Kielikeskusmateriaalia n:o 105
Language Centre Materials No. 105
MÄMMIN JA MAKKARAN MAA
Kulttuuritietoa meille ja muille
Hannele Dufva
Pirkko Muikku-Wemer
Eija Aalto
Soveltavan kielentutkimuksen keskus
Jyväskylän yliopisto
Language Centre for Finnish Universities
University of Jyväskylä

Kielikeskusmateriaalia nro 105
Language Centre Materials No. 105
MÄMMIN JA MAKKARAN MAA
Kulttuuritietoa meille ja muille
Hannele Dufva
Pirkko Muikku-Wemer
Eija Aalto
Jyväskylän yliopisto
Soveltavan kielentutkimuksen keskus
Jyväskylä
1993

OSITTAINEN KOPIOINTIKIELTO
Tämän teoksen kopioiminen on tekijänoikeuslain (404/61,
muut. 897/80) ja valokuvalain 405/61, muut. 898/80)
mukaisesti kielletty lukuunottamatta Suomen valtion ja Kopiosto
r.y:n tekemässä sopimuksessa tarkemmin määriteltyä osittaista
kopiointia opetustarkoituksiin.
Piirrokset © Tuuli Jurvelin
Valokuvat © Ilkka Pietarinen
ISBN 951-34-0195-2
ISSN 0357-5098
JYVÄSKYLÄN
YLIOPISTOPAINO
1995

SISÄLTÖ
Esipuhe 1
Saatteeksi 3
1. Kulttuurit ja kulttuurien kohtaaminen 13
2. Suomalaisuus ennen ja nyt 27
3. Suomen heimot 39
4. Nouse, riennä suomen kieli 51
5. Suomalaiset naiset ja miehet 67
6. Väinämöisestä Matti Nykäseen 83
7. Suomalaista arkea ja juhlaa 103
8. Maassa maan tavalla 127
Lisäharjoituksia ja ideoita 147

ESIPUHE
1
Tämän päivän Suomessa kulttuurienvälinen kanssakäyminen on yhä
tavallisempaa. Keskinäinen vuorovaikutus ei kuitenkaan ole aina helppoa.
Ongelmia voidaan osin torjua ja ratkaista kiinnittämällä niin kielten kuin
muidenkin aineiden opetuksessa huomiota kulttuurisiin seikkoihin.
Tässä kulttuuriopetukseen tarkoitetussa materiaalissa pyritään
tarkastelemaan suomalaisuutta sellaisena kuin me itse olemme sen
nähneet, mutta samalla haluamme innostaa jokaista kirjan käyttäjää
omakohtaiseen havainnointiin. Kirjan lukijalle ei tarjota valmiita totuuksia
vaan lähtökohtia keskusteluun tavoista, tottumuksista ja arvoista. Tekijöillä
on oma(t) näkökulmansa - esimerkiksi kielentutkijan, naisen ja
suomalaisen - mutta oppimateriaali olkoon pohjana myös muunlaisille
tulkinnoille. Lukujen 1 ja 2 päätyön on tehnyt Pirkko Muikku-Wemer,
lukujen 3, 5, 7 ja 8 Eija Aalto ja lukujen 4 ja 6 Hannele Dufva. Lukuja on
muokattu ja toimitettu yhdessä. Harjoitukset ja tehtävät ovat pääosin
yhteisen ideoinnin tulosta. Pääosan toimitustyöstä on tehnyt Hannele
Dufva. Tuuli Jurvelin on ollut korvaamaton apu teoksen toimitta-
misvaiheessa, ja hän on myös laatinut kirjan piirroskuvituksen. Kiitämme
myös Kristiina Viitalaa, joka on tehnyt arvokasta pohjatyötä muutamia
teoksen lukuja varten.
Materiaalin syntymistä ovat tukeneet Korkeakoulujen kielikeskus ja
Opetusministeriö. Tästä olemme kiitollisia. Useat henkilöt ovat
ystävällisesti lukeneet läpi käsikirjoituksemme ja esittäneet arvokkaita
kommentteja ja parannusehdotuksia. Kiitämme Aira Haapakoskea, Sirkku
Latomaata, Päivi Leppästä, Maisa Martinia, Jukka-Pekka Puroa, Leena
Teinilää, Kaarlo Voionmaata, Hanna VVagneria ja Leila Whitea lämpimästi
asiantuntevasta avusta.
Jyväskylässä 23.12.1993
Hannele Dufva
Pirkko Muikku-Wemer
Eija Aalto

SAATTEEKSI
3
Kulttuurienvälinen viestintä
Jokainen vieraissa maissa liikkunut pystyy kertomaan
kokemuksistaan siitä, miten on onnistunut tekemään jotain alkuperäisväestön mielestä
omituista. Monet ulkomaalaisten tavat puolestaan ovat herättäneet meissä
ihmetystä. Alue tuntuu yllättävän arkaluontoiselta; ei oikein voi mennä
kysymään toiselta: "Miksi sinä nyt noin teit?" Myös lukuisat tutkimukset
osoittavat eri puheyhteisöjen jäsentävän ympäristöään eri tavoin ja
kielellisten käytänteiden poikkeavan toisistaan. Lisääntyneet kansainväliset
kontaktit ja toisaalta pelko oman identiteetin menettämisestä ovatkin
nostaneet kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen useiden, jopa
monitieteisten tutkimusten kohteeksi. Erojen ja yhtäläisyyksien kartoituksen
perusteella on pyritty etsimään sopuisan yhteistoiminnan edellytyksiä.
Eroja ja yhtäläisyyksiä. Jos haluamme perehtyä eri kulttuureihin,
ei riitä pelkästään pinta-alan ja asukasluvun tietäminen. Meidän on
tunnettava asukkaiden tavat ja tottumukset, yhteisön jäsenten välinen
suhdeverkosto ja heidän käsityksensä tabuista. Kieliopin rakenteiden
korrekti osaaminen ei yksin hallitse kommunikaatiota: tärkeää on se, kuka
kenen kanssa puhuu, mistä puhutaan, mihin tarkoitukseen sitä käytetään
ja minkälaiset tilannetekijät vaikuttavat.
Kun puhutaan kulttuurienvälisestä viestinnästä, sen vastakohdaksi
on oletettava kulttuurinsisäinen viestintä. Onko asia näin yksinkertainen?
Kulttuurinsisäisyyteen tuntuu liittyvän käsitys tuttuudesta, kaikille
yhteisestä, joka kontrastoituu vierauteen. Mutta ihmisten voi olla vaikeaa
viestiä keskenään, vaikka he eläisivätkin samassa kulttuurissa ja
puhuisivat samaa kieltä. Eroja voi löytyä alojen, asioiden ja mielipiteiden tasolla.
Lukuisat poliittiset, uskonnolliset, eettiset, ikä- yms. eturyhmät
kinastelevat keskenään niin kiivaasti, että homogeeninen suomalaisuus välillä
katoaa taistelun tiimellykseen. Ongelmia syntyy siis muulloinkin kuin
silloin kun vuorovaikutuksessa käytetty kieli ei ole toisen (tai ehkä
kummankaan) osallistujan äidinkieli.
Kulttuurienvälisen viestinnän määritelmiä on monia. Useimmissa
korostetaan sitä, että kulttuurienvälisessä viestinnässä kukin osanottaja
tuo vuorovaikutustilanteeseen tietoa, joka on tyypillistä hänen
edustamalleen ryhmälle mutta joka voi olla vierasta keskustelukumppanille.
Tämä tilanteeseen salakuljetettu taustatieto säätelee hyvin pitkälle sitä,
millaiseksi vuorovaikutus muotoutuu. Koska osanottajien taustasäännöt
ja oletukset ovat usein kirjoittamattomia ja siten ehkä myös huonosti
tiedostettuja, ongelmia voi syntyä. Toinen osapuoli saattaa tuntua töykeäl-
tä tai hänen käytöksensä sopimattomalta, koska hänen sääntönsä ovat
erilaiset kuin omamme. Omat käyttäytymissäännöt on taas opittu niin

4
varhain ja sisäistetty niin automaattisiksi ja itsestään selviksi, että
tietoisella tasolla niihin ei kiinnitä ollenkaan huomiota.
Yleisesti kuitenkin kulttuurienvälisestä viestinnästä katsotaan
olevan kyse silloin, kun edes joku osallistujista käyttää interaktiotilantees-
sa muuta kuin äidinkieltään. Jos kulttuurienvälinen viestintä määritellään
näin väljästi, yksi sen onnistumisen edellytyksistä on se, että oman ja
toisen kulttuurin väliset erot on tiedostettu. Tämä tieto edesauttaa
oivaltamaan, mistä tilanteessa mahdollisesti ilmitulevat ongelmat voivat johtua:
esimerkiksi omien kulttuuristen käyttätymismallien siirtämisestä
vieraaseen kieleen. Tiedostaminen ja oivallus voivat auttaa myös hämmentävien
tilanteiden ja kielteisten reaktioiden selvittämisessä.
Kulttuurienvälistä viestintää ja sen ongelmia on tutkittu paljon.
Koska kulttuurit voivat erota lähes millä tahansa viestinnän alueella,
voivat ongelmatkin paikantua monessa kohdin. Erot saattaavat koskea
puheen ja hiljaisuuden määrää. Suomalaiset on usein perinteisesti
leimattu vaiteliaisuutta arvostaviksi. Lienevätkö arvostukset
kansainvälistymisen myötä muuttumassa? Puheen määrä voi lättyä myös
nonverbaaliseen ilmaisuun ja sen eroihin. Jossakin kulttuurissa saatetaan luottaa
viestin menevän sanoittakin perille, toisessa viestitään voimakkaasti sekä
sanojen että eleiden välityksellä ja kolmannessa vähennetään
nonverbaalinen ilmaisu minimiin. Oman kulttuurin hyvänä käytöksenä pidetyt
signaalit voidaan luokitella loukkaaviksi toisessa ympäristössä. Joissakin
kulttuureissa suora katsekontakti on suoruuden ja rehellisyyden merkki,
toisissa taas julkeaa tai röyhkeää käytöstä.
Kaikilla kulttuureilla on myös omat sosiaaliset
käyttäytymissääntönsä, jotka näkyvät osin myös kielenkäytössä ja keskustelussa. Ei ole
yhdentekevää, miten keskustelu avataan, miten kumppania puhutellaan
ja millaisia sanoja ja fraaseja yleensäkin käytetään. On tunnettava myös
sekä sanaston että puheenaiheiden tabut. Oman kielen kohteliaisuussään-
nöt eivät likikään aina sovellu vieraaseen kieleen. Suomalaisessa
kulttuurissa reiluina ja mutkattomina pidetyt puhuttelu tavat saattavat olla
epäkohteliaita esimerkiksi Saksassa. Suomalaisesta taas voi tuntua aika
tukalalta, jos hänen ulkomaalainen vieraansa ottaa kahvipöydässä
puheeksi peräpukamansa.
Koko keskustelurytmi saattaa olla erilainen. Esimerkiksi
puheenvuorojen pituus ja osallistujien "puheoikeudet" kertovat paljon yhteisön
jäsenten välisistä suhteista. Puheenvuoron keskeyttämiseen suhtaudutaan
esimerkiksi hyvin eri tavalla eri kulttuureissa: kiltit vuoroaan odottavat
suomalaiset jäävät helposti ulkopuolelle keskustelun sellaisissa
kulttuurienvälisissä viestintätilanteissa, joissa toisena osapuolena ovat päällepu-
humiseen ja keskeyttämiseen tottuneet puhujat. Koko keskustelun rakenne
aiheineen ja esittämistapoineen saattaa olla erilainen. Saako aiheesta
poiketa? Saako samaa asiaa toistaa? Kierrelläänkö ja kaarrellaanko vai
mennäänkö suoraan asiaan?

5
On kuitenkin lohduttavaa ajatella, että erojen lisäksi on olemassa
myös yhtäläisyyksiä. Emmehän ole pelkästään oman kansallisen
kulttuurimme jäseniä, vaan sen lisäksi kuuliimme kukin useisiin laajempiin
yhteyksiin. Olemme suomalaisia, mutta myös osa eurooppalaista ja
läntistä kulttuuripiiriä. Monet kieleen ja keskusteluun liittyvät seikat ovat
yleiseurooppalaisia: luku- ja kirjoitustaito, tietynlainen kasvatus- ja
koulutusideologia, monet kirjakielen ja kirjallisuuden piirteet.
Kulttuurinen maasto on eurooppalaisille paljolti samanlainen ja saattaa erota
paljonkin vietnamilaisesta tai somalilaisesta.
Suomalainen voi jakaa myös kokemuksia muunmaalaisten kanssa
esimerkiksi uskonnon, maailmankatsomuksen, harrastuksen tai työn
puitteissa. Kun kaksi asialle vihkiytynyttä heavyn harrastajaa kohtaa, he
luultavasti löytävät yhteisen sävelen riippumatta kielistä ja kulttuureista.
Niinikään eri kulttuurien naisilla voi olla paljon yhteisiä kokemuksia ja
yhteistä puhuttavaa. Ihmisen elämänkaaren samanlaisuutta ja
peruskokemusten yhtäläisyyttä ei kannata vähätellä, eivätkä kaikki kulttuuriset
piirteet rajoitu kansallisten kulttuurien rajojen sisälle. Erojen viidakossa
häämöttää siis aina onnistumisen mahdollisuus. Näin varsinkin silloin
kun yhteinen kosketuspinta löytyy: oli se sitten heavymusiikkia, katolista
uskoa tai lapsen syntymän kokemista.
Virheitä ja vääryyksiä. Kielen käyttöön - tai joskus sen
käyttämättömyyteen - liittyy paljon erehtymisen mahdollisuuksia. Kielioppivirheet on
helppo tarkistaa kirjasta, mutta entäpä kielenkäytön ja keskustelun alue?
Väärin valittu käyttäytymisvaihtoehtohan saattaa olla paljon kiusallisempi
kuin kielioppivirhe, koska vaikutelma puhujasta saattaa muuttua
kielteiseksi. Kukaan ei murehdi - eikä hänen ainakaan pitäisi murehtia - väärää
prepositiovalintaansa, mutta tungettelevalta kuulostava kysymys tai
vaatimukselta kuulostava pyyntö onkin jo toinen juttu. Arvioilla on
valitettavasti taipumusta musta-valkoisuuteen: tällaisen "käytösvirheen"
tekijä voidaan leimata moukaksi ja barbaariksi.
Kielenkäytön "virheitä" ja niiden luokitteluja on monenlaisia. Myös
kielen käytössä voi tehdä etikettivirheitä. Erilaiset ohjekirjaset auttavat
torjumaan näitä ja listaavat yksiselitteisesti, mikä sopii missäkin, milloin
kohotetaan malja, milloin voi ehdottaa sinunkauppoja jne. Tällaiset
etikettioppaat perustuvat kuitenkin melko normatiiviseen ajatteluun ja
heijastavat luonnollisesti vain tietyn luokan tai ryhmän käsityksiä.
Ilmauksen ja sen tarkoitteen suhde ei ole aina suora, ja eri kielissä
tämä epäsuoruus voi ilmetä eri tavoin. Toisissa kulttuureissa on tapana
esittää asiat suoraan: Tiskaa astiat! Toiset taas suosivat kainoa vihjailua: En
löydä yhtään puhdasta lusikkaa! Ilmauksen suoruus voi tosin kulttuurin
sisälläkin vaihdella puhuteltavan (esim. oma lapsi tai työtoveri) mukaan.
Suoruus voi riippua myös esitettävien asioiden painoarvosta: suurta
palvelusta pyydettäessä kierrellään ja kaarrellaan enemmän kuin silloin,
kun halutaan toisen ojentavan suolapurkin ruokapöydässä.

6
Ilmauksilla siis pyritään saamaan aikaan jotain eli ne toimivat ns.
puheakteina. Kaikissa kulttuureissa ihmiset kysyvät, käskevät, esittävät
toivomuksia, kieltävät, julistavat ja pyytävät anteeksi. Kiitosten tai
anteeksipyyntöjen kielelliset ilmenemismuodot sen sijaan saattavat olla eri
kulttuureissa aivan erilaiset. Tästä seuraa se, että ihmiset voivat tunnistaa
toistensa aikomuksia väärin. Toisen kulttuurin kohtelias hyvästijättö:
Tavataan joskus! saatetaan tulkita todelliseksi vierailukutsuksi tai vieraan
tuomaa kukkapuskaa ihastelevan emännän kiitos (Ei sinun olisi pitänyt!)
lahjan hyljeksimiseksi.
Erehtyä voi myös silloin kun ei tunne toisen kulttuurin tapaa
jäsentää yhteisön valtahierarkiaa ja sen jäsenten sosiaalista statusta.
Kenelle puhutaan kohteliaasti ja kunnioittavasti? Mitkä ovat soveliaita
sanavalintoja ja puhetapoja puhuttaessa presidentille, poliisille tai
opettajalle? Miten puhutellaan eri-ikäisiä ihmisiä: itseään vanhempia tai
nuorempia? Saako toisille esittää suoria käskyjä (Tule huoneeseeni kello
kahdelta!) vai pitääkö viesti muotoilla epäsuoremmin (Olisikohan mitenkään
mahdollista, että löytäisit tänään aikaa neuvotteluun?).
On kuitenkin syytä muistaa, että keskustelu on aina kahden
kauppa. Saman kulttuurin puhujat pystyvät useimmiten toimimaan
yhteistyössä: he pelaavat peliä, jossa on samat säännöt. Yhteistyö ei tässä siis
välttämättä tarkoita harmoniaa ja onnistumista. Puhujat saattavat
toisinaan olla hyvinkin erimielisiä ja säännöistä saatetaan riitaantua. Ajatus
pelistä on kuitenkin yhteinen ja yhteisesti hyväksytty, ja pelaajat
tunnistavat toistensa keinot - ainakin suhteellisen oikein.
Mutta onko olemassa yleismaailmallisia yhteistyöperiaatteita? Näin
on esitetty. Kielifilosofi Paul Gricen mukaan on perusjoukko maksiimeja
eli käyttäytymisohjeita, jotka koskisivat keskustelua: sanotun tulisi olla
totuudellista (laadun maksiimi), annetun tiedon riittävää (määrän
maksiimi), sanottavan asiaankuuluvaa (suhdemaksiimi) sekä muotoilun selkeää
(tavan maksiimi). Käsitystä näiden maksiimien yleismaailmallisuudesta on
myös paljon kritisoitu; ehkä kullakin kulttuurilla loppujen lopuksi on
omat pelisääntönsä.
Esimerkiksi suomalainen tuntuisi korostavan laadun maksiimia.
Olemme tottuneet siihen, että puhuja seisoo sanojensa takana: luvattu on
luvattu, valehtelu on rumaa, ja neuvoja annetaan vain, mikäli itsellä on
asiasta varmaa tietoa. Tällainen tarve todenpuhumiseen ja liioittelematto-
man informaation jakamiseen ei ole ominaista joka kulttuurille. Monissa
maissa myönteisen ilmapiirin takaamiseksi luvataan sellaista, mitä ei ikinä
ole tarkoitettu toteutettavaksi ja annetaan mieluummin vaikka virheellinen
neuvo kuin jätetään neuvomatta.
On kuitenkin hyvä muistaa, että pahakaan kulttuurinen
kömmähdys ei merkitse maailmanloppua ja epäonnistuneelta tuntuvan tilanteen
voi yleensä pelastaa. Kysymykset siitä, missä mahtoi nyt mennä pieleen,
selitykset oman kulttuurin tavoista ja sydämelliset anteeksipyynnöt eivät

7
liene koskaan pahasta. Epäonnistumisen tunteita voi myös torjua
etukäteen - esimerkiksi hankkimalla itselleen tietoa sekä omasta että vieraista
kulttuureista. Yhä useamman kielen käyttöjärjestelmästä alkaa olla
tutkimustietoa. Asioista voidaan keskustella ja niitä voidaan harjoitella. Myös
tässä oppikirjassa on paljon sellaisia harjoituksia, joissa on pyritty
ottamaan huomioon myönteisen yhdessäolon mahdollinen kariutuminen
erilaisiin kielellisiin käytänteisiin.
Materiaalin synty ja tavoitteet
Tämän oppimateriaalin laatimisen yhtenä syynä on Suomen
kansainvälistyminen, joka lisää tarvetta tuntea paremmin muita kulttuureja ja
tiedostaa oman kulttuurin ominaispiirteitä. Suomalaisen ei ole tarkoitus
muuttua ranskalaiseksi, mutta on hyvä oppia ymmärtämään ranskalaista
ja neuvottelemaan hänen kanssaan. Tarvitaan tietoa kansainvälisen
viestinnän erityisluonteesta ja sen onnistumisen edellytyksistä.
Kaikki me emme mene Eurooppaan ja "eurojuppeja" meistä ei tule
kuin pienestä osasta. Koto-Suomessakin ympärillämme on entistä entistä
enemmän ulkomaalaisia. Suomi saa uusia asukkaita: lapsemme
koulutoveri, oma työtoverimme tai miniämme voi tulla Thaimaasta, Somaliasta tai
Vietnamista. Enää ei pelkästään Amerikassa ihmetellä, kuka tulee
päivälliselle, vaan omakin pöytämme on osattava kattaa mahdollisimman
moneen makuun sopivaksi. Toisaalta niille, jotka ovat tulleet Suomeen
jäädäkseen, on tarjottava edes eväitä suomalaisten ymmärrykseen.
Tämän oppimateriaalin tavoitteita voitaisiin lähteä purkamaan siitä
päästä, mihin me emme ole pyrkineet. Tarkoitus ei ole antaa turistioppaan
tavoin neuvoja siitä, vaihdetaanko lautanen seisovan pöydän kala- ja liha-
alkupalojen välillä vai ei. On tietysti tärkeää tietää, miksi jossakin maassa
ei tehdä niin eikä näin, mutta irrotettuna syy - seuraus-suhteestaan
informaatiolla on vain kertakäyttöarvoa, eikä tapaetiketin ulkoa
pänttääminen ole paras keino selvitä arkielämän viestien mahdollisissa karikoissa.
On tunnettava laajempia uskomus- ja tapakonteksteja, jotta osaamme
varoa myös sellaisissa tilanteissa, joihin yksittäinen ohje ei ulotu. Näitä
konteksteja selvittelemme tekstissä sellaisena kuin me ne itse olemme
kokeneet. Emme siis tarkoita kulttuurilla tässä korkeakulttuuria
(kirjallisuutta, kuvataidetta, musiikkia jne.), vaan tavallisten ihmisten tapaa
hahmottaa suomalaista elämää ja olemista.
Tämän materiaalin tavoite ei ole kielenopetus sanan varsinaisessa
merkityksessä. Kielitaidon toivotaan karttuvan kulttuuritiedon myötä ja
ohella, esimerkiksi keskusteluharjoituksia tehtäessä. Metodisesti olemme
olleet eklektisiä. Olemme yrittäneet ottaa mukaan ideoita erilaisista
lähestymistavoista. Yhteistä näille on oppijan näkökulman ja asioiden
pohdiskelun korostaminen. Kielioppiasioita ei myöskään oteta
eksplisiittisesti esille. Harjoitusideoita voi luonnollisesti soveltaa kielioppiseikkojen

8
opetukseen. Perinteisiä leksikkoja ei ole laadittu lainkaan, mutta luvuittain
on esitelty aiheeseen keskeisesti liittyvää - usein sanakirjoista löytymätön-
tä - sanastoa, jonka olemme ajatelleet herättelevän assosiaatioita siitä, mitä
suomalaisuus on. Sanastot on tarkoitettu lähinnä virikkeeksi: opettajalle
lisämateriaaliksi, oppijan uteliaisuuden herättäjäksi tai opettajan
kehittämien harjoitusten pohjaksi.
Ensisijainen pyrkimyksemme on herätellä sekä oppijaa että
opettajaa pohdiskelemaan niitä asioita, jotka kulttuurienvälisessä viestinnässä
askarruttavat. Jotta voidaan miettiä, miten kulttuurienvälinen viestintä
sujuisi paremmin, on käsittääksemme ensiksi oltava tietoinen ilmiöiden
taustasta. On tärkeää tiedostua kulttuurien eroista ja yhtäläisyyksistä ja on
tärkeää harjoittaa taitoa toimia tilanteissa. Lisäksi haluamme korostaa sitä,
että olennaista on saada aikaan onnistumisen elämyksiä. Painopisteen
tulee siirtyä virheiden ja puutteiden tarkastelusta ratkaisustrategioiden ja
sovittelukeinojen hallintaan. Asennekasvatus syntyy mielestämme tässä
ohessa. Käyttäytymisen malleja on mahdollisuus muuttaa, vaikka asenteet
eivät vielä olisi muuttuneetkaan. Jos ja kun uusi käyttäytymismalli toimii,
oppija saa kaupanpäälle havainnon siitä, että uusi konsti saattaakin olla
parempi kuin pussillinen vanhoja...
Oppimateriaali on ensisijaisesti laadittu suomi toisena ja vieraana
kielenä -kursseja varten. Näiden kurssien osanottajien etniset taustat
poikkeavat toisistaan, ja erot suomalaisuuteen verrattuna voivat olla
suuria. Selkeä traditioiden poikkeavuus on omiaan lisäämään kulttuuri-
tietoisuuden kartuttamisen tarvetta. Opettajalla on edessään kiintoisa
tehtävä: hän saa opettamisen ohessa oppia tuntemaan vaihtelevia tapoja
ja tottumuksia. Yhdessäolon opetteleminen ei saisi kuitenkaan olla
yksipuolista. Tavoitteenahan ei ole tykkänään suomalaistaa maahanmuuttajia
vaan auttaa heitä ymmärtämään suomalaisuutta.
Oppimateriaali soveltuu käytettäväksi myös silloin kun
kohderyhmänä ovat suomalaiset. Näin ollen kirjaa voidaan käyttää soveltuvin osin
suomalaisten kansainvälisyyskasvatuksessa, erityisesti luokissa tai
ryhmissä, joissa on myös ulkomaalaisia. Toivoisimme, että materiaalista
löytäisivät virikkeitä myös vieraiden kielten opettajat, jotka haluavat ottaa
opetuksessaan esille sosiolingvistisiä ja kulttuurisia seikkoja.
Kulttuurintuntemus ja kulttuurinen tiedostaminen on mielestämme tärkeää jokaiselle
kieltenopiskelijalle sekä Suomen kouluissa että yliopistoissa.
Kirjaa ei ole ajateltu käytettäväksi jollakin nimenomaisella kielellä.
Kulttuurintuntemuksen opetus ei voi alkaa esim. suomi toisena ja
vieraana kielenä -kursseilla vasta sitten, kun kielitaito riittää Kalevalan
lukemiseen. Se on aloitettava heti. Tällöin kirjaa käyttävän opettajan tehtäväksi
jää muokata aineisto tarkoituksiinsa soveltuvaksi. Vähistä oppitunneista
voidaan aikaa ehkä uhrata vain niukasti, mutta alkuun on hyvä päästä
välittömästi. Joihinkin harjoituksiin ei mene viittä minuuttia enempää!
Kulttuurinopetus voi siis kulkea mukana kautta koko opetuksen ja

9
oppijaksojen - eikä sen tarvitse olla ulkokohtaista kikkojen opiskelua vaan
jatkuvaa tiedostamisprosessia.
Materiaalin tekstijaksot käsittelevät kukin tiettyä aihepiiriä. Olemme
hyvin tietoisia siitä, että niiden sanasto on useimmille suomen kielen
oppijoille vaikeaa. Tekstejä ei olekaan tarkoitettu luetettavaksi sellaisenaan
vaan nimenomaan pohjaksi harjoituksille ja keskusteluille. Opettaja voi -
näin halutessaan - muokata niistä helpompia versioita tai referoida
pääkohtia. Tekstin lisäksi tarjoamme erilaisia keskustelunaiheita, joiden
päämääränä on aivan tavallisen spontaanin keskustelun keinoin lisätä
oppijan tietoisuutta kulttuurien eroista. Tehtävä- ja harjoitusideoita on
laadittu periaatteella "jokaiselle jotain". Tyylilaji vaihtelee hauskanpidosta
analyyttisiin tehtäviin ja vaikeusaste aloittelijasta kielitaituriin. Toivomme,
että tehtäviä uskalletaan käyttää jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa
kohdekielellä. Näin ollen harjoitukset toimisivat myös suomenkielisen
keskustelun lähtökohtana. Harjoituksista emme ole halunneet yleensä
antaa tiukkoja toteuttamisohjeita. Osaan tehtävistä olemme liittäneet
muuntamisvihjeitä. Toivomme jokaisen opettajan löytävän kustakin
kokonaisuudesta opetustyyliinsä soveltuvia ja kohderyhmälle hyödyllisiä
harjoituksia.
Näkemyksemme suomalaisesta kulttuurista ei pyri olemaan
objektiivinen eikä täydellinen. Se on heijastus Suomesta, suomen kielestä ja
suomalaisesta kulttuurista oman elämänkatsomuksemme kautta, yksi
mahdollinen kuva suomalaisesta maailmasta. Tietynlaisen
subjektiivisuuden myöntäminen on sopusoinnussa ajattelumme kanssa. Opetus ei saa
olla sellainen tiedonjakamisprosessi, jossa yksiselitteiset faktat siirtyvät
opettajalta oppilaalle. Näkemyksemme mukaan opetus on dialogia, jossa
opettaja ja oppija yhdessä "neuvottelevat merkityksistä". Oppimateriaali
on tavallaan neuvottelupohja, johon kukin (opettaja, oppija, ryhmä) tuo
oman osuutensa.
Opetuksen "merkitysneuvottelut" eivät varmastikaan suju aina
ihanteellisissa olosuhteissa. Ryhmä ei koostu välttämättä vain
samanmielisistä ihmisistä, eikä uusien ajattelutapojen ja käyttäytymismallien
ymmärtäminen, saati sitten omaksuminen, ole ongelmatonta. Siloiteltu
ihannekuva rauhanomaisesti toistensa kanssa elävistä ihmisistä on kaukana
todellisuudesta. Ongelmia ei kuitenkaan tarvitse lakaista maton alle eikä
arkojakaan keskustelunaiheita välttää. Ristiriitojen syiden - usein hyvin
vähäisten! - ymmärtäminen on askel kohti keskinäistä hyväksymistä. Ja silloin
kun vieraan kulttuurin tavat tuntuvat meistä kovin luotaantyöntäviltä, on
ehkä hyvä huomata, etteivät meidän omat ja rakkaat tapamme saa
välttämättä jokaista ulkomaalaista ihailun ja ihmetyksen valtaan. Vaikka on
tärkeää oppia ymmärtämään muitakin yhteisöllisiä ratkaisuja kuin
omansa, suvaitsevuuden ei tarvitse merkitä omista arvoista luopumista.
Kansainvälistyvä Suomi ei voi olla nurkkakuntainen. Suomalainen se kyllä voi
olla ja sitä sen tuleekin olla.

10
Vierautta kohtaan tunnettujen epä- ja ennakkoluulojen
hälveneminen vaatii aikaa. Tämä materiaalikin on tarkoitettu pitkäaikaiseksi
kumppaniksi yhteisymmärryksen löytämisen tiellä. Vaikka toiset asiat saattaisi-
vatkin loksahtaa hetkessä uuteen malliin, voi oppiminen olla myös hidas
kypsymisprosessi. Tässä prosessissa voi oppimisen ilolla ja uusien
makujen maistelulla olla oma keskeinen sijansa. Oman maan mansikkaisuuden
tilalle tulkoon nautinnollinen marja- ja hedelmäsekoitus, jossa mango
sekoittuu muuraimeen, kiivi kiulukkaan.
KIRJALLISUUTTA
Kaikkonen, P. 1993. Vieraan kielen opettaminen on kasvatusta
kulttuurienväliseen kohtaamiseen ja kansainvälisyyteen. Tempus 1/1993. 4-7.
Kulttuuri kielen oppimisessa. Kouluhallituksen asettaman työryhmän raportti
26.8.1991.
Lehtonen, J. 1987. Kansojen ja kulttuurien kielellinen vuorovaikutus. Tempus
9/1987, 6 - 10.
Lehtonen, J. 1990. Kultur, spräk och kommunikation. Jyväskylän yliopiston
täydennyskoulutuskeskuksen oppimateriaaleja 5. Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä.
Sillanrakentajat: pedagoginen virikeaineisto monikulttuurikasvatukseen. Helsinki:
Kirkon ulkomaanapu.
KIELI JA KULTTUURIENVÄLINEN VIESTINTÄ: TUTKIMUKSIA
Blum-Kulka, S. 1987. Indirectness and politeness in requests: Same or different?
Journal of Pragmatics 11, 131 - 146.
Blum-Kulka, S., J. House ja G. Kasper. 1989. Investigating cross-cultural
pragmatics: An introductory overview. Teoksessa S. Blum-Kulka, J.
House ja G. Kasper (toim.) Cross-cultural pragmatics: Requests and
apologies. Nonvood, N. J.: Ablex. 1 - 34.
Clyne, M. 1981. Culture and discourse structure. Journal of Pragmatics 5, 61 - 66.
Faerch, C. ja G. Kasper. 1984. Pragmatic knowledge: Rules and procedures.
Applied Linguistics 5, 214 - 225.
Faerch, C. ja G. Kasper. 1989. Intemal and extemal modification in interlangu-
age request realization. Teoksessa S. Blum-Kulka, J. House ja G. Kasper
(toim.) Cross-cultural pragmatics. Nonvood, N.J.: Ablex. 221 - 247.
House, J. ja Kasper, G. 1981. Politeness markers in English and German. Teok
sessa F. Coulmas (toim.) Conversational routine. Explorations in standardized
Communication situations and prepatterned speech. New York: Mouton. 157 -
185.

