen ja käyttö lauseessa
Adjektiivi on usein suoraan tai epäsuorasti sidoksissa substantiiviin.
Suorin yhteys syntyy, kun adjektiivi on substantiivin määrite19, esim.
korkea talo, yhteinen yritys, kaukainen ranta, suora viiva. Adjektiivi
kuuluu tällöin substantiivilausekkeeseen (ks. s. 143-146). Adjektiivin ja
sen pääsanana olevan substantiivin kiinteä yhteys näkyy
kongruenssina: adjektiivi myötäilee pääsanansa sija- ja lukutaivutusta:
korkeassa talossa, yhteistä yritystä, ankeina aikoina, suoran viivan. Silloin
kun adjektiivi(lauseke) esiintyy itsenäisesti lauseen predikatiivina,
se on epäsuorasti, olla-verbin välityksellä, yhteydessä lauseen
subjektiin, esim. Tie on pitkä. Tällöin substantiivin ja adjektiivin välinen
yhteys näkyy lukukongruenssina: predikatiivi noudattaa subjektin
lukua, esim. Tuo talo on korkea. /Nuo talot ovat korkeita.
Verbien partisiippimuodoilla (puhuva, puhunut, puhuttu) on sekä
verbin että adjektiivin ominaisuuksia, sillä niillä voidaan luonnehtia
asioiden ominaisuuksia ja niiden asema lauseessa on usein
samanlainen kuin adjektiivien. Adjektiiveiksi luokitellaan sellaiset partisiipit,
joissa tekeminen ja aika jäävät taka-alalle ja jotka kiinnittävät
huomiota jonkin asian ominaisuuteen, esim. puhuva papukaija,
kadehdittavaa ammattitaitoa, kuollut kieli.
Adjektiivien semantiikkaa
Kielenkäyttäjä valitsee tarkoituksiinsa adjektiiveja sen mukaan,
miten hän haluaa kussakin tilanteessa substantiivilla ilmaistua asiaa
tai ilmiötä kuvata. Adjektiivit voidaan jakaa kahteen ryhmään sen
mukaan, ilmaisevätkö ne suhteellista vai absoluuttista ominaisuutta.
Suhteelliset eli asteikolliset adjektiivit ovat luontaisesti vertailevia,
kuten esim. arvokas, hyvä, kova, onneton, suolainen,
suunnitelmallinen, tietoinen, tumma. Suhteellisia adjektiiveja on luontevaa taivuttaa
vertailumuodoissa, esim. hyvä, parempi, paras; onneton,
onnettomampi, onnettomin. Adjektiivien vertailumuodot ovat perusaste
(positiivi), komparatiivi ja superlatiivi. (Myös adverbeilla on vertailumuotoja,
ks. s. 73.) Suhteellisten adjektiivien avulla kielenkäyttäjä voi esittää
arvionsa jonkin asian ulkoisesta hahmosta, fyysisestä
ominaisuudesta, suhteellisesta iästä, ominaisuudesta tai luonteenpiirteestä.
19 Iso suomen kielioppi ei mainitse aiempaa termiä "attribuutti" vaan puhuu
yleisemmin substantiivin määritteistä. Mikään ei kuitenkaan estä käyttämästä
vakiintunutta attribuutti-termiä substantiivin määritettä tarkoitettaessa.
56

POSITIIVI
KOMPARATIIVI
SUPERLATIIVI
syvä
hyvä
pitkä
syvempi
parempi
pitempi
arvokkaampi
matalampi
onnettomampi
riemastuttavampi
syvin
paras
pisin
arvokas
arvokkain
matala
matalin
onneton
onnettomin
riemastuttava
riemastuttavin
Metsäteatterissa on käytössä järeät aseet: havainnollisuus ja
huumori. Näyttelijät levittäytyvät kallioille muodostaen maailmankartan,
jossa pikakelauksella käydään läpi kahden maailmansodan
ratkaisevat tapahtumat. Yksittäiset sotilaat ovat ajattomia. Heidät on koottu
hyvin monenlaisista aineksista, mukana on myös esiintyjien yksityis-
persoona - ainakin näennäisesti. [arvos2]
Tältä pohjalta myös katsojalle tulee täyteläinen olo. Esitys puhuttelee
hyvin monella tasolla. [arvos2]
Isomäen vahva tiedetoimittajan tausta näkyy kirjan sivuilta. Hänen
aikaisemmissa teoksissaan tietoa on annettu jopa väkisin, mutta Saras-
vatin hiekassa lukijan sivistäminen tapahtuu hienovaraisemmin.
[ARVOS3]
Alempien luokkien julkkisten kohtalona ovat vaatimattomammat
tulot ja laihemmat sopimukset. Luvassa on ilmaisia meikkejä, vaatteita,
sponsoriautoja, hiustenleikkuita, eikä vähiten ilmaista viinaa. [rep2]
Leena Krohn on monen tieteenystävän mielikirjailija, koska hän nivoo
niin esseisiinsä kuin fiktioonsa uusinta luonnontiedettä - kuitenkin
suodattaen sen filosofisiksi kysymyksiksi, joita tiede ei vielä ole ehtinyt tai
tohtinut tehdä. -- Mielestäni paras on kertomus vakuutustarkasta-
ja Endistä, jonka taloja tontti yhtenä aamuna leijuvat avaruudessa.
[arvosi]
--kesti luvattoman kauan saada muutamat maailman suurimmista
saastuttajista myöntämään, että ilmastonmuutos on todellisuutta eikä
pelkkä ekoterroristien salaliitto. [ARV0S3]
57

Komparatiivi- ja superlatiivikonstruktioita
X:aa + komp, jotakin suurempi
miestä vahvempi
mitä + komp, sitä komp
mitä laajempi, sitä parempi
yhä/vielä/paljon + komp
yhä kiireisempi elämänmeno
vielä nopeampi juna
mikä superlat + partitiivi
mikä parasta
mitä/kaikkein/kaikista + superlat
mitä kummallisimpia ratkaisuja
kaikkein vaatimattomimmat ihmiset
Jokisaarista kannattaa mainita, että noin 300 vuotta sitten
oli olemassa Etelä-Suomen saarta suurempi jokisaari. [ARTIK3]
Ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus järjestää syyskuussa
keskustelutilaisuuden siitä, pitäisikö Suomessa laatia kulttuuri-
kaanon. Se olisi niin kanta- kuin uussuomalaistenkin käyttöön
tarkoitettuja, eri taiteenaloja koskevia listoja siitä, mikä tässä
suomalaisessa kulttuurissa on sitä kaikkein suomalaisinta
kulttuuria. [kolum2]
Hirvonen on kaivanut näytelmästä esille sen olennaiset piirteet,
löytänyt niille tehokkaan näyttämöllisen muodon ja mikä parasta,
onnistunut ratkaisemaan suhteen yleisöön tarkasti ja
johdonmukaisesti. Pienen katsomon raakalautapenkeillä ei kukaan voi
tuntea istuvansa turhan takia. [arvos2]
Vanhemmilla sisaruksilla on artikkelin mukaan paljon suojelevam-
pi asenne omiin nuorempiin sisaruksiinsa kuin kaveripiirin alaikäisiin.
[PÄÄKl]
Kirahvi halusi olla hiljaa. Se halusi olla omissa oloissaan ja ajatella
ajatuksiaan. Se ei halunnut olla ilkeä kenellekään, mutta se halusi
olla yksin.
"Minun on pakko", ajatteli kirahvi. Sitten se teki sen, mikä oli pakko
tehdä: kasvatti itselleen kaulan.
Kaula oli pitkä, mutta savannin pulina ja lörpötys kuului edelleen
kirahvin korviin.
Niinpä kirahvi kasvatti kaulansa vielä pitemmäksi. Sitten se
pyöritteli korviaan ja kuunteli tarkasti. Vieläkin kuului savannin melske ja
tohina, [faabeli]
58

Viimeisen 50 vuoden kehityslinja on korostanut julkisen vallan
luomaa luottamusta. Nyt uudella sukupolvella voi olla eväät pohjustaa
oma toimintansa jollekin paljon vahvemmalle ja yksilöllisempään
aikakauteen sopivalle. [artik2]
Yhdysadjektiiveja voi komparoida kahdella tavalla, esim.
tiheäsilmäinen metalliverkko >
tiheäsilmäisempi/ tiheämpisilmäinen metalliverkko.
Absoluuttiset adjektiivit ilmaisevat ominaisuutta, joka
kohteella joko on tai ei ole, esim. neliovinen, pariisilainen, muurattu,
puhuva, lo-kiloinen. Tällaiset adjektiivit eivät yleensä komparoidu, vaan ne
muodostavat merkityksensä mukaan vastakohtapareja. Myös olion
tilaa ilmaisevat adjektiivit, esim. kuollut, elävä, alaston, työtön, ovat
yleensä absoluuttisia. Absoluuttisuus on joissakin tapauksissa
ehdotonta ja joissakin toisissa taas näkökulmasta ja pääsanasta riippuvaa:
joku/jokin voi olla alastomampi kuin toinen.
Kuusi vuotta sitten Aira Suvio-Samulin pystytti talonsa pihalle
graniittisen patsaan isästään, joka kaatui jatkosodan alussa, [kerti]
Propelimiehellä oli kaveri, pipopäinen teltta housu, jonka kanssa
se pelasi. Ne oli täysin eri paria joka asiassa. [rom2]
Teemme Perinnepihan pelloille pienen yhteisen kedon, ja sitten
jokainen halukas voi lähteä laatimaan omaa niittyään. [reP4]
Tutkimusprojekteissa tutkitaan mm.yhteisöllistä verkko-oppimista,
hajautettua tiimityötä, tietämyksen hallintaa sekä pelinomaisia
oppimisympäristöjä.- - Miltä kuulostaisi virtuaalinen työharjoittelu?
[haasti]
Adjektiiveista voi havaita, miten kertoja kuvailee ilmiötä: käyttääkö
hän suhteellisia vai absoluuttisia adjektiiveja. Suhteellisilla
adjektiiveilla ilmaistaan tyypillisesti subjektiivisia, mielipiteellisiä käsityksiä
ominaisuuksista, absoluuttisilla puolestaan mitattavia
ominaisuuksia. Mesiangervo-tietotekstissä on konkreettisia substantiiveja, jotka
viittaavat kukkaan ja sen osiin. Niiden määritteinä on numeraaleja
ja kasvin kokoa ja muotoa kuvaavia adjektiiveja, joista osa on
absoluuttisia:
59

Mesiängervolla on pysty, jäykkä 7-7,5 metriä korkea varsi. Sen koko
pituudelta kasvaa neliparisia lehtiä, joissa on iso 3-5-liuskainen päätö-
lehdykkä]3 lehdykkäparien välissä pikkuruisia väliliuskoja. Lehdykät
ovat sahalaitaisia ja alta tavallisesti hienonukkaisia. Tiheässä
kukinnossa satoja pieniä, kermanvalkoisia kukkia. Teriö viisilehtinen. [kuvi]
JVäfeöinen-tyyppiset adjektiivit kuten kokoinen, laatuinen jne.
suuntaavat huomion kohteen tiettyyn osaan mutta eivät yksinään ilmaise
sen ominaisuutta vaan tarvitsevat määritteekseen genetiivimuotoi-
sen substantiivin. Yhdessä ne muodostavat adjektiivilausekkeen.
Tomi Putaansuun kiintymys hirviöihin alkoi jo parivuotiaana,
kun hän piirteli papereille oudon näköisiä olioita. -- Hän on alusta
asti ollut sen tyyppinen kaveri, joka on uskonut itseensä, [repi]
Siinä lähellä, missä on kaksion kokoinen shakkilauta ja nappulat
kuin maitotonkkia, [romi]
Jälkeenpäin kadulla tuli aina ihmisiä vastaan, kiireisen näköisinä,
niin kuin mikään ei olisi muuttunut. [muist2]
Adjektiivien joukossa on myös taipumattomia adjektiiveja, joita
käytetään substantiivien määritteinä. Niitä ovat aimo, ensi, eri, kelpo, koko,
pikku, viime. Myöskään nämä eivät taivu vertailumuodoissa.
Krohnin pikku kertomukset ovat aikaisemmin ilmestyneet netissä.
Mainiota lukea ne myös kovista kansista, [arvosi]
Ihmiskuntaa ja koko planeettaa uhkaa luonnonilmiö, jonka
rinnalla tapaninpäivän 2004tsunami oli pelkkä merenpohjan aivastus.--
Risto Isomäeltä löytyy kuitenkin aimo annos toivoa ja optimismia.
[arvos3]
• Taipumattomat sanat aika, aimo, ensi, eri, joka, kelpo, koko, melko,
tosi, viime kirjoitetaan erilleen seuraavasta sanasta: aika lailla, eri
tavoin, joka päivä, koko ajan, toissa vuonna, ensi kerralla.
• Jos jälkimmäinen osa on -/nen-loppuinen adjektiivi, sanat
kirjoitetaan yhteen: viime vuonna mutta viimevuotinen, ensi kertaa mutta
ensikertalainen,joka vuosi mutta jokavuotinen.
Proadjektiivit ovat pronomineista johdettuja adjektiiveja. Niiden
päätehtävänä on viitata johonkin aiemmin mainittuun tai tilanteessa
60

havaittavaan asiaan. Ne ovat siis pronominien tapaan deiktisiä, esim.
sellainen, tuollainen, jollainen, kaikenlainen, silloinen, täkäläinen. Ne
siis luonnehtivat asioita suhteuttamalla niiden ominaisuuksia
joihinkin kielenkäyttäjän tietämiin asioihin. Proadjektiivit eivät yleensä ole
asteikollisia (suhteellisia).
Heidät on koottu hyvin monenlaisista aineksista, -- [arvos2]
Näitä kahta täysin erilaista ympäristöä kytkee toisiinsa
ilmastonmuutos ja siihen liittyvät luonnonkatastrofit. [ARVOS3]
Mutta kiusaaminen voi olla tahattomampaakin. Tahaton kiusaaja
saattaa harrastaa kyselemistä: Miks sulia on tollanen pusero?
Mitä varten sun nenä on tuommoinen? [kolumi]
Siellä olikin sellaista väkeä, joka oli oikeasti ihan valmista
johki leffaan, [romi]
Sanaluokkien rajankäyntiä
Monia adjektiiveja voidaan suomen kielessä käyttää
substantiivien tapaan. Kysymyksessä ovat usein tiettyjä ryhmiä
tarkoittamaan vakiintuneet sanat, esimerkiksi vihreät, työttömät, jotka
voivat olla lauseessa substantiivin tapaan subjekteina tai
objekteina.
Suurkatastrofi ei myöskään ole loppu, vaan uuden alku.
[ARVOS3]
Äiti on pukeutunut mustaan talvitakkiin, sillä musta on äidin
lempiväri, [kerti]
Joitakin adjektiiveja käytetään adverbien tapaan, tiukalla,
vinossa, ja ne ovat lauseessa adverbiaaleina. Substantiiveja
voidaan joskus taivuttaa adjektiivien tapaan komparatiivimuodoissa,
esim. rannempana. Adjektiiveista johdetut -st/-johdokset, esim.
kauniisti, luokitellaan adverbeihin.
61

5.2.4 Pronominit
taivutus: morfologisia ominaisuuksia
• Pronominit taipuvat 14 sijamuodossa ja luvussa.
• Persoonapronomineilla ja kuka-pronominilla on lisäksi
t-loppuinen akkusatiivimuoto: minut, sinut, heidät; kenet
käyttö: syntaktisia ominaisuuksia
• Pronominiryhmät poikkeavat toisistaan syntaktisesti.
Ne voivat olla itsenäisiä lauseenjäseniä tai substantiivin
määritteitä. Joitakin niistä voidaan siis käyttää substantiivin
tai adjektiivin tapaan.
merkitys: semanttisia ominaisuuksia
• Pronomineilla ei ole luontaista merkitystä, eikä niiden avulla
voi kuvailla eikä luokitella asioita.
• Pronominit ovat luonteeltaan tilanteeseen viittaavia
eli deiktisiä sanoja: niiden tarkoite muuttuu tilanteen mukaan.
pronominiryhmät
Persoonapronominit
Demonstratiivipronominit
Interrogatiivipronominit
Relatiivipronominit
Kvanttoripronominit
Refleksiivipronominit
Resiprookkipronominit
minä, sinä, hän, me, te, he
tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne
kuka, mikä, kumpi
joka, mikä, kuka
joku, jokin, jompikumpi, eräs, muuan,
yksi, kaikki, koko, joka, jokainen, kukin,
itse kukin, kumpikin, molemmat, kukaan,
mikään, kuka/mikä tahansa, vaikka
kuka/mikä, kukakin, mi(kä)kin, muutama,
jokunen, harva, moni, monta, usea
itse + omistusliite
toinen + omistusliite
Pronominien ominaisuuksia
Pronominit muodostavat sekakoosteisen umpiluokan, eli niihin
ei helposti tule uusia sanoja. Pronomineille on ominaista, että niillä
voidaan käsitellä puheenaiheita luokittelematta niiden
ominaisuuksia. Esimerkiksi substantiivi tuoli määrittelee puheena olevan asian
lajin, mutta pronomini, esimerkiksi se, tuo, joku ilmaisee, miten tuo
tarkoite on havaittavissa tai tunnistettavissa. Joillakin pronomineilla
tosin voidaan yleiskielessä erottaa ihminen muista tarkoitteista: hän
- se, joku - jokin. Suomen kieli ei erottele pronomineilla puheena
olevan henkilön sukupuolta: persoonapronominia hän käytetään sekä
62

naisesta että miehestä, toisin kuin esimerkiksi englannissa, ruotsissa,
saksassa, ranskassa ja venäjässä.
Pronominit kuuluvat pro-sanoihin. Muita pro-sanoja ovat pro-
adjektiivit, esim. tällainen ja proadverbit, esimerkiksi täällä, näin.
Jälkimmäiset ovat usein pronominien kiteytyneitä sijamuotoja.
Proadjektiivit ja proadverbit ovat näin ollen kahden sanaluokan raja-
maastossa: syntaktiselta käytöltään ne kuuuluvat adjektiiveihin tai
adverbeihin, mutta niillä on pronomineille ja muille pro-sanoille
tyypillinen deiktinen merkityspiirre.
1. Persoonapronominit
Persoonapronominit ovat syntaktisilta ominaisuuksiltaan
substantiivien kaltaisia, eli ne toimivat lauseessa itsenäisinä sanoina ja
lausekkeina. Suomenkielisessä lauseessa persoona käy ilmi pronominin
lisäksi myös finiittiverbin persoonapäätteeestä, minä syö-n, sinä syö-t.
1. ja 2. persoonan pronomineilla viitataan viestintätilanteen
osapuoliin, puhujaan ja puhuteltavaan.20
Minua ei muuten ohiteta! [pakinai]
Raju ALE 14. elokuuta asti. Meillä alekin on laatua, [mainos]
Miten sinä rentoudut tänään? [mainos]
Helsinkiläisen koulukuraattorin Abdulkadir Isakin mukaan
tietämättömyys on suuri ongelma maahanmuuttajanuorten keskuudessa.
- Heillä on vähintään kaksi kertaa enemmän ennakkoasenteita
suomalaisia kohtaan kuin suomalaisilla heitä kohtaan.
Maahanmuuttajilla on uskomuksia, että yhteiskuntaan sopeutuakseen heidän pitäisi
luopua taustastaan, Isak sanoo. [REP3]
Persoonapronominien puhekielisillä muodoilla luodaan
kirjoitetuissa teksteissä puhekielisyyden vaikutelmaa. Ne ovat usein kirjoittajan
tietoinen tyylivalinta:
Mun täytyy olla nöyrä ja luottaa
et jos mä putoon joku kiinni mut koppaa [laului]
Mä kävin Kaivarissa kuvaamassa kakaroita, leikkipuistossa. --
Hytöstä se feikkasi, mä ainakin luulen. Mä en yhtään ihmettele, jos se valitaan
aina telkkarin ärsyttäviin mä ksi tyypiksi. Mä meinasin polttaa hihat,
mutta kelasin, että tässä on nyt hyvä harjoitella, kun on noin levoton kohde. -
- "Meillä ei ole kotona televisiota lainkaan. Isäni on esseisti." [ROM2]
20 Interpersoonaisuudesta ks. s. 190-192.
63

Kolmannen persoonan pronomineilla viitataan henkilöön, joka on
mainittu keskustelussa tai tekstissä tai joka on muuten puhujien
tiedossa. Tekstissä mainittu viittauskohde on pronominin korrelaatti.
Ruotsalaisyhtiön työntekijät joivat limsaa ja söivät karkkeja niin
ahnaasti, että heistä tuli paksukaisia - ainakin yrityksen johdon
mielestä, joka poisti yhtiön tiloista juoma-ja makeisautomaatit. [uuT2a]
Wilenius auttaa työkseen ihmisiä pääsemään valokeilaan tai
esimerkiksi rahastamaan häillään. Hän nosti muun muassa Fingeroosin
julkisuuteen ja keksi häät, joissa salarakas ratsasti Seiskan bileisiin
hevosella. [rep2]
A-luokan julkkiksia on Suomessa parikymmentä. Useimmat heistä,
kuten urheilutähdet ja menestyneet muusikot, tienaavat hyvin
töidensä puolesta. Heille tarjoillaan myös parhaat diilit. [rep2]
Toisen polven maahanmuuttajat saavat enemmän tuomioita kuin
ensimmäisen polven. He joutuvat elämään kahden kulttuurin välissä,
Juhani Iivari sanoo, [reP3]
Jos substantiivia määrittää genetiivissä oleva persoonapronomini,
siihen kuuluu yleiskielessä omistusliite eli possessiivisuffiksi.
Possessiivisuffiksit
Yks. Mon. Esim.
1. persoona -ni -mme kirjani, kirjamme
2. persoona -si -nne kirjasi, kirjanne
3. persoona -nsa, vokaalinpidentymä + n kirjansa, kirjassaan
Rosa Liksomin tuotantoon kuuluu novelleja, sarjakuvaa ja yksi
romaani. Hänen tekstejään on käännetty monille kielille, mutta nyt
julkaistava käännös on poikkeuksellinen, koska suomalaisia kirjoja käännetään
harvoin kokonaisuudessaan Yhdysvalloissa. [uUT3]
— Maahanmuuttajavanhemmatkin haluavat, että heidän lapsillaan
olisi harrastuksia. Ongelma on se, että lapset eivät pääse
harrastuksiin mukaan, [reP3]
Graniittista peukaloaan ajan hermolla alati pitävät Kivimiehetkin
ovat antaneet kuulua itsestään. Heidän pr-toimistonsa mukaan
lähiviikkoina on odotettavissa jälleen uusi aluevaltaus. [pääk2]
64

Käytännössä alkoholin välittäjät eivät kuitenkaan ole nuorille
tuntemattomia, vaan useimmiten joko heidän omia vanhempiaan tai
täysikäisiä kavereitaan. Vanhemmista runsas kymmenen prosenttia on
haastattelututkimuksissa kertonut ostaneensa alkoholia alaikäiselle
lapselleen.21 [pääki]
Meidän asuntomme kohdalla toimittaja sovittaa yllensä osaaottavaa
ilmettä ja puristaa pitkät maalatut kyntensä kukanvarsien ympärille.
Hidastan kävelyäni. Katselen maahan suoraan eteeni. Älä ole kotona,
äiti. Älä avaa ovea. [romi]
-Tuo aurinko sen sijaan lämmittää jo liikaakin. Minun puolestani
sää voisi viilentyä edes vähän.
Uimarannan hiekka polttaa jaloissa. Eikä ihme, mittarin mukaan
hiekan lämpötila on yli 38,1 astetta. [reP5]
Omistusliitteettömyys on tavallista puhekielessäpä siksi sillä
voidaankin luoda tekstiin puhekielisyyden vaikutelma:
Mutta me oltiin tiukkana. Joko tehdään meidän tavalla tai ei
ollenkaan, Putaansuu kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa 2003.
[repi]
sinun veri, minun veri kaveri
tunnen hampaat kaulassani
sinun veri, minun veri kaveri [laulu2]
Yleiskielen normien mukaan on mahdollista jättää omistusliite pois
meidän-ja teidän-pronominin jälkeen, kun on kysymys läheisestä
yhteisöstä: meidän perhe, meidän suku, meidän talo.
Äsken kipeästi eronnut, nyt lapsen parhaaseen keskittyvä "parisuh-
deastrologi” Satu Ruotsalainen sanoo, että "lapset voivat hyvin, kun
vanhemmat ovat elämäänsä tyytyväisiä”. Ja ottaa sitten 4-vuotiaan-
sa mukaan poseeraamaan tyytyväisenä - muun muassa
-Meidänperheen kanteen. [pakina2]
21 Ilman edeltävää pronominia käytetty possessiivisuffiksi viittaa yleensä
lauseen subjektiin.
65

2. Demonstratiivipronominit
Demonstratiiveja käytetään keskustelussa kiinnittämään
huomiota kohteisiin. Demonstratiivipronomineilla viitataan
puhetilanteessa havaittaviin tai tekstissä aiemmin ja myös jäljempänä
mainittuihin tarkoitteisiin.
Demonstratiivipronominit voivat olla
a) syntaktisesti itsenäisiä, siis ilman pääsanaa, esim.
Erityisen hyvin fasaani viihtyy peltoaukeilla, niityillä ja puistoissa.
Se koettelee kotipuutarhuria nokkimalla maasta herneen siemenet,
kuopimalla perunavakoja sekä kaivamalla pikkusipuleita ja
pikkutaimia ruoakseen. [KUV3]
Nuorilla aikuisilla ja nuorten vanhemmilla olisi tilaisuus ehkäistä
alaikäisten alkoholinkäyttöä. Siihen ei tarvita kuin lain
noudattamista. [pääki]
Pöydällä välissämme oli nenäliinalaatikko. Katselin sitä kun terapeutti
puhui ja mietin, kuinka paljon täällä oli itketty. [muist2]
Jussi Ja Akseli halusivat pois isäntävallasta, jossa oman työn tuotto
hyödytti muita kuin itseä. Heidän vääryyskokemustaan selitti
talonpoikainen käsitys reilusta vaihtosuhteesta, johon yksipuolinen
hyötyminen ei soveltunut. Se oli paitsi riistoa myös vertaisuuden,
ihmisarvon, loukkaus, [artiki]
Ystäväni sanoo, että voisi ottaa ranteeseensa tatuoinnin, jossa lukee
"Noting to loos" - tahallisesti väärin kirjoitettuna. Näinhän
muistaisi joka paikassa ja kaikissa tilanteissa toimia oikealla asenteella:
rohkeasti, varmistelematta ja luovasti. Jos mokaa, ei voi pudota kovin
syvälle. Perusasiat ovat kunnossa, eikä niistä tarvitse jatkuvasti
huolehtia. Siksi on mahdollista olla optimistinen ja keskittyä tulevaisuu-
denuskoisesti uuden luomiseen. [artik2]
Joskus viittauskohde jää lukijan pääteltäväksi: seuraavan esimerkin
tässä-pronominin kohdetta ei voi tekstistä tarkkaan osoittaa.
"Luonteva ja tärkeilemätön”, lehti luonnehtii VVahlströmiä. Se on iso
havainto, ollakseen ihan ensimmäinen. Ja ainakin se väittää lukijoille
heti sen, että saavutuksista viis, olennaista tässä on ulkonäkö.
[pakina2]
66

Demonstratiivipronominit voivat toimia myös
b) substantiivin määritteinä, jolloin ne kuuluvat substantiivilausek-
keesen. Tällainen lauseke voi viitata edeltävään tekstiin
Kaunis puistomaisema on nyt todella masentavaa katsottavaa.
On pakko todeta, että tapakulttuuri tältä osin on alennustilassa.
Valitsen kulkureittini vastedes muualta enkä varmasti vie kesä-
vieraitani katsomaan tätä keskustan uutta kaatopaikkaa, [mielip]
tai tekstin ulkopuolelle
Mannerheimin Lastensuojelu-liitto kerää tänä syksynä rahaa
koulukiusaamisen ehkäisemiseen, erityisesti tukioppilastoimintaan. Liiton
kyselyyn osallistuneista lapsista ja nuorista häkellyttävän moni on
kokenut tai kokee pitkäkestoista kiusaamista, [kolumi]
Joskus substantiivilausekkeeseen liitetty demonstratiivipronomini
rakentaa tekstiin puhekielisyyden vaikutelmaa:
Antaa paistaa vaan. Kyllä se kylmä ja pimeä talvi sieltä kumminkin
tulee.
- Ehkä se on tuo läpiveto, mikä täällä viilentää, Heikkinen arvelee
selvästi pettyneille mittarinlukijoille.
- Kyllä kun tätä300-asteista uunia pikkuisen avaa, niin lämmintä
piisaa. [REP5]
Murteissa ja laajalti arkisessa puhekielessä suomen demonstratiivi-
pronomeilla viitataan ihmiseen, persoonapronominin (hän, he)
sijaan, esim. Se ei vastannu kännykkään; Nuo uskovat
voittavansa. Tämä on suomen kielen ominaispiirre. (Esimerkiksi englannin
this- ja that- tai ^pronomineja ei voi käyttää itsenäisinä
persoonapronomineina puhutussakaan kielessä.) Kaunokirjallisuudessa
henkilöön viittaavien pronominien vaihtelulla saadaan aikaan kerronnan
tyyli- ja sävyeroja.
Autosta nousee mies, jolla on kameralaukku ja nainen, jolla on
kukkia. He tulevat viistosti kadun yli. - -
- Kun niille on ystävällinen, ne kyllä kertoo kaikkea ja kaiken,
toimittaja sanoo, [romi]
67

Mä kävin Kaivarissa kuvaamassa kakaroita, leikkipuistossa.--Pari
pikkukimmaa oli rasittavia ja yksi kundi ihan mahdoton. Ellit tuppas
linssin eteen esiintymään ja laulamaan. Ne oli sitä mieltä, että tää on
joku oikotie Idols-finaaliin ja se jätkä juonsi kaiken Joonas Hytösenä.
Hytöstä sefeikkasi, mä ainakin luulen. Mä en yhtään ihmettele, jos se
valitaan aina telkkarin ärsyttävimmäksi tyypiksi. [rom2]
3. Interrogatiivipronominit
Interrogatiivipronomini on hakukysymyksen tuntomerkki: sillä
haetaan vastausta avoimeen kysymykseen, ifuka-kysymyksellä etsitään
henkilöä, kumpi-kysymykseen on kaksi henkilövaihtoehtoa. Muuten
käytetään m ikä-pronominia. Interrogatiivipronominit voivat olla joko
itsenäisiä tai substantiivin määritteitä.22
Teksteissä interrogatiivipronomineja käytetään usein -
paitsi kysymyksiä lainattaessa - myös retorisina tehokeinoina:
niillä rakennetaan tekstiin lukijan ja kirjoittajan välistä dialogia
(interpersoonaisuudesta ks. s. 190-192).
Mikä mahtaa sitten olla opettajan ja tietokoneen välinen työnjako
tulevaisuudessa? [haasti]
Onko tällainen julkinen puistokaljoittelu suotavaa, ja mitä tälle
törkeälle roskaamiselle pitäisi tehdä? [mielip]
Komentaminen ja alistaminen ei liioin tapahdu vain käskylausein.
Ovela manipulaattori voi turvautua kyyneliinkin, jos ei saa tahtoaan
läpi. Kuka silloin vaikuttaa kiusaajalta?
Koulukiusaamiseksi lasketaan yleensä tietoinen, kenties jopa
suunnitelmallinen toiminta. Mutta kiusaaminen voi olla tahattomampaa-
kin. Tahaton kiusaaja saattaa harrastaa kyselemistä: Miks sulia on tol-
lanen pusero? Mitä varten sun nenä on tuommoinen? Miksi sä saat
aina kiitettäviä? [kolumi]
Aira menee keittiöönpä mitä hän näkeekään: isä juttelee äidin kanssa
ryhdikkäänä univormussaan, [kerti]
Interrogatiivipronomini voi aloittaa myös sivulauseen, nimittäin
alisteisen (epäsuoran) kysymyslauseen (ks. s. 168-169).23
22 Kysymyssanoja ovat myös proadverbit koska, milloin, miten, miksi ja proadjektiivit
millainen, mimmoinen, minkälainen.
23 Iso suomen kielioppi käyttää kysymyslauseen muotoisesta sivulauseesta nimitystä
alisteinen kysymyslause. Perinteisesti on ollut käytössä nimitys epäsuora
kysymyslause. Termi lienee uudistettu siksi, että muunkinlainen kysymyslause voi tarkkaan
ottaen olla "epäsuora”.
68

Ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus järjestää syyskuussa
keskustelutilaisuuden siitä, pitäisikö Suomessa laatia kulttuurikaanon. Se
olisi niin kanta- kuin uussuomalaistenkin käyttöön tarkoitettuja, eri
taiteenaloja koskevia listoja siitä, mikä tässä suomalaisessa kulttuurissa
on sitä kaikkein suomalaisinta kulttuuria. [kolum2]
Silti perinteiset instituutiot ovat muodossa tai toisessa osa
tulevaisuudenuskon rakentamista. Tämä tapahtuu ymmärtämällä yhä
paremmin vertaisuuden periaatteita ja tajuamalla, mitä toimenpiteitä
julkisen yhteiskunnan instituutioiden kannattaa tehdä ja mitä ei
tukeakseen ihmisten omaehtoista vertaisryhmätoimintaa. [artik2]
Sfinksissä vai robotissa Lydia katsoo peiliin ja miettii, mikä
havainnoissa on totta, mikä ei, ja miten erottaa nämä toisistaan, [arvosi]
Kiireinen yö on takana, ja enää selvitellään kuka löi ketä ja miksi.
[riep5]
4. Relatiivipronominit
Relatiivipronomini joka, mikä tai kuka aloittaa relatiivilauseen. Näin
ollen se on yhden sivulausetyypin tuntomerkki. Harvinaisin
relatiivipronomini on kuka. Relatiivipronomini viittaa edellä olevaan sanaan,
lausekkeeseen tai lauseeseen, joka on sen korrelaatti.
Mesiangervolla on pysty, jäykkä 1-1,5 metriä korkea varsi. Sen koko
pituudelta kasvaa neliparisia lehtiä, joissa on iso 3-5-liuskainen päätö-
lehdykkä ja lehdykkäparien välissä pikkuruisia väliliuskoja. [kuvi]
Lehtien ja julkkisten välillä hyörivät konsultit ja managerit, jotka
vetävät välistä oman osuutensa. Julkisuudella tehdään bisnestä, jossa
liikkuu suuria summia. [rep2]
Parhaimmillaan tuloksena voisi olla uudella tavalla demokraattisen
poliittisen keskustelun ja toiminnan areena,yosso tuottajan ja
kuluttajan roolit haalistuvat. Internetin kehityksen onkin sanottu tuoneen
näkyväksi uudenlaisen, ei-markkinavetoisen vaihdon muodon. Sen
ytimessä on kokemus kuulumisesta omaehtoisesti toimivaan ryhmään,
joka tuottaa pitkälti ainutlaatuisia palveluita jäsenilleen. [artik2]
Suomen kansalaissota käytiin agraariyhteiskunnan nöyryytysten
pohjalta. Vertaisuus merkitsi nimenomaan vertaisuutta isännän
kanssa. Näin siitä huolimatta, että Suomi oli jo perifeerinen,
puolivalmisteita jalostava maa. Teollisuusyhteiskunnan keskittyneessä
palkkatyössä isännyyden vastineeksi tuli omistettu työpaikka, joka
saatiin omaksi reviiriksi joukkovoimalla.
Hyvinvointivaltion aikainen työpaikka oli enemmän kuin markkina-
69

sopimus tietyn työn tekemiseksi, se oli elinikäisten oikeuksien
järjestelmä, sosiaalista omistajuutta. Palkkatyöntekijän uraksi tuli Matti
Kortteisen mukaan päästä vasta-alkajan riippuvuudesta oman
osaamisen kautta asemaan, jossa kellään ei ollut enää sanomista. Hengi-
tystila merkitsijälleen riippuvuuksien minimoimista, [artiki]
Pahimmassa tapauksessa valittavana onkin yksinomaan kehnoja
tarjokkaita, ei siis mitään, mikä vastaisi omia eettisiä ja esteettisiä
arvojamme. [artik2]
5. Kvanttoripronominit (Indefiniittipronominit)
Kvanttoripronomineihin kuuluu pronomineja, jotka ilmaisevat
jotakin puheena olevan joukon määrästä suhteessa sen koko määrään.24
Kvanttoripronominit ovat lauseessa/lausekkeessa joko itsenäisiä tai
määrittävät toista nominia.
a) Itsenäisiä lauseenjäseniä tai lausekkeen pääsanoja
Kun pelataan jalkapalloa ja maahanmuuttaja saa pallon, kaikki
huutavat, että syötä, syötä, kertoo Abdullakadir Isak. [reP3]
Mannerheimin Lastensuojeluliitto kerää tänä syksynä rahaa
koulukiusaamisen ehkäisemiseen, erityisesti tukioppilastoimintaan. Liiton
kyselyyn osallistuneista lapsista ja nuorista häkellyttävän moni on
kokenut tai kokee pitkäkestoista kiusaamista, [kolumi]
b) Toisen nominin määritteitä
-Kaikki kauniit ketokasvit vain näyttävät tukehtuvan tänne rehevien
voikukkien, juolavehnän ja koiranputkien sekaan, [kuvi]
Toisten tutkimusten mukaan kuitenkin kaksi kolmesta 14 vuotta
täyttäneestä nuoresta on juonut alkoholia, mutta selvitysten mukaan
monikaan ei halua näin nuorille alkoholia välittää, [pääki]
Ohittaja joutuu joko lisäämään huomattavasti omaa nopeuttaan tai
tekemään ohituksensa ilman sille varattua kaistaa - kummassakin
tapauksessa onnettomuusriski kasvaa, [pakinai]
24 Iso suomen kielioppi on ottanut käyttöön termin kvanttoripronomini.
Aikaisempi nimitys oli indefiniittipronomini.
70

Pöydällä välissämme oli nenäliinalaatikko. Katselin sitä kun terapeutti
puhui ja mietin, kuinka paljon täällä oli itketty. Kun puhuin itse,
tuijotin tuolin käsinojia, monien hikisten käsien alla kuluneita. [muist2]
Toisten piinaajilla on käytössään rajaton keinojen valikoima. Nämä
keinot ovat yhtä hyvin sanallisia kuin ruumiillisia, yhtä hyvin
passiivisia, tekemättä jättämisiä, kuin aktiivisia tekoja. Ja kaikkien näiden
yhdistelmiä, [kolumi]
Suomalainen kansallismaisema - joka jostakin selittämättömästä
syystä on yhtä kuin 1950-luvun maaseutu - on alkanut kasvaa
umpeen, valitetaan. [kolum2]
Lakka-pihakivimalliston uutuudet auttavat luomaan vanhan hyvän
ajan tunnelmaa ja viimeisteltyä ilmettä omalle pihallesi. Laajasta
valikoimasta löytyy ratkaisu joka pihaan, [mainos]25
Mitä kuuluu myös joihinkin tavallisiin konstruktioihin,
esim. mitä vaan, vaikka mitä.
Ei mun tarvitse edes kysellä. Ihmiset puhuu mulle mitä vaan.
Jokainen remonttimieskin on heti tilittämässä elämäkertaansa,
hän jatkaa, [romi]
Ei se välittänyt, vaikka ne läols-ellit olis huudeltu mitä. [rom2]
Pronominit muodostavat myös vakiintuneita, adverbin tapaan
käytettäviä sanaliittoja, esimerkiksi jollain tavoin,jonkin verran, monin
verroin, sillä tavalla, tuolla puolella, tuolla puolen.
5.2.5 Numeraalit
Numeraalit eli lukusanat ovat nomineja, jotka ilmaisevat
lukumäärää. Iso suomen kielioppi erottaa seuraavat numeraaliryhmät
• peruslukusanat:
nolla,yksi, kaksi, kolme, ...kymmenen, ...sata; tusina
• yhdysnumeraalit:
yksitoista, ...kaksikymmentä, kaksikymmentäyksi
25 Joka on tässä taipumaton kvanttoripronomini. Taipumattomien pronominien ja
adjektiivien yhteen ja erilleen kirjoittamisesta ks. s. 60. {Joka voi olla myös taipuva
relatiivipronomini.)
71

• murtolukuilmaukset:
puoli, neljännes, kaksi kolmasosaa, kaksi pilkku kuusi
• likimääräilmaukset:
pari, kolmisen, viitisentoista,puolenkymmentä
Numeraalien tyypillinen tehtävä on ilmaista lukumäärää.
Substantiivisina ne voivat viitata lukuarvoon tai numeroon (numero kaksi) tai
aikayksikköön (kello viisi, vuonna kaksituhatta).26
Numeraaleja on usein asiateksteissä, joiden vakuuttavuus perustuu
numeeristen asiatietojen tarkkuuteen.
Omaa perintömaata omistava talonpoika oli saavuttanut vapauden
oikeastaan vasta isonjaon paloiteltua sarkajakoisen verokylän ja
Kustaa llhn taattua Ranskan vallankumouksen pelossa vuoden
1789yhdistys- ja vakuuskirjassa, että talonpoika ei enää menetä maitaan kolmen
vuoden verorästeistä. Talonpoikaisesta omaisuudesta tuli yhtä
luovuttamatonta kuin ylempien säätyjen; kruunun yliomistusoikeus
lakkasi. [artiki]
Koulussa on kautta aikojen opetettu, että Suomen suurin saari on
Soisalon saari Pohjois-Savossa (1635 km2). Tämä ei nykytietämyksen
mukaan pidä paikkaansa. Soisalo on ensinnäkin saari vain siinä
mielessä, että Kallavedestä lähtevät bifurkaatioreitit ympäröivät sitä.
Vedenpinnan korkeus Soisalon pohjoispäässä Kallavedessä ja Suvas-
vedessä on 82 m, eteläpuolella Haukivedessä ja Ruokovedessä 76 m,
lännessä Unnukassa 81 m ja idässä Kermajärvessä 81 m. Järviä
erottavat toisistaan selvät virrat ja kosket kuten Varkaudenkoski ja Kerman-
koski. Erot vedenpinnan tasossa Soisalon eri puolilla ovat noin
6 m. [ARTIK3]
Numeraaleja käytetään täsmällisyyden vaikutelman lisäämiseksi
myös markkinoivissa teksteissäpä ne voivat olla myös pakinoijan
tyylikeinoja.
Bafucin & Bafucin Mint helposti taskuun. Kaksi raikasta, sokeritonta
ja hammasystävällistä makua, [mainos]
Jos mies kirjoittaisi naisesta "näyttää ikäistään kymmenen vuotta
nuoremmalta", hän vanhenisi heti oman sähköpostinsa avattuaan
kaksikymmentä vuotta. [pakinä2]
26 Isossa suomen kieliopissa järjestysluvut, esim. ensimmäinen, toinen, viides,
yhdestoista, eivät ole numeraaleja vaan adjektiiveja. Tämä on muutos
aikaisempaan luokitteluun.
72

Lukusanat kirjoitetaan yleensä erilleen seuraavasta substantiivista,
yhteen menoon, puoli tusinaa, puolentoista tunnin
mutta yhteen -inen-ja -vuotias-loppuisen sanan kanssa:
kolme kertaa kolminkertainen, kolmivuotias
sata vuotta satavuotias, loo-vuotinen
5.3 Adverbit
muoto: morfologisia ominaisuuksia
• Adverbeille on tyypillistä että ne taipuvat vain joissakin
sijoissa tai eivät taivu ollenkaan.
• Joillakin adverbeilla on myös komparaatiotaivutus.
• Adverbit ovat päätteettömiä {aina, eilen heti) tai päätteellisiä
(usein, kauan, sinällään).
käyttö: syntaktisia ominaisuuksia
• Adverbit ja adverbilausekkeet ovat tyypillisimmin
lauseen adverbiaaleja.
merkitys: semanttisia ominaisuuksia
• Adverbit luokitellaan ajan, paikan, tavan ja määrän adverbeihin
sekä intensiteettisanoihin, joista monet voidaan katsoa myös
partikkeleiksi.
Adverbien vertailumuodot, komparatiivi ja superlatiivi, saavat
samanlaisia määritteitä kuin adjektiivienkin komparatiivit ja superlatiivit.
Vertailukohta ilmaistaan partitiivilla tai kuin-ilmauksella.
Kansakunta nähdääny/iö harvemmin omana subjektina ja yksilöiden
intressit entistä aidommin keskenään ristiriitaisina. Yksilöstä on
tulossa aiempaa selkeämmin yhteiskunnan perusyksikkö perheiden ja
paikallisyhteisöjen sijaan. [artik2]
Suuremmuuden astetta ilmaistaan paljon-, huomattavasti-tyypipisil-
lä sanoilla.
Omaan henkilökohtaiseen tulevaisuuteen suhtaudutaan
optimistisesti, yhteiskunnan yhteiseen huomiseen taas huomattavastipessimisti-
semmin. [artik2]
73

1. Ajan adverbeja
äsken sitten aikaisin
ennen pitkää nyt myöhään
. . kohta
muinoin
ennakkoon
ennen
varhain
oitis
pian
ennalta
yleensä
ajna toissapäivänä
hiljan x , ..x aikoinaan
J etukäteen :uurj
aiemmin muulloin huomenna
vasta milloin
taannoin hiljattain ... . ........
koskaan silloin talloin
milloinkaan
eilen joskus
tuolloin
ennestään
lopulta
Ajan adverbit tekstin jäsentäjinä
Ajan adverbeillä on teksteissä usein kerronnan tapahtumajärjestys-
tä täsmentävä tai tähdentävä tehtävä. Kerronnan strukturoinnin yti-
menähän ovat verbin aikamuodot (ks. s. 93-99). Tapahtumien esittä-
misjärjestyksen - jos ei toisin osoiteta - tulkitaan yleensä olevan myös
tapahtumajärjestys. Ajan adverbeillä tätä järjestystä voidaan
täsmentää tai muuntaa.
Märkä, ukkosille ja sateille altis keli on yltänyt Keski-Suomeen asti.
Sensijaan Lapin kuiva ja aurinkoinen sää alkaa nyt painua kohti etelää.
[uun]
Tomi Putaansuun kiintymys hirviöihin alkoi jo parivuotiaana, kun
hän piirteli papereille oudon näköisiä olioita. Myöhemmin koulukirjat ja
-vihkot täyttyivät hirviöistä. - - Putaansuu opiskeli medianomin
opistoasteisen tutkinnon Länsi-Lapin ammatti-instituutissa 1991-1995. --
Sittemmin Putaansuu on tehnyt storyboardeja eli kuvakäsikirjoituksia
elokuviin, videoihin ja mainoksiin, [repi]
Yökerhoon ratsastaminen saattaa olla uusi ilmiö, mutta julkisuudella
rahastaminen ei. Hymyn vastaava päätoimittaja Esko Tulusto
muistelee, että viihdelehdet maksoivat missien perhealbumien kuvista
palkkioita jo 70-luvulla. Silloin palkkiot olivat pari tuhatta markkaa.
Nykyään palkkioita maksetaan kuvista ja yksinoikeudella
annetuista haastatteluista. [rep2]
*
Häkkinen aloitti Koulutuksen tutkimuslaitoksessa tietoteknologian
opetuskäytön professorina vuoden 2005 alussa. Hän on aikaisemmin
toiminut tutkijana mm. Joensuun yliopistossa sekä Open
Universityssä Isossa-Britanniassa.-- Puhtaasti virtuaalista opiskelua lupaavam-
74

malta vaihtoehdolta näyttääkin ratkaisu, jossa yhdistetään verkossa
tapahtuvaa ja tavanomaista opetusta ja oppimista. Niin ikään
realistiselta ei tunnu se, että ns. elektroniset kirjat eli tietokoneen ruudulta
luettavat kirjat tulisivat lopulta korvaamaan painetut kirjat, [haasti]
Sfinksissä vai robotissa Lydia katsoo peiliin ja miettii, mikä
havainnoissa on totta, mikä ei, ja miten erottaa nämä toisistaan. Sulevi
alkaa yhtäkkiä nähdä ajan. Maata lähestyy komeetta, joka on neljä
kertaa Maan kokoinen seuralainen. Maapallo on onttoja
painovoima nurinkurin, [arvosi]
Kaunis puistomaisema on nyt todella masentavaa katsottavaa.
On pakko todeta, että tapakulttuuri tältä osin on alennustilassa.
Valitsen kulkureittini vastedes muualta enkä varmasti vie kesä-
vieraitani katsomaan tätä keskustan uutta kaatopaikkaa, [mielip]
Alkoholin välittäminen alaikäiselle on rikos. Harvoin siitä rangaistaan,
sillä välittämistä on vaikea näyttää toteen, koska viinaa ostaneet
nuoret ovat yleensä saaneet pullonsa "tuntemattomalta henkilöltä".
Käytännössä alkoholin välittäjät eivät kuitenkaan ole nuorille
tuntemattomia, vaan useimmiten joko heidän omia vanhempiaan tai täysikäisiä
kavereitaan. -- Nuoret kertovat kieltäytyvänsä alkoholin välittämisestä
vieraallekin alaikäiselle silloin, kun kaveri on liian nuori. 16 vuotta tuntuu
olevan raja, jota nuoremmille alkoholia ei hevin osteta, [pääki]
Kirahvi halusi olla hiljaa. Se halusi olla omissa oloissaan ja ajatella
ajatuksiaan. Se ei halunnut olla ilkeä kenellekään, mutta se halusi
olla yksin.
"Minun on pakko”, ajatteli kirahvi. Sitten se teki sen, mikä oli pakko
tehdä: kasvatti itselleen kaulan.
Kaula oli pitkä, mutta savannin pulina ja lörpötys kuului edelleen
kirahvin korviin. Niinpä kirahvi kasvatti kaulansa vielä pitemmäksi.
Sitten se pyöritteli korviaan ja kuunteli tarkasti. Vieläkin kuului
savannin melske ja tohina, [faabeli]
tiiveja, jotka eivät muodosta omaa sanaluokkaansa (konnektiiveista
ks. s. 85-86).
75

2. Paikan adverbeja yli
pois
vasemmalla
takanz
keskellä
kotosalla
maitse „ sisällä
vesiteitse ulkona
äärellä edessä
editse
etäällä
alhaalla
[Mesiangervon] Lehdykät [ovat] sahalaitaisia ja alta tavallisesti hieno-
nukkaisia. [kuvi]
Valitse noin puolimetrisiä puhtaita rauduskoivun oksia (ei märkiä).
Tee tasainen kimppu niin, että lehtien vaalea ja karhea ulkopuoli on
vihdassa ulospäin. Älä jätä ylipitkiä latvuksia. Tee kädensija
nyppimällä lehdet pois vaaksan mitalta vihdan alapäästä, [ohjei]
3. Tavan adverbeja
hyvin
myötä-/vastapäivään kesken
erikseen
näin huonosti
vuorottain yhtäkk|ä
, . i . joutuin
kasvotuksin J
jalkaisin noin peräkkäin sähköpostitse
ryhmittäin sattumoisin sattumalta
kolmisin ,
nelinkontin
kiireimmiten
äkisti
oikein sekaisin pikkuhiljaa
väärin vrt.s. 60
-Työntekijöidemme painoon noussut, samoin verenpaine ja diabetes-
tapaukset ovat lisääntyneet. [uuT2b]
Levy-yhtiöt suhtautuivat Lordiin aluksi nuivasti. Vikaa oli joko
musiikissa tai ulkoisessa olemuksessa, [repi]
Ystäväni sanoo, että voisi ottaa ranteeseensa tatuoinnin, jossa lukee
"Noting to loos" - tahallisesti väärin kirjoitettuna. [artik2]
76

- Minä en jaksa kuunnella, sanoi kirahvi ja yritti olla kuuntelematta.
Mutta sillä oli kaksi korvaa ja se kuuli niillä oikein hyvin, [faabeli]
KuuMA-amme vie mielestäsi arjen kiireet. Sen lempeästi hierovat
vesisuihkut palauttavat liikunnan rasittamat tai työn kipeyttämät
lihakset. Liikkeessäme voit tarkastella eri vaihtoehtoja, joista varmasti
löytyy sinulle sopiva KuuMA-amme. [mainos]
4. Maaran adverbeja paljon
sikana
mielettömästi
hirveästi valtavasti
.. ... yllin kyllin
paljolti J J
liiaksi kosolti litratolkulla
tarpeeksi
hieman hiukan
niukalti
rahtusen hivenen .. ..
lainkaan yhtään hiukkasen
Kolme aukeamaa täyttävän, naistoimittajan tekemän haastattelun
pääotsikko on: "Ilman lapsia tekisin liikaa töitä”. Isolla präntätyn
sitaatin mukaan europarlamentaarikko ei olisi "ikinä" uskonut, miten
paljon lapset parantavat elämänlaatua". [pakina2]
- Mulla oli kotona niin kuuma heti herättyäni, että ajattelin
tulla vähän kauppaan viilentymään, Anni Roihuvuo hymähtää
jäähdytellessään maitohyllyjen edessä.
-Ajattelin vielä käydä uimassa, jos siitä tulisi lisää viilennystä.
Mutta minun mielestä helteet saavat vielä jatkua. Ihanaa kun on
oikeasti lämmin kesä. [reP5] liian
tosi
5. Intensiteettisanoja sangen
sika hyvin
• melko
aivan Jarm verrattain
aika varsin tarpeeksi
erittäin y|en
'^an kovin .
oikein .
Perm todella
Toukokuun loppu vietettiin Etelä-Suomessa varsin kosteissa
tunnelmissa.
— Ilmatieteen laitoksen mukaan tällainen trooppinen kosteus on
hyvin poikkeuksellinen Suomessa toukokuussa, jolloin keskiarvo on
tavallisesti 50 prosentin tuntumassa, [reP5]
Normaalisti esimerkiksi ravintoloiden avajaisiin julkkikset tulevat ihan
ilmaiseksi juomaan viinaa. Melko helppoa rahaa, mutta liiasta hen-
gaamisesta voi olla kuitenkin myös haittaa. [rep2]
77

54 Postpositiot ja prepositiot
taivutus: morfologisia ominaisuuksia
• Post- ja prepositioille on tyypillistä että ne taipuvat vain
joissakin sijoissa tai eivät taivu ollenkaan.
käyttö: syntaktisia ominaisuuksia
• Post- ja prepositiot muodostavat lausekkeita niin,
että niiden täydennykseksi tulee substantiivilauseke.
• Suomen kielelle tyypillisiä ovat postpositiot
- niitä on enemmän kuin prepositioita.
sormien läpi postpositio
läpi sormien prepositio
merkitys: semanttisia ominaisuuksia
• Post- ja prepositiot muodostavat lausekkeita, jotka ilmaisevat
paikan, ajan, välineen, syyn ja näkökulman merkityssuhteita,
esim. kautta vuosisatojen, vuoden mittaan, toivon mukaan,
maan päälle, ennen pitkää, ennen vanhaan.
Vedä pannan paksu pää vihtakimpun tyviosan läpi lehdettömäksi
karsittujen varsien ja lehtien rajaan, [ohjei]
Heräsin keskellä yötä. Hellepäivän ilma lepäsi maan yllä kuin veistos.
Äänet tulivat veden yli yksitellen, [muisti]
Postpositiot ja prepositiot ovat erikoistuneet yleensä ilmaisemaan
sellaisia merkityksiä, joita sijamuodoilla ei voi ilmaista, esim. välissä,
edellä, lähellä, vuoksi. Yksi tehtävä on ilmaista paikkaa. On huomattu, että
suomessa voidaan postpositiolla ilmaista, onko kyse liikkuvasta
paikasta vai pysyvästä paikasta.27 Esimerkiksi postpositio edellä tuo
lauseisiin Volvo on rekan edellä tai Volvo ajaa rekan edellä merkityksen,
että autot ovat liikkeessä. Toisaalta postpositio edessä ei välttämättä
tuo tällaista merkitystä: Volvo on rekan edessä. Osa paikan
postpositioista on neutraaleja liikkeen suhteen, osa taas ilmaisee liikettä, osa
paikallaan pysymistä. Liikettä ilmaisevilla postpostioilla on
peräkkäisyyden merkitys. Post- ja prepositiot muodostavat sanaliittoja, joita
käytetään tekstissä konnektiiveina, esim. ennen kaikkea, sen sijaan,
sitä vastoin.
27 Tätä ilmiötä on tutkinut Urpo Nikanne (2000).
78

Seuraavassa pakinankatkelmassa takana esiintyy sekä adverbina
(takana tulevalle) että postpositiona (monen ratin takana).
Olipa alla sitten uutuuttaan kiiltelevä Bemari tai viimeisiään vetelevä
Lada, kuljettajalle tulee yhtäkkiä palava tarve lisätä vauhtia heti kun
takana tulevalle tarjotaan helppoa ja turvallista ohitusmahdollisuutta.
"Minua ei muuten ohiteta" puhistaan monen ratin takana
ohituskaistan alkaessa - ja kaasujalka muuttuu kuin taikaiskusta astetta
painavammaksi. [pakinat]
Post-ja prepositiot muodostavat nominien kanssa
monia vakiintuneita ja usein käytettyjä sanaliittoja, kuten
ennen kaikkea, sen sijaan, sitä vastoin, ennen pitkää,
ennen vanhaan, kautta vuosisatojen, sitä kautta, vuoden mittaan,
toivon mukaan, maan päälle, tähän asti, minuun päin; (vrt. yhdyssana
päinvastoin)
5.5 Partikkelit
Partikkelit ovat taipumattomien sanojen luokka. Ne eivät
muodosta lausekkeita eivätkä siksi kuulu lauseen syntaktiseen ytimeen. Ne
ovat tehtäviltään erilaisia pikkusanoja. Sama partikkeli voi käyttönsä
perusteella kuulua useaankin eri partikkeliryhmään. Partikkelit ovat
tyypillisesti funktionaalisia sanoja.
Konjunktiot yhdistävät toisiinsa sanoja, lausekkeita, lauseita ja
lauseen osia.
Konjunktiot jaetaan käytön perusteella kahteen ryhmään:
1. Rinnastuskonjunktioihin: ja,ynnä, sekä, sekä - että, -kä, eli,
tai, joko - tai, vai, mutta, vaan, sillä
ja
2. Alistuskonjunktioihin:28 että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin
Yllä esitetty perinteinen jako rinnastus- ja alistuskonjunktioihin
perustuu konjunktioiden syntaktiseen käyttöön:
Rinnastuskonjunktiot yhdistävät rinnasteisia eli funktioltaan samanlaisia, toisistaan
28 Iso suomen kielioppi käyttää nimitystä adverbiaalikonjunktio, koska nämä
konjunktiot (paitsi että ja kuin) aloittavat adverbiaalina olevan sivulauseen. Noudatamme
tässä kirjassa kuitenkin konjunktioiden perinteisiä nimityksiä ja ryhmittelyä.
Esittämämme konjunktioluettelo ei myöskään ole niin kattava kuin ISK:n.
79

rakenteellisesti riippumattomia osia. Alistuskonjunktiot puolestaan
merkitsevät päälauseelle alisteisen, sitä määrittävän sivulauseen.
Toiseksi konjunktioita voidaan ryhmitellä sen mukaan, millaisia
sanojen, lausekkeiden, lauseiden ja lauseen osien semanttisia suhteita eli
merkityssuhteita ne kielenkäytössä ilmaisevat.
Additiivinen eli lisätieto
Disjunktiivinen eli vaihtoehtoisuus
Kontrastiivinen eli vastakkaisuus
Temporaalinen eli aikasuhde
Kausaalinen eli syysuhde
Konditionaalinen eli ehto
Konsessiivinen eli myönnyttely
Vertailu
ja, ynnä, sekä, sekä - että, -kä
eli, tai, joko - tai, vai
mutta, vaan, kun, kun taas
kun, silloin kun, sitten kun, ennen kuin
sillä, että, jotta, koska, kun
jos, kun, ellei, jollei, mikäli
mutta, vaikka, joskin
kuin, ikään kuin
Parikonjunktio sekä - että tähdentää molempia rinnastettuja osia.
Esitys lomittaa sekä riemastuttavalla että koskettavalla tavalla
sodankäynnin ja teatterin todellisuuden. [arvos2]
Rinnastuskonjunktion tyypillinen paikka kirjoitetussa asiatekstissä
on rinnastettujen lauseiden välissä, virkkeen sisällä. Muun muassa
kertomusten ja pohtivien asiatekstien retoriikkaan kuitenkin
kuuluvat usein myös virkkeenalkuiset rinnastuskonjunktiot - harkittuina
tyylielementteinä.
Hanketta on sekä kannatettu että vastustettu, mutta ennen muuta
se on omiaan herättämään hämmästystä: Emmekös me jo tätä
kaikkea tiedä? Eikös meillä kaikilla ole jo pläkkiselvänä mielessämme
korkeakulttuurimme top tenit? Vai onko täällä muka ketään
peruskoulunsa käynyttä, joka ei tuosta vain pystyisi ilmoittamaan suomalaisen
kulttuurin kivijalkoja ja -rekiä ilman minkäänmoista lunttausta oli
sitten kyse kirjallisuudesta, säveltaiteesta tai arkkitehtuurista? [kolumi]
Ja eläimet tulivat kirahvin luoja alkoivat töniä häntä kuonollaan.
Ne lörpöttivät ja höpöttivät enemmän kuin koskaan ennen. Ja koska
savanni oli yhteinen ja siellä oli kaikkien eläinten ruokajuoma, koti
ja juoksupaikka, kirahvin oli seisottava aloillaan. Sillä ei ollut muuta
paikkaa maailmassa, [faabeli]
80