11
Knapp, K. ja A. Knapp-Pothoff. 1987. Instead of an introduction: Conceptual
issues in analyzing intercultural Communication. Teoksessa K. Knapp, W.
Enninger ja A. Knapp-Potthoff (toim.) Analyzing intercultural
Communication. Berlin: Mouton de Gruyter. 1 - 13.
Lehtonen, J. (toim.) 1993. Kulttuurien kohtaaminen. Näkökulmia
kulttuurienväliseen kanssakäymiseen. Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksen
julkaisuja 9. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Liebkind, K. 1988. Me ja muukalaiset Helsinki: Gaudeamus.
Markkanen, R. 1985. Cross-language studies in pragmatics. Jyväskylä Cross-
Language Studies 11. Jyväskylä: Department of English, University of
Jyväskylä.
Muikku-VVemer, P. 1992. "Anteeks, sainko kynäänne hetkeksi" - Suomen kielen
oppijan pragmaattisia ongelmia. Teoksessa H. Nyyssönen ja L. Kuure
(toim.) Kielen ja kulttuurin omaksuminen. AFinLA:n vuosikirja 50.
Jyväskylä: AFinLA. 281-296.
Muikku-VVemer, P. 1991. Sind die Finnen Barbaren? Kontrastive Analyse
deutscher und finnischer Abschwächungstechnik. Teoksessa E. Reuter
(toim.) Wege der Erforschung deutsch-finnischer Kulturunterschiede in der
Wirtschaftskommunikation. Tampere: Tampereen yliopiston kielikeskus.
28 - 46.
Muikku-VVemer, P, 1993. Impositiivisuus ja kielellinen variaatio. Joensuun
yliopiston humanistisia julkaisuja 14. Joensuu: Joensuun yliopisto.
Reuter, E., L. Tiittula ja H. Schröder. 1989. Suomalais-saksalaiset kulttuurierot
talouselämän viestinnässä. Tutkimusprojektin väliraportti. Helsinki:
Helsingin kauppakorkeakoulun julkaisuja D-120.
Riley, P. 1981 Towards a contrastive pragmalinguistics. Teoksessa J. Fisiak-
toim.), Contrastive linguistics: Prospects and problems. Berlin: Mouton de
Gruyter. 121 - 146.
Rintell, E. 1981. Sociolinguistic variation and pragmatic ability: A look at
leamers. International Journal of the Sociology of Language 27,11 - 34.
Thomas, J. 1983. Cross-cultural pragmatic failure. Applied Linguistics 4, 91 - 112.

13
1 KULTTUURIT JA KULTTUURIEN KOHTAAMINEN
Oma maa mansikka, muu maa mustikka?
Kulttuurien kohtaaminen kuuluu nykyisin tavalliseen, joillekuille
jopa jokapäiväiseen elämään. Enää ei tarvitse vuosikausia varustaa laivoja,
jotta pääsisi purjehtimaan merten ylitse. Uudet ulottuvuudet ovat vain
päivän lennon päässä: kymmenessä tunnissa lepäät lei kaulassasi
Havaijilla, keräät kirsikoita Kiotossa, ihailet igluja Grönlannissa. Onko
helpottunut ja lisääntynyt matkustaminen tehnyt meistä maailmankansalaisia,
suhtaudummeko toisen kulttuurin edustajaan suopeasti? Onko yksilötason
suvaitsevaisuus siirtynyt kansakuntien väliseksi ystävyydeksi, elämmekö
rauhan ja keskinäisen rakkauden maailmassa? Vastaus ei valitettavasti ole
myönteinen, mutta onneksi kansojen välistä ymmärrystä voidaan oppia.
1.1 	Stereotyypit ja todellisuus
Useat tutkimukset ovat osoittaneet, etteivät kulttuurit kohtaa
ongelmitta, joten kansainvälisyyskasvatuksella on vielä melkoinen urakka
edessään. Huolimatta erimaalaisten keskustelijoiden hyvästä kielitaidosta
yhdessäolo voi olla vaivaantunutta tai seurustelu teennäisen
tyhjänpäiväistä, jotta vältettäisiin ristiriitojen uhkaavat karikot. Syynä vaikeuksiin
ei välttämättä ole pahansuopuus tai toisen kulttuurin vierastaminen vaan
yksipuoliset yleistykset, stereotypiat. Nämä vakiintuneet käsitykset
muokkaavat asenteitamme ja odotuksiamme nimenomaan silloin, kun
vasta tutustumme vieraista maista tulleisiin. Mitä vähemmän tiedämme
kyseisestä kulttuurista, sitä helpommin takerrumme niihin stereotyyppei-
hin, joita meillä mahdollisesti on.

14
Kuvittelemme kaikkien suomalaisten rakastavan saunaa ja olevan
loputtoman sisukkaita, saksalaisen pukeutuvan nahkahousuihin ja
englantilaisten kuluttavan vapaa-aikansa nurmikenttäänsä hoitaen tai teetä
juoden. Valitettavan usein tyyppikuva sävyttyy kielteisesti: omasta maasta
tulee mansikka, muusta maasta mustikka. Jos jokainen myöntäisi näiden
karikatyyrien yksipuolisuuden, edettäisiin aimo askel todellisen
ymmärryksen tiellä.
Stereotyyppisiä käsityksiä ei ole kuitenkaan vain muiden maiden
kansalaisista, vaan meillä on myös kuvitelma siitä, millaisia me kansana
olemme. Kim suomalaiset arvioivat itseään, yli puolet heidän
käyttämistään adjektiiveista oli positiivisia. Myönteisistä adjektiiveista olivat
suosituimpia reilu, sisukas, ahkera ja luotettava, kielteisistä ujo, sulkeutunut,
kateellinen ja juro. Kim suomalaisten piti kuvailla, mitä ruotsalaiset heistä
ajattelevat, käytetyistä adjektiivista suurin osa oli kielteisiä, kuten tyhmä,
takapajuinen ja juoppo. Kun sitten ruotsalaisilta kysyttiin, mitä he
suomalaisista ajattelevat, vastaukset eivät olleet läheskään niin kielteisiä kuin
suomalaiset ajattelivat: suomalaisia pidettiin arkoina ja melankolisina mutta
ystävällisinä. Juuri tällaisten sekä itsestä että toisista elävien yksipuolisten
käsitysten vuoksi on tärkeää lisätä tietoisuutta kulttuurienvälisen
vuorovaikutuksen onnistumisen edellytyksistä.
KESKUSTELTAVAKSI
1. Kansainvälisyys ja isänmaallisuus - kaksi vastavoimaako? Onko mielestäsi
eristäytyminen tarpeellista oman maasi kulttuurin säilyttämiseksi? Voitko
mielestäsi olla yhtä aikaa maailmankansalainen ja isänmaallinen ihminen?
2. Kansainvälistymisen edut ja haitat? Mieti kansainvälisen yhteistyön viisi
hyvää ja viisi huonoa puolta!

15
HARJOITUKSIA
1. 	Mitä ensimmäisenä tulee mieleesi, kun ajattelet
saksalaista
italialaista
ranskalaista
ruotsalaista
venäläistä
hollantilaista
espanjalaista
kreikkalaista
turkkilaista
belgialaista
englantilaista
amerikkalaista
japanilaista
Keskustelkaa siitä, miten tämä tyyppikuva vastaa todellisuutta!
2. 	Minkä tai millaisen ruokalajin liittäisit seuraavaan maahan:
Unkari Italia
Kiina Meksiko
3. Suomessa omaan maahan suhtaudutaan sananlaskujen maailmassa
esimerkiksi näin:
Ei pidä mennä merta edemmäksi kalaan.
Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.
Oma maa mansikka, muu maa mustikka.
Onko kotimaassasi sanontoja tai sananlaskuja, jotka korostavat oman maan etuja
muihin maihin verrattuna?
4. 	Käytetäänkö äidinkielessäsi muiden maiden kansalaisista epävirallisia
(kielteisiä tai myönteisiä) nimityksiä? Suomessa tällaisia ovat esimerkiksi
ryssä, neukku, hurri, sveedu, säksmanni, italiaano, japsi, jenkki... Pohtikaa
yhdessä nimien alkuperää ja nykyistä käyttöä.
Englanti
USA
Kreikka
Grönlanti
AIHEESTA ENEMMÄN
Lehtonen, J. 1991. The role of national stereotypes in intercultural
Communication. Teoksessa E. Slembek (toim.), Culture and Communication. Frankfurt
am Main: Veri. fiir Interculturelle Kommunikation. 175 - 184.

16
1.2 	Erehtyminen on inhimillistä
Kun sitten kohtaamme toisen kulttuurin edustajia, miten parhaiten
takaisimme yhdessäolon ristiriidattomuuden? Osa ongelmista liittyy
siihen, että vuorovaikutuksessa käytetty kieli on vain toisen tai ei
kummankaan äidinkieli. Kukaan ei kuitenkaan odota vieraan kielen puhujalta
täydellisyyttä; ihmiset sietävät kieliopin virheitä hyvin ja ovat valmiita
näkemään vaivaa puutteelHsemmankin viestin selvittämiseksi. Paljon
huonommin suvaitaan omasta poikkeavaa kielenkäyttöä, kun erehdykset
osuvat sosiaalisten taitojen alueelle. Joissakin maissa ollaan hyvin tarkkoja
siitä, että puhuttelumuodot ovat korrekteja: vieraita ihmisiä on
esimerkiksi teititeltävä ja heistä on käytettävä titteliä.
Eikö sitten ihan tavallisella kohteliaisuudella voida ratkaista hankalia
tilanteita niin meillä kuin muuallakin? Valitettavasti hyväksikään havaitut
käyttäytymisen keinot eivät toimi kaikissa yhteisöissä. Se, että me
äidinkieltä puhuessamme tiedämme, mitä, miten ja kenelle sopii sanoa
milloinkin, ei välttämättä pelasta meitä kansainvälisillä vesillä.
Selittääkö maantieteellinen etäisyys kulttuurien välisiä eroja?
Poikkeavatko esim. Euroopan maiden tavat ja tottumukset toisistaan
kovastikin? Välimatkathan eivät ole kovin pitkiä, ja keskinäiset yhteydet ovat
aina olleet kiinteät. Eikö vuorovaikutus jonkin eksoottisen maan kanssa
voisi olla kovempi pähkinä? Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.
Kulttuurien pintapuolinen samankaltaisuus johtaa helposti harhaan, jos
oletetaan, että käyttäytyminenkin on yhtäläistä: voidaan esimerkiksi
kuvitellaan, että kaikissa Euroopan maissa arvostetaan samassa määrin
puhumista ja tauot on viisainta täyttää rupattelulla. Jos kulttuuria jo alun
perin pidetään vieraana, erot ovat odotuksenmukaisia ja niihin
suhtaudutaan suvaitsevasti. Suuret poikkeamat ovat nopeasti havaittavissa, mutta
ihmissuhteissa onnistuminen on usein nimenomaan pienestä kiinni.
Epäonnistumiseen tarjoutuukin monenmoisia mahdollisuuksia! Joskus
väärässä valinnassa on kyse pelkästä lipsahduksesta. Jos joku onnittelun
asemesta lausuukin sulhaselle surunvalittelut, ei kyseessä varmastikaan
ole kulttuuriero vaan tahaton virhesanonta - tai sitten vähemmän
onnistunut pila. Kun vuorovaikutus on hyvin kaavamaista ja rituaalistunutta
kuten häissä ja hautajaisissa, tilanteen yhtäläisyydet (esimerkiksi kirkko ja
voimakas tunnelataus) luovat edellytykset fraasien sekaantumiselle.
Jokainen on tietysti valmis antamaan virheen anteeksi.
SANASTOA
virhe, erehdys, lipsahdus, kömmähdys, moka, lapsus, painovirhepaholainen
mennä pieleen, mennä päin mäntyä, mennä päin seiniä

17
KESKUSTELTAVAKSI
1. Mikä on kiusallisin kömmähdys, jonka olet tehnyt vierasta kieltä
puhuessasi? Miltä itsestäsi tuntui? Miten toiset siihen suhtautuivat? Miten
tilanteesta selvittiin?
2. Miten itse suhtaudut toisen ihmisen tekemään kömmähdykseen?
Vaikuttaako asennoitumiseesi, jos kyseessä on ulkomaalainen?
Mitä minä tein väärin? Kaiken - ja niin myös kielellisen - käyttäytymisen
alueella on tarjolla uskomaton määrä vaihtoehtoja. Valinnan
epäonnistuminen ei välttämättä johdu heikosta kielitaidosta vaan puutteellisesta
toisen kulttuurin tuntemuksesta. Maailman ei luulisi kaatuvan siihen,
pilkkooko joku perunansa haarukalla vai veitsellä tai peräti muussaa ne.
Normit on kuitenkin tarkoitettu noudatettaviksi, ja niistä poikkeaminen
luokitetaan huonoiksi tavoiksi. Lähes joka kulttuurilla on oma
kirjoittamaton Käytöksen kultainen kirjansa, joka opettaa etiketin asettamat
vaatimukset.
Hyvä käytös ei yksinomaan riitä. On tiedettävä, milloin puhuu,
milloin ei. Puheen merkitys yhteisöittäin vaihtelee paljon. Joissakin
kulttuureissa arvostetaan sujuvaa ja puheliasta ihmistä. Toisissa
kulttuureissa suu on syömistä varten. Puheen ja vaikenemisen suhteesta on
vaihtelevia mielipiteitä: joidenkin mielestä tauot ovat piinallisia, toiset
pitävät niitä harkitsevaisen ihmisen merkkinä. "Hölötys" ja alituinen
"papatus" ovat vähempiarvoisina pidettyjen ryhmien (esimerkiksi naisten!)
tapa kommunikoida. Muutenkin puheenvuorojen käyttö ja niiden pituus
saattaa olla säädeltyä. Naisen on vaiettava paitsi seurakunnassa monesti
myös muualla tietyissä tilanteissa. Myös lasten oikeudet vaihtelevat, sillä
lasten puhekulttuuria valvotaan monissa kulttuureissa tiukemmin kuin
aikuisten. Lapset eivät saa keskeyttää, puhua ruoka suussa eivätkä
korottaa ääntään.
Suomalaisten sanotaan kestävän hiljaisuutta paremmin kuin monien
muiden kansallisuuksien:
Kerran Pekka ja Toivonen menivät metsään ryyppäämään. Kolmantena päivänä
Toivonen kysyy:
-Kuule Pekka, eikö meidän pitäisi syödä jotakin?
-Ei kai me olla tänne keskustelemaan tultu, vastaa Pekka.

18
SANASTOA
hölötys, papatus, paasaus, lörpötys, höpötys, jaarittelu
lörppö, lärppä
tyhjänpuhuja
tuppisuu
pieksää suutaan, soittaa suutaan, soittaa poskeaan
HARJOITUKSIA
1. Olet tottunut omien ruokailuvälineiden ja -astioiden käyttöön. Isäntäväki
kattaa pöydälle vain yhden kulhon, josta kaikki syövät. Mitä teet?
2. Emäntäsi tarjoaa sinulle boakäärmettä/mämmiä. Mitä teet?
3. Suomessa on seuraavanlaisia sananlaskuja puhumisesta:
Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa.
Hyvä huuleva, hyvä kielevä, vaiti ollut kaikki voittaa.
Kumpi ominaisuus - puheliaisuus vai vaitonaisuus - tuntuu arvostetummalta
omassa kulttuurissasi? Pidetäänkö kielenkäyttötaitoa kunniassa? Suomen
kielessä suulasta ihmistä saatetaan kutsua hölösuuksi tai suunsoittajaksi. Millaisia
ilmauksia omassa kulttuurissasi löytyy samalle asialle?
4. Millaisia puherajoituksia lapselle asetetaan kulttuurissasi? Onko hänellä
samat puheoikeudet kuin aikuisella? Saako lapsi sanoa vastaan aikuiselle?
Saavatko lapset puhua ruokapöydässä?
5. Keskusteluun on syntynyt tauko. Onko se sinusta kiusallista? Mitä teet?
Katseletko kattoon, mietitkö kuumeisesti uutta puheenaihetta vai pakenet-
ko paikalta mahdollisimman nopeasti?
Lisää virheitä! Ongelmatilanteessa ei ole aina kysymys jostain omalle
kulttuurille vieraasta käyttäytymissäännöstä ja sen noudattamattomuudes-
ta. Toisinaan keskustelukumppanin tavoite yksinkertaisesti ymmärretään
väärin. Toinen puhuja saattaa käyttää oman äidinkielensä suosimaa
vihjailevaa puhetapaa, ja toinen ei huomaakaan vihjettä! Siten lauseet
Vuorokausikin jo vaihtui! tai Huomenna on aikainen ylösnousu! tulkitaan vain
tiedotuksiksi, ja puhujan todellista tarkoitus, toivomus Menisit jo kotiisi!,
ei menekään perille. Toisaalta esimerkiksi englantia opiskeleva
suomalainen voi siirtää äidinkielensä suoran tavan kysyä (Missä on kirkko?) tavoite-
kieleen, koska englantilaisen suosima epäsuoruus (Anteeksi, että häiritsen,

19
mutta voisitteko kertoa, missä kirkko on?) tuntuu hänestä liioitellun
varovaiselta.
Jos puhuja arvioi väärin ihmisten väliset sosiaaliset suhteet tai
tilanteeseen osallistuvien oikeudet ja velvollisuudet, hän valitsee helposti
väärät sanat. Hän saattaa käyttää epämuodollista tervehtimistapaa puhu-
tellessaan vanhusta, joka tulkitsee asian kunnioituksen puutteeksi.
Helposti epäonnistutaan myös silloin, kun on mietittävä, kuinka paljon toista voi
rasittaa pyytämällä häneltä palvelusta ja miten tällainen määräily on syytä
muotoilla. Tällöin viestintään käytettyjen keinojen paremmuusjärjestystä
eivät ratkaisekaan kielelliset kriteerit vaan yhteiskunnassa vakiintuneet
käsitykset ihmisten välisistä suhteista: kenellä on oikeus komennella
ketäkin.
Toiselle tuotettu rasitus, haitta, voi olla niin konkreettinen kuin
abstraktinenkin: ystävää vaivataan rahan lainaamisella tai häneltä
vaaditaan samanmielisyyttä ristiriitatilanteessa. Eri maissa käsitykset siitä, mitä
isäntäperheen talouden tarvikkeita saa vapaasti käyttää, poikkeavat
toisistaan. Suola ja tulitikut kuulunevat vieraalle korvauksetta, mutta onko
sopivaa röyhyttää isännän havannalaiset sikarit tai rohmuta kaikki palot
emännän huolella kasvattamasta hemepenkistä? Abstraktimpi haitta voi
olla ns. kiusallinen kysymys. Kaikissa kulttuureissahan ei suhtauduta
suopeasti tiedusteluihin, jotka kohdistuvat esimerkiksi kuukausituloihin
tai siviilisäätyyn: Paljonko tienaat? tai Oletkos jo naimisissa?
Sosiaalinen välimatka on hyvin erilainen erilaisissa yhteisöissä.
Suomalaiseen järjestelmään tottuneen on hankala asennoitua esimerkiksi
saksalaiseen tapakulttuuriin, jonka mukaisesti työtoverit kättelevät
aamuin illoin ja teitittelevät toisiaan vielä vuosikymmeniä kestäneen
yhdessä työskentelemisen jälkeen. Professorit maailman yliopistoissa voivat olla
"Kirstejä" tai "Johneja" mutta myös "Rouva tai herra tohtoreita" - viisas
kokeilee ensin jälkimmäistä vaihtoehtoa!
Se, millaisia oikeuksia tai velvollisuuksia meillä asemamme tai
tilanteen mukaan on, ei välttämättä ole kansainvälinen vakio. Esimerkiksi
alaisiin saatetaan suhtautua hyvin eri tavoin. On vaikea kuvitella, että
suomalainen johtaja lähettäisi sihteerinsä valitsemaan syntymäpäivälahjaa
johtajan vaimolle, jos vaimo ei olisi myös sihteerin ystävä.
AIHEESTA ENEMMÄN
Dufva, H. 1991. Innocents abroad: The politics of cross-cultural Communication.
Teoksessa K. Sajavaara, D. Marsh ja T. Keto (toim.) Communication and
discourse across cultures and languages. AFinLA:n vuosikirja 1991. Jyväskylä:
AFinLA. 73 - 90.

20
Riley, P. 1989. Weil, don't blame me! On the interpretation of pragmatic errors.
Teoksessa W. Oleksy (toim.) Contrastive Pragmatics.
Amsterdam/Philadelphia: John Benjamins. 231 - 249.
Thomas, J. 1983. Cross-cultural pragmatic failure. Applied linguistics 4, 91 - 112.
HARJOITUKSIA
1. Olet suomalainen. Miten puhuttelet
puhelimessa/perhejuhlissa/kadulla/kahvilassa
a) tätiäsi (jonka nimi on Alma Siekkinen)
b) opettajaasi / professoria (Kirsti Pellonpää)
c) appivanhempiasi (Eino ja Katri Mäkynen)
d) myyjätärtä (Anne Naumanen)
e) hammaslääkäriä (Kosti Joki)
f) pappia (Mirja Heikkinen)
g) ystävättäresi teini-ikäistä poikaa (Jani Routtila)
h) työ-/opiskelutoveriasi (Heikki Suonpää)?
Käyttäisitkö äidinkielessäsi samoja muotoja kuin suomeksi?
Järjestäkää luokkahuoneessa juhlat, joihin osallistuu edellä kuvattujen kaltaisia
henkilöitä!
Mikäli mahdollista nauhoittakaa joitakin keskusteluja!
2. Jos et tiedä, mikä puhuttelumuoto on sopiva, mitä teet? Miten suomessa
ja äidinkielessäsi voi välttää suoraa puhuttelua?
3. Miten valitsemaasi puhuttelumuotoon vaikuttaa a) äidinkielessäsi ja
b) suomessa puhuteltavan
ikä
sukupuoli
tuttuus
sukulaisuus
status?
1.3 	Suomalaisten erikoisuuksia
Meissäkö jotain omituista? Hyvä koulu kohti kansainvälistä
suvaitsevuutta on tunnustaa yksinkertainen perusasia: vieraalle sinun oma kulttuurisi
saattaa olla outo ilmiö! Mikä sitten muiden mielestä on meissä
suomalaisissa erikoista? Harmittomia yksittäistapauksia on lähes jokaisella
ulkomaalaisella kerrottavanaan. Eräs saksalainen jäi ilman ihanaa marjapii-

21
rasta, kun ei uskaltanut ottaa sitä. Hän oli tottunut emännän valmiiksi
viipaloimaan ja vieraiden lautasille jakamaan leivonnaiseen. Tosin moni
suomalainenkaan ei haluaisi ottaa ensimmäisenä paloittelematonta
kakkua!
Ainakin keskieurooppalaisten yleistä ihmetystä on herättänyt se, että
alkoholia myydään vain tietyissä liikkeissä ja vahvoja lajeja aletaan
anniskella ravintoloissa vasta klo 12:n jälkeen. Hintojahan eivät lakkaa ihmette-
lemästä suomalaisetkaan! Ensikohtaaminen ravintoloissa useimmiten klo
24 annettavan valomerkin kanssa on ollut monelle mieliinpainuva
kokemus. Kaikille ei ole oikein selvinnyt, miksi hyvästä kontrollista huolimatta
Suomessa tapaa niin runsaasti humalaisia!
Sauna on yleistynyt myös moniin Keski- ja Itä-Euroopan maihin,
joten siihen ei liity enää välttämättä kulttuurisokkia. Kuitenkin 100-
asteinen kuumuus ja itsensä kurittaminen koivuvastoilla synnyttävät
sekalaisia tunteita. Säntääminen pyöriskelemään lumessa on nykyään
varsin harvinaista, sillä etelän kaupungeissa ei ole riittävästi lunta eikä
alastomien saunojien temmellys muutenkaan tunnu sopivan
kaupungistuneeseen kulttuuriimme. Saunaoluen kiinteä osuus rituaaleissa ei ihmetytä
vähän aikaa maassamme viipynyttä, mutta asiaan kuuluva iltapala,
kiukaalla kypsytetty makkara, tuottanee osalle ulkomaalaisista erikoisia ja
ehkä unohtumattomiakin elämyksiä.
SANASTOA SAUNASTA JA VIINASTA
ALKO, viinakauppa, pitkäripainen
ravintola, kapakka, pubi
kalja, olut, huurteinen, pilsneri, ykkönen, kolmonen, keskari, kekki, keppana,
mellakka, A(-olut), nelonen, tuoppi, pitkä
viini, vinkku, punkku, valkkari, Porvoon plankku, Erkin pikakivääri
viina, viinakset, miestä väkevämpää, jallu, kossu
kiuas, laude, lauteet, vasta, vihta, löyly, laudeliina
saunakahvit, saunakalja, saunalenkki
lämmittää sauna, heittää löylyä, ottaa kovat löylyt
HARJOITUKSIA
1. 	Millainen on mielestäsi suomalainen? Kuvaile yhdellä lauseella tai sanalla!
Mitä hän syö, juo, harrastaa?
Millainen hän on luonteeltaan?
Mikä suomalaiselle on tärkeää?
Mikä suomalaiselle on pyhää?
Miten vastaisit, jos samat kysymykset kohdistuisivat omaan kansaasi?

22
2. 	Piirrä ympyrä. Jaa tuo ympyrä osiin siten, että sijoitat siihen näkemyksesi
mukaan keskivertosuomalaisen elämänarvoja. Minkäkokoisia viipaleita
ovat suomalaisen elämässä
kulttuuriharrastukset
ulkoilu
(penkki)urheilu
itsensä kehittäminen ja kouluttaminen
uskonto
syöminen
juominen
perhe-elämä
työelämä
jokin muu, mikä?
Millainen olisi oman kansasi "arvopiirakka"?

23
Suomalaiset viestit. Eleiden ja ilmeiden erilainen merkitys eri
kulttuureissa on vanhastaan tuttua: pään puistaminen voi jossain olla kielto,
jossain myöntö. Tiedetään myös, että ihmiset kertovat itsestään koko
olemuksellaan, ehostuksella, tuoksuilla, pukeutumisella. Viimeisimpien
tietojen mukaan suomalaisia miehiä ei välttämättä erotakaan muista
kansainvälisillä lentokentillä. Eräiden muotitietoisten toimittajien mukaan
suomalaisen aikaisemmin tunnisti prässäämättömistä housuista ja
valkoisista urheilusukista lankkaamattomien kenkien kera! Olemmeko siis
oppineet pukeutumaan kuten "euroihmiset", liikkumaan
yleismaailmallisella tyyneydellä, ja onko tällainen yhdenmukaisuus edes tavoittelemisen
arvoista?
Yksi nonverbaalisen viestinnän arkaluontoisia alueita on
henkilökohtainen reviiri, yksityisyys. Kahvioissa moni suomalainen näyttää haluavan
ikioman pöydän, ja yksityisyyttä häiritsevä saa tuntea itsensä
tungettelijaksi. Onko suomalaisen unelma siis edelleenkin punainen tupa ja
perunamaa ja lähimpään naapuriin vähintään puoli kilometriä? Ainakin
todellisuutta, usein ahdasta kerrostaloasumista, paetaan kesäisin mökille,
jossa mielellään ollaan rauhassa. On olemassa enemmän tai vähemmän
vakavasti tehtyjä ohjeita siitä, miten satunnainen mökki vieraili] a
karkotetaan nopeasti!
Kosketus puolestaan viestii tuttavallisuudesta. Sen välttäminen
mahdollistaa suhteen pitämisen sopivan etäisenä. Varautuneisuuttamme
pidetään usein epäystävällisyytenä; moni ulkomaalainen hämmästelee
penkeillä - jopa ruuhkabusseissa - istuvien kassien paljoutta!
Poskisuudelmat korvautuvat vähemmän intiimeillä olalletaputuksilla, ja vain nuoret
sukupolvet osoittavat hellyyttä julkisesti. Etäisyyden ja läheisyyden
alueella kulttuurin sisäinen vaihtelu on Suomessa kuten yleensä
muuallakin varsin suurta.
Entäpä kun avaamme sanaisen arkkumme, tuleeko suustamme
pelkkiä sammakoita? Vai uskommeko vielä myyttiin vaikenevasta
suomalaisesta? Muualta tulleen mielestä suomalaisten vähäeleisyys ja -puheisuus
on ongelmallista. Pitkät tauot ja hiljaisuus tulkitaan
keskusteluhaluttomuudeksi. Auttaisiko small taik -harjoittelu muuttamaan kansanluonteem-
me ja takaamaan kulttuurien välisen kommunikaation onnistumisen? Vai
vaihdammeko kieltä kokonaan ja omaksumme sen myötä tarvittavat
taidot? Selviämmekö kansainvälistymisen asettamista viestinnällisistä
haasteista sillä, että meillä on Golden Cardit, Pubit, City Full of Life
-kampanjat?
Suomalaiset ovat aina opiskelleet monia kieliä mutta häpeilleet
taitojaan turhaan. Heitä ovat murehduttaneet "tankerot" ja muut
kömmähdykset, vaikka kukaan ei ole koskaan kuullut kauppasopimuksen
kariutuneen väärin äännettyyn b:hen. Itsetietoinen ranskalainen säilyttää oman
kielensä mukaisen ääntämyksen ja rytmin englantia puhuessaan eikä
tunnu välittävän asiasta lainkaan - TV-sarjojen pilkkakaan ei häntä
häiritse!

24
Suomen ulkoministerinä oli aikoinaan Ahti Karjalainen, jonka kielitaito oli
alituisen pilkan kohteena. Kerran hän vieraili Keniassa ja tutustui siellä myös
eläintarhaan. Hotelliin palattuaan hän kertoi innostuneena: "Olipa tosi hieno
eläintarha! Vaan niillä oli siellä tosi monta tankeroa!" "Miten niin?" "No siellä
oli kyltti jossa luki AU animals are dangerous".
Sopuisan elämän ehto yhtenevässä maailmassa on stereotypioiden
elävöittäminen monipuolisiksi. Kun puhutaan kulttuureista ei ole viisasta
arvottaa: me olemme karuja suomalaisia, nuo sulavakäytöksisiä
ranskalaisia. Yksi pitää ylenpalttista ystävällisyyttä tarpeettomana mielistelynä,
toinen sen puutetta ylettömänä epäkohteliaisuutena. Tärkeintä lienee
viisaan suomalaisen opetuksen "maassa maan tavalla” noudattaminen:
toisen kulttuurin tavat voidaan oppia - ja opettaa.
HARJOITUKSIA
1. 	Mikä on mielestäsi tyyppisuomalaisen reaktio seuraavissa tilanteissa?
Virtanen haluaa nousta pois seuraavalla pysäkillä. Käytävän vieruspaikalla
istuu joku. Virtanen
a. pyytää anteeksi ja ilmoittaa haluavansa ulos.
b. kokoilee tavaroitaan ja nousee ylös.
c. jää bussiin ja kävelee kotiin seuraavana asemalta.
Joudut Virtasen kanssa samaan hissiin. Virtanen
a. aloittaa keskustelun ilmoista.
b. katselee maahan ja vaikenee.
c. kääntää selkänsä ja lukee ohjeita hätätilannetta varten.
Virtanen istuu puistonpenkillä. Menet hänen viereensä. Virtanen
a. lähtee parin minuutin kuluttua pois.
b. tervehtii ja hymyilee ystävällisesti.
c. lukee kiihkeästi sanomalehteään.
Virtanen sanoo, että olisi hauska tavata. Kun soitat, Virtanen
a. iloitsee soitostasi.
b. on hämmästynyt soitostasi.
c. lyö luurin korvaasi.
Taputat keskustelun kuluessa Virtasta kädelle. Hän
a. vetää kätensä pois.
b. punastuu.
c. suutelee kättäsi (jos olet nainen).
Mitä tekisit itse Virtasen asemassa?

25
2. 	Odotat ruuhka-aikana bussia. Ihmiset muodostavat jonon, jossa he
seisovat tietyn välimatkan päässä toisistaan. Onko sinun kotimaassasi
jonoja? Kuinka niissä käyttäydytään? Onko etuileminen epäkohteliasta?
Kuinka lähellä toisiaan ihmiset seisovat? Mitä tapahtuu, jos astut askelen
lähemmäksi toista jonottajaa?
KIRJALLISUUTTA
Aaltola, K., M. Harjula, Lagus ja Ruuskanen 1989. Kulttuureja, käyttäytymistä -80
Maata suomalaissilmin. Helsinki: Vientikoulutussäätiö.
Alho, O., Rainio ja M. Virtanen 1989. Ihminen ja kulttuuri. Helsinki:
Vientikoulutussäätiö.
Avautuva ja sulkeutuva Suomi: EVA-raportti suomalaisten asenteista.
Heino, H. 1991. Suomalaisten suhtautuminen pakolaisiin. Tampere: Kirkon
tutkimuskeskus.
Jaakkola, M. 1989. Suomalaisten suhtautuminen ulkomaalaisiin ja
ulkomaalaispolitiikkaan. Helsinki: Valtion painatuskeskus.
Jalonen, O. 1985. Kansa kulttuurien virroissa. Tuontikulttuurin suuntia ja sisältöjä
Suomessa itsenäisyyden aikana. Keuruu: Otava.
Kansainvälistyminen - uhka vai mahdollisuus Suomen aluekehitykselle:
seminaariraportti. 1988. Helsinki: Sisäasiainministeriö.
Keinonen, M. 1991. Suomalainen ensivaikutelma: kansainvälistyjän pukeutumis- ja
tapatieto. Helsinki: Kansainvälisen kaupan koulutuskeskus.
Kulttuurien kohtaaminen. 1990. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Kulttuurien kohtaaminen päivähoidossa. 1988. Pakolaislasten päivähoitotyöryhmä.
Helsinki: Sosiaalihallitus.
Laitinen, I. ja L. Oksanen. 1986. Pakolaisena Suomessa - selvitys v. 1983 Suomeen
saapuneiden pakolaisten sijoittumisesta yhteiskuntaan pakolaiskeskuksesta muuton
jälkeen. Helsinki: Sosiaalihallitus.
Liikanen, P. 1991. Opettajan persoonallisuus ja suomalainen kulttuuri. Jyväskylä:
Jyväskylän yliopisto.
Metsälä, H. 1988. Ulkomailla työskentely ja kulttuurien kohtaaminen. Helsinki:
Vientikoulutussäätiö.
Niemelä, T. 1980. Chilen pakolaisten sopeutuminen Suomeen. Helsinki:
Työvoimaministeriö.
Pakolaislapsi suomalaisessa päivähoidossa. 1990. Helsinki: Sosiaalihallitus.
Suhonen, P. 1988. Suomalaisten arvot ja politiikka. Juva: WSOY.

27
2 	SUOMALAISUUS ENNEN JA NYT
2.1 	Jäähyväiset savupirtille
Fenneille on ominaista hämmästyttävä raakuus, iljettävä köyhyys: ei aseita, ei
hevosia, ei asuntoja; ravintona kasvit, vaatetuksena vuodat, makuusijana maa;
ainoa turva nuolissa, jotka he raudan puutteessa varustaneet luukärjin. Metsän-
käynti elättää miehet samoin kuin naiset, jotka seuraavat mukana kaikkialle ja
vaativat osansa saaliista. Lapset suojaa pedoilta ja sateilta vain jonkinmoinen
oksista punottu katos; sinne palaa nuori väki, se on vanhusten tyyssija. He
kuitenkin pitävät tätä onnekkaampana kuin pelloilla huokailua, rakennuksilla
raadantaa, oman ja vieraan omaisuuden toiveikkaan-pelokasta huoltamista:
turvassa ihmisiltä, turvassa jumalilta he ovat päässeet hyvin vaikeasti
saavutettavaan olotilaan, jossa ei ole tarvis edes toivoa mitään.
(Comelius Tacitus vuonna 98.)
Kovasti vaikeat ovat olleet suomalaisten lähtökohdat, mutta kansallisen
identiteetin rakentaminen on aina kivuliasta. Kun maa sijaitsee "raukoilla
rajoilla", Euroopan koillisessa nurkassa, ei aina ole ollut helppoa löytää
paikkaa suurempien rinnalla. Suomen maatalousvaltaisuus ei ollut omiaan
suuntamaan kulkua kohti kansainvälisyyttä: jokainen kuokki ja kulotti
omaa peltoaan. Merta edemmäksi ehti tervakauppias, ja eksoottisen
tuulahduksen toi laukkuryssä (kiertelevä kaupustelija), joka toimi
maailmantapahtumien tiedottajana.
Metsäsuomalaisuuden kuva on kirjallisuudessa ja taiteessa välittynyt
hyvin ihanteellisena. Lehmisavu kiemurtelee suviehtoossa, ja kehdossa
keinuu punaposkinen lapsi. Tällaisena Suomen näki esimerkiksi suosittu
kuvittaja, Martta Wendelin. Historia kertoo karummasta todellisuudesta.
Lapsikuolleisuus oli suuri, ja katovuodet johtivat suoranaiseen
nälänhätään. Alituiset sodat verottivat kansan kapeaa leipää entisestään. Sivistys
oli harvojen oikeus, joskin on muistettava, että kansanvalistustyötä tehtiin
paljon ja lukutaito yleistyi kinkereiden avulla.

28

29
Aika toi muutoksia myös Suomen saloille. Ennen pitkää savupirttikin
sai uuninsa ja tuvan ikkunat suurenivat, olihan nähtävä paremmin ja
katsottava kauemmaksi. Loputtomiin ei voitu elää vaihdantataloudessa,
vaan teollistuminen alkoi vähitellen myös Suomessa. Ihmiset alkoivat
kokoontua suureneviin asutuskeskuksiin, ja eristäytymisen aika oli ohi.
Ovi avattiin kohti kaupungistumista.
Urbaani teollistunut yhteiskunta ei ole tullut Suomeen vaikeuksitta.
Kasvukivut ovat olleet tavallista rajumpia: puhuttiin maaltapaosta. Viime
vuosisadan lopulla lähes kaikki asuivat syntymäkunnassaan, mutta tämän
vuosisadan puolessa välissä enää noin puolet. Pentti Haanpää on
teoksessaan Isännät ja isäntien varjot (1935) kuvannut kaupungin herättämiä
tunteita:
Sitten tuli kaupunki, tuo ilmiö, jota Topi Hemeinen ei ollut milloinkaan
käsittänyt. Miksi piti maasta nousta tuollaisia kivisiä, ahdistavia seutuja, miksi ihmisten
keräytyä liian lähetysten kuten litomatoset [helmi- eli ketjukäärme]? Hän katsoi
siellä aina epäillen ympärilleen: Ei ruohon piikkiä! Epäilemättä joka komero
asutettiin rahanvaihettajilla, taskuvarkailla, huijareilla, joutilailla maleksijoilla.
Epäilemättä tämä kivinen erämaa oli ikuinen imeväinen, jota maaseutu sai hintaa
povellaan.
Ensimmäisen polven kaupunkilaiset ovat kärsineet ahtaasta asumisesta,
kiireestä ja juurettomuudesta. Lähes jokainen yrittää saada edes
jonkinlaisen pakopaikan; tuskin missään muualla maailmassa on niin paljon
kesämökkejä kuin Suomessa. Useiden unelmana ovat eläkevuodet, jolloin
maalla asumisesta voi tehdä ympärivuotisen nautinnon. Tosin viime
vuosina haaveiden kohteena onkin saattanut olla osake Espanjassa tai
viinitila Provencessa!
Kaupunkikoti ei tarjoa kaivattua suojaa: maailmalta ei pääse pakoon
oven sulkemisella. Suomalaiset ovat alkaneet pelätä. Tutkimusten mukaan
heitä ahdistavat lisääntyvä väkivalta kodin ulkopuolella,
ympäristökatastrofit, byrokratia. He ovat toisaalta huolissaan suomalaisten yleisestä
välinpitämättömyydestä kanssaihmisiään kohtaan, toisaalta pakolaisten
lisääntyvästä määrästä. Tämä kaksijakoisuus on suomalaisille hyvin
tyypillistä: leipään on syytä panna puolet petäjäistä, jos naapurin sadon
on vienyt halla, mutta ensin on turvattava oman aamusämpylän saanti.
Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:
Vaimo, vaimo, sit' ei kuri kaada,
joka toista hädässä ei hylkää.
Pane leipään puolet petäjäistä,
veihän naapurimme touon halla.
(J. L. Runeberg: Kärsivällisyys)

30
Kielitaidon ja matkustamisen lisääntyminen ovat vähitellen valmistaneet
Suomea kohti kansainvälistymistä. Ilmiö ei sinänsä toki ole uusi. Maamme
vähemmistökielet ovat totuttaneet ihmiset ainakin periaatteessa
monikielisyyteen. Esimerkiksi Viipuri oli aikoinaan erittäin monikansallinen
kaupunki. Suomalaistenkaan suhtautuminen ulkomaalaisiin ei valitettavasti
ole aina varauksettoman suopeaa: mikäli omat edut ovat uhattuna,
ystävällisyys unohtuu. Kansainvälisyyteen kasvetaan, ja suomalaiset
oppivat Jukolan poikain tavoin hitaasti mutta varmasti.
TIETOISKU
Jukolan pojat ovat Aleksis Kiven (1834 -1872) tunnetuimman teoksen
Seitsemän veljestä (1870) päähenkilöt: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni,
Timo, Lauri ja Eero. Teos sai aikoinaan hyvin kriittisen vastaanoton,
mutta nykyisin sitä pidetään suomenkielisen romaanikirjallisuuden
alkuna. Seitsemän veljeksen hahmoissa on ikuistettuna suomalaisen
miehen kokokuva.

31
SANASTOA
laukkuryssä
kulottaminen, kaskenpoltto, lehmisavu
katovuosi, nälkävuodet, petäjäinen, pettuleipä
savupirtti
KESKUSTELTAVAKSI
1. Pohdi, mitä etuja ja haittoja kyläyhteisössä asumisella on
kaupunkiasumiseen verrattuna.
2. Tiedätkö, mitä tarkoittavat käsitteet pellot paketissa ja talonpojan tappolinja?
Millaista kansantalouden kehityssuuntaa ne kuvaavat?
3. Missä vaiheessa kaupungistuminen on omassa maassasi ja millaisia
muotoja maalaiselämällä nykyisin on? Kumpaa elämänmuotoa itse pidät
parempana ja miksi?
4. Millaisia tuntomerkkejä mielestäsi Suomessa on kaupunkilaisilla ja
maalaisilla? Erottaako puhetapa, pukeutuminen, käyttäytyminen tai
luonteenlaatu kaupunkilaisen maalaisesta? Millaisia tunnistuskeinoja omassa maassasi
on?
2.2 	Suomi-neidon minäkuva
Synnyinmaa ei ollut hänelle enää epämääräinen
osa epämääräisessä maailmassa,
ilman mitään tietoa missä ja minkälainen.
Vaan tiesipä hän, missä oli se maa,
se kallis maailmankulma,
jossa Suomen kansa asuu,
rakentelee ja taistelee
ja jonka povessa lepäävät isiemme luut.
Hän tiesi sen rajat, sen meret,
sen salaisesti hymyävät järvet
ja nuo risuaitoina juoksevat
hongistoiset harjanteet.
Kotomaamme koko kuva,
sen ystävälliset äidinkasvot
olivat ainiaaksi
painuneet hänen sydämensä syvyyteen.
(Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä)

32
Kun maailmankuva laajeni, jouduttiin omakuvaa vertaamaan muiden
potretteihin. Samalla havaittiin ihmisten ja ryhmien erilaisuus, ensin
kotimaan sisässä mutta yllättävän nopeasti myös kansainvälisesti.
Suomalaisille kehittyi erikoinen sekoitus toisaalta itsetuntoa, toisaalta
alemmuudentuntoa. On ylpeilty urheilijoiden saavutuksista, sodissa osoitetusta
urheudesta, "maasta joka maksoi velkansa". Sisu ja sitkeys ovatkin olleet
hyviä ominaisuuksia, kun on pitänyt sopeutua ankaraan ilmastoon ja
raivata karu maaperä viljelykelpoiseksi. Tuntuu kuin suomalainen olisi
ollut parhaimmillaan silloin, kun on oltu vaikeiden, joskus jopa
mahdottomien urakoiden edessä, kuten talvisodassa tai asuttamassa rintamamiehiä.
Monesti suomalainen on kokenut itsensä maan historian aikana
vähäpätöiseksi, moukaksi. Sivistyneistö ja herrasväki tulivat Ruotsista;
kulttuurin, koulutuksen ja vallankäytön kielenä oli hyvin kauan ruotsi.
Ruotsalaisuus on ollut suomalaisille kauan punainen vaate. Naapurimaan
taloudellista menestystä on katseltu pitkin hampain. Itsetuntoa ei ole
vahvistanut se, että maasta on jouduttu muuttamaan pois lihaisempien
patojen perään. Varhaisempi muuttoliike valtamerien taa Amerikkaan sai
seuraajakseen vilkkaan siirtymisen Ruotsiin, jossa "en finne igen" sopeutui
entisen isäntämaansa alamaiseksi hyvin tai vähemmän hyvin.
Silti suomalainen on osannut olla ylpeä menestyksestään maailman
markkinoilla. Paavo Nurmi juoksi Suomen maailmankartalle, jolla se on
yrittänyt pysytellä kynsin hampain. Suomalaisen muotoilun tunnetuksi
tuleminen 1950 - 1960-luvulla oli yksi ilon aiheista. Armi Ratian
Marimekot ja Tapio Wirkkalan lasiesineet löysivät kotinsa monen ulkomaalaisen
luona. Sibeliuksen musiikkia soitettiin ja soitetaan jatkuvasti.
Kaiken kaikkiaan suomalaiset kuten muutkin haluaisivat arvostusta
osakseen. Joissakin ohjeissa, joita on laadittu Suomeen tulijoita varten, on
katsottu tarpeelliseksi huomauttaa juuri tästä seikasta. Niissä neuvotaan,
ettei Suomea pidä sanoa pieneksi missään suhteessa. Kaikki mitä
Suomesta sanotaan, tulkitaan yleensä kommentiksi. Näin ollen oppaiden mukaan
olisi viisainta ensisijaisesti kertoa vain myönteisistä kokemuksista.
Suomalaisista välittyy perin inhimillinen, tosin hiukan herkkänahkainen
vaikutelma. Suomalaisten itsetutkiskelua on lisännyt viime aikoina käyty EY-
keskustelu. Jos Euroopan Yhteisöön liitytään, kansallisen identiteetin ja
itseluottamuksen merkitystä joudutaan miettimään uudesta näkökulmasta.

33
TIETOISKU
Suomi - maa joka maksoi velkansa. Kansalaissodan aikana v. 1918
Suomen yhteydet sekä itään että länteen katkesivat, ja pian maassa
oli puute niin elintarvikkeista kuin muistakin tavaroista. Vasta
keväällä 1919 länsivallat katsoivat Suomen olojen vakiintuneen
riittävästi ja alkoivat toimittaa apua nälästä kärsivälle maalle. Suomi
pääsi osalliseksi Yhdysvaltain suurisuuntaisesta avustusohjelmasta,
jonka johdossa oli Herbert Hoover. Myöhemmin Suomi maksoi
velkansa, toisin kuin monet muut avunsaajat.

34
SUOMALAISTA POLITIIKKAA
Suomen poliittinen kenttä on jakautunut perinteisesti oikeistoon ja
vasemmistoon, joiden keskelle sijoittuu keskusta. Eduskunnan
voimasuhteet (1991) ovat seuraavanlaiset:
* Suomen Keskusta (55 edustajaa): kepulaiset entinen Maalaisliitto,
joka kaupungistumisen myötä muutti nimensä Keskustapuolueeksi
ja lyhensi sen sitten Keskustaksi; tunnusväri vihreä
* Suomen Sosialidemokraattinen puolue (48): demarit, sossut-,
tunnuskukka punainen neilikka
* Kansallinen kokoomus (40): perinteinen porvaripuolue; tunnus-
kukka sininen ruiskaunokki; Kari Suomalainen on
pilapiirroksissaan tyypitellyt sen kypäräpäisen papin hahmossa; tunnusvärejä
sinivalkoinen ja joskus myös kokomusta
* Vasemmistoliitto (19): kommarit; kommunistien ja SKDL:n mantte-
linperijä; takana enemmistöläisten ja vähemmistöläisten riitoja;
tunnusväri tietysti punainen
* Ruotsalainen Kansanpuolue (11): hurrit; viimeinen kielipuolue?
* Vihreä Liitto (10): vihreät; pehmeitä arvoja ja vihreää elämäntapaa
kaupitteleva puolue, joka toimii paljon eurooppalaisten
esikuviensa tavoin
* Suomen Kristillinen Liitto (8): kristilliset
* Suomen Maaseudun puolue (7): Veikko Vennamon vedossa kerran
legendaariseen vaalimenestykseen yltänyt entinen pientalonpoikien
puolue; Vennamo lanseerasi myös kieleemme lausahduksen "Kyllä
kansa tietää!" ja käsitteen rötösherrat
* Liberaalinen kansanpuolue (1): lipilaarit; yhteen edustajaan
kutistunut perinteinen suomalainen vapaamielisten puolue
* Älands samling (1): Ahvenanmaan edustaja Suomen parlamentissa

KESKUSTELTAVAKSI
35
1. Mainitse viisi seikkaa, joiden vuoksi suomalaiset mielestäsi voivat olla
aiheellisesti ylpeitä. Luettele oman maasi ylpeyden aiheita!
2. Mitä erityisohjeita olet saanut Suomeen matkustaessasi? Pitivätkö ennakko-
ohjeet paikkansa?
HARJOITUKSIA
1. Olet joutunut autiolle saarelle suomalaisen kanssa. Mitä haluat ottaa
mukaasi sinne? Mitä luulet suomalaisen ensimmäiseksi tekevän? Mitä itse
tekisit? Kuvaile aution saaren päiväohjelmaanne!
2. Ystäväsi kotimaastasi on tulossa Suomeen. Kirjoita hänelle kirje, jossa
annat hänelle mielestäsi tarpeellisia ohjeita vierailua varten.
3. Olet ostoksilla Suomessa. Saat käyttöösi
a) 50 mk tai
b) 10 000 mk
Mitä ostat?

36
2.3 	Kalakukosta pizzaan
Vuosisatamme jälkipuolisko on ollut kansainvälistymisen kannalta
kiihkeää aikaa. Varsinkin televisio sananmukaisesti toi maailman olohuonei-
deirane nurkkaan. Uusien maiden ja kulttuurien näkeminen innoitti
ihmiset matkailemaan. Sankoin joukoin suomalaiset suuntasivat kohti
Kanarian saaria ja muualle etelän aurinkoon.
Vieraat vaikutteet tulivat maahamme äkkirynnäköllä. Yhtäkkiä herättiin
ihmettelemään etnisten ravintoloiden lisääntymistä. Suomalainen muikku-
kukko joutui tekemään tilaa pizzalle, perunalaatikon syrjäytti moussaka.
Suomalaiset yritykset saivat upouudet nimet: Susiraja Oy kilpailee Kalles
Car Servicen kanssa. Kyykän asemesta pelataan golfia, ja tasaiseen
maahamme rakennetaan vaikka roskista rinne, jotta perinteisen
murtomaahiihdon hylänneet pääsevät "mutkamäkeen” laskettelemaan.
Kansainvälistyminen ei toki ole mikään kielteinen ilmiö. Huvittavia
piirteitä siihen liittyy silloin, kun kulttuuriimme yritetään väkisin sovittaa
vieraita malleja ja tapoja. Joukko Mutikaisen lapsia saa nimekseen
Jessican, Jamesin ja Janniken. Amerikkalaisista TV-sarjoista saadaan lisää
vihjeitä kansainvälisestikin kelvollisista nimistä, kuten Sue Ellen.
Suomalainen poliitikko opettelee kursseilla puhumaan käsillään, vaikka vilkas
elehtiminen ei hänelle sopisikaan.
Jotkut ovat olleet huolestuneita kansallisen identiteetin säilymisestä
ja ylikansallisen kulttuurin tunkeutumisesta pieneen maahamme.
Kieltämättä monilla populaarikulttuurin alueilla angloamerikkalainen vaikutus
onkin hyvin suurta. Uudeksi ihanteeksi näyttää tosin muodostuvan Keski-
Eurooppa. Toisaalta suomalainen alakulo välittyy edelleenkin Kaurismäen
veljesten elokuvista ja suomalaisten säveltäjien "soitto on suruista tehty".
Vieraat tuulet pöllyttävät usein vain pintakerrosta: modernin suomalaisen
savupirtin kätköissä piilee perisuomalainen, joka pitää omista
tottumuksistaan kiinni maailmalle mennessäänkin.

37
SUOMALAISTA URHEILUA ENNEN JA NYT
kyykkä - golf
pesäpallo, pesis - baseball
murtomaahiihto, murtsikka - laskettelu
jalkapallo - jenkkifutis
juoksu - hölkkä
voimistelu - aerobic
KESKUSTELTAVAKSI
1. Onko jollakin vieraalla kielellä tai kulttuurilla erityisen voimakas vaikutus
omassa maassasi? Miten tuo vaikutus ilmenee? Onko jokin ryhmä
kotimaassasi erityisen altis vaikutukselle?
2. Miten maassasi urheillaan? Ovatko lajit kansainvälisiä vai perinteisiä? Mitä
pidetään maasi kansallislajina?

HARJOITUKSIA
38
1. Valitse suomalaisesta seisovasta pöydästä viisi herkkua. Kuvaile ma-
kunautintoasi!
2. Kuvaile suomalaista syömistä ja pöytätapoja. Mikä sinussa herättää
kummastusta, närkästystä tai ihmetystä? Miten Suomessa suhtaudutaan ja
miten itse suhtaudut seuraaviin seikkoihin:
hammastikkujen käyttö ruokapöydässä
röyhtäily
maiskuttelu
kyynärpäät pöydällä
keskustelu
pöydästä nouseminen kesken ruokailun
sormin syönti
santsaaminen
jostain ruokalajista kieltäytyminen
INFORMAATIOTA SUOMESTA
Facts about Finland. 1991. Helsinki: Otava.
Find Finland - How to become a Finn. 1992. Helsinki: Oy Yleisradio Ab.
Finland: a guide for foreigners. VAPK - publishing. Helsinki: Ministry of Labor.
Finland Handbook 1989. Helsinki: Finnish Tourist Board. 1988.
Suomi tänään. 1982. Helsinki: Tammi.
Suomen tilastollinen vuosikirja 1991. Helsinki: Tilastokeskus.
AIHEESTA ENEMMÄN
Ahto, S. 1989. Talvisodan henki: mielialoja Suomessa talvella 1939-1940. Juva:
WSOY.
Halmesvirta, A. 1990. The British conception of the Finnish race, nation and culture.
Suomen historiallinen seura. Jyväskylä: Gummerus.
Kansa kuvastimessa: etnisyys ja identiteetti. 1989. Helsinki: SKS.
Kansakunta sodassa. 1990. Helsinki: Valtion painatuskeskus.
Laine-Sveiby, K. 1991. Suomalaisuus strategiana. Porvoo: WSOY.
Suhonen, P. 1988. Suomalaisten arvot ja politiikka. Juva: WSOY.
Suomi Pohjoismaana. 1989. Helsingin yliopisto. Helsinki: Studia generalia.
Vuorela, T. 1975. Suomalainen kansankulttuuri. Porvoo: WSOY.

39
3 	SUOMEN HEIMOT
3.1 	Suomalaisia Suomenniemellä
Kaikissa kulttuureissa on myös ala-ja paikalliskulttuureja. Ihmisillä lienee
kaikkialla myös tarve henkisesti kuulua johonkin ryhmään, johon voi
samastua ja jonka arvot ja historian voi tuntea omikseen. Heimo, jonka
alueella ihminen on syntynyt ja jonka puheenparteen hän on tottunut, on
ihmisille usein tärkeä samastumiskohde. Se merkinnee monille paitsi
kiintymystä kotiseutuun ja ylpeyttä siitä, myös tietoisuutta omista
juurista. Yleensä samaan heimoon kuuluvissa ihmisissä nähdään kotiseudun ja
murteen lisäksi samoja luonteenpiirteitä, asenteita ja arvoja.
Nykykäsityksen mukaan Suomenniemi on asutettu heti jääkauden
jälkeen eli noin 10 000 vuotta sitten. Väestö asettui asumaan Etelä- ja Itä-
Suomeen, niille alueille, joilta mannerjää ensimmäisenä väistyi. Maata ei
siis asutettu kerralla, vaan suomensukuisia kansoja saapui maahan useissa
aalloissa. Suomen alkuperäinen heimojako on perustunut
maantieteelliseen asuinalueeseen eli maakuntiin. Nykyään heimot erotetaan toisistaan
paitsi sijainnin myös murteen perusteella.
Suomessa on kahdeksan maakuntaa: Häme, Savo, Karjala,
Pohjanmaa, Varsinais-Suomi, Uusimaa, Kainuu ja Lappi. Heimorajat mukailevat
maakuntien maantieteellisiä rajoja. Heimoerot ovat melkoisesti
tasoittuneet kaupungistumisen ja lisääntyneen liikkumisen myötä sekä
paikkakuntien välisen muuton yleistyttyä. Murre-erotkin ovat tasoittuneet
erityisesti television vaikutuksesta - tosin 80-luvun paikallisradiokulttuuri
on tuonut murteille uutta elin- ja leviämistilaa. Monet heimot ovat
menettäneet merkityksensä ihmisten arkitodellisuudessa, kun taas eri
kaupunkien (mm. Helsinki ja Tampere) ominaispiirteet ovat korostuneet.
Valtakulttuuria nyky-Suomessa edustaa lähinnä Helsinki. Pohjoiset ja itäiset
maakunnat ovat joutuneet vahvistamaan identiteettiään kyetäkseen
vastustamaan etelää. Perinteisistä heimoista hämäläiset, savolaiset,
karjalaiset ja pohjalaiset elävät edelleen ihmisten puheessa ja vitseissä. Uusi-
maalaisten sijasta puhutaan helsinkiläisistä (tai stadilaisista),
varsinaissuomalaisten asemesta turkulaisista ja raumalaisista. Kainuu ei enää viritä
vitseihin.
KESKUSTELTAVAKSI
1. 	Millaisia erilaisia heimoja on sinun maassasi? Montako niitä on?
Mitä heimoja arvostetaan eniten? Mistä heimoista vitsaillaan eniten?
Miksi?

40
Mikä on mielestäsi heimojen ja murteiden tulevaisuus, jos Eurooppa
yhdentyy ja englannin kielen valta-asema vahvistuu?
2. 	Kuunnelkaa nauhalta suomen murteita. (Nauhoja voi lainata esim.
Valtion AV-keskuksesta.)
Miltä ne kuulostavat sinusta? Ovatko jotkin niistä kauniita, rumia,
hassuja, outoja jne.? Mitä niistä voit ymmärtää, mitä et? Millaisiksi
arvelet niiden statuserot? Miksi? Mitä suomen murretta haluaisit oppia
puhumaan/ymmärtämään? Minkäluonteisia arvelet eri murteiden
puhujien olevan?
TEHTÄVIÄ
1. 	Sijoita Suomen maakunnat kartalle. Mitkä ovat maakuntien
keskuskaupungit?
£3 %

41
AIHEESTA ENEMMÄN
Kuusi, M. 1979. Kansanhuumorin kuka kukin on. Helsinki: Otava.
Kuusi, M. 1981. Kansanhuumorin mitä missä milloinkin. Helsinki: Otava.
Kuusi, M. 1954. Sananlaskut ja puheenparret. Helsinki: SKS.
Malmberg, I. ja T. Vanhatalo. 1985. Heimoerot esiin ja hämäämään. Espoo: Weilin
& Göös.
Suomen kartasto (5. painos). 1990. Helsinki: Maanmittaushallitus.
3.2 	Juntteja ja stadilaisia
Vieraspaikkakuntalaisia lienee kautta aikojen luonnehdittu kielteisesti.
Suomessa irvistellään naapureiden kustannuksella esimerkiksi näin:
Piru oot jos Porist oot, koko Perkele jos Kokemäeltä.
Jos et miestä saa niin ota renkolainen.
Olkoon yks tommonenki, sano Jumala ko lavialaisen loi.
Heimoista on olemassa yksioikoisia stereotypioita, joihin yksilöt eivät
välttämättä koe sopivansa. Stereotypioita on meissä kaikissa ja niitä on
hyvä tiedostaa, mutta niitä ei kannata ottaa kovin todesta. Ihmisethän
ovat lopulta vain ihmisiä kaikkialla. Usein samat piirteet toistuvat eri
maiden heimovitseissä. Joka maassa on omat laihialaisensa ja pohjalaisen-
sa.
Länsi-Suomen viljavilla ja vehmailla alueilla asuvia hämäläisiä
pidetään totisina, hitaina ja harvasanaisina. He ovat ahkeria ja periksianta-
mattomia työntekijöitä, jotka eivät jätä kesken kerran aloittamaansa vaan
sisullaan puskevat vaikka läpi harmaan kiven. Hämäläisten perinneruokia
ovat esim. mustamakkara, kutunjuusto ja talkkuna. Hämeen keskus on
työläiskaupunkina tunnettu Tampere. Hämäläisyyden kuvaajia
suomalaisessa kirjallisuudessa ovat mm. Väinö Linna, F. E. Sillanpää ja Lauri
Viita.
* Ei hämäläinen oo niinkuin muut eläimet.
* Bussi on suomeksi 'nysse' ja kuljettaja 'myyrä'. Miksikö? Koska Tampereella
sanotaan bussin tullessa: - Nysse tulee, ja kysytään kuljettajalta: -Onks sulia
lippuja myyrä?
* Tamperelaisen mielestä parasta Helsingissä on Tampereelle lähtevä juna.
* Takuulla, sano Tampereen likka, ja taas valehteli.

42
SANASTOA
kylä maar se nii o
nin aina
mustamakkara
karraa ja porraa 'juoksee ja itkee'
Manse 'Tampere'
älä muuta sä
Savolaisia pidetään tavallaan hämäläisten vastakohtina:
huumorintajuisina ja sanavalmiina vääräleukina, joiden kiireettömään elämäntyyliin
kuuluu, että aina on aikaa rupatteluun. Puhetyyliltään heitä pidetään
kiertelevinä, sillä he eivät sano mitään mielellään ihan suoraan vaan
välttelevät konflikteja ja lähestyvät asiaa kautta rantain: "En oo puolesta
enkä vastaan, mielumminnii päenvastoen." Savolaisia on sanottu
ihmisiksi, joilla on kyky nauttia parhaillaan elettävästä elämästä ja jotka
arvostavat elämisen mukavuutta enemmän kuin vaurautta. Heidän asuinseutunsa
pellot ovatkin usein olleet kivisiä ja talot ja tilat pieniä. Maakuntalaulun
sanoin "kansa kaikki kärsinyt" on aina "onnehensa tyytynyt". Savolaisten
perinneruokia ovat mm. mykyrokka ja kalakukko. Savon pääkaupunki on
Kuopio. Kirjallisuudessa savolaisia ovat kuvanneet mm. Joel Lehtonen ja
Eino Säisä.
* Opettaja: Montako tavua on sanassa kolme?
Savolaisoppilas: Kolome.
* Ohikulkija kysyy Savossa ongella istuvalta pikkupojalta:
"Syökö se kala?"
"Millä se muute elläis?” vastaa pikkupoika.
* Eihän se ole synti, että on savolainen, mutta on se niin helvetin iso häppee.
* Ohoh, sano savolainen kun säikähti.
* Niin ne vuuvet vierii, sano savolaispoika, ku kaks vuotta täytti.
SANASTOA
viäntee ja kiäntee 'puhua Savoa'
kaaheenlaakeeaakee 'lentokenttä'
lentävä kalakukko 'pikajuna Kuopioon'
KUULUISIA SAVOLAISIA
Veljmies
Savonmuan Hilima
Severi Suhonen
Kalle Väänänen

43
Toinen itäsuomalainen heimo ovat karjalaiset, joiden kuvaavimpana
piirteenä pidetään vilkkautta. Karjalaiset ovat seurallisia: kovia puhumaan
ja kyläilemään. Nauru ja itku ovat heillä herkässä - heimon sananlaskussa
sanotaankin, että "ilos ellää pittää vaik päivää vähemmä". Karjala
tunnetaan laulu- ja runoperinteestään: Karjalan laulumailla on laulettu
itkuvirsiä pitempään kuin muualla Suomessa, ja sieltä on tallennettu monet
vanhat kansanrunot ja Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan, runot.
Ortodoksisuus on Itä-Suomessa yleisempää kuin muualla maassa; osa
karjalaisten perinteestä liittyy ortodoksisuuteen. Karjalaisten
perinneruokia ovat esim. karjalanpiirakat, karjalanpaisti ja vatruskat.
Entiselle Neuvostoliitolle menetettyä Karjalaa surraan edelleen,
vaikka evakkoon joutunut heimo on suhtautunut menetykseen
huumorillakin: "Ilo pintaan, vaik syvän märkänis." Bussilasteittain ihmisiä käy
katsomassa vanhoja kotikontujaan ja etsimässä tuttujen paikkojen
raunioita. Neuvostoliiton hajottua on alettu myös entistä toiveikkaammin vaatia
viime sodassa menetettyjä alueita takaisin Suomelle. Karjalaisten vaiheita
ja tuntoja ovat kuvanneet mm. kirjailijat Eeva Kilpi, Laila Hietamies ja
Heikki Turunen.
* Karjalainen on kiero, mutta savolaista ei usko pirukaan.
* Aijai, akkain kuolj, kuka miut nyt nostaa hevose selkään, sano Karjalan ukko.
* Kaikkiha Karjalassa rikkaita olj.
SANASTOA
Karjalan kannas, Viena, Aunus, raja-Karjala
runonlaulajat, itkuvirsi
evakko
Bomba-talo
KARJALASTA KAJAHTAA... ELI LAULUJA KARJALASTA
Jo Karjalan kunnailla lehtii puu...
Sellanen oi' Viipuri
Hei Karjalasta heilin minä löysin...
Suhmuran Santra
Imatran Inkeri
Monrepos
Evakkoreki

44
Pohjalaisen hurjaluontoisuuden tunnusmerkeiksi mielletään puukko ja
viina: jäyhä heimo on ratkonut asioita puukon avulla viinan ja tukijoukon
yllyttämänä. Kirjailija Antti Tuuri (itsekin pohjalainen) kuvannut
pohjalaista uhoa seuraavasti. Pohjalainen
"uskoon tultuaan puristelee kaikkia kurkuista ja vaatii muitakin tulemaan
uskoon ja heti, ja juopotellessaan juo niin että mieli varmasti on tiessään, makaa
sitten jossakin maantieojassa omassa oksennuksessaan, yrittää nostaa päätään,
mutta ei jaksa ja tukehtuu omaan oksennukseensa".
Suorien ja rehtien pohjalaisten ihanteena pidetään kaikkinaista suuruutta
ja oman menestyksen ja vaurauden muille näyttämistä. Naapureiden ja
kylänmiesten arvostelulle pohjalaisten ajatellaan olevan arkoja: "Mitä siitä
ny naapurikki sanos".
Kiivastumista hillitään kehottamalla: "Hiilitte ittes!" Ylpeys omasta
suvusta ja heimosta on korosteista. Tästä versonee paitsi vankka
pohjalainen joukkohenki, myös konservatiivisuus. Pohjalaiset nähdään usein
kaikkinaisten muutosten vastustajina, jotka tekevät asiat niin kuin ne aina
ennenkin on tehty. Huumori on stereotyyppisimmillään groteskia ja yli-
lyövää: "Se jost ei piretä, se tapetahan." Pohjalaisia kirjailijoita ovat mm.
Antti Tuuri ja Orvokki Autio.
* Enkös tullut komeasti? sano pohjalainen, kun katolta putos.
* Suomalaanen ei usko ennen kun näköä, mutta pohjalaasen pitää päästä
koittamahan.
POHJALAISTA LYRIIKKAA
Isontalon Antti ja Rannanjärvi
ne jutteli kahren kesken.
Tapa sinä se Kauhavan ruma vallesmanni
niin minä nain sen komian lesken.