Konjunktion luonnehtima ja sen avulla tunnistettava yhdyslause voi
joissakin tekstilajeissa olla myös osa konstruktiota, joka toistuessaan
rytmittää tekstiä ja on näin osa sen retoriikkaa:
Haluamme Mika Myllylän suolle hiihtämään suomalaisena sankarina,
mutta lööppeihimme ilmestyy jatkotarina viinaan murtuneesta sählä-
ristä. Haluamme hoikan koivun kaartuvan nuotiossa hiillostuvan villi-
kalan ylle, mutta pallogrilliimme tipahtaa valmismarinoidun possun
liiskainen hintalappu. Haluamme kansainvälistä yhteistyötä, mutta
saamme kuivaan mustikkametsään heitetyt ukrainalaisnuoret.
Haluamme hokea, että olemme maailman lukutaitoisin kansa, mutta
samaan aikaan kassajonossa tihrustamme lehdensyrjää
nähdäksemme josko pääministerin tyttöystävän rintoja olisi mahdettu kohentaa.
Haluamme hengen lentoa ja saamme tekstiviestichatit. Haluamme
heleyttä ja saamme nuljun. Kulttuurikaanon tahdotaan, jotta tämän
ainaisen arkiviikon keskelle saapuisi taas joskus sunnuntai, [kolumi]
Konjunktio koska on erikoistunut syysuhteen ilmaisemiseen. Sen
tyypillinen tehtävä on yhdistää virkkeeksi pää- ja sivulause ja ilmaista
niiden välinen merkityssuhde. Tekstilaji voi joskus sallia vapaammankin
välimerkkiratkaisun.
Leena Krohn on monen tieteenystävän mielikirjailija, koska hän nivoo
niin esseisiinsä kuin fiktioonsa uusinta luonnontiedettä - kuitenkin
suodattaen sen filosofisiksi kysymyksiksi, joita tiede ei vielä ole
ehtinyt tai tohtinut tehdä, [arvosi]
No niin, kivet taskuun. Pärjätäkseen europarlamentaarikkona on
tehtävä kovasti töitä. Ihan semmoisen perinteisesti paheksutun
viikonloppu-ja kännykkäisän malliin.
Hyvä nyt kumminkin, että ehtii antaa haastatteluja. Koska se
kuuluu duuniin. [pakinä2]
Konjunktio kun on monikäyttöinen: sillä voi ilmaista aikasuhdetta,
vastakkaisuutta, syysuhdetta ja ehtoa.
Aikasuhde
Tarun mukaan Francesca oli italialainen ammusalus toisen
maailmansodan aikana. Italialaiset vaihtoivat kuitenkin saksalaisten puolelle, ja
kun laivaa ammuttiin vuonna 1944, se purjehti Saksan lipun alla.
Liittoutuneiden partioiva lentokone tähysteli laivan Kornati-saaristossa
ja ilmoitti siitä tukikohtaan Splitissä. Viisi liittoutuneiden
lentokonetta saapui kohti Fransescaa ja kun ammuskelu alkoi, laivan
kapteenil81

la ilmeisesti oli koneistossa vika eikä hän voinut enää pysäyttää
alusta. [KERT2]
Syysuhde, aikasuhde
Olipa alla sitten uutuuttaan kiiltelevä Bemari tai viimeisiään vetelevä
Lada, kuljettajalle tulee yhtäkkiä palava tarve lisätä vauhtia heti kun
takana tulevalle tarjotaan helppoa ja turvallista ohitusmahdollisuut-
ta. [pakinai]
Ehto
Noting to loos voikin tarkoittaa myös sitä, että menetettävänä ei
todellakaan ole mitään. Kun ei voi pudota korkealta, voi tehdä
melkein mitä vain. [artik2]
Kaunokirjallisuuden merkityssuhteet poikkeavat usein asiatekstien
logiikasta. Runoilija voi hyödyntää kun-konjunktion
monimerkityksisyyttä, kuten Kirsi Kunnas runossaan Lipeäkala. Lukijan
pääteltäväksi jää, onko kysymyksessä syy, aika, vastakkaisuus vai ehto - ja onko
se edes olennaista. Tärkeintä lienee kokea (/a)fcizn-konjunktion
aloittaman sivulauseen ja se-alkuisen päälauseen yhdistelmästä syntyvän
konstruktion rytmi. Kieliopilliset rakenteet voivat siis toimia myös ryt-
mielementteinä.
Eli Lievestuoreessa tuore lipeäkala,
läpikotaisin kipeä kala.
Kun sen päätä särki
se tahtoi olla särki
ja kun sillä oli nuha
se tahtoi olla kuha
ja kun sen mieli oli kade
se tahtoi olla made,
ja kun kipeä oli korva
ja kipeä oli suu
se tahtoi olla sorva
tai mikä tahansa muu
kuin Lievestuoreessa tuore lipeäkala, [runoi]
Dialogipartikkelit ja lausumapartikkelit ovat keskustelun
sujuvuutta edistäviä pikkusanoja ja vuorovaikutuksen ohjailun välineitä.
Dialogipartikkeleita ovat esimerkiksi niin, joo, ai, jaha; ai, nääs, tokko,
joo82

ko, no ja lausumapartikkeleita esimerkiksi entä, näet, ettäs, senkun,
mut, vaikka.
Dialogipartikkelit joo ja niin ovat kuulolla olemisen tai myötäilyn
merkkejä. Mzn-partikkelin käyttäjä ilmaisee myös, että hän on
jotenkin perillä siitä, mistä edellä on puhuttu. Perehtyneisyyden merkiksi
seuraavan keskustelun Hilda vielä toistaa Helvin lausumaa: entä jos.
- Entä jos sittenkin sinne siirtolaan, uskaltautui Helvi sanomaan,
katsomatta Hildaan.
- Niin, huokaisi Hilda. - Entä jos. [Sirpa Kähkönen, Lakanasiivet]
Runossa Kirjekyyhky yhteinen tieto kiteytyy muotoon juuri niin.
Rastas sitä oksallaan
koitti lohduttaa:
-Vielä postilaitos
tästä kuulla saa.
Juuri niini Tekniikka
potkut heti kosti:
Oli täynnä matoja
koko sähköposti. [RUN02]
Dialogipartikkelin joo perustehtäviä on vahvistaa puhetilanteessa
esiin tulevaa myönteistä vaihtoehtoa; Seuraavassa esimerkissä se on
haastattelijan esittämä itsenäisen aineenvalinnan tekeminen (joka
puolestaan on johtopäätös aiemmasta keskustelusta). Dialogipartikke-
liin liittynyt mutta puolestaan on kontrastiivisuuden eli
vastakkaisuuden konjunktio. Näin vastaaja toisaalta esittää tehneensä itsenäisen
valinnan mutta toisaalta myöntää noudattaneensa kavereiden mallia.
Tämän jälkimmäisen hän esittää yleisesti nollapersoonalla (sitä
helposti tukeutuu) eikä 1. persoonassa.
H: Et kuitenkin teit ne valinnat sit oman mieles mukaan
etkä kavereiden valintojen pohjalta?
V: Joo, mut se on ehkä silleen et ku tuolla lukiossa on
niin vapaata niin sitä helposti tukeutuu noihin kavereihin.
[Litteroitu haastattelu]
83

Vaikka konjunktiona ja lausumapartikkelina
Konjunktiolla vaikka kielenkäyttäjä yhdistää myönnytellen toisiinsa
kaksi lausetta, joiden ajatukset näyttävät yleisen tietämyksen
perusteella ristiriitaisilta. Vaikka-s\vulause voi olla päälauseen edellä tai
jäljessä.
Globaalilta osattomuuden laajenemiselta on vaikeaa myös
suojautua, vaikka Euroopassa laitonta maahanmuuttoa kovin ottein torju-
taankin. [artik2]
Vaikka niitty onkin varsin luontevasti maisemaan aikoinaan
syntynyt, on sen perustaminen nykyään melko vaativaa puuhaa. [REP4]
Yhdyslause voi syntyä myös puhujien yhteistyönä: keskustelija voi
va/Mo-konjunktiolla ilmaista myönnyttelynsä edellisen puhujan
(puhujien) lausumaan:
-Minä en kestä! sanoi kirahvi.
- Hän ei kestä, hohottivat muut eläimet.
- Vaikka on niin kestävän näköinen, ulvoi hyeena.
- Nahkakin kuin linnoituksen kiviseinä, sanoi sakaali, [faabeli]
Varsinkin keskustelussa tavallinen on va/Ma-lausumapartikkeli,
jonka merkitys on 'esimerkiksi':
Sponsoriautolla voi hurauttaa vaikka julkkisbileisiin. [rep2]
Sävy- ja modaalipartikkelit tähdentävät, arvioivat ilmausta tai
kiinnittävät huomiota tiettyyn asiaan, esim. tietysti, kai, ehkä, muka;
peräti, vieläpä, jo, enää; aivan, ihan, sangen; tosiaan, melkein. Monet
niistä välittävät myös pragmaattisia sävyjä. Sävypartikkeleina käytettään
esimerkiksi ajan adverbeina tunnettuja sanoja, kuten lauseessa Mikä
tässä nyt niin omituista on?
Toinen menneen kesän lämmin muisto on Piia-Noora Kauppi.
Voi olla, että hän ei ole päässyt valitsemaan sitä, mitä hän sanoo
iltalehden "ihanille naisille" perustaman viikkoliite llonan kannessa,
mutta "vasta lapset tekivät elämästäni täydellisen" siinä nyt
kumminkin luki 27. heinäkuuta. [pakina2]
Kenenkään ei tietysti ole koskaan pakko ohittaa-ei edes
huippunopeuttaan kaasuttelevaa traktoria - mutta kenelläkään ei myöskään
84

ole mitään syytä estää toista autoilijaa ohittamasta. Ohitetuksi
tuleminen on huono juttu kilparadoilla, ei siviiliautoiluun tarkoitetuilla
maanteillä, [pakinai]
"Luonteva ja tärkeilemätön”, lehti luonnehtii VVahlströmiä. Se on iso
havainto, ollakseen ihan ensimmäinen. Ja ainakin se väittää lukijoille
heti sen, että saavutuksista viis, olennaista tässä on ulkonäkö.
[PAKINA2]
Interjektiot ovat tunnetilaa ilmaisevia huudahdussanoja, kuten
Tekstuaalinen näkökulma: konnektiivit
Konnektiivit ovat partikkeleita, adverbeja sekä post- ja prepositio-
lausekkeita, joilla ilmaistaan lauseiden, lauseen osien ja tekstin
osien välisiä suhteita, esimerkiksi kuitenkin, tosin, itse asiassa, lukuun
ottamatta, muun muassa, ennen kaikkea, sentään, siis, siksi, sen sijaan,
sitä vastoin. Konjunktioihin verrattuina konnektiivien osoittamat
merkityssuhteet ovat väljempiä ja voivat koskea lausetta laajempia
tekstikokonaisuuksia. Konnektiivien joukko on avoin, ja niiden
paikka lauseessa on vapaampi kuin konjunktioiden.
Alkoholin välittäminen alaikäiselle on rikos. Harvoin siitä rangaistaan,
sillä välittämistä on vaikea näyttää toteen, koska viinaa ostaneet
nuoret ovat yleensä saaneet pullonsa "tuntemattomalta henkilöltä”.
Käytännössä alkoholin välittäjät eivät kuitenkaan ole nuorille
tuntemattomia, vaan useimmiten joko heidän omia vanhempiaan tai
täysikäisiä kavereitaan, [pääki]
Hän [Häkkinen] ei usko siihen, että tietokoneet korvaisivat kaiken
ihmisten välisen kasvokkaisviestinnän. Puhtaasti virtuaalista
opiskelua lupaavammalta vaihtoehdolta näyttääkin ratkaisu, jossa
yhdistetään verkossa tapahtuvaa ja tavanomaista opetusta ja oppimista. Niin
ikään realistiselta ei tunnu se, että ns. elektroniset kirjat eli
tietokoneen ruudulta luettavat kirjat tulisivat lopulta korvaamaan painetut
kirjat, [h a asti]
Märkä, ukkosille ja sateille altis keli on yltänyt Keski-Suomeen asti.
Sen sijaan Lapin kuiva ja aurinkoinen sää alkaa nyt painua kohti
etelää. [UUT1]
*
Sponsoriautolla voi hurauttaa vaikka julkkisbileisiin. Näkyvyyden
takaamiseksi julkimoille on tärkeää saada vip-kortteja oikeisiin
ravintoloihin ja kutsuja oikeisiin juhliin.
ai, hui,yäk, vau, kääk.
Aits!
85

Parhaimmillaan a-luokan julkkiksille maksetaan jopa muutama
tonni siitä, että he tulevat pippaloihin hengaamaan.
Wileniuksen mukaan tällöin kyse on yleensä jonkin "tylsän”
tuotteen lanseeraustilaisuudesta.
Normaalisti esimerkiksi ravintoloiden avajaisiin julkkikset tulevat
ihan ilmaiseksi juomaan viinaa. [rep2]
Aikuisten korvatulpissa on mistä valita: keltaisista vaahtisklassikoista
aina parinsadan euron valettuihin malleihin. Hinnan myötä paranee
äänenelaatu ja nautinto. Huolimaton keikkahai panostaa j//f/järke-
vimmin kohtuuhintaisiin, nauhallisiin tulppiin, [ohjaavai]
*
Nuoret kertovat kieltäytyvänsä alkoholin välittämisestä vieraallekin
alaikäiselle silloin, kun kaveri on liian nuori. 16 vuotta tuntuu olevan
raja, jota nuoremmille alkoholia ei hevin osteta.
Toisten tutkimusten mukaan kuitenkin kaksi kolmesta 14 vuotta
täyttäneestä nuoresta on juonut alkoholia, mutta selvitysten mukaan
monikaan ei halua näin nuorille alkoholia välittää. Tuskin osa 14-vuoti-
aista nauttii kotonaan lasillisen viiniä vanhempien valvonnassa, vaan
juo oluensa tai viininsä kaukana vanhempien katseen alta. [pääki]
*
Mannerheimin Lastensuojeluliitto kerää tänä syksynä rahaa
koulukiusaamisen ehkäisemiseen, erityisesti tukioppilastoimintaan.
Ketään ei saisi kutsua läskiksi tai rillipääksi. Hyvien ystävien kesken
saattaa silti hölmöksi nimittäminen olla pikemminkin hellittelyä kuin
kiusaamista.
Kyseleminen kuuluu lapsuuteen, mutta /7)/7rs/-kysymyksiin ei haeta
vain vilpitöntä vastausta. Toisen pusero, nenä tai hyvät numerot
häiritsevätpä kyselijää ohjaakin sama motiivi kuin tahallisia kiusaajia:
kaikkien pitäisi olla samasta muotista kuin kiusaaja itse. [kolumi]
*
Kirahvi halusi olla hiljaa. Se halusi olla omissa oloissaan ja ajatella
ajatuksiaan. Se ei halunnut olla ilkeä kenellekään, mutta se halusi
olla yksin.
"Minun on pakko", ajatteli kirahvi. Sitten se teki sen, mikä oli pakko
tehdä: kasvatti itselleen kaulan.
Kaula oli pitkä, mutta savannin pulina ja lörpötys kuului edelleen
kirahvin korviin.
Niinpä kirahvi kasvatti kaulansa vielä pitemmäksi. Sitten se
pyöritteli korviaan ja kuunteli tarkasti. Vieläkin kuului savannin melske ja
tohina, [faabeli]
86

Adverbien ja partikkelien rajankäyntiä
Monien adverbien ja partikkeleiden sanaluokka voidaan
määritellä vasta käytön perusteella - eikä silloinkaan aina ehdottomasti.
Sanaluokan määrittelyn sijaan olennaisempaa usein onkin sanan
funktion tai merkityssävyn määrittely kussakin lauseyhteydessä tai
konstruktiossa.
Mikä on niini
Edellä dialogipartikkeliksi nimetty niin esiintyy myös kirjoitetuissa
teksteissä mitä moninaisimmissa tehtävissä ja erilaisissa
konstruktioissa. Tässä muutamia esimerkkejä:
Vertaileva liittokonjunktio niin kuin
"Mitä voimme tehdä silloin, kun emme voi tehdä mitään?
Kallistaa päätämme niin kuin vakuutustarkastaja End, jotta näkisimme
paremmin pilvet." [arvosi]
Parikonjunktio niin-kuin
Ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus järjestää syyskuussa
keskustelutilaisuuden siitä, pitäisikö Suomessa laatia kulttuurikaanon.
Se olisi niin kanta- kuin uussuomalaistenkin käyttöön tarkoitettuja,
eri taiteenaloja koskevia listoja siitä, mikä tässä suomalaisessa
kulttuurissa on sitä kaikkein suomalaisinta kulttuuria. [kolum2]
Konstruktio niin [paljon/hyvin...] että
"Pelkällä julkisuudella pystyy elämään hyvin ainakin muutamia
vuosia. Siellä pyörii kuitenkin niin isot rahat, että tulot ovat
parhaimmillaan moninkertaiset tavalliseen palkansaajaan verrattuna", toteaa
pari-kymmentä vuotta viihdeteollisuudessa mukana ollut konsultti
Wille Wilenius. [rep2]
Ruotsalaisyhtiön työntekijät joivat limsaa ja söivät karkkeja niin
ahnaasti, että heistä tuli paksukaisia - ainakin yrityksen johdon
mielestä, joka poisti yhtiön tiloista juoma-ja makeisautomaatit. [uuT2a]
Niinpä se antoi kaulansa kasvaa niin pitkäksi, ettei maasta
kantautunut korviin enää kerrassaan mitään, [faabeli]
Oma maa tai omien käsityövälineiden hallinta takasivat
toimeentulon niin, että pienomistaja saattoi kieltäytyä tekemästä työtä
mihin hintaan tahansa, [artiki]
87

5.6 Verbit
Verbi on sanaluokista selväpiirteisin. Verbillä on seuraavia
ominaisuuksia
taivutus: Morfologisia ominaisuuksia
• Vain verbiin voi liittää tempus-, modus- ja persoonamorfeemin.
• Verbi taipuu persoonamuotoisena aikamuodoissa
eli tempuksissa ja moduksissa. (Tällöin on kysymys finiitti-
muodoista.)
• Verbi taipuu lisäksi infinitiivi- ja partisiippimuodoissa.
On kysymys infiniittimuodoista.
käyttö: Syntaktisia ominaisuuksia
• Verbin persoonamuoto eli finiittimuoto on lauseen predikaatti.
• Predikaattiverbi on lauseen ydin.
• Lauseen muut jäsenet rakentuvat sen ympärille.
• Verbi voi muodostaa lauseen yksinäänkin.
merkitys: Semanttisia ominaisuuksia
• Verbit ilmaisevat erilaisia asiantiloja, esim. tekoa,
tapahtumaa, muutosta, liikettä.
• Verbillä ilmaistuihin asioihin liittyy tyypillisesti aikaulottuvuus.
5.6.1 Verbiryhmiä merkityksen ja käytön mukaan
Verbi on suomen kielessä lauseen ydin. Se ikään kuin avaa
tapahtumien näyttämön, jolla muut lauseenjäsenet toimivat ja esiintyvät.
Verbi määrittelee ovatko ne aktiivisia toimijoita vai kuuluvatko ne
kulisseihin. Verbin merkityksellä ja syntaktisilla ominaisuuksilla on suuri
vaikutus lauseen-ja samalla tekstin-merkitykseen ja dynamiikkaan.
Valitessaan verbin ja sen muodon kirjoittaja tai puhuja tekee ratkaisun,
joka vaikuttaa aiheeseen, näkökulmaan ja juonen etenemiseen.
OZ/a-verbi on verbeistä yleisin ja monikäyttöisin. Apuverbinä se kuuluu
verbien liittomuotoihin (olen tehnyt, olit mennyt) ja useimpiin liittover-
beihin (oli tekevinään). Se toimii kopulalauseen lauseenjäseniä
yhdistävänä predikaattina eli kopulana (Laukku on punainen), ja lisäksi sillä on
olemassaolon (Täällä on kärpänen), omistamisen (Minulla on laukku) ja
oleskelun (Olen kotona) merkitys.
Semanttisesti verbejä voidaan jakaa ryhmiin monin tavoin
tekemisen laadun perusteella. Dynaamiset verbit ilmaisevat
tapahtu88

van muutoksen ja staattiset verbit pysyvän tilan. Kysymykseen Mitä
tapahtuu? voi antaa vastauksen Timo muuttaa Ruotsiin, mutta ei
vastausta Timo asuu Ruotsissa. Tämä johtuu siitä, että muuttaa on
dynaaminen ja asua staattinen verbi.
Verbejä voidaan jakaa myös eri merkitysryhmiin sen perusteella,
millaisiin toimintoihin ne viittaavat. Seuraavassa esitettävää jakoa
on hyödynnetty myös lauseiden prototyyppiluokittelun yhteydessä
(luvussa 6.1).
• Fyysinen kenttä: olemassaolo {asua, riippua, maata, seisoa),
liike (muuttaa, tulla, asettaa), aiheuttaminen (leipoa, rakentaa,
ommella, valmistaa), kulutus (juoda, syödä), fyysinen käsityö
(maalata, ruiskuttaa, sulattaa). Nämä ovat toimintoja Jotka voi
havaita, siis nähdä, kuulla, tuntea, haistaa, maistaa.
• Psyykkinen ja sosiaalinen kenttä: havaitseminen (kuulla,
tuntea, huomata, nähdä, maistaa), kommunikaatio
(sanoa,pyytää, ehdottaa, tervehtiä, kirjoittaa), ajatteluja muistaminen
(aavistaa,ymmärtää, unohtaa, muistaa, uskoa, epäillä, pitää,
tietää), aikomus (aikoa,yrittää, suunnitella), toivomus (pelätä,
toivoa, katua), kyky (osata, jaksaa), sosiaalinen toiminta ja
sosiaaliset suhteet (auttaa, noudattaa, erota,pettää). On siis
kysymys kokemuksista ja mentaalisista aktiviteeteista.
Kommunikaatio-, ajattelu-, muistamis- ja toivomusverbeistä
monet ovat niin sanottuja puheaktiverbejä, joilla voidaan
kuvailla puhetoimintoa, esim. sanoa, pyytää, toivoa.
• Abstrakti kenttä: syy, vaikutus (riippua jstkn, vaikuttaa,
aiheuttaa), samanlaisuus (verrata, muistuttaa), nimeäminen
(nimittää, tarkoittaa), olemassaolo (olla, tapahtua), määrä
(vähetä, täyttää), omistus, hallinta (saada, antaa, omistaa,
ostaa, hankkia, myydä), osa - kokonaisuus (sisältää, koostua).
Tässä on siis kysymys erilaisista abstrakteista suhteista.
Tekstin verbien semantiikka kertoo paljon kielenkäyttäjän
tekemistä valinnoista. Hän valitsee aiheen lisäksi tarkastelutavan ja
näkökulman. Yleensä hänen valintojaan ohjaavat eri tilanteisiin vakiintuneet
puhumisen ja kirjoittamisen tavat ja käytänteet.
Verbeillä on finiitti- ja infiniittimuotoja. Finiittimuodot ovat
persoonamuotoja. Finiittimuodot eli persoonamuodot voivat
yksinään89

kin muodostaa lauseen, mutta infiniittimuodot eivät. Niillä on
toisenlaisia tehtäviä. Verbien liittomuodot ovat olla-verbin finiittimuotojen
ja NUT-partisiipin liittoja, esim. on tanssinut, oli tanssinut Myös kiel-
tomuodot (ei tanssi) ovat liittomuotoja.
Monet va-, nut- ja TU-partisiipit muistuttavat syntaktisesti ja
merkitykseltään adjektiivejapa ne liittyvätkin siksi usein substantiiveihin.
Partisiipit ovat tyypillisiä esimerkkejä sanoista, jotka liikkuvat kahden
sanaluokan rajamaastossa: ne kuuluvat toisaalta verbeihin, toisaalta
adjektiiveihin, esim. laulava lintu.
Finiittimuotoja
(muutamia esimerkkejä)
Infiniittimuodot29
Preesens
A-infinitiivi
tanssin, laulat, laulaa
laula-a, laula-a-kse-ni; juos-ta, tul-la
Imperfekti
MA-infinitiivi
tanssi, lauloi, tanssittiin laula-ma-ssa, laula-ma-sta, laula-ma-an,
. laula-ma-lla, laula-ma-tta
Imperatiivi
l°ula E-infinitiivi
laula-e-ssa, laula-e-n; laule-tta-e-ssa; juos-te-ssa,
tul-le-ssa
VA-partisiippi
laula-va, lauletta-va
NUT-partisiippi
laula-nut, syö nyt
TU-partisiippi
syö-ty, sano-ttu
29 Infiniittimuodot on ennen nimetty järjestysnumeroin (1. infintiivi, 2. infinitiivi jne.),
mutta Iso suomen kielioppi nimeää ne tähän tapaan tunnusten mukaan. Nämä
nimitykset ovatkin havainnollisemmat.
90

5.6.2 Verbintaivutus
Persoonamuotoiseen verbiin eli finiittiverbiin kuuluu yleensä
persoonapääte. Lisäksi siihen voi kuulua passiivin, tempuksen ja
moduksen tunnus. Infiniittiverbeihin kuuluu nominaalimuodon ja luvun
tunnus sekä sijapääte ja omistusliite. Päätteet ja tunnukset liitetään
sanan vartaloon.
VARTALO
PASSIIVI
TEMPUS/MODUS
PERSOONA
kerro
n
kerto
kaa
kerro
i
mme
kerro
ta
an
kerro
tta
isi
in
VARTALO
PASSIIVI
NOMINAALI
LUKU SIJA
OMISTUSL.
kerto
ne
i llä
kerto
ma
ssä
ni
kerro
tta
V
i a
5.6.3 Persoonamuodot
Suomen kielen verbien persoonamuodot joko viittaavat tiettyihin
persooniin tai ne ovat yksipersoonaisia. Alla olevaan taulukkoon on
merkitty persoonapäätteet. Myös yksipersoonaisen passiivin pääte (-An)
on siis persoonapääte. Suomen kielen erikoisuus on
persoonamuodoissa taipuva kieltomuoto: en, et, ei, emme, ette, eivät. Alla on lueteltu
persoonamuodot indikatiivin preesensissä, passiivi myös perfektissä.
Yksikkö Monikko
1. persoona tanssi-n, e-n tanssi tanssi-mme, e-mme tanssi
2. persoona tanssi-t, e-t tanssi tanssi-tte, e-tte tanssi
3. persoona tanssi-i, ei tanssi tanssi-vat, ei-vät tanssi
Passiivi tanssitaan, ei tanssita; on tanssittu, ei ole tanssittu
Persoonamuodot viittaavat vuorovaikutustilanteen osallistujiin.
1. persoonan muodolla puhuja viittaa itseensä ja 2. persoonan
muodolla puhuteltavaan; puheena olevasta hän käyttää 3. persoonan muotoa.
Monikon 1. persoona tarkoittaa joukkoa, johon puhuja kuuluu, ja
monikon 2. persoona joukkoa, johon puhuteltava kuuluu. Persoonamuoto-
91

ja käyttäen rakennetaan tekstiin keskustelevuutta eli dialogisuutta.
(Interpersoonaisuudesta ks. s. 190-192.)
Seisoin rannassa. Kun ilma tuntui loppuvan, otin askeleen
ja hengitin lisää, [muisti]
"Vaihdetaan Tekniikan maailmaan”, ehdotin. "Se on Suomen
poliittisesti korrektein lehti, siinä esineellistetään vain esineet.” [pakina2]
- Lähinnä ongelma on se, ettemme tiedä mistä aloittaa. Teemme
Perinnepihan pelloille pienen yhteisen kedon, ja sitten jokainen
halukas voi lähteä laatimaan omaa niittyään. [REP4]
Paahtavan sunnuntain ratoksi kuljimme lämpömittarin kanssa
läpi kaupungin ja testasimme, miten kuumaa todella on. [reP5]
Kouluissa seurataan usein sitä, miten oppilaat puhuttelevattoisiaan.
[kolumi]
Käytännössä alkoholin välittäjät eivät kuitenkaan ole nuorille
tuntemattomia, vaan useimmiten joko heidän omia vanhempiaan tai
täysikäisiä kavereitaan, [pääki]
Alempien luokkien julkkisten kohtalona ovat vaatimattomammat
tulot ja laihemmat sopimukset. Luvassa on ilmaisia meikkejä,
vaatteita, sponsoriautoja, hiustenleikkuita, eikä vähiten ilmaista viinaa.
Jos tunnet olevasi julkkis, etkä saa tätä kaikkea, asioitasi on
hoidettu huonosti. [rep2]
Suomen passiivi on yksipersoonainen verbinmuoto. Se voi viitata sekä
yhteen että useampaan henkilöön. Sen muoto ei näin ollen vaihdu
tekijän mukaan, mutta tekijäksi ajatellaan yleensä ihminen tai muu
intentionaalinen olento. (Tosin esim. eläintä tarkoittaen voidaan sanoa: Tätä
puuta on jyrsitty.) Yksipersoonaisen passiivin käyttö on luontevaa, kun
tekijää ei ole näkökulman valinnan tai painotuksen vuoksi tarpeen
erikseen mainita. Usein tekijäpersoona(t) on/ovat pääteltävissä
kontekstin tai tekstin perusteella. (Ks. s. 130-133.)
Linuxia pidetään Windowsin haastajana.
[lukijan tulkinta: 'kaikki (asiantuntijat / asiaan perehtyneet) pitävät']
Jyväskylässä, Viitaniemen ammattioppilaitoksessa, on jo kokeiltu
tietokonepohjaista harjoittelua, [haasti]
[lukijan tulkinta: 'Haastatellun professorin työryhmä yhteistyössä
ammattioppilaitoksen opettajien kanssa’]
92

Passiivimuotoa käytetään myös persoonaisesti, siis tarkoittamaan
tiettyä persoonaa: se korvaa sekä puheessa että kirjoitetussa
yleiskielessä ensinnäkin monikon 1. persoonan imperatiivin. Tällöin sitä siis
käytetään kehotuksena ryhmälle, johon puhuja kuuluu, esim.
Tanssitaan 'Let's dance'. Muodollinen imperatiivi tanssikaamme on
nykykielessä harvinaisempi. Passiivimuotoa näkee käytettävän myös
ohjeissa, esim. Liukumäestä lasketaan jalat edellä, maaten tai istuen
[kyltti uimahallissa].
Retorisena keinona kehottava passiivi on tavallinen siirtymän
ilmaisin esimerkiksi opetustilanteissa, luennoissa ja pohtivissa
lehtikirjoituksissa. Näin saadaan aikaan yhdessä tekemisen dialoginen sävy,
esim.Siirrytään tarkastelemaan--.
Puhekielessä on tavallinen passiivin persoonainen
käyttötapa me-subjektin kanssa indikatiivin monikon 1. persoonan sijasta.
Kirjakieleen tämä käyttötapa ei kuitenkaan kuulu. Tämän tyyli-
eron vuoksi sillä voidaankin kirjoitetussa tekstissä luoda rennon
puhekielisyyden vaikutelmaa:
Levy-yhtiöt suhtautuivat Lordiin aluksi nuivasti. Vikaa oli joko
musiikissa tai ulkoisessa olemuksessa.
Mutta me oltiin tiukkana. Joko tehdään meidän tavalla tai ei
ollenkaan, Putaansuu kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa 2003.
[repi]
Yksikön kolmannen persoonan muotoa käytetään myös yksi-
persoonaisesti eli nollapersoonana. (Ks. s. 133-135.)
5.6.4 Tempukset
Tempus on latinaa ja merkitsee 'aikaa'. Tempus eli verbin aikamuoto
on kieliopissa deiktinen kategoria. Se tarkoittaa, että tempuksen
avulla puhuja suhteuttaa sanomansa puhehetkeen ja tapahtumahetkeen.
Tempuksen valintaan vaikuttaa myös se, miten sanottu asia sijoittuu
keskustelu- tai tekstikokonaisuuteen. Kuulija tai lukija voi siis
päätellä kontekstin perusteella, mitä tempuksen valinta millonkin
tarkoittaa. Suomen kielessä on neljä tempusta: preesens, imperfekti,
perfekti ja pluskvamperfekti. Näistä kaksi jälkimmäistä ovat liittomuotoja,
jotka muodostetaan olla-verbin ja partisiippimuodon avulla.
Yksinkertaisia aikamuotoja on suomessa vähemmän kuin esimerkiksi
ranskassa, mutta enemmän kuin venäjässä.
93

Preesens
Imperfekti
Perfekti
katson, vastaat, näemme, sanotaan
katso-i-n, vasta-si-t, nä-i-mme, sanott-i-in
olen katsonut, olet vastannut, on sanottu
Pluskvamperfekti
ol-i-n katsonut, ol-i-mme nähneet, ol-i sanottu
Preesens
Preesens on puhehetkellä tapahtuvan tempus, mutta sillä ei viitata
pelkästään nykyhetkeen. Preesensillä ilmaistun tapahtuman
ajankohta, kesto ja jatkuvuus ovat nimittäin pääteltävissä verbin luonteen ja
lauseen määritteiden ja/tai puhetilanteen perusteella. Preesensiä
käytetään seuraavin tavoin:
• Preesensillä ilmaistaan puhehetkellä tapahtuvaa.
Kuitunen ohittaa Björgenin/Björgeniä.
Saari tekee kaloja myös valokuvien perusteella. [haast2]
Näistäkin kahdesta esimerkistä voi havaita preesensin
monitulkintaisuuden: hiihtäjän ohitus voi olla samanaikainen selostajan puheen
kanssa, mutta Saari tekee viittaa tässä yhteydessä jatkuvaan
toimintaan ja kuvaa samalla myös hänen ammattitaitoaan. Tekemisen
ajanjakso ulottuu tällöin aiemmasta tulevaan.
• Preesensillä ilmaistaan myös tulevia tapahtumia eli futuuria.
Ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus järjestää syyskuussa
keskustelutilaisuuden siitä, pitäisikö Suomessa laatia kulttuurikaanon. [kolum2]
Isomäen näkemyksen mukaan nykyinen elämäntapamme johtaa
katastrofiin, jonka valtavuutta on vaikea käsittää. Kaiken lisäksi
katastrofi lähestyy kiihtyvällä vauhdillapa hiekka ihmiskunnan tiimalasissa
on loppumassa. [ARVOS3]
• Preesensillä ilmaistu tapahtuma voi olla ajaton eli geneerinen:
väite on tarkoitettu yleispäteväksi tai yleiseksi.
Viisas pistää pään pensaaseen, [faabeli]
Alkoholin välittäminen alaikäiselle on rikos, [pääki]
Tasapainoisessa ruokavaliossa kauran kuidut osallistuvat veren sokeri-
tason säätelyyn. [ohjaava2]
94

• Preesensillä ilmaistaan yleensä myös kirjan, elokuvan tai muun
pysyvään muotoon dokumentoidun teoksen tapahtumia niitä
selostettaessa.
Sfinksissä vai robotissa Lydia katsoo peiliin ja miettii, mikä
havainnoissa on totta, mikä ei, ja miten erottaa nämä toisistaan. Sulevi alkaa
yhtäkkiä nähdä ajan. [arvosi]
Sarasvatin hiekan pääosassa eivät ole ihmiset eivätkä tunteet, vaan
armoton luonto, jonka tasapainoa ihminen horjuttaa omalla
toiminnallaan jatkuvasti. [ARVOS3]
Tuoreessa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä Stakesin tutkijat selvittävät
mielenkiintoista moraalista ongelmaa, jonka aikuiset nuoret kokevat,
kun alaikäinen kaveri tai sisarus pyytää välittämään alkoholia, [pääki]
Myös teatteriarvostelija voi soveltaa tätä käytäntöä:
Näyttelijät levittäytyvät kallioille muodostaen maailmankartan,
jossa pikakelauksella käydään läpi kahden maailmansodan ratkaisevat
tapahtumat. [arvos2]
• Historiallisella tai dramaattisella preesensillä aiemmin
tapahtuneen näkökulma siirretään kerrontahetkeen, jolloin kertoja tuo
tapahtuman ikään kuin lukijan silmien eteen.
Yhtäkkiä eteeni säntää aseistettu mies.
Aira on 12-vuotias talvisodan aikana, joulukuussa 1939.--Tänään
Aira lähtee äitinsä kanssa kunnantalolle ilmoittautumaan. Airalla on
villakankainen takki, jossa on ruskeita ja vihreitä ruutuja, [kerti]
Niin kuin edellä mainittiin, preesens on suomessa myös tulevien
tapahtumien aikamuoto, mutta tulee tapahtumaan -konstruktiolla
voidaan painottaa tapahtuman tulevaa ajankohtaa tai antaa sille
erityinen sävy.30
30 Suomen tulla-futuuh ei siis ole yksiselitteisesti huono tai "svetisistinen”, vaan
tulevien tapahtumien ilmaisemiseen on mahdollista käyttää erilaisia kielen
ilmaisuvaroja tekstilajin, tyylin ja sävyn vaatimusten mukaan. Toki yleisin futuurimuoto
suomessa on preesens, mutta on hyvä huomata, että ruotsissakin ilmaistaan tulevia
tapahtumia sekä yksinkertaisella preesensillä (Pä lördag öppnarBoräs djurpark) että
verbiliitolla (Studenterna kommer att arbeta ute iföretagen. Ska du inte bli juristi).
95

Opettajan rooli tulee ennen kaikkea olemaan oppimateriaalin ja
pedagogisten ratkaisujen suunnittelussa sekä oppilaiden
ohjaamisessa. [haasti]
Saarien pinta-alat kasvavat kaiken aikaa maankohoamisen
nostaessa uutta maata merestä tai saarta ympäröivistä järvistä.
Tulevaisuudessa eniten kasvanee Ahvenanmaa, sillä sen vierellä olevat
Lemland ja Eckerö tulevat muutaman tuhannen vuoden kuluessa
yhtymään Ahvenanmaan pääsaareen. [ARTIK3]
Verbiliitto olla + tulossa/menossa/lähdössä on aiotun toiminnan
ilmaus - sekin siis merkitykseltään tulevaan tekemiseen
suuntautuva. Englannissahan tätä vastaa usein ns. progressiivinen aikamuoto
is DO-ing. (Ks. s. 106-107.)
Olen lähdössä. I am leaving.
Autosta nousee mies, jolla on kameralaukku ja nainen, jolla on kukkia.
He tulevat viistosti kadun yli. Olen menossa kotiin, [romi]
Kielillä on erilaisia keinoja viitata tapahtuman ajankohtaan.
Tulkinta ei useinkaan perustu pelkästään tempukseen. Niinpä preesens-
muotoinen lause Poika kirjoittaa kirjeen viittaakin tulevaan
tapahtumaan, joten sitä vastaakin englannin lause The boy is going to write a
letter. Kielteisestä lauseesta (jonka objekti on partitiivissa) Poika ei
kirjoita kirjettä ajankohtaa ei voi päätellä - tulkinta perustuu ajanmää-
ritteisiin tai tekstiyhteyteen.
Imperfekti
Imperfekti (preteriti) on mennyttä aikaa tarkoittava tempus.
Imperfektin tunnukset ovat i ja si (Ks. s. 94). Ruotsin kielessä
yksinkertaisen menneen ajan aikamuodon (Det var träkigt) nimitys on preteri-
tum, englannissa past simple tense (It was bad). Venäjän kielessä on
vain yksi menneen ajan aikamuoto preteriti.31 Suomen kielen
imperfekti on kerronnan tempus. Imperfektimuoto kuljettaa kertomuksen
juonta. Voidaan myös sanoa, että sillä ilmaistu asia kuluu tekstissä tai
puhetilanteessa rakennettuun kertomuskehykseen.
31 Venäjän kielessä suomen kielen lauseita Nina tuli /on tullut / oli tullut
vastaa preteriti 'Nina tullut’.
96

Tomi Putaansuun kiintymys hirviöihin alkoi jo parivuotiaana,
kun hän piirteli papereille oudon näköisiä olioita. Myöhemmin
koulukirjat ja -vihkot täyttyivät hirviöistä, [repi]
Kuusi vuotta sitten Aira Suvio-Samulin pystytti talonsa pihalle
graniittisen patsaan isästään, joka kaatui jatkosodan alussa, [kerti]
Puhekielessä imperfekti on myös tavallinen kohteliaisuuskeino:
Minne tämä juna menikään?
Ja tarvituinko liisteriä?
Perfekti
Perfekti ja pluskvamperfekti ovat verbin liittomuotoja. Perfekti on
liittotempus, jossa apuverbi olla on preesensissä ja pääverbinä on
NUT- tai TU-partisiippi. Perfektiä käytettäessä menneen ajan
tapahtumaa tarkastellaan myöhemmän hetken, usein puhehetken
näkökulmasta, jolloin jää auki se mahdollisuus, että tapahtuma jatkuu
nykyaikaan. Kertomuksissa perfektin tehtävänä on muun muassa
pohjustaa asiaa, nostaa esiin uusi puheenaihe, selittää tai
kommentoida tapahtumia.
Kalliojärveltä pohjoiseen vievä uoma on nykyään soistunut umpeen.
Saari on kasvanut kiinni mantereeseen, [artiK3]
Preesensin, imperfektin ja perfektin työnjakoa
Seuraavissa tekstiesimerkeissä kertomuksen juonta kuljettavat
imperfektimuodot on kursivoitu ja sävytetty, preesensmuodot kursivoitu ja
perfektimuodot lihavoitu.
Lordin tie huipulle on ollut pitkä, raskas ja rahaton
Määrätietoisuus näkyi Putaansuussa jo lapsena.
Hän on alusta asti ollut sen tyyppinen kaveri, joka on uskonut
itseensä, eikä ole piitannut muiden tekemisistä. -- Kaverinsa Pete
Kankaan kanssa Putaansuu innostui hevistä jo ala-asteella.
Kaverukset perustivat useita bändejä, joissa soittivat keskenään muun muassa
kurkkupurkeista tehdyillä rummuilla ja marsipaanipötköillä. [repi]
97

Etelä-Suomen ilmankosteus
trooppisissa lukemissa
-Toukokuun loppu vietettiin Etelä-Suo-
messa varsin kosteissa tunnelmissa.
Ilman suhteellinen kosteus nousi
useina iltapäivinä yli 90 prosentin. Helsin-
ki-Vantaalla yllettiin keskiviikkona 94
prosenttiin.
Ilmatieteen laitoksen mukaan
tällainen trooppinen kosteus on hyvin
poikkeuksellinen Suomessa toukokuussa,
jolloin keskiarvo on tavallisesti 50
prosentin tuntumassa.
Ilman suhteellinen kosteus tarkoittaa,
että vallitsevaa kosteutta verrataan
siihen kosteuteen, joka kussakin
lämpötilassa olisi suurin mahdollinen.
Märkä, ukkosille ja sateille altis keli on
yltänyt Keski-Suomeen asti. Sen sijaan
Lapin kuiva ja aurinkoinen sää alkaa
nyt painua kohti etelää, (hs. 2.6.2007)
[UUTl]
Pluskvamperfekti
Pluskvamperfekti on liittotempus, jonka apuverbi on imperfektissä
ja pääverbinä on NUT- tai TU-partisiippi, esim. olin tehnyt, oli sanottu.
Pluskvamperfektillä on kaksi päätehtävää:
1. Sillä ilmaistaan usein varhaisempi kahdesta asiasta, joista
uudempi ilmaistaan imperfektillä.
"Sillä kun kaikki oli menetetty, kaikki o// yhä jäljellä" [ARVOS3]
Seuraavassa kerronnan juonta kuljettava linja on imperfektissä ja
sitä edeltävä tapahtuma pluskvamperfektissä.
Jussi Ja Akseli halusivat pois isäntävallasta, jossa oman työn tuotto
hyödytti muita kuin itseä. Heidän vääryyskokemustaan selitti
talonpoikainen käsitys reilusta vaihtosuhteesta, johon yksipuolinen
hyötyminen ei soveltunut. Se oli paitsi riistoa myös vertaisuuden, ihmisarvon,
loukkaus.
Koskelan miesten käsitys hengitystilasta perustui omaan maahan.
Omaa perintömaata omistava talonpoika oli saavuttanut vapauden
oikeastaan vasta isonjaon paloiteltua sarkajakoisen verokylän ja
Kustaa llkn taattua Ranskan vallankumouksen pelossa vuoden 1789
yhdis98

tys-ja vakuuskirjassa, että talonpoika ei enää menetä maitaan kolmen
vuoden verorästeistä. Talonpoikaisesta omaisuudesta tuli yhtä
luovuttamatonta kuin ylempien säätyjen; kruunun yliomistusoikeus lakkasi.
Oma maa tai omien käsityövälineiden hallinta takasivat
toimeentulon niin, että pienomistaja saattoi kieltäytyä tekemästä työtä mihin
hintaan tahansa. Hänen ihanteensa oli päästä työvoiman myynnin
luomasta markkinasuhteesta pois, olkoonkin, että isojako metsän-
myyntimahdollisuuksineen vasta kunnolla sitoi talonpojat
kansainväliseen markkinatalouteen, [artiki]
2. Pluskvamperfekti on usein, varsinkin puheessa ja
kaunokirjallisuudessa, kuulopuheen merkki: sillä kerrotaan kerrottua.32
Havainnollinen esimerkki pluskvamperfektin käytöstä on unissakävelijän
lause: Minä olin kävellyt ulko-ovelle. Kysymyksessä on tapahtuma,
jonka kertoja oli kuullut toiselta henkilöltä, sillä hän ei itse sitä
voinut muistaa. Kertomuksen 'kuulemma^merkitys välittyy
pluskvamperfektin avulla. Kaunokirjallisuudessa pluskvamperfektiä
käytetään tähän tapaan ilmaisemaan kertojan suhdetta kerrottavaan:
- Niin tosiaan me oltiin siellä kylillä, Lihi sanoi, se halusi ilmeisen
kovasti kertoa sen jutun niille tytöille.--Se juttu alkoi kuitenkin niin
että ne olivat Hennisen kanssa olleet Hennisen serkun mökillä jossain
siellä toisiaan leikkaavien nimien seudulla.
[Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani, 5.133—134]
On myös toisenlaista Noting to loos -asennetta. Sellaista osoitti
esimerkiksi malilaisen kollegani 17-vuotias pikkuveli Baba noin vuosi
sitten. Äärimmäisen köyhässä Malissa kasvanut nuorimies oli nähnyt ja
kuullut vanhempien sisarustensa kokemuksista opiskelusta
Euroopassa. Muutaman vuoden viipeellä tällekin ylemmän keskiluokan perheen
vesalle olisi voinut löytyä rahat opiskelupaikkaan ulkomailta. [artik2]
32 Monissa kielissä on kuulopuheen ilmaisemisen verbinmuotoja. Nobelisti Orhan
Pärnukin kirjassa Istanbul itsestään tietoinen kertoja tähdentää tätä turkin kielen
piirrettä lukijalle: Nähdessään minut ensi kertaa äiti ajatteli, että olen
heiveröisempi, herkempi ja hennompi kuin kaksi vuotta vanhempi veljeni. Oikeastaan minun
olisi pitänyt kirjoittaa että äiti "oli ajatellut". Kun kertoo ajoista, jolloin nukkui kehdossa
tai vaunuissa-- olisi sopivampaa käyttää minulle hyvin rakasta indefiniittiperfektiä,
jota käytetään turkin kielessä kerrottaessa satuja ja puhuttaessa unista tai asioista,
joita emme ole itse henkilökohtaisesti kokeneet. - Suomentaja Tuula Kojo myötäilee tur-
kinkielistä kerrontaa muuttamalla tässä kohden suomen imperfektin
pluskvamperfektiksi.
99

5.6.5 Modukset
Verbeillä on tempusten lisäksi modusmuotoja. Latinan sana modus
tarkoittaa 'määrää, kohtuutta, tapaa'. Verbien modusmuodot kuuluvat
laajempaan semanttiseen alueeseen, nimittäin kielenkäytön
modaalisuuteen. Modaalisilla ilmauksilla kielenkäyttäjä esittää asian
varmana, todennäköisenä, mahdollisena, epävarmana, pakollisena,
luvallisena, toivottavana tai välttämättömänä. Modaalisuutta ilmaistaan
muun muassa adjektiiveilla, adverbeilla, partikkeleilla, modaaliver-
beillä ja erillisillä lauseilla: Ensi viikolla kenties sataa. On
mahdollista, että ensi viikolla sataa. Ensi viikolla voi sataa. Lakia aiheesta on
tuskin tarpeen säätää.
Esimerkkejä modaalisuuden ilmaisemisesta
Puhuttaessa tulevista tapahtumista, jotka aina ovat epävarmoja,
käytetään esimerkiksi seuraavia ilmauksia:
Mahdollisuus Todennäköisyys
mahdollinen, on mahdol- on tulossa, uskon/arvioin/pelkään/povaan, että
lista, kenties,voi/saattaa todennäköisesti/on todennäköistä, tuskin,
[potentiaali:] jatkunee
Varmuus
vääjäämättä, kyllä,
(vuoren)varmasti, selvästi,
tulee kasvamaan, kasvaa
Modaalisia ovat myös keinot, joilla viitataan tiedon alkuperään:
Kuulopuhe Puhujan päättely Oma havainto
muka, kuulemma siis, varmaankin näköjään, nähtävästi;
Hän oli sairastunut. näyttää siltä
Verbien modukset ovat siis yksi tapa ilmaista modaalisuutta. Suomen
kielen verbien modusmuodot ovat indikatiivi, imperatiivi,
konditionaali ja potentiaali.
Indikatiivi
Indikatiivi on moduksista tavallisin. Indikatiivin perustehtävä on
ilmaista, että puhuja/kirjoittaja esittää väitteen totena. Indikatiivi
taipuu kaikissa tempuksissa.
Mesiängervo kukkii kesäkuussa, [kuvi]
Helteiset säät ovat tehneet tehtävänsä myös vesille. Linnunlahdella
rantavesi on jo kädellä kokeiltuna kuin linnunmaitoa. Elohopeamittari
paljastaa totuuden, rantavesi on 32-asteista. [reP5]
100

Veden levollinen lämpö ja tehokas vesihieronta virkistävät kehon ja
mielen. KuuMA-amme vie mielestäsi arjen kiireet. Sen lempeästi
hierovat vesisuihkut palauttavat liikunnan rasittamat tai työn kipeyttä-
mät lihakset, [mainos]
Indikatiivimuodolla voi ilmaista myös modaalista
välttämättömyyttä, jolloin se voi saada ohjailutehtävän:
Fanaatikkojen on muistettava, että lapsen kanssa ei ryysätä lavan
eteen, [ohjaavai]
Imperatiivi
Imperatiivi on imperatiivi- eli käskylauseen verbin muoto.
Yks. 2. persoona
Yks. 3. persoona
Mon. 1. persoona
Mon. 2. persoona
Mon 3. persoona
Passiivi
Tule tänne.
Tulkoon tänne.
Olettakaamme.
Katsokaa eteenne.
Katsokoot.
Katsottakoon.
Älä mene sinne.
Älköön tulko.
Älkäämme olettako.
Älkää katsoko.
Älkööt katsoko.
Älköön katsottako.
Imperatiivilauseella
• käsketään, kehotetaan, ohjataan
Valitse noin puolimetrisiä puhtaita rauduskoivun oksia, [ohjei]
Menkööt helevettiin niitten öljysotiensa kanssa, vampyyrit [laulu2]
• ohjaillaan ja luvataan
Helpota hankintojasi K-raudan rahoituksella. Avaa K-raudan
palvelupakki, niin tavoitteesi on lähempänä, [mainos]
Älä menetä kasvojasi. Palauta kasvojen nuorekas ilme
kohotusleikkauksella ja omakudossiirrolla. Soita ja kysy lisää numerosta
0123456. [mainos]
101

• toivotetaan ja toivotaan
Eläköön jalkapallo! Vrt. ruots. /.evefotbollen! (optatiivi)33
Imperatiivikonstruktiolla voidaan esittää myös ironinen väite:
Yritä tässä nyt sitten lasta kasvattaa.
Imperatiivin käyttöä käskymuotona säätelevät eri kielissä
pragmaattiset normit ja kohteliasuuskäytänteet. Esimerkiksi englannissa
yksinkertaisen käskylauseen käyttö kuulostaa yleensä
epäkohteliaalta, kun taas suomen kielessä se on tavallinen tuttujen kesken
käytännön rutiinitilanteissa. Niinpä kun suomeksi sanotaan läheiselle
työtoverille Ota mullekin kopio, englanniksi kävisi vain konditionaali-
lause Would you take a copy for me too? Ohjeteksteihin, kuten
ruokaresepteihin, imperatiivi sen sijaan sopii myös englanniksi: Peel the
onion, cut into slice and brown in oil.34
Konditionaali
Konditionaalimuodon tunnus on -isi-. Konditionaalilla on preesens-
ja perfektimuodot.
Preesens
Perfekti
Yks. 1. persoona
laula-isi-n, en laulaisi
olisin laulanut,
en olisi laulanut
Yks. 2. persoona
laulaisit
olisit laulanut
Yks. 3. persoona
laulaisi
olisi laulanut
Mon. 1. persoona
laulaisimme
olisimme laulaneet
Mon. 2. persoona
laulaisitte
olisitte laulaneet
Mon. 3. persoona
laulaisivat
olisivat laulaneet
Passiivi
laulettaisiin, ei laulettaisi
olisi laulettu,
ei olisi laulettu
Konditionaalia käytetään yleensä lauseissa, joilla ennustetaan ja
kuvitellaan, suunnitellaan tai ehdotetaan. Se on paitsi ehtomuo-
to, muun muassa ehdotusmuoto.35 Ehdotuksiin konditionaali antaa
33 Ruotsin kielessä eläviä, produktiivisia modusmuotoja ovat vain indikatiivi ja
imperatiivi. Optatiivia käytetään joissakin vakiintuneissa toivotuksissa. (Hultman s. 153-154.)
34 Shore, Susanna 1997.
35 ”Ehdotustapa”-nimitystä ehdotti jo Elias Lönnrot (1866-1880) konditionaalin
suomennokseksi.
102

usein kohteliaan sävyn. Konditionaalimuodot ovat tavallisia kai
kissa suomen kielen puhutun ja kirjoitetun kielen variaatioissa. Kon
ditionaalimuoto saa eri tulkintoja sen mukaan, millaisissa konstruk
tioissa ja missä tilanteissa sitä käytetään.
Konditionaalikonstruktioiden tehtäviä
• Suunnittelua
Haaveissa olisi, että niittymaisemayhdistäisi Honkavaaran joutomaita
kesäisin, Autti kertoo--
Kylämaisemakävelyllä tarkastellaan yhdessä sitä, mikä on omassa
kylässä kaunista ja mitä haluttaisiin parantaa. [REP4]
Ajattelin vielä käydä uimassa, jos siitä tulisi lisää viilennystä. [reP5]
Onko tällainen julkinen puistokaljoittelu suotavaa, ja mitä tälle törke-
älle roskaamiselle pitäisi tehdä? [mielip]
• Kuvittelua
Ystäväni sanoo, että voisi ottaa ranteeseensa tatuoinnin, jossa lukee
"Noting to loos” -tahallisesti väärin kirjoitettuna. Näin hän muistaisi
joka paikassa ja kaikissa tilanteissa toimia oikealla asenteella:
rohkeasti, varmistelematta ja luovasti. [artik2]
Kurjuus kun valtasi ruumiin,
päädyin tällaisiin tuumiin:
on surkeaa olla matto,
ennemmin olisin katto
[Jani Vesanen: Tyytymättömyys. Lahden runomaraton]
• Ohjailua
Nuorilla aikuisilla ja nuorten vanhemmilla olisi tilaisuus ehkäistä
alaikäisten alkoholinkäyttöä. Siihen ei tarvita kuin lain noudattamista.
[pääki]
• Kehotuksia, toivomuksia
Tämä on naurettavaa holhoamista. Panostaisivat ennemmin
kunnon terveydenhuoltoon. [uuT2b]
Minun puolestani sää voisi viilentyä edes vähän, [reP5]

Suomen kielelle ominainen konditionaalialkuinen kehotuskonstruk-
tio kääntyy kieliin eri tavoin:
Suomeksi konditionaalilla: Pysyisi kotonaan!
Viroksi imperatiivilla: Seisku kodus!
Ruotsiksi apuverbillä: Kunde hällas hemma!
Saksaksi konjunktiivilla: Wäre er daheim geblieben!
• Ehtoja, vaihtoehtoja, seurauksia
Melu pääsee hartioilla esteettä korviin, vaikka ne olisikin suojattu.
[OHJAAVAl]
Jos koko hallitus leikkisi kvartaalin verran kotia
peruspäivärahalla Big Brother -talossa, liimautuisin tekevision ääreen,
enkä taatusti tuona aikana syntyvien salarakassuhteiden
takia. Haluaisin nähdä, miten hallitus "käsittäisi” maailmansa
näkyväksi. [KOLUM3]
Jos mies kirjoittaisi naisesta "näyttää ikäistään kymmenen vuotta
nuoremmalta", hän vanhenisi heti oman sähköpostinsa avattuaan
kaksikymmentä vuotta. [pakinä2]
Konditionaali-nimitys tarkoittaa eri kielten kieliopeissa jossain
määrin eri asioita. Englannissa ja ruotsissa konditionaalimuoto on
apuverbin (would, skulle) avulla muodostettua verbiliitto.
Konditionaalisten ('jos - niin') -ehtorakenteissa niitä käytetään vain
päälauseessa, kun taas sivulauseen verbi on menneen ajan muodossa (subjunk-
tiivi/konjunktiivi). Virossa konditionaalimuoto (-ksi-) kuuluu suomen
tapaan molempiin lauseisiin.
Om jag hade mycket pengar, skulle jag resa tili Japan.
If I were rich, I wouldgo to Japan.
Kui ma saaksin rikkaks, siis ma ostoksin lennuki.
Puhutussa kielessä tavallisen ehdotuskonstruktion-isi-muoto ei hevin
käänny muiden kielten konditionaaleiksi. Tulkinta on 'tarjolla':
Tässä olisi lähellä uimala.
There's a svvimming pool near here.
104

Minulla se olis lohenpoikanen veneessä
Ich habe zufällich einen Lachs in Boot.
Jag räkar ha ett laxyngel i bäten.
[Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija]
Konditionaalikonstruktio joku tekisi jotakin on vakiintunut uutis-
otsikoissa ilmaisemaan, että uutisen kirjoittaja selostaa jonkun
henkilön tai laitoksen tahtoa tai aikomusta:
Kunnanjohtaja tehostaisi kiinteistöveron perintää.
Ministeri Soininvaara tarkistaisi pankkisalaisuutta.
Ruotsin tielaitos
poistaisi nastat
Ruotsi. Ruotsin tielaitos suosittelee,
että autoilijat siirtyisivät käyttämään
nastattomia talvirenkaita eli ns. kitka-
renkaita. Viraston mukaan nastat
irrottavat asfaltista hengitysilmaan
pienhiukkasia, jotka aiheuttavat sydän- ja
verisuonisairauksia. -- [Metro 8.10.07]
Potentiaali
Potentiaali on modusmuodoista harvinaisin. Tavallisin se on itäsuo
malaisessa puhekielessä. Potentiaalin tunnus on -ne- (-re-, -se-, -le-)
Olla-verbin potentiaali on lienee, ja se onkin tavallisin potentiaali sekä
preesensissä että perfektissä: lienee, lienee ollut.
Yks. 1. persoona
Yks. 2. persoona
Yks. 3. persoona.
Mon. 1. persoona
Mon. 2. persoona
Mon 3. persoona
Passiivi
Preesens
puhunen, juossen
puhunet, juosset
puhunee, juossee
puhunemme, juossemme
puhunette, juossette
puhunevat, juossevat
puhuttaneen, juostaneen
Perfekti
lienen puhunut/juossut
lienet puhunut/juossut
lienee puhunut/juossut
lienemme puhuneet/juosseet
lienette puhuneet/juosseet
lienevät puhuneet/juosseet
lienee puhuttu/juostu
105