45
Ensin ne portahat särjettiin
ja sitten vasta muuri.
Isoo-Antti se erellä kulki,
joka joukosta oli suurin.
Vaasan veri ei vapise
eikä Kauhavan rauta ruostu.
Niskasta kiinni ja puukolla selkään,
jollei se muuten suostu.
Ei saa laulaa Rannanjärvestä,
Rannanjärvi on kuollut.
Rannanjärven hauralle
on marmorikivi tuotu.
SANASTOA
lakeus
puukkojunkkari, häjy
jussipaita, "kauhavalainen", helapää
Helsinkiläiset edustavat nyky-Suomen valtakulttuuria, pääkaupunkilai-
suutta ja city-kulttuuria. Heistä vain nelisenkymmentä prosenttia on
paljasjalkaisia helsinkiläisiä eli suurin osa on alkuaan "maalta”.
Paljasjalkaiset katsovat tietysti olevansa ainoita oikeita stadilaisia. Monet uudet
aallot lyövät ensiksi Helsingin rantaan: vaihtoehtoiset elämäntavat,
kulttuuri, kansainvälinen ajattelu. Myös kielellisesti Helsinki toimii
vaikutteiden välittäjänä muulle Suomelle. Helsinkiläisten identiteettiin on
aiemmin katsottu kuuluvan myös oma slangi, jota tosin hallitsee enää
harva vanhemman polven stadilainen. Helsinkiläisten elämää ovat
kuvanneet mm. kirjailijat Anja Kauranen, Arvo Turtiainen ja Pirkko Saisio.
Muusikko ja kirjailija Remu Aaltonen kuvaa Seuraavassa tukanleikkuuta:
Mä selitin sille kimmalle parturissa: "Vedä silleen ku armeijassa leikattiin
ennen, kun se lähti niskasta tonne ylös pikkuhiljaa. Ja se on niin lyhyt että
vähän joka paikast paistaa sisäkumi." Sitten se kimma veti. "Eihän tää oo", mä
sanoin. "Nythän tää on vasta Markku Aro -tukka. Ala nyt kynii sitä. Se pitää
olla ku ois haulikolla ammuttu."
(Remu Aaltonen: Poika varjoisalta kujalta. 1984.)
* 	Oletko kuullut, että maalaisia ei saa enää nimitellä heinähatuiksi? Heitä
täytyy sanoa nykyisin kuntamuotorajoitteisiksi.

46
Vauraasta Varsinais-Suomesta voidaan mainita Turku, joka on aiemmin
ollut Suomen pääkaupunki ja toiminut tärkeimpänä kauppapaikkana. Sitä
on pidetty Suomen sivistyksen kehtona (sijaitsihan siellä Suomen
ensimmäinen yliopisto), ja se on edelleen Varsinais-Suomen keskus. Turkua
pidetään sisäänpäinlämpiävänä kaupunkina: sinne muuttava saa pitkään
etsiä paikkaansa. Tunnettuja turkulaisia ovat mm. presidentti Mauno
Koivisto, juoksija Paavo Nurmi ja taiteilija Wäinö Aaltonen.
TURUN SANASTOA
tois pual jokke
föri (Aurajoen yli kulkeva kävelijöiden ja pyöräilijöiden lossi)
Oleeks käynyt Turuun toriil?
Iräisenkarun kuurenkymmenenkuuren kohral maroi kronkkimas
HARJOITUKSIA
1. Mieti, mitä heimoa suomalaisten enemmistö mielestäsi näiden yllä
olevien - joskin stereotyyppisten - kuvausten perusteella eniten
muistuttaa.
2. Miltä heimoalueelta tulevia suomalaisia tunnet? Vastaavatko he
stereotyyppistä kuvaa heimostaan? Missäpäin Suomea itse asuisit mieluiten?
Millä alueella et haluaisi asua?
3. Kuvaile sanallisesti tai kuvallisesti mielestäsi tyypillistä
a) helsinkiläistä
b) savolaista.
4. Mille suomalaisille heimoille löydät 'Vastineet" omasta maastasi? Onko
sinun kulttuurissasi heimoja tai osakulttuureja, joita luonnehditaan
esimerkiksi puheliaiksi, iloisiksi, saidoiksi, ylpeiksi tai laiskoiksi?
KIRJALLISUUTTA
Bird, T. 1987. Löytöretkellä Helsingissä. Helsinki Discoveries. Espoo: Weilin & Göös.
Söderholm, R. 1986. Stadin klappit: henkilökohtainen näkemys stadilaisuudesta
kansankulttuurimme osana. Helsinki: Harppuuna.

47
HEIMORUOKAA
Finlandssvenska matboken. 1991. Finlands svenska Marthaförbund. Helsingfors:
Schildts.
Helin, M. 1990. Pirkanmaan ruoka- ja tapakulttuuri. Tampere: Pirkanmaan
maakuntaliitto.
Helin, M. 1990. Jos et syö nin kattele: tamperelaisesta ruokaperinteestä. Tampere.
Tampereseura.
Räsänen, M. 1990. Savokarjalainen ateria: savökarjalainen ruoka ja ruokakulttuuri
muuttuvassa maailmassa. Keuruu: Otava.
Sointu, T. 1990. Lapin eksoottinen keittiö. Oulu: Kaleva.
3.3 	Mia vai mää, siä vai sää?
Oma murre tuntuu aina "siltä oikealta kieleltä", muiden puhe on outoa
molotusta. Eihän meillä päin kukaan murretta puhu vaan ne siellä
naapuripitäjässä vääntää niin kummallisesti ja naurettavan kuuloisesti.
Suomessa on karkeasti sanottuna viisi murreryhmää, joista kullakin on vielä
alamurrealueita: savolaismurteet, kaakkoismurteet, hämäläismurteet,
pohjalaismurteet ja lounaismurteet. Murrerajat noudattelevat
pääpiirteissään maakuntarajoja. Savolaismurteet ja kaakkoismurteet ovat itämurteita
ja muut länsimurteita.
Murteillakin on statuksensa: jotkin murteet ovat toisia
arvostetumpia. Keskisuomalainen puheenparsi tuntuu ehkä neutraaleimmalta,
toisinaan sitä kuvaillaan puhtaimmaksi suomen kieleksi. Itämurteista
koomisena pidetty savon murre on monien vitsien aiheena: "Ossoon neljee
kieltä: suomee ja savvoo, hiljoo ja kovvoo." Karjalaismurteet (oik.
kaakkoismurteet) erottuvat helposti mie ja sie -sanoistaan, ja karjalaisia
pidetään sukkelasanaisina. Vaikka hämäläismurteista ei vitsailla samassa
määrin kuin savolaismurteista, vitsien hämäläiset ovat yleensä hitaita ja
harvasanaisia. Vanhaa rauman murretta kuvaillaan vaikeasti
ymmärrettäväksi - raumalaiset itse nimittävätkin vanhaa puheenparttaan
'Rauman giäleksi'. Seuraavassa rakkautta raumaksi:
Jeskaander! ko mnuu sydämen hakka,
juur jämt kaikep päevä ja yä,
jos mnää pitele edest taikk takka,
ni mnää tunnen, gui harttast se lyä.
Ja mnuu kaakerta, kiärtä ja kaeva.
Se o rakkaus, näättäk, ko vaeva.

48
Ei ne lääkrikkä lääkkeit taed keksi
semssen dauttihi, ei maar e vaa.
Eng mnää tiäd enä, mitä mnää teksi,
ko niin durkasest kärssi mnää saa.
Ko mnuu kaakerta, kiärtä ja kaeva,
ko se rakkaus rundle ja vaeva.
(Hj. Nortamo)
SUOMEN MURTEET
Länsimurteet Itämurteet

49
Suomessa on kirjoitettu ja kirjoitetaan murrekirjallisuutta. Hj. Nortamon
Raumalaiset jaaritukset, Kalle Väänäsen savolaisjutut sekä Vaasan Jaakkoon
pohjalaistarinat ovat klassikkoja, mutta murteella kirjoitetaan edelleenkin.
Omasta poikkeavia murteita on totuttu kuulemaan myös radiossa ja
televisiossa, erilaisissa viihdeohjelmissa. Anu ja Mikko sekä Opri ja Oleksi
olivat suomalaisen 1950-luvun elokuvan karjalaispareja. Hilma ja Akseli
tekivät Turun murretta tutuksi radiossa ja televisiossa. Severi Suhonen
esiintyi savoksi. Heikki ja Kaija puhuivat suositussa 1960-luvun
televisiosarjassa Tampereen malliin. Aitohämäläistä murretta kuultiin myös
1980-luvun suosikkisarjan Reinikaisen suusta ja 1990-luvun naissuosikki
Eija Vilpas eri roolihahmoissaan haastelee sujuvaa karjalaismurretta.
Murteiden erot ovat paljon tasoittuneet kaupungeissa. Sekä yleispu-
hekieli että Helsingin puhekieli ovat vaikuttaneet muun maan
puhekieleen. Pirkko Nuolijärven tutkimuksen mukaan 1960 - 1970-luvuilla
Helsinkiin muuttaneet pohjalaiset ovat pyrkineet säilyttämään murteen
puheessaan ja ovat muutenkin pystyneet säilyttämään heimoidentiteettinsä
esimerkiksi savolaisia paremmin. Savolaiset taas yrittivät tutkimusten
mukaan mahdollisimman pikaisesti sulautua ja sulauttaa kielensäkin
ympäröivään malliin.
LÄNSI- JA ITÄMURTEIDEN EROJA
Yleiskieli Länsimurteet Itämurteet
pata: padan pata: palan, paran pata: paan, poan
maa maa moa, mua
pää pää peä, piä
me me myö
he he hyö
hieno hiano hieno
nuori nrnri nuori
HARJOITUKSIA
1. 	Osaatko muuttaa seuraavat sanonnat yleiskielisiksi? Mieti, mitä murretta
ne ovat!
Ookkona Oulusta, pelekääkkönä polliisia?
Onko Kuopijjoon päin mänijöitä? Juna mänj justiisa!
Onhaan tuo immeesen näkhöön, kunon nennäk keskellä noamoo.
Ei toi vieäl oikee laiska oi, ko syärä viel viittii.
Yhlestoista käsky: älä hättäile.
Mäharotoonta on kahta kaliupäätä tukasta yhtehen situa.

50
2. Mitä murteita sinun kielessäsi on? Mitä niistä arvostetaan eniten? Millä
perusteella? Mistä murreseikoista vitsaillaan? Osaatko matkia toisia
murteita?
3. Millä eri tavoilla olet kuullut suomalaisten sanovan minä?
4. Lukekaa murrenäytteitä ja etsikää kielennäytteistä itä- ja länsimurteiden
eroja.
AIHEESTA ENEMMÄN
Granfors, H. 1991. Porilaist prohtaamist. Pori: Satakunnan kirjateollisuus.
Eskelinen, U. 1987. Kieljkiärylöetä: savolainen sanakirja. Kuopio: Kustannuskiila.
Kettunen, L. 1981. Suomen murteet (4. supist. painos). Helsinki: Suomalaisen
kirjallisuuden seura.
Kummottos? Turun murteen sanoja ja sanontoja. 1989. Turku: Turkuseura - Äbo-
samfundet ry.
Lyytikäinen, E., J. Rekunen ja J. Yli-Paavola. 1990. Joka päivä on murre uus.
Helsinki: SKS.
Nuolijärvi, P. 1986. Kieliyhteisön vaihto ja muuttajan identitetti. Jyväskylä: SKS.
Suomen murteiden sanakirja 1-3.1985. Helsinki: Kotimaisten kielten
tutkimuskeskus.

51
4 	NOUSE, RIENNÄ SUOMEN KIELI
Kuin tumma humu havahtuvain puiden - niin
oot vielä aamuntuore koko olennolta,
kuin heräjävä honka, kastepisar jolta
viel on, kuin kyynel, jäänyt havuin neulasiin.
Yö hiipii ääntiöides immyt-unelmiin,
mut kerakkees saa voiman itse auringolta.
Kas voiton usko, ylin lahja kohtalolta,
kuin soturit ne pukenut on pantsariin.
(V. A. Koskenniemi: Sonetti suomen kielelle.)
Suomalaiset puhuvat suomen kieltä: kieltä joka on "maailman kaunein ja
ilmaisurikkain". Vai onko? Omaan kieleen ja vieraisiin kieliin liitetään
paljon arvostuksia, jotka voivat olla sekä positiivisia että negatiivisia.
Yleensä kieliyhteisöt pitävät omaa kieltään parhaana. Samoin kuin vain
Me itse olemme oikeita ja oikein käyttäytyviä ihmisiä, myös Meidän
Kielemme on oikea ja kaunis, ja muut ovat väärinpuhujia. Jo kreikkalaiset
nimittivät toisia kansoja sanalla, joka tarkoittaa 'ihmistä, joka ei osaa
puhua kunnolla' - siis barbaareiksi. Suomalaisestakin kansanperinteestä
löytyy paljon käsityksiä siitä, millaisia vaikkapa naapurikielet ovat:
Suomessa kansa on irvaillut erityisesti ruotsin ja venäjän kustannuksella.
Venäjän ja ruotsin kielen synnystä kerrotaan seuraavaa:
Venäjän kieli sai alkunsa siitä, kun muuan mies oli nälissään pistänyt tulisen
potaatin suuhunsa. Kun se oli suuta polttanut, se tulinen potaatti, oli hän
surittanut ja morittanut se suussaan hirviämättä sitä nielaista. Siinä syntyi uusi
kieli, ja se kieli oli venättä.
Ruotsin kieli taas syntyi kun kuivat hevosenkikkarat putoilivat jäiseen maahan:
kom, kom, kom...
(Paasio, M. (toim.) 1976. Synnyt. SKS: Helsinki)
Suomalaiset kuvailevat yleensä itseään kielellisesti aika kömpelöksi
väeksi. Suomalaisten stereotyyppiseen omaankuvaan kuuluvat
vaitonaisuus, kankea kieli ja huono kielitaito. Usein nimitämme itseämme -
leikillisestikö? - Euroopan sivistyneimmäksi luonnonkansaksi. Kuvaa
suomalaisesta puhumattomana ja pussaamattomana jurottajana ovat
ruokkineet myös varhaiset kielitieteilijämme ja puhetaidon opettajamme:
"suomalaisella on kankea kieli ja veltto ääntämys", "suomalainen pyrkii
helppoääntöisyyteen", "suomen kieli on vähä-energistä eikä vaadi
ponnistuksia", "suomalainen puhuu värittömästi ja ilmeettömästi". Kaikki nämä
seikat kuulemma johtuvat kansanluonteesta ja ovat siis arvattavasti

52
yhdistettävissä hitaaseen järjenjuoksuun ja kaavamaiseen ajatteluun.
Kannattaa kuitenkin kuunnella helppoheikkejä Kuopion torilla tai
suomalaistuvien iloista kahvipöytäkeskustelua ennen kuin uskoo näitä
vähätteleviä vakuutteluja!
4.1 	Suomen kielen juuret
Omaa ja vierasta. Suomi kuuluu suomalais-ugrilaisten kielten
itämerensuomalaisten kielten ryhmään. Läheisin sukukieli on eesti. Suomalainen
voi ymmärtää eestiä jotenkuten, mutta eestiläisen näyttää olevan
helpompi ymmärtää suomea - sekä kielellisistä että sosiaalisista syistä. Nykyees-
tiin näyttää myös kulkeutuvan jonkin verran slangisanoja suomen
kielestä, mutta päinvastaista suuntausta ei ole havaittavissa. Parantuneet
mahdollisuudet kulttuurikontakteihin Suomen ja Eestin välillä tullevat
myös vaikuttamaan kielellisesti.
ÄLÄ LUOTA NÄIHIN EESTIN SANOIHIN
julge
ei 'julkea'
vaan
'rohkea'
halada
ei 'halata'
vaan
'vaikeroida'
kalju
ei 'kalju'
vaan
'kallio'
ilmavaev
ei 'ilmavaiva'
vaan
'maailmantuska'
magu
ei 'maku'
vaan
'vatsa'
munakas
ei 'munakas'
vaan
'mukulakivi'
piim
ei 'piimä'
vaan
'maito'
hallitus
ei 'hallitus'
vaan
'home'
sulane
ei 'sulhanen'
vaan
'renki'
pulmad
ei 'pulmat'
vaan
'häät'
(K. Vool. 1991. Soome-eesti eksitussönastik. Tallinn: Kodamu.)
Unkari kuuluu suomen kaukaisimpiin kielisukulaisiin. Unkari ja suomi
ovat toisilleen suunnilleen yhtä läheistä sukua kuin englannin ja farsin
(persian) kielet keskenään, joten sukulaisuus paljastuu lähinnä
kielitieteilijälle. Yhteisiä sanoja on kymmenkunta, mutta yllättävän monet
suomalaiset ja unkarilaiset ovat näistä perillä, ja yhteinen sävel löytyy helposti
illanistujaisissa.

53
SUOMEN JA UNKARIN YHTEISTÄ HISTORIAA
kolme - härom
käsi -kez
mesi - mez
veri - ver
Suomen kielessä on paljon lainasanoja eri kausilta ja eri kulttuureista.
Vanhimmat lainasanat ovat täysin mukautuneet suomen kieleen, niin että
suomen kielen puhujat eivät niitä edes vierasperäisiksi havaitse.
LAINASANOJA ERI KAUSILTA
vasara (indoeurooppalainen)
seinä (balttilainen)
lattia (vanha germaaninen)
ikkuna (slaavilainen)
kampa (ruotsalainen, ruotsalaisperäinen)
kaappi (ruotsalainen, saksalaisperäinen)
koulu (ruotsalainen, latinalaisperäinen)
kasarmi (ruotsalainen, ranskalaisperäinen)
Suomen kielen historiaa. Suomi itsenäisenä valtiona syntyi vuonna 1917,
jolloin myös suomen kielen asema virallisena kielenä lopullisesti vakiintui.
Suomea on toki puhuttu nykyisellä alueellamme jo tuhansien vuosien ajan
(mahdollisesti jo n. 5000 vuoden ajan). Ensimmäiset kirjalliset
muistomerkit ovat Ruotsin vallan ajalta 1500-luvulta. Suomen kirjakielen isänä
pidetään Mikael Agricolaa (1510 - 1557), jonka ABCkiria ilmestyi 1543 ja
Uuden Testamentin suomennos 1548. Suomen kirjakieli syntyi suurelta osin
uskonnon myötä. Ajan uusien ihanteiden mukaan Jumalan sanaa oli
levitettävä kansalle sen omalla kielellä. Agricolakin oli siis oman aikansa
edistyksellinen ja kansainvälinen hahmo: Euroopassa oleskellut uusien
ajatusten esitaistelija!
Suomen kielen arvostus kohosi kuitenkin hitaasti. 1600 - 1700-lukujen
oppineet pyrkivät kohottamaan kielen statusta etsimällä todisteita
teorioille, joiden mukaan suomen kieli oli sukua milloin kreikalle, milloin taas
heprealle ja latinalle. Todistuskappaleina käytettin satunnaisia sanastollisia
yhtäläisyyksiä ja toisinaan jopa hullunkurisia päättelyketjuja. Niinpä
esimerkiksi Daniel Juslenius (1676 -1752) väitti kreikan akris-sanan olevan
samaa perua kuin suomen sirkka: olihan se samanlainen kun se luettiin

54
lopusta alkuun. Tällaista kansankieli tieteellistä yksityisajattelua on
esiintynyt tosin myöhemminkin. Suomelle on etsitty sukukieliä muinaisesta
egyptin kielestä, etruskien kielestä, ja Etelä-Amerikasta saakka: mitä
arvoituksellisempi kansa, sitä hanakammin se on yhdistetty suomalaisiin.
Vuosisadanvaihteen originelli, Sigurd Wettenhovi-Aspa (1870 - 1946),
etymologisoi esimerkiksi seuraavasti: Shakespeare on johdettavissa suomen
kielen sanoista Se Haäksenperä...
Suomen kielen tutkimus alkoi varovaisesti. H. G. Porthan (1739 -
1804) laittoi alulle suomen kielen menneisyyden tutkimuksen, joka tuli
osoittamaan suomen kielen oikeat, itäiset sukujuuret, mutta piti itse
suomalaista kansanrunoutta "puolivillinä ja sivistymättömänä". Käsitys
kumoutui vasta, kun Elias Lönnrot oli koonnut ja järjestänyt suomalaisen
kertomarunouden Kalevalaksi. Monet suomen kielen tutkijat ja jopa
kiihkeät suomalaisuuden aatteen puolestapuhujat käyttivät itse vielä 1800-
luvulla ruotsia tai muita vieraita kieliä kirjoittaessaan ja puhuessaan. Siten
suomen kielen laaja käyttö kirjakielenä, sivistyneistön puhekielenä ja
hallinto- ja opetuskielenä on suhteellisen nuorta. 1800-luvun suomen kieli
olikin vielä pitkään "löytölapsi Euroopassa silkkiin kapaloituna, mutta
erämaahan heitettynä" kuten Topelius totesi Maamme-kirjassa.
1800-luku, joka valtiollisesti merkitsi venäläisen tsaarinvallan kautta
ja jopa sortoa, oli kuitenkin kielellisesti nopean kehityksen aikaa. Kieleen
kehitettiin tietoisesti sanastoa, vieraiden kielten vaikutusta yritettiin
karsia, kiisteltiin siitä, mikä murre valittaisiin kirjakielen perustaksi - siis
valittiin ja kirjattiin ne periaatteet, joiden mukaan kirjakieli ja yleispu-
hekieli sittemmin kehittyivät.
NÄMÄ UUDISSANAT JÄIVÄT SUOMEN KIELEEN
tiede
taide
tasavalta
uskonto
sanomalehti
ihmiskunta
NÄMÄ ERI AIKOJEN EHDOTUKSET EIVÄT OTTANEET TULTA
onnisto (paratiisi) kieppo (roll-on deodorantti)
laulukeino (runous) puhos (ostoskeskus)
tiiustamistoimitus (tutkimuskomitea) eriö (WC)
pajasto (tehdas)
hyrysysy (auto)

55
Suomessa on myös taisteltu kielestä. 1800-luvulla nousevan suomen kielen
vastustajiksi nähtiin venäjä ja ruotsi. Toisaalta vastustettiin ruotsin kielen
ylivaltaa, toisaalta pelättiin venäjän "barbaaristavaa" vaikutusta. Vielä Eino
Leino kuvaili ruotsin ja venäjän kielen tilannetta näin: "Nyt seisovat ne
niinkuin Skylla ja Kharybdis vastakkain. Kuitenkin on juuri niiden välistä
suomalaisen kulttuurin kuljettava." Vielä 1930-luvulle asti kielitaistelu oli
kiivasta. Tällöin vastustettiin pääasiassa ruotsalaisuutta. Toisen
maailmansodan jälkeinen tilanne on ollut rauhallista kielellisen vakiintumisen aikaa.
Toisinaan suomen kielen nousua vakiintuneeksi kirja- ja puhekieleksi
pidetään maailmalla malliesimerkkinä kielivähemmistöille. Esimerkiksi
bretonit ovat pitäneet suomen kielen kehitystä moraalisena tukenaan.
SANASTOA
aitosuomalaisuus, kiihkosuomalaisuus, fennofiilit, fennomaanit
oikeakielisyys, puhdaskielisyys
rahvaankieli, kansankieli
muukalaisuudet, svetisismit, anglismit, sivistyssanat
KESKUSTELUNAIHEEKSI
1. Millainen on sinun kielesi? Millaisin adjektiivein kuvaisit sitä? Mitä
ajattelet naapurikielistä? Onko sinulla esimerkkejä vihamielisistä tai ihailevista
asenteista toisia kieliä kohtaan?
2. Näin Iisalmen diskossa mademoisellen.
Pöytäänsä änkesin vähitellen.
Kiskaisin alleni jakkarapölökyn.
Kumarsin lausuen: "Hölökynkölökyn!
Kanssani tanssia nytkyttäkkää..."
Hän sanoi:
"Ölökytämäläkytäölökytämäkkää! ”
(Juice Leskinen: Iisalmen diskossa.)
Kuulostaako tämä suomen kieli sinusta kauniilta vai rumalta? Onko suomen
kieli yleensä sinusta kaunis vai ruma kieli? Millä perusteella? Sano esimerkki
kauniista/rumasta suomen kielen sanasta! Mikä kieli on sinusta kaunis? Miksi?

56
HARJOITUKSIA
1. Päättele tai arvaa, mistä kielestä on lainattu suomen kieleen
meikki, meikata
pizza
kolhoosi
stressi
charmantti
Gasthaus
geisha
katu
2. Mainitse jokin oman kulttuurisi mielestäsi tärkeä ja keskeinen sana, jolla ei
ole suomalaista vastinetta. Mieti, miksi suomen kielessä ei ole juuri tätä
sanaa. Miten tarvittaessa ottaisit sen käyttöön suomen kielessä? Voisiko
sanaa käyttää sellaisenaan (ns. sitaattilaina), suomalaistaa sen kirjoitus- ja
ääntämisasua vai pitäisikö siitä tehdä käännöslaina?
3. Arvaa tai päättele, mitä seuraavat "ylikansalliset" sanat tarkoittavat? Miten
ne ovat suomalaistuneet?
televisio
disketti
koodi
satelliitti
skootteri
meikki
teippi
radio
demokratia
normaali
professori
instituutti
baari
Kuuluvatko samat sanat oman kielesi sanavarastoon? Missä muodossa? Mitä
muita sinulle tuttuja kansainvälisiä sanoja suomessa on?
4. Etsi seuraavasta tutuntuntuiset sanat. Päättele niiden perusteella, mistä
tekstissä puhutaan!
a) 	"Ranskalainen lingvisti P. katsoo tuotettujen lauseiden muodostuvan
kahdentasoisesta strukturoinnista, syntaktisesta ja informatiivisesta.
Syntaktisia kriteereitä käytetään informatiivisen tason rakenteiden
identifioimiseen. Hän pitää kiinni tiukasti informaatiorakenteen proso-
diaperusteisuudesta.''

57
b) 	"Iggy-laulettua dekadenttia mahtimusaa. Vellovaa riffirikasta, uhkaava-
tunnelmaista raskaankäden rockia, jota vertaisi Leather Nuniin, ellei
soundi olisi kaikesta vertailusta huolimatta IG Foundin ihan oma."
5. "Käännä" oma nimesi suomeksi! Kokeile onnistuuko nimesi "kääntäminen"
suomeksi merkityksen avulla vai äänneasua mukaillen? Muista, että
monella etunimellä on oma etymologinen suomalainen vastineensa (esim.
engl. John, saks. Johann, ruots. Johan -> Juhana, Juhani, Juha, Jussi...).
John Andersonista voi tulla vaikka Jussi Antinpoika, Giacomo Casanovasta Jaakko
Uusitalo, George Bushista Yrjö Pensas ja Elizabeth Taylorista Liisa Räätäli.
Ryhmässä voidaan "kääntää" myös suomalaisia nimiä omalle
äidinkielelle/ryhmän opetuskielelle: Simo Sepästä voi tulla Simon Smith.
Keskustelkaa ryhmässä myös nimenantotavoista ja -perinteistä eri kulttuureissa!
Liittyykö nimenantoon juhlatilaisuus? Annetaanko lapselle nimi sukulaisten,
julkisuuden henkilöiden, tapahtumien mukaan? Miten nimeä käytetään
puhuteltaessa (etunimi, sukunimi, isännimi...)? Millaisia lempi- tai pilkkanimiä
käytetään?
AIHEESTA ENEMMÄN
Laakso, J. (toim.) 1991. Uralilaiset kansat: tietoa suomen sukukielistä ja niiden
puhujista. Juva: WSOY.
Loog, M. 1989. Lenkid, mallid ja mokad. Tallinnan koululaiskieltä, Kieliposti
1/1989.
Wiik, K. 1993. Suomen syntyvaiheita, Kieliposti 1/1993, 4-9.
4.2 	Suomen kieli nyt
Nykyinen suomen kieli on suhteellisen vakiintunutta kirjoitettuna
kielimuotona. Kirjakielen normeja huolletaan ja vakiinnutetaan jatkuvasti:
kielenhuolto (kielilautakunta, kielitoimisto), sanoma- ja aikakauslehdistö
sekä äidinkielen opetus ovat tässä avainasemassa. Eri kulttuurien
kielellinen sallivuus on hyvinkin erilaista. Suomessa on perinteisesti kiinnitetty
paljon huomiota oikeakielisyyteen ja vieraiden kielten vaikutuksen
torjumiseen, samoin kuin esimerkiksi ranskalaisessa kulttuurissa, ja
sanastoa pyritään jatkuvasti tietoisesti suomalaistamaan. Kansainväliset
uudet käsitteet saavat usein melko nopeasti suomalaisen sanastollisen
vastineensa: burn-outista tulee uupumus ja disketit suomennetaan levykkeiksi.
Puhuttu suomi on moninaisempaa. Yleisradio ja televisio ovat tosin
vaikuttaneet yhtenäistävästi puhuttuunkin kieleen, mutta eri alueiden

58
puhetavat ovat säilyneet ns. yleispuhesuomen ohella ja paikallisradioiden
synty säilyttänee alueellisia puhetapoja. Kuopiossa kuulostetaan edelleen
erilaiselta kuin Turussa, vaikka koulutettuja suomalaisia ollaankin. Eroja
löytyy sekä ääntämisessä että sanastossa. Savolaisille ominaisena pidetään
lupsakkaasti kahdentuvia konsonantteja, peräpohjolaiset tunnistaa
"ylimääräisistä” h-äänteistä ja turkulaiset puhuvat muun valtakunnan
mielestä äkkijyrkän lyhyesti. Linja-autoa voidaan eri paikoin nimittää vaikkapa
bussiksi, busaksi, linjuriksi, linkiksi, dösäksi, onnikaksi, sinikaksi...
Kirjoitettu kieli eroaa monella tasolla puhutusta. Kirjoitus ja
ääntäminen eroavat melko säännönmukaisesti toisistaan esimerkiksi seuraavissa
kohdin:
KIRJOITETAAN ÄÄNNETÄÄN
nopea
punainen
mahdollinen
menisi
lauloi
vakiintunut
nopee
punane(n)
maholline(n)
menis
laulo
vakiintunu
Kirjoitetun ja puhutun kielen monikon ensimmäinen persoona on myös
usein erilainen: kirjoitetaan menemme, mutta puhuttaessa sanotaan
mennään. Sanastollisia eroja puhe- ja kirjakielen välillä on suhteellisen paljon.
Kirjakieleen hyväksytään entistä useammin myös ennen
puhekielisyyksiksi luokiteltuja ilmauksia.
KIRJOITETAAN
alko(holiliike)
olut
pestä astiat
pitää
aivan
sianlihakastike
sijata vuode
perunamuhennos
lihapyörykät
SANOTAAN
viinakauppa
kalja
tiskata
tykätä
ihan
läskisoossi
petata
(peruna)muussi
lihapullat

59
Suomiko yksikielinen? Suomessa ei kuitenkaan puhuta ainoastaan
suomea, vaan maassa on myös kielellisiä vähemmistöjä. Laajin ja
lakisääteisesti turvatuin ryhmä on Suomen ruotsia puhuva vähemmistö (n. 300
000 puhujaa). Suomenruotsalaisten asemaa pidetään usein
malliesimerkkinä kielellisen vähemmistön hyvin järjestetystä asemasta. Ruotsia
opiskellaan myös kouluissa toisena kotimaisena kielenä. Ruotsinkielisille
tarjotaan sekä televisio- että radio-ohjelmia. Suomenruotsalaisella
vähemmistöllä on myös oma vakiintunut sanomalehdistö ja kirjallisuus.
Suomenruotsalaiset kirjailijat ovat ehkä maailmalla maineikkaampiakin kuin
suomenkieliset; heistä mainittakoon mm. Tove Jansson, Märta Tikkanen,
Henrik Tikkanen ja Christer Kihlman. Suurin osa suomenruotsalaisista on
sujuvia kaksikielisiä.
Saamelaisten asema on heikompi. Saamelaiset (n. 35 000) asuvat
usean eri valtion alueella ja puhuvat useita eri kielimuotoja (Suomen
alueella esimerkiksi puhutaan pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaa-
mea), joten yhtenäisen kielipolitiikan ja kirjakielen muodostuminen on
ollut vaikeaa. Suhtautuminen saamen kieleen on ollut sekä virallisesti että
epävirallisesti vähättelevää. Vallinnut epätasa-arvo koulutuksessa lienee
poistumassa uuden kielilain myötä.
Edelleen Suomessa on vanhastaan olemassa sekä romanin (mustalais-
kielen) että viittomakielen puhujien vähemmistöt. Romaneja (n. 6000
henkeä) on aktiivisesti yritetty sulauttaa valtaväestön kieleen ja
kulttuuriin, ja kieli on lähes kuollut. Viittomakielen asemaa kielenä ei ole edes
tunnustettu, ja maamme n. 5000 viittomakielen puhujan oikeus
äidinkielensä käyttöön on ollut vähäistä. Uusia kielellisiä vähemmistöjä on
muodostumassa esimerkiksi pakolaisten maahantulon kautta. Heistä
chileläiset ja vietnamilaiset olivat ensimmäisiä suurempia ryhmiä. Uusia
ryhmiä ovat esim. somalit tai iranilaiset.
Vaikka Suomi on perinteisesti tuntunut melko yksikieliseltä ja -
kulttuuriselta maalta, on tätä käsitystä ehkä liioiteltukin. Esimerkiksi 1800-
luvulla elettiin suhteellisen vakiintuneessa kolmikielisessä tilanteessa:
valtiollisesti Venäjän suuriruhtinaskuntana, kansallisesti suomalaisina ja
sivistyksellisesti ruotsinkielisinä. 1800-luvun Suomi oli monilla alueilla
monikielinen. Angel Ganivet, Suomessa 1896 - 1897 Espanjan konsulina
toiminut granadalainen, kirjoittaa silloisesta tilanteesta:
Ruotsi, suomi ja venäjä ovat luonteeltaan virallisia; kaikki on täällä kolmikielistä
ja sekä saksaa että ranskaa puhutaan hyvin yleisesti.
Suomen kieltä puhutaan myös muualla kuin Suomessa. Maailmalta löytyy
esimerkiksi seuraavia suomea puhuvia siirtolaisia tai väestöryhmiä.

60
SUOMEN KIELTÄ MAAILMALLA
Puhujia
USA:ssa n. 204 000
Kanadassa n. 52 000
Australiassa n. 17 000
Ruotsissa n. 315 000
Karjalassa n. 28 000
Inkerissä n. 67 000
KIRJALUSUUTTA KIELELLISTÄ VÄHEMMISTÖISTÄ:
Aikio, M. 1988. Saamelaiset kielenvaihdon kierteessä. Helsinki: SKS.
Allardt, E. ja C. Starck. 1981. Vähemmistö, kieli ja yhteiskunta. Juva: WSOY.
Lönnqvist, B. 1981. Suomenruotsalaiset: kansatieteellinen tutkielma kieliryhmästä.
Jyväskylä: Gummerus.
Nuolijärvi, P. 1991. Monikielinen Suomi. Teoksessa T. Lehtinen ja S. Shore
(toim.) Kieli, valta ja eriarvoisuus. Kieli 6. Helsinki: Helsingin yliopiston
suomen kielen laitos.
Saamelaiset - sovinnolliset sopeutujat. 1987. Rovaniemi: Rovaniemen kaupunki.
Kieli- ja kulttuurivähemmistöjen äidinkielen opettajien koulutustyöryhmän muistio.
1991. Helsinki: Opetushallitus.
Skutnabb-Kangas, T. 1988. Vähemmistö, kieli ja rasismi. Helsinki: Gaudeamus.
KESKUSTELTAVAKSI
1. Montako kieltä omassa maassasi puhutaan? Mikä ero on
virallisella/virallisilla kielillä ja vähemmistöjen kielillä? Ovatko ihmiset yleensä yksi- vai
useampikielisiä? Opetetaanko kouluissa vieraita kieliä? Mitä?
2. Mikä maasi kielimuodoista on "parasta" kieltä? Onko se pääkaupungin
puhetapa? Koulutetun väestön kieli? Jokin murre?
3. Puhutaanko sinun kieltäsi oman maasi ulkopuolella? Missä? Etsi lukuja ja
tilastoja kielesi puhujamääristä!
4. Onko omassa maassasi puhe- ja kirjakielen välillä suuria eroja? Anna
esimerkkejä eroista!
5. Kuinka yleinen luku- ja kirjoitustaito on maassasi? Kuinka suuressa
arvossa luku- ja kirjoitustaitoa pidetään? Kumpi painaa enemmän: puhuttu
vai kirjoitettu sana?

61
TEHTÄVIÄ
1. Suomenkielisessä tuotemaailmassa on erittäin paljon vieraskielisiä nimiä.
Kumpi alla olevista on oikea suomalainen/Suomessa markkinoitava
tuotemerkki?
a) Marimekko - Dollydress (vaatteet)
b) Light Beer - Mainiot maltaat (olut)
c) Kuutar - Lumene (kosmetiikka)
d) Libero - Napero (vauvanvaippa)
e) Tabac - Jukolan Jussi (miesten kosmetiikka)
f) Mikro-Mikko - Charlie the Computer (mikrotietokoneet)
[vastaukset: a) Marimekko b) Light Beer c) Lumene d) Libero e) Tabac
f) 	Mikro-Mikko]
Kumman luulisit myyvän paremmin - suomalaisen vai ulkomaisen nimen? Millä
kielellä sinun kulttuurissasi myydään?
2. Sinusta tulee suomalainen yrittäjä. Keksi hyvä nimi
a)
nuorisovaateliikkeelle
b)
kahvilalle
c)
ruokaravintolalle
d)
kampaamolle
e)
siivousfirmalle
f)
tietotekniikkayritykselle
Perustele nimiehdotustasi ja siinä käyttämääsi kieltä!
4.3 	Kuinka suomea opitaan?
Usein kuulee väitettävän, että suomen kieli on vaikeaa, jopa mahdotonta
oppia. Tätä myyttiä pitävät yllä paitsi oppijat myös suomalaiset itse.
Vaikeutta perustellaan toisaalta sijamuotojen moninaisuudella ja sanojen
pituudella, toisaalta ääntämisen vaikeudella. Usein oppijan voikin aluksi
olla vaikea kuulla ja tuottaa ero sanojen tuli, tuuli ja tulli välillä. Samoin
mutkikkaat diftongit saattavat nostaa hien oppijan otsaan (Köyliönjäroi,
höyhen, Äyräpää, vyöhyke). Toisaalta taas suomen kielen helppoutta
perustellaan sillä, että kirjoituksen ja ääntämisen suhteet ovat niin
yksiselitteiset. Sanan ääntämyksen päätteleminen kirjoitusasun perusteella
onkin helppoa. Pohjimmiltaan suomalaiset ovat ehkä kuitenkin ylpeitä
"vaikeasta" ja omaleimaisesta kielestään. Kansallisia alemmuudentunteita
on voinut lääkitä "kiintymys kieleen, joka ei ole muiden ja johon nähden

62
ei tarvitse tuntea olevansa, niinkuin ekonomisesti, toisten takapihalla".
Näin kirjoittaa Matti Klinge kirjassaan Kaksi Suomea.
MIKSI SUOMEN KIELTÄ ON MAHDOTONTA OPPIA?
suomen kielessä on 14 sijaa
suomen kielen yhdellä nominilla on noin 2 200 erilaista mahdollista
muotoa
suomen kielen verbillä on taas noin 12 000 mahdollista muotoa
diftongit ovat mahdottomia
äänteiden kestoeroja ei opi millään
MUTTA ÄLÄ HUOLESTU SILLÄ
jokainen parivuotias suomalainen on oppinut puhumaan suomea
suomea puhuu päivittäin viitisen miljoonaa ihmistä
yhdestä oppimastasi suomen sanasta saat johdettua lukemattomia
muita
suomen kielen oikeinkirjoitus on ihmeen säännöllistä
Suomen kielen oppimisen vaikeus tai helppous ei riipu kielestä sinänsä.
Siihen, niin kuin minkä tahansa muunkin kielen opiskeluun, vaikuttavat
oma motivaatio ja innostus, äidinkieli ja sen etäisyys tai läheisyys
suomeen nähden sekä opetustilanne ja opettaja.
JOS ET YMMÄRRÄ MITÄ TOISET SANOVAT
* Anteeksi en kuullut.
* En ihan ymmärtänyt.
* Voisitko toistaa (sen) vähän hitaammin?
* Selittäisitkö uudelleen!
* Voitko kirjoittaa sen minulle?
* Voisitko sanoa sen englanniksi?

63
HARJOITUKSIA RYHMILLE
1. Piirrä kuva suomen kielestä. Millaisena koet suomen kielen? Onko se
monimutkainen sääntökone vai kaunis substantiivimaisema? Kuvia
voidaan piirtää taululle tai piirtoheitinkalvolle, jolloin kuvista voidaan
keskustella paremmin yhdessä. (Tehtävän idea on Maisa Martinin, joka on
käyttänyt tätä piirtämistehtävää omilla suomen kielen kursseillaan).
2. Miltä suomen kieli sinusta kuulostaa? Kuvaile viidellä adjektiivilla!
Millaista suomen kielen oppiminen on? Kuvaile viidellä adjektiivilla!
3. Suomen kielen sanat ovat pitkiä. Esimerkiksi
punarintasatakielipariskunta
sähköparranajokone
supikoirankarvareuhka
uskomattomimmillaanhan
merkityksettömimmissäkin
ryhmäperhepäivähoitotoimintakokeilu
Etsi sanomalehdestä pisin löytämäsi sana! Keksi itse pitkä sana! Pisimmälle
palkinto! Keskustelkaa sanojen pituuteen johtavista syistä!
4. "Kielen saa solmuun" suomen kielessä esim. seuraavilla hokemilla eli
kielensolmimisloruilla. Kokeile!
Ruoholahden nuoren lukkarin rukkaset repesivät.
Mustan kissan paksut posket.
Kirkon peräpilari.
Lauri löysi ruplanrahan jyrkän penkereen reunalta.
Appilan pappilan apupapin papupata pankolla kiehuu ja kuohuu.
Yksikseskös kuljet, pitkästyitkös matkaas, tuskastuitkos taakkaas?
Ovatko nämä hokemat vaikeita vai helppoääntöisiä? Millaisia loruja omassa
kielessäsi käytetään? Suomalaisia ja muunmaalaisia loruja voidaan kirjoittaa
taululle ja opetella yhdessä niiden ääntämistä.
5. Kielen sanasto heijastaa sitä kulttuuria, missä eletään, ja kieleen kehittyy
sanoja tarpeen mukaan. Suomen kielessä ja sen murteissa on paljon
erilaisia sanoja esimerkiksi lumelle:
viti, sohjo, räntä, loska, kinos, nietos, hanki, hankiainen, hile, nuoska, suvi, suoja,
puuteri, pyry, rakeet, tuisku...
Mieti yhdessä opettajan kanssa näiden sanojen vivahteita. Millä alueella omassa
kielessäsi on runsaasti sanastoa?

64
6. Pitäkää aivoriihi aiheesta Miksi suomen kielen oppiminen on tärkeää?
Jakaantukaa n. viiden hengen ryhmiin. Ryhmän tehtävänä on markkinoida
suomen kielen kurssia. Ryhmän tehtävänä on ensin tuottaa
mahdollisimman paljon perusteluja sille, miksi on ensiarvoisen tärkeää oppia suomea.
Kaikki ehdotukset kirjataan. Tässä vaiheessa (5 - 15 min) ei esitetä
kritiikkiä. Ryhmät esittävät taululla omat ideansa. Ideoita kehitellään ja
kritisoidaan. Valitaan viisi parhainta (hauskinta, omaperäisintä, luovinta,
erikoisinta...) syytä ja laaditaan niiden avulla mainosteksti suomen kielen
kurssille.
7. Järjestäkää ryhmässä debatti aiheesta Olisiko ulkomaalaiselle opiskelijalle
opetettava suomen puhe- vai kirjakieltä?
TIEDOSTO OPPIMISPROSESSISTASI!
1. 	Oman kielenoppimisen avuksi (ja opettajalle tiedoksi) voidaan käydä
lävitse esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä:
Opitko mielestäsi paremmin näkömuistin vai kuulomuistin perusteella?
Opitko helposti ulkoa asioita?
Opitko vaivattomammin sanastoa vai kielioppisääntöjä?
Pidätkö ryhmätyöskentelystä vai opitko paremmin itseksesi?
Onko sinusta kielenoppiminen yleensä ollut helppoa?
Ovatko virheet sinusta harmittavia?
Onko sinusta kiusallista, jos opettaja korjaa virheitäsi?
Opitko mielestäsi helpommin puhuttua vai kirjoitettua kieltä?
Määrittelisitkö itsesi hitaaksi vai nopeaksi oppijaksi?
Missä asioissa teet eniten virheitä?
Mitä tarkoitusta varten haluat oppia kieltä?
Kuinka nopeasti haluaisit edetä?
Tällaisia kysymyksiä voidaan käyttää sekä opettajan ja oppilaan välisessä
keskustelussa, luokkahuonekeskusteluna tai muotoilla se kirjalliseksi kyselyksi.
Kysymyksiä voidaan muotoilla ja tarkentaa tilanteen tarpeiden mukaan.
SUOMI VIERAANA JA TOISENA KIELENÄ
Aalto, E. (toim.) 1991. Suomea vieraana kielenä. Oppimateriaalien kommentoitu
bibliografia. Korkeakoulujen kielikeskuksen tiedotteita 4. Jyväskylä:
Korkeakoulujen kielikeskus.
Aalto, E. ja M. Suni (toim.) 1993. Kohdekielenä Suomi. Näkökulmia opetukseen.
Korkeakoulujen kielikeskuksen selosteita 1. Jyväskylä: Korkeakoulujen
kielikeskus.

65
Kalliokoski, J. ja K. Siitonen (toim.) 1993. Suomeksi mailmalla. Kirjoituksia
Suomen kielen ja kulttuurin opettamisesta. Castrenianumin toimitteita 44.
Helsinki: Yliopistopaino.
Karlsson, F. 1982. Suomi vieraana kielenä. Porvoo: WSOY.
Martin, M. 1991. Suomi kohdekielenä ja tutkimuskohteena. Finlance 9, 3 - 16.
Mäkisalo, A. 1990. Mitä kieli ihmiselle merkitsee? Tempus 6/1990, 4-5.
KIRJALLISUUTTA SUOMEN KIELESTÄ
Karttunen, K. 1979. Nykyslangin sanakirja. Porvoo: WSOY.
Kettunen, L. 1981. Suomen murteet (4. supist. painos). Helsinki: Suomalaisen
kirjallisuuden seura.
Nykysuomen sanavarat. 1989. Juva: WSOY.
Sulkala, H. ja M. Karjalainen. 1992. Finnish. Lontoo: Routledge.
Karlsson, F. 1982. Suomen peruskielioppi. Helsinki: SKS.
Karlsson, F. 1983. Suomen kielen äänne- ja muotorakenne. Porvoo: WSOY.
Karlsson, F. 1983. Finnish grammar. Porvoo: WSOY.
AIKAKAUSLEHTIÄ KIELEN ALALTA:
Hiidenkivi.
Kielikello. Kielenhuollon tiedotuslehti.
Kielikeskustelua. Korkeakoulujen kielikeskuksen tiedotuslehti.
Kieliviesti. Ruotsinsuomalainen kielenhuollon tiedotuslehti.
Tempus. Suomen kieltenopettajain liiton jäsenlehti.
Virittäjä. Kotikielen seuran aikakauslehti.
Virke. Äidinkielen opettajain liiton jäsenlehti.

67
5 	SUOMALAISET NAISET JA MIEHET
5.1 	Mies ennen ja nyt
Suomalaista miestä on vuosien saatossa evästetty sanoilla: Ole kuin mies!
Iso mies ei itke! Tee työtä kuin mies! Kanna vastuusi kuin mies! Keitä
nuo ihannemiehet ja miehekkyyden perikuvat ovat olleet ja miten he ovat
kannuksensa hankkineet? Miten miehenmalli on aikain kuluessa
muuttunut?
Matti Klingen mukaan suomalainen mieskuva tulee hämäläisiä ja
karjalaisia kuvaavista heimokäsityksistä. Osittain näitä tarjosivat ja/tai
vahvistivat romaanin Tuntematon sotilas sankarit: karjalainen Antti Rokka
tai hämäläinen luutnantti Koskela. Kapinallinen Rokka edustaa
suomalaisille miehisyyttä, omaa ajattelua ja - isänmaallisuutta. Jäyhä, pohdiskeleva,
ja vähän alakuloinenkin Koskela taas tarjoaa toisenlaisen mallin: reilun ja
konstailemattoman johtajan.
Vielä vanhempi fiktiivinen miehen malli löytyy Sakari Topeliuksen
(1818 - 1898) Moamme-kirjan (1875) Matista:

68
Luonteeltaan Matti on niitä, jotka eivät hätäile. Hän on jörömäinen ja
ujosteleva. Mutta kun hän on istunut jonkun aikaa hyvien ystävien seurassa, näyttää
hän vapautuvan ja ikään kuin muuttuvan olemukseltaan. Hänen juro muotonsa
lientyy, hän saattaa tulla iloiseksi, jopa omalla laillaan sukkelaksikin... Koko
maailma tietää senkin, että Matti on itsepäinen kuin synti: hänen
itsepintaisuutensa onkin hänen kestävyytensä nurja puoli. Minkä hän on kerran saanut
päähänsä, sen hän tahtoo viedä päätökseen. Missä hän on seisomassa, siinä hän
seisoo; mutta jos häntä ei haluta, on turha vaiva ruveta houkuttelemaan häntä
siihen. Eräs Matin veljistä, oikein pitkä mies, hukutti itsensä vesiämpäriin; se ei
ollut helppo tehtävä, mutta hän oli päättänyt hukkua ja hukkui myös.
Perinteiselle mieskuvalle tyypillisenä on pidetty juroutta ja sisäänpäin-
kääntyneisyyttä. Martti Lindqvist on sanonut, että vielä nyky-Mateillekin
urheilu, iskelmät, sotakaveruus ja isoisäksi pääseminen ovat harvoja
alueita, joilla he uskaltavat vapaasti näyttää tunteensa.
Urheilun sankarit ovat keskeisiä miehenmalleja niin pikkupojille
kuin aikamiehillekin. Nykypäivän sankareita ovat mm. rallikuskit ja
mäkihyppääjät aina Juha Kankkusesta Toni Niemiseen. He ovat xniehiä
miesten lajeissa. Nähdäänkö urheilusuoritukset miehisinä näyttöinä, jotka
ovat selkeimmin rinnastettavissa sotatantereen saavutuksiin?
Mutta myös uudenlaiset miehen mallit alkavat vaikuttaa. Mieskin
saa näyttää tunteensa ja itkeä. Perhesynnytykset, joissa isä on mukana,
ovat paremminkin sääntö kuin poikkeus. Mies voi poiketa uraputkestaan
koti-isän rooliin. Kotitöitä jaetaan. Siviilipalvelus on vaihtoehto armeijalle.
Miesten koulua käydään siis nykyään myös kodeissa, ei ainoastaan
sotapalveluksessa.

69
Millainen mahtaakaan olla 1990-luvun ihannemies? Älykäs macho,
näppärä koti-ihminen, bodattu lihaskimppu? Tulevatko soturit ja
metsästäjät uudelleen? Yhdistyvätkö tulevaisuuden miehenmallissa talvisodan ja
urheilun sankarin miehisyys ja pehmomiehen elämänymmärrys ja äly?
MIEHEN ROOLEJA
poikamies, vanhapoika, sinkku, aikamiespoika, peräkamaripoika
aviomies, mies, ukkomies, ukko, äijä, isäntä, siippa, avomies
isä, isi, isukki, iskä, fatsi, faija, koti-isä, viikonloppuisä
isoisä, vaari, ukki, äijä, pappa
MIEHEKKÄITÄ VASTAKOHTIA
juppi - juntti
macho - pehmo
tohvelisankari - kotityranni
sivari - kapiainen
SUOMALAINEN MIES PUKEUTUU
Ennen:
karvalakki, koivistolainen, Hankkijan lippis
kalsarit, välihousut, verkkopaita
teryleenipuku, pyhäpuku, rippipuku, vihkipuku
pikkutakki, palttoo, pomppa, perperi
solmio, kravatti
lapikkaat
Nyt:
boxerit
rotsi, farkkutakki, lodentakki, duffeli
farkut, tuulipuku, smokki, frakki
bootsit
HARJOITUKSIA
1. 	Sanotaan, että suomalaisen miehen tuntee maailmalla hoitamattomista
kengistä ja valkoisista tennissukista. Pitääkö tämä teistä paikkansa?
Millaisia ulkoisia tuntomerkkejä mielestänne kuuluu eri kansallisuuksien
miesten pukeutumiseen? Erotatko ulkonäöltä, kuka on britti,
amerikkalainen, venäläinen, ruotsalainen...?
Piirtäkää ja värittäkää mielestänne tyypillinen suomalainen mies!

70
2. 	Millaisen kuvan seuraavat sananlaskut antavat suomalaisesta miehestä?
Huano miäs meinaa, mutta oikea miäs tekee.
Se on veren vika, jos miäs vapisoo.
Tulee mies räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta.
Hullu kehuu hevostaan, mielipuoli akkaansa.
Millaisia miestä kuvaavia sanontoja sinun maassasi on? Miten ne kuvastavat
miehen roolia sinun maassasi? Millaisia yhtäläisyyksiä ja eroavuuksia huomaat?
3. 	Seuraavassa on ilmauksia, joiden osana on mies tai miestä tarkoittava
sana. Kokeile, onko mahdollista vaihtaa paikalle naista tarkoittava
vastaava sana! Muuttuuko sanan merkitys tai sävy? Käännä ilmaisut
äidinkielellesi! Miten ne ilmaistaan sinun äidinkielessäsi?
hyvä jätkä
maanmies
menevä mies
asiamies
virkamies
oikeusasiamies
kadun mies
kansanmies
hyvän miehen lisä
isänmaa
maaherra
pitkän linjan mies
vihainen nuori mies
mies ja ääni -periaate
mies parhaassa iässä
miestä väkevämpää
MIESKIRJALLISUUTTA
Esko, M. 1984. Mies ja isyys: perheen kehitysvaiheet ja isän muuttuva rooli. Porvoo:
WSOY.
Helminen, S. ja M. Hurri (toim.) 1985. Miehen mallit. Hämeenlinna:
Kirjayhtymä.
Hämäläinen, P. 1991. Rakkaani - työn sankari: perheen ja työelämän tasapainoa
etsimässä. Ajatus. Jyväskylä: Gummerus.
Kuronen, M. J. 1979. Suojelkaa Suomen miestä. Juva: WSOY.
Lindqvist, M. 1986. Miehen mittainen mies. Helsinki: Otava.
Numminen, J. 1979. Minä keski-ikäinen mies. Helsinki: WSOY.
Numminen, J. 1982. Ihana mies. Helsinki: WSOY.
Vilska, J. 1986. Mies, löydä elämäsi: tuokiokuvia miehen maailmasta. Juva: WSOY.

71
5.2 	Nainen ennen ja nyt
Suomalaiset naiset kertovat mielellään varhaisesta äänioikeudestaan ja
itsenäisyydestään. Usein muistutetaan mieliin myös äitiys- ja
lastenhuollon tehokkuus: esimerkiksi pitkä äitiysloma ja maailmalla harvinainen
äitiyspakkaus. Brittiläiset naiset kampanjoivatkin omassa maassaan
parannusten puolesta tunnuslauseella I'd rather have a baby in Finland.
Perinteisinä suomalaisina naiskuvina voidaan pitää esimerkiksi
puheliasta, touhukasta ja tunteellista karjalaisemäntää tai länsisuomalaista
Niskavuoren vanhaa emäntää, joka on vahva, sitkeä ja maanläheinen -
elämää ylläpitävä voima. Ylipäätään naiskuvaa sävyttää lannistumat-
tomuus, jonka avulla sekä perhe että koko suku selviää isoista ja pienistä
vastoinkäymisistä.
Nykynainen etsii itseään kuten mieskin. Suomalainen nainen pitää
itseään itsenäisenä, rohkeana, vapaamielisenä ja luonnollisena.
Koulutustaso on korkea. Kielitaitoa on kartutettu koulussa ja erilaisilla kursseilla,
ja esiintymisvarmuuttakin on. Ovatkohan nämä mielikuvat vanhan
vahvan naiskuvan modernimpia versioita? Julkisuuden esikuviksi kelpaa-
vat niin Suomen Pankin nykyinen pääjohtaja Sirkka Hämäläinen,
Marimekon Kirsti Paakkanen, menestyvät naisurheilijamme kuin myös missit ja
mallitkin. Modernilta naisihanteelta vaaditaan sekä älyä että ulkonäköä.

72
Yli puolet suomalaisista naisista käy ansiotyössä valmistuttuaan
ammatillisesta oppilaitoksesta tai yliopistosta. 1990-luvun alussa ollaan
tilanteessa, jossa eduskunnan kansanedustajista noin kolmannes on naisia,
mikä on kaiketi eniten maailmassa. Parissa läänissä on naismaaherra ja
yliopistot ovat saaneet ensimmäisen naisrehtorinsa. Naispappeus on
hyväksytty, joskin naispuolista piispaa saanemme vielä odotella.
Naiset ovat siis ottaneet osansa miehisenä pidetystä kulttuurista.
Silti he kuuluvat myös perinteiseen feminiiniseen maailmaan.
Suomalaisten nuorten naisten tulevaisuudensuunnitelmat osuvat kahden ääripään
väliin: toisaalta haaveena voi olla perinteinen kotiäidin perhe-elämä
aviomiehineen ja lapsineen, toisaalta taas houkuttelee naimattoman ja
lapsettoman korkeasti koulutetun itsenäisen naisen tasainen urakehitys.
Koulutuksen ja ammatin hankkiminen on useimmille itsestään selvyys,
vaikka oltaisiinkin perhekeskeisiä. Avioliitto ei kuitenkaan ole enää
itsestään selvä ratkaisu: moni valitsee tietoisesti avoliiton tai yksin
elämisen.
NAISEN ROOLEJA
tyttö, neiti, sinkku, yksineläjä, vanhapiika
vaimo, rouva, muija, eukko, akka, avovaimo, elämänkumppani, naisystävä
äiti, äiskä, mutsi, mude, perheenäiti, kotiäiti, virkaäiti
täti, tantta, ämmä
isoäiti, mummo, mummi, mummu, muori, ämmi, mamma...

73
SUOMALAINEN NAINEN PUKEUTUU
Ennen:
korsetti, liivit, alushousut, nailonit
huivi, villamyssy, hattu, baskeri
pusero, jumpperi, villapusero, villatakki
vekkihame, puolihame
jakkupuku, leninki, mekko, kolttu
korkokengät, tohvelit, kumiteräsaappaat, huopikkaat
Nyt:
body, tangat
toppi, paitis, huppari, t-paita, collegepaita
city-shortsit, pitkikset, hiihtarit, trikoot
minihame
bleiseri, maihari, toppis
loaferit, jokasäänsaappaat, nilkkurit
NAISKIRJALLISUUTTA
Hakulinen, P. 1987. Naiset valtionhallinnossa. Helsinki: Valtion painatuskeskus.
Immonen, K. (toim.) 1990. Naisen elämä. Mistä on pienet tytöt tehty, mistä tyttöjen
äidit. Keuruu: Otava.
Laitinen, L. (toim.) 1988. Isosuinen nainen: tutkielmia naisesta ja kielestä. Helsinki:
Yliopistopaino.
Koppa, T. Maatilan emäntä ja tasa-arvo. 1984. Helsinki: Tasa-arvoasiain
neuvottelukunta.
Heinämaa, S. (toim.) 1989. Naisen tieto. Helsinki: Art House.
Nevala, M-L. (toim.) Sain roolin, johon en mahdu: suomalaisen naiskirjallisuuden
linjoja. Keuruu: Otava.
Tuohimaa, S. 1988. Nainen, kieli ja kirjallisuus. Helsinki: Gaudeamus.
Nopola, S. (toim.) 1991. Äiti, tuu ikkunaan: äitiys - elämä vai kohtalo. 1991. Juva:
WSOY.
HARJOITUKSIA
1. 	Suomalainen nainen kuvataan usein vaalea- ja pitkätukkaisena,
sinisilmäisenä. Mitkä ovat sinun mielestäsi suomalaisen naisen perustuntomer-
kit? Miten hän poikkeaa oman maasi naisista? Piirrä ja väritä
suomalainen nainen! Etsi lehdistä kuvia erilaisista suomalaisista naisista.
Luonnehdi millaisilta kuvan henkilöt sinusta näyttävät!

74
2. 	Millaisen kuvan seuraavat nykysananparret antavat suomalaisesta
naisesta?
Kauneus ja viisaus eivät viihdy samassa päässä.
Nainen on ihmisen paras ystävä.
Naiset ensin - vaikka heikoille jäille.
Kahvi kuumana, tyttö nuorena.
Suhtaudutaanko sinun maassasi naisiin samalla tavalla vai eri tavalla? Millaisia
yhtäläisyyksiä ja eroavuuksia huomaat? Millaisia naista kuvaavia sanontoja
sinun maassasi on?
5.3 	Nainen ja mies: yhteiselämää
Naisen ja miehen välisen suhteen synnyssä nainenkin voi olla
aloitteentekijä - muulloinkin kuin karkausvuonna, joka on joka neljäs vuosi.
Karkausvuoden helmikuun ylimääräisenä päivänä naisella on kuitenkin
"virallinen" lupa kosia miestä. Kieltäytyvän miehen tulee perinteen
mukaan ostaa naiselle hamekangas.
Naiset eivät liene olleet turhankainoja sukupuolten välisissä
suhteissa perinteisessä suomalaisessa maalaisyhteisössä. Tätä rempseyttä
kuvastaa kansanmusiikkiryhmä Värttinän Miinan laulu:
Sinisiä, punasia ruusunkukkia kasvoi kalliolla.
Samanlainen riijari pittäis nuorella tytöllä olla.
Voi jos saisin sen ruusunkukan maahan tallatuksi.
Voi jos saisin sen nätin pojan viereeni narratuksi.
Anna akka se soria poika ja anna se sovinnolla.
Ku otan minä sen kuiteniän enkä anna poikana olla.
Sukupuolten välisiä suhteita solmitaan koulunpenkillä, opiskelukavereit-
ten kesken, harrastuksissa ja - tanssiravintoloissa. Kontakteja
vastakkaiseen sukupuoleen ei kuitenkaan välttämättä ole helppo saada. Erilaiset
kirjeenvaihtopalstat ovat suosittu tapa etsiä kirjekumppania, josta aikaa
myöten saattaa sukeutua elämänkumppani. Nykyisin yhteydenotto
puhelimitse tai treffipalvelun kautta on myös mahdollista.
SEURUSTELUSANASTOA
lähteä riimille, mennä rimpsalle, tehdä treffit
naistentanssit, naisten haku, miesten haku, sekahaku
parkettien partaveitsi, seinäkukkanen, illan kuningatar
iskeä, päästä saatille
seurustella, panna hynttyyt yhteen, muuttaa saman katon alle

75
Riiaamisen jälkeen solmitaan avo- tai avioliitto ja ryhdytään mahdollisesti
kasvattamaan perhettä. Suomalaiseen perusperheeseen kuuluvat isä, äiti
ja kaksi lasta: poika ja tyttö. Kaupanpäällisiksi saadaan appivanhemmat
ja muuta sukua. Perhe- ja sukulaissuhteet saatetaan kokea toisaalta
voimavarana, toisaalta taakkana. Vävyt ja miniät eivät ole aina anopin
mieleen ja päinvastoin. Kuluneet anoppivitsit kuuluvat suomalaiseenkin
huumoriantologiaan - tyyliin "Näin hauskaa oli viimeksi silloin kun
anoppia naarattiin". Monen sukupolven suurperheet saman katon alla
ovat nyky-Suomessa jokseenkin harvinaisia, mutta sukuloiminen - etenkin
kesäisin - kuuluu myös suomalaiseen nykyelämään.
Suomalainen mies ja nainen taistelevat roolipaineiden
ristiaallokossa. Perhe- ja työelämän yhdistäminen ja oman identiteetin löytäminen ei
ole helppoa. Useimmiten molemmat käyvät työssä, sillä lähes jokainen
suomalainen perhe on myös sidottu asunto- ja opintolainojensa myötä
pankkien velkavangiksi. Roolit ovat osin perinteisiä, osin uusia. Nykymies
nähnee itsensä edelleen perheen elättäjänä, talouden rahantuojana ja
uraihmisenä. Tosin ylitöiden alle nääntyvä mies harvoin jaksanee olla
osallistuva isä ja hellä rakastaja. Näinpä nykymies voi lopulta päätyä
helposti viikonloppuisäksi.
Nainen taas useimmiten kantaa vieläkin päävastuun kodista ja
lapsista - ja samalla huonoa omatuntoa. Yhtä aikaa on luotava uraa
työelämässä ja oltava pullantuoksuinen perheenäiti, jolla on hillopurkit
ojennuksessa. Naisellisuuttaankaan ei haluaisi laiminlyödä. Ikä
pohdituttaa muutenkin kuin ryppyjen kannalta: miten saada sovitetuksi opiskelu,
äitiys, lastenhoito sekä työelämä yhteen ja samaan rajalliseen elämään?
Ehkä ei olekaan ihme, että suomalaisista avioliitoista melkein puolet
(46,7 %) päätyy eroon. Monet jaksavat kuitenkin yrittää uudelleen, eivätkä
uusperheet ole poikkeuksellisia.
Lain mukaan suomalaiset naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia.
Käytännössä yhä useammin työt jaetaan myös kotona: miehet osallistuvat
lapsenhoitoon ja ruuanlaittoon ja nainenkin osaa viedä auton huoltoon.
Isät pitävät isyyslomia ja saattavat olla myös koti-isinä vaimon ollessa
työelämässä. Naisten ja miesten palkkauksessa on kuitenkin edelleen
eroja: perinteisistä miesten töistä maksetaan parempaa palkkaa kuin
naisvaltaisten alojen tehtävistä.
Yhteiskunnallinen keskustelu naisen asemasta ja naiseudesta on
parina viime vuosikymmenenä ollut vilkasta. Viime vuosina on alettu
myös yhä useammin pohtia miehen uutta roolia ja miehenä olemista ja
elämistä.

76
PERHESANASTOA
äitiysloma, isyysloma, vanhempainloma, vauvaloma, hoitovapaa
äitiyspakkaus, lapsilisä, vaippalisä, kotihoidontuki
kotihoito, päivähoito, päiväkoti, tarha, perhepäivähoito, esikoulu
yksinhuoltaja, elatusvelvollinen, yhteishuolto, tapaamisoikeus
ydinperhe, suurperhe, uusperhe
KESKUSTELTAVAKSI
1. Keskustelkaa, miten teidän kulttuureissanne suhtaudutaan työssä
käyvään naiseen? Miten teillä jaetaan kotityöt? Kuka silittää vaatteet? Kuka
laittaa ruoan? Kuka siivoaa ja pesee pyykit? Mitkä työt ovat itsestään
selvästi naisten, mitkä miesten töitä? Mitkä ovat vanhempien roolit
lastenhoidossa?