Potentiaali esiintyy ja saa tulkintansa tietynlaisissa konstruktioissa.
Yleiskielessä tavallisia ovat seuraavat:
• Arvio toiminnan toteutumisesta
Tavallisimmin potentiaalimuodoilla ilmaistaan arvioita meneillään
olevista ja tulevista asiaintiloista. Potentiaali ilmaisee usein arvion
suunnitellun toiminnan toteutumisesta.
Saarien pinta-alat kasvavat kaiken aikaa maankohoamisen
nostaessa uutta maata merestä tai saarta ympäröivistä järvistä.
Tulevaisuudessa eniten kasvanee Ahvenanmaa, sillä sen vierellä olevat
Lemland ja Eckerö tulevat muutaman tuhannen vuoden kuluessa
yhtymään Ahvenanmaan pääsaareen [artik3]
• Epäsuora (kohtelias) kehotus tai pyyntö
Varmistanette, että isännöitsijällä on pääsy huoneistoon.
Pakinoivassa tekstiyhteydessä potentiaalimuotoinen pyyntö saa
helposti aikaan ironisen sävyn:
Saanen muistuttaa, että samaiselta poliittiselta valtapaikalta käsin
on leikattu perusopetuksen luovuudelta siivet jo hyvän aikaa sitten.
[KOLUM3]
• Pohdiskelu
Pitäneekö enää paikkaansa?
5.6.6 Verbiliitot - vakiintuneita merkityksiä
Jos verbit ovat nippuuntuneet kokonaisuuksiksi, joille on vakiintunut
erityinen merkityssävy, on kysymys verbiliitosta, jolla on usein
konstruktion luonne. Usein sen osana on infinitiivi-, joskus partisiippimuo-
to. Tavallisia verbiliittoja ovat esimerkiksi seuraavat:
on tehtävä, olla tehtävissä, olla tekevä, tulla tekemään, olla tekemässä,
olla tehdä, olla tekemäisillään, olla tehneenä, olla tekevinään, olla
tehdäkseen, tulla tehtyä/tehdyksi, tulla tehneeksi, saada tehdyksi, saada
tehtäväkseen, olla/jäädä tekemättä, jättää tekemättä36
36 Joistakin verbeistä käytetään myös nominijohdoksia, esim. olla + tulossa/menossa/
lähdössä.
106

Verbiliiton osana on apuverbi olla, tulla tai saada. Verbiliitto
muodostaa semanttisen ja syntaktisen kokonaisuuden, joka on
sellaisenaan lauseen ydin, sen predikaatti. Verbiliitoilla on useita merkitys-
sävyjä. Usein sellaisella ilmaistaan meneillään olevaa, jatkuvaa
tapahtumaa, joskus myös sen jatkumista tulevaisuuteen.
Yksilöstä on tulossa aiempaa selkeämmin yhteiskunnan perusyksikkö
perheiden ja paikallisyhteisöjen sijaan. [artik2]
Venäläiset meritutkijat törmäävät huolestuttaviin merkkeihin siitä,
että maapallon lämpeneminen on kiihtymässä: merenpohjan metaani-
klatraatit sulavat vapauttaen metaanikaasua
ilmakehään.--Nykyään jäätiköt ovat jäämässä häviölle taistelussa, jonka seuraukset ovat
jo nähtävissä. [ARV0S3]
Graniittista peukaloaan ajan hermolla alati pitävät Kivimiehetkin ovat
antaneet kuulua itsestään. Heidän pr-toimistonsa mukaan
lähiviikkoina on odotettavissa jälleen uusi aluevaltaus. [pääk2]
Nyt kylän yhteisiä maisemailtoja on suunnitteilla myös
muualle Suomeen. [REP4]
Fanaatikkojen on muistettava, että lapsen kanssa ei ryysätä lavan
eteen, [ohjaava 1].
Kansalaisten on myös koettava itse voivansa osallistua sekä omaan
että yhteisön hyvinvoinnin kehittämiseen. [artik2]
5.6.7 Modaaliverbit
Modaaliverbit ovat erikoistuneet modaalisuuden ilmaisemiseen. Ne
ilmaisevat
• mahdollisuutta, esim. voida, saattaa, taitaa ja mahtaa
• välttämättömyyttä, esim. täytyä, pitää, tarvita ja joutua.
Modaaliverbit esiintyvät lauseissa liittyneinä A- tai MA-infinitii-
viin. Ne muodostavat tämän kanssa yhdessä verbiketjun, joka toimii
myös lauseen predikaattina.37 Yleisin ja merkitykseltään laaja-alaisin
modaaliverbi on voida.
37 modaaliverbi - apuverbi: Monien tuntemiemme kielten, esimerkiksi
englanninpa ruotsin kieliopeissa vastaavia verbejä, esim. kan, mäste / can, must,
sanotaan (modaalisiksi) apuverbeiksi. Isossa suomen kieliopissa apuverbejä ovat
vain merkitykseltään värittömät verbiryhmien osat, kuten kieltoverbi (en, et, ei...)
sekä liittomuotojen ja liittoverbien o//a-verbit (liittoverbeissä myös tulla ja saada).
107

Mahdollisuuden ilmauksia
Lapsen kanssa voi lähteä rokkaamaan, kunhan muistaa kuulonvarje-
lun. [ohjaavai]
Bileissä notkumisella voi tienata parhaimmillaan tuhansia euroja. --
Wileniuksen mukaan he voivat Suomessa parhaimmillaan kuitata
sponsorisopimuksista jopa 20 000-100 000 euroa. [rep2]
Historioitsija Richart Pipesin mukaan käsitystä kansalais-tai
ihmisoikeuksista ei voi olla ilman pienomistusta, tinkimisvaraa, johon
nojaten voi sanoa ei. [artiki]
Parhaimmillaan tuloksena voisi olla uudella tavalla demokraattisen
poliittisen keskustelun ja toiminnan areena, jossa tuottajan ja
kuluttajan roolit haalistuvat. [artik2]
Välttämättömyyden ilmauksia
Rahaa sopimuksissa tosin liikkuu harvoin ja haastattelussa julkkiksen
pitää aina muistaa mainita, mistä mikäkin tuote on saatu. [rep2]
Vaahtomuovisia tulppia ei lapsen ahtaisiin korvakäytäviin saisi
tunkea. [ohjaavai]

6 Lauseet
Kreikan kielestä on lähtöisin termi syntaksi, joka tarkoittaa 'yhteen
asettamista'. Kieliopin kuvauksessa sillä tarkoitetaan niitä
periaatteita, joiden mukaan sanoja asetetaan peräkkäin ja taivutetaan sopivaan
muotoon niin, että tuloksena on merkityskokonaisuus.
Ison suomen kieliopin määritelmän mukaan lause on sanojen ja
lausekkeiden muodostama rakenteellinen kokonaisuus, jonka
ytimenä on finiittiverbi ja jonka osien välillä vallitsee erilaisia riippuvuus-
ja määrityssuhteita. Lauseke on siis lausetta pienempi rakenteellinen
kokonaisuus.
Suomenkielisen lauseen ytimenä on verbi, joka pitkälti määrää,
millaisia muita jäseniä lauseeseen kuuluu. Lauseen olennainen rakenne-
ominaisuus on hierarkkisuus: lause koostuu elementeistä, jotka
voidaan usein edelleen jakaa pienempiin osiin. Tätä havainnollistaa
seuraava kuvio, jossa on näkyvissä lausekkeiden hierarkkinen
rakenne. Nuolet osoittavat riippuvuuden suunnan.
Lauseet kuuluvat sekä puhuttuun että kirjoitettuun kieleen. Virke
sen sijaan on kirjoitetun tekstin yksikkö, joka osoitetaan isolla
alkukirjaimella ja pisteellä, kysymys- tai huutomerkillä. Lausuma on ensi
109

sijassa keskusteluun kuuluva puhetoiminnon kokonaisuus, joka voi
erottua esimerkiksi prosodisten piirteiden perusteella (ks. s. 31-32).
Kieliopilliselta muodoltaan lausuma on usein sana, lauseke tai lause.
Teksti koostuu tavallisesti monesta kielellisestä lausumasta.
Puheessa käytetään äänenpainoja, rytmiä ja taukoja osoittamaan ilmausten
välisiä rajoja, kun taas kirjoituksessa kokonaisuuksia osoitetaan
välimerkeillä. Seuraavissa teksteissä on useita virkkeitä:
Nainen on naiselle nukke
Tie naisen sydämeen käy hänen lehtiensä kautta. Vähän
vanhempikin käy, siis lehti. Joten ei kun kiinni viime heinäkuun Gloriaan.
Onhan Gloria laatujulkaisun maineessa. Vielä hetken. Sillä ”EU:n
ykkösnaisen” haastattelu toden totta alkaa lehdessä
seuraavanlaisella kappaleella:--[pakina2]
Autovanhus vie uudelle kymmenelle
Jos pitseriassa ei ole tuon kuumempaa, niin missä sitten? Ennätys-
lukemat löytyvät saksalaisesta pikkuautosta. Opel Kadett,
vuosimallia 1981, luonnollisesti ei-ilmastoitu. Varttitunnin ajomatkan
aikana lämpömittari nousee uudelle kymmenelle: 44,5 astetta! Vaikka
sisä-ilmapuhallin yrittää parhaansa, tuntuu auto pahemmalta pätsiltä
kuin sata-asteinen sauna. Nyt ei selvästikään olisi oikea aika autoilla
Keski-Eurooppaan, ainakaan 25-vuotiaalla autovanhuksella. Mikä
viileys! Autoilun jälkeen Anttilan ruokaosasto tuntuu avannolta.
Eineshyllyjen välissä mittarin lukemat putoavat 16,1 asteeseen. [REP5]
Lauseen tuntomerkki on finiittiverbi; niitä ovat esimerkiksi käy,
löytyvät ja putoavat:
Tie naisen sydämeen käy hänen lehtiensä kautta. [pakinä2]
Ennätyslukemat löytyvät saksalaisesta pikkuautosta, [reP5]
Eineshyllyjen välissä mittarin lukemat putoavat 16,1 asteeseen.--
[REP5]
Lause on tärkeä kielen yksikkö, koska sillä ilmaistaan kokonaisia
asiaintiloja ja tapahtumia: voidaan esittää yleistyksiä tai kertoa, mitä
tiettynä hetkenä tapahtuu. Asiaintilojen välisiä suhteita voidaan
ilmaista yhdyslauseilla kuten Seuraavassa, kun ensimmäistä vaikka-
sivulausetta seuraa päälause:
Vaikka sisäilmapuhallinyr/ttöö parhaansa, tuntuu auto
pahemmalta pätsiltä kuin sata-asteinen sauna. [REP5]
110

Virkkeestä voi jopa puuttua verbi.
Joten ei kun kiinni viime heinäkuun Gloriaan.[pakina2]
Opel Kadett, vuosimallia 1981, luonnollisesti ei-ilmastoitu.
Mikä viileys! [reP5]
Konstruktio Joten ei kun kiinni viime heinäkuun Gloriaan
ymmärretään kehotukseksi ryhtyä tutkimaan lehteä. Kolmen lausekkeen
luettelo Opel Kadett, vuosimallia 1981, luonnollisesti ei-ilmastoitu esittää
edellisessä lauseessa mainitun saksalaisen pikkuauton olennaiset
tiedot. Konstruktio Mikä viileys! taas ilmaisee kertojan ilahtunutta
tunnereaktiota ilmanalaan eikä muodostaan huolimatta ole kysymys
lainkaan. Teksteissä ei siis käytetä ainoastaan ideaalisia täydellisiä
lauseita.
Seuraavassa luvussa lauseen rakentumista tarkastellaan toisesta
suunnasta, ikään kuin verbin antamana mahdollisuutena: mitä
verbi merkityksensä perusteella tarvitsee ympärilleen? Esimerkiksi verbi
löytyä tarvitsisi lauseeseen sen, mitä löytyy, ja sen, mistä se jokin
löytyy. Verbit kukkia ja kasvaa taas tarvitsisivat lauseeseen sen, mikä
kukkii ja mikä kasvaa.
6.1 Lauseiden prototyyppejä
eli perustyyppejä
Kielen perusrakenteilla on yhteys maailman hahmottamiseen. Siksi
eri kielissäkin on suunnilleen samanlainen valikoima erityyppisiä
lauseita. On lauseita, joissa esitetään ihmisen aktiivista toimintaapa
lauseita, joissa kerrotaan yksilön tai asian ominaisuus, ja myös lauseita,
joilla ilmaistaan, mitä jossakin paikassa on. Perussubjekteista proto-
tyyppisin on ihmistä tai ainakin elollista yksilöä tarkoittava substan-
tiivilauseke, jolla viitataan toimivaan ihmiseen.
Perussubjekti kuuluu suomessa kolmeen prototyyppiseen
lauseeseen, joita nimitetään kielitieteellisin termein transitiivi-, intransi-
tiivi- ja kopulalauseeksi. Niiden lisäksi on lauseiden
prototyyppejä, joiden subjekti on epätyypillinen tai joista se puuttuu kokonaan,
nimittäin olemassaololause, omistuslause ja tuloslause.
Lauseiden prototyypit ovat yksinkertaistuksia, joita voidaan
tarkastella verbien mahdollisina laajentumina. Niistä voidaan antaa selkeät
perusesimerkit, mutta niitä voidaan tarkkailla myös joustavina
hahmoina, jotka näyttäytyvät enemmän tai vähemmän muuntuneina
todellisissa teksteissä.
111

6.i.i Lauseessa perussubjekti
Transitiivilauseessa on perussubjektin lisäksi objekti.
Transitiivisuudesta puhutaan siksi, että selvimmässä tapauksessa lauseen
subjektina olevasta tekijästä siirtyy jokin vaikutus verbin objektina olevaan
kohteeseen (myöhäislat. tränsitVvus = ylimenevä)38. Esimerkiksi
tapahtumasta Kalastajat työnsivät veneen vesille tiedämme, että vene
siirtyi veteen kalastajien tietoisen voimankäytön ansiosta.
Transitiivilause
SUBJEKTI OBJEKTI
Esimerkkejä
Ruotsalaisyhtiön
työntekijät
joivat
limsaa [uuT2a]
Firma
poisti
karkkiautomaatit [uuT2b]
--hän
rakentaa
omakotitaloa [rep2]
Kaverukset
perustivat
bändin, [repi]
Isän patsas
luo
turvallisuutta, [kerti]
Kapteeni
heitti
ankkurin mereen [kert2]
--poliisi
pisti
Petterin putkaan [LAULU3]
Sarasvatijoen suisto
muodostaa
Kathiavvarin niemimaan [ARVOS3]
Kirahvi
kuuli
vain auringonsäteiden sirinää
-- [faabeli]
Aira
näkee
unta [kerti]
38 Logiikassa transitiivisuus on yhdenlainen relaation (suhteen) ominaisuus:
jos tietty suhde on sekä A:n ja B:n välillä että B:n ja C:n välillä, niin silloin se on
myös A:n ja C:n välillä. Esimerkiksi käy suhde olla nuorempi kuin: jos Matti on
nuorempi kuin Pekka ja Pekka on nuorempi kuin Liisa, niin silloin myös Matti on
nuorempi kuin Liisa. Suhde siis pätee kolmen yksilön ensimmäisen ja viimeisen
välillä, ja sillä tavalla ikään kuin menee keskimmäisen yli.
112

Objektina voi olla esimerkiksi häviävä ainemäärä tai esine (limsaa,
karkkiautomaatit), syntyvä konkreettinen tai abstrakti asia
(omakotitaloa, bändin, turvallisuutta), siirtyvä esine tai yksilö (ankkurin,
Petterin) taikka nimeämällä luotu kokonaisuus (Kathiawarin niemimaan).
On myös objekteja, joiden tilassa ei tapahdu mitään muutosta;
tällaisia ovat esimerkiksi kuulemisen ja näkemisen kohteet
(auringonsäteiden sirinää, unta).
Transitiivilauseessa esiintyviä verbejä
Fyysinen kenttä: asettaa, laittaa, siirtää, kuljettaa, nostaa,
pudottaa, kaataa, pystyttää, karistaa, poistaa, piilottaa, kätkeä, hävittää,
hakea, noutaa, viedä, leipoa, rakentaa, ommella, käsitellä, kuoria,
leikata, pestä, polttaa, juoda, syödä, valmistaa, tehdä, maalata,
ruiskuttaa, sulattaa...
Psyykkinen ja sosiaalinen kenttä: aistia, haistaa kuulla, nähdä,
tuntea, maistaa, huomata, havaita, havainnoida, katsella, kuunnella,
sanoa, pyytää, kysyä, kutsua, ehdottaa, tervehtiä, kirjoittaa, ajatella,
miettiä, pohtia, tietää, ymmärtää, käsittää, luulla, aavistaa, unohtaa,
muistaa, uskoa, epäillä, suunnitella, kuvitella, hävetä, rakastaa,
surra, vihata, ihmetellä, paheksua, väheksyä, pelätä, toivoa, katua, auttaa,
noudattaa, pettää, adoptoida, ansaita, hallita, perustaa, hoitaa,
huoltaa, hyväksyä, johtaa, torjua...
Abstrakti kenttä: nimittää, tarkoittaa, aiheuttaa, verrata, muistuttaa
jotakin, muodostaa, antaa, saada, omistaa, ostaa, hankkia, myydä,
sisältää...
Transitiivilauseita eri kielissä
Rakastan sinua.
Niina osti punaisen auton.
viro
venäjä
puola
tsekki
unkari
(Ma) armastan sind.
Szeretlek.
Ja ljublju tebja.
Ja kocham cie.
Niina ostis punase auto.
Nina kupila krasnuju masinu.
tsekki Miluji te.
englanti lloveyou.
saksa Ich liebe dich.
Nina bought a red car.
Nina hat ein rotes Auto gekauft.
Nina kaufte ein rotes Auto. [kirjoitetussa kielessä]
Nina köpte en röd bil.
Nina comprö un coche rojo.
ruotsi Jag älskar dig.
espanja Te quiero. [tavallisempi]
Te amo.
italia Ti amo.
Nina ha comprato un’ auto rossa.
Nina comprö un' auto rossa.
[kaukainen mennyt (passato remoto)]
Nina a achete une voiture rouge.
ranska
Je t'aime.
113

Suomessa objektin erityispiirre on sen muodon vaihtelu. Muoto
osoittaa, onko kyseessä partitiiviobjekti (p-obj) vai totaaliobjekti
(t-obj).
Partitiiviobjekti
Isä tulee unessa Airan sängyn viereen ja silittää tämän päätä- - .
Isän patsas luo turvallisuutta, sillä ennen Aira pelkäsi pimeää, [kerti]
Silitä ihoa ylöspäin etu-ja keskisormella voimakkain ja hitain
liikkein niin, että otsa siliää. [ohje2]
Kirahvi kuuli vain auringonsäteiden sirinää, tuulen lepatusta ja
vuorten huippujen ankaraa jyminää, [faabeli]
Tietokone ei syrjäytä opettajaa, [haasti]
Yksiköllinen totaaliobjekti on joko genetiivissä tai nominatiivissa,
monikollinen aina nominatiivissa ja persoonapronomini aina
akkusatiivissa.
Totaaliobjekti
Kuusi vuotta sitten Aira Suvio-Samulin pystytti
patsaan isästään, joka kaatui jatkosodan alussa, [kerti]
Jossakin avattiin ovi [muisti]
Silitä ensin huolet pois otsalta. [ohje2]
Se oli karistanut sieraimistaan savannin pölyt.
Viisas pistää pään pensaaseen, [faabeli]
Mun täytyy olla nöyrä ja luottaa
et jos mä putoon joku kiinni mut koppaa [laului]
Partitiiviobjekti on käytössä yleisempi. Jotkin verbit (rakastaa,
taputtaa, vartioida) esiintyvät vain partitiiviobjektin kanssa. Lisäksi
partitiiviobjektia käytetään kielteisessä lauseessa (osti talon / ei ostanut
taloa). ^
Partitiiviobjekti voi antaa lauseelle eri merkityksen kuin
totaaliobjekti. Kun objektin tarkoite on jaollinen, partitiivi ilmaisee
epämääräistä paljoutta, esim. Ostin huoltoasemalta nestekaasua/sulakkeita,
kun taas totaaliobjekti tarkoittaa tilanteessa olevaa koko määrää,
esim. Ostin huoltoasemalta nestekaasun/sulakkeet. Toisaalta
partitiiviin

objekti jättää joskus avoimeksi sen, saavuttaako toiminta luonnollisen
loppupisteen, ja totaaliobjekti taas osoittaa, että loppupiste
saavutetaan, esim. Eilen asensin kaasupulloa/kaasupullon. Seuraavassa
tekstissä on sekä totaali- että partitiiviobjekteja. Partitiiviobjektit
ilmaisevat joko epämääräistä paljoutta tai käynnissä olevaa toimintaa.
Kun Saimaasta nousee suuri hauki, josta halutaan takanreunukselle
trofeeeli kalastusmuisto, kala laitetaan ensin muovipussiin ja
pakastimeen.
Pakastettu kala tuodaan Saarelle, joka valmistaa kalan kahdessa
viikossa, ruuhkaisena aikana kahdessa kuukaudessa. Trofee tehdään
joko kalan omaan nahkaan, tai kalasta otetaan valos. 10 kilon hauki
seinälle maksaa noin 500 euroa. Työajan lisäksi materiaalit maksavat.
- Kalansilmät tulevat minulle Amerikasta, kertoo Fish Art -yritystä
Pihtiputaalla pitävä Saari.
Talvella hän täyttää piikkikaloja, keväällä etelärannikon haukia
sekä loppukesästä syksyyn saakka kuhia ja lohia.
- Sesonkiaika vaihtelee. Vuodet eivät ole toistensa veljiä.
Saari tekee kaloja myös valokuvien perusteella.
- Parhaillaan teen 3-metristä tiikerihaita ja 8-metristä valkohaita,
hän kertoo. [haast2]
Kielissä on erilaisia keinoja osoittaa ero keskeneräisen tai
tuloksettoman toiminnan ja loppuun saatetun tai tuloksellisen toiminnan
välillä. Kieliopeissa puhutaan aspektista. Karkeasti erotetaan toisistaan
rajaamaton ja rajattu aspekti.
Venäjän kielessä aspekti osoitetaan verbimuodolla. Tuloksellista
tai loppuun vietyä toimintaa ilmaistaan verbin perfektiivisellä
muodolla ja tuloksetonta, keskeneräistä tai jatkuvaa toimintaa verbin
imperfektiivisellä muodolla. Joissakin tapauksissa näiden verbien
ero näkyy suomessa objektin muodon erona.
suomi: Nina luki kirjaa. - Nina luki kirjan.
venäjä: Nina citala kniga. - Nina procitala kniga.
115

Intransitiivilauseessa ei ole objektia, ja siksi se ilmaisee usein
vähemmän suuntautunutta toimintaa tai tapahtumista kuin transi-
tiivilause.
Intransitiivilause
SUBJEKTI
/
Joku
kävelee
ADVERBIAALI
Esimerkkejä
Tuuli
puhaltaa
kylmästi Suonenjoella --
Isä
tulee
Airan sängyn viereen. - -
Aira
herää --
--isä
juttelee
äidin kanssa [kerti]
Hän
asuu
Vaasassa, [repi]
Fransesca di Rimin
lepää
50 metrin syvyydessä [kert2]
Pikkupoika Petteri
lähti
kouluun. [LAULU3]
Mies ja nainen
askeltavat
reippaasti, [romi]
Näyttelijät
levittäytyvät
kallioille [ARVOS3]
Ennätyslukemat
löytyvät
saksalaisesta pikkuautosta, [reP5]
--talon jatkajat
kuolevat [artikI]
--fasaani
viihtyy
peltoaukeilla [KUV3]
Läskeiksi leimatut
työntekijät
suuttuivat
namuboikotista [uut2b]
väestö
ikääntyy,-- [artik2]
Rautateiden
liikennejärjestelmä
muuttuu
syyskuun alussa. [pääk2]
--ajatus
osallistumisesta
perustui
vahvaan työnjakoon [artiki]
Jotkin verbit tarvitsevat lauseeseen adverbiaalin, esimerkiksi verbi
asua paikanilmauksen: asuu Vaasassa ~ rannikolla ~ susirajan
takana. Jos verbi vaatii adverbiaalin, joka on aina samassa sijamuodossa
(suuttua jostakin, perustua johonkin), puhutaan verbin rektiosta.
Silloin adverbiaalin suhde verbiin on yhtä kiinteä kuin objektinkin.
Rektio tarkoittaa sitä, että adverbiaali on tietyssä paikallissijassa, vaikka
siihen ei liity mitään varsinaista paikallissijan merkitystä. Joillakin
116

verbeillä on vaihtoehtoisia rektioita: maistua hyvälle ~
hyvältä,perustua tosiasioihin ~ tosiasioille.
INTRANSITIIVILAUSEESSA ESIINTYVIÄ VERBEJÄ
Fyysinen kenttä: sijaita, asua, maata, levätä, istua, seisoa, pysyä,
lähteä, liikkua, tulla, mennä, matkustaa, kävellä, juosta, lentää,
liukua, tanssia, heilua, vapista, väristä, kaatua, pudota, nousta, vilahtaa,
ajautua, etääntyä, pysähtyä, häipyä, kadota, hävitä, tuhoutua,
ilmestyä, haukotella, aivastaa, herätä, pyörtyä, äännellä, huokaista,
hymähtää, nauraa, hymyillä, itkeä, puhista, naukua, hurista, narskua, kirskua,
rahista, elehtiä, ilmehtiä, näkyä, kuulua, maistua, kantautua...
Psyykkinen ja sosiaalinen kenttä: ihastua, masentua, pettyä,
havahtua, riemastua, vihastua, innostua, kiinnostua, suuttua, keskustella,
jutella, seurustella, riidellä, kinastella, tapella, eksyä, ehtiä, erota,
eristäytyä, hakeutua, päästä, hyökätä, kotiutua, sopeutua, viihtyä, syrjäy-
tyä...
Abstrakti kenttä: olla, tapahtua, ilmaantua, johtua, aiheutua,
perustua, kehittyä, muuttua, vähetä, lisääntyä, parantua, koostua, kulua...
Seuraavalle tekstille ovat ominaisia olotilan ja liikkeen kuvaukset,
jotka on ilmaistu intransitiivilauseilla:
Heräsin keskellä yötä. Hellepäivän ilma lepäsi maan yllä kuin veistos.
Äänet tulivat veden yli yksitellen. Jossakin avattiin ovi, renkaat
rahisivat hiekkatiellä, työkoneen jumiseva ääni kantautui kuin aamun
maasta. Seisoin rannassa, [muisti]
Intransitiivilauseita eri kielissä
Tyttö tanssii
Lapsi istuu pöydässä.
Laps istub laua ääres.
Rebjonok sidit za stolom.
The child is sitting at the table.
Das Kind sitzt am Tisch.
Barnet sitter vid bordet.
El nino estä sentado a la mesa.
viro
Tiidruk tantsib.
venäjä
englanti
saksa
ruotsi
Devotska tantsujet.
The girl is dancing.
Das Mädchen tanzt.
Flickan dansar.
espanja
La chica estä bailando.
italia
ranska
La ragazza balla.
La ragazza sta bailando.
La (jeune) fille est en train de danser.
II bambino e seduto ai tavolo.
L’enfant est assis ä table.
117

Transitiivisuuden rajankäyntiä
Ero transitiivisten ja intransitiivisten verbien välillä ei ole
veitsenterävä. Luontaisesti intransitiivista verbiä voidaan käyttää objektin
kanssa eri merkityksessä, esim. Juoksen ensin kauppa-asiat 'hoidan
juoksemalla’, tai verbi voi sopia yhteyteen, jossa on kyse
kohdennetusta toiminnasta, esim. Poliisi nauroi minut pihalle, Tiktak rokkaa
vanhat kyynikot suohon.39 Saksassa prefiksillä ver- voidaan ilmaista
jonkin loppuun kuluttamista sein Vermögen vertrinken 'juoda omai-
suutensa'. Suomessa verbi muuttuu niin, että se ottaa erilaisia
määritteitä.Seuraavassa uutistekstissä otsikossa osoitetaan riehumisen
seuraukset objektilla:
Mies riehui isot
vahingot Juuassa
JUUKA. Vuonna 1951
syntynyt mies aiheutti
monenlaista vahinkoa Juuassa torstaina
aamuyöllä. - - [HS 30.11.2007]
Kopulalause kertoo subjektilla ilmaistun asian luokan tai
ominaisuuden yksinkertaisella tavalla: lausekkeiden välissä on olla-verbi.
Termi kopula johtuu tästä olla-verbin sitovasta tehtävästä (lat. cöpula =
yhdysside). Luokkaa tai ominaisuutta ilmaiseva lauseke on
lauseenjäsenenä predikatiivi. Se on joko substantiivi- tai adjektiivilauseke.
Kopulalause
SUBJEKTI PREDIKATIIVI
Esimerkkejä
Sarasvatin hiekkaa
on
erikoinen teos.
Se
ei ole
pelkkä romaani,--
-- Cambaynlahden veden sameus
on
suorastaan käsinkosketeltavaa.--
Hyttynenkin
voi olla
-- hengenvaarallinen, --
--ilmastonmuutos
on
todellisuutta eikä -- [ARVOS3]
39 Isossa suomen kieliopissa puhutaan resultatiivimuotista.
118

Alkoholin välittäminen alaikäiselle
on
rikos. —
--kaveri
on
liian nuori, [pääki]
Maapallo
on
ontto,-- [arvosi]
Lordin tie huipulle
on ollut
pitkä, raskas ja rahaton, [repi]
--ilma
oli
raikasta ja puhdasta, [faabeli]
Yksittäiset sotilaat
ovat
ajattomia. [arvos2]
Tavat tavoitella sitä
ovat
varsin erilaisia. [artik2]
Predikatiivi on nominatiivissa tai partitiivissa. Sijamuoto vaikuttaa
siihen, ymmärretäänkö subjekti jaottomaksi kokonaisuudeksi, esim.
konkreettiseksi esineeksi (Tuo kynnys on vaarallinen), vai
jaolliseksi, aineen tyyppiseksi asiaksi (Home on vaarallista). Suomen kieli siis
ikään kuin pakottaa valitsemaan jommankumman tulkinnan
silloinkin, kun ratkaisu ei ole itsestään selvä.
Kopulalauseessa voi predikatiivin paikalla olla myös adverbiaali,
joka ilmaisee olemisen tapaa, olotilaa tai asentoa. Se eroaa
predikatiivista muodon perusteella, sillä se voi olla essiivimuotoinen lauseke
(hyvin sairaana) tai taipumaton adverbilauseke {halki, melko hiljaa,
itkusta turvoksissa). Tällainen adverbiaali kertoo tilapäisestä olotilasta,
esimerkiksi sellaisesta, joka on syntynyt jonkin tapahtuman tai
tapahtumien seurauksena.
--kamarin nurkat
ovat
jäässä. --
--kamarin ovi keittiöön
on
auki. --
Isä
on
elossa!
Kunnanviraston naiset
olivat
väärässä, [kerti]
Mutta me
oltiin
tiukkana, [repi]
Mies
on
ymmällä. [pakina2]
--toisen tukka
on
tänään nätisti, - - [kolumi]
Roskalaatikot
olivat
pullollaan, [mielip]
Predikatiivi voi myös ilmaista omistajan, jokin on jonkun, jolloin se
on genetiivimuotoinen substantiivilauseke:
Lapseni
on
minun.
Vastuu
on
valtion.
Maa jolla elämme
ei ole
meidän.
119

Seuraavassa arvostelun katkelmassa pohditaan yksilön ja teatterin
ominaislaatua käyttämällä kielellisenä keinona kielteisiä kopulalau-
seita:
Kukaan meistä ei ole pelkästään tunteva yksilö, vaan myös
vastuullinen teatterin katsoja, valtion kansalainen ja ihmiskunnan
jäsen. Teatterikaan ei ole mikään erillinen taiteen alansa, eikä
armeija hierarkiastaan huolimatta oma saarekkeensa. [arvos2]
Kopulalauseen vastineita eri kielissä
Niina on kaunis. Tuo mies on vanhin veljeni.
viro
Niina on ilus.
See mees on mu köige vanem vend.
venäjä
Nina horosa soboi. [ei verbiä]
Etot tselovek moi starsi brat. [ei verbiä]
englanti
Nina is beautiful.
That man is my eldest brother.
saksa
Nina ist schön.
Dieser Mann ist mein ältester Bruder.
ruotsi
Nina är vacker.
Den där mannen är min äldste bror.
espanja
Nina es guapa.
Aquel hombre el mayor de mis hermanos.
Nina estä guapa. ['kauniina']
italia
Nina e bella.
Ouel uomo e il piu vecchio dei miei fratelli.
Nina (mi) sembra bella.
[piu vecchio = 'plus vanha']
ranska
Nina est belle.
Cet homme-lä est le plus äge de mes freres.
Venäjässä ei näissä lauseissa ole ollenkaan verbiä. Italiassa on
luontevampaa sanoa Nina (mi) sembra bella 'Nina näyttää (minusta)
kauniilta' kuin Nina e bella 'Nina on kaunis'. Espanjassa on kaksi olla-ver-
biä, joista toisella ilmaistaan pysyvää ominaisuutta (Nina es guapa),
toisella taas tilapäistä olotilaa tai mielentilaa (Nina estä guapa).
Vanhin veljeni ilmaistaan espanjassa, italiassa ja ranskassa muodossa
'vanhin veljistäni'. Näissä kielissä adjektiivin superlatiivinen
merkitys 'vanhin' tehdään komparatiivista 'vanhempi' määräisen
artikkelin avulla. Possessiivinen 'minun'jättäisi avoimeksi, onko kyse
pelkästään isostaveljestä vai vanhimmasta veljestä.
6.1.2 Lauseessa epätyypillinen subjekti
Kielenkäytössä yleisimpiä ovat lausetyypit, joissa on perussubjek-
ti, tekijä eli agentti (ks. s. 174-179). Niiden lisäksi on muita proto-
tyyppisiä lausehahmoja, joiden subjektilla näyttää olevan muu
tehtävä. Näistä lausetyypeistä olemassaolo-40 ja Omistuslauseessa
40 Isossa suomen kieliopissa olemassaololausetta nimitetään eksistentiaalilauseeksi.
120

on kyllä subjektia muistuttava jäsen (Pihalla on auto; Naapurilla
on auto), mutta se on lauseen lopussa ja voi olla partitiivimuodossa
silloin, kun puhutaan jaollisesta asiasta, esimerkiksi monesta yksilöstä tai
aineesta (Pihalla on autoja; Naapurilla on saksalaista olutta).
Esimerkkejä
Joka puolella
oli
-- kaljarinkejä ja sammuneita nuoria, [mielip]
Kohdassa
on
arkuutta. [ohje2]
Pöydällä välissämme
oli
nenäliinalaatikko. [muist2]
Keittiöstä
kuuluu
iloista puheensorinaa ja kuppien kilistelyä. [kerti]
--korviin
kantautui
monenlaista motkotusta. [faabeli]
Cambaynlahden pohjalta
Intiassa
löytyy
ikivanhan sivilisaation jäänteitä. [ARVOS3]
OLEMASSAOLOLAUSEESSA ESIINTYVIÄ VERBEJÄ
Olemassa oleminen: olla, esiintyä, ilmetä, lojua, leijua, näkyä, kuulua,
tapahtua, syntyä...
Olemaan tuleminen: tulla, ilmestyä, syntyä, kehittyä, aiheutua...
Olemasta lakkaaminen: hävitä, kadota, irrota, lähteä...
Olemassaololauseen vastineita eri kielissä
Kadulla on auto.
Pihalla on vain meidän talon lapsia.
viro Tänaval on/seisab auto.
venäjä Na ulitse stoit masina. ['seisoo']
englanti There is a car on the Street,
saksa Auf der StraGe steht ein Auto.
ruotsi Det stär en bil pä gatan.
espanja Hay un coche en la calle.
Öues on ainult meie maja lapsed/lapsi.
[kummassakin mahdollista, että eivät kaikki meidän
talon lapset]
Na dvore tolko deti iz nasego doma.
[ei verbiä]
The only children in the yard are from our house.
Auf dem / Im Hof sind nur Kinder aus unserem Haus.
Pä gärden finns det barn endast frän värt hus.
En el patio sölo hay ninos de nuestra casa.
Sölo hay ninos de nuestra casa en el patio.
121

italia
ranska
C'e un auto in strada. In giardino ci sono solo i bambini che abitano nel
nostro palazzo.
['lapset, jotka asuvat kerrostalossa']
In giardino ci sono solo i bambini del nostro palazzo.
[ei yhtä luonnollinen]
Nya une voiture dans la rue. Dans la cour, il n’y a que des enfants de notre
immeuble.
Venäjälle on tyypillistä, että olemassaololauseestakin puuttuu
verbi. Suomessa partitiivi meidän talon lapsia ymmärretään ilman muuta
ylijäämän sallivaksi, kun taas nominatiivi meidän talon lapset
ymmärrettäisiin täydeksi joukoksi. Viron kielessä ei ole samanlaista eroa.
Esimerkkilauseessa voi olla yhtä hyvin nominatiivi lapsed tai partitiivi
lapsi, sillä nominatiivikin voidaan ymmärtää niin, että ei ole kyse
kaikista meidän talon lapsista. Määräinen muoto näkyy myös esimerkiksi
englannin ja italian lauseissa (the only children, i bambini). Toisin kuin
suomessa, joissakin kielissä on olemassaoloa ilmaisevassa lauseessa
muodollinen lauseenjäsen (englannin there, ruotsin det, italian ci).
Partitiivi on käytössä myös paljouslauseessa41, jossa kerrotaan
enemmän tai vähemmän täsmällisesti aineen määrä tai joukon koko.
Paljouslause
E-SUBJEKTI määrä, jakauma
Esimerkkejä
A-luokan julkkiksia on Suomessa parikymmentä. [rep2]
--uutta syntyy yhä vähemmän, -- [artik2]
--hameita on monissa eri kuoseissa--
PaljouslauseenMzta/e;a tuli kaksi samanhahmoinen lausekuvio on
Mitaleja saatiin kaksi.
41 Isossa suomen kieliopissa paljouslausetta nimitetään kvanttorilauseeksi.
122

Paljouslauseen vastineita eri kielissä
Koiria oli ainakin kaksi,
viro Koeri oli vähemalt kaks.
venäjä Sobak bylo po krajnei mere dve.
englanti There were at least two dogs (there).
saksa Es sind mindestens zwei Hunde gevvesen.
Es waren mindestens zwei Hunde.
ruotsi Det fanns/var ätminstone tvä hundar (där).
espanja Habia ai menos dos perros.
Habia por lo menos dos perros.
italia I cani erano almeno due.
['koirat (mon. def.) olivat ainakin kaksi’]
Cerano almeno due cani.
['siellä oli ainakin kaksi koiraa']
Meitä on viisi.
Meid on viis.
Nas pjatero. [ei verbiä]
We arefive.
There arefive of us.
Wir sind fiinf.
Vi är fem.
Somos cinco.
Siamo in cinque.
['olemme viidessä']
ranska
I y avait au moins deux chiens.
Nous sommes cinq.
Suomen omistuslause on rakenteeltaan olemassaololauseen
tyyppinen, mutta sen merkitys on erikoistunut. Kun olemassaololauseen
alussa on paikka, esim. Pöydällä on kirjoja, niin Omistuslauseessa
oleva adessiivi tarkoittaa omistajaa, esim. Heikillä on kirjoja.
Omistuslause
ADVERBIAALI E-SUBJEKTI
Esimerkkejä
Airalla
on
Niillä jokaisella
on
--sillä
oli
no niil
on
Meillä
oli
Edellisellä omistajalla oli ollut
villakankainen takki, [kerti]
oma logo. [repi]
kaksi korvaa -- [faabeli]
pelit ja systeemit [laulu2]
pöytävaraus kello kuusitoista, - -
[Pussikaljaromaani]
hevosia. [Oulunkyläläinen 22.2.03]
123

Omistuslauseen vastineita eri kielissä
Minulla on kaksi veljeä.
viro
venäjä
Mul on kaks venda.
U menja dva brata.
['luona', ei verbiä]
englanti I have two brothers.
saksa Ich habe zwei Bruder.
ruotsi Jag har tvä bröder.
espanja Tengo dos hermanos.
italia Ho duefratelli.
ranska
J'ai deux freres.
Minulla ei ole autoa. Niinalla on kiire.
Mul ei ole autot. Niinal on kiire.
U menja net masiny. Ninaspesit.
I don't have a car. Nina is busy.
Nina is in a hurry.
Ich habe kein Auto. Nina hat es eilig.
Jag har ingen bil. Nina har brättom.
No tengo coche. Nina tiene prisa.
Non ho un’auto. Nina ha fretta.
Nina e di fretta.
[tällä hetkellä]
Je n’ai pas de voiture. Nina est pressee.
Venäjän Omistuslauseessa omistaja ilmaistaan Zuona-preposition
avulla, mikä tekee siitä suomen omistuslauseen kaltaisen. Toisaalta
tässäkään lauseessa venäjässä ei ole mukana verbiä. Suomessa omis-
tuslauseella ilmaistaan muutakin kuin konkreettisen esineen
omistamista, joskus jopa olotilaa. Esimerkiksi lause Ninalla on kiire on
merkitykseltään hyvin kaukana omistamisesta. Myös saksassa,
ruotsissa, italiassa ja espanjassa käytetään omistamista ilmaisevaa verbiä
samaan tarkoitukseen.
6.1.3 Lauseessa ei subjektia
Tuloslause kertoo jonkin olion tai asian kokemasta muutoksesta.
Muutoksen läpikävijä ilmaistaan alussa elatiivimuotoisella lausekkeella,
esim. koirasta. Se, millaiseksi koira muuttuu, kerrotaan tuZ/a-verbillä ja
nominatiivimuotoisella ilmauksella, esim. Koirasta tuli yllättävän iso.
Tuloslause
ADVERBIAALI PREDIKATIIVI
124

Esimerkkejä
--entisestä
tutkimusmatkailijoiden maanosasta
Valitsemisesta
Puistosta
Talonpoikaisesta omaisuudesta
--että heistä
tulee historiaansa käpertynyt ulkomuseo - -
on tullut -- imperatiivi, -- [artik2]
näyttää tulleen kaljanjuontikeidas ja kaatopaikka, [mielip]
tuli yhtä luovuttamatonta kuin ylempien säätyjen
[artiki]
tuli paksukaisia--[uuT2a]
Tuloslauseen vastineita eri kielissä
Hänestä on juuri tullut isä.
Hänestä tuli lääkäri.
Temast sai arst.
Tästä ei tule mitään.
venäjä
englanti
saksa
ruotsi
espanja
italia
ranska
Ona stala vratsjom.
She became a doctor.
Sie ist Ärztin gevvorden.
Sie vvurde Ärztin
Hon blev läkare.
Se hizo medica.
E diventata dottoressa.
Elle est devenue medecin.
Ta on just saanud isaks.
[luontevampi]
Temast on just saanud isä.
On tolko tsto stal otsom.
He has just become a father.
Er ist soeben Vater gevvorden.
Hän har just blivit far.
Acaba de ser padre.
E appena diventato papä.
II vient de devenir pere.
II vient d’avoir un bebe/ un enfant.
Sellest ei tule midagi väljä.
It doesn't work out (at ali).
Daraus wird nichts.
Det blir ingenting av det här.
Esto no va a dar resultado.
Non se ne fa nulla. [sanonta]
Virossa on olemassa suomen tuloslauseita vastaava lause, jonka
alussa on elatiivi. Se ei kuitenkaan ole yhtä paljon käytössä kuin
suomessa. Virossa on luontevampaa sanoa Ta on just saanud isaks 'hän on
juuri tullut isäksi' kuin Temast on just saanud isä 'hänestä on juuri
tullut isä'. Kielenkäytössä samanhahmoinen konstruktio elää niin, että
merkitys syntyy hahmon ja sävyn tunnistettavuudesta.
Prototyyppi ja samanhahmoinen lausekuvio
Puurosta tulee hyvää.
Sydänystävä-kauraleseistä saat helposti hyvää ja terveellistä, [esite]
Säätilan tyyppisiä luonnonilmiöitä ja muutakin jossakin paikassa
vallitsevaa yleistä tilaa ilmaistaan suomessa subjektittomalla tilalau-
125

seella, esim. Eilen satoi; Onpas kuuma. Tilalauseen predikaatin
muodostaa joko pelkkä verbi tai o/Za-verbi predikatiivin kanssa.
Tilalause
ADVERBIAALI
/_
Sataa
ADVERBIAALI
PREDIKATIIVI
Esimerkkejä
Onpa tosiaankin kylmä,--[kertI]
Tässä päivystyskopissa on mukavan viileä, [REP5]
Tilalauseen vastineita eri kielissä
Sataa kaatamalla,
viro Sajab paduvihma.
venäjä Ljot ka k iz vedra.
englanti lt's raining cats and dogs.
saksa Es regnet in Strömen/strömend.
ruotsi
espanja
italia
Det hällregnar.
Regnet stär som spön backen.
Llueve a cäntaros.
Piove a catinelle. ['paljuittain']
Tänään on lämmintä.
Tänä on soe. [nominatiivi 'lämmin']
Segodnja teplo. [ei verbiä]
lt’s warm today.
Heute ist es warm.
Es ist warm heute.
Det är varmt idag.
Hace (mucho) calor hoy.
Oggi fa caldo.
Yksi subjektittoman lauseen tyyppi on kokijalause42, jossa fyysisen
tai psyykkisen tuntemuksen kokijaa ilmaistaan partitiivimuotoisella
lausekkeella, Heikkiä pelottaa. Pelottamisen aihekin voidaan toki
joskus ilmoittaa, jolloin lauseeseen tulee mukaan myös subjekti: Heikkiä
pelottaa huominen ottelu tai Huominen ottelu pelottaa Heikkiä.
42 Isossa suomen kieliopissa kokijalauseita nimitetään tunnekausatiivilauseeksi.
126

Kokijalause
OBJEKTI
kokija
Esimerkkejä
Mua ahistaa, mua masentaa, mua oksettaa [Neljä Ruusua]
Vakavikkoja ei naurata.
Idols-finalisteja itketti!
Kun sen päätä särki
se tahtoi olla särki [runoi]
Kokijalause on suomen erikoisuus. Suomessakin on yleensä kokija-
lauseen rinnalla muita tapoja ilmaista koettua tilaa. Esimerkiksi
omistuslause käy joihinkin: Minua viluttaa / Minulla on vilu; myös
genetiiviä käytetään kokijan ilmaisuun: Minun on vilu / nälkä / paha olla.
Lauseelle Minua paleltaa ei ole tällaisia vaihtoehtoja, mutta kylläkin
normaali intransitiivilause Minä palelen.
Kokijalauseen vastineita eri kielissä
Minua paleltaa.
viro
Mul on kulm.
venäjä
Mne holodno.
englanti
I'm freezing.
saksa
Mich friert. / Es friert mich. /Ich friere.
ruotsi
Jag fryser.
espanja
Tengo frio.
127

6.2 Subjektillisuus ja subjektittomuus
6.2.1 Liukumo tyypillisestä epätyypilliseen
Kieliopilliset kategoriat ovat liukuvia, mikä näkyy siinäkin, että
subjekteista vain osa täyttää kaikki tyypillisen subjektin kriteerit.
Tyypillisimmillään subjekti
• ilmaisee teon tietoisen tekijän
• on nominatiivimuotoinen
• sijaitsee verbin edellä
• aiheuttaa verbin mukautumisen persoonaan ja lukuun.
Tällaisia subjekteja voi esiintyä transitiivi- ja intransitiivilauseis-
sa. Kopulalauseen subjekti ei ole prototyyppinen, koska olla-verbi ei
ilmaise aktiivista toimintaa. Toisaalta transitiivi- ja intransitiivilau-
seissakin subjekti voi olla eloton ja abstraktikin, jolloin se ei enää
vaikuta yhtä selvältä subjektilta.
Jos verbi sallii subjektiksi toimintasubstantiivin, subjektina voi
joskus olla myös lause tai A-infinitiivi.
Koiran kouluttaminen on tärkeää.
On tärkeää, että koiraa koulutetaan.
On tärkeää kouluttaa koiraa.
Ihmisten supina katsomossa häiritsi konsertin solistia.
Konsertin solistia häiritsi (se), että/kun ihmiset supisivat katsomossa.
Hammaslääkäriin meno pelottaa useimpia.
Useimpia pelottaa mennä hammaslääkäriin.
128

Infinitiivi- ja lausesubjekteilla ei ole mitään prototyyppisen
subjektin ominaisuutta. Kumpikin niistä
• viittaa toimintaan tai tilanteeseen eikä tekijään tai kokijaan
• sijaitsee neutraalisti verbin jäljessä eikä edellä
• esiintyy vain yks. 3. persoonassa olevan verbin kanssa eikä aiheuta
verbin mukautumista monikkoon, esim. Oli mukava nähdä tuttuja
ja tehdä vähän töitäkin.
Nämä subjektit eivät myöskään ole nominatiivimuotoisia.
A-infinitiivi on kylläkin infinitiivien joukossa perusmuoto vähän
samaan tapaan kuin substantiivin nominatiivimuotokin, mutta sen
käyttö ei noudata samoja periaatteita.
Tärkeintähän ei ole ohittaa, vaan pitää huolta siitä,
ettei itse tule ohitetuksi, [pakinai]
Tyypillinen perussubjekti on informaation lähtökohta: se, mistä
jotakin sanotaan (ks. s. 111,179-180). Infinitiivi- ja lausesubjektit eivät
ole tällaisia, vaan niillä kerrotaan nimenomaan jotakin uutta.
Yleinen käytäntö on, että julkkis kilpailuttaa esimerkiksi häänsä ja
parin vuoden päästä avioeronsa eri lehtien välillä. Jutun saa kanteensa
se, joka maksaa parhaiten. [rep2]
Haaveissa olisi, että niitty maisema yhdistäisi Honkavaaran
joutomaita kesäisin--. [REP4]
— terveystarkastuksissa kävi ilmi, että valtaosa henkilöstöstä on
ylipainoisia. [uuT2b]
129

6.2.2 Miksi subjekti puuttuu
Suomen kieli on verbikieli. Lauseen ydin on predikaattiverbi, mutta
subjektia lauseessa ei aina ole. Subjektin puuttuminen voi johtua
suomen prototyyppisten lauseiden rakenneominaisuuksista (ks. s. 111-127)
tai yksipersoonaisuuden ilmaisemisen tavoista.
Näistä löytyy subjekti
1. Pronominisubjektia ei aina panna näkyviin, jos persoonan voi
päätellä verbin persoonamuodosta, esim. Hidastan kävelyäni [romi].
Laukkuja emme aio emmekä edes saa tarkastaa [uuT2b]. Paina ohimoita
keskisormilla [ohje2]. Näissä tapauksissa subjekti sisältyy
predikaattiverbiin.
2. Subjekti voi jäädä toistumatta, jos se on mainittu edellä. Tällainen
sanan poisjättäminen on tekstuaalinen sidoskeino, nimeltään ellipsi.
Tällöinhän subjekti on olemassa -tosin ei samassa lauseessa, esim.
Kirahvi teki sen mikä oli pakko tehdä: [] kasvatti itselleen kaulan
[faabeli]. Ystäväni sanoo, että [] voisi ottaa ranteeseensa tatuoinnin,
jossa lukee "Noting to loos"- tahallisesti väärin kirjoitettuna [artik2].
Huomaamme, että subjektin paikka [ ] on helposti täydennettävissä.
Niin kuin edellä (luvussa 6.1) esitetään, suomen kielelle, kuten
useimmille maailman kielille ovat ominaisia lauseet, joissa on tekijää
tarkoittava subjekti + predikaatti (+ objekti). Tällaisia ovat transitiivi-
ja intransitiivilauseet, esim. Maija ohjaa autoa; Matti juoksee. Edellä
todettiin myös, että suomen kielessä on lisäksi lausemuotoja, joista
muodollinenkin subjekti puuttuu. Tällaisia ovat ensinnäkin aidosti
tekijättömät lauseet, kuten tilalauseet (Tuulee), kokijalauseet
(Päätäni särkee) ja tuloslauseet (Pojasta tuli kuuluisa), joiden rakenteeseen
subjekti ei kuulu. Mutta myös muista lauseista voi tulla subjektittomia.
Henkilösubjekti jää nimittäin ilmaisematta, jos lauseen predikaatti on
passiivimuodossa tai jos kysymyksessä on niin sanottu nollapersoona-
lause. On kysymys yksipersoonaisista lauseista. Molemmissa
tapauksissa oletettu tekijä on intentionaalinen olento, yleensä ihminen tai
ihmisen roolin saanut tekijä.
Lauseen predikaatti on passiivimuotoinen
Jos lauseen predikaatti on passiivimuodossa, lauseesta puuttuu
subjekti.43 Tekstin ja kontekstin perusteella voi kuitenkin usein
päätellä, onko ajateltuja tekijöitä yksi vai useampia - samoin sen, kuuluuko
puhuja/kirjoittaja itse tekijöiden joukkoon. Kun reportaasissa haas-
130

[Juba Tuomola: Viivi ja Wagner]
tateltu maisemanhoidonneuvoja kertoo retkistä kyläläisten kanssa,
hän lukee itsensä mukaan passiivimuodoilla tarkastellaan,
tutustutaan, haluttaisiin ilmaistujen tekijöiden (kävelijöiden ja
suunnittelijoiden) joukkoon.
Maisemanhoidonneuvoja Päivi Jokinen on viimeisen kolmen kesän
aikana saapastellut jo liki kolmellakymmenellä kylällä asukkaiden
kanssa.
- Kylämaisemakävelyllä tarkastellaan yhdessä sitä, mikä on
omassa kylässä kaunista ja mitä haluttaisiin parantaa. Samalla tutustutaan
kylän maisemaan vaikuttaneeseen historiaan, Jokinen kertoo. [REP4]
Kun tekstin pääpuheenaiheena on tietynlainen tilanne, jonka
osanottajat (tai ainakin heidän roolinsa) tiedetään, niin kuin Seuraavassa
tekstissä, toimijoita ei aina erikseen mainita. Lukijahan voi helposti
päätellä, että asiakas esittää toivomuksen ja konservaattori toteuttaa
sen - tekee tai ehkä teettää. Tällä kertaa jutun kirjoittanut toimittaja
ei ole tilanteessa aktiivinen tekijä vaan tapahtumien selostaja. Hän ei
siis lukeudu passiivimuodon takana olevien tekijöiden joukkoon.
Oma hauki takanreunukselle
Jukka Saari täyttää vuodessa 200 kalaa. Niistä Saimaalta tulee noin
15: järvilohta, kuhaa, haukea ja saimaannieriää. Puolet kaloista tulee
etelärannikolta. Saari on Suomen ainoa kaloihin erikoistunut
Luonnontieteellisten museoiden konservaattori.
Kun Saimaasta nousee suuri hauki, josta halutaan takanreunukselle
43 Iso suomen kielioppi mainitsee lisäksi monipersoonaiset passiivirakenteet,
esimerkiksi kuviot X tuli valituksi, X joutui petetyksi, X on tutkittavana, X kaatui. Niissä on
kieliopillinen subjekti (X), mutta sen osallistujarooli ei ole tekijä vaan kohde tai
kokija (ks. s. 174-179).
131

trofee eli kalastusmuisto, kala laitetaan ensin muovipussiin ja
pakastimeen.
Pakastettu kala tuodaan Saarelle, joka valmistaa kalan kahdessa
viikossa, ruuhkaisena aikana kahdessa kuukaudessa. Trofee tehdään
joko kalan omaan nahkaan, tai kalasta otetaan valos. [haast2]
Rosa Liksomin novellikokoelman julkaisemista koskevassa uutisessa
on olennaista mainita puheena olevan teoksen kääntäjä: Liksomin
kirjan kääntää alallaan arvostettu David McDuff. Sen sijaan tämän
uutisen kannalta toissijaiset muiden teosten kääntäjät jätetään erikseen
nimeämättä käyttämällä passiivimuotoa (on käännetty, käännetään).
Rosa Liksomin novellikokoelma Tyhjän tien paratiisit vuodelta 1989
ilmestyy Yhdysvalloissa ensi helmikuussa nimellä Dark Paradise.
Kirjan kustantaa Dalkey Archive Press.
Liksomin kirjan kääntää alallaan arvostettu David McDuff, joka on
kääntänyt mm. Dostojevskin ja Tolstoin teoksia.
Rosa Liksomin tuotantoon kuuluu novelleja, sarjakuvaa ja yksi
romaani. Hänen tekstejään on käännetty monille kielille, mutta nyt
julkaistava käännös on poikkeuksellinen, koska suomalaisia kirjoja
käännetään harvoin kokonaisuudessaan Yhdysvalloissa. [UUT3]
Seuraavan tekstin passiivilause Minua ei muuten ohiteta on
uhittelu, jonka kirjoittaja asettaa "tietynlaisten autoilijoiden" suuhun.
Muodoltaan se on uhkailunsävyinen lausekonstruktio, jossa on pas-
siivimuotoinen predikaatti ei ohiteta. Toisaalta kirjoittaja kertoo
passiivimuodoilla myös näiden "tietynlaisten autoilijoiden" tekemisistä:
puhistaan, vauhtia lisätään; estetään toisen ohittaminen,
vaarannetaan liikenneturvallisuutta.
Viime viikonloppuna törmäsin valtatie kuudella jälleen kerran jo
liiankin tuttuun ilmiöön: autosta kuin autosta tuntuu löytyvän
ylimääräinen vaihde aina ohituskaistojen kohdalla.
Olipa alla sitten uutuuttaan kiiltelevä Bemari tai viimeisiään
vetelevä Lada, kuljettajalle tulee yhtäkkiä palava tarve lisätä vauhtia heti
kun takana tulevalle tarjotaan helppoa ja turvallista ohitusmahdol-
lisuutta.
"Minua ei muuten ohiteta”, puhistaan monen ratin takana
ohituskaistan alkaessa -ja kaasujalka muuttuu kuin taikaiskusta astetta
painavammaksi. Vauhtia lisätään vaikkei edessä olisi ketään
ohitettavaa. Tärkeintähän ei ole ohittaa, vaan pitää huolta siitä, ettei itse tule
ohitetuksi.