77
2. Mitä mielestänne tarkoittaa sana perhe? Keitä kuuluu perheeseen? Mikä
on suku? Keitä kuuluu sukuun? Ketkä ovat lähisukulaisia, keitä pidätte
kaukaisina sukulaisina? Miten kaukaisiin sukulaisiin maassanne on
tapana pitää yhteyttä?
3. Katsokaa yhdessä televisio-ohjelma Napakympin nauhoitus. Keskustelkaa
siitä, miten naisen ja miehen roolit tulevat siinä esiin. Ovatko roolit
yleismaailmallisia vai suomalaisia?
HARJOITUKSIA
1. Ovatko seuraavat nimet naisen vai miehen nimiä?
Aino, Raili, Väinö, Veikko
Anssi, Kalevi, Vilho, Maarit
Aune, Taina, Saima, Vieno,
Ritva, Uuno, Kaisa, Simo
Jyrki, Tero, Rauha, Irma
Osmo, Arvi, Helmi, Pasi
Millä perusteella pystyt omassa kulttuurissasi erottamaan nimestä, onko se
naisen vai miehen nimi? Minkä tyyppisiä nimiä voi antaa miehelle (Voitto,
Uljas...), mitkä taas sopivat naiselle (Lempi, Unelma...)? Onko kulttuurissasi
nimiä, joita voidaan antaa sekä naiselle että miehelle (suomessa esimerkiksi
Lahja ja Vieno ovat olleet tällaisia).
2. Keskustelkaa siitä, missä määrin edellä olleet nais- ja mieskuvat vastaavat
käsityksiänne suomalaisista. Miten oman maanne miehiä ja naisia
kuvataan? Kirjoittakaa lista (esim. 10) adjektiivejä, jotka kuvaavat a)
suomalaista miestä b) oman kulttuurisi miestä c) suomalaista naista d) oman
kulttuurisi naista. Verratkaa sitten käsityksiänne pareittain ja edelleen
koko ryhmän kanssa!
3. Kuunnelkaa ja lukekaa Juice Leskisen lauluja (esim. Viidestoista yö ja
Syksyn sävel). Miten oman kulttuurisi miesten sanoittamat rakkauslaulut
poikkeavat Juicen sanoituksista? Poikkeavatko ne? Kirjoittavatko naiset
laulutekstejä?
4. Mitkä asiat mielestänne sopivat naisille, mitkä miehille, mitkä
molemmille:
tupakointi
kaljan juominen
kiroileminen
(tuhmien) vitsien kertominen

78
runojen lausuminen
ristipistotyöt
värjätyt hiukset
korvakorut
ranneketju
nilkkaketju
juoruaminen
meikki
5. Mitkä ammatit alla luetelluista mielestäsi sopivat miehelle, mitkä naiselle,
mitkä molemmille?
presidentti
tarjoilija
lastentarhanopettaja
pappi
opettaja
putkimies
lentäjä
kätilö
tiskijukka
lääkäri
sihteeri
sairaanhoitaja
Mainitse työ, joka ei mielestäsi missään tapauksessa sovi naiselle? Miehelle?
Miksi? Perustele!
6. Tyttö, typykkä, mimmi, elli, muija, ämmä, rouva, täti, neiti... Kaikki
tarkoittavat naisihmistä. Mitä sanoja voisit käyttää kohteliaana puhutteluna, mitä
et? Keskustelkaa sanojen sävyeroista!
7. Keksikää lyhyt elämäntapakuvaus seuraaville henkilöille! Miten he elävät
nyky-Suomessa? Miten he toimivat eri tilanteissa? Mikä heille on
elämässä tärkeää? Miten he asuvat? Miten he pukeutuvat? Mitä he harrastavat?
Mitä lehtiä he lukevat? Mihin yhdistyksiin he kuuluvat? Tehkää työt
esimerkiksi pareittain ja kootkaa sopivaa materiaalia (valokuvia,
piirroksia, esineitä...), jonka avulla voitte esitellä näiden kuvitteellisten
henkilöiden elämää!
a) Aviopari Hilda Virtanen, eläkeläinen, ent. lotta (75 v) ja Antti
Virtanen, eläkeläinen, sotaveteraani (76 v)
b) Pekka Paju, yksinhuoltajaisä (42 v) ja Marko Paju (12 v), edellisen
poika
c) Tiina Hämäläinen, koululainen (15 v)

79
8. 	Piirtäkää tai leikatkaa lehdestä jonkun henkilön kuva. Keksikää henkilölle
nimi, osoite, elämäntarina, lempiruoka, harrastukset, mielipiteet...
Harjoitus voidaan tehdä luokassa siten, että kukin opiskelija kertoo yhden
ominaisuuden tästä henkilöstä. Tulos kirjataan kuvitteelliseksi
elämänkerraksi esimerkiksi taululle. Opettaja voi auttaa valmiiksi muotoilluin
kysymyksin (Mikä on tämän henkilön etunimi? Sukunimi? Pituus?
Lempimusiikki?)
OMANTUNNON KYSYMYKSIÄ NAISILLE
1. Autostasi on puhjennut rengas.
a) Pyydät miespuolista tuttavaasi korjaamaan sen.
b) Korjaat sen itse.
c) Viet sen korjaamolle.
2. Miehellä on runsaasti ostoksia sylissään.
a) Avaat hänelle oven.
b) Kuljet ohi.
c) Moitit häntä tuhlaavaisuudesta.
3. Poikasi itkee.
a) Sanot hänelle: "Isot miehet eivät itke!"
b) Lohdutat häntä.
c) Haukut häntä mamikseksi.
4. Miehesi/poikaystäväsi on erinomainen kokki. Hänen isänsä tulee teille
kylään.
a) Kokkaat itse.
b) Annat miehesi/poikaystäväsi kokata.
c) Viet kaikki ulos syömään.
5. Miehesi on koti-isä.
a) Unohdat mainita asiasta miespuoliselle pomollesi.
b) Kehut kaikille.
c) Yrität hankkia hoitopaikan/hoitajan lapsillesi.
6. Poikasi ilmoittaa haluavansa kosmetologiksi.
a) Teet hänet perinnöttömäksi.
b) Kannustat häntä.
c) Kerrot sukusi velvoittavasta lakimies/lääkäri tms. -perinteestä.

80
OMANTUNNON KYSYMYKSIÄ MIEHILLE
1. Kotonasi on useita asioita rempallaan. Järjestät talkoot asioiden
korjaamiseksi.
a) Laitat naiset kahvinkeittoon.
b) Jokainen saa valita mieleisensä homman.
c) Laitat naiset maalaamaan ja tapetoimaan.
2. Vaimosi/tyttöystäväsi on hyvä korjaamaan autoja.
a) Kehut hänen taitojaan työtovereillesi.
b) Ilmoittaudut Korjaa itse -kurssille.
c) Et mainitse asiasta kenellekään.
3. Vaimosi/tyttöystäväsi saa enemmän palkkaa kuin sinä.
a) Kehut kaikille.
b) Et kerro kenellekään.
c) Pusket ylitöitä kuroaksesi eron kiinni.
4. Maassa on lama. Työtä ei riitä kaikille.
a) Pyydät vaimoasi jäämään kotiin.
b) Jäät itse kotiin.
c) Muutat vaimosi kanssa Portugaliin.
5. Tyttäresi ilmoittaa haluavansa lentäjäksi.
a) Kannustat häntä.
b) Kerrot hänelle ammatin vaaroista.
c) Kieltäydyt takaamasta hänen opintolainojaan
6. Sukassasi on reikä.
a) Pyydät naispuolista lähimmäistäsi parsimaan sen.
b) Parsit sen itse.
c) Heität silkat pois ja ostat uudet.
AIHEESTA ENEMMÄN
Allen, T., P. Keinänen, S. Laaksonen ja S. Dmakunnas. 1990. Palkkaa työstä ja
sukupuolesta. Tutkimus palkkaeroista Suomessa 1985. Helsinki: Tilastokeskus.
Haavio-Mannila, E. 1980. Suomalainen nainen ja mies. Helsinki: WSOY.
Haavio-Mannila, E., R. Jallinoja ja H. Strandell 1984. Perhe, työ ja tunteet.
Ristiriitoja ja ratkaisuja. Juva: WSOY.
Kalliopuska, M. 1988. Perheen elämänkaari. Helsinki: Yliopistopaino.

81
Lahelma, E. 1987. Sukupuolten tasa-arvo koulussa: tutkimuskartoitus Tasa-arvokokei-
lutoimikunnalle. Helsinki: Opetusministeriö.
Lehto, A.-M. 1988. Naisten ja miesten työolot. Helsinki: Tilastokeskus.
Mies - nainen - ihminen: Tieteen näkemyksiä sukupuolten eroista ja tasa-arvosta.
1984. Helsinki: OPM. Valtion painatuskeskus.
Sukupuolten tasa-arvo koulutuksessa ja työelämässä. 1985. Helsinki: Valtion
painatuskeskus.
Tietoja naisista ja miehistä: sukupuolten välinen tasa-arvo Suomessa. 1987. Helsinki:
Tilastokeskus.

83
6 	VÄINÄMÖISESTÄ MATTI NYKÄSEEN
6.1 	Sankarit
Suomalaisten suurin sankari on tavallinen ihminen: "kadunmies",
"kansanmies", "pieni ihminen". Mutta perussuomalaisten mattimeikäläisten
joukossa on myös niitä, jotka ovat päätään pitempiä muita. Mahtimiehiä
ja -naisia löytyy niin faktan kuin fiktionkin aloilta. Mikä teki ja mikä tekee
suomalaisesta mahtajan? Miten Suomessa tullaan tunnetuksi? Keitä
suomalaiset kunnioittavat, rakastavat ja ihailevat? Ketkä ärsyttävät? Keitä
suomalaisia muualla maailmassa tunnetaan?
Merkkimiehiä. Suomen historian merkkimiehet ovat todella lähes
poikkeuksetta miehiä. Kansallisiksi merkkimiehiksi nostettiin erityisesti
1800-luvun suomalaisuusaatteen nousuun vaikuttaneet valtiomiehet ja
kirjoittajat. Suuret merkkimiehet on Suomessa aina palkittu omalla
juhlapäivällä. Niinpä vietämme esimerkiksi Snellmanin päivää (12.5.),
Runebergin päivää (5.2.) ja Aleksis Kiven päivää (10.10.). Ennen vietettiin
myös Agricolan päivää, joka on nyttemmin muutettu Suomalaisen
kirjallisuuden päiväksi. Vaikka näinä päivinä nostetaan siniristiliput salkoihin,
päivien merkitys nykyihmiselle lienee melko pieni. Käytännössä
nykysuomalaista ei puhuttele niinkään esimerkiksi Runebergin runous kuin hänen
Fredrika-vaimonsa taidonnäyte, Runebergin tortut, jotka nykyisinkin
ilmestyvät kauppoihin säännöllisesti helmikuussa.
Suomi voi palkita suurmiehensä myös omalla patsaalla tai nimeämällä
katuja ja rakennuksia hänen mukaansa. Jokaiselle suomalaiselle tutuiksi
tulevat lisäksi setelien kuvitukseen päässeet suurmiehet.
NYKYISET RAHAMIEHET
Paavo Nurmi (10 mk), Väinö Linna (20 mk), Alvar Aalto (50 mk), Jean Sibelius
(100,-), Elias Lönnrot (500,-) ja Anders Chydenius (1000,-).

84
SUOMALAISUUDEN SUURMOOEHIÄ
Mikael Agricola, J. L. Runeberg, J. V. Snellman, Sakari Topelius, Aleksis Kivi,
Elias Lönnrot...
- Mikä on ensimmäinen aitosuomalainen kolajuoma?
- Agri-Cola.
Sodan ja rauhan ääniä. Suomi - pieni pohjoinen rajamaakunta Ruotsin ja
Venäjän välissä - on joutunut usein myös taistelukentäksi. Suomalaisista
sodan miehistä on kaksi ylitse muiden: Jaakko Ilkka ja marsalkka
Mannerheim. Jaakko Ilkka johti Nuijasodan aikana pohjalaisia tunnuslauseella
"parempi orjan elämää on kuolo hirsipuussa". Vaikka lause
todellisuudessa onkin sitaatti myöhemmästä runosta, se on merkinnyt paljon
suomalaisen identiteetille: vieraiden herrojen edessä ei haluttu nöyristellä...
Carl Gustaf Mannerheim (Marski, Marsalkka) oli valkoisten
joukkojen komentaja Suomen vapaussodassa vuosina 1917 - 1919. Tämä suuresti
ihailtu ja kunnioitettu, huonosti suomea taitava entinen Venäjän tsaarin
armeijan upseeri oli myös Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö
talvisodan (1939 - 1940) ja jatkosodan (1941 - 1944) aikana. Hän joutui
ottamaan vastaan myös presidentin tehtävät joksikin aikaa jatkosodan
jälkeen. Sodan aikana Mannerheimin päiväkäskyillä oli paikkansa lähes
joka kodin seinällä. Myös hänen kuvansa oli kunniapaikalla useassa
suomalaisessa kodissa.
Suomen armeija viettää jälleen joulua rintamalla. Sadoistatuhansista kodeista on
isä tai poika tai molemmat ase kädessä turvaamassa kotiemme joulurauhaa. Näin
oli raskaassa, mutta kunniakkaassa talvisodassamme kaksi vuotta sitten ja näin
nytkin, itsenäisyystaistelumme kolmannessa, lopullisessa vaiheessa.
Vapaustaistelumme on päättyvä voittoon, vapautemme, kristillisen uskomme ja länsimaisen
sivistyksemme pelastumiseen. Me taistelemme nyt kansallemme ja tuleville
sukupolville kestävän rauhan...
(Mannerheimin päiväkäskystä 24.12.1941)
Suomi ei säästä sankareitaankaan. Esimerkiksi Mannerheimin kuvan
toiseen puoleen kuuluu ankara kritiikki, jota esiintyi niin kansalaissodan
aikaisissa pilkkalauluissa kuin myöhemmissä 50- ja 60-luvun radikaalien
kannanotoissakin:
Mannerheimi vankka, kävelee kuin ankka, rinta on kuin romukaupan
näyteikkuna...
(Työväenlaulu 1920-luvulta)

85
Niin laski Marsalkan silmäluomi
oli mustana taivas ja kusessa Suomi,
oli murtunut Kannas ja armeijan teräs,
sen sankarit metsissä käpyjä keräs.
Hän selkänsä suoristi, käskynsä jakoi,
ja kirjuri käskyn sen koneella takoi:
"Te kuulkaa, sankarit Summan ja Kollaan,
päiväkäskyni viimeinen: Kusessa ollaan!”
(Seppo Virtanen: Marski. 1950.)
Sotien nimettömät sankarit saivat myöhemmin omat kunnianosoituksensa,
esimerkiksi Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa, Antti Tuurin
Talvisodassa, mutta myös Yrjö Jylhän ja P. Mustapään sotarunoissa.
SOTIEN SANASTOA
siniristilippu
ajopuuteoria, Mainilan laukaukset
talvisota, jatkosota, välirauha
kaatuneet, sankarivainajat, sankarihaudat
jermu, purnata
ryssä, vihollinen, iivana
musta pörssi
kotirintama, kotiloma
pommitukset
juoksuhauta, korsu, puhdetyöt
lotta
motti
Summa, Kollaa, Karjalan kannas
evakko, siirtokarjalaiset
ennen sotia, sotien jälkeen
rauhanaika, jälleenrakentaminen, sotasyyllisyys
Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen... Toisen maailmansodan jälkeinen aika
oli kiivasta henkisen ja fyysisen jälleenrakennuksen aikaa. Arvoja
punnittiin uudelleen, ja suomalaisuuden ihannoinnista alettiin pikkuhiljaa siirtyä
kansainvälisyyden linjoille. Maa tarvitsi jämäkän, mutta uudenlaisen
johtajan. Sellaisen se sai vuonna 1956, jolloin Suomen presidentiksi
valittiin Urho Kekkonen. Suomi oli Kekkosen maa - kaskujen Kekkoslova-
kia - parin vuosikymmenen ajan. Kekkonen hallitsi ja hajotti mutta oli
eittämätön voimahahmo ja maan isä. Kekkonen veti linjat niin sisä- kuin

86
ulkopolitiikkaankin. Hän oli toisaalta suosittu kansanmies ja hauskan
miehen maineessa. Toisaalta Tamminiemen herra aivan ilmeisesti oli
itsevaltainen johtaja, jota pelättiin. Kekkosen viimeisessä
presidenttikaudessa oli myös tragiikkaa: vanha ja sairas presidentti käyttämässä valtaa.
Viime aikoina on Kekkosen kautta ja sen idänsuhteita kritisoitu
voimakkaasti. Oliko kansakunta rähmällään? Ja onko jälleen yksi suomalainen
sankari pudotettu jalustalta?
ITÄSANASTOA
ison karhun naapurissa
suuri itäinen naapurimme, itänaapuri, Neukkula
idänkauppa, votkaturistit
itäauto, Mosse
noottikriisi
itsesensuuri, suomettuminen
rähmällään olijat, perässähiihtäjät, takinkääntäjät
kotiryssä, neukku
- Ketä Suomen presidenteistä ei ole haudattu Suomeen?
- Nykyistä.

87
Suomen sankarit ovat usein olleet miehiä. Näin on siitä huolimatta, että
Suomen naiset ovat varhain alkaneet hankkia itselleen koulutusta, ja ovat
ensimmäisten joukossa saaneet myös äänioikeuden. Politiikan saralla ovat
naisista ansioituneet esimerkiksi Miina Sillanpää, Hella Wuolijoki ja
Hertta Kuusinen.
HARJOITUKSIA
1. Mainitse kunnianosoituksia, joilla sinun maassasi palkitaan merkittävä
mies tai nainen!
KESKUSTELTAVAKSI
1. Kenestä suomalaisesta muistat ensiksi kuulleesi? Miten ja missä kuulit
hänestä?
2. Oletko alkanut opiskella suomen kieltä jonkun tietyn henkilön vuoksi?
Onko hän ihailemasi julkisuuden henkilö (esim. kirjailija) vai kenties
suomalainen ystäväsi tai rakastettusi?
3. Kuka oman kulttuurisi edustaja on tunnettu Suomessa? Kenet haluaisit
esitellä suomalaisille ja mistä syystä? Pidä lyhyt esitelmä tästä henkilöstä
tai kirjoita hänestä lyhyt essee!
6.2 	Hengen ja ruumiin jättiläiset
"Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua..." Urheilun avulla on aina
noustu ja noustaan suomalaiseen suuruuteen. Sankareita palvotaan liki
uskonnollisella kunnioituksella. Paavo Nurmi, the flying Finn, "juoksi
Suomen maailmankartalle". Sittemmin samoihin korkeuksiin on kohonnut
ehkä Velin Lasse Viren, legendaarinen neljän olympiamitalin mies.
Ralliautoilijamme, formula-ajajamme ja jääkiekkoilijamme kuuluvat myös
urheilupiirien julkkiksiin maailmalla. Elämää suurempia tekoja ovat tehneet
myös hiihtäjäntiehemme ja -naisemme, joiden esikuvana ovat olleet
Veikko Hakulinen ja Siiri "Äitee" Rantanen. Unohtaa ei sovi myöskään
miehiä, jotka jakoivat tunteensa suomalaisten kanssa: radio- ja tele-
visioselostajia, joiden kantaisä on Pekka Tiilikainen. Urheiluidolit ovat
tietysti osin sesonkikuuluisuuksia, ja tämän alan maine ja kunnia saattaa
olla nopeasti katoavaa.

88
VHME VUOSIEN URHEILUJULKKIKSIA
Ari Vatanen, Juha Kankkunen...
Keke Rosberg, Mika Häkkinen...
Jari Kurri, Teemu Selänne-
Matti Nykänen, Toni Nieminen...
Marja-Liisa Kirvesniemi, Marjo Matikainen, Marjut Rolig...
JOIDEN UROTÖISTÄ OVAT KERTONEET
Paavo Noponen, Anssi Kukkonen, Raimo Häyrinen, Juha Jokinen...
URHEILUSANASTOA
nousta hurjaan loppuleiriin, kangistua kalkkiviivoille, nousta palkintopallille
reilu peli, urheiluhenki
tiilimurska
urheiluhullu, penkkiurheilija
maaottelu
suomiverkkarit
Hengen jättiläiset. Suomi arvostaa myös hengen suuruutta ja kunnioittaa
taiteilijoitaan ja tiedemiehiään. Arvostettu asema saavutetaan usein tosin
vasta katkerien vastoinkäymisten jälkeen. Esimerkiksi kirjallisuudessa
kullakin ajalla on omat turvalliset vakiintuneiden arvojen
puolestapuhujansa, ja uudet ajattelutavat ja käsitykset tuntuvat alkuun pelottavilta.
Aleksis Kiveä ei ymmärretty koko hänen elinaikanaan, mutta Väinö
Linna, jonka vuonna 1954 ilmestynyt teos Tuntematon sotilas sai alkuun
hyvin ristiriitaisen vastaanoton, nousi eläessään arvostetuksi kirjailijaksi.
Hyvin suosittu Mika Waltari kamppailee taas kirjallisten muotien mukaan
korkeakirjallisuuden ja viihteen rajamaastossa.
KAPINALLISIA
Aleksis Kivi, Eino Leino, Väinö Linna, Pentti Saarikoski, Hannu Salama
PALKITTUJA
F. E. Sillanpää (kirjallisuuden Nobel-palkinto 1939)
Emo Paasilinna, Jörn Donner, Leena Krohn (Finlandia-palkittuja)

89
MUTTA ÄLÄ UNOHDA HEITÄ (eli kirjallisuuden kevyt sarja)
Outsider, Mauri Sariola, Kalle Päätalo, Hilja Valtonen, Anni Polva, Kaari Utrio
Laila Hietamies...
NAISEN PAIKKA KIRJALLISUUDESSA
Minna Canth, Maria Jotuni
Edith Södergran, Saima Harmaja, Eeva-Liisa Manner
Kuvataiteessa pidetään edelleenkin eniten näköistaiteesta ja arvostetaan
viime vuosisadan lopun ja vuosisadan vaihteen suuria suomalaisia.
Arkkitehtuurista ja muotoilusta ylpeillään, vaikka uusi muotokieli
saattaisi joskus hämmentääkin.
VANHOJA JA UUSIA KUVATAITEEN SUOSIKKEJA
Albert Edelfelt, Eero Järnefelt, Pekka Halonen, Akseli Gallen-Kallela, Helene
Schjerfbeck
Reidar Särestöniemi, Alpo Jaakola, Kimmo Kaivanto, Laila Pullinen
ARKKITEHTUURI JA MUOTOILU
Eliel Saarinen, Alvar Aalto, Tapio Wirkkala, Timo Sarpaneva, Armi Ratia,
Vuokko Nurmesniemi
Kuule kuinka soitto raikuu! Jean Sibelius on tietenkin suurin
suomalainen säveltäjä kautta aikojen. Seitsemän sinfoniaa takaa hänelle paikan
suomalaisessa suurmiehistössä, ja Finlandia lienee usealle suomalaiselle
paljon merkitsevämpi kokemus kuin varsinainen kansallislaulumme
Maamme-laulu. Suomalainen ooppera ja vakavan musiikin laulun tähdet
ovat kansallisen ylpeyden aiheena. Mutta kevyen musiikin perinne
kansanlauluista ja kupleteista alkaen on myös vankkaa. Suomirokkikin
alkaa olla jo miehen iässä.

90

KLASSISTA..
91
Aarre Merikanto, Joonas Kokkonen, Aulis Sallinen, Kalevi Aho
Aino Ackte, Anita Välkki, Kim Borg, Martti Talvela, Jorma Hynninen, Karita
Mattila
Jorma Panula, Okko Kamu, Esa-Pekka Salonen
Olli Mustonen
JA KEVYTTÄ
Unto Mononen, Reino Helismaa, Toivo Kärki
Tapio Rautavaara, Olavi Virta, Annikki Tähti, Laila Kinnunen
Metrotytöt, Harmony Sisters
Irwin Goodman, Danny, Katri-Helena, Kirka
Juice Leskinen, Hector, Rauli Badding Somerjoki
M.A. Numminen, Tuomari Nurmio, Ismo Alanko
KULTTUURISANASTOA
pöytälaatikkokirjailija, nälkätaiteilija
sammakkoperspektiivi, tuohikulttuuri, ryysyromantiikka
näköispatsas
KESKUSTELTAVAKSI
1. Ketä sinun kotimaassasi pidetään kansalliskirjailijana? Luetaanko hänen
teoksiaan koulussa? Pidätkö tämän kirjailijan teoksista? Ketkä häntä
arvostavat? Kuka on merkinnyt eniten kielesi kehitykselle? Kuka on
nykyisin kotimaasi arvostetuin kirjailija? Kenen kirjoja myydään eniten?
2. Mikä on mielikirjasi? Miksi? Kuvaile sitä! Kerro sen tarinasta ja
henkilöistä!
MUSIIKKIA KUUNNELTAVAKSI
1. Kuuntele Finlandia. Kerro (kuvaile tai piirrä) millaisia mielikuvia sinulle
herää kuuntelemastasi musiikista!
2. Kuunnelkaa musiikkia (populaari-, kansan- tai klassista) eri maista ja
kulttuureista.
Verratkaa sitä suomalaiseen vastaavaan musiikin lajiin!
3. Kuunnelkaa ryhmässä suomalaista kevyttä musiikkia ja analysoikaa sen
tekstejä (Tapio Rautavaara, Reino Helismaa, Juice Leskinen, Ismo Alanko,
Tuomari Nurmio, Matti ja Teppo...)!

92
6.3 	Julkisuuden tähdenlennot
Miten päästä nykyjulkkikseksi? Käsite on uusi, kuten näkyy jo sanastakin,
joka on parin vuosikymmenen takainen keksintö. Suomessa on suuri
joukko kertakäyttöjulkkiksia, jotka ovat esillä aikakauslehtien palstoilla ja
erilaisissa TV-ohjelmissa lähinnä siksi, että he sattuvat olemaan tämän
vuoden missejä, tämän hallituksen ministereitä, viimeisimmän menestys-
teoksen kirjoittajia, naimisiin menossa, eroamassa ja niin edelleen. Usein
heidän persoonallisuutensa piiloutuu aseman taakse ja sanottava on
heppoista. Julkkikseksi voi myös päästä sillä, että tietoisesti haluaa ja osaa
tulla julkkikseksi. Hannele (Hantta) Schlizewski on osuvin esimerkki
henkilöstä, joka päätti luoda oman julkkisimagonsa. Mieliinpainuvalla
ulkoasullaan ja sanottavallaan hän vei itsensä ihmisten tietoisuuteen.
Kauniit naiset ovat yksi ammattijulkkisten ryhmä. Suomalainen
nainen on maailman kaunein... Näin ainakin mielellämme väitämme.
Ensimmäinen naiskauneuden ammattilainen ja alan suursuosikki oli
jumaloitu Armi Kuusela, joka valittiin Miss Universumiksi 1950-luvun
alussa. Armia piti pinnalla paitsi ulkonäkö myös romanttinen
rakkaustarina ja avioliitto eksoottisen filippiiniläisen kanssa. Muut ovatkin saaneet
tehdä myös töitä asemansa eteen.
Pintajulkisuus voi olla myös kuluttavaa ja tuhoavaa. Suosion
vaihdellessa myös lehdistön hyvänsuopuuden aste vaihtelee, ja niin
pintajulkkikset kuin pysyvämmät tähdetkin saattavat joutua kaltoin
kohdelluksi. Olavi Virta, Ahti Karjalainen, takavuosien missit, Matti
Nykänen: esimerkkejä ihmisistä, joita lehdistö on riepotellut esimerkiksi
alkoholinkäytön tai rakkaussuhteitten vuoksi.
POIKKEAVIA JULKKIKSIA
Monsieur Mosse
- Suomen ensimmäinen julkihomoseksuaali
Pentti Linkola
- ekojulkkis
Pauliina Sykkö
- lapsijulkkis
Jouko Turkka
- vihainen julkkis
Neil Hardwick
- ulkomaalainen suomalainen

93
SANASTOA
julkkis, julkku
iltapäivälehti, sensaatiolehdistö, keltainen lehdistö
lööppi, kohu-uutinen, juorupalsta
olla pinnalla, olla julkisuuden valokiilassa
missi, malli, tähtönen, poliittinen broileri
kokkareet
pamput, rötösherrat, isokenkäiset
joutua ajojahdin kohteeksi, ryvettyä, likasankojoumalismi
KESKUSTELTAVAKSI
1. Pohtikaa käsitteitä juorupalstat ja juorutoimittajat. Onko omassa
kulttuurissasi vastaavaa ilmiötä?
2. Miten omassa maassasi lehdistö suhtautuu julkisuuden henkilöiden
rikkeisiin?
HARJOITUKSIA RYHMÄLLE
1. Leikatkaa aikakauslehdistä tai viimeisimmän naistenlehden juorupalstasta
henkilöiden kuvia. Tehtävänä on arvailla kuvissa esiintyvien ihmisten
ammatti, ikä ja julkisuuden aste. (Esimerkki-ihmisiä: Kikka, Sirkka
Hämäläinen, Sirpa Pietikäinen, Spede Pasanen, Iiro Viinanen...)

94
2. Järjestäkää äänestys suositummasta nykysuomalaisesta! Ohessa lista
nimiä virikkeeksi. Äänestyksessä tulee perustella valinta.
Heidi Hautala, Hantta Schlizewski, Aki Kaurismäki, Eeva Kuuskoski,
Jörn Donner, Pentti Linkola, G. H. von Wright, Jari Kurri, Esa-Pekka
Salonen, Karita Mattila, Riitta Väisänen, Ari Vatanen, Paavo Väyrynen,
Sulo Aittoniemi, Kikka, Kirsti Paakkanen, Ringa Ropo, Mauno Koivisto,
Kalevi Sorsa...
3. Arvaa kuka olen -leikki. Kirjoittakaa yhdessä joukko tuntemienne
suomalaisten nimiä lappusille. Valitkaa yksi leikkijöistä "julkkikseksi", joka saa
vetää yhden lappusen ja katsoa kuka on. Toiset yrittävät saada
kyselemällä selville, kuka julkkis on kyseessä. Julkkis saa vastata kysymyksiin
ainoastaan kyllä/ei.
4. Kirjoittakaa lapuille tunnettujen suomalaisten naisten ja miesten nimiä.
Jokin ryhmän naisista valitsee yhden naislapun ja mies miesten lapun.
Tehtävänä on tuottaa dialogia, jota nämä kaksi henkilöä keskenään
käyvät esim. a) linnan kutsuilla, b) ensitreffeillänsä, c) ruuhkabussissa, d)
taivaan portilla, e) juututtuaan hissiin, f) saunan lauteilla...
Opettaja voi auttaa dialogissa esimerkiksi kirjoittamalla valikoituja
repliikkejä valmiiksi taululle tai lappusille.
Esimerkkialoitteita:
Ollaanko me tavattu jossain?
Käytkö täällä useinkin?
Katsoitko eilen telkkarista Napakympin?
Onpa sinulla upea kampaus.
Täällä on aikamoinen tungos.
Missä kaikki muut ovat?
Olemmekohan me pahasti myöhässä?
Mennään nyt kättelemään presidenttiä!
Anteeksi mutta seisot(te) varpaillani.
Minä olen kyllä aina ihaillut sinua/teitä!
Esimerkkivastauksia:
Näytät kyllä jotenkin tutulta.
Kyllä vain.
Samoin.
Niin sinäkin.
Eipä kai.
Oho, anteeksi!
En ollenkaan huomannut.
En osaa sanoa.
Totta kai.

95
6.4 	Faktaa ja fiktiota
Kaikki suomalaiset sankarit eivät ole lihaa ja verta. Myyttien,
kirjallisuuden ja kuvataiteiden sankarit ovat ehkä kuitenkin ihmisten mielissä yhtä
todellisia, ehkä todempiakin kuin arjen ihmiset. Ennen tyypitellyt ihmis-
ja eläinhahmot saattoivat seikkailla saduissa ja legendoissa, nyt
sarjakuvissa ja televisiosarjoissa.
Kalevala. Suomen kansan vanhojen kertovien runojen kokoaminen
ja niiden julkaiseminen - eli Kalevalan synty - merkitsi aikoinaan
suomalaisuudelle tavattoman paljon. Suomalainen löysi menneisyytensä,
runoutensa ja itsensä. Siten myös monet Kalevalan sankareista piirtyivät
suomalaisen mieleen sekä itse runojen kautta että kuvina, esimerkiksi Akseli
Gallen-Kallelan maalausten välityksellä. Edelleenkin kansanrunouden
sankarit kuuluvat perussuomalaiseen henkilögalleriaan. Väinämöinen ja
muut sankarit tunnetaan nimeltä, vaikka perehtyminen varsinaiseen
kalevalaiseen runomaailmaan tuntuisikin kuivalta ja työläältä.
Valkokangas ja kuvaruutu. Elokuvat ja televisiosarjat piirtävät
suomalaiseen tajuntaan omat kuvansa ja antavat meille sankareita
ihailtavaksi, halveksittavaksi tai samastumista varten. Vaikka ylikansallinen
tarjonta on huomattavaa, on suomalaisuus ollut ja on edelleen vahvasti
kuvassa mukana. Kaikkien aikojen suomalainen menestyselokuva Kulkurin
valssi (1941) teki myös pääosaparistaan Ansa Ikosesta ja Tauno Palosta
suomalaisen elokuvan superjulkkiksia. Nykyhetken tunnetuimpiin
suomalaisiin kuuluva, suorastaan kulttiohjaajaksi noussut Aki Kaurismäki kuvaa
sekä suomalaisuutta että universaaleja tuntemuksia: Matti Pellonpään ja
Kati Outisen suomalaiset kasvot puhuvat niin eurooppalaiselle kuin
suomalaisellekin yleisölle.
Omituisin valkokankaan suomalaisista on kuitenkin suosittu Uuno
Turhapuro (engl. Numbskull Emptybrook), jota ei oikeastaan voi edes
luokitella antisankariksi. Paremminkin hän on sankaruuden käsitteen
tuolla puolen: hän ei vastusta yhteiskuntaa, vaan tuntuu olevan täysin sen
ulkopuolella. Hänen olemuksensa, joka uhmaa kaikkia yhteiskunnan
käsityksiä hyvästä, kauniista ja sopivasta, täyttää ehkä jotain tehtävää
suomalaisuudessa. Mitä - sen voi jokainen itse päätellä katsomalla jonkun
turhapuroelokuvan...
Myös television sarjafilmit tarjoavat sankareidensa välityksellä
samastumismalleja suomalaisille. Tyypillistä on ollut ja on vieläkin
perheviihde. Jo radiossa aloitti 1940-luvulla ihanteellinen Suomisen perhe,
jonka vaiheista tehtiin myös useita elokuvia. Myöhemmin ovat perheen
mallia meille näyttäneet mm. 1960-luvulla Me Tammelat, 1970-luvulla
Naapurilähiö ja 1990-luvun Ruusun aika tai Metsolat.