Huolestuttavinta monen autoilijan tarpeettomissa ohituskaista-
kiihdytyksissä on se, mitä se kyseisestä autoilijasta kertoo. Kun omaa
vauhtia lisäämällä estetään toisen ohittaminen, vaarannetaan
liikenneturvallisuutta. [pakinai]
Edellä esitetyistä esimerkeistä käy ilmi, että passiivimuodossa oleva
predikaatti antaa mahdollisuuksia monenlaisiin tulkintoihin.
Passiivimuodon tekijäksi puhuja/kirjoittaja voi siis tarkoittaa paitsi itsensä
tai oman ryhmänsä, myös keitä tahansa henkilöitä.
Nollapersoona
Subjekti voi jäädä ilmaisematta tietyin ehdoin myös silloin kun
predikaatti on yksikön kolmannessa persoonassa (esim. saa, kävelee).
Kysymyksessä on tällöin nollapersoona. Tekijäksi ajatellaan tällöin yleis-
tarkoitteinen 'kuka tahansa'tai joku muu tekstistä pääteltävä henkilö.
Käännöksestä nollapersoonan ja tilalauseen ero käy selvästi ilmi:
ruotsissa edelliseen tarvitaan muodollinen subjekti man.
t i la la u s e Täällä tuulee. Här bläser det.
nollapersoona Täällä kaatuu. Här ramlar man omkull.
Myös kirjoittaja/puhuja kuuluu yleensä ajateltujen subjektien
joukkoon. Niinpä seuraavan kirja-arvostelun kirjoittaja näyttää arvostelun
lopussa olevilla nollapersoonalauseilla viittaavan ensi sijassa omaan
lukukokemukseensa (lukeekin nopeasti) ja ajatuksiinsa (toivoo olevan
oikeassa) mutta siirtävän ne samalla myös muiden lukijoiden
mahdollisiksi ajatuksiksi.
Risto Isomäeltä löytyy kuitenkin aimo annos toivoa ja optimismia.
Romaanissa maailman suurten valtioiden päämiehet tarttuvat
toimeen yllättävänkin helposti, kun tiedemiehet selittävät heille
tilanteen vakavuuden. -- Suurkatastrofi ei myöskään ole loppu, vaan
uuden alku. Ihmiskunnan rauniot saavat tilaisuuden aloittaa alusta,
ja he vaikuttavat myös oppineen virheistään. Tämä onkin lähes ainoa
asia, jossa Isomäen toivoo romaanissaan olevan oikeassa. Vaikka kirjan
lukeekin nopeasti, jäävät sen visiot kummittelemaan pitkäksi aikaa.
Toivottavasti. [ARVOS3]
Seuraavan tekstin lopussa oleva nollapersoonalause (Tihutyöt voi
estää) on suositus, joka on suunnattu yleisesti kenelle tahansa Koti-
puutarha-lehden lukijalle, todennäköiselle puutarhansa vaalijalle.
133

Myös kirjoittaja näyttää lukeutuvan tähän joukkoon.
Erityisen hyvin fasaani viihtyy peltoaukeilla, niityillä ja puistoissa. Se
koettelee kotipuutarhuria nokkimalla maasta herneen siemenet,
kuopimalla perunavakoja sekä kaivamalla pikkusipuleita ja pikkutaimia
ruoakseen. Tihutyöt voi estää peittämällä kasvimaan harsokankaal-
latai pingottamalla kukkasipulien päälle tiheäsilmäisen
metalliverkon. [KUV4]
Seuraavassa artikkelissa on kahdenlaisia subjektittomia lauseita:
passiivimuotoisia ja nollapersoonia. Nollapersooniin (Jos mokaa, ei
voi pudota kovin syvälle. Kun ei voi pudota korkealta, voi tehdä
melkein mitä vain.) on tässä tiivistetty yleisiksi ajateltuja
elämänviisauksia. Passiivilauseet (etsitään, on estetty) taas kuvaavat ihmisten
toimintaa konkreettisemmin.
Ystäväni sanoo, että voisi ottaa ranteeseensa tatuoinnin, jossa lukee
"Notingto loos”-tahallisesti väärin kirjoitettuna. Näin hän
muistaisi joka paikassa ja kaikissa tilanteissa toimia oikealla asenteella:
rohkeasti, varmistelematta ja luovasti. Jos mokaa, ei voi pudota kovin
syvälle. Perusasiat ovat kunnossa, eikä niistä tarvitse jatkuvasti
huolehtia. Siksi on mahdollista olla optimistinen ja keskittyä tulevaisuu-
denuskoisesti uuden luomiseen.
Noting to loos voikin tarkoittaa myös sitä, että menetettävänä ei
todellakaan ole mitään. Kun ei voi pudota korkealta, voi tehdä melkein
mitä vain. Toiveikkuudelle etsitään kyllä aina lähteitä ja
yritteliäisyydelle purkautumiskanavia. Yhtenä hyvinvointivaltioiden rakentamisen
motiivina onkin ollut yhteiskuntarauhan turvaaminen poistamalla
syitä absoluuttiseen Noting to loos -tunnelmaan. Näin on estetty
rikollisjärjestöjen, kapinaliikkeiden ja kansainvaellusten muodostumista.
[ARTIK2]
Nollapersoonat ovat tavallisia kaikissa puhutun ja kirjoitun
suomen kielen muodoissa. Ne kuuluvat myös hyvään yleis- ja
kirjakieleen. Ne ovat suomen kielen erityispiirre; ne ovat kielen kuvioita,
joiden yleistarkoitteisuuden lukija intuitiivisesti tunnistaa ja jonka
avulla hän pystyy tekemään tilanteisen tulkinnan.
Miksi subjekti jää kielenkäytössä usein mainitsematta? Siihen on
monta syytä: joskus tekijää ei haluta sanoa, joskus sitä ei tarkkaan
tiedetä tai tekijän tietäminen ei ole olennaista. Useimmiten syynä ovat
näkökulmasta, tekstin informaatiorakenteesta tai painotuksesta
johtuvat seikat. Lukijalle jää usein kuitenkin mahdollisuus päätellä
kenes134

tä/keistä mahdollisesti on kysymys. Niin kuin edellä on käynyt ilmi,
vihjeitä tarjoavat lauseen muoto, tekstiyhteys, puhetilanne, konteksti
ja lukijan maailmantieto.
Suomen ja englannin passiivirakenteet ovat erilaiset. Yhteistä
niille on, että teon aiheuttaja jää mainitsematta. Suomen kielessä
passiivia käytetään enemmän kuin englannissa, esim. Osastollemme
palkattiin kaksi uutta työntekijää. We hired two new employees in
our department. Tällaisissa tapauksissa usein myös
englanninkielisen lauseen tekijä jää käytännössä piiloon, sillä subjektina on usein
yksipersoonainen yleistarkoitteinen one,you, we, they.
Englannin passiivirakenne ei siis edellytä tahallista tekoa eikä
aiheuttajaa. Tämä käy ilmi monista käännöksistä. Kari Sajavaara
on esittänyt tätä kuvaavan hauskan esimerkin: Englannin passiivi-
lausetta The roofwas blown away ei yleensä voi kääntää suomen
passiiviksi. Suomen passiivilause Talosta puhallettiin katto saa
tahallisen tekemisen merkityksen, koska suomen passiiviverbin
tekijäksi ymmärretään henkilö. Englannissa näin ei ole, ja siksi tuulikin sopii
passiivilauseen agentiksi.
Myös ruotsin kielen passiivi on erilainen kuin suomen. Se voidaan
rakentaa
• verbin s-muodolla: Det pratasförskräkligt mycket i svensk TV.
• bli + perfektipartisiipilla: Hän blevgripen av pölisen = Hän greps av
pölisen.
6.3 Moniosaiset predikaatit
Lauseen rakenne elää monella tavalla. Yksinkertaisissa
prototyypeissä ovat mukana vain verbi ja sen lauseeseen tarvitsemat täydennykset.
Kuten edellä nähtiin, ydinjäsenistä subjekti voi karsiutua, kun
persoona häivytetään passiivilla tai nollapersoonalla. Rakenne voi
mutkistua myös siten, että verbin paikan täyttää kiteytynyt verbiliitto (ks.
s. 106-107) tai verbiketju (ks. s. 107). Verbiketjussa finiittiverbi voi olla
modaaliverbi tai jokin muukin abstrakti verbi kuten alkaa, ruveta,
sattua, näyttää. Semanttinen pääverbi on A-infinitiivi, MA-infinitiivi tai
van/vän-muoto: kannattaa lähteä, en voi tulla, sattui näkemään,
näytti onnistuvan. Seuraavat lauseet koostuvat kaikki subjektista,
predikaatista ja objektista:
Rakas koiramme nielaisee pillerin.
Ovela koiramme on nielaisevinaan pillerin.
Pöljä koiramme saattaa nielaista pillerin.
Jääräpäinen koiramme saattaa olla nielaisevinaan pillerin.
135

Lauseiden samanlainen rakenne syntyy siitä, että predikaatti puhuu
nielaisemistapahtumasta, jossa nielaisijana on koira (rakas/ovela/
pöljä/jääräpäinen koiramme) ja kohteena pilleri. Verbiliitto on nielai-
sevinaan on kuvio, joka esittää koiran toiminnan teeskentelynä, ja
verbiketju saattaa nielaista osoittaa väitteen koiran omistajan
arvioksi. Viimeisessä esimerkissä predikaattina on verbiketju, joka
muodostuu modaaliverbistä ja verbiliiton A-infinitiivistä. Sillä esitetään
koiran omistajan arvio koiran teeskentelystä.
Verbiliitoilla on omat syntaktiset erityispiirteensä. Verbin nielaisee
paikalle sopivat kyllä verbiliitot on nielaisemaisillaan, on nielaiseva,
tulee nielaisemaan, tulee nielaisseeksi, saa nielaistuksi ja jättää
nielaisematta, mutta kun puhutaan nielaisemisen pakosta verbiliitolla on
nielaistava, niin subjekti meneekin genetiiviin ja objekti
nominatiiviin. Sama ominaisuus on myös sellaisilla modaaliverbeillä kuin
täytyy, pitää, kannattaa.
Sairaan koiramme on nielaistava pilleri.
Sairaan koiramme täytyy nielaista pilleri.
Osa verbiliitoista taas häivyttää pois teon suorittajan ja ottaa
subjektiksi nielaisemisen semanttisen kohteen, pillerin (ks. s. 174-179).
Pilleri on nielaistavissa.
Pilleri tulee nielaistuksi.
Pilleri jää nielaisematta.
Moniosaisen predikaatin voi muodostaa myös muulla tavoin
kiinteä yhdistelmä. Sellaisia ovat esimerkiksi olla tulossa/menossa/käytös-
sä/olemassa/kotoisin/luvassa, käydä läpi/ilmi. Hyvin kiinteä on
yhdistelmä olla olemassa.
Kun predikaatti hahmotetaan moniosaiseksi, semanttinen pääver-
bi määrää lausetyypin.
Transitiivilause
Niin ikään realistiselta ei tunnu se, että ns. elektroniset kirjat eli
tietokoneen ruudulta luettavat kirjat tulisivat lopulta korvaamaan
painetut kirjat. [haastI]
Tahaton kiusaaja saattaa harrastaa kyselemistä: -- [kolumi]
Tumma miesääni rupesi laulamaan iskelmää, [muisti]
136

Liikkeessämme voit tarkastella eri vaihtoehtoja, joista varmasti
löytyy sinulle sopiva KUUMA-amme. [mainos]
Intransitiivilause
Nykyään jäätiköt ovat jäämässä häviölle taistelussa, [ARVOS3]
Ja koska savanni oli yhteinen ja siellä oli kaikkien eläinten ruoka,
juoma, koti ja juoksupaikka, kirahvin oli seisottava aloillaan, [faabeli]
Ovela manipulaattori voi turvautua kyyneliinkin, -- [kolumi]
Satuin kulkemaan lauantaina Esplanadin puiston ohi. [mielip]
Kaikki kauniit ketokasvit vain näyttävät tukehtuvan tänne rehevien
voikukkien, juolavehnän ja koiranputkien sekaan. [REP4]
Kopulalause
Hyttynenkin voi kuitenkin olla hengenvaarallinen,
kuten malaria osoittaa. [ARVOS3]
Yökerhoon ratsastaminen saattaa olla uusi ilmiö,
mutta julkisuudella rahastaminen ei. [rep2]
137

7 Lausekkeet
Lauseke on väljempi kielenkäytön yksikkö kuin sana, sillä se voi olla
myös useamman sanan kimppu. Esimerkiksi substantiivi laajenee
luontevasti adjektiivien ja substantiivien avulla: talo-pieni
talo-pieni talo Toscanassa - opettajan pieni talo Toscanassa.
Lauseke on kokonaisuus, joka sopii arkiajatteluun. Lausekkeet ovat
kielenkäytön semanttisia yksikköjä, mikä näkyy siinä, että ne ovat
vuorovaikutuksen luontevia rakenneosia: keskustelun lausumat ovat
usein lausekkeita, joilla viitataan, luonnehditaan, kysytään,
vastataan ja ihmetellään. Monet näistä hahmottuvat tilanteisen
luonteensa vuoksi myös konstruktioiksi.
Se harmaapartainen mies ihan eturivissä
Ai se hermostunut tyyppi, joka puhui itsekseen
Tosi kivat sivut
Mikä ihmeen shavvi?
Todella upeeta
Ihan sekaisin
Kauniisti sanottu
Lausekkeiden hahmottaminen auttaa lukemista. Seuraavassa
tekstissä kertoja selostaa matkalipun ostoa Venäjällä. Selostuksesta voi
erottaa sekä yksi- että useampisanaisia lausekkeita. Niitä on
merkitty alla hakasulkeilla.
Pääsemme [asemalle] ja [neljä kertaa] kysyttyämme [neuvoa]
olemme [oikeassa jonossa] jonottamassa [lippuja Volokomolskiin
menevään autoon]. [Jono] liikkuu [tuskaisen hitaasti]. Minua
naurattaa, vaikka [seuralaiseni hermot] alkavat jo kiristyä. Pääsemme
[tiskille] ja kysymme koska [seuraava auto] lähtee. "[Viiden minuutin
138

kuluttua]." [Hienoa], kerkeämme vielä. [Kaksi lippua], kiitos.
"[Autossa] on [yksi paikka] jäljellä." No milloin lähtee [seuraava auto]?
[Kaksi lippua siihen]. "[Seuraava] lähtee [30 minuutin kuluttua],
mutta [ne liput] pitää ostaa [toiselta luukulta]." [Nainen lasin takana]
osoittaa [viereistä koppia]. [Venäläinen ystäväni] katsoo [viereistä
kassaa] todetakseen sen olevan kiinni.
[Mennäänkö mökille linja-autolla? m0sk0va.bl0gs.fi/2005/08]
Edellä olevassa tekstissä on paljon sellaisia substantiivilausekkei-
ta, jotka viittaavat konkreettiseen asiaan: asemalle, oikeassa jonossa,
lippuja Volokomolskiin menevään autoon, seuralaiseni hermot, tiskille,
seuraava auto, kaksi lippua, autossa, yksi paikka, seuraava auto, kaksi
lippua siihen, ne liput, toiselta luukulta, nainen lasin takana, viereistä
koppia, venäläinen ystäväni, viereistä kassaa. Lausekkeet neljä kertaa ja
kaksi lippua ovat rakenteeltaan samanlaisia, mutta ensimmäisen
merkitys on abstrakti, toisen konkreettinen. Autojen lähtöaikoja
ilmaistaan postpositiolausekkeilla viiden minuutin kuluttua ja 30 minuutin
kuluttua. Jonon etenemistä luonnehditaan adverbilausekkeella
tuskaisen hitaasti.
Koska lausekkeet ovat kielenkäytössä luontevia
merkityskokonaisuuksia, niiden tuntemusta voi suositella myös siksi, että ne ovat keino
vähentää kieliopin formaalisuutta. Käsittelemme seuraavissa luvuissa
lausekkeita laajasti, koska ne ovat kielen rakenteen, käytön ja
merkityksen keskeisiä yksikköjä, jotka eivät silti ole saaneet
ansaitsemaansa huomiota kieliopeissa.44 Lausekkeen tunnistamisesta on hyötyä
kielenkäyttäjälle, jos sitä sovelletaan kunkin tilanteen mukaan. Seuraava
luku keskittyy lausekkeen muodollisiin ominaisuuksiin.
7.1 Lausekkeen rakenne
Useampisanaisen lausekkeen sanoja pitävät yhdessä niiden välillä
vallitsevat syntaktis-semanttiset suhteet, joita on kahta perustyyppiä:
alistus ja rinnastus. Näin syntyy määritteellisiä ja rinnasteisia
lausekkeita.
Määritteellinen lauseke
Sanoja sitoo toisiinsa alistussuhde silloin, kun toinen sana antaa
ydinsanasta jotain lisätietoa, määrittää sitä. Ydinsanaa kutsutaan
44 Lausekkeen käyttöä äidinkielen opetuksessa suositteli jo E. N. Setälän johtama
vuoden 1915 Kielioppikomitea. Harmi vain, että professori Setälän omat koulukieliopit
eivät lauseketta tunne. Näin ne ovat jääneet tuntemattomiksi kaikille hänen
oppikirjojaan käyttäneille lukijasukupolville.
139

pääsanaksi45 ja alisteista sanaa määritteeksi. Tällä tavalla
esimerkiksi substantiivi kissa voi laajeta ilmaukseksi Lauriloiden kissa. Silloin
substantiivi kissa pysyy pääsanana ja genetiivimuotoinen Lauriloiden
määrittää sitä lisäämällä tiedon kissan omistajasta. Adjektiivi ylpeä
taas voi laajeta ilmaukseksi hyvin ylpeä, jossa intensiteettisana hyvin
määrittää pääsanaa lisäämällä arvion ominaisuuden asteesta.
Lauseessa Kissa on ylpeä on jäseninä yksisanaiset (määritteettömät)
lausekkeet kissa ja ylpeä, kun taas lauseessa Lauriloiden kissa on hyvin
ylpeä samoina lauseenjäseninä ovat määritteelliset lausekkeet
Lauriloiden kissa ja hyvin ylpeä.
Kreikasta tulee alistukselle nimitys hypotaksi (kreik. hypo taksis
'alle asettaminen'), ja määritteellistä lauseketta kutsutaan joskus myös
hypotagmaksi (alisteinen sanaliitto).
Määritteellinen lauseke voi olla hyvinkin iso, sillä sanalla voi olla
useampia määritteitä. Esimerkiksi lausekkeissa Lauriloiden uusi kissa
ja hyvin ylpeä pallostaan on kaksi määritettä. Jälkimmäisessä toinen
määritteistä (pallostaan) on pääsanan jäljessä:
Lauriloiden
hyvin ylpeä pallostaan
45 Isossa suomen kieliopissa lausekkeen ydinsanasta käytetään nimitystä edussana.
Tällä valinnalla on hyvä peruste, sillä nimitys kertoo hyvin sen, että sana edustaa
koko lauseketta. Pääsana taas on käytössä silloin, kun puhutaan määritteen suhteesta
toiseen sanaan: määritteellä on pääsana. Eronteko on tarpeen tieteellisessä
esityksessä, mutta esimerkiksi kouluopetuksessa riittää perinteinen pääsanan käsite.
140

Lausekkeet jakaantuvat oikeastaan ensin kahteen osaan: Lauriloiden
määrittää kokonaisuutta uusi kissa, ja pallostaan määrittää
kokonaisuutta hyvin ylpeä. Määrite liittyy siis kaksisanaiseen lausekkeeseen.
Myös määrite voi olla useampisanainen lauseke. Substantiivia kissa
voi määrittää lauseke viikon vanha, jossa adjektiivilla vanha on
määritteenä viikon. Adjektiivia ylpeä taas voi määrittää lauseke
punaisesta pallostaan, jossa substantiivilla pallostaan on määritteenä
punaisesta.
viikon vanha kissa
ylpeä punaisesta pallostaan
Rakenteen hierarkia näkyy taas monitasoisesta kuviosta:
Sellaisia sanoja kuin kissa ja ylpeä voidaan käyttää yksinkin
lausekkeina; onhan ihan mielekästä sanoa Kissa on ylpeä. Näin
itsenäisesti ei kuitenkaan voi käyttää esimerkiksi adjektiivia näköinen,
141

vaan se tarvitsee välttämättä eteensä genetiivimuotoisen nominin,
esim.y/peän näköinen. Osa men-loppuisista adjektiiveista on juuri
tällaisia (kokoinen, muotoinen, laatuinen, värinen, hajuinen, tyyppinen
jne.). Pakollisen määritteen tarvitsevat myös postpositiot ja
prepositiot, esim. takapihan kautta, lasten vuoksi, ilman varoitusta. Pakollista
määritettä kutsutaan Isossa suomen kieliopissa täydennykseksi.
Rinnasteinen lauseke
Lausekkeen osia sitoo toisiinsa rinnastussuhde silloin, kun osat ovat
samanarvoisia. Rinnasteinen lauseke voi koostua esimerkiksi
kahdesta konjunktion yhdistämästä sanasta: kissa ja koira, vilkas mutta
varovainen, tarkasti ja johdonmukaisesti. Nämä kolmen sanan
kokonaisuudet ovat lausekkeita, joissa ei ole lainkaan määritteitä; kumpikin
osa on pääsanan asemassa. Rinnastettavat osat voivat olla myös mää-
ritteellisiä lausekkeita: ovela kissa ja hölmö koira. Rinnastamalla
saadaan aikaan myös useampiosaisia luetteloja: kissa, koira ja
hamsteri. Kreikasta tulee rinnastukselle nimitys parataksi (kreik. para 'taksis
'rinnakkain asettaminen'), ja rinnasteista lauseketta kutsutaan joskus
myös paratagmaksi (rinnasteinen sanaliitto).
Rinnastettavat osat ovat yleensä keskenään samaa tyyppiä: sanoja,
lausekkeita tai lauseita. Seuraavassa esimerkissä rinnasteinen
lauseke koostuu kahdesta lausekkeesta, joista ensimmäinen on määrittee-
tön (terve) ja toinen määritteellinen (hyvin ylpeä).
Sama rinnasteinen lauseke on määritteenä lausekkeessa terve ja
hyvin ylpeä kissa:

Kokonainen rinnasteinen lauseke voi saada oman määritteen,
esimerkiksi viisas ja vikkelä intensiteettisanan hyvin.
Appositiosuhde
Kahden lausekkeen välillä on appositiosuhde silloin, kun ne esiintyvät
rinnakkain ja sanovat saman asian kahdella eri tavalla. Jälkimmäinen
lauseke ikään kuin tarkentaa tai selittää edellistä. Tämä on tavallista
esimerkiksi henkilöistä puhuttaessa, kun henkilön nimen jälkeen
kerrotaan vaikkapa henkilön asema tai ammatti.
Sisään astui Tarja Halonen, Suomen presidentti.
Tällaista konstruktiota kutsutaan appositiorakenteeksi. Tämä
rakenne eroaa rinnasteisesta lausekkeesta siinä, että lausekkeet eivät
viittaa eri yksilöihin tai asioihin vaan samaan.
7.1.1 Substantiivilausekkeet
Substantiivilausekkeilla ilmaistaan lauseissa tekemisen toimijoita,
kokijoita, kohteita, paikkoja, aikoja ja erilaisia olosuhteitakin. Niiden
monikäyttöisyys johtuu sijataivutuksesta. Kieliopillisessa sijassa
oleva substantiivilauseke on usein subjektina, objektina tai
predikatiivina: Pieni koira haukkuu; Se pelkää isoa kissaa; Se on erittäin
valpas terrieri. Paikallissijassa oleva lauseke taas voi ilmaista vaikkapa
tapahtuman paikan, ajan tai syyn: Pieni koira istuu märällä
nurmikolla; Sen turkki kastuu muutamassa sekunnissa; Siitä syystä se
juoksee omaan kotiin. Omistuslauseessa on mukana adessiivimuotoinen
substantiivilauseke ja tuloslauseessa elatiivimuotoinen substantiivi-
lauseke: Pienellä koiralla on oma paikka; Perheen koirasta on tullut
varsinainen lellikki.
Substantiivi voi saada sekä etu- että jälkimääritteitä. Etumäärite on
substantiivin tyypillinen määrite, ja kaikissa edellä olevissa
esimerkeissä onkin juuri sellainen: pieni koira, isoa kissaa, [erittäin valpas]
terrieri, märällä nurmikolla, muutamassa sekunnissa, siitä syystä, omaan
kotiin, perheen koirasta. Pääsanana oleva substantiivi on lausekkeen
semanttinen ydin. Se on myös lausekkeen syntaktinen ydin siinä
mie143

lessä, että juuri sen sijamuoto määrää, missä yhteydessä lauseketta
voidaan käyttää. Substantiivin määritteet ovat harvoin rakenteen
kannalta välttämättömiä: substantiivilauseke voi olla yksisanainenkin.
Joidenkin abstraktien substantiivien merkitys on niin yleinen, että
ne yleensä edellyttävät jonkinlaista määritettä. Tällaisia ovat
esimerkiksi substantiivit tapaus, asia, ajatus, tapa, asema, tila, aste, luokka,
sivu, edellytys, suunta,yhteys, aika, hetki, kausi, vaihe.
Ohittaja joutuu joko lisäämään huomattavasti omaa nopeuttaan
tai tekemään ohituksensa ilman sille varattua kaistaa - [kummassakin
tapauksessa] onnettomuusriski kasvaa, [pakinai]
Teollisen työyhteiskunnan aikana [ajatus osallistumisesta] perustui
vahvaan työnjakoon: jokainen kantoi kortensa kekoon ennen kaikkea
palkkatyön kautta. --
Noting to loos -asenteen laatu on [yksi tapa jaotella maailman
ihmisiä ja yhteiskuntia]. [artik2]
Määritteettöminä tällaiset yleismerkityksiset substantiivit
esiintyvät lähinnä silloin, kun niillä viitataan johonkin jo mainittuun:
Maahanmuuttajien saamien päärikostuomioiden osuus kaikista
Suomessa annetuista on 1,8-kertainen muuhun väestöön suhteutettuna.
[Asia] oli torstaina esillä Hervannan poliisikoululla järjestetyssä
Nuoret lainrikkojat -seminaarissa Tampereella, [rep^]
Substantiivin etumääritteitä
Substantiivin etumäärite kuvailee, luokittelee tai tarkentaa
substantiivin tarkoitetta. Kuvailevia ja luokittelevia määritteitä ovat
adjektiivit ja partisiipit, tarkentavia taas genetiivimääritteet, pronominit ja
numeraalit. Jos määritteitä on useita, niin tarkenteet tulevat ennen
adjektiivimääritteitä. Suurin osa etumääritteistä mukautuu pääsanan
muotoon. Tällaisia kongruoivia määritteitä ovat adjektiivit,
pronominit, numeraalit ja partisiipit.
TARKENTEET ADJEKTIIVIMÄÄRITTEET PÄÄSANA
tulkintaa täsmentäviä kuvailevia, luokittelevia
pienille
korville
tulppia
korvakäytäviin
vaahtomuovisia
lapsen
ahtaisiin
tiheässä
kukinnossa
144

satoja
sen
pieniä, kermanvalkoisia
olennaiset
tehokkaan näyttämöllisen
muodon
piirteet
kukkia
pienen katsomon
näitä kahta
täysin erilaista
siihen liittyvät
uutta
ympäristöä
luonnonkatastrofit
raakalautapenkillä
tätä keskustan
kaatopaikkaa
SUBSTANTIIVILAUSEKKEET TEKSTISSÄ
Suojainten hankkiminen on ehto numero yksi, sillä [pienille
korville]advli desibelit ovat myrkkyä. -- [Vaahtomuovisia tulppia]obj
ei [lapsen ahtaisiin korvakäytäviin]advli saisi tunkea, [ohjaavai]
[Tiheässä kukinnossa] [satoja pieniä, kermanvalkoisia kukkia], [kuvi]
Hirvonen on kaivanut näytelmästä esille [sen olennaiset piirteet]0Bj,
löytänyt niille [tehokkaan näyttämöllisen muodon]0Bi- - - [Pienen
katsomon raaka la utapenkeillä]AD\/u ei kukaan voi tuntea istuvansa
turhan takia. [arvos2]
[Näitä kahta täysin erilaista ympäristöä ]obj kytkee toisiinsa
ilmastonmuutos ja [siihen liittyvät luonnonkatastrojit]suBi• [ARVOS3]
Valitsen kulkureittini vastedes muualta enkä varmasti vie
kesävieraitani katsomaan [tätä keskustan uutta kaatopaikkaani• [mielip]
Puheessa käytetään demonstratiiveja se ja ne substantiivilausek-
keen alussa indoeurooppalaisten kielten määräisten artikkeleiden
tapaan (engl. the, ruots. den/det/de, saks. der/die/das).*6 Tällainen
käyttö tuo tekstiin myös puhekielisyyden vaikutelman.
[Ne viranomaiset] katsoivat niiden menemistä niin tuikeina ja
tarkkaavaisina kuin liikarasittuneisuudeltaan pystyivät ja palasivat sitten
[siihen tilanteeseen] ja silmäsivät [sitä ryysyläisjoukkoa, joka jäljelle oli
jäänyt]. Sitten [se vanhempi niistä] sanoi: - Me saatiin ilmoitus että
täällä on joku rähinä, [pussikaljaromaani]
Adjektiivimääritteiden järjestys määräytyy adjektiivin tyypin
mukaan niin, että kauimmaksi pääsanasta jää yksilöivä adjektiivi,
jon46 Ritva Lauryn (1997) mukaan suomen puhekieleen onkin jo tullut artikkeli.
145

ka jälkeen pääsanaa lähenevät suhteellinen, absoluuttinen ja
taipumaton adjektiivi.
ADJEKTIIVIMÄÄRITTEET PÄÄSANA
1
yksilöivä
2
suhteellinen
3
absoluuttinen
4
taipumaton
pieniä
kermanvalkoisia
kukkia
tehokkaan
näyttämöllisen
muodon
toinen
kätevä
ranskalainen
pikku
auto
ainoa
iso
kertakäyttöinen
pöytäliina
seuraava
hyvä
ruotsinkielinen
ohjelma
Genetiivimäärite ilmaisee prototyyppisesti omistajan, mutta sillä
on myös muita merkityksiä. Sillä voidaan esimerkiksi rajata käsitteen
ala: koiran häkki, lasten kirja, aikuisiän lihavuus. Tällainen genetiivi-
määrite on lähimpänä substantiivia. Se voi melko helposti kiinnittyä
substantiiviin yhdyssanan osaksi, esim. lastenkirja (ks. s. 37).
Vaihdetaan [iso koiran häkki]obj pienempään [www.vaihtori.net]
[Kiva lasten kirja]obj kannattaa lukea [www.lib.hel.fi]
Ahmimishäiriöstä seuraa [vaikea aikuisiän lihavuus]söBi] [www.terhi.net]
Toisten piinaajilla on käytössään [rajaton keinojen valikoima]E-söBi. [kolumi]
[Isomäen vahva tiedetoimittajan tausta]SöBj näkyy kirjan sivuilta. [ARV0S3]
Partisiippilausekkeet sopivat adjektiivien tapaan substantiivin
määritteeksi; partisiippihan on tavallaan verbistä tehty adjektiivi.
Partisiippi kuvailee substantiivin tarkoitetta sen toiminnan kautta: jos
kissa juoksee, se on juokseva kissa; jos kissa karkasi metsään, niin se
on metsään karannut kissa. Partisiippilausekkeet voivat olla hyvinkin
pitkiä ja sisältää paljon informaatiota.
PARTISIIPPI MÄÄRITE
PAASANA
VA-part.
kovalla rääkäisyllä lentoon lähtevä
fasaani
tieltä raivattava
este
NUT-part.
äärimmäisen köyhässä Malissa kasvanut
nuorimies
savanneille jääneistä
ruhoista
TU-part.
huolella pelkistetty
teksti löytö
hymyillen sanottu
julmuus
Agenttipartisiippi
lehtien kustantamia
matkoja
146

SUBSTANTIIVILAUSEKKEET TEKSTISSÄ
[Pitkäpyrstöinen, kovalla rääkäisyllä lentoon lähtevä fasaani] SUbj on
vallannut paikkansa Suomen luonnossa. [KUV3]
Koskelat tekivät kaikesta työtä ja siirsivät hengähtämisen tulevaan,
rauhaisaan olotilaan. Heille työ oli [tieltä raivattava esteJpREDvi-
[artiki]
[Äärimmäisen köyhässä Malissa kasvanut nuorimies]subj oli nähnyt
ja kuullut vanhempien sisarustensa kokemuksista opiskelusta
Euroopassa. [ARTIK2]
Mutta joka suunnasta kuului gaselli-ja antilooppilaumojen
nilkkojen nitinää ja sorkkien natinaa, seeprat hirnuivat, apinat höpöttivät
ja korppikotkat juoruilivat repiessään palasia [savannille jääneistä
ruhoista]advli- [faabeli]
Kumpulan metsäteatterissa nähdään [huolella pelkistetty
tekstilöytö]0Bi [arvos2]
Ilkeyksiä ei ilmaista vain huutaen ja rumin sanoin, vaikka opettaja
huomaa helpommin kiroilun ja haukkumisen. [Hymyillen sanottu
julmuus]suB} voi jäädä havaitsematta, [kolumi]
Viihdelehtien palkkiot ovat julkkiksille kuitenkin vain yksi tapa
hyödyntää asemaansa. Julkimon kiinnostavuuden mukaan luvassa
on sponsorisopimuksia, ilmaista tavaraa ja [lehtien kustantamia
matkoja]£-suBj. [rep2]
Substantiivin jälkimääritteitä
Substantiivien jälkimääritteet voivat olla
• paikallissijaisia substantiivilausekkeita: kuva [eilisessä lehdessä]
• muita paikan- tai suunnanilmauksia: nainen [lasin takana]
• partitiivisijaisia substantiivilausekkeita: lasillinen [kylmää vettä]
• infinitiivilausekkeita: aika [mennä kotiin]
• lauseita: mies [joka tiesi liikaa]
PÄÄSANA PAIKKA TAI SUUNTA
nainen
lasin takana
muutokset
ympäristössämme
tie
naisen sydämeen
tie
huipulle
merkitystä
ympäristöömme
147

merkitys
haluttomuus
monien harvinaisten kasvilajien säilymiselle
riskinottoon
kalorikemujen keskeyttämiseen työpaikalla
suomalaisia kohtaan
ohitukselleen
keino
ennakkoasenteita
tilaisuuden
SlIBSTANTMVILAUSEKKEET TEKSTISSÄ
Nykyään jäätiköt ovat jäämässä häviölle taistelussa, jonka seuraukset
ovat jo nähtävissä. [Tämänhetkiset muutokset ympäristössämme]suBi
ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu - kirjaimellisesti. [ARV0S3]
[Tie naisen sydämeen]SUbj käy hänen lehtiensä kautta. [pakinä2]
[Lordin tie huipulle]suBi on ollut pitkä, raskas ja rahaton [repi]
Sarasvatin hiekkaa muistuttaa elävästi siitä, että ihmisen teoilla
on [todellista merkitystä ympäristöömme^-suBi- [ARVOS3]
- Niityillä on [iso merkitys monien harvinaisten eläin- ja kasvilajien
säilymisellejtsuB} ja onhan kesäinen kukkaketo kaunis katsellakin,
Jokinen muistuttaa. [REP4]
Aikamme eurooppalaisen poliittisen ja taloudellisen eliitin suuri
murheenaihe on [maanosamme kansalaisten haluttomuus
riskinottoon, innovatiivisuuteen ja uudistamiseen]SuBj. [artik2]
Henkilöstöjohtajan mielestä [tehokkain keino kalorikemujen
keskeyttämiseen työpäikalla]pREov\ oli viedä sieltä pois houkutuksia pursuavat
makeisautomaatit. [uuT2a]
- Heillä on vähintään kaksi kertaa enemmän [ennakkoasenteita
suomalaisia kohtaan]t-suBj kuin suomalaisilla heitä kohtaan, [reP3]
Takaa tuleva kiireisempi autoilija todennäköisesti löytää jostain
välistä [sopivan tilaisuuden ohitukselleen]0Bi, muttei kuitenkaan liian
helposti, saati sitten turvallisesti, [pakinai]
148

Elatiivimuotoinen jälkimäärite ilmaisee aihetta, kun substantiivi
tarkoittaa kuvaa, esitystä, ajatusta tai aiheen sanallista käsittelyä.
pääsana Aiheen elatiivi
kertomus
vakuutustarkastaja Endistä
ajatus
osallistumisesta
kuva
Euroopan tulevaisuudesta
käsitys
reilusta vaihtosuhteesta
patsaan
isästään
SUBSTANTIIVILAUSEKKEET TEKSTISSÄ
Mielestäni paras on [kertomus vakuutustarkastaja Endistä],
jonkasuBi taloja tontti yhtenä aamuna leijuvat avaruudessa, [arvosi]
Teollisen työyhteiskunnan aikana [ajatus osallistumisesta]söBi
perustui vahvaan työnjakoon: jokainen kantoi kortensa ketoon
ennen kaikkea palkkatyön kautta. [artik2]
[Kuva Euroopan tulevaisuudesta]SuB) piirtyy harmaaksi ja taantuvaksi:
väestö ikääntyy, uutta syntyy yhä vähemmän, -- [artik2]
Heidän vääryyskokemustaan selitti [talonpoikainen käsitys
reilusta vaihtosuhteestapa), johon yksipuolinen hyötyminen
ei soveltunut, [artiki]
Kuusi vuotta sitten Aira Suvio-Samulin pystytti talonsa pihalle
[graniittisen patsaan isästään]0Bi,joka kaatui jatkosodan alussa.
[kerti]
Jälkimääritteen tarvitsevat usein myös sellaiset substantiivit, jotka
tarkoittavat mittaa (metri), annosta (lasillinen), osaa (osa, neljännes) tai
ryhmää (ryhmä, joukko, parvi). Jälkimäärite kertoo partitiivimuotoise-
na, minkälaatuisen asian määrästä on kysymys: metri kangasta,
lasillinen maitoa, osa kaupunkia, parvi kanadanhanhia. Elatiivisijainen
jälkimäärite taas ilmaisee sitä kokonaisuutta, jonka osasta lauseessa
on puhe: metri kankaasta, lasillinen maidosta, osa kaupungista, moni
meistä, jollain nykyisistä ministereistä. Tällaisesta lausekkeesta Iso
suomen kielioppi käyttää nimitystä kokonaisuuden elatiivirakenne.
149

PÄÄSANA
JÄLKIMÄÄRITE
Annos
Partitiivi
annos
toivoa ja optimismia
osa
tulevaisuudenuskon rakentamista
osan
muuta Eurooppaa
joukolle
ihmisiä
pinon
sanomalehtiä
lasillisen
viiniä
Kokonaisuuden elatiivi
osa
14-vuotiaista
valtaosa
henkilöstöstä
puolet
kaloista
kaksi
kolmesta 14 vuotta täyttäneestä nuoresta
SU BSTANTIIVI LAUSEKKEET TEKSTISSÄ
Risto Isomäeltä löytyy kuitenkin [aimo annos toivoa ja
optimismia] e-subj. [ARVOS3]
Silti perinteiset instituutiot ovat muodossa tai toisessa [osa
tulevaisuudenuskon rakentamista]pREDv\. [artik2]
Levinneisyysalue käsittää Pohjolan, [suuren osan muuta Eurooppaa]OBj
sekä Siperian, [kuvi]
Olennaisinta onkin tässä vaiheessa se, että [yhä suuremmalle
joukolle ihmisiä]kovu syntyy kokemus omaehtoisesti ilmaistavasta
äänestä ja sitä kuuntelevasta ja toistavasta vertaisten verkostosta. [artik2]
Honkavaaralaisten niittyhaaveiden toteuttamiseksi Päivi Jokinen
oli varannut matkaansa [ison pinon opaslehtisiä]0B}- [REP4]
Tuskin [osa i4-vuotiaista]SöBi nauttii kotonaan [lasillisen viiniä]0Bi
vanhempien valvonnassa, vaan juo oluensa tai viininsä kaukana
vanhempien katseen alta. [pääki]
Firma poisti karkkiautomaatit tiloistaan, kun terveystarkastuksissa
kävi ilmi, että [valtaosa henkilöstöstä]suBi on ylipainoisia. [uuT2b]
[Puolet kaloista]subj tulee etelärannikolta. [haast2]
Toisten tutkimusten mukaan kuitenkin [kaksi kolmesta 14 vuotta
150

täyttäneestä nuoresta]subj on juonut alkoholia, mutta selvitysten
mukaan monikaan ei halua näin nuorille alkoholia välittää, [pääki]
Suomen kielen erikoisuus on se, että nominatiivissa olevan nume-
raalin kanssa substantiivi on yksikön partitiivissa: kaksi kissaa. Tätä
lauseketta ei käytetä paikoissa, joissa tarvitaan partitiivia, vaan
paikoissa, joissa tarvitaan nominatiivia. Siksi numeraali on lausekkeen
pääsana.
[Viisiliittoutuneiden lentokonetta]subj saapui kohti Fransescaa -- [kert2]
Joidenkin abstraktien substantiivien jälkimääritteenä on A-infini-
tiivilauseke.
PÄÄSANA JÄLKIMÄÄRITE
Infinitiivilauseke
mahdollisuuksia olla hysteerinen
tapa hyödyntää asemaansa
tarve lisätä vauhtia
aika autoilla Keski-Eurooppaan
SU BSTANTIIVI LAUSEKKEET TEKSTISSÄ
--mun ruumis on vaan niin huonona ettei mulla ikään kuin ole
[mahdollisuuksia olla hysteerinen]^.söBi, ~~ [pussikaljaromaani]
Viihdelehtien palkkiot ovat julkkiksille kuitenkin vain [yksi tapa
hyödyntää asemaansa]PREdvi. [rep2]
Kuljettajalle tulee yhtäkkiä [palava tarve lisätä vauhtia]i-söB) [paki-
NAl]
Nyt ei selvästikään olisi [oikea aika autoilla Keski-Eurooppaan]predvi,
ainakaan 25-vuotiaalla autovanhuksella. [reP5]
151

Joillakin substantiiveilla abstraktin asian sisältö ilmaistaan että-lau-
seella tai alisteisella kysymyslauseella: väite, että tässä olisi jotain
järkeä; kysymys, onko tässä mitään järkeä. Erityisesti tajunnan tuotoksia
tarkoittaviin substantiiveihin voi liittyä että-lause:
Maahanmuuttajilla on [uskomuksia, että yhteiskuntaan sopeutuak-
seen heidän pitäisi luopua taustastaan]E-suBj, Isak sanoo. [REP3]
Substantiivilausekkeen jälkimääritteenä voi olla relatiivilause.
PÄÄSANA JÄLKIMÄÄRITE
Substantiivi la us e k ke et tekstissä
Lehtien ja julkkisten välillä hyörivät [konsultit ja managerit,
jotka vetävät välistä oman osuutensa]subj. [rep2]
Julkisuudella tehdään [bisnestä, jossa liikkuu suuria summia]oBi. [rep2]
Nämä ovat [niitä päiviä, joista road moviet ja kesäbiisit tehdään]pREov\.
[KUV2]
Nimet ja merkit
Erisnimen eteen laitetaan joskus titteli tai muu nimike, joka
ilmaisee esimerkiksi arvon, ammatin tai toimialan:
presidentti Halosella, hotelli Tornissa, elokuvateatteri Tapiosta. Tällainen
taipumaton määrite voi olla myös numeron tai kirjaimen edessä:
valtatie kuudella, vaihtoehto b.ssä.
[Historioitsija Rieha rt Pipesin] mukaan käsitystä kansalais-tai
ihmisoikeuksista ei voi olla ilman pienomistusta, tinkimisvaraa,
johon nojaten voi sanoa ei. [artiki]
[Kubalin ammattiyhdistysten puheenjohtaja Stefan Hultmanista]
työntekijät eivät ole liian lihavia. [uuT2b]
Viime viikonloppuna törmäsin [valtatie kuudella] jälleen kerran
jo liiankin tuttuun ilmiöön: -- [pakina]
Lause
konsultit ja managerit
bisnestä
jotka vetävät välistä oman osuutensa
jossa liikkuu suuria summia
joista road moviet ja kesäbiisit on tehdään
päiviä
152

Varsinkin yksisanaiset nimikkeet jätetään yleensä taivuttamatta,
mutta etenkin useampisanaiset lausekkeet taivutetaan usein
samalla tavalla kuin nimikin. Silloin nimikkeen ja nimen välinen suhde on
oikeastaan appositio (ks. s. 143).
[Helsinkiläisen koulukuraattorin Abdulkadir /scj/r/n] määrite
mukaan tietämättömyys on suuri ongelma maahanmuuttaja-
nuorten keskuudessa. [REP3]
Nimet ja merkit ovat substantiivien joukossa erityistapauksia.
Sellainenkin on mahdollista, että edellä ollut esimerkki valtatie
kuudella käännetäänkin muotoon valtatiellä kuusi. Nyt luokitteleva ilmaus
taipuu, mutta nimi ei. Tätä tapaa on pakko käyttää silloin, jos nimessä
on useampi sana, esim. kirjassa Seitsemän veljestä. Luokitteleva
ilmaus tulee apuun tukisubstantiiviksi, kun asiasta puhutaan eri
sijamuodoilla.
Opel Kadett, vuosimallia 1981, luonnollisesti ei-ilmastoitu. [REP5]
[Viihdelehti 7päivää]suBi raportoi pari viikkoa sitten salarakkaan
salaisesta piilopaikasta ensimmäisellä aukeamallaan. [rep2]
Toimintaa ilmaisevat substantiivilausekkeet
Toimintasubstantiivien määritteet poikkeavat muiden substantiivien
määritteistä siten, että ne luonnehtivat toimintaa: määritteellä
pystyy modifioimaan toiminnan laatua. Esimerkiksi Seuraavassa
uutisessa kerrotaan ensin, että työntekijät söivät karkkeja, ja vähän
myöhemmin otetaan puheeksi karkin syönti töissä; verbin syödä objektista on
tullut substantiivin syönti etumäärite (karkin) ja tapahtumapaikan
ilmauksesta substantiivin jälkimäärite (töissä).
Ruotsalaisyhtiön työntekijät joivat limsaa ja söivät karkkeja niin
ahnaasti, että heistä tuli paksukaisia - ainakin yrityksen johdon
mielestä, joka poisti yhtiön tiloista juoma-ja makeisautomaatit.
--[Karkin syönti töissä]S\jBi saattaa jatkua, sillä työnantaja ei saa
puuttua eväsnamuihin tai -limuihin. [uuT2a]
Autopakinassa on aiheena ohittaminen ja tämän aiheen
käsittelyssä käytetään toimintasubstantiiveja ohituskaistakiihdytys ja
ohittaminen. Isossa substantiivilausekkeessa monen autoilijan tarpeettomissa
ohituskaistakiihdytyksissä etumääritteillä kerrotaan kiihdytyksen
suo153

rittaja (monen autoilijan) sekä kiihdytyksen tapa (tarpeeton).
Lausekkeessa toisen ohittaminen määritteellä ilmaistaan ohittamisen
suorittaja (toisen), mutta lausekkeessa menopelien hankkimisen määritteellä
ilmaistaan hankkimisen kohde (menopelien).
Huolestuttavinta [monen autoilijan tarpeettomissa ohituskaista-
kiihdytyksissä]iD\/i\ on se, mitä se kyseisestä autoilijasta kertoo.
Kun omaa vauhtia lisäämällä estetään [toisen ohittaminen]OB),
vaarannetaan liikenneturvallisuutta, [pakinai]
Helle laiskottaa sen verran, että itse ei viitsi [menopelien hankkimisen]
vaivaa nähdä, mutta [muiden ajelu] nostaa tunnelmaa kuin [parkki-
perhosen liitely]. [kuv2]
Toimintasubstantiivit tuovat siis mukanaan erilaisia toiminnan
osatekijöitä. Tapahtuma suorittajineen ja paikkoineen otetaan
käsittelyyn kokonaisena. Ilmaus tiivistyy esimerkiksi sillä, että toiminnan
paikka tai väline esitetään etumääritteellä. (Osallistujarooleista ks. s.
174-179.)
[Yökerhoon ratsastaminen]SuBi saattaa olla uusi ilmiö, mutta
[julkisuudella rahastaminen] ei. Hymyn vastaava päätoimittaja Esko Tulusto
muistelee, että viihdelehdet maksoivat missien perhealbumien kuvista
palkkioita jo 70-luvulla. [rep2]
Koulukiusaamiseksi lasketaan yleensä tietoinen, kenties jopa
[suunnitelmallinen toiminta]. Mutta kiusaaminen voi olla tahattomampaakin.
[Tahaton kiusaaja] saattaa harrastaa kyselemistä: Miks sulia on tolla-
nen pusero? Mitä varten sun nenä on tuommoinen? Miksi sä saat aina
kiitettäviä? [kolumi]
7.1.2 Adjektiivilausekkeet
Adjektiivilausekkeet esiintyvät tyypillisesti substantiivin
määritteenä: [tosz pieni] koira, [täysin erilainen] ympäristö. Ne voivat olla
myös itsenäisinä lauseenjäseninä, erityisesti predikatiiveina kopula-
lauseessa, tuloslauseessa ja tilalauseessa:
ylhäällä ilma oli [raikastaja puhdasta]PREDvi- [faabeli]
Talonpoikaisesta omaisuudesta tuli [yhtä luovuttamatonta
kuin ylempien säätyjen]PRED\/\i ~~ [artiki]
Onko jo [liian myöfiö/stö]pREDvi? [ARVOS3]
154

Adjektiivilauseke on joskus myös adverbiaalina. Silloinkin se usein
luonnehtii subjektia tai jotain muuta jäsentä ja on siten tehtävältään
predikatiivin luonteinen.
--kaasujalka muuttuu kuin taikaiskusta [astetta
painavammaksihan• [pakinai]
Rehvakka, mutta hyväntahtoinenkin huumori voi
tuntua [pahalta]ADvu, jos ei ole tottunut sellaiseen. [kolum2]
Useimmat adjektiivit voivat esiintyä ilman määritettä, mutta
selvästi epäitsenäisiä ovat näfeöinen-tyyppiset adjektiivit: ne tarvitsevat
genetiivimuotoisen määritteen. Tämä pakollinen määrite kertoo
aistittavan ominaisuuden laadun: näyttää karhulta > on karhun
näköinen, tuntuu sopivalta > on sopivan tuntuinen.
Varmistettavana on monta yksityiskohtaa, jotka takaavat,
että Uusi juna-aika on [nimensä veroinen]predvi- [pääk2]
Jälkeenpäin kadulla tuli aina ihmisiä vastaan, [kiireisen näköisinä]AD\/i\,
niin kuin mikään ei olisi muuttunut. [muist2]
[Hyvinvointivaltion aikainen]määrite työpaikka oli enemmän
kuin markkinasopimus tietyn työn tekemiseksi, -- [artiki]
Kerava-Lahti-oikoradan valmistumisen ansiosta [Itä- ja
Etelä-Suomen välisistä]määrite yhteyksistä leikataan jopa tunti.
[PÄÄK2]
Adjektiivin astemääritteet ja tavan määritteet
Tyypillisimpiä adjektiivin etumääritteitä ovat erilaiset astemääritteet.
Ne esiintyvät suhteellisten adjektiivien edessä ja osoittavat jotenkin
ominaisuuden vahvuuden. Sellaisina toimivat taipumattomat intensi-
teettisanat ja genetiivimuotoiset adjektiivit ja voimasanat, esim.
erittäin selkeä, melko mitätön, valtavan tehokas, tosi tylsä. Astetta
ilmaisevat myös määrän adverbit ja täyteyden astetta merkitsevät sanat, esim.
hieman, täysin, melkein, tarpeeksi, liian. Pituutta, syvyyttä, korkeutta
tai muuta ulottuvuutta ilmaisevat adjektiivit sekä adjektiivin kompa-
ratiivimuodot saavat määritteikseen myös mittalausekkeen: [10
metriä] syvä, [sata kertaa] parempi.
155

ASTEMÄÄRITE
PÄÄSANA
lähes
ehjä
tosi
hassut
mahdottoman
kuuma
liian
vikkeliksi
aika
seisova
[1-5 metriä]
korkea
Adjektiivilausekkeet TEKSTISSÄ
Alus on [lähes ehjä]pREoy\• [kert2]
Ei millään pahalla, mutta sun housut on [tosi hassut]PR£Dvu [kolumi]
- Ei mikään [mahdottoman kuuma], vaikka täällä joskus
ilma on [aika seisova]predvi, Kaasinen tuumaa, [reP5]
Kaneja moitittiin [liian w7f/fe//7fs/]ADVLi, — [faabeli]
Mesiangervolla on pysty, jäykkä [7-7,5 metriä korkea]MÄÄR\i£ varsi, [kuvi]
Adjektiivin etumääritteenä voi olla muukin kuin astemäärite. Gene-
tiivimuotoinen määrite ilmaisee joskus pikemminkin
ominaisuuden laatua kuin astetta, esim. tuskallisen tietoinen, hävettävän ruma,
onnellisen tietämätön. Määritteenä voi olla myös tavan adverbeja,
esim. puhtaasti virtuaalista.
[Puhtaasti virtuaalista]määrite opiskelua lupaavammalta
vaihtoehdolta näyttääkin ratkaisu, jossa yhdistetään verkossa tapahtuvaa
ja tavanomaista opetusta ja oppimista, [haasti]
156

Adjektiivin muut määritteet
Adjektiivin määrite voi olla joskus paikallissijainen ilmaus tai adverbi-
lausekekin, joka jollakin tavalla täsmentää adjektiivin pätemisalaa.
Tällainen voi olla joko etu- tai jälkimääritteenä, esim. nuorille
tuntematon, työhön pätevä, perso makealle, hyvä ruuanlaitossa.
PAIKALLISSIJAINEN MÄÄRITE PÄÄSANA
nuorille tuntematon
elämäänsä tyytyväinen
ukkosille ja sateille altis
alta tavallisesti hienonukkaisia
PÄÄSANA
valmis
riippuvainen
tietoisia
PAIKALLISSIJAINEN
MÄÄRITE
johki leffaan
alamaisten verosuostunnasta
siitä, että --
Adjektiivilausekkeet tekstissä
Käytännössä alkoholin välittäjät eivät kuitenkaan ole [nuorille
tuntemattomia]PR£D\/\ [pääki]
— että "lapset voivat hyvin, kun vanhemmat ovat [elämäänsä
tyytyväisiä] P R E d v i ” • [p A K1N A 21
Märkä, [ukkosille ja sateille fl/f/s]MÄÄRiTE keli on yltänyt
Keski-Suomeen asti. [uuti]
Siellä olikin sellaista väkeä, joka oli oikeasti [ihan valmista johki
lejfaan]PREDyi. [rom2]
Lehdykät sahalaitaisia ja [alta tavallisesti hienonukkaisia]. [kuvi]
Englantiin kehittyi parlamentarismi, koska kruunu oli
[riippuvainen alamaisten verosuostunnasta]predvi- [artiki]
— olemme aina [tuskallisen tietoisia siitä, että olemme
voineet valita vaihtoehdoista huonomman]pREDvi. [artik2]
157

Jotkin adjektiivit voivat saada jälkimääritteekseen infiniittisen
lausekkeen tai lauseen, esim. helppo hyväksyä, taitava välttämään
vaikeuksia, toivoton ohjattava.
PÄÄSANA MÄÄRITE
Infiniittinen lauseke
vaivaton
ohjata
hyvä
tekemään ruokaa
toivoton
ohjattava
Lause
tyytyväinen
että saa paikan
ainoa
joka välittää
7.1.3 Adverbilausekkeet
Adverbilausekkeet ovat itsenäisinä lauseenjäseninä adverbiaaleja,
jotka ilmaisevat esimerkiksi tekemisen tavan, määrän, ajan tai paikan.
Yleensä adverbi voi muodostaa yksin lausekkeen, mutta
täydennyksen vaativat aina ne tavan adverbit, jotka ovat syntyneet näköinen-
tyyppisestä adjektiivista stz-johtimella, esim. helpon näköisesti, tutun
tuntuisesti.
Isomäen Herääminen-kirjan lukeneille Sarasvatin hiekkaa
alkaa [tutun tuntuisesti]ADvu• [ARVOS3]
Lisäksi on joitain muita epäitsenäisiä adverbeja, esim. kotoisin ~
peräisin jostakin, puolillaan ~ täynnä jotakin, sidoksissa ~ kytköksissä
- suutuksissa - lääpällään johonkin, perillä ~ selvillä jostakin.
Sanallinen kiusaaminen on [kytköksissä paitsi käytettyyn
kieleen, myös puhetilanteeseen ja puhujan tarkoituksiin]ADvi\-
Se on [kytköksissä myös kiusaamisen kokijaa n]AD\,u. [kolumi]
Adverbilausekkeessa on samanlaisia etumääritteitä kuin adjektiivi-
lausekkeessakin. Nekin ovat astemääritteitä ja tavan määritteitä:
liian helposti, varsin luontevasti,yllättävänkin helposti, erityisen paljon,
luvattoman kauan, ihanasti rempallaan.
Jotkin adverbit voivat saada paikallissijaisen lausekkeen tai muun
paikan ilmauksen määritteekseen, esim. poissa kotoa, väärin lapsia
kohtaan.
158

Sen hän on saanut isältään Viktorilta, joka on
nyt rintamalla, [poissa kotoa]Advli- [kerti]
Jussi Ja Akseli halusivat [pois isäntävallasta]^^ [artiki]
7.1.4 Postpositio- ja prepositiolausekkeet
Postpositioilla ja prepositioilla on samantyyppinen tehtävä kuin
sijapäätteillä. Substantiivilausekkeessa pääsanan sijamuoto määräytyy
sen mukaan, missä tehtävässä lauseketta käytetään. Post- ja preposi-
tiolausekkeessa taas juuri postpositio tai prepositio antaa
substantiiville sopivan käytön. Esimerkiksi postpositiolauseke koiraa varten voi
ilmaista suunnilleen samaa kuin allatiivimuotoinen koiralle ja pre-
positiolauseke ilman lupaa voi ilmaista samaa kuin abessiivimuotoi-
nen luvatta.
Laitan nurkkaan koiralle vesikupin.
Laitan nurkkaan [koiraa varten] vesikupin.
Koira menee yleensä luvatta saunaan
Koira menee yleensä [ilman lupaa] saunaan.
Postpositio asettuu substantiivin jälkeen (lat. postposi tio <
postpö'nere 'asettaa jälkeen') ja prepositio substantiivin eteen (lat.
praeposxtiö 'asettaa eteen'). Sekä varten että ilman tarvitsevat parti-
tiivimuotoisen substantiivin. Koko lausekkeen osalta taas juuri varten
ja ilman määräävät käytön, ja siksi ne ovat lausekkeiden pääsanoina.
POSTPOSITIOLAUSEKE
PREPOSITIOLAUSEKE
Määrite
Pääsana
Pääsana
Määrite
koiraa
varten
ilman
lupaa
maan
yllä
keskellä
yötä
veden
yli
Heräsin [keskelläyötä]. Hellepäivän ilma lepäsi [maanyllä]
kuin veistos. Äänet tulivat [vedenyli] yksitellen, [muisti]
159

Post- ja prepositiolausekkeita käytetään itsenäisinä
lauseenjäseninä adverbiaaleina. Seuraavissa teksteissä postpositiolausekkeilla
osoitetaan konkreettista sijaintia tai suuntaa.
Tänään Aira lähtee [äitinsä kanssa] kunnantalolle ilmoittautumaan. --
[Kaulansaympärille] hän on kietaissut pörröisen oravannahka-
kauluksen. -- [Tiskin takana] istuu kaksi hoikkaa naisvirkailijaa. —
Yhtenä yönä Aira näkee unta. Isä tulee unessa [Airan sängyn
viereen] ja silittää tämän päätä... [kerti]
Postposition määrite on useimmiten genetiivimuotoinen. Kun
määrite on persoonapronomini, postposition perään tulee myös
possessiivisuffiksi. Silloin genetiivimuotoinen pronomini jää usein pois ja
jäljelle jää vain yksi sana, esim. minun eteeni / eteeni. Seuraavassa tekstissä
on neljä postpositiolauseketta, joista kahdessa määritteenä on
pelkkä omistusliite.
[Meidän asuntomme kohdalla] toimittaja sovittaa [yllensä]
osaaottavaa ilmettä ja puristaa pitkät maalatut kyntensä
[kukanvarsienympärille]. Hidastan kävelyäni. Katselen maahan suoraan [eteeni], [romi]
Post- ja prepositioilla on paikallissijojen kanssa yhteistä se, että ne
ovat merkitykseltään olo- ja suuntasijaisia. Seuraavissa esimerkeissä
post- ja prepositiolausekkeet toimivat paikan, ajan ja tavan
adverbiaaleina:
[Lehtien ja julkkisten välillä] paikka hyörivät konsultit ja managerit,
jotka vetävät välistä oman osuutensa. [rep2]
[YmpäriEuroopan]PMKKA keskustellaan tällä hetkellä siitä,
kykenevätkö valtiot tarjoamaan kansalaisilleen tulevaisuudessa riittävän
kattavaa perusturvaa toimeentulon ja terveyden turvaamiseksi. [artik2]
Fanaatikkojen on muistettava, että lapsen kanssa ei ryysätä [lavan
eteen]paikka- [ohjaavai]
Talon jatkajat kuolevat, mutta sankariäidin mitali jää komeilemaan
[Jussin raivausmitalin rinnalle]paikka- [artiki]
Laulu tuli [kolmen kilometrin päästä]paikka rantaravintolan lavalta
suoraan korvaani, [muisti]
Linnunlahden uimarannalla aurinko porottaa [puolenpäivän
jälkeen]MKA jo tulikuumasti. [reP5]
160

[Kuusi vuotta sitten]MKA Aira Suvio-Samulin pystytti talonsa pihalle
graniittisen patsaan isästään, [kerti]
Yleinen käytäntö on, että julkkis kilpailuttaa esimerkiksi häänsä ja
[parin vuoden päästä]aika avioeronsa eri lehtien välillä. [rep2]
Talvella hän täyttää piikkikaloja, keväällä etelärannikon haukia sekä
loppukesästä [syksyyn saakka]MKA kuhia ja lohia. [haast2]
Kulttuuri kaanon tahdotaan, jotta [tämän ainaisen arkiviikon
keskelle]^ika/paikka saapuisi taas joskus sunnuntai. [kolum2]
Yhtäällä se tapahtuu karsimalla huolenaiheita [yhteiskunnallisten
turvaverkkojen avulla]keino- [artik2]
[Lapsen kanssa]TA?A voi lähteä rokkaamaan, kunhan muistaa
kuulonvarjelun. [ohjaavai]
[Kirkkokatua pitkin]1APA/REm\ ajaa harmaapartainen motoristi
nahkapuvussaan. [kuv2]
Muovikassit, tyhjät maitotölkit, pullot, kalja kartongit jne. olivat
hujan hajan [pitkin nurmikoita ja jalkakäytäviä]^ apa/paikka- [mielip]
Tie naisen sydämeen käy [hänen lehtiensä kautta]reitti- [pakina2]
Suomen kansalaissota käytiin [agraariyhteiskunnan nöyryytysten
pohjalta]syy/tapa- [artiki]
Post- ja prepositiolausekkeet esiintyvät myös erilaisissa kuvioissa.
Seuraavassa laulussa toistetaan retorista kuviota menkööt - - kanssa:
menkööt helevettiin [niitten gats-sopimusten kanssa], vampyyrit
menkööt helevettiin [niitten öljysotiensa kanssa], vampyyrit
menkööt helevettiin [niitten imf.n kanssa], vampyyrit
menkööt helevettiin [niitten maailmanpankkinsa kanssa], vampyyrit
[LAULU2]
Vakiintunut on myös konstruktio jonkin mukaan:
[Isolla präntätyn sitaatin mukaan] europarlamentaarikko ei olisi "ikinä"
uskonut, miten paljon lapset parantavat elämänlaatua”. [pakina2]
[Tarun mukaan] Francesca oli italialainen ammusalus toisen
maailmansodan aikana. [kert2]
161

7-1-5 Infiniittiset verbilausekkeet
Infiniittiset verbilausekkeet ovat infinitiivi- ja partisiiippilausekkeita.
Niiden ytimenä on siis joko verbin infinitiivimuoto (A-, E- tai
MA-infinitiivi) tai verbin partisiippimuoto (VA-, NUT-, TU- tai
agenttipartisiippi). Koska pääsanana on verbi, ovat infinitiivi- ja partisiippilausekkeet
jossain määrin lauseen kaltaisia. Niissä voi olla mukana
lauseenjäseniä: subjekti, objekti, predikatiivi ja adverbiaaleja.
A-infinitiivilauseke
Tietokone tarjoaa mahdollisuuden [varastoida materiaalia] sekä
[tehdä monimutkaisia ajattelun prosesseja läpinäkyviksi], [haasti]
MA-infinitiivilauseke
Ohittaja joutuu joko [lisäämään huomattavasti omaa nopeuttaan]
tai [tekemään ohituksensa ilman sille varattua kaistaa] - kummassakin
tapauksessa onnettomuusriski kasvaa, [pakinat]
lisäämään
huomattavasti
omaa nopeuttaan
Partisiippilauseke
Ei ole Pate Mustajärvikään enää [kaupungilla kruisaileva]MÄÄR\TE
nuorukainen [kuv2]
Pitkäpyrstöinen, [kovalla rääkäisyllä lentoon /öfjfevö] määrite
fasaani on vallannut paikkansa Suomen luonnossa. [KUV3]
kovalla rääkäisyllä
lentoon
lähtevä
162

[Etelä-Suomen kartanoihin puisto- ja riistalinnuksi 1900-luvun
alussa tuotu]määrite fasaani on selvinnyt talviruokinnan ja
leutojen talvien ansiosta. [KUV3]
Partisiippilauseke sopii substantiivin määritteeksi, mutta se voi olla
myös itsenäisenä lauseenjäsenenä:
Fransesca di Rimin lepää 50 metrin syvyydessä oikeinpäin
[vain hiukan kallistuneena]^dvli- [kert2]
Jos jokin [täällä piipahtavalta] tai [tänne asettuvalta]
salaan jää, niin se ei kyllä ole--. [kolum2]
Infiniittisessä lausekkeessa on joskus subjektikin. Se on
nominatiivin sijaan genetiivissä. Subjektin esiintyminen tosin rajoittuu A-infi-
nitiiveillä muutamaan rakenteeseen (Annoin koiran juosta
vapaana; Minun tietääkseni se on sallittua). Genetiivisubjekti on pakollinen
agenttipartisiipin kanssa:
Julkimon kiinnostavuuden mukaan luvassa on sponsorisopimuksia,
ilmaista tavaraa ja lehtien kustantamia matkoja. [rep2]
Kiusaamisen määritellään olevan "henkistä tai ruumiillista lapsen
tai lapsiryhmän yhteen lapseen kohdistamaa väkivaltaa”, [kolumi]
Genetiivisubjekti esiintyy myös erikoistuneissa infiniittisissä
rakenteissa, joita ovat temporaalirakenne (Koiran juostessa vapaana soitin
äidille; Koiran palattua heitin sille uuden kepin) ja referatiivirakenne
(Haluaisin koiran tottelevan paremmin; Tiedän jonkun koiran
oppineen jopa laulamaan). (Ks. s. 170-171.)
Sanaluokkien rajankäyntiä
Postpositioita on syntynyt verbin infiniittisistä muodoista:
oloista huolimatta/riippumatta \ siihen katsomatta \ opettajaa
lukuun ottamatta \ alusta/1900-luvulta alkaen/laskien/lukien/
lähtien/pitäen \ asiasta johtuen/riippuen \ asiaa koskien \ asiaan
liittyen, perustuen \ siihen katsoen/nähden \ pienetkin mukaan
lukien \ tähän verrattuna/suhteutettuna \ viikon kuluttua/kuluessa \
huomiseen/2030-luvulle mennessä
163

7.2 Lausekkeet lauseen jäsentäjinä
Lauseen hahmo syntyy verbistä ja sen ympärillä olevista
lausekkeista. Verbin avaamassa tapahtumassa osallistujilla on omat roolinsa ja
niitä rooleja ilmaistaan sopivilla lausekkeilla. Lausetta voidaankin
tarkastella semanttisesta näkökulmasta: mikä rooli milläkin
lausekkeella tapahtumassa on. Syntaktinen näkökulma taas paljastaa
esimerkiksi sen, minä lauseenjäsenenä mikin lauseke toimii. Pragmaattista
näkökulmaa taas tarvitaan selvittämään, millaisessa yhteydessä
lausetta voidaan käyttää.
Seuraavat lauseet kertovat olennaisesti saman asian opiskelijoiden
suhtautumisesta opintorahan korottamiseen:
[Useimmat opiskelijat] kannattavat
[opintorahan korottamista].
[Opintorahan korottaminen] saa [useimpien
opiskelijoiden kannatuksen].
[Opintorahan korottamista] kannatetaan [useimpien
opiskelijoiden piirissä].
[Opintorahan korottamista] [useimmat opiskelijat] kannattavat.
Samaa tarkoittavien lausekkeiden kieliopillinen tehtävä eroaa eri
lauseissa. Ensimmäisessä lauseessa lauseke useimmat opiskelijat on
subjektina ja lauseke opintorahan korottamista on objektina. Sen
sijaan toisessa lauseessa lauseke opintorahan korottaminen onkin
subjektina ja lauseke useimpien opiskelijoiden substantiivin
kannatuksen genetiivimääritteenä. Kolmannessa lauseessa taas lauseke
opintorahan korottamista on objektina niin kuin ensimmäisessäkin,
mutta kun verbi on passiivissa (kannatetaan), lauseessa ei ole subjektia,
vaan tapahtuman tekijät löytyvät postpositiolausekkeesta useimpien
opiskelijoiden piirissä. Neljännessä lauseessa on täsmälleen samat osat
kuin ensimmäisessäkin, mutta sanajärjestys on toinen. Tämän
johdosta lauseet ovat käyttökelpoisia eri konteksteissa; jälkimmäinen sopii
kontrastoivaan yhteyteen (vrt. s. 180).
Prototyyppisissä lauseissa on mukana vain välttämättömiä osia,
mutta kielenkäytössä lauseeseen liittyy muun muassa aikaa, paikkaa,
syytä, tapaa tai määrää ilmaisevia lausekkeita.
Lauseen hierarkkisessa rakenteessa sijamuodot toimivat eri
tasoilla, toisaalta lausekkeen rakenneosissa (Heikin koira, elokuva
vanhenemisesta) ja toisaalta lauseenjäsenissä. Lauseenjäsenten hahmottami-
164

sen kannalta nimenomaan lausekkeen pääsanan muoto on ratkaiseva.
Esimerkiksi perussubjektina olevassa lausekkeessa pääsana on
nominatiivissa, [Heikin koira] haukkuu, ja objektina olevassa lausekkeessa
partitiivissa, Heikin koira syö [metsästä raahaamaansa halkoa].
Lauseen prototyypeistä paljastuu kieliopillisten sijojen eli nominatiivin,
partitiivin, genetiivin ja akkusatiivin käyttö. Semanttisten sijojen
käytön lähtökohtana on niiden merkitys. Lauseiden prototyypeissä on
mukana kaksi erityiskäyttöä: adessiivillä ilmaistaan
Omistuslauseessa omistajaa, [Heikin koiralla] on punainen panta, ja elatiivilla
ilmaistaan tuloslauseessa muutoksen kokijaa, [Heikin koirasta] tuli
yllättävän iso.
ADVLI (SU BJ+)PRED ADVLI ADVLI ADVLI
ADVLI PRED SU BJ ADVLI ADVLI
[pakinat]
ADVLI ADVLI ADVLI PRED
ADVLI PRED ADVLI ADVLI
f- l f f
edelleen
kerrotaan
useilla paikkakunnilla
Rail Show -tapahtumissa
[PÄÄK2]
165

8 Lauseista yhdyslauseiksi
8.1 Päälauseiden puhefunktioita
Kielellisessä vuorovaikutuksessa kuulija tai lukija voi olla tiedon
vastaanottaja, kysymykseen vastaaja taikka pyyntöön, ehdotukseen tai
käskyyn reagoiva. Lausumille syntyy tilanteen mukaan erilaisia puhe-
funktioita.47
Päälause on rakenteensa perusteella joko väite- (deklaratiivinen),
kysymys- (interrogatiivinen) tai käskylause (imperatiivinen). Haku-
kysymyksen alussa on kysymyssana (kuka, mikä, millainen,
missä, miksi, miten) ja vaihtoehtokysymyksessä liitepartikkelin -ko/-kö
sisältävä sana.
Miksi puiston roskaamiseen ei puututa? [mielip]
Onko tällainen julkinen puistokaljoittelu suotavaa,
ja mitä tälle törkeälle roskaamiselle pitäisi tehdä? [mielip]
Ovela manipulaattori voi turvautua kyyneliinkin,
jos ei saa tahtoaan läpi. Kuka silloin vaikuttaa kiusaajalta?
Tahaton kiusaaja saattaa harrastaa kyselemistä: Miks sulia
on tollanen pusero? Mitä varten sun nenä on tuommoinen?
Miksi sä saat aina kiitettäviä? [kolumi]
Kysymyslauseella tekstiin rakentuu usein myös sen retoriikkaan
kuuluvaa dialogisuutta tai interpersoonaisuutta (ks. s. 68,189-192).
Sarasvatin hiekan pääosassa eivät ole ihmiset eivätkä tunteet,
vaan armoton luonto, jonka tasapainoa ihminen horjuttaa omalla
toiminnallaan jatkuvasti. Onko jo liian myöhäistä? [arvos3]
47 Tarkkaan ottaen yhdellä lausumalla voi samassa puhetilanteessa olla
useita puhefunktioita.

Miksi naisten välinen ulkonäköön takertuminen ei ole sovinismia
vaan myötäkarvaan silittelyä?
Mikä voisi olla vastaava miehen ihaileva kiertoilmaisu miehestä?
Sporttinen? Hyi hemmetti. Ylilipevää. [pakinä2]
Mikä mahtaa sitten olla opettajan ja tietokoneen välinen työnjako
tulevaisuudessa? [haasti]
Käskylauseen muodollisena merkkinä on verbin imperatiivimuoto,
mutta ohjailevan (käsky)lauseen funktion voi saada myös indikatiivi-
muotoinen lause (ks. 93,101).
-Olkaa hiljaa! huusi kirahvi, [faabeli]
- Tulevaan mittaamaan, kyllä täällä melkoisen lämmintä on,
Pasi Heikkinen toivottaa uunin edestä, [reP5]
Soita ja kysy lisää numerosta 0123456 [mainos]
Neljäs kieliopin erottama modaalinen lausetyyppi on huudahdus-
lause (eksklamatiivinen), joka ei erotu yhtä selvästi yhdeksi
rakennetyypiksi.
Hanketta on sekä kannatettu että vastustettu, mutta ennen muuta
se on omiaan herättämään hämmästystä: Emmekös me jo tätä
kaikkea tiedä? Eikös meillä kaikilla ole jo pläkkiselvänä mielessämme
korkeakulttuurimme top tenit? Vai onko täällä muka ketään
peruskoulunsa käynyttä, joka ei tuosta vain pystyisi ilmoittamaan suomalaisen
kulttuurin kivijalkoja ja -rekiä ilman minkäänmoista lunttausta oli
sitten kyse kirjallisuudesta, säveltaiteesta tai arkkitehtuurista? [kolum2]
Vai niinkö tosiaankin on käynyt, että Finlandia-talon, Aalto-malja-
kon ja Sibeliuksen asemasta olisi jokin tumma yösydän virinnyt
keskuuteemme epäsopu? Onko käynyt niin, ettei käsityksemme
hyvästä ja parhaasta olekaan enää yksi ja yhteinen? Onko joku kehdannut
kyseenalaistaa savusaunan? [kolum2]
Kirjoitettaessa päälausetyyppi tai sen sävy voidaan myös ilmaista
erilaisilla päättövälimerkeillä (pisteellä, kysymysmerkillä tai
huutomerkillä) tai verkkokielessä tunneikoneilla.
VAUVA tuli - festarit meni? Ei sentään, [ohjaavai]
167

Aira menee keittiöönpä mitä hän näkeekään: isä juttelee äidin
kanssa ryhdikkäänä univormussaan. Isä on elossa! [kerti]
Mikä viileys! Autoilun jälkeen Anttilan ruokaosasto
tuntuu avannolta, [reP5]
Siellä olikin sellaista väkeä, joka oli oikeasti ihan valmista
johki leffaan. Täyttä Felliniä!
huh kun on ärsyttävä :) ('hymyillen')
ai kun on ihana herätä aamulla kouluun :( ('pahalla mielellä')
[Vauras 2008]
Muodon ja funktion suhde ei kysymysten ja käskyjenkään
tapauksessa ole suoraviivainen. Väitelauseella tehdään paljon muutakin kuin
"väitetään”. Kysymyslauseen prototyyppinen tehtävä on
kysymyksen esittäminen, mutta sillä esitetään myös esim. pyyntöjä, ja
käskyjä annetaan monilla, myös lausetta lyhyemmillä lausumilla eikä vain
imperatiivilauseilla.
8.2 Sivulauseet ja infiniittiset rakenteet
Sivulause kuuluu osana toiseen lauseeseen. Se on alisteinen
hallitsevalle lauseelle. Sivulauseen merkkinä on usein alistuskonjunktio
(että, jos, koska, kun, vaikka), mutta myös kysymyslause voi toimia
sivulauseena. Kolmas sivulauseen tyyppi on relatiivilause, joka alkaa
relatiivipronominilla (joka, mikä, myös kuka) tai siitä johdetulla
adjektiivilla tai adverbilla (jollainen, millainen, jonne, minne, jolloin).
Tyypillisimmin joka-lauseet ovat substantiivin määritteenä.
KONJUNKTIOLAUSE
• subjektina tai objektina
Kuvaavaa on, [että monissa maissa ihmiset näkevät oman
ja yhteiskunnan tulevaisuuden varsin eri valossa]SuBj: - [artik2]
Päivi Häkkinen uskoo,[että tietokoneet eivät uhkaa
opettajien asemaa tulevaisuudessakaan]0Bj- [haasti]
• adverbiaalina
Jos kiusattu reagoi, ulkopuolinen voi luulla
kiusattua kiusaajaksi, [kolumi]
168

Putaansuu ei aikoinaan suostunut kompromisseihin,
kun hän vuosien ajan tavoitteli levytyssopimusta. [repi]
Melu pääsee hartioilla esteettä korviin,
vaikka ne olisikin suojattu, [mielip]
Globaalilta osattomuuden laajenemiselta on vaikeaa
myös suojautua, vaikka Euroopassa laitonta maahanmuuttoa
kovin ottein torjutaankin. [artik2]
Oma maa tai omien käsityövälineiden hallinta takasivat
toimeentulon niin, että pienomistaja saattoi kieltäytyä
tekemästä työtä mihin hintaan tahansa, [artiki]
• lausekkeen osana
Venäläiset meritutkijat törmäävät huolestuttaviin [merkkeihin
siitä, että maapallon lämpeneminen on kiihtymässä]: - - [ARVOS3]
ALISTEINEN KYSYMYSLAUSE
• subjektina tai objektina
On epäselvää, [toteutuuko suunnitelma]SuBj.
Nyt Aira ymmärtää,
[miksi isältä ei ole tullut rintamalta kirjeitä]OBj. [kerti]
• lausekkeen osana
Herää [kysymys, kannattaako äänestää].
RELATIIVILAUSE
• substantiivilausekkeen osana
Autosta nousee [mies, jolla on kameralaukku]
ja [nainen, jolla on kukkia], [romi]
Etenkin puhutussa kielessä alisteisen kysymyslauseen alussa on
usein konjunktio että: Minä vähän ihmettelin, että miten se oli niin
äkkiä valmis.
169

Infiniittiset rakenteet
Sivulauseiden lisäksi suomessa voidaan lauseen osina käyttää myös
infiniittisiä rakenteita. Näistä vakiintuneimpia ovat
temporaalirakenteet ja referatiivirakenteet. Ne ovat hyvin pitkälle erikoistuneita
rakenteita niin, että temporaalirakenteella ilmaistaan yleensä kun-lauseen
veroista asiaa ja referatiivirakenteella objektina olevan että-lauseen
veroista asiaa. Edellä mainittuja rakenteita kutsutaan myös
lauseenvastikkeiksi.
Temporaalirakenteella kerrotaan tilanne, jonka aikana tai jonka
jälkeen jotain tapahtuu tai tapahtui: koiran haukkuessa, lehteä
lukiessani, koiran haukuttua, lehden luettuani. Verbi on inessiivisijainen E-infi-
nitiivi tai partisiippimuodosta syntynyt TUA-infiniitti. Ensimmäinen
ilmaisee muun lauseen tapahtuman kanssa samanaikaista
tapahtumaa, jälkimmäinen taas aiempaa tapahtumaa.
Temporaalirakenteessa voi olla genetiivisubjekti tai sitä vastaava possessiivisuffiksi.
--Tomin äiti oli jopa huolissaan pojan piirtäessä hirviöitä
kaiket päivät, [repi]
Saarien pinta-alat kasvavat kaiken aikaa maankohoamisen nostaessa
uutta maata merestä tai saarta ympäröivistä järvistä, [arti K3]
— korppikotkat juoruilivat repiessään palasia savannille
jääneistä ruhoista, [faabeli]
Vapaan hengittämisen estettä raivatessaan he unohtivat hengittää.
[artiki]
Mulla oli kotona niin kuuma heti herättyäni, että ajattelin tulla
vähän kauppaan viilentymään, Anni Roihuvuo hymähtää jääh-
dytellessään maitohyllyjen edessä, [reP5]
Referatiivirakenteella48 kerrotaan tapahtuma usein havaitsemisen
tai ymmärtämisen kohteena tai puheen sisältönä (kuulla koiran
haukkuvan, kertoa koiran haukkuneen, tietää asiasta kerrotun). Verbi on
partisiippimuodosta kehittynyt VAN-, NEEN- tai -TUN-infiniitti. VAN-
muoto ilmaisee havainnoinnin tai ymmärtämisen aikana toteutuvaa
tilannetta, kun taas NEEN- ja TUN-muodot viittaavat varhaisempaan
tilanteeseen. Tässäkin rakenteessa voi olla genetiivisubjekti tai sitä
vastaava possessiivisuffiksi.
48 Referatiivirakennetta on sanottu myös partisiippirakenteeksi.

Suomessa vallalla ollut snellmanilais-hegeliläinen traditio puolestaan
ymmärsi valtion olevan kansakunnan yhteinen mieli. [artik2]
Odotamme jännityksellä mittarin nousevan vähintään
SO asteeseen - - [reps]
Pienen katsomon raakalautapenkeillä ei kukaan voi tuntea
istuvansa turhan takia. [arvos2]
Vanhemmista runsas kymmenen prosenttia on
haastattelututkimuksissa kertonut ostaneensa alkoholia alaikäiselle lapselleen. [pääk2]
Infiniittinen rakenne ei välttämättä ole yhtenä kokonaisuutena lau
seessa, vaan osa voi olla lauseen alussa ja loppuosa jäädä loppuun.
--vielä ensi viikon ajan lämpötilojen luvataan pysyttelevän
hellerajan tuntumassa, [reP5]
Internetin kehityksen onkin sanottu tuoneen näkyväksi uudenlaisen,
ei-markkinavetoisen vaihdon muodon. [artik2]
Finaalirakenteella ilmaistaan toiminnan tarkoitusta (syödä elääk
seen). Tässä on käytössä A-infinitiivin translatiivimuoto, jota ei käyte
tä juuri missään muussa tehtävässä.
Ei tarvitse olla minkäänmoinen citysherpa luritellakseen
kysyjälle kolmen vartin luennon siitä, mikä on oikea suomalainen
tunnelma. [kolum2]
Maahanmuuttajilla on uskomuksia, että yhteiskuntaan sopeutuakseen
heidän pitäisi luopua taustastaan, Isak sanoo. [reP3]

8.3 Yhdyslauseet
Yhdyslause on kokonaisuus, johon kuuluu useampia lauseita.
Peräkkäiset lauseet voivat olla rinnasteisia tai toinen voi olla toiselle alisteinen.
Päälauseet ovat keskenään muodollisesti rinnasteisia, mutta
sivulauseiden suhde voi olla joko rinnasteinen tai alisteinen.
RINNASTEISET PÄÄLAUSEET
Läskeiksi leimatut työntekijät suuttuivat namuboikotista
ja jättivät työnantajalle automaattien palauttamista vaativan
vetoomuksen. - - [uuT2a]
RINNASTEISET SIVULAUSEET
Väitetään, että ihmiset takertuvat turvallisuushakuisesti
vanhoihin rakenteisiin eivätkä suhtaudu muutokseen
positiivisesti, mahdollisuutena. [artik2]
Sfinksissä vai robotissa Lydia katsoo peiliin ja miettii, mikä
havainnoissa on totta, mikä ei, ja miten erottaa nämä toisistaan.
[arvosi]
O Rinnastuskonjunktion yhdistämien lauseiden välissä on pilkku,
paitsi jos lauseilla on yhteinen lauseenjäsen tai yhteinen
hallitseva lause.
PÄÄLAUSE JA SIVULAUSE
Putaansuun opettaja, Matti Nortamo, muisteli STT:n
haastattelussa, [että Tomin äiti oli jopa huolissaan pojan
piirtäessä hirviöitä kaiket päivät]obj. [repi]
Jos mokaa, ei voi pudota kovin syvälle. [artik2]
O Alistuskonjunktion yhdistämä pää- ja sivulause erotetaan
toisistaan pilkulla.
Yhdyslauseissa voi olla useita päälauseita ja sivulauseita.
Seuraavassa on ensin rinnasteiset päälauseet ja sitten jälkimmäiseen
liittyneenä alisteinen, objektina toimiva että-lause.
Aira herää ja huomaa,[ että kamarin ovi keittiöön on auki]oBi• [kerti]
172

Seuraavassa yhdyslauseessa päälauseen jäljessä on kaksi
sivulausetta: syytä ilmaiseva koska-lause ja relatiivilause.
Sanalliseen kiusaamiseen on hankala tarttua, koska kielessä ei ole
[sanoja tai rakenteita, jotka olisi varattu vain ilkeilyyn]. [kolumi]
Yhdyslauseen alussa sivulause ilmaisee asiaintilan, jonka valossa
hallitseva lause tulkitaan. Seuraavassa tällainen tehtävä on
rinnasteisilla kuri-lauseilla. Niiden hallitseva lause on päälause, johon
liittyy kiinteästi feuin-lause (tuntuu kuin hän leijailisi vrt. tuntuu
kevyeltä). Yhdyslauseen lopussa on vielä kokonaisuuteen ilman konjunktiota
liittyvä toinen päälause.
Kun isä tulee Airaa vastaan ja ottaa syliinsä, Airasta tuntuu
kuin hän leijailisi, niin iloinen hän on. [kerti]
Yhdyslauseen rakenne voi mutkistua vielä sitäkin kautta, että
mukana on infiniittisiä rakenteita.
Vaarallinen matka halki aavikon ja meren jäi kuitenkin lopulta
toteutumatta, kun kauppias katosi etumaksujen kera [ottamatta
uudelleen yhteyttä]. [artik2]
Semanttisesta näkökulmasta katsottuna yhdyslauseiden rinnastus-
ja alistussuhteet eivät aina näytä näin selviltä. Esimerkiksi rinnastus-
konjunktio sillä on merkitykseltään lähellä alistuskonjunktioita.
Tulevaisuudessa eniten kasvaa Ahvenanmaa, sillä sen vierellä
olevat Lemland ja Eckerö tulevat muutaman tuhannen vuoden kuluessa
yhtymään Ahvenanmaan pääsaareen. [artik3]
Puhekielessä, kuten Seuraavassa haastattelijan vuorossa,
konjunktiot voivat lauseiden merkityssuhteiden sijaan rakentaa
vuorovaikutuksen retoriikkaa, jolloin ne muistuttavatkin dialogipartikkeleita.
eli jos voisit aluksi kertoo ihan että kuinka kauan sää oot ollu opettajana
173

9 Kielioppi teksteissä
9.1 Osallistujarooleja
(1) Kalle särki maljakon
(2) Maljakko särkyi
(3) Kallelta särkyi maljakko
(4) Maljakko(kin) särjettiin
Onko lauseiden merkitys sama? Ensimmäinen (1) on prototyyppi-
nen transitiivilause, jonka subjekti Kalle nimetään teon tekijäksi.
Toinen (2) on intransitiivilause. Sen predikaattina on särkeä-verbin ref-
leksiivijohdos särkyi, joka häivyttää tekijän ja siirtää subjektiksi sen
mikä särkyi eli maljakon. Kolmannesta (3) lauseesta käy ilmi tekoon
osallinen, mutta ablatiivimuoto Kallelta tekee hänestä tapahtuman
kannalta vähemmän vastuullisen. Tämä sivullisuuden vaikutelma
konkretisoituu kieliopillisesti siten, että Kallelta on lauseenjäsenenä
adverbiaali. Neljännen (4) lauseen predikaattiverbi on passiivimuoto
särjettiin. Se edellyttää tahallista tekoa ja myös henkilötekijää, joka
kuitenkin jätetään syystä tai toisesta mainitsematta.
Esimerkit havainnollistavat, että kielenkäyttö on
puhujan/kirjoittajan valintojen tulosta. Siihen, miten jokin tapahtuma ilmaistaan,
vaikuttavat vakiintuneet sanomisen tavat ja näkökulma. Puhetilanteen
ja vuorovaikutuksen kannalta ei ole samantekevää, miten maljakon
rikkoutumisen aiheuttaja ilmaistaan. Siihen voi vaikuttaa tekstilaji,
tarkoitus tai tilanne; joskus on kysymys syyttävästä ja joskus
puolestaan kasvoja suojelevasta ilmaisutavasta. Tällaisia valintoja voimme
tarkastella osallistujaroolien avulla.
Lauseenjäsenillä on erilaisia rooleja verbin ilmaisemassa
tilanteessa. Osallistujarooli tarkoittaa sitä, miten jäsen osallistuu verbin
ilmaisemaan tilanteeseen. Keskeisiä semanttisia rooleja ovat tekijä eli
toiminnan elollinen alkuunpanija sekä kokija eli tunteen tai muun
174

mentaalisen tilan tai muutoksen elollinen osapuoli. Rooleja ovat myös
esim. instrumentti eli väline ja tunneverbien yhteydessä
tunnetilan ärsyke. Prototyyppisissä transitiivi-ja intransitiivilauseissa
subjekti on tekijä ja objekti kohde. Näiden tyypillisten tapausten
lisäksi kieliopillisella subjektilla ja objektilla on muitakin osallistujaroole-
ja, niin kuin alla olevasta taulukosta käy ilmi.
On siis huomattava, että osallistujaroolit ovat tekstin kirjoittajan/
puhujan tekemiä valintoja. Niiden avulla kirjoittaja näet kutoo tekstiin
aiheen ja näkökulman lisäksi myös tekstin tavoitteen. Näin ollen hän
voi tehdä puheena olevasta henkilöstä aktiivisen tekijän,
aiheuttajan tai KOHTEEN.
TEKIJÄ
Se, joka panee alulle
subjekti
Poliisi pidätti tuhopolttajan.
(agentti)
tai aiheuttaa
toiminnan
Seurue veti uhrin rantaan, soitti hätäkeskukseen ja aloitti
elvytyksen.
Elollinen,
tarkoituksellinen toimija
Kaverukset perustivat useita bändejä.
Ruotsalaisyhtiön työntekijät joivat limsaa ja söivät
karkkeja.
Firma poisti karkkiautomaatit tiloistaan.
Hämmästyneet työntekijät ovat jättäneet jo protesti-
adressin ammattiliittonsa kautta.
Saari tekee kaloja myös valokuvien perusteella.
kohde
Se, joka käy läpi tilan
objekti
Piilotin suklaat.
(patientti)
tai sijainnin
muutoksen
Mies poltti kirjeet.
tai johon muuten
subjekti
Kirjeet paloivat poroksi.
kohdistuu toiminnan
Kadonnut kissa löytyi naapurista.49
vaikutus
tulos
Se, joka on tulos tai
tuotos siitä, mitä
tapahtuu
objekti
Koulu perustettiin vuonna 1867.
Voitko laittaa tänään ruokaa.
kokija
Se, joka käy läpi tai
subjekti
Lähiseudun väki tunsi äkkiä voimakkaan tärähdyksen.
HYÖTYJÄ
kokee jonkin
menNoin30-vuotias henkilö hukkui kanavan alapuolella.
taalisen tapahtuman
UHRI
tai tilan
Heräsin keskellä yötä.
HUONO-
ONNINEN
tai johon jotenkin
vaikutetaan
mentaaMies joutui auton yliajamaksi.49
Mäkinen tuli valituksi.49
OMISTAJA
Hän ajautui aikoinaan alalle sattumusten kautta --49
lisesti.
Tajunnallinen, siis
elollinen osallistuja.
objekti
Minua harmittaa tuollainen käytös.
adverbiaali
Se [fasaani] koettelee kotipuutarhuria nokkimalla maasta
herneen siemenet, kuopimalla perunavakoja sekä
kaivamalla pikkusipuleita ja pikkutaimia ruoakseen.
Minulta hävisi passi.
--joille lisä kilot aiheuttivat verenpainetta, toisille jopa
aikuisiän diabetesta.
49 Ison suomen kieliopin mukaan nämä ovat monipersoonaisia passiivirakenteita
(ks. s. 131, alaviite 43).
175

VASTAANOTTAJA
Se, joka vastaanottaa
jotakin
adverbiaali
subjekti
Palkinto annettiin nopeimmalle.
Kaikki osallistujat saivat diplomin.
LÄHTÖKOHTA
Se, jolta tai mistä jokin
tulee.
adverbiaali
Sain kirjeen Marjalta.
Myös lehdistä lähtee hierottaessa makea tuoksu
Puolet kaloista tulee etelärannikolta
Kun Saimaasta nousee suuri hauki,
SYY
(aiheuttaja)
Se, joka aiheuttaa
jotakin, mutta ei toimi
tietoisesti
Usein jokin eloton.
subjekti
Vaalipäivän sää ratkaisee, kuinka suuri
osallistumisprosentti on.
ärsyke
Se, joka aiheuttaa
tunteen kokijalle
Yleensä tunneverbien
yhteydessä
subjekti
adverbiaali
objekti
Minua harmittaa tuollainen käytös.
--työntekijät suuttuivat namuboikotista.
Lapsi pelästyi koiraa.
VÄLINE
(instrumentti)
Se, jota agentti
käyttää apuvälineenä
toiminnassa.
subjekti
objekti
adverbiaali
Tietokone laskee meille tuloksen.
Puolue käytti kyselytutkimusta kannatuksen arvioimiseksi.
Hätä luukku rikotaan vasaralla, joka roikkuu vieressä.
Esimerkiksi subjekti voi siis olla eri lauseissa eri roolissa. Joskus
se on TEKIJÄNÄ, joskus KOKIJANA, joskus VASTAANOTTAJANA, joskus
jopa välineenä. Puhuja voi valita tietyn näkökulman tilanteeseen
esittäessään asian subjektista lähtien. Subjekti ymmärretään
helposti aktiiviseksi osallistujaksi, kun taas objekti ja adverbiaali
ymmärretään passiivisiksi osallistujiksi. Esimerkiksi lauseessa Traktori
perkasi ojan traktori esitetään tapahtuman aikaansaajana, aktiivisena, kun
taas lauseessa Isäntä perkasi ojan traktorilla traktori on selvästi
välineen roolissa ja isäntä on aktiivinen toiminnan suorittaja, agentti.
Vastaavasti lauseessa Traktori ajoi metsässä traktori on aktiivinen, kun
taas objektina ollessaan lauseessa Isäntä ajoi traktoria metsässä
traktori on passiivinen kohde.
Osallistujaroolit käyvät ilmi joskus yksittäisistä lauserakenteista.
Isänsä sodassa menettäneen Aira Samulinin elämästä kertovassa
lehtikirjoituksessa päähenkilö saa lapsuudenajan kuvauksessa kokijan
roolin: hän ikävöi, näkee unta, hänestä tuntuu kuin hän leijailisi.
Mutta nykyisessä elämässään hän onkin aktiivinen tekija, joka pystytti
talonsa pihalle graniittisen patsaan - -.
Airalla on ikävä isää. -- Yhtenä yönä Aira näkee unta. Isä tulee unessa
Airan sängyn viereen ja silittää tämän päätä... Aira herääjä huomaa,
että kamarin ovi keittiöön on auki. Keittiöstä kuuluu iloista
puheensorinaa ja kuppien kilistelyä. Aira menee keittiöönpä mitä hän näkee-
kään: isä juttelee äidin kanssa ryhdikkäänä univormussaan. Isä on
elossa! Kunnanviraston naiset olivat väärässä. Kun isä tulee Airaa
176

vastaan ja ottaa syliinsä, Airasta tuntuu kuin hän leijailisi, niin
iloinen hän on.- - Kuusi vuotta sitten Aira Suvio-Samulin pystytti
talonsa pihalle graniittisen patsaan isästään, joka kaatui jatkosodan
alussa. [kerti]
Reportaasissa "Julkkistalouden perusteet” hyötyjän rooli on
annettu sekä julkkiksille että lehdille. Aktiivisina tekijöinä ovat
managerit ja konsultit, joista erikseen mainitaan Wille Wilenius: hän auttaa
ihmisiä pääsemään valokeilaan tai rahastamaan häillään.
Julkkistalouden peruspilarit ovat julkkikset ja v\\Ude\ehdet. Julkkikset
tarvitsevat julkisuutta edistääkseen bisneksiään. Viihdelehdet
puolestaan tarvitsevat julkkiksia sivuilleen, koska julkkisuutiset ja
paljastukset myyvät.
Lehtien ja julkkisten välillä hyörivät konsultit ja managerit, jotka
vetävät välistä oman osuutensa.
Wilenius auttaa työkseen ihmisiä pääsemään valokeilaan tai
esimerkiksi rahastamaan häillään. Hän nosti muun muassa Fingeroossin
julkisuuteen ja keksi häät, joissa salarakas ratsasti Seiskan bileisiin
hevosella. [REP2]
Osallistujaroolit voivat edellisten esimerkkien tapaan käydä ilmi
yksittäisistä lauserakenteista. Mutta myös koko teksti voi rakentua
niin, että se tukee tiettyjä osallistujarooleja. Tältä kannalta prototyyp-
pisin tekstilaji on satu. Tunnettuja sadun osallistujarooleja ovat
SANKARI
SANKARIN VASTUSTAJA
SANKARIN KILPAILIJA
LAHJOITTAJA
AUTTAJA
SANKARIN OBJEKTI
Sadun roolit ansaitsevat huomiota laajemminkin. On nimittäin
tavallista, että niitä hyödynnetään lehtikirjoituksissa, jopa
kokonaisissa lehtidiskursseissa. Sadun malli on suosittu juuri siksi, että se on
tuttu. Kriittisen lukijan on tärkeää huomata, että kysymyksessä ovat
nimenomaan kirjoittajien/toimittajien konstruoimat roolit,
myyttiset hahmot, jotka sopivat tiettyyn kulttuurikontekstiin ja jotka
johdatelevat lukijaa luomaan julkisuuden henkilöistä tietynlaisia
mielikuvia. Sankari on aktiivinen tekijä ja sankarin objekti on kohde.
Lisäksi saduissa on muita rooleja, jotka eivät ole tuttuja
kieliopillisina osallistujarooleina.
177

Reportaasi "Pullopanteilla kielet kitaraan. Lordin tie huipulle on
ollut pitkä, raskas ja rahaton" [repi] on tyypillinen esimerkki sadun
muotoon laaditusta sankaritarinasta, sankari on Lordi, Tomi
Putaansuu, määrätietoinen, tinkimätön ja peräänantamaton / Hän on koko
ajan tehnyt omaa juttuaan, eikä ole välittänyt naureskelijoista / Joko
tehdään meidän tavalla tai ei ollenkaan, Putaansuu kertoi Helsingin
Sanomien haastattelussa 2003. [repi]
sankarin vastustajia ovat levy-yhtiöt (Levy-yhtiöt suhtautuivat
Lordiin aluksi nuivasti) ja "naureskelijat”: eikä ole välittänyt
naureskelijoista. auttajia ovat opettaja Matti Nortamo: Sanoin, että anna pojan
piirtää ja äiti. lahjoittajana voi pitää Pete Riskin äitiä: Kaveri Pete
Riskin äiti ryhtyi kutsumaan Putaansuuta Lordiksi. Sankarin
objekteja, tavoitteita, jotka hän saavuttaa, ovat levytyssopimus ja eurovii-
suvoitto: - - hän- - tavoitteli levytyssopimusta - ja tietysti sadun
prinsessa: talousrikostutkijana työskentelevä Johanna. Sadun sankari on
puoleensavetävä hahmo, johon lukija voi helposti samastua. Hän on
aktiivinen, lannistumaton ja hän joutuu kohtaamaan vaikeudet yksin,
mutta hän selviytyy voittajaksi aktiivisuutensa, pelottomuutensa ja
sitkeytensä ansiosta.
Subjektin roolin muuttuminen
verbin johtamisen seurauksena
Kun verbistä johdetaan toinen verbi, voi käydä niin, että
lauseenjäsenten roolit muuttuvat. Näin kävi edellä mainitussa esimerkissä (s. 174)
Maljakko särkyi. Joskus osallistujien määrä supistuu niin, että perus-
verbi tarvitsee sekä subjektin että objektin, mutta verbijohdos vain
subjektin. Tällä tavalla eroavat toisistaan verbit pelastaa ja
pelastautua. Kunpelastaa-verbi tuo lauseeseen sekä agentin että patientin,
Koiranulkoiluttaja pelasti kalastajan jäistä, niin pelastautua-ve rbi tuo
mukanaan vain yhden osallistujan, joka on samalla sekä agentti että
patientti: Kalastaja pelastautui jäistä. Tällaisen refleksiivisen
johdoksen subjektilla on siis tavallaan kaksoisrooli:
Tyttö peseytyi = Tyttö pesi itsensä.
Yksi osallistuja on myös sellaisessa tapahtumassa, jossa subjekti on
muutoksen läpikävijä: Puu kaatuu; Monet kilpailijat karsiutuivat;
Kirjamme vaihtuivat. Verbit kaatua, karsiutua ja vaihtua ovat johdoksia
verbeistä kaataa, karsia ja vaihtaa. Näiden ns. automatiivisten
johdosten ilmaisema muutos voi tapahtua itsestään, tai sen voi aiheuttaa
jokin muu kuin subjekti, joka on rooliltaan neutraali tai kokija.
178

MUUTTAMIS VERBISTÄ MUUTTUMISVERBI
siirtää > siirtyä, kastaa > kastua, panna > paneutua, kääntää > kääntyä,
pilata > pilaantua, kirjoittaa > kirjoittautua, hidastaa > hidastua
Vastaavasti roolit vähenevät, kun verbistä löytää tehdään verbi
löytyä. Verbin löytää subjekti on agentti ja objekti kohde, Koira löysi
kalastajan, kun taas passiivijohdoksen löytyä kanssa kohde
ilmaistaan subjektilla, Kalastaja löytyi. Nämä verbit ovat vakiintuneet
esittämään sellaista prosessia, jossa siirtyjä ei liiku omasta aloitteestaan
eikä omin voimin.
Verkottuminen on hyvä ratkaisu - nimittäin työelämässä selviytymiseksi.
Verkottaminen on hyvä ratkaisu - nimittäin häirikköoravan torjumiseen.
Osallistujien määrä voi myös johdoksessa lisääntyä. Muuttamisjohdos
ilmaisee kantaverbin tarkoittaman asian aiheuttamista tai
aikaansaamista: pudottaa, nukuttaa, pienentää, eksyttää, elvyttää. Esimerkiksi
pudottaa-verbillä ilmaistaan tapahtumaa, jossa on mukana sekä tekijä
(pudottaja) että kohde (putoava asia), kun taas pudota-verbillä
ilmaistaan tapahtumaa, jossa on vain patientti (putoava asia).
MUUTTUMISVERBISTÄ M U UTTAM ISVE R B I
elää > elättää, nukkua > nukuttaa, pudota > pudottaa,
kävellä > kävelyttää, päästä > päästää, kilistä > kilistää
9.2 Informaatiorakenne
Lauseen informaatiorakenteen perusajatuksia on se, että
tekstilauseessa näkyy tekstin puheenaiheen etenemistä tukeva jako. Sen
lähtökohtana on kahdenlainen ajattelu: toisaalta lauseen jakautuminen
tuttuun ja uuteen tietoon ja toisaalta teemaan ja teemaan. Tuttu-
uusi-jako tarkoittaa sitä, että lauseessa on ensiksi tarjolla jotakin,
minkä kuulija/lukija voi ottaa vastaan tuttuna, ja sen jälkeen
täydennykseksi tulee jotakin uutta - tai ainakin sellaista, mihin vastaanottajan
huomio halutaan tässä yhteydessä kiinnittää. Teema-reema-jäsennyk-
sessä on kysymys sanoman lähtökohtana olevasta aiheesta ja sen
täydennyksestä: ensin on puheenaihe ja sitten se, mitä siitä sanotaan.
Suomen kielen tekstilauseen sanajärjestys riippuu kolmesta
seikasta: lauseen prototyyppisestä sanajärjestyksestä, tekstin informaa-
tiorakenteesta ja lauseenosien painotuksesta. Peruslähtökohtana on
179

lausetyypille ominainen sanajärjestys. (Lauseiden perustyyppejä on
käsitelty luvussa 6.1.)
Puheenaiheen osoittavan teeman paikka on suomenkielisessä
lauseessa tyypillisesti finiittiverbin edessä. Siihen asettuu yleisimmin
myös tuttua asiaa tarkoittava lauseke. Aiemmin mainittu tuttu-uusi-
kahtiajako voi toteutua, kun reemaa edustavat predikaatti ja sen
jäljessä olevat lauseenosat. Teeman edessä esiintyy näet suomen
kielessä usein lauseke, joka on tavallisesti ajan tai paikan ilmaus. Teeman
eteen asettuvalla aineksella on usein kohesiivinen, tekstin retoriikkaa
rakentava tehtävä. Tämä näkyy kiinnostavasti Susanna Shoren (1992)
esittämässä suomen ja englannin vertailussa:
Liikunnantarpeensa se [kissa] saa tyydytetyksi jopa
kaupunkiasunnossa, tarpeensa se suorittaa lehtisilpulla tai muoviritilällä pohjustettuun
vatiin. Kun hoito tapahtuu omassa kodissa, ei lemmikkinsä takia
joudu kiistaan muiden kanssa. Se onkin aikamoinen helpostus, kun
tietää kuinka usein koirtantaluttajat saavat ulkopuolisten kiukut
niskoilleen. Omakotitalossa kissa oppii pysymään omassa pihapiirissä, jos se
on pienestä pitäen tottunut siihen...
Its [a cat's] need for exercise gets to be satisfied even in an apartment
house, its business can be done in a basin lined with paper shreds or
with piece of perforated plastic at the base. When things are taken
care of in your own home, then you're unlikely to get into a quarrel
with others because of your pet. This is quite a relief when you know
how often people out vvalking dogs are subject to the abuse of outsid-
ers. In a detached house, on the other hand, a cat learns to stay vvithin
the confines of the yard, if, from the time that it is small, it is used to
thefactthat--
Tekstin pääpuheenaiheena ja lauseiden teemana on kissa.
Viimeisen virkkeen adverbiaali Omakotitalossa on teemaa edeltävä
sivuteema. Sivuteeman vaikutus käy ilmi englanninkielisestä käännöksestä,
johon on lisätty konnektiivinen ilmaus (In a detached house,) on the
other hand. Lauseenalkuinen paikan adverbiaali rakentaa siis tässä
tapauksessa retorisen vastakkainasettelun kaupunkitalon ja
omakotitalon olojen välille; kontrastia on pohjustettu aiemmin7'o^a-partik-
kelilla (jopa kaupunkiasunnossa). Esimerkki osoittaa havainnollisesti,
millaisia voivat olla suomen kielen teemajäsennyksen retoriset
mahdollisuudet.
Seuraavassa tekstien informaatiorakennetta analysoidaan kenttä-
kuvauksen avulla. Keskeisenä siinä on teemapaikka, johon
teemana toimiva nominaalinen lauseke tyypillisesti asettuu. Teema voi olla

subjekti, mutta myös muu lauseenalkuinen jäsen, kuten objekti,
adverbiaali tai predikatiivi. Teeman valinta määrittyy sen mukaan, mikä on
puheenaiheena oleva asia ja mistä näkökulmasta sitä tarkastellaan.
loppukenttään asettuu tyypillisesti predikaatti lauseenloppuisine
täydennyksineen. Teemapaikan edellä on esikenttä, johon voi
sijoittua objekti, muu täydennys tai määrite, mutta myös verbi, sivulause
tai konnektiivi. Usein tekstilauseen esikenttään sijoittuu lähteeseen
viittaavia ilmauksia.
ESIKENTTÄ TEEMA
LOPPUKENTTÄ (REEMA)
[mutta]
Rosa Liksomin
novellikokoelma Tyhjän tien paratiisit
vuodelta 1989
Kirjan
Liksomin kirjan
Rosa Liksomin tuotantoon
Hänen tekstejään
nyt julkaistava käännös
Liksomin seuraava teksti-
kokoelma Maa
ilmestyy Yhdysvalloissa ensi
helmikuussa nimellä Dark Paradise.
kustantaa Dalkey Archive Press.
kääntää alallaan arvostettu David
McDuff, joka on kääntänyt mm.
Dostojevskin ja Tolstoin teoksia.
kuuluu novelleja, sarjakuvaa ja yksi
romaani.
on käännetty monille kielille
on poikkeuksellinen, koska
suomalaisia kirjoja käännetään harvoin
kokonaisuudessaan Yhdysvalloissa.
ilmestyy WSOY:n kustantamana
elokuussa [11UT3]
Lauseiden informaatiorakenteen analyysi osoittaa muutamia
tekstien tyylipiirteitä. Yllä olevan uutistekstin [UUT3] ensimmäisen
lauseen teemaosa on laaja: se koostuu kahdeksan sanan substantiivi-
lausekkeesta. Kysymys on ilmeisesti uutisgenreen vakiintuneesta
retoriikasta, jossa olennaista tietoa pyritään tuomaan
mahdollisimman alkuun - tässä tapauksessa teemaosaan. Alku on rakennettu
olettaen, että Rosa Liksom ja hänen tuotantonsa on lukijalle jossain
määrin tuttua tietoa. Uutisen edetessä teemat kevenevät. Toinen
uutistekstille ominainen piirre on se, että uutisen aloittavan substantiivi-
lausekkeen pääsana on konkreettinen substantiivi.
ESIKENTTÄ TEEMA LOPPUKENTTÄ (REEMA)
satojen tuhansien eurojen vahingot aiheut- oli täysin käsittämätön,
tanut ja ihmiset todelliseen vaaraan saattanut
Nokian kaupungin vesikatastrofi
Silti tapahtuman kuvaukset tuntuivat jotenkin tutuilta.
Niissä eli ajoittain tieteistarinoiden henki.
181

Todellisuus
[mutta]
sepite
muuttuu hyvin harvoin suoraan
uskottavaksi fiktioksi,
voi olla todempaa kuin todellisuus.
[KOLUM3]
Uutisgenreä tyyliltään myötäilevä on myös yllä olevan kolumnin
[KOLUM3] alku: lauseke on peräti 13 sanan mittainen. Sen jälkeen tee-
malausekkeet muuttuvat kevyemmiksi. Kirjoittaja siirtyykin
käsittelemään aihetta ja sen uutisointia yleisesti ja laajentaa tarkastelua
toden ja fiktion eron pohdinnaksi. Itse asiassa kolumnin kirjoittaja on
rakentanut ensimmäisen lauseen tuttu-uusi-periaatteen mukaan:
oletuksena on, että lehden lukijoilla on mielessään vuoden 2007 lopussa
tapahtunut vesikatastrofi ja sen haitat. Teemalausekkeen painavuus ei
tuttuutensa vuoksi tässä tapauksessa näytä vaikeuttavan lukemista.
ESIKENTTA
TEEMA
LOPPUKENTTÄ (REEMA)
Harvoin
[sillä]
Käytännössä
useimmiten
Tuoreessa
Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä
Alkoholin välittäminen alaikäiselle
siitä
välittämistä
alkoholin välittäjät
Vanhemmista runsas kymmenen
prosenttia
Stakesin tutkijat
aikuiset nuoret
Täysikäiset nuoret
on rikos,
rangaistaan.
on vaikea näyttää toteen, koska --
eivät ole nuorille tuntemattomia.
joko heidän omia vanhempiaan tai
täysikäisiä kavereitaan.
on haastattelututkimuksissa kertonut
ostaneensa alkoholia alaikäiselle lapselleen.
selvittävät mielenkiintoista moraalista
ongelmaa, jonka
kokevat, kun alaikäinen kaveri tai sisarus
pyytää välittämään alkoholia.
välittävät mieluummin alkoholia alaikäisille
kavereilleen kuin omille nuoremmille
sisaruksilleen. [pääki]
Pääkirjoituksen [pääki] puheenaiheena on alkoholin välittäminen
alaikäisille nuorille. Predikaattiverbin eteen teeman paikalle
asettuvat tähän pääteemaan liittyvät (ala)teemat. Teeman edelle on
sijoitettu adverbiaaleja: harvoin, käytännössä. Lauseke tuoreessa Yhteiskunta-
politiikka-lehdessä on funktioltaan toisenlainen: se ilmaisee tiedon
lähteen. (Vaihtoehtoinen teemajäsennys on se, että tietoon viittaava
päälause sijoitetaan kokonaan esikenttään.) Lähdetieto onkin
tyypillinen teemanetinen aines, sillä esikentässä on usein tietoa
kehystävä, tiedon alkuperää ilmaiseva aines. Sellainen on sivuteemana myös
Seuraavaksi esiteltävässä tietotekstissä, jonka teemana on alus nimel-
182

tä Francesca di Rimin [kert2]. Myöhemmin kehystäviksi sivuteemoiksi
asettuvat kaksi temporaalista sivulausetta ja yksi konnektiivi.
ESIKENTTÄ TEEMA
Tarun mukaan Francesca
Italialaiset
ja kun laivaa ammut- se
tiin vuonna 1944
Liittoutuneiden partioiva
lentokone
Viisi liittoutuneiden
lentokonetta
ja kun ammuskelu laivan kapteenilla
alkoi,
Kapteeni
siitä syystä laiva
Fransesca di Rimin
Sen masto
Alus
Laivan rahtina
LOPPUKENTTÄ (REEMA)
oli italialainen ammusalus toisen
maailmansodan aikana.
vaihtoivat kuitenkin saksalaisten puolelle
purjehti Saksan lipun alla.
tähysteli laivan Kornati-saaristossa
ja ilmoitti siitä tukikohtaan Splitissä.
saapui kohti Fransescaa
ilmeisesti oli koneistossa vika eikä
hän voinut enää pysäyttää alusta.
heitti ankkurin mereen, jotta alus
ei törmäisi täyttä vauhtia Kaprije-saareen
makaa kaula Kaprije-saaresta poispäin.
lepää 50 metrin syvyydessä oikeinpäin
vain hiukan kallistuneena.
on noin 30 metrin syvyydessä ja kansirakenteet
tulevat vastaan 40 metrin syvyydessä.
on lähes ehjä sivussa olevaa pommituksen
aiheuttamaa reikää lukuun ottamatta.
oli ammuksia joista osa räjähti pommituksessa. [kert2]
9.3 Tekstien monet äänet
Oman puheen tai kirjoituksen lomassa esitetään usein muiden
tekstien katkelmia. Tällainen tekstienvälisyys tuo tekstiin muita ääniä
- puhutaan moniäänisyydestä. Konkreettisimmillaan moniäänisyys
on puheessa: eri äänet voi kuulla paitsi tyylin, myös äänensävyn
vaihtelun perusteella. Seuraavassa Rita kertoo kotonaan sattuneista
tapahtumista. Selostaessaan vanhempiensa kanssa käymäänsä keskustelua
hän muuttaa äänensävyä (muutos osoitettu @-merkein). Hän referoi
sekä vanhempiaan että itseään.
vanhemmat sanoo @tee sitä tee tätä@ ja mä vaa sitte sanon
vastaa @en todellakaan tee@ ja meen omaan huoneesee ja
paiskasen oven kiinni.
183

Tarkkaan ottaen Rita osoittaa puheen lainaukset kahdella tavalla:
prosodian muutosten lisäksi myös mainitsemalla puhujan ja
käyttämällä puheaktiverbejä: vanhemmat sanoo, mä sanon.
Lainatun osan rajat osoitetaan teksteissä eri tavoin.50 Joissakin
tekstilajeissa, kuten tutkielmissa, esitelmissä, haastatteluissa ja
uutisissa, lähde on tapana ilmoittaa tarkasti; joissakin toisissa, kuten
esseissä, kaunokirjallisissa teksteissä vieraan äänen voi usein päätellä vain
sananvalinnan ja tyylin vaihtelun perusteella.
Pakko on se viimeinen tekijä, joka panee ottamaan ne askelet,
joita ei muka muuten ole uskaltanut ottaa. Luovuus vaatii
turvallisuutta, jonka lapsi osaa luoda leikkiinsä. [KOLUM3]
Myös pluskvamperfekti (ks. s. 99) ja konditionaali voivat toimia
referoinnin merkkeinä:
Toisen pusero, nenä tai hyvät numerot häiritsevätpä kyselijää
ohjaakin sama motiivi kuin tahallisia kiusaajia: kaikkien pitäisi
olla samasta muotista kuin kiusaaja itse. [kolumi]
Lehtihaastatteluun kuuluu haastateltavan puheen
dokumentointi: Usein käytetään haastateltavan nimeä ja puheaktiverbiä, kuten
esim. —professori NN toteaa; Hän ei usko siihen, että —. Lukija voi
päätellä haastateltavan puheen rajat myös muista referointia kehystävistä
johtoilmauksista, kuten Häkkisen mielestä - -, Hänen mielestään - -.
"Sinä, puukko, sentään”,
lusikkaneito kihersi
ja puukkoa silmäsi,
"olet terävin kaikista.”
[Hilkka Utriainen: Lusikkalaatikossa. Lahden runomaraton]
Leena Krohnin kirjan Sfinksi vai robotti arvostelussaan Tuula
Koukku viittaa kirjan henkilöihin, Lydiaan ja Suleviin,ja selostaa heidän
toimintaansa ja ajatteluaan (miettii). Hän mainitsee henkilöistä lisäksi
vakuutustarkastaja Endin ja selostaa hänen ajatuksiaan osoittaen sen
50 Puheen tai kirjoituksen sijoittaminen oman tekstin osaksi on Isossa suomen
kieliopissa määritelty referoinniksi. Se kattaa sekä epäsuoran (selostavan) että suoran
esityksen (sitaatin). Selostava referointi ja suora sitaatti on kuitenkin tarpeen
käsitteinä erottaa toisistaan esimerkiksi kirjoittamista harjoiteltaessa.
184

puhe- tai ajatteluverbillä oivaltaa. Sen jälkeen hän siteeraa kirjan
kertojan ääntä osoittaen sen lainausmerkein.
Sfinksissä vai robotissa Lydia katsoo peiliin ja miettii, mikä
havainnoissa on totta, mikä ei, ja miten erottaa nämä toisistaan. Sulevi alkaa
yhtäkkiä nähdä ajan. Maata lähestyy komeetta, joka on neljä kertaa Maan
kokoinen seuralainen. Maapallo on onttoja painovoima nurinkurin.
Keitto-lautaseen syntyy mustan aukon kultainen singulariteetti.
Mielestäni paras on kertomus vakuutustarkastaja Endistä, jonka
taloja tontti yhtenä aamuna leijuvat avaruudessa. Tätä ei edes super-
koti-vakuutus korvaa, End oivaltaa. "Mitä voimme tehdä silloin, kun
emme voi tehdä mitään? Kallistaa päätämme niin kuin
vakuutustarkastaja End, jotta näkisimme paremmin pilvet.” [arvosi]
Kertojan valta vaihtelee
Ilta-Sanomat ja Helsingin Sanomat käsittelivät kesäkuussa 2006
palstoillaan samaa huvittavaa tapahtumaa, mutta toimittaja-kertojan
roolit ovat niissä erilaiset.
Helsingin Sanomat 28.6.2006
Tukevilta karkit
pois työpaikalla |
Ruotsalaisyhtiön työntekijät joivat limsaa ja söi- |
vät karkkeja niin ahnaasti, että heistä tuli
paksukaisia - ainakin yrityksen johdon mielestä, joka j
poisti yhtiön tiloista juoma- ja makeisautomaatit. I
Sundsvallissa toimivan Kubal-teollisuusyrityk- !
sen johto ei katsonut suopeasti tukevoituneita !
työntekijöitään, joille lisäkilot aiheuttivat veren-
j painetta, toisille jopa aikuisiän diabetesta.
I Henkilöstöjohtajan mielestä tehokkain keino
j kalorikemujen keskeyttämiseen työpaikalla oli
| viedä sieltä pois houkutuksia pursuavat makeis- [
automaatit.
Läskeiksi leimatut työntekijät suuttuivat namu-
boikotista ja jättivät työnantajalle automaattien
| palauttamista vaativan vetoomuksen.
Karkin syönti töissä saattaa jatkua, sillä työn- j
antaja ei saa puuttua eväsnamuihin tai -limuihin.
[uuT2a]
Helsingin Sanomien kirjoituksessa kuuluu tapahtumaa
selostavan toimittajan ääni. Koko kirjoitus on ikään kuin
tarinankerrontaa: tapahtumat etenevät imperfektimuodossa, joka onkin
tyy185

pillinen kertomuksen aikamuoto: joivat, tuli, poisti, ei katsonut,
aiheuttivat, oli, suuttuivat. Lopussa toimittaja-kertoja arvioi
tapahtumien tulevaa kulkua preesensmuotoisilla modaaliverbiketjuil-
la saattaa jatkua ja ei saa puuttua. Kerronnassa onkin tavallista,
että kertomuksen kommentointi on joko preesens- tai perfektimuo-
dossa (ks. s. 96-98). Tarinankerronnan piirteitä uutisessa on
muitakin: tyyli poikkeaa selvästi uutisgenren neutraalista sävystä:
söivät karkkeja niin ahnaasti, että heistä tuli paksukaisia/ tehokkain
keino kalorikemujen keskeyttämiseen/ Läskeiksi leimatut työntekijät
suuttuivat namuboikotista/eväsnamuihin ja -limuihin.
Tarinankerronnan piirteisiin sopii myös se, että tietoja ei dokumentoida eikä
haastateltujen nimiä mainita. Jutussa on vain tapahtumapaikka. Kirjoitus ei
näin ollen noudata nykyaikaisen uutisen tekstikäytänteitä.
Ilta-Sanomien teksti on uutismaisempi ja neutraalimpi. Tosin
siinäkin kertoja on alun kommentissaan valinnut poikkeavan
tyylilajin: ei enää mässäillä makealla. Tässä tekstissä annetaan
kumminkin tilaa eri osapuolten, yrityksen johdon ja työntekijöiden,
omille äänille. Haastatellut Agneta Gustafsson ja Stefan Hultman
mainitaan nimeltä, samoin heidän tittelinsä: henkilöstöpäällikkö ja Kubalin
ammattiyhdistysten puheenjohtaja. Heidän lausumiaan - Tämä on
naurettavaa holhoamista - siteerataan.
Ilta-Sanomat 28.6.2006
Ruotsalaisfirma kielsi
herkut työntekijöiltään
Alumiinituotteita valmistavassa sundsvalli-
laisessa Kubalissa ei enää mässäillä makealla. 1
Firma poisti karkkiautomaatit tiloistaan, kun
terveystarkastuksissa kävi ilmi, että valtaosa
henkilöstöstä on ylipainoisia.
-Työntekijöidemme paino on noussut, samoin
1 verenpaine ja diabetestapaukset ovat lisäänty-
i neet. Emme enää aio sallia napostelua, sanoi
henkilöstöpäällikkö Agneta Gustafsson
Aftonbladetille.
Hämmästyneet työntekijät ovat jättäneet jo
protestiadressin ammattiliittonsa kautta. Kuba-
I Iin ammattiyhdistysten puheenjohtaja Stefan
| Hultmanista työntekijät eivät ole liian lihavia.
Tämä on naurettavaa holhoamista.
Panostaisivat ennemmin kunnon terveydenhuoltoon.
Gustafssonista tempaus oli hyvä päätös,
vaikka yritys ei kuitenkaan pysty estämään sitä,
186

että työntekijät kantavat makeita välipaloja
kotoaan töihin.
Laukkuja emme aio emmekä edes saa
tarkastaa.
(Alla karamelleja esittävä kuva ja vieressä
kuvateksti: Ei enää karkkeja työntekijöille!) [uuT2b]
Kokoavasti voidaan edellä esitetystä vertailusta todeta, että jälkim
mäisen uutisen kirjoittaja on antanut tilaa haastateltujen äänelle mut
ta edellisen uutisen kirjoittaja on ottanut tapahtumat haltuunsa tari
nankertojan oikeudella.
Tyylin vaihtelu: moniäänisyyden merkki
Joidenkin, varsinkin kaunokirjallisten mutta myös monien asiateks
tien, tyylissä huomaa vaihtelua, joka on merkki tekstin moniäänisyy
destä eli polyfoniasta. Tekstin tyylistä (niin kuin puhutun kielen pro
sodisista piirteistä) voi päätellä, kenen ääntä se edustaa.
Rokkiperhe, suojaa korvasi!
Vauva tuli - festarit meni? Ei sentään, lapsen
kanssa voi lähteä rokkaamaan, kunhan muistaa
kuulonvarjelun.
Suojainten hankkiminen on ehto numero yksi,
sillä pienille korville desibelit ovat myrkkyä.
Lasten kupusuojaimia saa rautakaupoista alle
parillakympillä. Sijoitus kannattaa, kun pelissä on yksi
herkimmistä aisteista. Vaahtomuovisia tulppia ei
lapsen ahtaisiin korvakäytäviin saisi tunkea.
Toinen kardinaalimoka on nostaa muksu
olkapäille. Sieltä avautuu jännät näkymät, mutta
kuulolle asento ei ole hyväksi. Melu pääsee hartioilla
esteettä korviin, vaikka ne olisikin suojattu.
Fanaatikkojen on muistettava, että lapsen
kanssa ei ryysätä lavan eteen. Myös muiden
äänilähteiden, kuten kaiuttimien, läheisyyttä pitäisi
välttää. Sama sääntö pätee lapsettomiin.
Eikä rokkimutsi tietenkään unohda omaa kuu-
loaan. Aikuisten korvatulpissa on mistä valita:
keltaisista vaahtisklassikoista aina parinsadan
euron valettuihin malleihin. Hinnan myötä
paranee äänenlaatuja nautinto. Huolimaton keikka-
hai panostaa silti järkevimmin kohtuuhintaisiin,
nauhallisiin tulppiin, [ohjaavai]