96
ELÄVIEN KUVIEN SANASTOA
elokuva, filmi, leffa
suomifilmit, rillumarei-elokuvat
tukkilaisromantiikka, heinälatoromantiikka
Joulupukki ja Suomi-neito. Oman maansa suomalaiset mieltävät
neidoksi: vaalealettiseksi, kansallispukuiseksi immeksi, joka kainona vastustelee
milloin idän, milloin lännen lähestymispyrkimyksiä. Jopa maamme muoto
kartalla nähdään neidon vartalona. Suomi-neito on saanut itselleen
patsaan ainakin Tampereen Hämeensillalle.
Kuvitteellisia hahmoja, joissa tunteet ja mielikuvat sulautuvat
yhteen, ovat myös esimerkiksi kaupallisiin tarkoituksiin kehitellyt Paula-
tyttö ja Elovena-tyttö, jotka vuodesta toiseen jaksavat pitää yllä
mielikuviamme hyvästä kahvista ja terveellisestä kaurapuurosta. Vähän
toisentyyppisiä ovat taas tutut patsashahmot, joita jaetaan palkinnoiksi eri
aloilla: elokuvan Jussi-patsas tai television Venlat ja Telvikset.
Ylitse muiden julkkisten lienee kuitenkin kaikkien Suomen (ja
maailman) lasten ystävä joulupukki, joka - tietenkin - asuu Suomessa
Korvatunturilla eikä suinkaan Grönlannissa, Japanista puhumattakaan.
Joulupukki ehtii tavallisesti jokaiseen suomalaiseen lapsiperheeseen
jouluaattoiltana jakamaan lahjoja lapsille.
Jänikset maailmankartalle! Suomalaiseen sankarigalleriaan kuuluu
myös monenlaisia eläimiä. Vanhat suomalaiset kertoivat mielellään
eläinsatuja. Niissä seikkailivat esimerkiksi Karhu Mesikämmen (vahva,

97
oikeudenmukainen, mutta ei liialla älykkyydellä pilattu), Susi Hukkanen
(yksitotinen ja helposti narrattava), Kettu Repolainen (ovela veijari) sekä
Jänis Vemmelsääri (pieni, mutta nokkela). Suomalainen Nalle Puhin vastine
on Uppo-Nalle, joka on seikkaillut jo kirjoissa ja televisiossa.
Lastenkirjallisuuden klassikoihin kuuluvat muumipeikot nauttivat suurta suosiota
myös televisiosarjan välityksellä: Pikku Myy ja Nuuskamuikkunen ovat
jokaisen lapsen hyvänpäiväntuttuja.
KESKUSTELTAVAKSI
1. Vertaile julkisuuden henkilöiden merkitystä "tavalliselle ihmiselle”
Suomessa ja sinun kulttuurissasi. Ovatko he esikuvia, samastumisen
kohteita, paheksunnan kohteita, kylähulluja, neroja? Ovatko
televisiosarjojen henkilöt seuraa yksinäisille?
2. Katsotaan kuvanauhalta suomalaisen televisiosarjan jakso ja keskustellaan
sen hahmoista ja tarinan problematiikasta. Selviävätkö ihmisten väliset
suhteet sanattoman viestinnän tai päättelyjesi perusteella, vaikka et
osaisikaan hyvin kieltä? Sopisiko amerikkalainen saippuaooppera
mielestäsi Suomeen? Millainen on oman maasi suosituin televisiosarja?

98
3. Naurattaako Uuno Turhapuro muualla kuin Suomessa? Jos ei, niin miksi
ei? Kuka on oman maasi hauskin elokuva- tai televisiokoomikko?
4. Merkittävistä tai omituisista ihmisistä saatetaan tehdä lauluja. Myös
kokonaan keksityt hahmot voivat jäädä henkiin liki todellisina.
Suomalaiselle saattavat olla tuttuja esimerkiksi Isontalon Antti ja Rannanjärvi,
Rosvo-Roope, Iitin Tiltu sekä Suhmuran Santra ja Imatran Inkeri. Kenestä
sinun maassasi lauletaan kansanlauluissa tai populaarimusiikissa?
5. Kuka elokuvan sankari on vedonnut sinuun eniten? Miksi? Kumpi
vaikutti sinuun: roolihahmo vai näyttelijä?
HARJOITUKSIA
1. Yhdistä oikein Kalevalan henkilö ja luonnehdinta:
a) Väinämöinen 1) "takoja iänikuinen"
b) Aino 2) "Pohjan akka harvahammas"
c) Louhi 3) "sinne se kana katosi"
d) Joukahainen 4) "jo on lieto"
e) Lemminkäinen 5) "laiha poika lappalainen"
f) Marjatta 6) "vaka vanha"
g) Kullervo 7) "läksi soitellen sotahan"
h) Ilmarinen 8) "matala neiti"
(Vastaukset: a/6, b/3, c/2, d/5, e/4, f/8, g/7, h/l)
2. Valitse oikea asuinpaikka seuraaville monikulttuurisille sankareille!
a) Muumipeikko 1) Höyhensaaret
b) Joulupukki 2) Transsylvania
c) Nukkumatti 3) Muumilaakso
d) Aku Ankka 4) Korvatunturi
e) Batman 5) Ankkalinna
f) kreivi Dracula 6) Gotham City
(Vastaukset a/3, b/4, c/l, d/5, e/6, f/2)
Missä sinun mielestäsi Nukkumatti ja Joulupukki asuvat?
3. 	Suomen henkilöitymä on Suomi-neito. Onko omalla maallasi
kuvitteellista henkilöitymää? Millainen? Piirrä tai kuvaile oman maasi tunnushah-
mo/symboli. Millaisena hahmona itse kuvaisit maatasi, jos saisit valita?

99
4. 	Seuraavassa on joukko suomalaisia miehiä ja naisia. Yhdistä
"lemmenparit" oikein!
Miehet
Naiset
a) Pekka Puupää
b) Gil Hilario
c) Ahti
d) Danny
e) Tauno Palo
f) Ragnar
g) Matti Nykänen
h) Jukolan Jussi
1) Armi
2) Ansa Ikonen
3) Tiina, Pia, Jaana jne...
4) Vellamo
5) Armi Kuusela
6) Venla
7) Justiina
8) Hiltu
a) 	Pekka Puupää on sarjakuvasankari, joka on vaimonsa Justiinan
tohvelin alla b) Armi Kuusela on suomalainen erittäin suosittu missi, joka nai
filippiiniläisen Gil Hilarion c) Ahti on suomalaisen mytologian veden
jumala, jonka puolisoksi mainitaan Vellamo d) Danny on lauluduon
Armi ja Danny miehinen osapuoli e) Tauno Palo on suomalaisen
elokuvan ensirakastaja, jonka suosikkipari on Ansa Ikonen f) Ragnar on F.E.
Sillanpään romaanin henkilö, johon Hiltu onnettomasti rakastui g) Matti
Nykänen on mäkihyppääjä-laulaja, jonka vaimot ja tyttöystävät vaihtuvat
nopeaan tahtiin h) Jukolan Jussi, vanhin seitsemästä veljeksestä sai
lopulta vaimokseen Venlan
Millaisen käsityksen suomalaisesta rakkaudesta ja naisen ja miehen suhteista
muodostaisit tämän perusteella? Vertaile käsitystäsi oman maasi olosuhteisiin!
Onko suomalainen rakkaus aina onnetonta? Onko suomalainen nainen pirttihir-
mu? Onko omassa maassasi kuuluisaa naisen ja miehen lauluduoa? Ketkä ovat
maasi elokuvarakastavaisia? Entä mytologian pariskuntia? Kuuluuko menevällä
miehellä olla monta vaimoa/tyttöystävää vai onko asia päinvastoin? Miten
omassa maassasi naisen ja miehen suhde kuvataan esimerkiksi sarjakuvissa tai
kirjallisuudessa? Anna esimerkkejä maasi onnellisista ja onnettomista
rakkaustarinoista!
5. Kirjoita lyhyt juoniselostus mielestäsi tyypilliseen suomalaiseen
elokuvaan (tai kuvaile mielestäsi tyypillistä suomalaista televisionäytelmää).
6. Löydä seuraaville kirjan sankareille oikea kirjailija!
a) Tiina
b) komisario Susikoski
c) Sinuhe
d) Muumipeikko
e) Havukka-ahon ajattelija
f) Pekka Lipponen
g) Antti Rokka
h) Jukolan Jussi

100
1)
Veikko Huovinen
2)
Anni Polva
3)
Aleksis Kivi
4)
Mika Waltari
5)
Mauri Sariola
6)
Tove Jansson
7)
Outsider
8)
Väinö Linna
a) Tiina on Anni Polvan tyttökirjojen sankaritar b) komisario Susikoski
seikkailee Mauri Sariolan dekkareissa c) Sinuhe on Mika Waltarin
historiallisen romaanin egyptiläinen sankari d) Muumipeikon äiti on Tove
Jansson e) Havukka-ahon ajattelija esiintyy Veikko Huovisen romaaneissa
f) 	Pekka Lipponen oli Outsiderin luoma viihdesarjojen seikkailija g)
Antti Rokka on Väinö Linnan tuntemattomia sotilaita h) Jukolan Jussi on
Aleksis Kiven seitsemän veljeksen vanhin
Millaisia sankarihahmoja oman maasi kirjallisuudessa esiintyy? Onko siellä
esimerkiksi vastinetta Havukka-ahon ajattelijalle, mietiskelevälle korpifilosofille?
Millaisia tyttökirjojen sankareita sinun kulttuurisi pikkutytöt ihailevat? Kuka on
suosituin satuhahmo maasi lastenkirjallisuudessa?
MONIVALINTATEHTÄVÄ
1. Suomen tunnetuin säveltäjä on
a) Jean Sibelius
b) Sakari Topelius
c) Christopher VVegelius
2. Kalevalan voimahahmo on
a) Teräsmies
b) Väinämöinen
c) Beowulf
3. Kuka seuraavista ei ole suomalainen juoksija
a) Paavo Nurmi
b) Kyösti Kallio
c) Lasse Viren
4. Suomen kansalliskirjailija on
a) Aleksis Kivi
b) Aleksanteri Kivi
c) Aleksei Kivi

101
5. Marimekon vei maailmalle
a) Armi Kuusela
b) Armi Ratia
c) Lenita Airisto
6. Tuntemattoman sotilaan kirjoitti
a) Väinö Linna
b) Antti Rokka
c) Edvin Laine
7. Kuka seuraavista suomalaisnaisista tunnetaan hiihtäjänä
a) Karita Mattila
b) Marja-Liisa Kirvesniemi
c) Arja Koriseva
8. Suomen presidenttinä on toiminut
a) Ilkka Koivisto
b) Mauno Kuusisto
c) Mauno Koivisto
[Vastaukset: 1. a) 2. b) 3. b) 4. a) 5. b) 6. a) 7. b) 8. b)]
TIETOKILPAILU
Järjestäkää tietokilpailu, jossa käytätte alla olevia kysymyksiä. Aikaa kysymysten
selvittämiseen on seuraavaan oppituntiin. Käyttäkää tarvittaessa apuna karttoja,
puhelinluetteloita ja muuta materiaalia.
a) Kenen suomalaisen kuva on kympin setelissä?
b) Kenen mukaan on nimetty suomalainen lastensuojelun keskusliitto?
c) Kenen patsas on Kansallisteatterin edessä?
d) Luettele sellaisia kuuluisan suomalaisen yrityksen perustajia, jotka eivät
ole alun perin suomalaisia!
e) Tiedätkö / arvaatko suurmiesten/julkisuuden henkilöiden mukaan
nimettyjä rakennuksia tai instituutioita?
f) Ketkä julkisuuden henkilöt ovat saaneet oman kadun?
Voittaja tai voittajaryhmä saa palkinnoksi nimetä itselleen mieluisalla tavalla
jonkin läheisen rakennuksen, tien, huoneen tms.!

102
a) Paavo Nurmi b) Mannerheimin c) Aleksis Kiven d) Fazer, Paulig,
Finlayson, Sinebrychoff... e) Porthania, Snellmania, Paasikivi-opisto,
Alkio-opisto, Chydenius-instituutti, Aalto-museo, Sara Hildenin museo,
Amos Anderssonin museo, Madetoja-sali, Poleeni... (esimerkkejä löytyy
yleensä jokaiselta paikkakunnalta!), f) Mannerheim, Aleksis Kivi, Minna
Canth, Ida Aalberg, Isa Asp, Väinö Voionmaa... (postinumeroluettelo on
hyvä apu!)
AIHEESTA ENEMMÄN
Kurjensaari, M. 1969. Kansakunnan kaapin päällä. Helsinki: Tammi.
Tervo, J. ja J. Kuikka 1989. Julkkiskirja. Porvoo: WSOY.
Haavio, M. 1967. Suomalainen mytologia. Helsinki: WSOY.
Kuka kukin on (aikalaiskirja): henkilötietoja nykypolven suomalaisista. 1990. Helsinki:
Otava.
Pentikäinen, J. 1989. Kalevalan maailma. Helsinki: Yliopistopaino.
Kansallinen elämäkerrasto. 1929-. Porvoo: WSOY.
Tulusto, Esko 1990. Elämää Suomessa. Espoo: WSOY.
HENK3LÖELÄMÄKERTOJA
Arjatsalo, Arvi 1988. Topelius: Kertomus Zachris Topeliuksen elämästä. Helsinki:
Otava.
Hella Wuolijoki, kulttuurivaikuttaja: vuosisata Hella Wuolijoen syntymästä. 1989.
Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Saarikoski, P. 1988. Eino Leino : legenda jo eläessään. Porvoo: WSOY.
Sillanpää Suomen kirjallisuudessa: Frans Emil Sillanpään juhlakirja. 1989. Helsinki:
Sillanpää-seura.
Tarkiainen, V. 1984. Aleksis Kivi: elämä ja teokset. Porvoo: WSOY.
Väinö Linna: toisen tasavallan kirjailija. 1980. Porvoo: WSOY.
Wilenius, R. 1986. Kolme näkijää ja tekijää: Lönnrot, Runeberg, Snellman ja Suomen
suunta. Jyväskylä: Gummerus.

103
7 	SUOMALAISTA ARKEA JA JUHLAA
7.1 	Juhlan tuntua
Suomalaisten elämää jaksottavat selkeästi toisistaan poikkeavat
vuodenajat: pimeä ja ajoittain kylmä talvi, valoisa ja vihertyvä kevät, raikas
alkukesä ja elokuvin kuulaisiin öihin huipentuva loppukesä, värikäs
alkusyksyn ruska ja loskainen, harmaa loppusyksy. Pitkän talven pimeys
on raskasta. Siksi monet suomalaiset haluavatkin katkaista sen viikon,
parin etelänmatkalla syysloskien tai paukkuvien pakkasten aikaan. Vapun
aikoihin suomalaiset heräävät talviunestaan: pukeudutaan iloisenvärisiin
ja vaaleisiin kesävaatteisiin, kuljeskellaan ulkona, istuskellaan puistoissa,
syödään jäätelöä ja katsellaan muita ihmisiä paljon uskaliaammin ja
avoimemmin kuin talvisaikaan. Hartaasti odotettu kesä on kuitenkin
kovin lyhyt - kuluneen vitsin mukaan "lyhyt ja vähäluminen". Jo
juhannuksesta päivät alkavat lyhetä, ja Jaakkokin heittää kylmän kiven järveen
heinäkuun lopussa (25.7.), jolloin monet suomalaiset vielä viettävät
kesälomaa.
Kansallisia juhlia. Suomalaisista juhlista tärkeimpiä ovat uusivuosi,
pääsiäinen, vappu, juhannus, itsenäisyyspäivä ja joulu. Äitien- ja
isänpäivää sekä laskiaista on myös tapana viettää. Kalenterista löytyy lisäksi
lukuisia kirkollisia juhlapäiviä, esim. helluntai ja pyhäinpäivä, jotka ovat
menettäneet merkitystään ja joita ei varsinaisesti vietetä. 1980-luvulla
kalentereihin on lähinnä kaupallisista syistä lisätty myös amerikkalaista
Valentinet Dayta jäljittelevä ystävänpäivä.

104
* 	uusivuosi (1. tammikuuta) Hyvää uutta vuotta!
Uuttavuotta vastaanotetaan uudenvuoden aattoiltana (31.12.) ja yöllä
ilotulituksin ja paukkupommein. Tulevan vuoden tapahtumia voidaan
ennustaa valamalla tinoja ja joskus myös tekemällä uudenvuodentaikoja.
Kun uusi vuosi alkaa, alkaa tavallaan myös uusi aika, jota varten ihmiset
tekevät usein uudenvuodenlupauksia itselleen ja toisilleen.
Uudenvuodenaaton koristuksena ovat joulukoristeet, jotka otetaan yleensä pois vasta
loppiaisena, tammikuun alkupuolella. Perusmenuun kuuluvat nakit ja
perunasalaatti, joita lähikauppa myy näihin aikoihin tarjouksessa.
Juomana on usein kuohuviini. Helsingin pormestarin Senaatintorilla pitämä
puhe televisioidaan koko maahan, ja sillä on oma symboliarvonsa
uudenvuoden vastaanotossa. Vuoden vaihtuessa puolenyön aikaan voidaan
joillain paikkakunnilla kokoontua kuuntelemaan kunnan- tai
kaupunginjohtajan puhetta. Tämän jälkeen seuraavat tavallisesti ohjelmassa
paikallisen kuoron esitys sekä ilotulitus. Uudenvuodenpäivänä presidentti tai
pääministeri pitää tasavallan menoa linjaavan uudenvuodenpuheen.
Monien ohjelmaan kuuluvat myös Garmisch-Partenkirchenin mäkihyppy-
kilpailut ja/tai Wienin filharmonikkojen uudenvuodenkonsertti - tosin
vain television välityksellä.
SANASTOA
ottaa vastaan uuttavuotta
ilotulitusraketti
valaa tinaa
tehdä taikoja
* 	pääsiäinen (maalis-huhtikuu) Hyvää pääsiäistä!
Pääsiäisen ajankohta vaihtelee vuosittain maaliskuun 22. ja huhtikuun 26.
päivän välillä. Pääsiäinen on uskonnollinen juhla, jota vietetään Jeesuksen
kärsimyksen ja ylösnousemuksen muistoksi, mutta useissa perheissä sen
vietto lienee melko maallista. Kirkossa käynti - vaikkapa vain
kirkkokonsertin merkeissä - voi silti kuulua monen pääsiäiseen. Ortodokseille
pääsiäinen on vuoden uskonnollinen pääjuhla. Suhteellisen uusi pääsiäis-
perinne on lasten pukeutuminen palmusunnuntaina (pääsiäistä edeltävä
sunnuntai) punaposkisiksi noidiksi eli trulleiksi. Lapset kiertelevät
virpomassa naapureita "tuoreeks terveeks". Palkaksi he odottavat saavansa
palkaksi jotakin makeannälkään, esimerkiksi suklaamunia.
Pääsiäisen värit ovat keltainen ja vihreä. Pääsiäiskoristeina
käytetään pajunkissoja, keltaisia narsisseja, värikkäitä suklaamunia, koristetipu-
uudenvuodenlupaus
ilotulitus

105
ja ja -pupuja sekä itse kasvatettua rairuohoa. Kananmunia värjätään ja
koristellaan. Pääsiäisen ruokapöydässä voidaan tarjota esimerkiksi
lammasta, kananmunia, mämmiä kerman kera sekä pashaa, erityisesti
ortodoksiseen pääsiäiseen kuuluvaa jälkiruokaa. Pääsiäiskortteja lähetetään
jonkin verran, mutta joulun veroinen korttisesonki pääsiäinen ei ole.
Lapsille saattaa pääsiäiskukko käydä munimassa vaikkapa suklaamunan.
Virvon, varvon
tuoreeks terveeks,
tulevaks vuueks,
siulle vitsa,
miulle palkka.
SANASTOA
pääsiäisnoita, trulli
mämmi, pasha, pääsiäismuna
rairuoho, pajunkissat
virpominen
palmusunnuntai, kiirastorstai, pitkäperjantai, lankalauantai
* 	vappu (1. toukokuuta) Hauskaa vappua!

106
Vappu on suomalaisen työn ja ylioppilaiden päivä. Toukokuun 1. päivänä
Suomi herää henkiin: ihmiset alkavat viettää enemmän aikaa ulkona ja
pukeutua värikkäämmin ja kevyemmin. Ravintolat avaavat
ulkoilmaterassinsa. Aiemmin vappumarsseilla ja torikokouksissa kuultiin palavia
puheita ajankohtaisista poliittisista aiheista, mutta vapun merkitys
työväen juhlana on ollut vähenemään päin. Vappuna on myös tapana pitää
valkoista ylioppilaslakkia. Opiskeli]akulttuuriin kuuluvat myös erilaiset
ohjelmalliset tapahtumat ja Havis Amandan patsaan lakittaminen
Helsingin kauppatorilla. Monet opiskelija- ja lehtimiesjärjestöt julkaisevat
leikkimielisiä vappulehtiä. Vappu on ainoa kamevaalinomainen juhla
Suomessa. Sen juhlarekvisiittaan kuuluvat serpentiinit, vappuhuiskat,
-torvet ja -pillit sekä ilmapallot. Vappuaattoa juhlitaan ystäväpiirissä
kotona tai ravintolassa. Vapunpäivänä mennään usein ravintolaan vappu-
lounaalle. Ateriaan voi kuulua myös silli, jos vappuaattona juomien
nautiskelu on ollut runsasta. Vapun makeita herkkuja ovat munkit ja
tippaleivät, juomia taas sima, kuohuviini ja - viina.
SANASTOA
vappulounas, silliaamiainen, sima, munkit, tippaleivät
serpentiini, vappuhuiska, vappuviuhka, vappupallo
vappumarssi, vappujuhlat, vappuheila, vappulehti

107
* 	juhannus (kesäkuu)
Raamatun Johannes Kastajan syntymäpäivällä on suomalaisittain monta
nimeä: jussi, Jussinpäivä, mittumaari. Se on keskikesän ja yöttömän yön
juhla sekä myös Suomen lipun päivä, jota nykyisin vietetään kesäkuun 20.
ja 26. päivän välisenä lauantaina. Perinteisimmillään juhannukseen liittyy
kuva kansallispukuun pukeutuneesta vaaleahiuksisesta Suomi-neidosta
nojaamassa valkorunkoiseen koivuun valoisassa kesäillassa. Edelleenkin
koivu on juhannuksen symboli. Monin paikoin talojen ovenpieliin
pystytetään juhannuskoivuja, ja aiemmin koivunoksia tuotiin myös sisälle.
Juhannus koetaan vuoden romanttisimmaksi juhlaksi, ja niinpä erityisesti silloin
juhlitaan häitä ja kihlajaisia. Kaupungit ovat juhannuksen aikaan autioina,
sillä suuri osa suomalaisista haluaa viettää juhannusta sukulaisten,
ystävien tai vain perheen kesken kesämökillä, mielellään veden äärellä.
Juhannusruoaksi valitaan usein ulkona grillattavaa makkaraa tai lihaa.
Ohjelmaan saattavat kuulua myös lavatanssit ja kokon polttaminen
(mikäli voimassa ei ole metsäpalovaroitusta). Etenkin aiemmin on ollut
tapana tehdä taikoja naimaonnen saamiseksi ja tulevan sulhasen
näkemiseksi.
JUHANNUSTAIKA
Poimitaan yhdeksän erilaista kukkaa ja sidotaan ne kimpuksi
omilla hiuksilla. Kimppu laitetaan tyynyn alle nukkumaan
mentäessä. Yöllä unessa nähdään tuleva sulhanen.

108
Useat suomalaiset aloittavat kesälomansa juhannukselta, joten Suomi
"sulkeutuu" heinäkuuksi.
SANASTOA
juhannus, jussi, jussinpäivä, mittumaari
Suomi-neito, naimaonni, juhannushäät, juhannusmorsian
mökkijuhannus, juhannuskoivu, sukulointi, juhannusjuhlat
juhannuskokko, metsäpalovaroitus
* 	itsenäisyyspäivä (6. joulukuuta)
Suomi julistautui itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917. Neuvosto-Venäjä ja
Saksa tunnustivat pian Suomen itsenäisyyden, mistä uuden valtion
vakiintuminen saattoi alkaa. Suomen itsenäisyyspäivää vietetään virallisin
juhlallisuuksin, ilman kamevaalitunnelmaa. Sotaveteraanit ja opiskelijat
järjestävät usein soihtukulkueita ja vakavahenkisiä juhlatilaisuuksia.
Sodassa kaatuneiden haudoille tai muistopatsaalle voidaan viedä kukkia
tai kynttilöitä. Virallinen juhlinta huipentuu tasavallan presidentin
linnassa pidettävään kutsuvierasvastaanottoon, johon maan kerma kokoontuu
parhaimpiinsa pukeutuneena. Monen tavallisen suomalaisen
itsenäisyyspäivän perinteisiin kuuluu näiden liiman tanssiaisten seuraaminen
televisiosta. Itsenäisyyspäivänä on tapana polttaa kahta (usein sini-valkoista)
kynttilää ikkunoilla kello 18:n ja 20:n välisenä aikana.
SANASTOA
siniristilippu
soihtukulkue
linnan juhlat
itsenäisyyspäivänvastaanotto

109
* 	joulu (25. joulukuuta) Hyvää joulua! Hauskaa joulua! Iloista joulua!
Rauhallista joulua!
Suomalaisten tärkein juhlapäivä lienee joulu: Joulu juhlista jaloin.
Kaupallinen joulusesonki alkaa vuosi vuodelta aikaisemmin. Kaupunkikuvaan se
ilmestyy joulukadun avajaisten, jouluvalojen, koristelun sekä
joulumusiikin myötä. Sesongin alkamisesta kertovat myös työpaikkojen, koulujen ja
harrastuspiirien pikkujoulujuhlat ja glögitilaisuudet, joihin saatetaan
kokoontua joskus jopa marraskuun alussa. Pikkujouluissa syödään
jouluruokia, lauletaan joululauluja ja - etenkin jos lapsia on mukana -
ohjelmassa on usein myös tonttuleikkejä ja tiemapojat-kuvaelma. Juhlissa
voi käydä myös pukki. Ohjelma vaihtelee muutenkin juhlijoiden iän
mukaan. Suomenruotsalaiseen perinteeseen kuuluu Lucia-neidon valinta
ja Lucianpäivän kulkue (13.12.).
Lasten joulunodotuksen aloittaa 24-luukkuinen joulukalenteri, josta
saa avata yhden luukun jokaisena joulukuun aamuna jouluaattoon asti.
Juhlan valmistelu teettää perheissä paljon työtä: hankitaan lahjoja,
lähetetään joulukortteja, ostetaan tai haetaan metsästä joulukuusi, laitetaan
ruokaa ja leivotaan sekä siivotaan koti lattiasta kattoon. Lapset kirjoittavat
hyvissä ajoin joulupukille lahjatoiveistaan ja varautuvat olemaan kilttejä,
sillä ikkunoista kurkistelevat tontut tietävät, ketkä ovat tuhmia, eikä pukki
tuo tuhmille lahjoja. Kouluissa pidetään parin viikon joululoma. Yleisesti
ennen aattoa ja aattona toivotellaan melko vieraillekin ihmisille Hyvää
joulua! Siivottu koti koristellaan - monesti aatonaattona - erilaisin
joulukoristein: joululiinat, himmelit, joulutontut, kynttilät ja joulutähdet, hyasintit
tai tulppaanit kuuluvat asiaan. Joulun väri on ennen kaikkea punainen.
Jouluaattona kaupat ovat vielä aamupäivän auki. Tällöin
mattimyöhäiset voivat toimitella vielä viimeisiä hankintojaan. Kello 12
julistetaan Suomen Turusta joulurauha. Useissa kodeissa julistusta seurataan
televisiosta ja se aloittaa perhejuhlan. Aaton ohjelmaan kuuluu myös
yleisesti kuusenkoristelu ja joulusauna. Juhla-ateriaan kuuluu perinteisesti
esimerkiksi kinkkua, peruna-, porkkana- ja lanttulaatikkoa, rosollia sekä
joulukaljaa. Luumukiisseli, piparkakut ja joulutortut ovat makeampia
herkkuja. Jouluna syödään myös riisipuuroa, johon on piilotettu manteli.
Se, joka saa mantelin, menee seuraavana naimisiin. Ruoka on olennainen
osa joulujuhlaa - sananlaskukin sanoo: Tulis joulu, että sais yölläkin syödä.
Aterian jälkeen lapsiperheissä ruvetaan odottelemaan joulupukkia, joka
kysäisee tullessaan: Onkos täällä kilttejä lapsia?

110
Useimmat suomalaiset käyvät harvoin kirkossa, mutta aattokirkko tai
jouluaamun aikainen joulukirkko on monelle tärkeä tapa hiljentyä. Joulu-
päivää vietetään muuten hiljaisesti, eikä silloin ole tapana käydä kylässä.
2. joulupäivänä eli tapaninpäivänä lähdetään sitten tapaninajelulle tai
-kävelylle ja käydään vierailuilla. Tavattaessa tuttaville toivotetaan hyvää
loppuvuotta. Entisaikaan tapaninajelulle lähdettiin hevosten vetämällä
reellä kulkuset kilisten, nykyisin rekiajeluita tehdään enää harvoissa
paikoissa maaseudulla.
Joulujuhlista jaloin, pikkujouluista kontaten.
(Nykysananlasku)
LEIVO PIPARKAKKUJA
1 l/i dl siirappia
2 dl sokeria
250 g rasvaa
3 tl kanelia
3 tl inkivääriä
3 tl pomeranssinkuorta
Kiehauta siirappi, sokeri, rasva ja mausteet kattilassa. Anna
seoksen jäähtyä. Lisää muna ja jauho-soodaseos. Sekoita taikina
tasaiseksi ja anna sen kovettua peitettynä viileässä seuraavaan päivään.
Ota taikinasta helposti käsiteltävä pala kerrallaan leivottavaksi.
Painele pala litteäksi kakuksi jauhotetulle leivinpöydälle. Kaaviloi
taikina ohueksi (2-3 mm) levyksi; käytä mahdollisimman vähän
jauhoja. Irrota levy notkealla lastalla, jos se tarttuu pöytään kiinni.
Ota muotilla erilaisia piparkakkuja siten, että jää mahdollisimman
vähän hukkapaloja. Purista ylimääräinen taikina palloksi, anna
tarvittaessa kovettua jääkaapissa ja kaaviloi uudelleen levyksi.
Paista piparkakut 175 asteen lämmössä 10 - 15 minuuttia.
(Kotiruoka. 1989. Helsinki: Otava)
SANASTOA
pikkujoulut, joululahjavalvojaiset, glögi
hyasintti, joulutähti, joulutulppaani, joululyhde
joulukortit, joulumerkki
joululoma
joulurauhanjulistus
joulupukki, joululahjat
joululaulu
tiemapojat, tonttuleikki
lVi tl neilikkaa
lVi tl maustepippuria
2 munaa
2 tl soodaa
8 dl vehnäjauhoja

111
Muita valtakunnallisia juhlapäiviä
* 	ystävänpäivä (14.2.)
Ystävänpäivänä monilla on tapana lähettää kortteja ystäville ja tutuille.
Ystävänpäivää vietetäänkin pääasiassa kaupallisissa merkeissä korttien ja
lahjaesineiden myynnin ollessa sen tärkein ilmiasu.

112
* 	laskiainen (helmikuu) Liukasta laskiaista!
Alkuaan laskiainen tarkoitti paastoon laskeutumista eli pääsiäisen
odotukseen hiljentymistä. Nykyisin laskiainen on erityisesti lasten juhla, jota
vietetään riehakkaasti pulkkamäessä. Laskiaisena syödään hernekeittoa eli
hernerokkaa sekä kermavaahdolla ja hillolla tai mantelimassalla täytettyjä
laskiaispullia. Juhla on antanut nimensä niin sunnuntaille kuin sitä
seuraavalle tiistaillekin.
SANASTOA
laskiaissunnuntai
laskiaistiistai, pulkkamäki
laskiaispulla, hernerokka
pitkiä pellavia!
* 	aprillipäivä (1.4.)
Aprillipäivänä pilat ovat sallittuja. Toisia saa tällöin narrata turhille
asioille tai uskotella heille olemattomia. Aprillipiloja tehdään kotona ja
työpaikoilla, usein niitä on myös sanomalehdissä. Jos pila onnistuu,
aprillatulle sanotaan: Aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle!
SANASTOA
aprillipäivä
aprillijuttu, aprillipila

113
* 	äitienpäivä (toukokuun toinen sunnuntai)
Äitienpäivänä on tapana viedä kakkukahvit äidille sänkyyn. Tyypillisiä
lahjoja ovat ruusut, hajuvedet, yöpaidat, kirjat sekä kodinkoneet. Jos ei
pääse paikan päälle onnittelemaan, lähetetään kukkia tai vähintään
äitienpäiväkortti. Päivä lieneekin joulun jälkeen Suomen kaupallisin
juhlapäivä.
* 	isänpäivä (marraskuun toinen sunnuntai)
Isänpäivä on äitienpäivää uudempi juhla. Sitä vietetään äitienpäivän
malliin, mutta kun äiti saa romantiikkaa tai taloustavaraa, isille
tyypillisinä lahjoina pidetään partavettä, pyjamaa tai sotakirjaa.
Paikallisia juhlia
Suomi on kesäjuhlien luvattu maa. Eri-ikäisille ja erilaisia asioita
harrastaville on omat kesätapahtumansa. Pienilläkin paikkakunnilla on nimikko-
juhlansa. Tässä mainittakoon vain seuraavat: Savonlinnan oopperajuhlat,
Seinäjoen tangomarkkinat, Porin jazz-festivaalit, Pispalan Sottiisi, Laihian
munamarkkinat, Hangon Regatta, Herättäjäjuhlat, Rauman pitsiviikot,
Helsingin juhlaviikot, suviseurat, Provinssirock, Kalevan Kisat, Tampereen
teatterikesä, Jyväskylän Suurajot, Lahden Kuninkuusravit, Kotkan meri-
päivät, Kuopio tanssii ja soi, Lieksan vaskiviikko, Kuhmon
kamarimusiikkijuhlat ja Sodankylän elokuvajuhlat.
Perhejuhlat
Suomalaisen henkilökohtaiseen elämänkaareen liittyviä juhlia ovat
ristiäiset, rippijuhlat, ylioppilasjuhlat, häät, 50-vuotisjuhlat sekä hautajaiset.
Monista maista poikkeavasti Suomessa monesti vietetään syntymäpäivän
ohella myös nimipäiviä. Ristiäiset ja rippijuhlat ovat leimallisimmin myös
uskonnollisia juhlia. Valo- ja videokuvaaminen on nykyisin tavallista
perhejuhlissa, myös hautajaisissa.