Konsertti-ilmoituksen yhteyteen liitetyn mielipidetekstin
kirjoittajan tavoitteena on saada konserttiyleisö suojaamaan korvansa liian
kovilta ääniltä. Tekstissä on monia ohjailevia lausemuotoja:
• Otsikon imperatiivi lause Rokkiperhe, suojaa korvasi! kohdistaa suoran
kehotuksen yleistarkoitteiselle rokkiperheelle, kenelle tahansa tähän
nimikkeeseen sopivalle lukijalle.
• Luvallisuutta ilmaistaan
- erilaisilla ohjailevilla konstruktioilla:
-Suojainten hankkiminen on ehto numero yksi,sillä pienille
korville desibelit ovat myrkkyä.
-Toinen kardinaalimoka on nostaa muksu olkapäille
-kuulolle asento ei ole hyväksi
-lapsen kanssa eiryysätä lavan eteen
-Eikä rokkimutsi tietenkään unohda omaa kuuloaan
■ modaaliverbeillä
-indikatiivissa: Lapsen kanssa voi lähteä rokkaamaan,
kunhan muistaa kuulonvarjelun.
-konditionaalilla pehmentäen: Vaahtomuovisia tulppia
ei lapsen ahtaisiin korvakäytäviin saisi tunkea.
-Myös muiden äänilähteiden, kuten kaiuttimien,
läheisyyttä pitäisi välttää.
• Toivottavaa toimintaa ilmaistaan modaaliverbillä (Sijoitus kannattaa).
Tämän tekstin ohjailulauseiden rakenteista on merkillepantavaa se,
että ne ovat yleensä vailla subjektia: joko passiivilauseita (ei ryysätä),
nollapersoonia (voz lähteä rokkaamaan, ei saisi tuntea, pitäisi välttää)
tai muuten tekijän piilottavia (kardinaalimoka on nostaa muksu
olkapäille). Yhden kerran subjektina on geneerinen rokkimutsi.
Ohjailun kohteet voi poimia tekstin substantiivilausekkeista.
Otsikko tiivistää kohteen rokkiperhe, mutta varsinaisessa tekstissä
puhutaankin aluksi pitkään pienestä lapsesta: vauva, lapsen kanssa, pienille
korville, lapsen ahtaisiin korvakäytäviin, lapsen kanssa, ja. vasta
neljännen kappaleen lopussa kohde vaihtuu lähes huomaamatta:
lapsettomiin, rokkimutsi, aikuisten korvatulpissa, huolimaton keikkahai.
Kirjoittajan taktiikka noudattaa uuden retoriikan periaatetta: yhden asian
hyväksyntä, vauvan korvien suojelu, siirretään toisen asian, nimittäin
aikuisen korvien suojaamisen hyväksyntään.
188

Tekstin toisena argumentaatiokeinona voi pitää sen
moniäänisyyttä. Heti alussa kirjoittaja asettuu dialogiin kuvitteellisen perheen
kanssa: VAUVA tuli-festarit meni? Ei sentään. Tyylin vaihtelu kertoo, kenen
ääntä kirjoittaja kulloinkin kaiuttaa. "Rokkiperheen ääni” kuuluu
singahtavista ilmauksista:
• Vauva tuli-festarit meni?
• Eikä rokkimutsi tietenkään unohda omaa kuuloaan
• Huolimaton keikkahai
• Toinen kardinaalimoka on nostaa muksu olkapäille
• keltaisista vaahtisklassikoista - -
Tekstissä jäljitellään myös korvasuojainten markkinointitekstin
tyyliä: Aikuisten korvatulpissa on mistä valita:--aina parinsadan euron
valettuihin malleihin. Hinnan myötä paranee äänenlaatu ja nautinto.
Kirjoittajan ohjailu on runsasta ja tiukkasävyistä, mutta yllättäen
lukijan on vaikea sitä vastustaa, koska ohjeet liittyvät aluksi vauvan
korvien suojeluun. Ohjeet ja määräykset eivät näytä myöskään
kohdistuvan suoraan kehenkään, sillä moitteen kohde eli haitallisen
menettelyn tekijä häivytetään usein. Tiukkaa sävyä pehmentää myös tekstin
moniäänisyys: kirjoittaja näyttää sillä keinoin välillä asettuvan
perheen puolelle ja katsovan asioita sen näkökulmasta.
9.4 Tekstien merkityssysteemit
Kielenkäyttö ei ole koskaan pelkästään informaation välittämistä,
vaan se kertoo aina myös tekstin tuottajan asenteista, tunteista,
suhteesta tekstin aiheeseen ja lukijaan. Teksteissä on aina merkkejä sekä
kirjoittajasta että lukijasta. Tekstin muotoa ei voi erottaa sisällöstä,
sillä esitystapa, tyyli, muoto, ulkoasu, kaikki ovat myös osa sisältöä.
Tekstien tuottaminen on sidoksissa kirjoittajan ajatteluun, hänen
valitsemaansa näkökulmaan, mutta laajemmin ajateltuna kirjoittajan
omaksumiin uskomuksiin, arvoihin ja ideologioihin.
Yhtäältä on kysymys siitä, että tekstin kirjoittaja tekee kielellisiä
valintoja, joiden tuloksena syntyy erilaisia tekstejä. Koska jokainen
kirjoittaja kuitenkin on kieliyhteisönsä jäsen, hän tuottaa merkityksiä
yhteisönsä ehdoilla, sillä merkitykset ovat myös kieliyhteisön yhteisiä.
Mikään teksti ei myöskään ole erillinen kokonaisuutensa, vaan sillä
on yhteyksiä muihin teksteihin.
189

TEKSTIEN MERKITYSSYSTEEMIT ELI METAFUNKTIOT (M. A. K. HALLIDAYN MUKAAN)
Merkityssysteemi
Mitä ilmaisee?
Millä kielen keinoilla
ilmaistaan?
Ideationaalinen
Tekstin suhde
kielenulkoiseen
todellisuuteen
Nimeäminen, lause-
muodot, osallistu-
jaroolit
Tekstuaalinen
Tekstin funktiot ja
koherenssi: miten teksti pysyy
koossa ja rakentuu
merkityskokonaisuudeksi
Teeman kehittely,
konjunktiot ja muut partikkelit,
pronominit
Interpersoonainen
Tekstin ja lukijan vuorovaikutus:
tekstiin kirjoittunut lukija
Puhefunktiot, kirjoittajan rooli,
modaalisuus, pronominit,
verbien i. ja 2. persoonan muodot
possessiivisuffiksit
Puhujan tai kirjoittajan tekstivalinnat voivat johtua kuulijoista,
mediasta tai vaikkapa tekstin tarkoituksesta. Säätiedotus on
erilainen kuin luonnonkuvaus, ja mainos poikkeaa tietokirja-artikkelista.
Muodoltaan tekstit ovat myös kirjoittajan, tekstin ja lukijan
vuorovaikutuksen välineitä. Joskus tämä dialogisuus ilmaistaan
konkreettisesti verbien persoonamuotojen ja persoonapronominien avulla, joskus
se jää implisiittiseksi eli lukijan pääteltäväksi.
Teksti on merkityskokonaisuus. Kirjoitetussa tekstissä merkitykset
ilmenevät konkreettisesti ajatellen sanoina, lausekkeina, lauseina,
kytköksinä, typografiana. Lisäksi tekstin merkitysrakenteet muodostavat
useita systeemejä. Ne ilmaisevat mitä tekstillä tehdään, mitä asioita
siihen tuodaan, miten niihin viitataan ja millaisen merkitysverkoston
ne muodostavat. Sanasto kertoo tekstin merkitysmaailmasta ja
valitusta näkökulmasta.
Tekstin lausekkeet, lauseet ja virkkeet muodostavat monitasoisen
kudoksen, tekstuurin. Esimerkiksi lausekkeiden välillä voi olla
semanttinen yhteys: viitataan samaan asiaan, yläkäsitteeseen tai
alakäsitteeseen, osajoukkoihin, vaihtoehtoihin ja sellaisiin asioihin, jotka lukija
osaa maailmantiedon perusteella yhdistää aiheeseen. Pronomineilla
viitataan johonkin tekstissä sanottuun ja konjunktioilla sekä konnek-
tiiveilla esitetään lauseiden ilmaisemien asiantilojen välisiä suhteita.
Tekstin koherenssilla tarkoitetaan sen eri osien yhteenkuuluvuutta.
Semanttinen eli merkityskoherenssi perustuu osin sananvalintoihin
mutta suureksi osaksi myös yhteiseen maailmantietoon ja päättelyyn.
Koherenssi syntyykin loppujen lopuksi vasta tekstin tulkinnassa.
190

Analyysiesimerkki
[Teksti paketin kyljessä]
Sydänystävä
Ka ura lese
Miten kaura auttaa hallitsemaan kolesterolia?
Kaura auttaa hallitsemaan kolesterolia yhdessä terveellisen
ruokavalion kanssa. Kauran kuiduista noin puolet on liukenevaa
beetaglukaanikuitua, joka edistää kolesterolin poistumista
kehosta. Suositeltavan päivittäisen beetaglukaanin (noin 3 g)
saat jo 50 g:sta Sydänystävä-kauraleseitä.
*
Tasoako kaura verensokeria?
Tasapainoisessa ruokavaliossa kauran kuidut osallistuvat veren
sokeritason säätelyyn. Ne hidastavat energian vapautumista ja
aterian jälkeistä verensokerin nousua.
V
Mitä muuta hyötyä on kuiduista ja hiilihydraateista?
Jyvän kuorikerroksista valmistettu Sydänjyvä-ka ura lese on hyvin
kuitupitoista. Pehmeä kuitu nopeuttaa ruokamassan kulkua ja hellii
vatsaasi. Hiilihydraatteja, kehon tärkeimpiä polttoaineita sisältävä
kauralese vapauttaa energiaa hitaasti ja tasaisesti. Kylläinen olo
säilyy pitkään, joten kaura sopii painostaan huolehtiville. [ohjaava2]
Ideationaalinen
Tekstiin on poimittu maailmasta konkreettisilla
substantiiveilla ilmaistuja tarkoitteita kaura, kolesteroli, kauran kuidut, beeta-
glukaani, Sydänystävä-kauralese, verensokeri, ruokavalio, kuidut,
hiilihydraatit, jyvä, ruokamassa, vatsa sekä yhdellä substantiivisesti
käytetyllä partisiippimuodolla: painostaan huolehtiville. Lisäksi tekstissä
on numeraalein ilmaistuja tietoja noin 3 g, 50 g.sta.
Kaura ja kuitu ovat agentteja, aktiivisia toimijoita: Kaura auttaa
hallitsemaan kolesterolia. Kauran kuidut osallistuvat veren
sokeritason säätelyyn. Ne hidastavat - -. Pehmeä kuitu nopeuttaa
ruokamassan kulkua ja hellii vatsaasi. - - kauralese vapauttaa - - Toisaalta
tekstissä on toteavia oZ/a-verbillisiä kopulalauseita: — (noin) puolet on,
on kuitupitoista.
191

Tekstuaalinen
Temaattinen rakenne ja koheesio syntyvät puheenaiheen ja siihen
semanttisena verkostona liittyvien topiikkien (puheenaiheiden)
peräkkäisyydestä. Konjunktioita ei juurikaan ole. Teemat ovat tekstin
loppua kohti laajenevia substantiivilausekkeita, esim. Jyvän
kuorikerroksista valmistettu Sydänjyvä-kauralese / Hiilihydraatteja, kehon
tärkeimpiä polttoaineita sisältävä kauralese (vrt. s. 181).
Interpersoonainen
Vuorovaikutusta rakennetaan kysymysten ja vastausten
(modaalisten lausetyyppien) avulla. Tekstin oletettu lukija näkyy epäsuorasti
aiheiden valinnassa ja suoraan ilmaistuna vain 2. persoonan
muodossa — Suositeltavan saat ja possessiivisuffiksissa — hellii vatsaasi sekä
potentiaaliseen lukijaan viittaavassa substantiivisesti käytetyssä
lausekkeessa —painostaan huolehtiville. Modaalisia aineksia ei ole, vaan
teksti on yleispätevästi toteavaa, verbit indikatiivissa, esim. Kylläinen
olo säilyy pitkään.
Tekstiin on kirjoittunut ravintoalan asiantuntija, jonka
tarkoituksena on markkinoida terveelliseksi mainittua tuotetta. Lisäksi tekstiin
kirjoittuu lukija: terveydestään huolta kantava kuluttaja.
9.5 Teksti kontekstissaan: kehystäminen
Tekstilajit eli genret ovat kieliyhteisön toimintatapojen ilmentymiä;
sanotaan että ne ovat sosiaalisesti konstruoituneita. Laajan tekstikäsi-
tyksen mukaan tekstit voivat ilmetä eri muodoissa. Ne voivat olla
kirjoitettuja, puhuttuja, kuvia, piirroksia ja suullisessa muodossa myös
tietylle tilanteelle ominaisia toimintamalleja, kuten neuvonta,
ohjailu, neuvottelu ja väittely. Kielenkäyttöä omaksuessaan ja
opiskellessaan ihminen omaksuu kuhunkin tilanteeseen kuuluvat tekstilajit tai
toimintatyypit, jotka ovat kullekin ajalle, paikalle ja tilanteelle
ominaisia (ks. konstruktiot, s. 22). Puhujan tai kirjoittajan tekstivalinnat
voivat johtua kuulijoista, mediasta tai vaikkapa tekstin
tarkoituksesta. Säätiedotus on erilainen kuin luonnonkuvaus, mainos poikkeaa
anomuksesta.
Kielenkäytölle, niin myös asiateksteille, on ominaista tilanteisuus
eli kontekstuaalisuus. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että teksti on
kirjoitettu tietyssä tilanteessa ja se usein palvelee jotakin
tarkoitusta ja se on suunnattu tietynlaiselle lukijakunnalle. Tämän perusteella
tulee valituksi myös tekstilaji eli genre. Kirjoittaja voi edustaa
pelkästään itseään tai jotakin instituutiota. Tekstin institutionaalisuus,
tilan192

ne, tarkoitus ja oletettu lukijakunta siis vaikuttavat siihen, mitä valin
toja kirjoittaja tekee ja miten lukija tekstiin asennoituu.
Alla olevan kysymyssarjan avulla voi harjoitella tekstin kehystämis
tä ja kriittisen tekstianalyysin perusteita. Tässä kysymyssanaa sovel
letaan Seuraavassa VR:n Matkaan-lehden pääkirjoitukseen.
Uuden ajan kynnyksellä
Rautateiden liikennejärjestelmä muuttuu syyskuun alussa. Koska
siihen ei enää ole kovin kauan, VR:llä työskennellään täysillä
kierroksilla. Varmistettavana on monta yksityiskohtaa, jotka takaavat, että
Uusi juna-aika on nimensä veroinen.
Uudistuksen keskeisimmät elementit ovat matkustusaikojen
lyheneminen, junavuorojen lisääntyminen ja moderni kalusto. Kerava-Lah-
ti-oikoradan valmistumisen ansiosta Itä-ja Etelä-Suomen välisistä
yhteyksistä leikataan jopa tunti. Myönteisiä vaikutuksia näkyy myös
muilla yhteysväleillä. Esimerkiksi lähtöjä niin sanottuihin hyviin
aikoihin tulee lisää.
VR on investoinut satoja miljoonia euroja uuteen kalustoon, joka
syksyllä on kokonaisuudessaan valmiina palvelukseen. Tällöin
puhutaan esimerkiksi 18 Pendolinosta, 92 kaksikerroksisesta InterCity-vau-
nusta, 20 kaksikerroksisesta makuuvaunusta, 16 kiskobussista ja 30
kaupunkijunasta.
Samaan aikaan kun uutta kalustoa on otettu käyttöön, vanhaa on
saneerattu. Erityisen paljon kiinnitetään huomiota perheiden ja
lemmikin kanssa matkustavien mukavuuteen ja palveluihin. Myös liike-
matkustajien työskentelyolosuhteisiin ja viihtyvyyteen panostetaan
voimakkaasti.
Kesän aikana nykyisille ja tuleville matkustajille. Uudesta juna-ajas-
ta on kerrottuja edelleen kerrotaan useilla paikkakunnilla Rail Show -
tapahtumissa. Graniittista peukaloaan ajan hermolla alati pitävät
Kivimiehetkin ovat antaneet kuulua itsestään. Heidän pr-toimistonsa
mukaan lähiviikkoina on odotettavissa jälleen uusi aluevaltaus.
Suuressa kokonaisuudessa on harvinainen yksityiskohta. Rautatien
vaikutuspiiriin tulee nimittäin uusi kunta eli Mäntsälä. Toinen uusi
asema on Haarajoki. Sitä viimeistellään oikoradan varteen vanhalle
rautatiepaikkakunnalle Järvenpäähän.
Martti Mäkinen VR:n Matkaan-lehti elokuu 2006 [pääk2]

TEKSTINLUKIJAN AVAINKYSYMYKSIÄ
Kenelle teksti on tarkoitettu?
Kenen ääni tekstissä kuuluu?
Mitä tietämystä lukijalta
odotetaan?
Millaisten tekstien joukkoon
tämä teksti kuuluu?
Mikä on tekstin tarkoitus?
Mihin tällaista tekstiä
tarvitaan?
Mitä valintoja tekstissä näkyy?
Mitä ei ole valittu? Miksi ei?
Missä järjestyksessä asiat
esitetään? Miksi tämä järjestys?
Miten asiat liitetään toisiinsa?
Kenen näkökulmasta asioita
tarkastellaan?
Mikä tekstissä ohjaa
kirjoittajan ja lukijan vuorovaikutusta?
Teksti on tarkoitettu junalla matkustaville suomalaisille
ja myös potentiaalisille junamatkustajille.
Tekstissä kuuluu Valtion Rautatiet -nimisen liikelaitoksen ääni
Lukijalta edellytetään perustietoja Suomen maantiedosta ja nykyisistä
junayhteyksistä. Hänen tulee myös tietää, mikä on Pendolino ja Inter-
City. Hänen oletetaan myös seuranneen VR:n Kivimies-mainoksia.
Teksti kuuluu pääkirjoitusten joukkoon. Se on siis mielipidekirjoitus,
joka edustaa lehden virallista kantaa. Tämä pääkirjoitus poikkeaa
muista pääkirjoituksista kuitenkin siten, että kysymyksessä on yrityksen
ylläpitämä lehti, ja pääkirjoituksetkin ovat tällöin osa yrityksen
markkinointia.
Tekstin tarkoituksena on tiedottaa uudesta oikoradasta ja samalla
luoda myönteistä kuvaa VR:n toiminnasta. Tästä kertovat sananvalinnat
työskennellään täysillä kierroksilla, Myönteisiä vaikutuksia;
liikematkustajien työskentelyolosuhteisiin ja viihtyvyyteen panostetaan
voimakkaasti; uusi aluevaltaus; harvinainen yksityiskohta
Tällaista tekstiä tarvitaan myönteisen imagon rakentamiseen ja
toimintaperiaatteista tiedottamiseen.
Tekstin alkuun on tiivistetty uuden juna-ajan edut: matkustusaikojen
lyheneminen, junavuorojen lisääntyminen ja moderni kalusto. Nimeltä
mainitaan uudet rautatieasemat. Tarkkaa tietoa annetaan uudesta ja
uudistetusta junakalustosta sekä uusista rautatieasemista.
Tekstissä ei mainita muita samanaikaisia muutoksia, kuten Itä-Suomen
yöjunayhteyksien vähenemistä, Joensuun ja Turun juna-laivayhteyksien
heikkenemistä.
Teksti alkaa tiedolla, joka on ilmaistu abstraktilla yläkäsitteellä ja
ajankohtaa koskevalla tiedolla liikennejärjestelmä muuttuu syyskuun alussa.
Sen jälkeen esitellään tehtyjä uudistuksia konkreettisemmin.
Asiat liitetään toisiinsa esittämällä syysuhteita {koska), aikasuhteita
{samaan aikaan kun).
Asioita tarkastellaan ensi sijassa VR:n oman toiminnan näkökulmasta:
VR:llä työskennellään täysillä kierroksilla; Varmistettavana on monta
yksityiskohtaa, - -• VR on investoinut satoja miljoonia - -.
Yksipersoonaiset passiivimuodot on otettu, on saneerattu, kiinnitetään huomiota,
panostetaan voimakkaasti viittaavat VR:n toimiin. Teksti rakentaa näin
kuvaa VR:stä aktiivisena toimijana.
Tekstissä ei käytetä lukijaan viittaavia pronomineja eikä omistusliitteitä
{te, -nne). Matkustajiin, siis lukijoihin, viittaavia lausekkeita ovat
perheiden ja lemmikin kanssa matkustavat ja liikematkustajat, joiden tarpeisiin
sanotaan kiinnitettävän huomiota.
194

PEDAGOGISEN KIELIOPIN MAHDOLLISUUKSIA
Oman kielikäsityksen
hahmottaminen
Ihmisen äidinkielen merkitys,
monikielisyys, diversiteetti
Kieli käytössä,
kielen sosiaalinen
konstruoituminen
Tekstikäytänteet;
rakenne, merkitys
ja käyttö
Lukeminen, kirjoittaminen;
luetusta puhuminen ja kirjoittaminen
Omat kokemukset
ja muut tekstit kielenkäytön resurssina
Genrepedagogiikka,
tilanteinen oppiminen
Intertekstuaalisuus
ja moniäänisyys Genret
ja kielen vaihtelu
Kieli Kielen
ja identiteetti tilanteisuus
Funktionaalinen Kieli
kielioppi vuorovaikutuksena
Kieli ja kognitio Keskustelun muodot,
kollaboratiivinen oppiminen,
verkkotekstit
Vuorovaikutuksen muodot
ja niiden ohjaaminen,
Skemaattiset rakenteet, dialoginen oppiminen
eri kielten yhteydet
ja erityispiirteet
Lauseiden prototyypit
sekä lauseen hierarkkisuus
ja kielten vertailu,
monikielisyys resurssina;
konstruktioihin kiinnittyneet
sävyt ja affektit

Lähteet
Alho, Irja - Korhonen, Riitta 2007: Kielioppia kouluun.
Deskriptiivisen ja pedagogisen kieliopin rajoja venyttämässä. -
Satu Griinthal & Elina Harjunen (toim.): Näköaloja äidinkieleen ja
kirjallisuuteen s. 88-106. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Apo, Satu 1986: Ihmesadun rakenne. Helsinki: Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura.
Aristoteles IX. Retoriikka. Runousoppi. (Retoriikan suomennos Paavo
Hohti). Helsinki: Gaudeamus. 1997.
Cope, Bill - Kalantzis, Mary (toim.) 2002: Multiliteracies. Literacy
Learning and the Design of Social Futures. London: Routledge.
Dahl, Östen - Karlsson, Fred 1976: Verbien aspektit ja objektin
sijanmerkintä: Vertailua suomen ja venäjän välillä. - Sananjalka 18
s. 28-52.
Eurooppalainen viitekehys. Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin
yhteinen eurooppalainen viitekehys 2004: Council of Europe. Helsinki:
WSOY.
Forsberg, Hannele 2007: Non-directive uses of the Finnish imperative.
-Grammarand Context - New Approaches to the Uralic Languages II.
Helsinki 27.-29.8.2007.
Goldberg, Adele E. 1995: Constructions. A Constrction Grammar
Approach to Argument Structure. Cognitive Theory of Language and
Culture. Chicago: The University of Chicago Press.
Haarana, Markku - Kalliokoski, Jyrki (toim.) 2005: Referointi
ja moniäänisyys. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Hakulinen, Auli 2001 [1989]: Huomautuksia tematiikasta, topiikista
ja typologiasta. - Lea Laitinen & Pirkko Nuolijärvi & Marja-Leena
Sorjonen & Maria Vilkuna (toim.): Lukemisto. Kirjoituksia kolmelta
vuosikymmeneltä s. 219-227. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura.
197

Hakulinen, Auli - Karlsson, Fred - Vilkuna, Maria 1980:
Suomen tekstilauseiden piirteitä: Kvantitatiivinen tutkimus. Helsingin
yliopiston yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 6. Helsinki:
Helsingin yliopisto.
Hakulinen, Auli - Vilkuna, Maria - Korhonen, Riitta - Koivisto,
Vesa - Heinonen, Tarja-Riitta - Alho, Irja 2004: Iso suomen
kielioppi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Heikkinen, Vesa - Hiidenmaa, Pirjo - Tiililä, Ulla 2000: Teksti
työnä, virka kielenä. Helsinki: Gaudeamus.
Harmanen, Minna - Siiroinen, Mari (toim.): Kielioppi koulussa.
Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja XLX. Helsinki: Äidinkielen
opettajain liitto.
Herlin, Ilona - Visapää, Laura (toim.) 2005: Elävä kielioppi. Suomen
infiniittisten rakenteiden dynamiikkaa. Helsinki: Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura.
Hultman, Tor G. 2004: Svenska Akademins spräklära. Stockholm:
Svenska Akademien.
Hämäläinen, Taina 2002: Espanjan kielioppi. Tampere: Finn Lectura.
Iso suomen kielioppi = Hakulinen, Auli ym. 2004
Jaakola, Minna 2004: Suomen genetiivi. Helsinki: Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura.
Kauppinen, Anneli 1998: Puhekuviot - tilanteen ja rakenteen liitto:
Tutkimus kielen omaksumisesta ja suomen konditionaalista. Helsinki:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
2006: Polyseeminen vaikka ja neuvottelun retoriikka. - Virittäjä
110:1, s. 162-189.
Kieli ja sen kieliopit. Opetuksen suuntaviivoja. 1994. Opetusministeriö:
Valtion painatuskeskus.
Korhonen, Riitta - Alho, Irja 2006: Isosta suomen kieliopista ituja
opetukseen. - Minna Harmanen & Mari Siiroinen (toim.): Kielioppi
koulussa. Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja XLX. Helsinki:
Äidinkielen opettajain liitto.
Kotilainen, Lari 2007: Konstruktioiden dynamiikkaa. Helsingin
yliopisto, humanistinen tiedekunta, suomen kielen ja kotimaisen
kirjallisuuden laitos. Saatavilla: http://urn.fi/URN:iSBN:978-952-io-
4442-7.
Kulbrandstad, Lars Anders 1994: Spräkets m0nstre. Grammatiske
begreper og metoder. Oslo: Universitetsforlaget.
Laitinen, Lea 1995: Nollapersoona. - Virittäjä 99 s. 337-358.
Lauranto, Yrjö: 2007: Aikaan viittaaminen ja suomen tempus-
järjestelmä. Esitelmä xxxiv Kielitieteen päivillä Oulun yliopistossa
24.-25.5.2007.
198

Laury, Ritva 1997: Demonstratives in interaction: The emergence of
a definite article in Finnish. Studies in discourse and grammar 7.
Amsterdam: John Benjamins.
Lehtonen, Heini 2008: Maahanmuuttajataustaisten koululaisten
monet kielet. - Sara Routarinne & Tuula Uusi-Hallila (toim.): Nuoret
kielikuvassa. Kouluikäisten kieli 2000-luvulla. Helsinki: Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura.
Leino, Jaakko 1999: Mitä tarkoittaa se, että? Se-pronominista subjektina
ja objektina toimivan että-lauseen yhteydessä. - Virittäjä 103:1 s. 27-51.
Leino, Pentti 1993: Polysemia - kielen moniselitteisyys: Suomen kielen
kognitiivista kielioppia I. Kieli 7. Helsinki: Helsingin yliopiston Suomen
kielen laitos.
Leino, Pentti - Helasvuo, Marja-Liisa - Lauerma, Petri -
Nikanne, Urpo - Onikki, Tiina 1990: Suomen paikallissijat
konseptuaalisessa semantiikassa. Kieli 5. Helsinki: Helsingin yliopiston
Suomen kielen laitos.
Lyons, John 1977: Semantics. [Volumes 1-2.] Cambridge: Cambridge
University Press.
Makkonen-Craig, Henna 2005: Toimittajan läsnäolo sanoma-
lehtitekstissä. Näkökulmia suomen kielen dialogisiin passiivilauseisiin.
Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Martin, J. R. - Rothery, Joan 1993: Grammar: Making Meaning in
Writing. - Bill Cope & Mary Kalantzis (toim.): The Powers ofLiteracy.
A Genre Approach to Teaching Writing. University of Pittsburgh Press.
Murphy, Raymond 1988: English grammar in use: a self-study reference
andpractice bookfor intermediate students: with answers. Cambridge:
Cambridge University Press.
Mustajoki, Arto 2006: Kiehtova ja pelottava venäjän kieli. - Timo
Vihavainen (toim.): Opas venäläisyyteen s. 22-44. Helsinki: Otava.
Mäntynen, Anne - Shore, Susanna - Solin, Anna (toim.) 2006:
Genre - tekstilaji. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Nikanne, Urpo 2000: How Finnish Postpositions see the Axis System.
- Emile Van der Zee & Jon Slack (toim.): Proceedings of the Workshop on
Axes and Vectors in Language an Space. University of Lincolnshire an
Humberside, Lincoln, UK, July 30th & 3ist 2000.
Nuolijärvi, Pirkko 2002: Yksilön kielelliset oikeudet Suomessa.
- Virittäjä 106:3.
Onikki-Rantajääskö, Tiina 2001: Sarjoja: Nykysuomen paikallissijaiset
olotilanilmaukset kielen analogisuuden ilmentäjinä. Helsinki:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Rosch, Eleanor 1973: Natural categories. Cognitive Psychology 4:
328-350.
199

1977: "Human Categorization". - Neil Warren (toim.): Advances
in Cross-Cultural Psychologyi: 1-72. Academic Press.
Routarinne, Sara 2008: Miksi intonaatio nousee? - Sara Routarinne
& Tuula Uusi-Hallila (toim.): Nuoret kielikuvassa. Kouluikäisten kieli
2000-luvulla. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Schatz, Roman 2007: Suomesta, rakkaudella. /From Finland With Love.
Helsinki: Johnny Kniga.
Seppänen, EEVA-LEENa 1997: Suomen perfektin merkityksestä
keskusteluaineiston valossa. - Virittäjä 101:1, s. 2-26.
Shore, Susanna 1992: Aspects of a Systemic-Functional Grammar of
Finnish. Unpublished Ph. D. Thesis. Sidney: School of English and
Linguistics, Macquarie University.
1997: On interpersonal meanings in translation. - Nina Korimo-
Girod (toim.): Kontrastiivinen tarkastelu kääntäjän apuna. Helsinki:
Publications du Departement des Langues Romanes 12. Universite de
Helsinki.
2008: Lauseiden tekstuaalisesta jäsennyksestä. - Virittäjä
112:1, s. 24-65.
Soro, Maikki 2007: Das Erstglied des deutschen undfinnischen
Ausgesatzes. Tampere: Acta Universitatits Tamperensis 1213.
Suomen kielen perussanakirja 1990,1992,1994: Helsinki:
VAPK-kustannus. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
Tomasello, Michael 2003: Constructing a language: a usage-based
theory of language acquisition. Cambridge, Mass.: Harvard University
Press.
Vauras, Ilmari 2008: Tunneikonit verkkokeskusteluissa ?-). - Sara
Routarinne & Tuula Uusi-Hallila (toim.): Nuoret kielikuvassa.
Kouluikäisten kieli 2000-luvulla. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura.
Vesikansa, Jouko 1989: Yhdyssanat. - Jouko Vesikansa (toim.):
Nykysuomen sanavarat. Helsinki: WSOY
Vilkuna, Maria 1992: Referenssi ja määräisyys suomenkielisten tekstien
tulkinnassa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
2000: Suomen lauseopin perusteet. 2., korjattu painos. Helsinki:
Edita, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
2001: Miten erilainen suomen kieli on? - Jan Rydman (toim.):
Tiede ja elämä: Tieteen päivät 2001 s. 205-214. Helsinki: Tieteellisten
seurain valtuuskunta.
Wong Fillmore, L. 1979: Individual Differences in Second Language
Acquisition. - Charles J. Fillmore & Daniel Kempler & William Wang
(toim.): Individual Differences in Language Ability and Language
Behavior. New York: Academic Press.
200

Esimerkeissä käytetyt tekstit
Koodit
[artiki]
"Kun sais vähän hengähtää!" Koskelat, oma reviiri ja työelämä 202
[ARTIK2]
Notingtoloos 203
[ARTIK3]
Suomen suurin saari 206
[arvosi]
Fiktiivisiä tiedehelmiä 208
[ARVOS2]
Pommi takaa täyteläisen teatteri-illan 208
[ARVOS3]
Sarasvatin hiekkaa 209
[faabeli]
Kirahvi 210
[haasti]
Tietokone ei syrjäytä opettajaa 211
[HAAST2]
Oma hauki takanreunukselle 212
[kerti]
Aina isän tyttö 212
[KERT2]
Francesca di Rimin 213
[kolumi]
Kiusaamisen kielioppia 213
[KOLUM2]
Kulttuurikaanon 214
[KOLUM3]
Käsitätkö käsittämätöntä? 215
[kuvi]
Mesiä ngervo 216
[KUV2]
Avoin taivas, vapaa tuuli, kesän mieli 217
[kuv3]
Kasvimaan kauhukakara 217
[laului]
En pelkää (Jukka Poika) 217
[LAULU2]
Vanhat vampyyrit (Jukka Poika) 218
[laulu 3]
Pikkupoika Petteri (Jukka Poika) 218
[mainos]
K-rauta, KUUMA-amme, Bafucin 218
[mielip]
Miksi puiston roskaamiseen ei puututa? 219
[muisti]
Laulajan ääni 219
[MUIST2]
Nenäliinalaatikko 220
[OHJAAVAl]
Konsertti 220
[OHJAAVA2]
Sydänystävä Ka ura lese 220
[OHJEl]
Näin teet vastan/vihdan 221
[ohje 2]
Kasvohieronta 221
[pakinai]
Minua ei muuten ohiteta! 221
[PAKINA2]
Nainen on naiselle nukke 222
[PÄÄKl]
Pullo kaverilta, ellei oma ikä riitä 224
[PÄÄK2]
Uuden ajan kynnyksellä 224
[repi]
Pullopanteilla kielet kitaraan 225
[REP2]
Julkistalouden perusteet 226
[rep3]
Maahanmuuttajia ei kohdella oikeuslaitoksessa puolueellisesti 227
[REP4]
Niittyinen kylämaisema yhteisenä haaveena Pyhäselän Honkavaarassa
[REP5]
Pitkä kuuma kesä 229
[romi]
Sokerista, kukkasista / Kun niille on 231
[ROM2]
Pamisoksen purkaus 231
[runoi]
Lipeäkala 232
[RUN02]
Kirjekyyhky vaihtaa ammattia 232
[UUT1]
Etelä-Suomen ilmankosteus trooppisissa lukemissa 232
[uuT2a]
Tukevilta karkit pois työpaikalla 233
[uUT2b]
Ruotsalaisfirma kielsi herkut työntekijöiltä 233
[UUT3]
Rosa Liksomin novellikokoelma ilmestyy USA:ssa 234

[artiki] "Kun sais vähän hengähtää!”
Koskelat, oma reviiri ja työelämä
Juha Siltala, teksti Jyväskylän kaupunginteatterin
Täällä Pohjantähden alla -esityksen käsiohjelmassa
2002
"Kun sais vähän hengähtää!"
Koskelat,
oma reviiri
ja työelämä
Juha Siltala
Juha Siltala on Helsingin yliopiston
Suomen historian professori.
Jussi Ja Akseli halusivat pois isäntävallasta,
jossa oman työn tuotto hyödytti muita kuin
itseä. Heidän vääryyskokemustaan selitti
talonpoikainen käsitys reilusta
vaihtosuhteesta, johon yksipuolinen hyötyminen ei
soveltunut. Se oli paitsi riistoa myös vertaisuuden,
ihmisarvon, loukkaus.
Koskelan miesten käsitys hengitystilasta
perustui omaan maahan. Omaa perintömaata
omistava talonpoika oli saavuttanut vapauden
oikeastaan vasta isonjaon paloiteltua sarkaja-
koisen verokylän ja Kustaa lllrn taattua
Ranskan vallankumouksen pelossa vuoden 1789
yhdistys-ja vakuuskirjassa, että talonpoika ei
enää menetä maitaan kolmen vuoden vero-
rästeistä. Talonpoikaisesta omaisuudesta tuli
yhtä luovuttamatonta kuin ylempien säätyjen;
kruunun yliomistusoikeus lakkasi.
Oma maa tai omien käsityövälineiden
hallinta takasivat toimeentulon niin, että
pienomistaja saattoi kieltäytyä tekemästä työtä mihin
hintaan tahansa. Hänen ihanteensa oli
päästä työvoiman myynnin luomasta
markkinasuhteesta pois, olkoonkin, että isojako met-
sänmyyntimahdollisuuksineen vasta kunnolla
sitoi talonpojat kansainväliseen
markkinatalouteen.
Historioitsija Richart Pipesin mukaan
käsitystä kansalais- tai ihmisoikeuksista ei voi olla
ilman pienomistusta, tinkimisvaraa, johon
nojaten voi sanoa ei. Englantiin kehittyi
parlamentarismi, koska kruunu oli riippuvainen
alamaisten verosuostunnasta. Venäjän hallitsija
omisti alamaistensa omaisuuden ja he saivat
siihen nautintaoikeuden vain palkkioksi
palveluksesta - alamaiset eivät siis omistaneet
itseäänkään.
Suomen kansalaissota käytiin agraari-
yhteiskunnan nöyryytysten pohjalta. Vertai-
suus merkitsi nimenomaan vertaisuutta
isännän kanssa. Näin siitä huolimatta, että Suomi
oli jo perifeerinen, puolivalmisteita jalostava
maa. Teollisuusyhteiskunnan keskittyneessä
palkkatyössä isännyyden vastineeksi tuli
omistettu työpaikka, joka saatiin omaksi reviiriksi
joukkovoimalla.
Hyvinvointivaltion aikainen työpaikka oli
enemmän kuin markkinasopimus tietyn työn
tekemiseksi, se oli elinikäisten oikeuksien
järjestelmä, sosiaalista omistajuutta. Palkka-
työntekijän uraksi tuli Matti Kortteisen
mukaan päästä vasta-alkajan
riippuvuudesta oman osaamisen kautta asemaan, jossa
kellään ei ollut enää sanomista. Hengitystila
merkitsi jälleen riippuvuuksien minimoimista.
Koskelat tekivät kaikesta työtä ja siirsivät
hengähtämisen tulevaan, rauhaisaan olotilaan.
Heille työ oli tieltä raivattava este. Vapaan
hengittämisen estettä raivatessaan he
unohtivat hengittää.
Linnan teoksen vähemmän huomattuja
kehityskaaria on se, kuinka Koskelat itse
asiassa alkoivat muistuttaa Töyryjä, joille "omasus"
oli kaikki kaikessa. Koskelat ja Kivivuoret, nuo
sosiaaliset nousijat, esitetään koko ajan
ylläpitämässä moraalimuuria Lauriloihin ja
Leppäsiin, omaisuudettomiin peonityyppeihin,
joiden ei kannattanut sisäistää ansion, palkinnon
202

ja lykätyn tarpeentyydytyksen
keskiluokkaista periaatetta. Kylän huonoon väkeen tiivistyy
myös sukustrategioista vapaa seksuaalisuus,
huomisesta huolehtimaton juopunut
ilonpitoja muu hulluus. He ovat impulsiivisia
hetken lapsia.
Akseli Koskelan eroottisesti ladatuin suhde
muodostuu kirjan tekstissä hieman yllättäen
ruustinna Ellen Salpakariin, ei niinkään
yllättäen omaisuusteeman ympärille. He
yhdistyvät toisiinsa kuivuessaan pystyyn
saavutustensa ympärille - nuoruuden harrastukset
supistuvat menettämisen pelkoon.
Koskeloiden sodat johtavat pelättyihin
menetyksiin: talon jatkajat kuolevat, mutta
sankariäidin mitali jää komeilemaan Jussin
raivausmitalin rinnalle.
Koskelan ja Kivivuoren naisten kohtaloksi
jäi ylläpitää jokapäiväistä elämää, joka ei
tähdännyt sen paremmin aatteellisiin kuin elämä-
kerrallisiinkaan päämääriin siinä
lineaarisessa mielessä, jossa Koskelan miehet lykkäsivät
elettävää elämää tuonnemmaksi.
[Kuvatekstit:]
"Kymin "pikkupunakaartilaisia". Aika: 1918:
Paikka: Kymi?. Valokuvaaja: tuntematon.
Kansan Arkisto "Na\s\a lapiotöissä miesten
ollessa vankileirillä". Aika: 1918. Paikka: tuntematon.
Valokuvaaja: tuntematon. Kansan Arkisto.
[artik2] Noting to loos
Aleksi Neuvonen, artikkeli verkkojulkaisussa Hoikkala,
Tommi - Salasuo, Mikko (toim.): Prekaariruoska?
Portfoliopolvi, perustulo ja kansalaistoiminta
s. 102-104. Nuorisotutkimusseura/
Nuorisotutkimusverkosto, verkkojulkaisusarja 2006.
www.nuorisotutkimusseura.fi/prekaariruoska.pdf
Noting to loos
Aleksi Neuvonen
Ystäväni sanoo, että voisi ottaa ranteeseensa
tatuoinnin, jossa lukee "Noting to loos"
-tahallisesti väärin kirjoitettuna. Näin hän
muistaisi joka paikassa ja kaikissa tilanteissa
toimia oikealla asenteella: rohkeasti,
varmistelematta ja luovasti. Jos mokaa, ei voi pudota
kovin syvälle. Perusasiat ovat kunnossa, eikä
niistä tarvitse jatkuvasti huolehtia. Siksi on
mahdollista olla optimistinen ja keskittyä tule-
vaisuudenuskoisesti uuden luomiseen.
Tällainen Noting to loos -asenne on se, jota
kaikki valtiot ja niissä toimivat poliittiset
liikkeet haluavat tänä päivänä tukea.
Tavat tavoitella sitä ovat varsin erilaisia.
Yhtäällä se tapahtuu karsimalla
huolenaiheita yhteiskunnallisten turvaverkkojen
avulla. Toisaalla korostetaan menestymisen
mahdollisuuksia ja kannustetaan omaehtoiseen
ponnisteluun kohti suuria unelmia.
Useimpien mielestä molempia lähestymistapoja
tarvitaan, kyse on näkökulmien keskinäisestä
painottamisesta.
Aikamme eurooppalaisen poliittisen ja
taloudellisen eliitin suuri murheenaihe on
maanosamme kansalaisten haluttomuus
riskinottoon, innovatiivisuuteen ja
uudistamiseen. Väitetään, että ihmiset takertuvat turval-
lisuushakuisesti vanhoihin rakenteisiin eivätkä
suhtaudu muutokseen positiivisesti,
mahdollisuutena. Tämä on eräänlainen antiteesi
203

Noting to loos -asenteelle: etupäässä on vain
menetettävää eikä juurikaan saavutettavaa.
Kuva Euroopan tulevaisuudesta piirtyy
harmaaksi ja taantuvaksi: väestö ikääntyy, uutta
syntyy yhä vähemmän, ihmiset vieraantuvat
päätöksenteosta ja entisestä
tutkimusmatkailijoiden maanosasta tulee historiaansa
käpertynyt ulkomuseo nuorekkaampien maanosien
porskuttaessa ainakin taloudellisilla
mittareilla ohi.
Tämä tuskin on tarkka Noting to loos -kuva
Euroopasta. Euroopassa on yhä monissa
asioissa avantgardea ja vapautunutta
tekemistä. Erot sen suhteen, mihin Noting to loos
-asenne perustuu, ovat kuitenkin suuria. Itse
asiassa Noting to loos -perustan
moninaistuminen onkin yksi aikamme vaikeimmin
hahmotettavia asioita.
Perinteisten valtioideologioiden
mukaisesti anglosaksisten maiden liberalistinen pohja-
virtaus hahmotti yhteiskunnan kansalaisten ja
kansalaisryhmien eriävien intressien
kohtauspaikkana. Valtio itsessään ei ollut juuri mitään,
ja siksi oli olennaista välttää sen vallan turha
kasvu. Suomessa vallalla ollut snellmanilais-
hegeliläinen traditio puolestaan ymmärsi
valtion olevan kansakunnan yhteinen mieli.
Kansakunnan sisäiset ideologiset konfliktit olivat
korkeintaan erilaisia tulkintoja tästä mielestä.
Ajatus yhteisestä mielestä saa ihmiset
nojautumaan vahvaan valtioon ja osallistumaan
aktiivisesti sen poliittiseen päätöksentekoon.
(Pulkkinen 1999,128.)
Voisi ehkä väittää, että liberalistinen
yhteiskunta ja sen politiikka ovat valtaamassa alaa
Suomessa ja monissa muissa perinteisen
hegeliläisen valtioideologian maissa. Kansakunta
nähdään yhä harvemmin omana subjektina ja
yksilöiden intressit entistä aidommin
keskenään ristiriitaisina. Yksilöstä on tulossa
aiempaa selkeämmin yhteiskunnan perusyksikkö
perheiden ja paikallisyhteisöjen sijaan.
Kuvaavaa on, että monissa maissa ihmiset näkevät
oman ja yhteiskunnan tulevaisuuden varsin eri
valossa: omaan henkilökohtaiseen
tulevaisuuteen suhtaudutaan optimistisesti,
yhteiskunnan yhteiseen huomiseen taas huomattavasti
pessimistisemmin (Skidmore & Craig 2005,17).
Sodasta ja teollisen yhteiskunnan luokka-
konflikteista toipuneet eurooppalaiset
valtiot pyrkivät 1900-luvulla rakentamaan
yhteiskunnallista luottamusta vahvojen julkisten
organisaatioiden kautta. Kansakunnalle
luotiin yhteisiä kokemuksia ja tunnetta
solidaarisesta vaurastumisesta laajentamalla
koulutus-ja terveyspalvelujen saatavuutta. Vahva ja
ulottuva valtio tarjosi tukipisteen
tulevaisuudenuskolle ja kansalaisten keskinäiselle
luottamukselle.
Suomessa kansalaisten luottamus
julkisiin organisaatioihin ja etujärjestöihin on yhä
hämmästyttävän luja. Varsinkin vanhemmille
sukupolville ne edustavat yhä sitä jatkuvuutta
ja perustaa, joiden varassa luottamus
tulevaisuuteen voi levätä.
Ympäri Euroopan keskustellaan tällä
hetkellä siitä, kykenevätkö valtiot tarjoamaan
kansalaisilleen tulevaisuudessa riittävän kattavaa
perusturvaa toimeentulon ja terveyden
turvaamiseksi. Vähintään yhtä paljon pitäisi
keskustella kuitenkin siitä, kykenevätkö valtio ja
sen alaiset julkiset organisaatiot toimimaan
jatkossa riittävänä toiveikkuuden lähteenä
kansalaisille.
Noting to loos -asenteen idättämiseen ei riitä
pelkkä mekaanisen turvaverkon olemassaolo.
Kansalaisten on myös koettava itse
voivansa osallistua sekä omaan että yhteisön
hyvinvoinnin kehittämiseen. Teollisen
työyhteiskunnan aikana ajatus osallistumisesta perustui
vahvaan työnjakoon: jokainen kantoi
kortensa ketoon ennen kaikkea palkkatyön kautta.
204

Myös politiikan keskeiset jakolinjat
rakentuivat työhön ja työnjakoon liittyvien
kysymysten kautta. Osallisuus, toiveikkuus ja
osallistuminen syntyivät sitä kautta, että oli töitä mitä
tehdä. Noting to loos tapahtui ennen kaikkea
oman ammattiroolin puitteissa.
Viimeisen (tai parin) sukupolven suuri
juttu on ollut oman yksilöllisyyden kokeminen ja
ilmaiseminen. Siihen parhaat eväät on
tarjonnut jatkuvasti laajentunut kuluttamisen sfääri,
jonka kautta olemme oppineet arvostamaan
ja vaatimaan valinnanvapautta.
Valitsemisesta on tullut vapauden ohella imperatiivi,
johon sisältyy aina myös tyytymättömyyden
siemen: olemme aina tuskallisen tietoisia
siitä, että olemme voineet valita vaihtoehdoista
huonomman. Pahimmassa tapauksessa
valittavana onkin yksinomaan kehnoja
tarjokkaita, ei siis mitään, mikä vastaisi omia eettisiä ja
esteettisiä arvojamme.
Näihin kulutusyhteiskunnan haasteisiin on
viimeisimpänä ilmiönä noussut luovien, val-
taantuneiden kuluttajien joukko. Valintoja voi
tehdä yhä informoidummin ja haastaa
palvelujen tuottajien asiantuntijavaltaa
kokoamalla kasaan erilaisia vertaisryhmiä vaihtamaan
kokemuksia ja havaintoja keskustelun
kohteena olevasta tuotteesta. Samalla
muodostuu uudenlaisia yhteisöjä, jotka selvästi jollain
tavoin vastaavat ihmisten viime aikoina
täyttämättä jääneisiin vertaisuuden ja yhteisyyden
kokemisen tarpeisiin.
Parhaimmillaan tuloksena voisi olla uudella
tavalla demokraattisen poliittisen keskustelun
ja toiminnan areena, jossa tuottajan ja
kuluttajan roolit haalistuvat. Internetin kehityksen
onkin sanottu tuoneen näkyväksi uudenlaisen,
ei-markkinavetoisen vaihdon muodon. Sen
ytimessä on kokemus kuulumisesta
omaehtoisesti toimivaan ryhmään, joka tuottaa pitkälti
ainutlaatuisia palveluita jäsenilleen.
Varsinaisen tuotetun palvelun sijaan keskeisempi asia
on se, että näissä yhteisöissä yksilö voi
havaita, että hänellä on oma ääni tiettyjen
aiheiden suhteen ja että hänen äänellään ja sen
ilmaisemisella on jokin merkitys muille
yhteisön jäsenille (Benkler 2006,11). Syntyy Noting
to loos -asennetta, joka voi levitä ja kopioitua
eteenpäin toiminnaksi muilla areenoilla.
Noting to loos -keskustelun ytimessä on se,
millaisissa paikoissa, kenen kanssa ja
minkä tahojen tukemana voi syntyä uskoa omiin
kykyihin ja mahdollisuuksiin muokata
tulevaisuutta paremmaksi. Viimeisen 50 vuoden
kehityslinja on korostanut julkisen vallan luomaa
luottamusta. Nyt uudella sukupolvella voi olla
eväät pohjustaa oma toimintansa jollekin
paljon vahvemmalle ja yksilöllisempään
aikakauteen sopivalle.
Silti perinteiset instituutiot ovat
muodossa tai toisessa osa tulevaisuudenuskon
rakentamista. Tämä tapahtuu ymmärtämällä yhä
paremmin vertaisuuden periaatteita ja
tajuamalla, mitä toimenpiteitä julkisen
yhteiskunnan instituutioiden kannattaa tehdä ja mitä ei
tukeakseen ihmisten omaehtoista
vertaisryhmätoimintaa.
***
On myös toisenlaista Noting to loos
-asennetta. Sellaista osoitti esimerkiksi malilaisen
kollegani 17-vuotias pikkuveli Baba noin vuosi
sitten. Äärimmäisen köyhässä Malissa kasvanut
nuorimies oli nähnyt ja kuullut vanhempien
sisarustensa kokemuksista opiskelusta
Euroopassa. Muutaman vuoden viipeellä tällekin
ylemmän keskiluokan perheen vesalle olisi
voinut löytyä rahat opiskelupaikkaan ulkomailta.
Muutoin viisumin saaminen Eurooppaan on
tietenkin mahdotonta. Odotus
musiikkivideoiden ja tv-sarjojen kuvaamaan
maailmaan alkoi tuntua liian kuumottavalta. Niinpä
nuorukainen hankki käsiinsä ihmissala-
205

kuljetusverkoston kontaktihenkilön ja osti
tältä matkan Espanjaan. Vaarallinen matka
halki aavikon ja meren jäi kuitenkin lopulta
toteutumatta, kun kauppias katosi etumaksujen
kera ottamatta uudelleen yhteyttä.
Luultavasti onneksi, sillä sanomalehdet raportoivat
Suomessakin nykyään viikoittain Kanarian saarten
rannoille huuhtoutuvista hukkuneiden länsi-
afrikkalaisten ruumiista.
Noting to loos voikin tarkoittaa myös sitä,
että menetettävänä ei todellakaan ole mitään.
Kun ei voi pudota korkealta, voi tehdä melkein
mitä vain. Toiveikkuudelle etsitään kyllä aina
lähteitä ja yritteliäisyydelle
purkautumiskanavia. Yhtenä hyvinvointivaltioiden
rakentamisen motiivina onkin ollut yhteiskuntarauhan
turvaaminen poistamalla syitä absoluuttiseen
Noting to loos -tunnelmaan. Näin on estetty
rikollisjärjestöjen, kapinaliikkeiden ja
kansainvaellusten muodostumista.
Noting to loos -asenteen laatu on yksi tapa
jaotella maailman ihmisiä ja yhteiskuntia.
Noting to loos kertoo, millainen on
perusasennoituminen tulevaisuuteen ja omiin
vaikuttamismahdollisuuksiin.
Juuri epävarmuuden synnyttämä
osattomuus on se asia, joka saa eurooppalaiset
pelkäämään yhteiskunnallista muutosta. Samoin
kuin köyhimpien maiden asukkaat
tajuavat hyvin selkeästi elintasokuilun syvyyden,
aistimme me vauraat ja
turvallisuushakuiset eurooppalaiset laajalle levinneen
osattomuuden vaikutukset yhteiskuntajärjestykselle.
Molempien ilmiöiden olemassaoloa on
nykymaailmassa yhä vaikeampi kieltää tai unohtaa.
Globaalilta osattomuuden laajenemiselta on
vaikeaa myös suojautua, vaikka Euroopassa
laitonta maahanmuuttoa kovin ottein torjutaan-
kin. Perussyyt kuten köyhyys, luonnonvarojen
niukkeneminen ovat joka tapauksessa
olemassapa niiden vaikutukset ovat yhä
kauaskantoisemmat. Globaalin vastuun hahmottaminen
ja muuntaminen toiminnaksi onkin yksi
niistä haasteista, joka tekee sukupolvesta erilaisen
kuin edellinen.
Juuri siihen kehittymässä oleva
uudenlainen, omaehtoinen ja vertaisryhmiin tukeutuva
politiikka voi olla vastaus. Emme vielä
välttämättä näe, mitkä ovat sen vahvimmat
toimintamuodot ja -alueet. Olennaisinta onkin
tässä vaiheessa se, että yhä suuremmalle joukolle
ihmisiä syntyy kokemus omaehtoisesti
ilmaistavasta äänestäjä sitä kuuntelevasta ja
toistavasta vertaisten verkostosta. Tämä on yksi
niistä ihmisten välisen kanssakäymisen
muodoista, joka rakentaa perustaa seuraavien
sukupolvien Noting to loos -asenteelle.
Lähteet
Benkler, Yochai (2006) The Wealth ofNet-
works: How Social Production Transforms
Markets and Freedom. Yale: Yale
University Press.
Pulkkinen, Tuija (1999) Kielen ja mielen ykseys.
1800-luvun suomalaisen nationalismin
erityispiirteistä ja perinnöstä poliittisessa
ajattelussa. Teoksessa Tuomas M.S. Lehtonen
(toim.) Suomi-Outo pohjoinen maa.
Näkökulmia Euroopan äären historiaan ja
kulttuuriin. Porvoo: PS-kustannus, 118-137.
[ARTIK3] Suomen suurin saari
Aimo Kejonen, osa artikkelista Kansanuskomuksia
ja geologiaa kirjassa Koivisto, Marjatta (toim.):
Jääkaudet s. 229. Helsinki: WSOY, 2004.
Suomen suurin saari
Koulussa on kautta aikojen opetettu, että
Suomen suurin saari on Soisalon saari Pohjois-
Savossa (1 635 km2). Tämä ei nykytietämyksen
mukaan pidä paikkaansa. Soisalo on
ensinnä206

kin saari vain siinä mielessä, että
Kallavedestä lähtevät bifurkaatioreitit ympäröivät sitä.
Vedenpinnan korkeus Soisalon pohjoispäässä
Kallavedessä ja Suvasvedessä on 82 m,
eteläpuolella Haukivedessä ja Ruokovedessä 76 m,
lännessä Unnukassa 81 m ja idässä Kermajär-
vessä 81 m. Järviä erottavat toisistaan selvät
virrat ja kosket kuten Varkaudenkoski ja Ker-
mankoski. Erot vedenpinnan tasossa Soisalon
eri puolilla ovat noin 6 m.
Mikäli vedenpinta saaren eri puolilla voi olla
eri korkeustasolla ja jokiuomat hyväksytään
saaria rajoittaviksi vesialueiksi, Suomen
suurin saari on Etelä-Suomen saari. Sitä
ympäröivistä vesistä korkeimmalla on Vesijaon järvi
Padasjoella (106 m). Päijänteeseen ja edelleen
Kymijokeen ja Suomenlahteen Vesijako laskee
Myllyjärven, Kaukilankosken, Arrakosken ja
Padasjoen kautta. Kokemäenjoen vesistöön ja
edelleen Selkämereen Vesijako laskee Palsano-
jan, Paarlammin, Suomenojan ja Kuohijärven
kautta. Helsinki, Turku, Hämeenlinna ja
Rauma ovat kaikki Etelä-Suomen saarella. Saaren
pinta-alaa ei ole laskettu, mutta se lienee noin
30 000 km2.
Jokisaarista kannattaa mainita, että noin 300
vuotta sitten oli olemassa Etelä-Suomen
saarta suurempi jokisaari. Vielä Isonvihan aikoihin
oli Pielisen ja Oulujärven välillä veneellä
kuljettava väylä Oulun ja Itä-Suomen läänien
rajalla olevan Kalliojärven kautta. Kalliojärvi laski
sekä etelään että pohjoiseen. Pohjoinen lasku-
reitti kulki Lappajärven ja Kiantajärven kautta
Oulujärveen ja edelleen Perämereen. Eteläinen
laskureitti kulki Kokkojoen ja Valtimojärven
kautta Pieliselle ja Saimaalle ja sieltä Laatokan
ja Nevan kautta Suomenlahteen. Suomenlah-
desta saaren eteläraja kulki Kymijokea pitkin
Päijänteelle, sieltä Kuhmoisissa olevan Lum-
menen bifurkaatiojärven kautta
Kokemäenjoelle ja edelleen Selkämerelle. Kalliojärveltä
pohjoiseen vievä uoma on nykyään soistunut
umpeen. Saari on kasvanut kiinni
mantereeseen. Aikoinaan siihen kuitenkin kuului suurin
osa Pohjanmaasta, Keski-Suomesta, Savosta ja
koko Karjalan kannas.
Jos vedenpinnan edellytetään olevan
samalla tasolla joka puolella saarta, Suomen suurin
saari on Saimaalla oleva saari, josta on
käytetty nimiä Sääminginsalo ja Kerimäen saari. Sen
pinta-ala on 1 069 km2. Sääminginsaloa
ympäröivät joka puolella noin 76 m korkeudella
olevat järvet, Haukivesi, Pihlajavesi, Puruvesi, Paa-
sivesi ja Enonvesi. Saarella ovat Savonlinnan
kaupungin itäosat ja Kerimäen ja
Enonkosken kirkonkylät. Kapein saaren Suomen
mantereesta erottava paikka on Raikuun kanava.
Se oli alkuaan Paasiveden ja Puruveden
välinen salmi, jota sen madaltuessa on
syvennetty ensin 1750-luvulla ja toisen kerran sata
vuotta myöhemmin.
Seuraavaksi suurimmat saaret ovat
Itämeressä. Toiseksi suurimman saaren,
Ahvenanmaan pääsaaren pinta-ala on 685 km2. Kemiön
saaren pinta-ala on 524 km2. Seuraavina
olevat Hailuoto (195 km2) ja Raippaluoto (142 km2)
ovat jo huomattavasti pienempiä. Kymmenen
suurimman saaren joukkoon mahtuvat vielä
Rymättylän saaristossa oleva Otava,
Ahvenanmaalla olevat Lemland ja Eckerö, Kokkolan
lounaispuolella oleva Öjä, Nauvon pääsaari Stor-
landet ja Paraisten Älön.
Saarien pinta-alat kasvavat kaiken aikaa
maankohoamisen nostaessa uutta maata
merestä tai saarta ympäröivistä järvistä.
Tulevaisuudessa eniten kasvanee Ahvenanmaa,
sillä sen vierellä olevat Lemland ja Eckerö tulevat
muutaman tuhannen vuoden kuluessa
yhtymään Ahvenanmaan pääsaareen.
207

[arvosi] Fiktiivisiätiedehelmiä
Tuula Koukku, kirja-arvostelu Leena Krohnin teoksesta
Sfinksi vai robotti lehdessä Tiede 2000,1/2000.
Fiktiivisiä tiedehelmiä
■ Leena Krohn on monen tieteenystävän mieli-
kirjailija, koska hän nivoo niin esseisiinsä kuin
fiktioonsa uusinta luonnontiedettä - kuitenkin
suodattaen sen filosofisiksi kysymyksiksi, joita
tiede ei vielä ole ehtinyt tai tohtinut tehdä.
Sfinksissä vai robotissa Lydia katsoo peiliin ja
miettii, mikä havainnoissa on totta, mikä
ei, ja miten erottaa nämä toisistaan.
Sulevi alkaa yhtäkkiä nähdä ajan. Maata lähestyy
komeetta, joka on neljä kertaa Maan kokoinen
seuralainen. Maapallo on ontto, ja
painovoima nurinkurin. Keittolautaseen syntyy mustan
aukon kultainen singulariteetti.
Mielestäni paras on kertomus vakuutus-
tarkastaja Endistä, jonka taloja tontti
yhtenä aamuna leijuvat avaruudessa. Tätä ei edes
superkotivakuutus korvaa, End oivaltaa. "Mitä
voimme tehdä silloin, kun emme voi tehdä
mitään? Kallistaa päätämme niin kuin
vakuutustarkastaja End, jotta näkisimme paremmin
pilvet."
Krohnin pikku kertomukset ovat
aikaisemmin ilmestyneet netissä. Mainiota lukea ne
myös kovista kansista. Tuula Koukku
[arvos2] Pommi takaa täyteläisen teatteri-illan
Lauri Meri, teatteriarvostelu Kumpulan
Metsäteatterin esityksestä Pommi Helsingin
Sanomien kulttuurisivulla 21.6.2006.
Pommi takaa
täyteläisen teatteri-illan
Kumpulan metsäteatterissa nähdään huolella
pelkistetty tekstilöytö
Teatteri
Pommi. Kumpulan Metsäteatteri.
Joseph Hellerin näytelmän Me
pommittajat pohjalta sovittanut,
ohjannut ja lavastanut Kimmo
Hirvonen. Rooleissa mm. Matti
Tolvanen, Petri Jäärni, Edvard
Lammervo, Miika Muranen, Niina
Vuorisara, Veini Nupponen, Mikko
Ahtiainen, Juha Koistinen, Aapo Juusti
ja Ilja Mäkelä.
Kimmo Hirvonen on sovittanut, ohjannut ja
lavastanut Kumpulan kallioille Joseph
Hellerin näytelmän Me pommittajat, pelkistetyltä
nimeltään Pommi.
Hirvonen on kaivanut näytelmästä esille
sen olennaiset piirteet, löytänyt niille
tehokkaan näyttämöllisen muodon ja mikä
parasta, onnistunut ratkaisemaan suhteen yleisöön
tarkasti ja johdonmukaisesti. Pienen katsomon
raakalautapenkeillä ei kukaan voi tuntea
istuvansa turhan takia.
Hirvonen on nimennyt näytelmässä
kuvatun armeijan lentotukikohdan miehistön
suomalaisten sotakirjailijoiden mukaan. Haanpää,
Korpela, Leväslaiho, Linna ja Rintala
setvivät asemaansa sotakoneiston osana, mutta
samalla myös Hellerin kirjoittaman näytelmän
henkilöinä.
Esitys lomittaa sekä riemastuttavalla että
koskettavalla tavalla sodankäynnin ja
teatterin todellisuuden.
Oman lisänsä tuo esityspaikka, vihollisen
pommittamat kalliot, joilla jatkosodan aikana
sijaitsi ilmatorjuntapattereita.
Metsäteatterissa on käytössä järeät aseet:
havainnollisuus ja huumori.
Näyttelijät levittäytyvät kallioille
muodostaen maailmankartan, jossa pikakelauksella
käydään läpi kahden maailmansodan ratkaisevat
208

tapahtumat. Yksittäiset sotilaat ovat
ajattomia. Heidät on koottu hyvin monenlaisista
aineksista, mukana on myös esiintyjien yksi-
tyispersoona - ainakin näennäisesti.
Tältä pohjalta myös katsojalle tulee
täyteläinen olo. Esitys puhuttelee hyvin monella
tasolla.
Kukaan meistä ei ole pelkästään tunteva
yksilö, vaan myös vastuullinen teatterin
katsoja, valtion kansalainen ja ihmiskunnan jäsen.
Teatterikaan ei ole mikään erillinen taiteen
alansa, eikä armeija hierarkiastaan huolimatta
oma saarekkeensa.
Pommi vetää vastustamattomasti puoleensa,
ja me elämme sen kanssa.
[ARVOS3] Sarasvatin hiekkaa
Mika-Petri Lauronen, kirja-arvostelu Risto Isomäen
teoksesta Sarasvatin hiekkaa Kirjat-sivulla
Maailmankauppalehdessä 2/06.
"Sillä kun kaikki oli menetetty,
kaikki oli yhä jäljellä”
Sarasvatin hiekkaa
Sarasvatijoen suisto muodostaa Kathiavvarin
niemimaan Luoteis-lntiassa. Itse jokea ei ole
enää olemassa, sillä se kuivui tuhansia vuosia
sitten. Tämä ikivanha alue ja Grönlannin
mannerjäätikkö muodostavat Risto Isomäen Fin-
landia-palkintoehdokkaan miljöön. Näitä
kahta täysin erilaista ympäristöä kytkee toisiinsa
ilmastonmuutos ja siihen liittyvät
luonnonkatastrofit. Sarasvatin hiekan pääosassa eivät ole
ihmiset eivätkä tunteet, vaan armoton
luonto, jonka tasapainoa ihminen horjuttaa
omalla toiminnallaan jatkuvasti. Onko jo liian
myöhäistä?
Isomäen Herääminen-kirjan lukeneille
Sarasvatin hiekkaa alkaa tutun tuntuisesti.
Venäläiset meritutkijat törmäävät huolestuttaviin
merkkeihin siitä, että maapallon
lämpeneminen on kiihtymässä: merenpohjan metaanik-
latraatit sulavat vapauttaen metaanikaasua
ilmakehään.
Samaan aikaan Cambaynlahden pohjalta
Intiassa löytyy ikivanhan sivilisaation jäänteitä.
Myös Grönlannista kuuluu kummia.
Ihmiskuntaa ja koko planeettaa uhkaa luonnonilmiö,
jonka rinnalla tapaninpäivän 2004tsunami oli
pelkkä merenpohjan aivastus.
Sarasvatin hiekkaa on erikoinen teos. Se ei
ole pelkkä romaani, muttei myöskään
tietokirja. Isomäen vahva tiedetoimittajan
tausta näkyy kirjan sivuilta. Hänen
aikaisemmissa teoksissaan tietoa on annettu jopa väkisin,
mutta Sarasvatin hiekassa lukijan
sivistäminen tapahtuu hienovaraisemmin. Varsinainen
tieto-osuus on kirjan jälkisanoissa, joissa
käsitellään sitä, mikä on totta ja mikä tarua.
Isomäen visio on vakuuttavuudessaan
suorastaan hyytävä. Jäätiköiden äkillinen
sulaminen ei ole tuulesta temmattu ajatus - sellaista
on tapahtunut aikaisemminkin. Nykyään
jäätiköt ovat jäämässä häviölle taistelussa, jonka
seuraukset ovat jo nähtävissä. Tämänhetkiset
muutokset ympäristössämme ovat kuitenkin
vain jäävuoren huippu - kirjaimellisesti.
Kirjallisesti tekstissä viehättää erityisesti
luonnon ja sen ilmiöiden kuvaus. Lumimyrskyt
ja jää tuntuvat iholla asti, ja Cambaynlahden
veden sameus on suorastaan käsinkosketelta-
vaa. Planeettamme ihmeiden keskellä ihminen
tuntuu mitättömältä hyttyseltä.
Hyttynenkin voi kuitenkin olla
hengenvaarallinen, kuten malaria osoittaa. Sarasvatin
hiekkaa muistuttaa elävästi siitä, että
ihmisen teoilla on todellista merkitystä
ympäristöömme. Vastuuta teoistamme ei voi ottaa
kukaan muu kuin me itse. Isomäen
näkemyksen mukaan nykyinen elämäntapamme johtaa
katastrofiin, jonka valtavuutta on vaikea
käsit209

tää. Kaiken lisäksi katastrofi lähestyy
kiihtyvällä vauhdilla, ja hiekka ihmiskunnan
tiimalasissa on loppumassa.
Risto Isomäeltä löytyy kuitenkin aimo annos
toivoa ja optimismia. Romaanissa maailman
suurten valtioiden päämiehet tarttuvat
toimeen yllättävänkin helposti, kun tiedemiehet
selittävät heille tilanteen vakavuuden. Tässä
suhteessa kirja todellakin on kuvitelmaa:
kesti luvattoman kauan saada muutamat
maailman suurimmista saastuttajista myöntämään,
että ilmastonmuutos on todellisuutta eikä
pelkkä ekoterroristien salaliitto.
Suurkatastrofi ei myöskään ole loppu, vaan
uuden alku. Ihmiskunnan rauniot saavat
tilaisuuden aloittaa alusta, ja he vaikuttavat myös
oppineen virheistään. Tämä onkin lähes ainoa
asia, jossa Isomäen toivoo romaanissaan
olevan oikeassa. Vaikka kirjan lukeekin
nopeasti, jäävät sen visiot kummittelemaan pitkäksi
aikaa. Toivottavasti.
Mika-Petri Lauronen
Kirjoittaja on tamperelainen
kirjoittaja/kriitikko
Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa. Tammi 2005.
320 sivua.
[faabeli] Kirahvi
Hannele Huovi, faabeli kirjasta Cebardi katsoo peiliin,
faabeleita. Tammi, 2003.
Kirahvi
Savannin heinä aaltoili tuulessa ja kirahvi
kumartui kuuntelemaan tuulen kahinaa.
Mutta joka suunnasta kuului gaselli-ja antilooppi-
laumojen nilkkojen nitinää ja sorkkien natinaa,
seeprat hirnuivat, apinat höpöttivät ja
korppikotkat juoruilivat repiessään palasia
savannille jääneistä ruhoista. Hieno heinän havina jäi
kuulematta, kun korviin kantautui
monenlaista motkotusta, rähinää ja joutavaa heikun-
keikun hyvänpäivän pulinaa. Yleisimmät
puheenaiheet käsittelivät ruokaa,
makuupaikkaa ja juomatapoja. Savanni ei ollut sopiva.
Sadetta ei saatu. Sadetta saatiin liikaa. Kaneja
moitittiin liian vikkeliksi, hiiriä liian laihoiksi,
norsuja liian suuriksi, gaselleja liian terävä-
sarvisiksi. Krokotiilit olivat liian
paksunahkaisia, leijonat liian unisia, käärmeet iljettäviä,
koska niillä ei ollut jalkoja.
- Minä en jaksa kuunnella, sanoi kirahvi ja
yritti olla kuuntelematta. Mutta sillä oli kaksi
korvaaja se kuuli niillä oikein hyvin.
-Olkaa hiljaa! huusi kirahvi.
Siitä eläimet vasta riehaantuivat. Ne pulisivat
puolta kovemmin. Ne häiritsivät kirahvia
kaikin tavoin. Norsut tööttäilivät ohimennessään,
leijonat karjuivat, sakaalit haukkuivat ja
hyeenat ulvoivat. Sitten eläimet alkoivat puhua
kuuluvasti siitä, miten kummallinen oli tämä
kirahvi, joka halusi olla hiljaa. Tuho siitä tulisi,
jos kaikki vain hiipisivät ääneti pitkin savannia
eivätkä puhuisi toisilleen.
- Minä en kestä! sanoi kirahvi.
- Hän ei kestä, hohottivat muut eläimet.
-Vaikka on niin kestävän näköinen, ulvoi
hyeena.
- Nahkakin kuin linnoituksen kiviseinä, sanoi
sakaali.
Ja eläimet tulivat kirahvin luoja alkoivat
töniä häntä kuonollaan. Ne lörpöttivät ja
höpöttivät enemmän kuin koskaan ennen.
Ja koska savanni oli yhteinen ja siellä oli
kaikkien eläinten ruokajuoma, koti ja juoksu-
paikka, kirahvin oli seisottava aloillaan. Sillä
ei ollut muuta paikkaa maailmassa.
Kirahvi halusi olla hiljaa. Se halusi olla
omissa oloissaan ja ajatella ajatuksiaan. Se ei
halunnut olla ilkeä kenellekään, mutta se
halusi olla yksin.
210

"Minun on pakko", ajatteli kirahvi. Sitten se
teki sen, mikä oli pakko tehdä: kasvatti
itselleen kaulan.
Kaula oli pitkä, mutta savannin pulina ja lör-
pötys kuului edelleen kirahvin korviin.
Niinpä kirahvi kasvatti kaulansa vielä
pitemmäksi. Sitten se pyöritteli korviaan ja
kuunteli tarkasti. Vieläkin kuului savannin melske ja
tohina.
Niinpä se antoi kaulansa kasvaa niin
pitkäksi, ettei maasta kantautunut korviin enää
kerrassaan mitään.
Ylhäällä ilma oli raikasta ja puhdasta.
Kirahvi kuuli vain auringonsäteiden sirinää, tuulen
lepatusta ja vuorten huippujen ankaraa
jyminää. Se painoi päänsä akaasiapuiden lehvis-
töön ja kuunteli lehtien kahinaa. Se oli
karistanut sieraimistaan savannin pölyt. Viisas pistää
pään pensaaseen.
[haasti] Tietokone ei syrjäytä opettajaa
Sami Niinistö, haastattelu sivulla Professori
esittelyssä Jyväskylän yliopiston tiedotuslehdessä
Tiedonjyvä 3/2006, s. 18.
Professori esittelyssä
Teksti Sami Niinistö
Kuva Tarja Vänskä-Kauhanen
Tietokone ei syrjäytä opettajaa
- Opettajan rooli ei katoa kehittyvän
tekniikan myötä, vaikkakin se voi muuttua
enemmän suunnittelijan ja ohjaajan suuntaan,
professori Päivi Häkkinen toteaa.
Häkkisen mielestä tietokone on lopultakin
vain ajattelun jatke ja työväline. Hän ei usko
siihen, että tietokoneet korvaisivat kaiken
ihmisten välisen kasvokkaisviestinnän.
Puhtaasti virtuaalista opiskelua lupaavammalta
vaihtoehdolta näyttääkin ratkaisu, jossa
yhdistetään verkossa tapahtuvaa ja tavanomaista
opetusta ja oppimista. Niin ikään realistiselta
ei tunnu se, että ns. elektroniset kirjat eli
tietokoneen ruudulta luettavat kirjat tulisivat
lopulta korvaamaan painetut kirjat. Hänen
mielestään ihmiset ovat liian mukavuuden-haluisia
lukeakseen pitkiä tekstejä näyttöpäätteeltä.
Häkkinen aloitti Koulutuksen
tutkimuslaitoksessa tietoteknologian opetuskäytön
professorina vuoden 2005 alussa. Hän on aikaisemmin
toiminut tutkijana mm. Joensuun
yliopistossa sekä Open Universityssä Isossa-Britanniassa.
Häkkinen on tutkinut ja ollut mukana
kehittämässä erilaisia oppimisympäristöjä esimerkiksi
koulujen, yliopiston ja työelämän tarpeisiin.
Tällä hetkellä hän toimii ensisijaisesti
tutkimustehtävissä, tutkimusryhmän, -projektien ja
tutkijakoulutuksen vetäjänä.
Tutkimusprojekteissa tutkitaan mm. yhteisöllistä
verkko-oppimista, hajautettua tiimityötä, tietämyksen
hallintaa sekä pelinomaisia oppimisympäristöjä.
Tietokone foorumina
Mikä mahtaa sitten olla opettajan ja
tietokoneen välinen työnjako tulevaisuudessa?
- Opettajan rooli tulee ennen kaikkea
olemaan oppimateriaalin ja pedagogisten
ratkaisujen suunnittelussa sekä oppilaiden
ohjaamisessa. Tietokone tarjoaa mahdollisuuden
varastoida materiaalia sekä tehdä
monimutkaisia ajattelun prosesseja läpinäkyviksi. Toisin
sanoen se voi toimia foorumina, jolla
opiskelijat voivat keskustella ja olla
vuorovaikutuksessa keskenään, Häkkinen tiivistää.
Tietokonetta ei siis tarvitse nähdä uhkana,
vaan se voi myös helpottaa opiskelua ja tehdä
siitä laadukkaampaa. Miltä kuulostaisi
virtuaalinen työharjoittelu? Tämä on todellisuutta jo
tänään, sillä Jyväskylässä, Viitaniemen
ammattioppilaitoksessa, on jo kokeiltu
tietokonepohjaista harjoittelua. Harjoitteluun on sisältynyt
211

esimerkiksi erilaisia suunnittelu-ja
laskutehtäviä sellaisilla sisältöalueilla, joita muutoin olisi
hankala toteuttaa.
Häkkistä on kiehtonut tutkijan työssä alusta
asti sen monitieteellinen luonne. Hän ajautui
aikoinaan alalle sattumusten kautta ja nyt hän
on arvostettuja palkittu professori. Häkkinen
sai keväällä 2005 Bernhard ja Mimmi Laguksen
2000 euron palkinnon ansioistaan
kasvatustieteellisen tutkimuksen alalla.
[Kuvateksti:]
Päivi Häkkinen uskoo, että tietokoneet eivät
uhkaa opettajien asemaa
tulevaisuudessakaan.
[HAAST2] Oma hauki takanreunukselle
Teksti lehdessä Etelä-Saimaa 24.7.2006.
Oma hauki takanreunukselle
Jukka Saari täyttää vuodessa 200 kalaa.
Niistä Saimaalta tulee noin 15:
järvilohta, kuhaa, haukea ja saimaannieriää. Puolet
kaloista tulee etelärannikolta.
Saari on Suomen ainoa kaloihin
erikoistunut Luonnontieteellisten museoiden
konservaattori.
Kun Saimaasta nousee suuri hauki, josta
halutaan takanreunukselle trofee eli kalastus-
muisto, kala laitetaan ensin muovipussiin ja
pakastimeen.
Pakastettu kala tuodaan Saarelle, joka
valmistaa kalan kahdessa viikossa, ruuhkaisena
aikana kahdessa kuukaudessa. Trofee tehdään
joko kalan omaan nahkaan, tai kalasta otetaan
valos. 10 kilon hauki seinälle maksaa noin 500
euroa. Työajan lisäksi materiaalit maksavat.
- Kalansilmät tulevat minulle
Amerikasta, kertoo Fish Art -yritystä Pihtiputaalla
pitävä Saari.
Talvella hän täyttää piikkikaloja, keväällä
etelärannikon haukia sekä loppukesästä
syksyyn saakka kuhia ja lohia.
- Sesonkiaika vaihtelee. Vuodet eivät ole
toistensa veljiä.
Saari tekee kaloja myös valokuvien
perusteella.
- Parhaillaan teen 3-metristä tiikerihaita ja
8-metristä valkohaita, hän kertoo.
[kerti] Aina isän tyttö
Ulla Janhonen, kirjoitus Muistikuvia-sarjassa Annassa
221.6.2006.
Muistikuvia
Sarja kertoo tärkeistä lapsuusmuistoista
Aina isän tyttö
Aira Suvio-Samulin näki talvisodan yönä
isästään ihanan unen, joka muuttui todeksi.
Teksti Ulla Janhonen
Aira on 12-vuotias talvisodan aikana,
joulukuussa 1939. Tuuli puhaltaa kylmästi
Suonenjoella, jossa Aira on evakossa äitinsä Anna-Liisa
Suvion ja kahden sisarensa, 9-vuotiaan
Inkerin ja kahden kuukauden ikäisen Sirkka-Liisan
kanssa.
Tänään Aira lähtee äitinsä kanssa
kunnantalolle ilmoittautumaan. Airalla on villakankai-
nen takki, jossa on ruskeita ja vihreitä ruutuja.
Kaulansa ympärille hän on kietaissut
pörröisen oravannahkakauluksen. Sen hän on saanut
isältään Viktorilta, joka on nyt rintamalla,
poissa kotoa. Airalla on ikävä isää.
Äiti on pukeutunut mustaan talvitakkiin,
sillä musta on äidin lempiväri. He nousevat
rappusia ylös kunnanvirastoon. Tiskin takana
istuu kaksi hoikkaa naisvirkailijaa. Äiti sanoo
nimensä, ja Aira huomaa, kuinka kummankin
virkailijan ilme muuttuu. Sitten toinen poistuu
212

hetkeksi, tulee takaisin ja sanoo, että Viktor
Suvion nimi on kaatuneiden listalla.
Aira ja äiti seisovat ilmeettöminä ja
tuijottavat eteensä. Hei eivät osaa edes itkeä. Nyt Aira
ymmärtää, miksi isältä ei ole tullut rintamalta
kirjeitä. Isähän on kuollut
He kävelevät mykkinä Suonenjoen
keskustassa olevaan punaiseen taloon, jossa Suvion
perheelle on annettu yksi kamari. Onpa
tosiaankin kylmä, sillä kamarin nurkat ovat
jäässä. Aira käy joka päivä äidin kanssa
Suonenjoen rautatieasemalla katsomassa, onko isän
ruumis jo tuotu sinne arkussa, mutta arkkua ei
vain ilmesty. Olo on raskas.
Yhtenä yönä Aira näkee unta. Isä tulee
unessa Airan sängyn viereen ja silittää tämän
päätä... Aira herää ja huomaa, että kamarin ovi
keittiöön on auki. Keittiöstä kuuluu
iloista puheensorinaa ja kuppien kilistelyä. Aira
menee keittiöönpä mitä hän näkeekään: isä
juttelee äidin kanssa ryhdikkäänä
univormussaan. Isä on elossa! Kunnanviraston naiset
olivat väärässä. Kun isä tulee Airaa vastaan ja
ottaa syliinsä, Airasta tuntuu kuin hän leijailisi,
niin iloinen hän on.
Kuusi vuotta sitten Aira Suvio-Samulin
pystytti talonsa pihalle graniittisen patsaan
isästään, joka kaatui jatkosodan alussa. Isän
patsas luo turvallisuutta, sillä ennen Aira pelkäsi
pimeää. Nyt kun hän katsoo pihalle ja näkee
siellä graniittisen isänsä, hän ei pelkää mitään.
Hän on edelleenkin isän tyttö.
[kert2] Francesca di Rimin
Anna Nokelainen, teksti Hylyssä-sarjassa lehdessä
Sukeltaja 5/2005.
Francesca di Rimin
Tarun mukaan Francesca oli italialainen
ammusalus toisen maailmansodan aikana.
Italialaiset vaihtoivat kuitenkin saksalaisten
puolelle ja kun laivaa ammuttiin vuonna 1944,
se purjehti Saksan lipun alla. Liittoutuneiden
partioiva lentokone tähysteli laivan Kornati-
saaristossa ja ilmoitti siitä tukikohtaan Splitis-
sä. Viisi liittoutuneiden lentokonetta saapui
kohti Fransescaa ja kun ammuskelu alkoi,
laivan kapteenilla ilmeisesti oli koneistossa vika
eikä hän voinut enää pysäyttää alusta.
Kapteeni heitti ankkurin mereen, jotta alus ei
törmäisi täyttä vauhtia Kaprije-saareen ja siitä syystä
laiva makaa kaula Kaprije-saaresta poispäin.
Fransesca di Rimin lepää 50 metrin
syvyydessä oikeinpäin vain hiukan kallistuneena. Sen
masto on noin 30 metrin syvyydessä ja kansi-
rakenteet tulevat vastaan 40 metrin
syvyydessä. Alus on lähes ehjä sivussa olevaa
pommituksen aiheuttamaa reikää lukuun ottamatta.
Laivan rahtina oli ammuksia joista osa räjähti
pommituksessa. Korallit ovat peittäneet hylyn
lähes täysin. (Sukeltaja 5/2005, Hylyssä)
Teksti Anna Nokelainen, kuvat ja piirros Kurt
Leidl
[kolumi] Kiusaamisen kielioppia
Ulla Tiililä, kirjoitus Keskisuomalaisessa 18.10.2005.
Kiusaamisen kielioppia
Kielijuttu
Ulla Tiililä
Mannerheimin Lastensuojeluliitto kerää tänä
syksynä rahaa koulukiusaamisen
ehkäisemiseen, erityisesti tukioppilastoimintaan. Liiton
kyselyyn osallistuneista lapsista ja nuorista
häkellyttävän moni on kokenut tai kokee
pitkäkestoista kiusaamista.
Yksi kiusaamiseen liittyvä ongelma on se,
että sitä voi olla vaikea huomata.
Kiusaaminen ei ole vain lyömistä. Lyöjä voi toisaalta olla
se, jota on yllytetty tai ärsytetty. Jos kiusattu
213

reagoi, ulkopuolinen voi luulla kiusattua
kiusaajaksi.
Kiusaamisen määritellään olevan
"henkistä tai ruumiillista lapsen tai lapsiryhmän
yhteen lapseen kohdistamaa väkivaltaa".
MLLn Nuortennetissä kiusaamisena
mainitaan ilmeily, pettäminen, puhumattomuus,
valehtelu, ivaaminen, yllyttäminen ja
ulkopuolelle jättäminen.
Lista kuvastaa, kuinka vaikeasta asiasta on
kyse. Toisten piinaajilla on käytössään
rajaton keinojen valikoima. Nämä keinot ovat yhtä
hyvin sanallisia kuin ruumiillisia, yhtä hyvin
passiivisia, tekemättä jättämisiä, kuin
aktiivisia tekoja. Ja kaikkien näiden yhdistelmiä.
Sanalliseen kiusaamiseen on hankala
tarttua, koska kielessä ei ole sanoja tai rakenteita,
jotka olisi varattu vain ilkeilyyn. Kouluissa
seurataan usein sitä, miten oppilaat puhuttelevat
toisiaan. Ketään ei saisi kutsua läskiksi tai
rillipääksi. Hyvien ystävien kesken saattaa silti
hölmöksi nimittäminen olla pikemminkin hel-
littelyä kuin kiusaamista.
Ilkeyksiä ei ilmaista vain huutaen ja rumin
sanoin, vaikka opettaja huomaa helpommin
kiroilun ja haukkumisen. Hymyillen sanottu
julmuus voi jäädä havaitsematta.
Komentaminen ja alistaminen ei liioin
tapahdu vain käskylausein. Ovela
manipulaattori voi turvautua kyyneliinkin, jos ei saa
tahtoaan läpi. Kuka silloin vaikuttaa kiusaajalta?
Koulukiusaamiseksi lasketaan yleensä
tietoinen, kenties jopa suunnitelmallinen toiminta.
Mutta kiusaaminen voi olla tahattomampaa-
kin. Tahaton kiusaaja saattaa harrastaa
kyselemistä: Miks sulia on tollanen pusero? Mitä
varten sun nenä on tuommoinen? Miksi sä saat
aina kiitettäviä?
Kyseleminen kuuluu lapsuuteen, mutta
miksi-kysymyksiin ei haeta vain vilpitöntä
vastausta. Toisen pusero, nenä tai hyvät numerot
häiritsevätpä kyselijää ohjaakin sama
motiivi kuin tahallisia kiusaajia: kaikkien pitäisi olla
samasta muotista kuin kiusaaja itse.
Pahaa voi sanoa myös, vaikka väittäisi ole-
vansa viattomalla asialla: Ei millään pahalla,
mutta sun housut on tosi hassut. Myös kehut
voivat tuntua haukuilta. Jos korostetaan, että
toisen tukka on tänään nätisti, voi olettaa, että
se oli kehujan mielestä eilen ruma.
Sanallinen kiusaaminen on kytköksissä paitsi
käytettyyn kieleen, myös puhetilanteeseen ja
puhujan tarkoituksiin. Se on kytköksissä myös
kiusaamisen kokijaan. Rehvakka, mutta hyvän-
tahtoinenkin huumori voi tuntua pahalta, jos
ei ole tottunut sellaiseen.
Kiusaamisen kieliopista kannattaa
keskustella äidinkielen tunneilla. Sosiaalisten taitojen
ja empatian opettelu on osa kiusaamiseneh-
käisyä. Näissä taidoissa keskeistä on
ymmärtää, mihin omat valinnat ja tulkinnat
perustuvat ja miksi toiset käyttävät kieltä niin kuin
käyttävät.
utiilila@kotus.fi Kirjoittaja on kielentutkija.
[K0LUM2] KULTTUURIKAANON
Kaarina Hazard, kirjoitus Metro-lehdessä.
Kulttuurikaanon
Ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus
järjestää syyskuussa keskustelutilaisuuden
siitä, pitäisikö Suomessa laatia kulttuurikaanon.
Se olisi niin kanta- kuin uussuomalaistenkin
käyttöön tarkoitettuja, eri taiteenaloja
koskevia listoja siitä, mikä tässä suomalaisessa
kulttuurissa on sitä kaikkein suomalaisinta
kulttuuria. "Tehtävä on suomalaisen kulttuurin
ylläpitäminen ja vahvistaminen muita
kulttuureita vastaan, jotta me pystyisimme
säilyttämään oman identiteettimme", sanoi
eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja
214

Kaarina Dromberg (kok.) taannoin Helsingin
Sanomissa.
Hanketta on sekä kannatettu että
vastustettu, mutta ennen muuta se on omiaan
herättämään hämmästystä: Emmekös me jo tätä
kaikkea tiedä? Eikös meillä kaikilla ole jo pläkki-
selvänä mielessämme korkeakulttuurimme
top tenit? Vai onko täällä muka ketään
peruskoulunsa käynyttä, joka ei tuosta vain
pystyisi ilmoittamaan suomalaisen kulttuurin
kivijalkoja ja -rekiä ilman minkäänmoista lunttausta
oli sitten kyse kirjallisuudesta,
säveltaiteesta tai arkkitehtuurista? Ei tarvitse olla min-
käänmoinen citysherpa luritellakseen
kysyjälle kolmen vartin luennon siitä, mikä on oikea
suomalainen tunnelma. Ja jos epävarmuutta
esiintyy, sieltähän se Matkailunedistämiskes-
kuksen kotisivuilta yhdellä hiiren vilkkauksel-
la löytyy koko tämä humiseva itseymmärrys:
porot, joulupukit, puolukat, revontulet, sauna-
vastat ja niin edelleen. Jos jokin täällä
piipahtavalta tai tänne asettuvalta salaan jää, niin
se ei kyllä ole suomalaisten
suomalaisuudesta käyttökelpoisiksi kokemansa ylevät kliseet:
Suomi on puhdas maa, jonka talvi on pitkä ja
kesä kaunis. Kulttuurikaanonit ja -myytit on
jo laadittu, siellä ne köllöttävät kansakunnan
kaapin päällä, eikä niitä sieltä mikään horjuta.
Miksi ihmeessä siis semmoisia pitäisi
uudelleen laatia, kulttuurikaanonhan on jo. Vai
niinkö tosiaankin on käynyt, että Finlandia-talon,
Aalto-maljakon ja Sibeliuksen asemasta olisi
jokin tumma yösydän virinnyt keskuuteemme
epäsopu? Onko käynyt niin, ettei
käsityksemme hyvästä ja parhaasta olekaan enää yksi ja
yhteinen? Onko joku kehdannut
kyseenalaistaa savusaunan?
Suomalainen kansallismaisema -joka
jostakin selittämättömästä syystä on yhtä kuin
1950-luvun maaseutu - on alkanut kasvaa
umpeen, valitetaan. Ehkäpä on niin, että
arkinen kokemuksemme on totta tosiaan alkanut
työntää myös mielemme heinäpeltoon aivan
oudonnäköistä kukkaa, joka nyt kaanonilla
tahdotaan sieltä kitkeä. Haluamme Mika
Myllylän suolle hiihtämään suomalaisena
sankarina, mutta lööppeihimme ilmestyy
jatkotarina viinaan murtuneesta sähläristä. Haluamme
hoikan koivun kaartuvan nuotiossa hiillos-
tuvan villikalan ylle, mutta pallogrilliimme
tipahtaa valmismarinoidun possun liiskainen
hintalappu. Haluamme kansainvälistä
yhteistyötä, mutta saamme kuivaan
mustikkametsään heitetyt ukrainalaisnuoret. Haluamme
hokea, että olemme maailman lukutaitoisin
kansa, mutta samaan aikaan kassajonossa
tihrustamme lehdensyrjää nähdäksemme josko
pääministerin tyttöystävän rintoja olisi
mahdettu kohentaa. Haluamme hengen lentoa ja
saamme tekstiviestichatit. Haluamme heleyt-
tä ja saamme nuljun. Kulttuurikaanon
tahdotaan, jotta tämän ainaisen arkiviikon keskelle
saapuisi taas joskus sunnuntai. Hyvä Kaarina
Dromberg, eivät meitä muut kulttuurit uhkaa,
vaan omamme.
[kirjoittajan kuvan yläreunassa teksti
ja alareunassa nimi:]
"Haluamme hengen lentoa ja saamme teksti-
viesti-chatit”
[kasvokuva] Kaarina Hazard Akateeminen
sekatyöläinen
[KOLUM3] Käsitätkö käsittämätöntä?
Anne Karppinen, uutiskolumni Taloussanomissa
12.12.2007.
Käsitätkö käsittämätöntä?
Satojen tuhansien eurojen vahingot
aiheuttanut ja ihmiset todelliseen vaaraan
saattanut Nokian kaupungin vesikatastrofi oli
täysin käsittämätön. Silti tapahtuman kuvaukset
215

tuntuivat jotenkin tutuilta. Niissä eli ajoittain
tieteistarinoiden henki.
Todellisuus muuttuu hyvin harvoin suoraan
uskottavaksi fiktioksi, mutta sepite voi olla
todempaa kuin todellisuus. Suuret uudistajat
ovat mielikuvitelleet maailmaa uudeksi
kautta aikain.
Ja voittomarssi jatkuu. On kamalan suloista,
kun Jyri Häkämies (kok.) korvaa puheessaan
sanan uhka sanalla haaste.
Opetusministeri Sari Sarkomaa (kok.)
kaipailee laadukasta perusopetusta, jota "ilman ei ole
laadukasta tutkimusta, tiedettä tai hyvinvointia
luovaa osaamista ja innovaatiotoimintaa".
Saanen muistuttaa, että samaiselta
poliittiselta valtapaikalta käsin on leikattu
perusopetuksen luovuudelta siivet jo hyvän aikaa sitten.
Taide-ja taitoaineet olivat se kenttä, jolla
lapsuutta sai jatkaa ja opetella käsittämään
maailmaa.
Lapsi on leikkiensäyläpuolella, katsoo
autorataansa ja nukketaloaan
lintuperspektiivistä ja näkee leikkiänsä suuremman
kokonaisuuden samalla, kun mieli on kevyen
pakottomasti leikissä sisällä. Siksi lapselle kaikki on
mahdollista.
Aikuisen omittua lapsen työn leikin
merkitys on muuttunut. Pintailmiöissä ilottelemal-
la ei opi ymmärtämään yksilön tragediaa, kun
työ menee alta.
Entä jos irtisanomiset ovat parasta, mitä
tälle maalle nyt voi tapahtua? Entä jos nykyinen
työpaikkojen uusjakoonkin perusta
luovemmalle ja tyydyttävä m mä Ile elämälle?
Pakko on se viimeinen tekijä, joka panee
ottamaan ne askelet, joita ei muka muuten ole
uskaltanut ottaa. Luovuus vaatii turvallisuutta,
jonka lapsi osaa luoda leikkiinsä.
Turvatussa ympäristössä on harvoin
luova. Valmiiden keksintöjen äärellä on vain bän-
däri. Jos koko hallitus leikkisi kvartaalin verran
kotia peruspäivärahalla Big Brother -talossa,
liimautuisin television ääreen, enkä
taatusti tuona aikana syntyvien salarakassuhteiden
takia. Haluaisin nähdä, miten hallitus
"käsittäisi" maailmansa näkyväksi.
Mielikuvittelu on pelottavaa. Mielikuvat
voivat toteutua samalla tavalla kuin
autoverotuksen säätäminen kulutuksen kasvua tukevaksi.
Ajattelemme joka päivä maailmaa todeksi.
Otan mielelläni vastaan talousjournalismin
Huu-haa-palkinnon. Mielikuvitus vaatii
tunteita ja talouteenhan ne eivät kuulu.
[kuvi] Mesiangervo
Bo Nylen, (suom. Lasse Kosonen), teksti kirjasta
Suomen ja Pohjolan kasvit. Helsinki: WSOY, 1993.
Mesiangervo
Filipendula uimaria
Mesiangervolla on pysty, jäykkä 1-1,5 met'
riä korkea varsi. Sen koko pituudelta kasvaa
neliparisia lehtiä, joissa on iso 3-5-liuskainen
päätölehdykkä ja lehdykkäparien välissä
pikkuruisia väliliuskoja. Lehdykät sahalaitaisia
ja alta tavallisesti hienonukkaisia. Tiheässä
kukinnossa satoja pieniä, kermanvalkoisia
kukkia. Teriö viisilehtinen. Kukissa ei ole
mettä, mutta ne tuoksuvat voimakkaasti ja
houkutelevat hyönteisiä pölyttämään. Myös
lehdistä lähtee hierottaessa makea tuoksu.
Kuivatuista lehdistä on valmistettu teetä lääkkeeksi
mm. päänsärkyyn sekä oluen ja siman
valmistamiseen. Kukkii kesäkuussa. Kasvaa kosteilla
mailla yleisenä koko maassa. Levinneisyysalue
käsittää Pohjolan, suuren osan muuta
Eurooppaa sekä Siperian.
216

[kuv2] Avoin taivas, vapaa tuuli, kesän mieli
Teksti kaupunkilehdessä Karjalan Heili 12.7.2006
Avoin taivas, vapaa tuuli, kesän mieli
Avoauto lipuu arvokkaasti pitkin Siltakatua
samaan aikaan, kun vossikka köpsöttelee
rauhallisesti päinvastaiseen suuntaan.
Kirkkokatua pitkin ajaa harmaapartainen
motoristi nahkapuvussaan.
Nyt saa ilmavirta hyväillä ja vauhti
tuntua iholla. Nämä ovat niitä päiviä, joista road
moviet ja kesäbiisit tehdään.
Hän oli tosi upee näky, ohuessa
kesämekossaan, kun satamaan päin hänen kulkevan näin...
Ei ole Pate Mustajärvikään enää
kaupungilla kruisaileva nuorukainen, mutta saa
varttuneempikin kauneutta ihailla ja elämyksiä
hankkia.
Keski-ikäiset hankkivat nykyään
moottoripyörät, mutta nuorukaisia näyttää olevan yhä
avoautoissa. Ja vossikan kyydistä nauttivat
kaikki. Helle laiskottaa sen verran, että itse ei
viitsi menopelien hankkimisen vaivaa nähdä,
mutta muiden ajelu nostaa tunnelmaa kuin
parkkiperhosen liitely.
[Kuva avoautosta kaupungin liikenteessä ja
teksti: Moottoripyöriä hankkivat keski-ikäiset,
mutta avoautoissa näkyy nuorukaisia.]
[KUV3] Kasvimaan kauhukakara
Teksti lehdessä Kotipuutarha 7/2002
Kasvimaan kauhukakara
Pitkäpyrstöinen, kovalla rääkäisyllä lentoon
lähtevä fasaani on vallannut paikkansa
Suomen luonnossa. Etelä-Suomen kartanoihin
puisto-ja riistalinnuksi 1900-luvun alussa
tuotu fasaani on selvinnyt talviruokinnan ja
leutojen talvien ansiosta. Etelä-Suomessa yleinen
laji on levinnyt Keski-Suomeen asti.
Erityisen hyvin fasaani viihtyy
peltoaukeilla, niityillä ja puistoissa. Se koettelee
kotipuutarhuria nokkimalla maasta herneen siemenet,
kuopimalla perunavakoja sekä kaivamalla
pikkusipuleita ja pikkutaimia ruoakseen. Tihutyöt
voi estää peittämällä kasvimaan harsokan-
kaalla tai pingottamalla kukkasipulien päälle
tiheäsilmäisen metalliverkon.
[laului] En pelkää (Jukka Poika)
J. Rousu 2003.www.jenkkarekka.fi/sanat.htm
En pelkää
Vaikka vaellan pimeässä laaksossa
en pelkää
joku mulle sanoo että kaikki kääntyy
parhain päin
Mun täytyy olla nöyrä ja luottaa
et jos mä putoon joku kiinni mut koppaa
ja kun tulee nälkä saan syyä ruokaa
ja kun myrsky puhkeaa pääsen suojaan
niinku sylivauva tai niinku lapsi
emmä tiiä että miten tai miksi
niinku kaikki ois mietetty valmiiksi
ja mun täytyy vaan olla ihmisiksi
En pelkää
217

[laulu2] Vanhat vampyyrit (Jukka Poika)
J. Rousu 2003. www.jenkkarekka.fi/sanat.htm
Vanhat vampyyrit
vampyyrit, vanhat vampyyrit
no niil on pelit ja systeemit
vanhat vampyyrit ruumisarkuistaan
punoo juonia, koittaa valloittaa koko maan
kokonaan
menkööt helevettiin niitten gats-sopimusten
kanssa, vampyyrit
menkööt helevettiin niitten öljysotiensa
kanssa, vampyyrit
menkööt helevettiin niitten imfrn kanssa,
vampyyrit
menkööt helevettiin niitten
maailmanpankkinsa kanssa, vampyyrit
sinun veri, minun veri kaveri
tunnen hampaat kaulassani
sinun veri, minun veri kaveri
tunne hampaat kaulassasi
ja joka yö uusi uhri
ja joka päivä uus juoni
ja joka yö uusi uhri
ja joka päivä uus juoni
vampyyrit, vanhat vampyyrit.....jne
[laulu 3] Pikkupoika Petteri (Jukka Poika)
J. Rousu 2003. www.jenkkarekka.fi/sanat.htm
Pikkupoika Petteri
Jobidijobidijooojoojoo
Pikkupoika Petteri ulos tahtoo
Jukka Poika rukoilee ja toivoo:
pysy poissa hankaluuksista Pete!
justiin
Pikkupoika Petteri lähti kouluun
koulupoika Petteri palas kotiin
kotipoika Petteri lähti kadulle
katupoika Petteri joutu putkaan
kun kukaan muu sen perään ei kattonutkaan
poliisi pisti Petterin putkaan
Aikuset aikuset, miehet ja naiset
kenen oli tehtävä hoitaa lapset
(meidän on tehtävä hoitaa)
Se, joka on kylväny siemenet
hoitakoon versot ja pienet taimet
pukekoon housut ja olkaimet
niistäköön pienet sieraimet
[mainos] K-RAUTA, KUUMA-amme, Bafucin
Mainoksia
Helpota hankintojasi K-raudan rahoituksella.
Tämän helpommaksi ei rahoitus voi tulla!
**
Lakka-pihakivimalliston uutuudet auttavat
luomaan vanhan hyvän ajan tunnelmaa ja
viimeisteltyä ilmettä omalle pihallesi. Laajasta
valikoimasta löytyy ratkaisu joka pihaan.
**
Avaa K-raudan palvelupakki, niin tavoitteesi
on lähempänä.
Raju ALE 14. elokuuta asti. Meillä alekin on
laatua.
218

**
Miten sinä rentoudut tänään?
Ajattele, miten mukavaa olisi tänäänkin
pulahtaa omaan KUUMA-ammeeseen! Veden
levollinen lämpöjä tehokas vesihieronta
virkistävät kehon ja mielen. KUUMA-amme vie
mielestäsi arjen kiireet. Sen lempeästi
hierovat vesisuihkut palauttavat liikunnan
rasittamat tai työn kipeyttämät lihakset.
Liikkeessämme voit tarkastella eri
vaihtoehtoja, joista varmasti löytyy sinulle sopiva
KUUMA-amme.
Älä menetä kasvojasi.
Palauta kasvojen nuorekas ilme
kohotusleikkauksella ja omakudossiirrolla.
Soita ja kysy lisää numerosta 0123456
Kurkkukivun
Kun kurkkusi kutiaa, on ärtynyt tai
kipeä, ota Bafucinia, lääkettä, joka lie-
nujertaja
vittää tehokkaasti kurkun ärsytystä.
Pieni, kätevä Bafucin-pakkaus mahtuu
Bafucin & Bafucin Mint
helposti taskuun. Kaksi raikasta, sokeritonta ja
hammasystävällistä makua.
[MIELIP] Miksi puiston roskaamiseen ei puututa?
Sinimeri Niinikoski, kirjoitus Helsingin Sanomien
mielipidesivulla 18.6.2006.
Miksi puiston
roskaamiseen ei puututa?
Kesä on houkutellut nurmikolla istujia puistoon.
Kauempaa katsottuna leppoisaa ja idyllistä.
Satuin kulkemaan lauantaina Esplanadin
puiston ohi. Näkymä oli masentava.
Joka puolella oli kaljarinkejä ja
sammuneita nuoria. Muovikassit, tyhjät maitotölkit,
pullot, kaljakartongit jne. olivat hujan hajan
pitkin nurmikoita ja jalkakäytäviä. Roskalaatikot
olivat pullollaan. Puistosta näyttää tulleen kal-
janjuontikeidas ja kaatopaikka.
Onko tällainen julkinen puistokaljoittelu
suotavaa, ja mitä tälle törkeälle roskaamiselle
pitäisi tehdä?
Kaunis puistomaisema on nyt todella
masentavaa katsottavaa. On pakko todeta, että
tapakulttuuri tältä osin on alennustilassa.
Valitsen kulkureittini vastedes muualta
enkä varmasti vie kesävieraitani katsomaan
tätä keskustan uutta kaatopaikkaa.
Miksi tällaiseen keskeisellä paikalla
tapahtuvaan massajuopotteluun ja roskaamiseen ei
puututa?
Sinimeri Niinikoski
Sipoo
[muisti] Laulajan ääni
Petri Tamminen, teksti kirjassa Muistelmat. Otava:
Helsinki, 2004.
Laulajan ääni
Heräsin keskellä yötä. Hellepäivän ilma lepäsi
maan yllä kuin veistos. Äänet tulivat veden yli
yksitellen. Jossakin avattiin ovi, renkaat
rahisivat hiekkatiellä, työkoneen jumiseva ääni
kantautui kuin aamun maasta. Seisoin
rannassa. Kun ilma tuntui loppuvan, otin askeleen
ja hengitin lisää. Tumma miesääni rupesi
laulamaan iskelmää. Laulu tuli kolmen
kilometrin päästä rantaravintolan lavalta suoraan
korvaani. Saaren yksinäisellä rannalla ääni kertoi
väsymyksestä ja surusta, siitä kuinka paljon
muutakin mies oli kuin se joka lavalla lauloi.
219

[MUIST2] NENÄLIINALAATIKKO
Petri Tamminen, teksti kirjassa Muistelmat. Otava:
Helsinki, 2004.
Nenäliinalaatikko
Pöydällä välissämme oli nenäliinalaatikko.
Katselin sitä kun terapeutti puhui ja mietin,
kuinka paljon täällä oli itketty. Kun puhuin itse,
tuijotin tuolin käsinojia, monien hikisten
käsien alla kuluneita. Jälkeenpäin kadulla tuli aina
ihmisiä vastaan, kiireisen näköisinä, niin kuin
mikään ei olisi muuttunut
[OHJAAVAl] ROKKIPERHE, SUOJAA KORVASI
Pipsa Palttala, kirjoitus Kaupunkilehti Vartissa
27.7.2006.
Konsertti
Rokkiperhe, suojaa korvasi!
Vauva tuli - festarit meni? Ei sentään. Lapsen
kanssa voi lähteä rokkaamaan, kunhan
muistaa kuulonvarjelun.
Suojainten hankkiminen on ehto numero
yksi, sillä pienille korville desibelit ovat
myrkkyä. Lasten kupusuojaimia saa
rautakaupoista alle parillakympillä. Sijoitus kannattaa, kun
pelissä on yksi herkimmistä aisteista.
Vaahtomuovisia tulppia ei lapsen ahtaisiin
korvakäytäviin saisi tunkea.
Toinen kardinaalimoka on nostaa muksu
olkapäille. Sieltä avautuu jännät näkymät,
mutta kuulolle asento ei ole hyväksi. Melu
pääsee hartioilla esteettä korviin, vaikka ne
olisikin suojattu.
Fanaatikkojen on muistettava, että lapsen
kanssa ei ryysätä lavan eteen. Myös muiden
äänilähteiden, kuten kaiuttimien,
läheisyyttä pitäisi välttää. Sama sääntö pätee
lapsettomiin.
Eikä rokkimutsi tietenkään unohda omaa
kuuloaan. Aikuisten korvatulpissa on
mistä valita: keltaisista vaahtisklassikoista aina
parinsadan euron valettuihin malleihin.
Hinnan myötä paranee äänenlaatuja nautinto.
Huolimaton keikkahai panostaa silti järkevim-
min kohtuuhintaisiin, nauhallisiin tulppiin.
Pipsa Palttala
Kaivarin piknik-konsertti su 30.7. Lavalla mm.
Don Johnson Big Band, Nieminen&Litmanen ja
Wigwam. Vapaa pääsy.
[ohjaava2] Sydänystävä Kauralese
Tiedottava ja ohjaava
Sydänystävä
Kauralese
[Teksti paketin kyljessä]
Miten kaura auttaa hallitsemaan kolesterolia?
Kaura auttaa hallitsemaan kolesterolia
yhdessä terveellisen ruokavalion kanssa. Kauran
kuiduista noin puolet on liukenevaa beetaglukaa-
nikuitua, joka edistää kolesterolin poistumista
kehosta. Suositellaan päivittäisen beetaglu-
kaanin (noin 3 g) saat jo 50 g:sta Sydänystävä-
kauraleseitä.
v
Tasaako kaura verensokeria?
Tasapainoisessa ruokavaliossa kauran kuidut
osallistuvat veren sokeritason säätelyyn. Ne
hidastavat energian vapautumista ja aterian
jälkeistä verensokerin nousua,
v
Mitä muuta hyötyä on kuiduista
ja hiilihydraateista?
220

Jyvän kuorikerroksista valmistettu Sydän-
jyvä-kauralese on hyvin kuitupitoista. Pehmeä
kuitu nopeuttaa ruokamassan kulkua ja
hellii vatsaasi. Hiilihydraatteja, kehon
tärkeimpiä polttoaineita sisältävä kauralese
vapauttaa energiaa hitaasti ja tasaisesti. Kylläinen
olo säilyy pitkään, joten kaura sopii painostaan
huolehtiville.
[ohjei] Näin teet vastan/vihdan
Teksti Helsingin Sanomien A/yMiitteessä nro 25-
26/2006.
Näin teet vastan/vihdan
Tee panta pajusta tai koivusta. Aloita
kiertäminen latvasta, pidä tyvipäätä jalan alla. Jätä
vajaat 10 senttiä tyvestä kiertämättä. Kuori
panta, teroita tyvipää puukolla. Voit käyttää
myös paksua kuminauhaa.
Valitse noin puolimetrisiä puhtaita
rauduskoivun oksia (ei märkiä). Tee tasainen kimppu
niin, että lehtien vaalea ja karhea ulkopuoli on
vihdassa ulospäin. Älä jätä ylipitkiä latvuksia.
Tee kädensija nyppimällä lehdet pois vaaksan
mitalta vihdan alapäästä.
Vedä pannan paksu pää vihtakimpun
tyviosan läpi lehdettömäksi karsittujen varsien
ja lehtien rajaan. Vedä se kireäksi silmukaksi.
Vasta on parhaimmillaan tuoreena enintään
kaksi päivää vanhana.
[ohje 2] Kasvohieronta
Teksti lehdessä KuntoPlus 12/2006.
Kasvohieronta Vaihe vaiheelta:
Parasta on, jos saat puolison tai ystävän
hieromaan kasvojasi. Mutta jos apua ei ole tarjolla,
voit tehdä käsittelyn itse.
1. Silitä ensin huolet pois otsalta. Silitä ihoa
ylöspäin etu-ja keskisormella voimakkain ja
hitain liikkein niin, että otsa siliää.
2. Paina ohimoita keskisormilla. Tee pieniä,
pyöriviä liikkeitä. Painele voimakkaasti, kunnes
tunnet jännityksen helpottavan.
3. Painele peukaloilla varovasti syvennystä
silmän yläpuolella, heti kulmakarvojen alla.
Kohdassa on lähes aina arkuutta. Painaja pidä
tauko. Toista muutaman kerran hyvin hitaasti.
4. Aseta sormenpäät nenän molemmille
puolille. Vedä sormet hitaasti ja voimakkaasti
sivuille poskiluun alapuolta pitkin.
5. Käy läpi leuka ja leukaperät peukaloilla ja
etusormilla.
Käytä apuna mietoa öljyä, jotta kasvojen iho
ei ärsyynny. Huuhtele lopuksi öljy pois ja levitä
kasvoihin kosteusvoide. Nauti tunteesta, kun
veri kiertää ja lämmittää kasvoja.
[pakinai] Minua ei muuten ohiteta!
Hanna-Leena Kunttu, teksti Autot-sivulla
kaupunkilehdessä Karjalan Heili 26.7.2006.
Minua ei muuten ohiteta!
Viime viikonloppuna törmäsin valtatie
kuudella jälleen kerran jo liiankin tuttuun ilmiöön:
autosta kuin autosta tuntuu löytyvän
ylimääräinen vaihde aina ohituskaistojen kohdalla.
Olipa alla sitten uutuuttaan kiiltelevä
Bemari tai viimeisiään vetelevä Lada, kuljettajalle
tulee yhtäkkiä palava tarve lisätä vauhtia heti
kun takana tulevalle tarjotaan helppoa ja
turvallista ohitusmahdollisuutta.
"Minua ei muuten ohiteta", puhistaan monen
ratin takana ohituskaistan alkaessa -ja kaasu-
jalka muuttuu kuin taikaiskusta astetta
painavammaksi. Vauhtia lisätään vaikkei
edessä olisi ketään ohitettavaa. Tärkeintähän ei ole
221

ohittaa, vaan pitää huolta siitä, ettei itse tule
ohitetuksi.
Kun ohituskaista ennen pitkää loppuu, voi
nopeutta taas laskea. Takaa tuleva kiireisempi
autoilija todennäköisesti löytää jostain välistä
sopivan tilaisuuden ohitukselleen, muttei
kuitenkaan liian helposti, saati sitten turvallisesti.
Huolestuttavinta monen autoilijan
tarpeettomissa ohituskaistakiihdytyksissä on se, mitä
se kyseisestä autoilijasta kertoo. Kun omaa
vauhtia lisäämällä estetään toisen
ohittaminen, vaarannetaan liikenneturvallisuutta.
Ohittaja joutuu joko lisäämään
huomattavasti omaa nopeuttaan tai tekemään
ohituksensa ilman sille varattua kaistaa -
kummassakin tapauksessa onnettomuusriski kasvaa.
Kenenkään ei tietysti ole koskaan pakko
ohittaa - ei edes huippunopeuttaan kaasuttelevaa
traktoria - mutta kenelläkään ei myöskään ole
mitään syytä estää toista autoilijaa
ohittamasta. Ohitetuksi tuleminen on huono juttu
kilparadoilla, ei siviiliautoiluun tarkoitetuilla
maanteillä. (Karjalan Heili 26.7.2006) (Hanna-Leena
Kunttu)
[pakina2] Nainen on naiselle nukke
Antti Majander, teksti Helsingin Sanomien
kulttuurisivulla 20.8.2006.
Nainen on naiselle nukke
Tie naisen sydämeen käy hänen lehtiensä
kautta. Vähän vanhempikin käy, siis lehti.
Joten ei kun kiinni viime heinäkuun Gloriaan.
Onhan Gloria laatujulkaisun maineessa.
Vielä hetken. Sillä ”EU:n ykkösnaisen”
haastattelu toden totta alkaa lehdessä
seuraavanlaisella kappaleella:
"Ruotsin EU-komissaari ja koko komission
varapuheenjohtaja Margot VVallström on
luonteva ja tärkeilemätön hyvin leikatussa
vaaleassa tukassaan ja jakkupuvussaan. Korvakorut
heijastavat samaa vihreää kuin jakkukin.
51-vuotias komissaari näyttää ikäistään
kymmenen vuotta nuoremmalta, vaikka takana on
vaativia työvuosia ja monia vastuullisia tehtäviä."
Yksi kappale mutta monta seikkaa, joiden
tähden hirtettäisiin ties mistä, jos jutun
kirjoittaja olisi mies ja sen julkaisija joku muu pai-
nate kuin semmoinen, jonka kannessa on aina
naisen naama.
Anteeksi: kasvot.
"Luonteva ja tärkeilemätön”, lehti
luonnehtii VVahlströmiä. Se on iso havainto, ollakseen
ihan ensimmäinen. Ja ainakin se väittää
lukijoille heti sen, että saavutuksista viis,
olennaista tässä on ulkonäkö.
"Hyvin leikattu vaalea tukka", "jakkupuku"
ja "samaa vihreää heijastavat korvakorut”
olisivat miehen lehtikirjoituksessa nauloja hänen
omaan arkkuunsa kaikki tyynni.
Tai ei ehkä sentään se "hyvin leikattu".
Miehelle voisi nääs olla kunniaksi, jos hän kykenisi
erottamaan hyvin leikatun huonosti leikatusta.
Jos mies kirjoittaisi naisesta "näyttää
ikäistään kymmenen vuotta nuoremmalta", hän
vanhenisi heti oman sähköpostinsa avattuaan
kaksikymmentä vuotta.
Miksi naisten välinen ulkonäköön
takertuminen ei ole sovinismia vaan myötäkarvaan silit-
telyä?
En hyväksy selitystä, jonka mukaan miehen
katse on alistanut naista niin pitkään ja
perusteellisesti, että heidän pitäisi edelleen jopa
omissa lehdissäänkin tarkastella toisiaan kuin
esineitä.
222

Mies on ymmällä. Ja yrittää selittää - toki
vain itselleen - mistä VVallströmin
haastattelun sisäänheitossa oikein on kysymys.
Kenties alun tavaraselostus tarkoittaa
pintaa syvemmällä sitä, että Margot VVallström
on huippupostistaan huolimatta ihan
tavallinen nainen, jolla on tavallisen naisen
ominaisuuden ynnä tarpeet. Ja josta siis kuka
tahansa tavallinen nainen voi siksi olla kiinnostunut?
Ja siis tarttua siihen juttuun ja lukea sen
kokonaan.
Sitten se pahin.
Kenties "kymmenen vuotta itseään
nuoremmalta näyttäminen" tarkoittaa sitä, että
Margot VVallström on yksinkertaisesti fiksu. Pitää
toisin sanoen huolta itsestään ja tekee viisaita
valintoja, kuten kuka tahansa nainen voi
tehdä, myös ohuemmalla lompakolla. Elämä kun
on omissa käsissä, kun sen oikein oivaltaa.
Mikä voisi olla vastaava miehen ihaileva
kiertoilmaisu miehestä?
Sporttinen? Hyi hemmetti. Ylilipevää.
Puolet nuorempi vaimo? Ei käy. Sellaisen
rinnalla vanhan vertin valuviat vain korostuvat.
Charmikas? No joo, jos katsoo niin kuin Tom
Jonesia katsotaan, stadionin takarivistä.
Oikeastaan naisten kymmenen vuotta
itseään nuorempi -määritelmä on aika hyvä.
Siitä huolimatta, että se ei sovi Suomen
komissaariin Olli Rehniin. Minkä näin miesten
kesken uskaltaa sanoa.
Rehellisyyden nimissä: se oli vaimo, kun veti
herneen nenään Glorian jutusta ja raivosi niin,
että mieskin kiinnostui.
"Vaihdetaan Tekniikan maailmaan", ehdotin.
"Se on Suomen poliittisesti korrektein lehti,
siinä esineellistetään vain esineet."
Ei mennyt läpi.
Onneksi, sillä mieluummin mieskin naisia
katsoo kuin koneita.
Katseltu on, pitkin kesää. Kaksi jäi mieleen.
Äsken kipeästi eronnut, nyt lapsen
parhaaseen keskittyvä "parisuhdeastrologi" Satu
Ruotsalainen sanoo, että "lapset voivat hyvin,
kun vanhemmat ovat elämäänsä tyytyväisiä".
Ja ottaa sitten 4-vuotiaansa mukaan
poseeraamaan tyytyväisenä - muun muassa -Meidän
perheen kanteen.
Osaakohan pienokainen päättää, haluaako
hän julkisuuteen?
Toinen menneen kesän lämmin muisto
on Piia-Noora Kauppi. Voi olla, että hän ei ole
päässyt valitsemaan sitä, mitä hän sanoo
Iltalehden "ihanille naisille" perustaman
viikkoliite llonan kannessa, mutta "vasta lapset tekivät
elämästäni täydellisen” siinä nyt kumminkin
luki 27. heinäkuuta.
Kolme aukeamaa täyttävän, naistoimittajan
tekemän haastattelun pääotsikko on: "Ilman
lapsia tekisin liikaa töitä". Isolla präntätyn
sitaatin mukaan europarlamentaarikko ei olisi
"ikinä” uskonut, miten paljon lapset parantavat
elämänlaatua".
Haastattelun yhteydessä Piitun tiistaiksi -
otsikoidusta päiväkalenterista käy ilmi, että
herätys on kello 7 ja paluu asunnolle
nukkumaan kello 24. Eikä siinä välissä näytä olevan
kalenterin mukaan hetkeäkään lapsille.
No niin, kivet taskuun. Pärjätäkseen euro-
parlamentaarikkona on tehtävä kovasti töitä.
Ihan semmoisen perinteisesti paheksutun
viikonloppu-ja kännykkäisän malliin.
Hyvä nyt kumminkin, että ehtii antaa
haastatteluja. Koska se kuuluu duuniin.
Antti Majander
antti.majander@sanoma.fi
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien
kirjallisuustoimittaja
223

[pääki] Pullo kaverilta, ellei oma ikä riitä
Kolmas pääkirjoitus Helsingin Sanomissa 10.7.2006.
Pullo kaverilta, ellei oma ikä riitä
Alkoholin välittäminen alaikäiselle on rikos.
Harvoin siitä rangaistaan, sillä välittämistä on
vaikea näyttää toteen, koska viinaa ostaneet
nuoret ovat yleensä saaneet pullonsa
"tuntemattomalta henkilöltä".
Käytännössä alkoholin välittäjät eivät
kuitenkaan ole nuorille tuntemattomia, vaan
useimmiten joko heidän omia vanhempiaan
tai täysikäisiä kavereitaan. Vanhemmista
runsas kymmenen prosenttia on
haastattelututkimuksissa kertonut ostaneensa alkoholia
alaikäiselle lapselleen.
Tuoreessa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä
Stakesin tutkijat selvittävät
mielenkiintoista moraalista ongelmaa, jonka aikuiset
nuoret kokevat, kun alaikäinen kaveri tai sisarus
pyytää välittämään alkoholia. Täysikäiset
nuoret välittävät mieluummin alkoholia
alaikäisille kavereilleen kuin omille nuoremmille
sisaruksilleen.
Vanhemmilla sisaruksilla on artikkelin
mukaan paljon suojelevampi asenne omiin
nuorempiin sisaruksiinsa kuin kaveripiirin
alaikäisiin. Sisaruksen alaikäisyys
mietityttää enemmän kuin kaverin nuoruus.
Nuoret kertovat kieltäytyvänsä alkoholin
välittämisestä vieraallekin alaikäiselle silloin,
kun kaveri on liian nuori. 16 vuotta tuntuu
olevan raja, jota nuoremmille alkoholia ei hevin
osteta.
Toisten tutkimusten mukaan kuitenkin
kaksi kolmesta 14 vuotta täyttäneestä nuoresta
on juonut alkoholia, mutta selvitysten mukaan
monikaan ei halua näin nuorille alkoholia
välittää. Tuskin osa 14-vuotiaista nauttii
kotonaan lasillisen viiniä vanhempien valvonnassa,
vaan juo oluensa tai viininsä kaukana
vanhempien katseen alta.
Nuorilla aikuisilla ja nuorten
vanhemmilla olisi tilaisuus ehkäistä alaikäisten
alkoholinkäyttöä. Siihen ei tarvita kuin lain
noudattamista.
[pääk2] Uuden ajan kynnyksellä
Martti Mäkinen, pääkirjoitus VR:n lehdessä 2006.
PÄÄKIRJOITUS
Uuden ajan kynnyksellä
Rautateiden liikennejärjestelmä muuttuu
syyskuun alussa. Koska siihen ei enää ole kovin
kauan, VR:llä työskennellään täysillä
kierroksilla. Varmistettavana on monta yksityiskohtaa,
jotka takaavat, että Uusi juna-aika on
nimensä veroinen.
Uudistuksen keskeisimmät elementit ovat
matkustusaikojen lyheneminen,
junavuorojen lisääntyminen ja moderni kalusto. Kerava-
Lahti-oikoradan valmistumisen ansiosta Itä-ja
Etelä-Suomen välisistä yhteyksistä leikataan
jopa tunti. Myönteisiä vaikutuksia näkyy myös
muilla yhteysväleillä. Esimerkiksi lähtöjä niin
sanottuihin hyviin aikoihin tulee lisää.
VR on investoinut satoja miljoonia euroja
uuteen kalustoon, joka syksyllä on
kokonaisuudessaan valmiina palvelukseen. Tällöin
puhutaan esimerkiksi 18 Pendolinosta, 92
kaksikerroksisesta InterCity-vaunusta, 20
kaksikerroksisesta makuuvaunusta, 16 kiskobussis-
ta ja 30 kaupunkijunasta.
Samaan aikaan kun uutta kalustoa on otettu
käyttöön, vanhaa on saneerattu. Erityisen
paljon kiinnitetään huomiota perheiden ja
lemmikin kanssa matkustavien mukavuuteen ja
palveluihin. Myös liikematkustajien
työskentelyolosuhteisiin ja viihtyvyyteen panostetaan
voimakkaasti.
224

Kesän aikana nykyisille ja tuleville
matkustajille Uudesta juna-ajasta on kerrottuja
edelleen kerrotaan useilla paikkakunnilla Rail
Show -tapahtumissa. Graniittista peukaloaan
ajan hermolla alati pitävät Kivimiehetkin ovat
antaneet kuulua itsestään. Heidän pr-toimis-
tonsa mukaan lähiviikkoina on odotettavissa
jälleen uusi aluevaltaus.
Suuressa kokonaisuudessa on harvinainen
yksityiskohta. Rautatien vaikutuspiiriin tulee
nimittäin uusi kunta eli Mäntsälä. Toinen uusi
asema on Haarajoki. Sitä viimeistellään oiko-
radan varteen vanhalle rautatiepaikkakunnal-
le Järvenpäähän.
Martti Mäkinen
[repi] Pullopanteilla kielet kitaraan
Panu Karhunen ja Vesa Mäkinen, teksti Ilta-Sanomissa
24.5.2006.
Panu Karhunen Vesa Mäkinen
Pullopanteilla kielet kitaraan
Lordin tie huipulle on ollut pitkä,
raskas ja rahaton
Määrätietoinen oman tien kulkija
Määrätietoinen, tinkimätön ja
peräänantamaton
Muun muassa näillä sanoilla tuttavat
kuvailevat euroviisuvoittaja Mr. Lordia eli Tomi
Putaansuuta, 32.
Putaansuu ei aikoinaan suostunut
kompromisseihin, kun hän vuosien ajan tavoitteli levy-
tyssopimusta.
Levy-yhtiöt suhtautuivat Lordiin aluksi
nuivasti. Vikaa oli joko musiikissa tai ulkoisessa
olemuksessa.
Mutta me oltiin tiukkana. Joko tehdään
meidän tavalla tai ei ollenkaan, Putaansuu kertoi
Helsingin Sanomien haastattelussa 2003.
Tomi Putaansuun kiintymys hirviöihin
alkoi jo parivuotiaana, kun hän piirteli
papereille oudon näköisiä olioita. Myöhemmin
koulukirjat ja -vihkot täyttyivät hirviöistä.
Putaansuun opettaja, Matti Nortamo,
muisteli STT:n haastattelussa, että Tomin äiti oli
jopa huolissaan pojan piirtäessä hirviöitä
kaiket päivät.
Sanoin, että anna pojan piirtää. Kyllä se
paikkansa maailmassa hakee, Pikku-Lordia
kolmannelta kuudennelle opettanut
Nortamo kertoi.
Määrätietoisuus näkyi Putaansuussa jo
lapsena.
Hän on alusta asti ollut sen tyyppinen
kaveri, joka on uskonut itseensä, eikä ole piitannut
muiden tekemisistä. Vaikka häntä ei
huomioitu, hän on vain painanut ja uskonut tekemi-
siinsä, Putaansuulle kansalaistaitoa
ala-asteella opettanut Kari Vakkuri uumoilee.
Kaverinsa Pete Kankaan kanssa Putaansuu
innostui hevistä jo ala-asteella. Kaverukset
perustivat useita bändejä, joissa soittivat
keskenään muun muassa kurkkupurkeista
tehdyillä rummuilla ja marsipaanipötköillä.
Kaikilla bändeillä oli yksi yhteinen piirre.
Niillä jokaisella oli oma logo, Kangas kertoo.
Logot suunniteltiin alusta asti huolella.
Niiden piti olla viimeisen päälle valmiit, kuten
julkikuvan muutenkin.
Tomi on suunnitellut itse kaiken aina
maskeja ja hahmoja myöten. Hän ei koskaan ole
suostunut kompromisseihin.
Ehdottomuus ei välttämättä aina ole ollut
helppoa.
Hän on koko ajan tehnyt omaa juttuaan, eikä
ole välittänyt naureskelijoista. Tässä on
kymmenen vuoden työn tulos, Kangas viittaa vii-
suvoittoon.
225

Ala-asteen jälkeen Putaansuu siirtyi
Napapiirin yläasteellepa ylle ilmestyi nahkatakki
niitteineen. Kaveri Pete Riskin äiti ryhtyi
kutsumaan Putaansuuta Lordiksi.
Peruskoulun päätyttyä opintie vei lukioon,
mutta jo ensimmäisen vuoden jälkeen
Putaansuu siirtyi Tornioon media-alan opintojen
pariin.
Putaansuu opiskeli medianomin
opistoasteisen tutkinnon Länsi-Lapin ammatti-instituu-
tissa 1991-1995. Hänet muistetaan ahkerana
oppilaana, joka tekin kauhuelokuvia ja
työskenteli koulun omalla TV-kanavalla ja radiossa.
Sittemmin Putaansuu on tehnyt storyboar-
deja eli kuvakäsikirjoituksia elokuviin,
videoihin ja mainoksiin. Hän asuu nykyään Vuo-
saaressa talousrikostutkijana työskentelevän
Johannan kanssa.
[REP2] JULKKISTALOUDEN PERUSTEET
Jussi Jääskeläinen, teksti Helsingin Sanomissa
16.7.2006.
Julkkistalouden perusteet
> Bileissä notkumisella voi tienata
parhaimmillaan tuhansia euroja
> Sponsorit hoitavat julkimoille auton, hiukset
ja vaatteet
Jussi JÄÄSKELÄINEN
Uusin paljastus "salarakkaana" tunnetusta
Marika Fingeroosista on se, että hän
rakentaa omakotitaloa Vaasaan. Viihdelehti
7päivää raportoi pari viikkoa sitten salarakkaan
salaisesta piilopaikasta ensimmäisellä
aukeamallaan. Kuvissa Fingeroos poseeraa Seiskan
lahjoittamissa haalareissa, jotka paljastavat
tissivaon. Miksi?
Julkkistalouden peruspilarit ovat julkkikset
ja viihdelehdet. Julkkikset tarvitsevat
julkisuutta edistääkseen bisneksiään. Viihdelehdet
puolestaan tarvitsevat julkkiksia sivuilleen, koska
julkkisuutiset ja paljastukset myyvät.
Lehtien ja julkkisten välillä hyörivät konsultit
ja managerit, jotka vetävät välistä oman
osuutensa.
Julkisuudella tehdään bisnestä, jossa liikkuu
suuria summia.
"Pelkällä julkisuudella pystyy elämään hyvin
ainakin muutamia vuosia. Siellä pyörii
kuitenkin niin isot rahat, että tulot ovat
parhaimmillaan moninkertaiset tavalliseen palkansaajaan
verrattuna", toteaa parikymmentä vuotta
viihdeteollisuudessa mukana ollut konsultti
Wille Wilenius.
Wilenius auttaa työkseen ihmisiä pääsemään
valokeilaan tai esimerkiksi rahastamaan häil-
lään. Hän nosti muun muassa Fingeroosin
julkisuuteen ja keksi häät, joissa salarakas
ratsasti Seiskan bileisiin hevosella. Kimpun sijasta
morsian heitti yleisöön pikkuhousut.
Fingeroos tuli suurelle yleisölle tutuksi
kesällä 2004 kyläkauppias Vesa Keskisen
salarakkaana. Wileniuksen avustuksella kohu poiki
nuorelle naiselle paljon palstatilaa. Pari vuotta
hän on elättänyt itsensä pr-ja juontotehtävillä
sekä lehtien palkkioilla.
"Aiemmin olin hoitoalalla töissä. Tulen nyt
paremmin toimeen kuin silloin", kertoo
Fingeroos.
Julkisuuden kautta Fingeroos on myynyt
yksityisyytensä, mutta hän ei kadu mitään.
"Kyllä minulla ihan hyvä fiilis on. Seison omien
sanojeni ja tekojeni takana."
Yökerhoon ratsastaminen saattaa olla
uusi ilmiö, mutta julkisuudella
rahastaminen ei. Hymyn vastaava päätoimittaja Esko
226

Tulusto muistelee, että viihdelehdet
maksoivat missien perhealbumien kuvista
palkkioita jo 70-luvulla. Silloin palkkiot olivat pari
tuhatta markkaa.
Nykyään palkkioita maksetaan kuvista ja
yksinoikeudella annetuista haastatteluista.
Yleinen käytäntö on, että julkkis
kilpailuttaa esimerkiksi häänsä ja parin vuoden
päästä avioeronsa eri lehtien välillä. Jutun saa
kanteensa se, joka maksaa parhaiten.
Palkkion suuruus vaihtelee paljastuksen
mukaan. Pienestä uutisesta saa satasia,
hyvästä skuupista tuhansia euroja. Tarkkoja
summia on hankala selvittää, sillä sopimukset ovat
äärimmäisen salaisia.
Huhuja liikkuu myös pidemmistä
yhteistyösopimuksista. Esimerkiksi Matti Nykänen
antaa lähes aina haastatteluja vain Seiskalle.
Seiskan päätoimittajan Marko Petäjäjärven
mukaan mitään pitkiä sopimuksia ei
kuitenkaan ole olemassa.
"Matin kanssa sovitaan juttu kerrallaan",
hän kertoo.
Viihdelehtien palkkiot ovat julkkiksille
kuitenkin vain yksi tapa hyödyntää asemaansa.
Julkimon kiinnostavuuden mukaan luvassa
on sponsorisopimuksia, ilmaista tavaraa ja
lehtien kustantamia matkoja.
A-luokan julkkiksia on Suomessa
parikymmentä. Useimmat heistä, kuten urheilutäh-
det ja menestyneet muusikot, tienaavat hyvin
töidensä puolesta. Heille tarjoillaan myös
parhaat diilit.
Wileniuksen mukaan he voivat Suomessa
parhaimmillaan kuitata sponsorisopimuksista
jopa 20 000-100 000 euroa.
Alempien luokkien julkkisten kohtalona
ovat vaatimattomammat tulot ja laihemmat
sopimukset. Luvassa on ilmaisia
meikkejä, vaatteita, sponsoriautoja,
hiustenleikkuita, eikä vähiten ilmaista viinaa.
Jos tunnet olevasi julkkis, etkä saa tätä
kaikkea, asioitasi on hoidettu huonosti.
Rahaa sopimuksissa tosin liikkuu harvoin ja
haastattelussa julkkiksen pitää aina muistaa
mainita, mistä mikäkin tuote on saatu.
Sponsoriautolla voi hurauttaa vaikka julkkisbi-
leisiin. Näkyvyyden takaamiseksi julkimoille on
tärkeää saada vip-kortteja oikeisiin
ravintoloihin ja kutsuja oikeisiin juhliin.
Parhaimmillaan a-luokan julkkiksille
maksetaan jopa muutama tonni siitä, että he tulevat
pippaloihin hengaamaan.
Wileniuksen mukaan tällöin kyse on
yleensä jonkin "tylsän" tuotteen lanseeraustilaisuu-
desta.
Normaalisti esimerkiksi ravintoloiden
avajaisiin julkkikset tulevat ihan ilmaiseksi juomaan
viinaa. Melko helppoa rahaa, mutta liiasta
hengaamisesta voi olla kuitenkin myös haittaa.
"Se kuluttaa julkkiksen kasvoja jonkun
verran", Ville Wilenius toteaa.
[reP3] Maahanmuuttajia ei kohdella
OIKEUSLAITOKSESSA PUOLUEELLISESTI
Juha Karilainen, teksti Aamulehdessä 11.8.2006.
Maahanmuuttajia ei kohdella
oikeuslaitoksessa puolueellisesti
Tutkimus: Kulttuurikonfliktit syynä
maahanmuuttajien rikollisuuteen
Juha Karilainen
Pelkällä syntyperällä ei voi selittää
maahanmuuttajien suuria rikostilastoja, sillä eri
maahan m uuttaja ryhmät syyllistyvät erilaisiin
rikoksiin.
227

Syy löytyykin kulttuurien kohtaamisessa
tapahtuvasta konfliktista: vähätuloisuus,
sosiaalinen eristäytyminen ja yhteiskunnasta
vieraantuminen on yhteistä eri maahanmuutta-
jaryhmille.
Näin sanoo Stakesin tutkija, Dosentti
Juhani Iivari maahanmuuttajien rikollisuutta
käsittelevässä tutkimuksessaan. Hänen mukaansa
tuomioistuimet eivät Suomessa ole
puolueellisia, mutta maahanmuuttajista tehdään
enemmän rikosilmoituksia.
Toisen polven
muuttajat pulassa
Maahanmuuttajien saamien päärikostuo-
mioiden osuus kaikista Suomessa annetuista
on 1,8-kertainen muuhun väestöön
suhteutettuna.
Asia oli torstaina esillä Hervannan
poliisikoululla järjestetyssä Nuoret lainrikkojat
-seminaarissa Tampereella.
-Toisen polven maahanmuuttajat saavat
enemmän tuomioita kuin ensimmäisen
polven. He joutuvat elämään kahden kulttuurin
välissä, Juhani Iivari sanoo.
Iivarin mukaan ensimmäisen polven
maahanmuuttajilla on enemmän tulevaisuuden
toiveita. Myös tiivis perheauktoriteetti ja
karkotuksen pelko ehkäisevät rikollisuutta.
Helsinkiläisen koulukuraattorin Abdulkadir
Isakin mukaan tietämättömyys on suuri
ongelma maahanmuuttajanuorten keskuudessa.
- Heillä on vähintään kaksi kertaa enemmän
ennakkoasenteita suomalaisia kohtaan kuin
suomalaisilla heitä kohtaan.
Maahanmuuttajilla on uskomuksia, että yhteiskuntaan sopeu-
tuakseen heidän pitäisi luopua taustastaan,
Isak sanoo.
Tietämättömyys yhdistettynä Suomessa
tapahtuvaan lokerointiin ja huonoihin
mahdollisuuksiin saada työtä ajaa nuoret
maahanmuuttajat usein ongelmiin.
- Jokin viitekehys nuorilla on oltava. Se on
näissä tilanteissa usein ostoskeskukset ja
jengit, sanoo monikulttuurisuusasioiden
päällikkö Anne Alitolppa-Niitamo Väestöliitosta.
- Maahanmuuttajavanhemmatkin haluavat,
että heidän lapsillaan olisi harrastuksia.
Ongelma on se, että lapset eivät pääse harrastuksiin
mukaan. Kun pelataan jalkapalloa ja
maahanmuuttaja saa pallon, kaikki huutavat, että
syötä, syötä, kertoo Abdullakadir Isak.
[REP4] Niittyinen kylämaisema yhteisenä
HAAVEENA PYHÄSELÄN HONKAVAARASSA
Hanna Käyhkö, teksti Verkko-Karjalaisen Maakunta-
sivulla 10.7.2006.
Niittyinen kylämaisema
yhteisenä haaveena
Pyhäselän Honkavaarassa
Joensuu
Hanna Käyhkö
Pyhäselän Honkavaarassa asukkaat
haaveilevat yhtenäisestä niittymaisemasta kylänraitil-
le. Honkavaaran Perinnepihan pelloilla keto-
kasvit elävät omaa elämäänsä, ja kyläläisten
tavoitteena olisi saada niittykukat kukkimaan
kaikkialla, missä se vain on mahdollista.
-Tahtoisimme kauniin ketomaiseman
kaikkialle, missä nyt villinä rehottavat voikukka
ja pajupuskat. Meillä on kyläyhdistyksen
vallannut tällainen niittykukkavillitys, naurahtaa
kyläyhdistyksen puheenjohtaja Hannele Autti.
Innokkaat kyläläiset kutsuivat Honkavaaraan
Pohjois-Karjalan Proagriasta maisemanhoi-
donneuvojan Päivi Jokisen auttamaan
niittyjen suunnittelussa.
228

- Lähinnä ongelma on se, ettemme tiedä
mistä aloittaa. Teemme Perinnepihan pelloille
pienen yhteisen kedon, ja sitten jokainen halukas
voi lähteä laatimaan omaa niittyään.
Haaveissa olisi, että niittymaisema yhdistäisi Honka-
vaaran joutomaita kesäisin, Autti kertoo.
Maisemakävelystä
yhteinen kimmoke
Maisemanhoidonneuvoja Päivi Jokinen on
viimeisen kolmen kesän aikana saapastellut
jo liki kolmellakymmenellä kylällä asukkaiden
kanssa.
- Kylämaisemakävelyllä tarkastellaan
yhdessä sitä, mikä on omassa kylässä kaunista
ja mitä haluttaisiin parantaa. Samalla
tutustutaan kylän maisemaan vaikuttaneeseen
historiaan, Jokinen kertoo.
TE-keskuksen rahoittamien maisemakäve-
lyiden yhteydessä jaetaan myös tietoa
maisemanhoitoon liittyvien ympäristötukien
saannista.
Kylämaisemakävelyt ovat syntyisin Pohjois-
Karjalasta.
- Nyt kylän yhteisiä maisemailtoja on
suunnitteilla myös muualle Suomeen. Pohjois-
Karjalassa kävelemme vielä tänä syksynä
Tohmajärvellä, Enossa, Kesälahdella ja
Kiihtelysvaarassa, Jokinen esittelee.
Keto kuuluu
perinnemaisemaan
Honkavaaralaisten niittyhaaveiden
toteuttamiseksi Päivi Jokinen oli varannut
matkaansa ison pinon opaslehtisiä. Vaikka niitty onkin
varsin luontevasti maisemaan aikoinaan
syntynyt, on sen perustaminen nykyään melko
vaativaa puuhaa.
- Niityt syntyivät aikoinaan karjan
laidunnuksen, niittämisen ja kaskeamisen
yhteisvaikutuksesta. Maatalouden tehostuminen, karjalai-
dunnuksen väheneminen ja ympäristöpäästöt
ovat aiheuttaneet niittyjen kadon, Jokinen
luennoi kuulijoilleen.
Honkavaaralaisten kyläläisten yhteiseksi
kaavaillulla niityllä kasvaa jo nyt monenlaisia
ketokasveja.
- Kaikki kauniit ketokasvit vain näyttävät
tukehtuvan tänne rehevien voikukkien, juola-
vehnän ja koiranputkien sekaan.
Ensimmäisenä maa pitäisi saada köyhtymään sekä
typpipitoisuus laskemaan.
Jos niittykasveja ei verso valmiina, voi
siemeniä tilata internetistä kätevästi.
- Niityillä on iso merkitys monien
harvinaisten eläin-ja kasvilajien säilymiselle ja onhan
kesäinen kukkaketo kaunis katsellakin, Jokinen
muistuttaa.
Honkavaaralaiset tarttuivat innolla Jokisen
oppeihin.
-Tänne perinnemaisemaan keto kuuluu
ehdottomasti. Kaikki vanhat rakennukset sekä
kivi-ja pistoaidat oikein huutavat
kunnollista vanhanajan ketoa ympärilleen, Tuula Barck
huomauttaa.
[reP5] Pitkä kuuma kesä
Hanna Käyhkö, teksti Verkko-Karjalaisessa 2006.
[Kuvateksti:] Linnunlahden uimarannan vesi ei
juuri vilvoita: 32 astetta.
Pitkä kuuma kesä
Helle jatkuu: Joensuun kuumin paikka ei
ollut pitseriassa eikä putkassa, vaan
vanhassa autossa.
Joensuu
Hanna Käyhkö
Lämpömittari näyttää halvaantuneen +29
asteen yläpuolelle. Sääennusteet eivät lupaa
muutosta asiaan vielä hetkeen: vielä ensi
vii229

kon ajan lämpötilojen luvataan pysyttelevän
hellerajan tuntumassa.
Paahtavan sunnuntain ratoksi kuljimme
lämpömittarin kanssa läpi kaupungin ja
testasimme, miten kuumaa todella on.
Linnunlahden uimarannalla aurinko porottaa
puolenpäivän jälkeen jo tulikuumasti.
Uimarannan jäätelökojussa hikoilevaa Tiia
Karjalaista helteet eivät vielä kyllästytä.
-Antaa paistaa vaan. Kyllä se kylmä ja pimeä
talvi sieltä kumminkin tulee.
Tiian kuuden tunnin työvuoro sujuu varsin
lämpimissä oloissa: tuulettimesta huolimatta
jäätelökojussa on lämmintä 30,2 astetta.
Helteiset säät ovat tehneet tehtävänsä myös
vesille. Linnunlahdella rantavesi on jo kädellä
kokeiltuna kuin linnunmaitoa. Elohopeamitta-
ri paljastaa totuuden, rantavesi on 32-asteista.
- Ei se niin kuumalta tunnu. Mukavasti
viilentää vain, Alar Viitmaa naurahtaa vedestä
noustessaan.
-Tuo aurinko sen sijaan lämmittää jo
liikaakin. Minun puolestani sää voisi viilentyä edes
vähän.
Uimarannan hiekka polttaa jaloissa. Eikä
ihme, mittarin mukaan hiekan lämpötila on yli
38,1 astetta.
Pitseria
yllättäjänä
Sunnuntainakaan kaikki eivät voi pötkötellä
kuumalla sannalla pulahtaakseen linnunmai-
toon. Keskustan Pizza-Pojissa hommia
paiskitaan helteestä ja pyhästä huolimatta.
-Tule vaan mittaamaan, kyllä täällä
melkoisen lämmintä on, Pasi Heikkinen toivottaa
uunin edestä.
Odotamme jännityksellä mittarin nousevan
vähintään 50 asteeseen, mutta ei, digitaalinen
mittari seisahtuu 32,1 asteeseen.
- Ehkä se on tuo läpiveto, mikä täällä
viilentää, Heikkinen arvelee selvästi pettyneille
mittarinlukijoille.
- Kyllä kun tätä 300-asteista uunia
pikkuisen avaa, niin lämmintä piisaa. Mutta kyllähän
työnteko tällaisessa reilussa 30 asteessakin
on aika tukalaa. Pakko muistaa juoda paljon ja
välillä käydä seisomassa ulkona varjossa,
Heikkinen huomauttaa.
Autovanhus vie
uudelle kymmenelle
Jos pitseriassa ei ole tuon kuumempaa, niin
missä sitten? Ennätyslukemat löytyvät
saksalaisesta pikkuautosta. Opel Kadett, vuosimallia
1981, luonnollisesti ei-ilmastoitu.
Varttitunnin ajomatkan aikana
lämpömittari nousee uudelle kymmenelle: 44,5
astetta! Vaikka sisäilmapuhallin yrittää parhaansa,
tuntuu auto pahemmalta pätsiltä kuin sata-
asteinen sauna. Nyt ei selvästikään olisi oikea
aika autoilla Keski-Eurooppaan, ainakaan 25-
vuotiaalla autovanhuksella.
Mikä viileys! Autoilun jälkeen Anttilan ruoka-
osasto tuntuu avannolta. Eineshyllyjen välissä
mittarin lukemat putoavat 16,1 asteeseen.
- Mulla oli kotona niin kuuma heti
herättyäni, että ajattelin tulla vähän kauppaan
viilentymään, Anni Roihuvuo hymähtää jäähdytelles-
sään maitohyllyjen edessä.
- Ajattelin vielä käydä uimassa, jos siitä
tulisi lisää viilennystä. Mutta minun mielestä
helteet saavat vielä jatkua. Ihanaa kun on
oikeasti lämmin kesä.
Putkassa ei
palele-eikä hikoile
Joensuun poliisilaitoksella ei sunnuntaina
iltapäivällä käy enää iso vilske. Kiireinen yö
on takana, ja enää selvitellään kuka löi ketä
ja miksi.
230

-Tässä päivystyskopissa on mukavan viileä,
ylikonstaapeli Pentti Kaasinen vakuuttaa lasin
takaa.
Putkassa lämpömittari osoittaa olevan
28,5 astetta.
-Ei mikään mahdottoman kuuma, vaikka
täällä joskus ilma on aika seisova, Kaasinen
tuumaa.
Ohi kulkiessa Kaasinen kurkkaa poliisien
taukohuoneen mittaria.
- Noniin! Täällä on lämmintä yli 30 astetta.
Viileämmät olot putkassa on kuin meillä.
Huh hellettä, sitä piisaa nyt.
[romi] Sokerista, kukkasista / Kun niille on
Mimmu Tihinen, jakso romaanista Sokerista,
kukkasista. Gummerus, 2006.
Kun niille on [luvun otsikko]
(Kertojaminä on 15-vuotias tyttö, jonka kaksos-
sisar on ensin kadonnut ja sitten löydetty
kuolleena metsästä.)
Autoon pysäköity oudosti leikkikentän
kulmalle. Autosta nousee mies, jolla on kameralauk-
ku ja nainen, jolla on kukkia. He tulevat
viistosti kadun yli. Olen menossa kotiin.
Mies ja nainen askeltavat reippaasti. Nainen
pitelee jäykänkoreaa kukkakimppua. Äkkiä
tajuan heidän olevan matkalla meille. Nainen
on toimittaja ja mies valokuvaaja.
Kun niille on ystävällinen, ne kyllä kertoo
kaikkea ja kaiken, toimittaja sanoo.
Ei mun tarvitse edes kysellä. Ihmiset puhuu
mulle mitä vaan. Jokainen remonttimieskin on
heti tilittämässä elämäkertaansa, hän jatkaa.
Meidän asuntomme kohdalla toimittaja
sovittaa yllensä osaaottavaa ilmettä ja puristaa
pitkät maalatut kyntensä kukanvarsien ympärille.
Hidastan kävelyäni. Katselen maahan suoraan
eteeni. Älä ole kotona, äiti. Älä avaa ovea.
[rom2] Pamisoksen purkaus
Hannu Raittila, jakso romaanista Pamisoksen purkaus
s. 130-131. WSOY, 2005.
Pamisoksen purkaus
(Kertojaminä on Pena, yleisradiossa
työskentelevä äänimiesja kuvaaja. Hän kertoo testaa-
vansa kuvauslaitteita)
Mä kävin Kaivarissa kuvaamassa kakaroita,
leikkipuistossa. Siinä lähellä, missä on kaksion
kokoinen shakkilauta ja nappulat kuin
maitotonkkia. Pari pikkukimmaa oli rasittavia ja
yksi kundi ihan mahdoton. Ellit tuppas
linssin eteen esiintymään ja laulamaan. Ne oli sitä
mieltä, että tää on joku oikotie Idols-finaa-
liin ja se jätkä juonsi kaiken Joonas Hytösenä.
Hytöstä se feikkasi, mä ainakin luulen. Mä en
yhtään ihmettele, jos se valitaan aina telkkarin
ärsyttävimmäksi tyypiksi. Mä meinasin
polttaa hihat, mutta kelasin, että tässä on nyt hyvä
harjoitella, kun on noin levoton kohde. Ne
siirtyi puistoshakkilaudalle joraamaan ja
pitämään showta. Siellä olikin sellaista väkeä, joka
oli oikeasti ihan valmista johki leffaan.
Täyttä Felliniä! Yksi oli jossain niinkun teryleenipu-
vussa ja pikkasessa pujoliivissä, ehkä kahek-
sanvuotias rillipää. Toiset koitti panna sitä
kuus-nolla, mutta jätkä oli ihan teflonia. Tai ei
mikään jätkä vaan herrasmies. Kundilla oli pro-
peli kaulassa. Se oli kuin snadi Matti Klinge. Ei
se välittänyt, vaikka ne Idols-ellit olis huudel-
lu mitä. "Anteeksi, voitteko toistaa", se sanoi.
"Voitteko väistyä ratsuni tieltä". Se pelasi
siinä shakkia. Toiset rupesi esittämään
Salattu231

ja elämiä ja ne riemastu, kun tää pukumies
ei tiennyt mitään koko sarjasta. "Meillä ei ole
kotona televisiota lainkaan. Isäni on esseisti.”
Se pitäisi julistaa suojelukohteeksi! Propelimie-
hellä oli kaveri, pipopäinen telttahousu, jonka
kanssa se pelasi. Ne oli täysin eri paria joka
asiassa, puheissa ja ulkomuodossa, mutta ne sku-
las yhteen niin, että mä ihmettelin vetääkö ne
jotain esitystä.
[runoi] Lipeäkala
Kirsi Kunnas, runo kokoelmasta Tiitiäisen pippurimylly.
WSOY, 2001.
Lipeäkala
Eli Lievestuoreessa tuore lipeäkala,
läpikotaisin kipeä kala.
Kun sen päätä särki
se tahtoi olla särki
ja kun sillä oli nuha
se tahtoi olla kuha
ja kun sen mieli oli kade
se tahtoi olla made,
ja kun kipeä oli korva
ja kipeä oli suu
se tahtoi olla sorva
tai mikä tahansa muu
kuin Lievestuoreessa tuore lipeäkala.
[runo2] Kirjekyyhky vaihtaa ammattia
Jukka Parkkinen, runo kokoelmasta Sananjalkoja
metsäpolulla. WSOY, 2004.
Kirjekyyhky vaihtaa
ammattia
Postilaitos kyyhkyselle
lopputilin antoi,
vaikka lintu tunnollinen
aina postin kantoi
Sähköposti korvasi
kirjekyyhkysen.
Metsästä nyt kuuluu
vaisu nyyhky sen.
Rastas sitä oksallaan
koitti lohduttaa:
-Vielä postilaitos
tästä kuulla saa.
Juuri niin! Tekniikka
potkut heti kosti:
Oli täynnä matoja
koko sähköposti.
Kirjekyyhky kiitteli
hyvää tuuria,
nyt se hoitaa postin
matokuuria.
[uuti] Etelä-Suomen ilmankosteus
TROOPPISISSA LUKEMISSA
Uutinen Helsingin Sanomissa 2.6.2007.
Etelä-Suomen
ilmankosteus
trooppisissa lukemissa
-Toukokuun loppu vietettiin Etelä-Suomessa
varsin kosteissa tunnelmissa. Ilman
suhteellinen kosteus nousi useina iltapäivinä yli 90
prosentin. Helsinki-Vantaalla yllettiin
keskiviikkona 94 prosenttiin.
Ilmatieteen laitoksen mukaan tällainen
trooppinen kosteus on hyvin poikkeuksellinen
Suomessa toukokuussa, jolloin keskiarvo on
tavallisesti 50 prosentin tuntumassa.
Ilman suhteellinen kosteus tarkoittaa, että
vallitsevaa kosteutta verrataan siihen
kosteu232

teen, joka kussakinjämpötilassa olisi suurin
mahdollinen.
Märkä, ukkosille ja sateille altis keli on
yltänyt Keski-Suomeen asti. Sen sijaan Lapin
kuiva ja aurinkoinen sää alkaa nyt painua
kohti etelää.
[uuT2a] Tukevilta karkit pois työpaikalla
Uutinen Maailman ihmisiä -palstalla Helsingin
Sanomissa 28.6.2006.
Tukevilta karkit pois työpaikalla
Ruotsalaisyhtiön työntekijät joivat limsaa ja
söivät karkkeja niin ahnaasti, että heistä tuli
paksukaisia - ainakin yrityksen johdon
mielestä, joka poisti yhtiön tiloista juoma-ja makeis-
automaatit.
Sundsvallissa toimivan Kubal-teollisuus-
yrityksen johto ei katsonut suopeasti tukevoi-
tuneita työntekijöitään, joille lisäkilot
aiheuttivat verenpainetta, toisille jopa aikuisiän
diabetesta.
Henkilöstöjohtajan mielestä tehokkain keino
kalorikemujen keskeyttämiseen työpaikalla oli
viedä sieltä pois houkutuksia pursuavat makei-
sautomaatit.
Läskeiksi leimatut työntekijät suuttuivat
namuboikotista ja jättivät työnantajalle
automaattien palauttamista vaativan vetoomuksen.
Karkin syönti töissä saattaa jatkua, sillä
työnantaja ei saa puuttua eväsnamuihin tai -limui-
hin.
[uuT2b] Ruotsalais_rma kielsi herkut työntekijöiltä
Uutinen Ilta-Sanomissa 28.6.2006.
Ruotsalaisfirma kielsi
herkut työntekijöiltään
Alumiinituotteita valmistavassa sundsvalli-
laisessa Kubalissa ei enää mässäillä makealla.
Firma poisti karkkiautomaatit tiloistaan, kun
terveystarkastuksissa kävi ilmi, että valtaosa
henkilöstöstä on ylipainoisia.
- Työntekijöidemme paino on noussut,
samoin verenpaine ja diabetestapa ukset ovat
lisääntyneet. Emme enää aio sallia napostelua,
sanoi henkilöstöpäällikkö Agneta Gustafsson
Aftonbladetille.
Hämmästyneet työntekijät ovat jättäneet
jo protestiadressin ammattiliittonsa kautta.
Kubalin ammattiyhdistysten puheenjohtaja
Stefan Hultmanista työntekijät eivät ole liian
lihavia.
Tämä on naurettavaa holhoamista.
Panostaisivat ennemmin kunnon terveydenhuoltoon.
Gustafssonista tempaus oli hyvä päätös,
vaikka yritys ei kuitenkaan pysty estämään
sitä, että työntekijät kantavat makeita
välipaloja kotoaan töihin.
Laukkuja emme aio emmekä edes saa
tarkastaa.
[Alla karamelleja esittävä kuva ja vieressä
kuvateksti: Ei enää karkkeja työntekijöille!]
233

[uut3] Rosa Liksomin novellikokoelma
ILMESTYY USA:SSA
Uutinen Helsingin Sanomissa 21.6.2006.
Lyhyesti
Rosa Liksomin novellikokoelma
ilmestyy USAissa
Rosa Liksomin novellikokoelma Tyhjän tien
paratiisit vuodelta 1989 ilmestyy
Yhdysvalloissa ensi helmikuussa nimellä Dark Paradise.
Kirjan kustantaa Dalkey Archive Press.
Liksomin kirjan kääntää alallaan arvostettu
David McDuff, joka on kääntänyt mm.
Dostojevskin ja Tolstoin teoksia.
Rosa Liksomin tuotantoon kuuluu novelleja,
sarjakuvaa ja yksi romaani. Hänen tekstejään
on käännetty monille kielille, mutta nyt
julkaistava käännös on poikkeuksellinen, koska
suomalaisia kirjoja käännetään harvoin
kokonaisuudessaan Yhdysvalloissa.
Liksomin seuraava tekstikokoelma Maa
ilmestyy WSOY:n kustantamana elokuussa.
234

Asiahakemisto
abessiivi 46,159,174
ablatiivi 46-48,174
abstrakti kenttä (verbien) 89,113,117
adessiivi 46-48,123,143,165
omistajan 123,143,165
adjektiivi 37,41,43,45, 55-61, 62-63,138,140-142,
144,146,155,168
absoluuttinen 59-60,146
näfcöznen-tyyppinen 60,141-142,155,158
proadjektiivi 60-61,63,68,168
suhteellinen eli asteikollinen 56-59,146,155
suhteutusadjektiivi, ks. näfcöznen-tyyppinen
adjektiivi
taipumaton 60,146
yhdysadjektiivi 59
yksilöivä 145-146
adverbi 20,37,41-42,45,48,56,61,63,71,73-77,79,
85-87,100,155,156,168
ajan 73,74"75
määrän 73,77,155
paikan 73,76
proadverbi 63,68,168
tavan 73,76-77,156
adverbiaali 46,61,73,116-117,119» 121,124,126,155,
158,160-161,162,169,174-176,180-182
rektioadverbiaali 116-117
agentti ks. tekijä
aiheuttaja ks. syy
aikamuoto, ks. tempus
akkusatiivi 46,62,114
alakäsite 53-54
alistus(suhde) 139-140
alkukahdennus ks. rajakahdennus
alkusointu 30-31
allatiivi 46-48,159
aluepuhekieli 15
alveoraali(nen) 28,29
appositiorakenne 143
appositiosuhde 143,153
aspekti 115
assimiloituminen 33
astevaihtelu 17,33-34,44
deiktinen 61,62-63,93
deklaratiivilause, ks. väitelause
dentaali(nen) 28,29
dialogisuus 21,68,83
diftongi 29,30
disjunktiivinen merkityssuhde 80
edussana, ks. pääsana
elatiivi 46-48,124,149-151
aiheen 149
kokonaisuuden 149-151
muuttujan (tuloslauseessa) 124
ellipsi 130
epämääräinen paljous 114
erisnimi 49-52,152-153
esikenttä (informaatiorakenteessa) 181-183
essiivi 46,47,119
finaalirakenne 171
finiittimuoto 63,88-93,109-110,135,180
finiittiverbi, ks. finiittimuoto
foneemi 27-29,32,33
fonetiikka 27
fonologia 27
formaalinen kielioppi 9,20-21
frikatiivi 28,29
funktionaalinen kielioppi 9,20,21
funktionaalinen sana, ks. funktiosana
funktiosana 42,79
fyysinen kenttä (verbien) 89,113,117
geminaatta 29,33,34
geneerinen 50,94,133,135,188
genetiivi 37,45-46,60,64,114,119,127,136,140,142,
155,156,160,165
genre, ks. tekstilaji
glottaali 28,29
hakukysymys 68,166
heikko aste 44
hierarkkisuus (lauseen) 109,141,164
huono-onninen omistaja (osallistujaroolina) 175
hypotagma 140
hypotaksi 140
hyötyjä (osallistujaroolina) 175,177
ideationaalinen merkityssysteemi 190-191
idiolekti 15
illatiivi 46-48
imperatiivi(muoto) 41,44,90,93,100,101-102
imperfekti 90,93-94,96-97,98-99,186
235

indikatiivi 91,93,100-101,188,192
inessiivi 46-48,170
infiniittimuoto 88,89-90,91
NEEN-infiniitti 170
TUA-infiniitti 170
TUN-infiniitti 170
infiniittinen rakenne 170-171,173
infiniittiverbi, ks. infiniittimuoto
infinitiivi(muoto) 88
A-infinitiivi 43,90,107,128-129,I35~i36,
151,171
E-infinitiivi 90,170
MA-infinitiivi 90,107
informaatiorakenne 179-183
intensiteettisana 42,73,77,140,143,155
interjektio 41,85
interpersoonainen merkityssysteemi 190,192
instruktiivi 46
instrumentti, ks. väline
jaollisuus (substantiivin) 54-55,114-115,119
johdin 37
johdos 35,37-39,48
adjektiivijohdos 37
adverbijohdos 37
automatiivinen 178
kollektiivijohdos 37
muuntelujohdos 38
muuttumisjohdos 38
refleksiivinen 174,178
substantiivijohdos 37
verbijohdos 38
järjestysluku 72
kaksivartaloinen 43
kantasana 37-39
kausaalinen merkityssuhde 80
keskustelun kielioppi 20,21
(kielen) kuvio ks. konstruktio
kirjakieli 15
kirjoitettu kieli 15
klusiili 28,29
kognitiivinen kielioppi 20,21
kohde (osallistujaroolina) 175,176,179
koheesio 192
koheesiokeino 35
koherenssi (tekstin) 190
kokija (osallistujaroolina) 165,174,175,176,
178,179
kokonaisuuden elatiivi(rakenne) 149-151
komitatiivi 46,73
komparaatiotaivutus 73
komparatiivi 33,56-59,61,73,155
konditionaali 20,23,100,102-105,184,188
konditionaalinen merkityssuhde 80
kongruenssi 56,129,144
konjunktio 41-42,79-82
alistuskonjunktio 79-82,84,168,172
liittokonjunktio 87
parikonjunktio 80,87
rinnastuskonjunktio 79-82,172
konnektiivi 75,78,85-86
konsessiivinen merkityssuhde 80
konsonantti 27,28
geminaatta 29,33,34
yksinäiskonsonantti 29
konstruktio eli (kielen) kuvio 22-26,58,71,82,87,
103-105,106,111,122,132,134,136,138,143,161
konstruktiokielioppi 20,22-26
kontrastiivinen merkityssuhde 80,83
koodi 15
kopula 118
korrelaatti 64,69
käsitehierarkia 53
käskymuoto, ks. imperatiivi(muoto)
labiaali 28,29
lause 109
alisteinen konjunktiolause 168-169
alisteinen kysymyslause 68-69,152,168-169
alisteinen lause 80,168,172
eksistentiaalilause, ks. olemassaololause
eksklamatiivilause, ks. huudahduslause
epäsuora kysymyslause, ks. alisteinen
kysymyslause
hallitseva lause 168,172
huudahduslause 167
imperatiivilause, ks. käskylause
interrogatiivilause, ks. kysymyslause
intransitiivilause 111,116-118,127,128,130,174
kokijalause 126-127,130
konjunktiolause, ks. alisteinen konjunktio-
lause
kopulalause 111,118-120
kvanttorilause, ks. paljouslause
kysymyslause 166-167
käskylause 101-102,166,167,188
olemassaololause 111,120,121-122
omistuslause 111
paljouslause 122-123
Predikatiivilause, ks. kopulalause
236

päälause 80,81
relatiivilause 152,168-169
sivulause 68,69,80,81,82,84,104,110,168-169,
172-173,181,183
tilalause 126,130
transitiivilause 111,112-115,118
tuloslause 124-125,130
tunnekausatiivilause, ks. kokijalause
väitelause 31,166,168
Yhdyslause 19,23,24,81,84,110,172-173
lauseen prototyyppi eli perustyyppi 111-127
lauseenjäsen 46,88,118,140,154,158,160,162,
163,164,165,172,174,178
lauseenvastike 170
lauseke 42,78,79,109,138-165
adjektiivilauseke 56,60,118,154-158
adverbilauseke 73,119,139,157,158-159
A-infinitiivilauseke 151,162
infiniittinen lauseke 158,162-163
infinitiivilauseke 147,151,162
MA-infinitiivilauseke 162
määritteellinen 139-142
partisiippilauseke 146,162-163
postpositiolauseke 159-161
prepositiolauseke 159-161
rinnasteinen 142-143
substantiivilauseke 56,118,139,143-154,192
verbilauseke (infiniittinen) 162-163
lausuma 31,109-110
lekseemi 35
liittomuoto 90,93
liittotempus 98
likimääräilmaus 72
likvida 28,29
loppukahdennus, ks. rajakahdennus
loppukenttä (informaatiorakenteessa) 181-183
loppusointu 31
luku(taivutus) 41
lähtökohta (osallistujaroolina) 176
merkitys 35,50
merkityskenttä 35
merkityssysteemi (tekstin) 190
metakieli 21
modaalisuus 100,107 .
modus 41,88,100-106
modusmuoto 100
monikko 41
moniäänisyys 183-189
morfeemi 43
modusmorfeemi 88
persoonamorfeemi 88
tempusmorfeemi 88
morfologia 48
morfologinen (ominaisuus) 49,55,62,73,78,88
mukautuminen, ks. kongruenssi
multietnolekti 15
muotti 23,36
yhdyssanamuotti 37
resultatiivimuotti 118
murre 15
murtolukuilmaus 72
määrite 43,45,47,55-56,59-60,62,68,73,94,96,
118,139-143
adjektiivimäärite 144-146
astemäärite 155-156,158
etumäärite 143,144-147,153-154,155-156,158
genetiivimäärite 64,140,142,144,146,155,156,
160,164
jälkimäärite 143,147-152,157-158
kongruoiva määrite (substantiivin) 144
nimikemäärite 152-153
partisiippimäärite 144,146-147
nasaali 28,29
neutraali (osallistujaroolina) 178
nollapersoona(lause) 93,130,133-135
nominatiivi 46,119,122,136,151
nomini 41,44-72
numeraali 41,71-73,144,151,191
yhdysnumeraali 71
objekti 112,127,135-136,162,164-165,168-169,
174-176,178-179,180-181
inf initiiviobj ekti
lauseobjekti 168-169
partitiiviobjekti 114-115
totaaliobjekti 114-115
omistusliite, ks. possessiivisuffiksi
osallistuj arooli 174-179
palatovelaari 28,29
paradigma 43
paratagma 142
parataksi 142
partikkeli 41-42,79-87,100
dialogipartikkeli 41-42,82-83
liitepartikkeli 33,36,166
lausumapartikkeli 41,82-84
modaalipartikkeli 41
sävypartikkeli 41,84-85
partisiippi(muoto) 56,88,90,144,146,191
237

agenttipartisiippi(rakenne) 146,161-163
VA-partisiippi 90,146
NUT-partisiippi 90,97,98,146
TU-partisiippi 90,97,98,146
partisiippirakenne, ks. referatiivirakenne
partitiivi 46,73,119,121,122,149-151
passiivi (monipersoonainen) 131
passiivi (yksipersoonainen) 91-93,130-133,
134,135,194
patientti, ks. kohde
perfekti 93-94,97-98,186
persoonamuoto, ks. finiittimuoto
perusaste (adjektiivin) 56
peruskäsite 53-54
peruslukusana 71
plurilingvaalisuus 13
pluskvamperfekti 90-94,97-98,184
positiivi 56-57
possessiivisuffiksi 64-65,91
postpositio 41-42,78-79,85
potentiaali 100,105-106
predikaatti 88,107,126,130-131,135-137
moniosainen 135-137
predikatiivi 118-119,124,126,162
preesens 90,93-96,186
prepositio 41-42,78-79,85
preteriti 96
pronomini 41,62-71,144
demonstratiivipronomini 62,66-68
indefiniittipronomini, ks. kvanttori-
pronomini
interrogatiivipronomini 62,68-69
kvanttoripronomini 62,70-71
persoonapronomini 62,63-65
refleksiivipronomini 62
relatiivipronomini 62,69-70,168-169
resiprookkipronomini 62
pro-sana 63
prosodia 31-32
psyykkinen ja sosiaalinen kenttä (verbien) 89
puheenaihe 49,51,54,62,97,131,179-180,182,192
puhefunktio 166-168,190
puhehetki 93
puhekieli 15
puolivokaali 28,29
pääpaino 30
pääsana 33,47,56,59,66,139-140,143-159,162,165
pääte 46
rajakahdennus 32
rajakahdennus eli rajageminaatio 32-33
reema 179
referatiivirakenne 170-171
referointi 184
rekisteri 15
rektio 47,116-117
rinnastus(suhde) 142
sana 35-37
yhdyssana 33,35,36-37,52,146
sanajärjestys 179-180
sanaliitto 35,71,78,79
sanaluokka 40-43
sanapaino 30
sanavartalo 43
konsonanttivartalo 43
vokaalivartalo 43
semanttinen (ominaisuus) 49,55,62,73,78,88
sija(muoto) 45-48
abstrakti paikallissija 46
erosija 47
kieliopillinen sija 46,143,165
olosija 47
paikallissija 46-48
semanttinen sija 46,165
sisäpaikallissija 46-48
suuntasija 47
tulosija 47
ulkopaikallissija 46-48
vajaakäyttöinen sija 46
sijataivutus 41
sisältösana 42
sitaattilaina 36
sivupaino 30
slangi 15
subjekti 111,116,118,130,135-136,143,155,162,163,
164-165,168-169,174-176,178-179,180-181
e-subjekti eli eksistentiaalisubjekti 121-123
genetiivisubjekti 136,163,170
infinitiivisubjekti 128-129
lausesubjekti 128-129,168
partitiivisubjekti, ks. e-subjekti
perussubjekti 111,120,129,165
prototyyppinen 128
subjektittomuus 130-135
substantiivi 41,42,48-55
abstrakti 53-54,144,151
jaollinen 54-55
jaoton 54-55
konkreettinen 52, 54,181,191
238

toimintasubstantiivi 53,54,128,153-154
tukisubstantiivia53
yhdyssubstantiivi 36-37
superlatiivi 56-59,73
syntaksi 109
syntaktinen (ominaisuus) 49,55,62,73,78,88
syy (osallistujaroolina) 174-176
tapahtumahetki 93
tapaluokka, ks. modus
taivutusmuoto 43
taivutustunnus 43
tarkenne 144
tarkoite 50,55,62,66,144
tavu 30
avotavu 30
umpitavu 30
teema 179-183
pääteema 182
sivuteema 180,182-183
teemapaikka 180
tekijä (osallistujaroolina) 120,135,174-177,
178-179,191
tekstilaji 10,177,184,192
temporaalinen merkityssuhde 80
temporaalirakenne 170
tempus 41,74,88,93-99,186
topiikki, ks. puheenaihe
transitiivisuus 112,118
translatiivi 46
tu llä-futuuri 95
tulos (osallistujaroolina) 175
tunneikoni 15,168
tunnus 43
tuttu tieto (informaatiorakenteessa) 179-180
täydennys 78,135,142,158
uhri (osallistujaroolina) 175
uusi tieto (informaatiorakenteessa) 179-180
uutisgenre 181,186
vahva aste 44
vaihtoehtokysymys 166
vartalo, ks. sanavartalo
vastaanottaja (osallistujaroolina) 176
vaste, ks. korrelaatti
verbi 41,88-108
ajatteluverbi 89,185
apuverbi 88,97,98,104,107
dynaaminen 88-89
infiniittiverbi, ks. infiniittimuoto
kommunikaatioverbi 89
modaaliverbi 100,107-108,135-137
muistamisverbi 89
muuttamisverbi 179
muuttumisverbi 179
puheaktiverbi 89,93,184
staattinen 89
toivomusverbi 89
verbiketju 107,135,186
verbiliitto 96,106-107, !35
verkkokieli 15,168
vertailumuoto 56,73
virke 109
vokaali 27
etuvokaali 27
lyhyt 29
pitkä 29
takavokaali 27
vokaalisointu 28
väline (osallistujaroolina) 154,175-176
yhdyssana 33,35,36-37,52,146
yksikkö 41
yksipersoonainen (lause) 130
yksipersoonainen (verbi) 91
yleiskieli 15
yleislaina 36
yleisnimi 49-50,52
yleismerkityksinen (substantiivi) 144
yleistarkoitteinen, ks. geneerinen
yläkäsite 53-54
ärsyke (osallistujaroolina) 175,176
äänne 27
239

Kielioppi on kuvaus kielestä, mutta se on myös
kielenkäytön voimavara. Käyttökielioppi on
moderni kielitiedon oppikirja, jossa kieliopin eri
tasot, kuten sanaluokat, muodot ja rakenteet
esitetään puhutun ja kirjoitetun kielen merkityksien
ja käyttötarpeiden yhteydessä. Kielen normien
perusteita havainnollistetaan käytön kautta.
Käyttökieliopissa kielioppi on funktionaalista: se
palvelee ilmaisutarpeita, ja sen käsitteiden avulla
päästään sisälle kielen monimuotoisuuteen.
Lisäksi se vertailee suomen kielen erityispiirteitä
muiden kielten ominaisuuksiin.
Käyttökielioppi tarjoaa tietoa kieliopin
suhteesta elävään kielenkäyttöön. Se on tärkeä perusteos
äidinkieltä opettaville ja kaikille kielestä
kiinnostuneille.
Kannen suunnittelu Pekka Krankka
isbn 978-951-746-968-5
K88.23
www.finlit.fi/kirjat
lllllllllIIHIHIIII IMI Milli