* 	ristiäiset
114
Suomessa lapsi saa nimen yleensä 4-8 viikon ikäisenä. Nimenanto voi
sujua pelkällä rekisteröinnillä. Usein kuitenkin nimi annetaan lapselle
kastetilaisuuden yhteydessä. Uskonnollisestihan kaste merkitsee lapsen
ottamista seurakunnan yhteyteen. Ristiäisissä pappi ripottelee
kastemaljasta vettä sylikumminsa sylissä olevan, valkoiseen kastemekkoon puetun
lapsen pään päälle ja siten kastaa hänet. Ristiäisiä pidetään perhejuhlana,
johon harvoin kutsutaan muita vieraita kuin lähimmät sukulaiset ja
kummit. Kummeja on kaksi tai useampia. Kummit antavat yleensä
lapselle lahjan: esimerkiksi suositun kummilusikan tai valokuvakehyksen.
Lapselle saa antaa enintään kolme etunimeä. Nimimuodit vaihtelevat: 80-
ja 90-luvuilla ovat vanhat nimet tulleet uudelleen suosituiksi, esimerkiksi
Aino, Eveliina, Sofia ja Emilia sekä Juho, Aleksi, Otto ja Kalle.
Vanhemmat voivat laittaa sanomalehteen ilmoituksen joko lapsen syntymän tai
hänen ristiäistensä yhteydessä. Näiden ilmoitusten suosio on viime
vuosina ollut vahvasti nousussa.
SANASTOA
kastemalja, kastemekko
kummi, sylikummi, kummitäti, kummisetä
kummilusikka
etunimi, ristimänimi, kutsumanimi, toinen nimi, lempinimi, pilkkanimi

115
* 	rippijuhlat Onnea ripillepääsyn johdosta!
Luterilaiseen kirkkoon kuuluvat nuoret käyvät rippikoulun tavallisesti 15
vuoden iässä. Rippikoulun tarkoituksena on tutustuttaa nuori uskonnon
perusteisiin. Rippikoulu käydään usein leirikouluna. Kirkkoon
kuulumattomat nuoret voivat osallistua ns. Prometheus-leirille, joilla pohditaan
eettisiä ja elämänkatsomuksellisia ongelmia. Leikillisesti ripillepääsyä
sanotaan myös naimaluvan saamiseksi, sillä kirkkovihkimys edellyttää
rippikoulun käyntiä. Ennen tätä tapahtumaa pidettiinkin selvänä
aikuistumisen merkkipaaluna: moni asia, mm. tansseissa käyminen ja
korvakorujen käyttäminen, oli luvallista vasta ripillepääsyn jälkeen. Rippikoulu
päättyy kirkossa tapahtuvaan konfirmaatiotilaisuuteen, jossa rippilapset
nauttivat ensimmäisen kerran Herran ehtoollista. Ripillepäässeille on
tapana tuoda kukkia, ja usein nuori saa myös jonkin arvokkaamman
lahjan, esim. kultaisen kaulaan ripustettavan ristin.
SANASTOA
rippikoulu, rippikoululeiri
naimalupa
ripillepääsy, konfirmaatio
alba, rippipuku
päästä ripille
rippi-isä, rippilapset
Rippikoulun käynyt ja rokotettu!
* 	ylioppilasjuhlat Onnea uudelle ylioppilaalle!
Lukiota käyvät juhlivat monin tavoin lähestyvää koulunkäynnin loppua.
Toiseksi viimeisenä kouluvuonna, vuotta ennen ylioppilaskirjoituksia,
juhlitaan koulun vanhimmuutta "vanhojen päivänä". Silloin pukeudutaan
arvokkaasti - usein varta vasten teetettyihin vanhantyylisiin asuihin.
Koulussa saatetaan järjestää "vanhojen tanssiaiset", joissa tanssitaan
vanhoja tansseja. Viimeisenä kouluvuonna abiturientit heitetään ulos
koulusta penkinpainajaisissa eli penkkareissa. Eri kouluissa noudatetaan
hiukan erilaisia perinteitä: abiturientit voivat pukeutua esimerkiksi
lapsiksi, kansallispukuihin tai jonkin yhteisesti sovitun teeman mukaan.
Yleisenä tapana on ajaa penkinpainajaisajelu ajankohtaisin piirroksin ja
tekstein vuoratuilla kuorma-autoilla ja suurta meteliä pitäen ympäri
paikkakuntaa. Penkinpainajaisten jälkeen koulusta "potkitut" lopettavat
tavallisen koulunkäynnin, aloittavat tenttikauden ja alkavat valmistautua
kevään ylioppilaskirjoituksiin. Lukukauden päätteeksi

ylioppilaskirjoituk116
set läpäisseet uudet ylioppilaat lakitetaan valkolakein, joita koristaa
kultainen lyyra. Tapoihin kuuluu käydä sankarihaudoilla viemässä kukkia
sodassa kaatuneiden muistoksi. Kotona ylioppilasjuhlia eli lakkiaisia
vietetään yleensä sukulaisten, ystävien ja naapurien kesken; illalla uudet
ylioppilaat juhlivat keskenään esimerkiksi ravintolassa. Ylioppilaat saavat
sekä kukka-, kortti- ja sähkeonnitteluja että lahjoja.
SANASTOA
vanhat, vanhojen päivä
abiturientit, abit
penkinpainajaiset, penkkariajot
(ylioppUas)kirjoitukset
ylioppilas (= yo)
ylioppilastodistus
valkolakki, lyyra
kansakunnan toivot
* 	häät Onnea hääparille!

117
Häitä edeltää yleensä kihlaus. Kihlapari vaihtaa sormuksia keskenään ja
mahdollisesti juhlistaa tilannetta oman mielensä mukaan: illallisella,
pienillä lahjoilla, kukilla tai mutkattomasti kahvikupposella. Aiemmin
kihlausta pidettiin avioliittolupauksena. Viime vuosina on yleistynyt tapa
järjestää "polttarit" (< saks. Polterabend) noin viikkoa ennen varsinaisia
häitä. Polttaripäivä on symbolisesti morsiamen ja sulhasen viimeinen
"vapaa" ja itsellinen päivä, jolloin he juhlivat erikseen omien ystäviensä
kanssa. Heidät puetaan hullunkurisesti, ja heille annetaan erilaisia
tehtäviä: ravintolassa esiintyminen, kadulla hiihtäminen tai pusujen myyminen
ohikulkijoille.
Itse häät vaihtelevat pienimuotoisista perhetilaisuuksista suuriin
kirkkohäihin, muodin ja hääparin omien vakaumusten mukaan.
Vihkimisen voi suorittaa joko pappi tai tuomari, ja sen paikkana voi olla kirkko,
maistraatti tai koti. Eniten häitä järjestetään juhannuksena. Kirkkovihkiäis-
ten morsian pukeutuu tavallisimmin valkoiseen pitkään pukuun ja
sulhanen tummaan pukuun, joskus frakkiin. Morsiamen asuun kuuluu
perinteen mukaan "jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lamattua ja jotain
sinistä". Isompiin häihin voi kuulua myös morsiusneito (tai neitoja) ja
bestman. Kirkossa häävieraat nousevat seisomaan, kun hääpari kävelee
alttarille häämarssin soidessa. Vajaat puoli tuntia kestävän vihkimisen
kuluessa morsian ja sulhanen lupaavat rakastaa toisiaan "niin myötä- kuin
vastoinkäymisissä", sulhanen pujottaa sormuksen morsiamen vasempaan
nimettömään ja pappi julistaa heidät mieheksi ja vaimoksi. Seremoniaan
kuuluu papin puhe hääparille ja usein myös musiikkia. Kun tuore
aviopari kävelee ulos kirkosta, häävieraat voivat heittää riisiä heidän päälleen.
Suuriin häihin kuuluu usein ateria tai kahvit, ohjelmaa ja tanssia.
Perinteisiin tapoihin on kuulunut morsiamen isän puhe. Morsian ja
sulhanen aloittavat hääkakun. He myös tanssivat illan ensimmäisen
tanssin, häävalssin, kahdestaan. Seuraavassa tanssissa muut tulevat
mukaan. Joskus morsian hääillan päätteeksi heittää morsiuskimppunsa
tyttöjoukkoon - kimpun kiinnisaaminen ennustaa omia häitä. Hääparin
ystävät saattavat tehdä vastavihityille leikkimielistä kiusaa esimerkiksi
panemalla herneitä häävuoteeseen tai panemalla herätyskellon soimaan
aikaisin aamulla. Morsiusparille annetaan tavallisimmin käytännöllisiä
kodinperustamiseen liittyviä lahjoja - vaikka yhdessä olisi asuttu jo ennen
häitä - esimerkiksi astioita, liinavaatteita tai kodmelektroniikkaa.
SANASTOA
polttarit
kihlasormus, kihlapari, olla kihloissa
morsian, sulhanen, kaaso, bestman
kirkkohäät, käydä papin pakeilla, siviilivihkimys
morsiuspuku, morsiushuntu, morsiuskimppu
vihkiminen, vihkitoimitus, vihkiraamattu, vihkisormus, vastavihityt
hääyö, nuorikko

118
* 	syntymäpäivät ja nimipäivät
Syntymäpäivien vietto vaihtelee: jotkut järjestävät syntymäpäiväjuhlia
vain lapsille, jotkut juhlivat vain ns. "pyöreitä vuosia". Usein perheessä ja
lähiystäväpiirissä päivänsankaria on kuitenkin tapana muistaa kortilla,
pienellä lahjalla, kukkakimpulla tai leipomalla kakku. Nimipäiviä
juhlitaan vielä vähemmän, mutta aina joku muistaa ystävää nimipäivänä
kortilla tai vain suullisesti onnittelemalla. Nimi- tai syntymäpäivän
kunniaksi työpaikalla tarjotaan usein työkavereille pulla- tai kakkukahvit.
ONNITTELUJA
* ((Oikein)) paljon) onnea!
* Onneksi olkoon!
* Parhaat onnentoivotukset!
* Lämpimät onnentoivotukset!
* Hyvää syntymäpäivää!
ONNITTELULAULU (sävel: Happy Birthday)
Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan,
paljon onnea Pekka, paljon onnea vaan.
SANASTOA
syntymäpäivät, synttärit
synttärikakku, synttärikortit, synttärilahjat, synttärikutsut
nimipäivät, nimpparit
* 	50-vuotisjuhlat Onnea 50-vuotiaalle!
50-vuotispäivänään suomalaiset usein järjestävät melko suuret juhlat.
Sukulaisten ja ystävien lisäksi kahville tulee työtovereita ja lähetystöjä eri
järjestöistä ja harrastuspiireistä, joissa päivänsankari on ollut mukana.
Onnittelupuheet ja -laulut sekä kukat ja lahjat kuuluvat kuvaan.
Paikkakunnan vaikuttajaihmisinä pidetyistä 50-vuotispäivän viettäjistä on
lehdessä haastattelu, jossa selvitellään päivänsankarin taivalta. Ne, jotka
eivät halua juhlia puolivuosisataista elämäntaipalettaan, ilmoittavat
yleensä paikallislehdessä: En juhli merkkipäivääni tai Vietän merkkipäivääni
matkoilla. Juhlijoita saattaa kuitenkin ilmaantua matkan jälkeenkin...
Samaan tapaan voidaan juhlia seuraaviakin pyöreitä vuosikymmeniä.

119
ONNITTELUJA
* Kuinkahan hauska on vanhana olla,
kun nuorena täyttää jo viisi ja nolla?
* Tervetuloa miehen ikään!
* 	hautajaiset
Hautajaiset vietetään usein vain lähiomaisten läsnäollessa. Mikäli
muistojuhlaan toivotaan enemmän vainajan ystäviä ja tuttavia, siitä on tapana
ilmoittaa sanomalehdessä kuolinilmoituksessa. Hautajaisiin pukeudutaan
mustiin tai tummiin vaatteisiin. Siunaustilaisuus pidetään
siunauskappelissa. Papin puheen jälkeen omaiset ja hautajaisvieraat laskevat arkulle
klikkiä tai kukkaseppeleen ja lukevat kukkiin sidotun muistovärssyn.
Tämän jälkeen arkku kuljetetaan haudalle: Maasta sinä olet tullut ja maaksi
sinun pitää jälleen tuleman. Arkulle heitetään multaa, toisinaan kukka ja
kantajat laskevat arkun hautaan. Kukat lasketaan uudelleen peitetylle
haudalle. Myös polttohautaukset ovat melko yleisiä. Muistotilaisuus
voidaan pitää seurakuntasalissa. Tarjolla on usein esimerkiksi kahvia ja
voileipiä. Monesti pidetään lyhyitä muistopuheita. Surunvalittelun
vainajan omaisille voi esittää kukin, sähkeellä tai adressilla.
SURUNVAUTTELU
* Otan osaa (suruusi).
* Olen (kovin) pahoillani.
* Osanottoni.
SANASTOA
vainaja, kuolinilmoitus, muistokirjoitus
leski, orpo
hautaustoimisto, arkku, seppele
hautajaiset, siunaustilaisuus, kantajat, muistotilaisuus
omaiset, surijat, saattoväki
polttohautaus, krematorio, tuhkauurna
hautausmaa, siunauskappeli, hauta
hautapaikka, hautakivi
perunkirjoitus

120
V Kuolleita
Rakkaamme
Matti Kalervo
VIRTANEN
s. 19.3.1924 Järvenpää
k. 25.1.1993 Kerava
Kiittäen ja kaivaten
Maija
Tiina, Pekka, Anna ja Aleksi
Timo, Minna ja Emilia
sisarukset perheineen
sukulaiset ja ystävät
Ei mikään voi kuolla
ei kukat, ei tuuli
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.
Heittäkää arkulle hiljaa multaa,
siellä on vaari, siellä on kultaa
Anna, Aleksi ja Emilia
Ystävällisenä kutsuna ilmoitamme, että siunaus toimitetaan Keravan
kirkossa 5.2.1993 klo 10, minkä jälkeen muistotilaisuus seurakuntasalissa.
V Syntynyt
V Vihittyjä
20.5.1993 syntynyt pikkuprinsessamme
sai 19.7.1993 kasteessa nimen
v EMILIA KAROLIINA v
Kastoi pastori Matti Mertanen.
Kummeina Tiina Tenhunen ja
Jussi Hämäläinen.
Kiitokset kaikille meitä muistaneille.
Onnelliset vanhemmat
Tarja (o.s. Tiilikainen) ja Heikki Virta
"Kauan katsoin
sinua syvälle silmiin..."
Terhi Koponen
o.s. Mattila
)a
Ismo Koponen
10.10.1993 Vuosaaren kirkossa.
Vihki pastori Teppo Tirkkonen.

KESKUSTELTAVAKSI
121
1. Miten sinun maassasi koetaan vuodenaikojen vaihtelu? Miten eri
vuodenajat eroavat toisistaan? Miten niinä pukeudutaan? Mikä on sinusta
paras vuodenaika ja miksi?
2. Keskustelkaa juhlista!
Mitä juhlia sinun kulttuurissasi vietetään ja mitä ei? Millainen tunnelma
eri juhlissa on? Millaista ohjelmaa järjestetään?
Miten eri juhliin pukeudutaan?
Millainen funktio eri juhlilla on? Antaako jokin juhlarituaali juhlittavalle
uusia oikeuksia tai parantaako se hänen asemaansa yhteisössä?
Mitkä juhlat ovat uskonnollisia?
Mitkä värit liittyvät mihinkin juhlaan?
Mitä juhlia vietetään perheen, mitä ystävien kesken?
Mistä juhlasta pidät eniten? Miksi?
Mikä suomalaisissa juhlissa on sinulle outoa, mikä tuttua? Mistä pidät,
mistä et?
Miten (perhe)juhlien valokuvaukseen tai videointiin suhtaudutaan
kotimaassasi?
HARJOITUKSIA
1. Millaisia juhlaruokia maassasi on?
Miten juhla- ja arkiruuat poikkeavat toisistaan? Esitelkää valmistusohjeita
ja myös tehkää juhlaruokia. Kertokaa toisillenne oman kulttuurinne
perinteistä.
2. Järjestäkää juhlia eri maiden tapojen mukaan.
3. Millaisia seuraleikkejä sinun maassasi on? Opeta niitä ryhmällesi.
4. Vedä yli joukkoon kuulumaton sana!
a) joulu - pääsiäinen - sunnuntai - helluntai - juhannus
b) pasha - kananmunat - piparkakut - mämmi - noita - narsissi
c) tonttu - kuusi - serpentiini - kynttilä - himmeli
d) nakit - vihkiraamattu - perunasalaatti - ilotulitus - kuohuviini
e) hernekeitto - mämmi - laskiaispulla - pulkkamäki - mantelimassa
f) nunna - munkki - sima - tippaleipä
5. Kirjoita paperille viisi asiaa, jotka sinulle tulee ensimmäiseksi mieleen
seuraavista sanoista. Verratkaa mielikuvianne.
joulu
hautajaiset
häät
pääsiäinen
uusivuosi

122
KIRJALLISUUTTA JUHLISTA
Ali-Rekola, R. 1979. Joulu juhlista jaloin. Helsinki: Lasten keskus.
Jaakkola, K. 1977. Muuttuva joulu: kansatieteellinen tutkimus. Helsinki: Suomen
muinaismuistoyhdistys.
Kankaanpää, H. 1987. Joulua odotellessa. Rauma: Kirjayhtymä.
Koskinen, R. ja K. Vuolio. 1989. Suomalaiset juhlat. Helsinki: WSOY.
Lempiäinen, P. 1990. Häät: valmistamme vihkijuhlan. Helsinki: Kirjaneliö.
Myllylä, R. 1991. Tähti se kulukeepi. Tiemapoikien tarina. Porvoo: WSOY.
Paasi, O. 1981. Iloinen askarteluvuosi. Lahjoja, koristeita ja herkkuja vuoden
iloisiin juhliin: joulu, pääsiäinen, vappu, lastenjuhlat, äitien ja isien päivä.
Helsinki: Otava.
Parviainen, J. Kodin kirkolliset juhlat: kastejuhla, rippijuhla, häät ja hautajaiset.
Juva: WSOY.
Pääsiäinen (kuv. Riikka Juvonen). 1981. Porvoo: WSOY.
Suuri joulukirja. Ruokia, perinteitä, askartelua, lukemista, lauluja. 1987. Helsinki:
Kauppiaitten kustannus.
Vuolio, K. 1981. Suomalainen joulu. Porvoo: WSOY.
7.2 Arki - harmaatako?
Työyhteiskunnassa kun eletään, suomalaista arkea hallitsee eniten työ:
työn kautta ihmiset pätevät, saavat statuksensa ja kannuksensa.
Talvisaikaan ihmiset menevät töihinsä jo aamuhämärissä ja palaavat sieltä
iltahämärissä. Valoisa osa päivää vietetään työpaikalla. Ulan ja viikonloppujen
vapaa-ajan täyttävät usein perhe ja harrastukset.
Työ - kunnia-asia vai välttämätön paha? Suomalaiset ovat työtä
arvostavaa kansaa. Työhön suhtaudutaan toisaalta kuin kunnia-asiaan ja
toisaalta kuin välttämättömään pahaan. Osaamisesta ja ammattitaidosta
ollaan ylpeitä: se mikä tehdään, tehdään kunnolla. Suhtautumisessa on
kuitenkin eroa ikäpolvien välillä. Vanhempi sukupolvi piti kunnia-asiana
olla saman työnantajan palveluksessa koko ikänsä. 25 vuoden
palveluksesta jotkin yritykset lahjoittavatkin työntekijöilleen mitalin tai
esimerkiksi kultakellon. Erityisenä ansiona pidetään, jos työstä ei ole yhtään
sairas- tai muuta poissaoloa.
Nuoremmat eivät pyri välttämättä vain yhteen ammattiin eivätkä
voi kuvitella viihtyvänsä samassa työpaikassa tai tekevänsä samaa työtä
koko elämäänsä. Alaa voidaan välillä vaihtaa ja hankkia uuteen työhön
kokonaan uusi koulutuskin. Nuoret saattavat suhtautua myös -
mahdollisuuksien ja työpaikan mukaan - työaikaan joustavasti ("pääasia, että työt
tulevat tehdyksi" -periaatteella). Aamulla saatetaan tulla työhön liukuvasti
vähän myöhässäkin, toisaalta ylityötuntejakaan ei sitten ihan
tunnontarkasti lasketa. Vanhemmalle väelle myöhästyminen on taas yleensä hyvin
negatiivista: se on laiskuuden ja huolimattomuuden merkki.

123
Suomalaisen sananlaskun mukaan työ ei lopu tekevältä. Aikoina,
jolloin työttömyyttä on ollut vain vähän, työttömiä on saatettu helposti
pitää laiskoina "yhteiskunnan elätettävinä". Lama-aikoina velkaiset,
työttömät ja kahden asunnon loukkuun jääneet ihmiset on kuitenkin
nähty epäonnistuneen talouspolitiikan uhreina. Vaikka työttömiä
ymmärrettäisiinkin, ilman työtä jääneen osa ei ole Suomessa helppo. Häntä eivät
rasita pelkästään taloudelliset ongelmat vaan ennen kaildcea
tarpeettomuuden ja hyödyttömyyden tunne: hän kokee helposti itsensä
yhteiskunnalle arvottomaksi.
Yleisesti voitaneen sanoa, että Suomessa arvostetaan kaikenlaista
ammattitaitoa aina kädentaidoista kirjaviisauteen. Korkeasti koulutetut
ihmiset on kuitenkin kautta aikojen luettu paikkakunnan "kermaan".
Kirkonkylissä kermaa olivat esimerkiksi pappi, lääkäri, opettaja ja
nimismies. Vuonna 1991 Suomen Kuvalehden teettämän tutkimuksen
perusteella koulutus edelleen näkyy ammatin arvostuksessa. Tämän tutkimuksen
mukaan Suomen arvostetuin ammatti oli kirurgi. Kaikenlaiset lääkärit
aina eläinlääkäristä gynekologiin kuuluvat 20 arvostetuimpaan
ammattialaan. Alkupäässä ovat myös presidentti, professori, tuomari ja
lentokapteeni. Vähiten arvostettuja ammatteja kyselyn mukaan ovat mm. ovelta
ovelle -myyjä ja varastomies.
* Aamun torkku, illan virkku, se tapa talon hävittää.
* Ahkeruus on ilomme, laiskuus intohimomme.
* Ei makaavan kissan suuhun hiiri tule
* Työmies on palkkansa ansainnut.
* Laiska töitänsä luettelee.
Työpaikan auktoriteetit. Työelämän auktoriteettirakenne ei enää nykyisin
välttämättä ole kiinteä. Pienessä firmassa jokaisella saattaa olla jokin
johtajantitteli: markkinointipäällikkö, koulutuspäällikkö,
suunnittelupäällikkö, konttoripäällikkö. Modernissa yrityksissä ei ehkä enää
halutakaan luoda hierarkiaa vaan toivotaan, että kaikki työntekijät kokevat
itsensä arvostetuiksi, tasavertaisiksi ja yhtäläisesti palkatuiksi ja sitä kautta
ovat motivoituneita ja viime kädessä parantavat yrityksen tulosta.
Työnantajina valtio ja kunnat ovat kaiketi hierarkkisempia kuin pienet
yksityiset yritykset. Valtion leivän on sanottu olevan pitkä ja kapea: palkkaa saa
siis vähän, mutta toisaalta työttömyyskään ei uhkaa niin helposti. Lama-
ajat ovat kuitenkin paljastaneet uuden todellisuuden, jossa kenenkään
leipäpuu ei ole turvattu.
Titteleiden käyttö on vähentynyt kovasti. Virka-asema on kuitenkin
edelleen yksi statuksen luoja. Virka-asemaan liittyviä tunnuksia voivat
olla mukava, korkeaselkänojainen työtuoli, suora puhelinlinja ulkomaille
ja kaupungin ulkopuolelle, suurempi työhuone, taideteos huoneen seinällä
ja joustavampi työaika. Työhuoneen oven viereen on saatettu asentaa
valot, joilla ilmaistaan, onko johtaja paraikaa varattu vai vapaa tai

pyytää124
kö hän tulijaa odottamaan.
Naiset voivat nykyään jo sijoittua virkahierarkiassa korkealle.
Samapalkkaisuusperiaate ei silti vielä toimi: samasta työstä mies usein
edelleenkin saa naista korkeampaa palkkaa. Lisäksi naisvaltaiset alat
(esim. hoito-, siivous-ja konttorityö) ovat matalasti palkattuja. Naisjohtajat
ovat jo suomalaista arkea. Mutta onko silti vielä totta, että ollakseen
uskottava ja luotettu naisen on tehtävä kaksinkertaisesti töitä ja annettava
kaksinkertaiset näytöt tuloksistaan mieheen nähden?
* Jos työ olis herkkua, niin herrat sen tekis.
* Työ tekijäänsä neuvoo.
Neljän jälkeen. Perinteinen suomalainen työpäivä päättyi kello 16 teh-
taanpillin vihellykseen. Talvisin silloin on jo pimeää, ja ilta tuntuu
lyhyeltä. Ilta-aika on useimmiten uhrattu perheelle, kodille ja harrastuksille.
Moni on vapaa-aikanaan myös rakentanut taloa tai kesämökkiä.
Vapaa-aika on Suomessa suhteellisen uusi käsite, ja nimestään
huolimatta se edelleenkin on useimmille työntäyteistä aikaa. Monien
ihmisten ammatti edellyttää, että työasioita harrastetaan työajan
ulkopuolellakin. Työpaineiden takia ihmiset tekevät ajoittain myös paljon ylitöitä.
Ja jos muut työt eivät täytä vapaa-aikaa, jäljellä ovat aina kotityöt.
Etenkään aiemmin naiset eivät ole kotitöiltään ja lapsiltaan juuri ehtineet
harrastaa. Miehet lienevät aina olleet vapaampia käyttämään vapaa-
aikaansa mieltymystensä mukaan. Miehisinä harrastuksina on pidetty
liikuntaa ja penkkiurheilua. Monet ovat olleet innostuneita myös
järjestötyöstä, esimerkiksi ammattijärjestöistä ja urheiluseuroista. Nykyään
televisio vienee jättiläisen osan ihmisten arki-illoista.
TYÖSANASTOA
työmies, työn raskaan raataja, päällysmies, pomo, valkokaulusköyhälistö, herrat
koiranvirka, hanttihomma
hyvä työihminen, työtä pelkäämätön
virka-aika, joustava työaika, kellokortti, kesäaika
kahvitunti, ruokatunti, tupakkatauko
kesäloma, talviloma, pakkoloma, lomautus
saada potkut/hatkat/lemput/saappaankuva takapuoleen
joutua työttömäksi, joutua kilometritehtaalle
RAHASANASTOA
opintolaina, asuntolaina, kulutusluotto, kovan rahan laina, aravalaina
asuntosäästäjä, asuntovelallinen, pankin torppari, kahden asunnon loukku
kuluttaja, kuningaskuluttaja, kulutusjuhla, kerskakulutus

125
kasinotalous, harmaa raha, rahanpesu, helpon rahan vuodet
tuhlata, törsätä, pistää sileäksi, antaa palaa
elää kädestä suuhun, säästää, venyttää penniä, tarkan markan linja
meillä on millä mällätä, meillä on matti kukkarossa
KESKUSTELTAVAKSI
1. Mitkä ovat sinun kulttuurisi arvostetuimpia ammatteja ja miksi?
Mitä ammatteja ei arvosteta? Miten ammatin arvostus näkyy
palkkauksessa?
Miten ihmiset yleensä suhtautuvat työhön (kunnia-asia - välttämätön
paha)?
Millainen työllisyystilanne maassasi on?
Miten työttömyyteen ja työttömiin suhtaudutaan? Vertaa maasi tilannetta
ja asenteita Suomeen.
2. Seuraavassa näet joitain suomalaisia työtä kuvaavia sananlaskuja.
Millaista asennetta työhön ne mielestäsi kuvaavat?
Hiki laiskan syödessä, vilu työtä tehdessä.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Aika on rahaa.
Oma kehu haisee.
Hullu itseänsä kiittää.
Rahaa se on lopputilikin.
Raskas työ vaatii raskaat huvit.
Ahkeruus on ilomme, laiskuus intohimomme.
Viisi virkaa, kuusi nälkää.
Millaisia sananlaskuja sinun maassasi on työstä?
3. Millainen on sinusta hyvä johtaja? Mistä johtajan tunnistaa? Millaiset
käytösmallit sopivat johtajan asemaan? Miten johtajuus välittyy
ympäristöön? Miten johtajan tulee olla koulutettu? Miten johtajan kuuluu
pukeutua? Millainen on hyvä alainen? Millainen on hyvä työtoveri?
HARJOITUKSIA
1. Leikatkaa lehdistä erilaisten ihmisten valokuvia ja pohtikaa, mitä
ammattia ihmiset edustavat. Keskustelkaa siitä, millä perusteella kukin tekee
päätelmänsä.

126
2. 	Pankaa ryhmissä seuraavat ammatit arvojärjestykseen, tärkein tai
arvostettavin ensin. Keskustelkaa ratkaisujenne perusteista ja mielipide-eroista.
sairaanhoitaja
kampaaja
tarjoilija
taiteilija
asianajaja
pääministeri
lentoemäntä
mekaanikko
lääkäri
puutarhuri
liikemies
siivooja
TEHTÄVIÄ JA LEIKKEJÄ
1. Näytelkää eri ammatteja (lääkäri, suutari, opettaja, jääkiekkoilija,
leipuri...). Toiset arvaavat, mistä ammatista on kyse. Miettikää myös, mitä
verbejä kuhunkin ammattiin liittyy ja missä paikoissa ammatteja
harjoitetaan.
2. Kuvitelkaa pareittain, että olette jonkun ryhmässä olevan
opiskelijatoverinne äiti ja isä ja suunnittelette hänelle sopivaa ammattia. Keksikää
ehdotuksellenne mahdollisimman monta perustelua ja esitelkää ne
muulle ryhmälle ja "lapsellenne". "Lapsi" esittää omat perustelunsa
ammatinvalinnan puolesta tai sitä vastaan. Mitkä seikat osoittautuvat
olennaisiksi ammatinvalinnassa?
3. Kirjoittakaa paperilapuille erilaisia esineennimiä. Jokainen ottaa
vuorollaan yhden lapun ja selittää muille, miten hän voisi omassa ammatissaan
hyödyntää siinä mainittua esinettä TAI missä ammatissa ja miten kyseistä
esinettä voi käyttää. Esineiden kuvat voi myös leikata lehdistä.
AIHEESTA ENEMMÄN
Lindström, K. 1989. Ikä ja työ: eri-ikäisten palkansaajien työolot ja työasenteet.
Helsinki: Tilastokeskus
Lehto, A.-M. 1988. Naisten ja miesten työolot. Helsinki: Tilastokeskus.

127
8 MAASSA MAAN TAVALLA
Kaikissa maissa on omat niin näkyvät kuin piilevätkin
käyttäytymissääntönsä. Säännöt eivät kuitenkaan välttämättä päde aina ja kaikkialla. Eri
asemassa olevat, eri-ikäiset ja eri puolilla maata asuvat ihmiset
noudattavat paitsi "kansallisia kulttuurisääntöjä", myös oman alakulttuurinsa
käyttäytymisnormeja. Siksi on vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta, laatia
seikkaperäistä "kulttuurikielioppia", jonka sääntöjä noudattamalla viestintä
sujuu joka tilanteessa moitteettomasti. Tilanneherkkyys ja valmius uusien
tapojen kohtaamiseen onkin ehkä parempi investointi kuin sääntöjen
ulkoa opettelu.
Suomessa on tapana ajatella, että muualla (esimerkiksi Keski-
Euroopan maissa) käyttäytymisnormit ovat meikäläisiä tarkempia - ja
parempia! Tämä lienee osoituksena siitä, että oman kulttuurin piirteitä on
vaikea nähdä. Ruoho tuntuu vihreämmältä aidan toisella puolen.
8.1 	Kylässä
Suomalaisperheiden tavallisin tapa hoitaa sosiaalisia suhteitaan on kyläily.
Kylään voidaan mennä yllättäenkin - lähinnä hyvien ystävien tai tuttavien
luokse. Useimmiten kyläilystä on kuitenkin sovittu etukäteen. Tavataan
joskus! tai Tulkaapa joskus kylään! eivät ole vielä kutsuja. Vierailupyynnön
voi ottaa todesta silloin, kun sovitaan päivä ja kellonaika. Monesti
kyläilyssä noudatetaan vastavuoroisuusperiaatetta: jos viimeksi oltiin teillä,
niin nyt on teidän vuoro tulla meille.
Kun kylään menolle on sovittu jokin aika, siitä on tapana pitää
melko tarkasti kiinni - ainakaan yli viittätoista minuuttia ei voida olettaa
toisen odottavan. Useat suomalaiset saapuvat paikalle mieluummin vähän
etuajassa kuin myöhässä. Viivästymistä on tapana pahoitella kohteliain
sanakääntein esimerkiksi syyttämällä liikenneruuhkaa. Täsmällisyys on
Suomessa hyve myös muissa tapaamisissa: kokouksista, asiakaskäynneistä
ja julkisista tilaisuuksista ei saa myöhästyä. Yliopistomaailmassa
aikatauluun lasketaan ns. akateeminen vartti ja luennot alkavat viisitoista
minuuttia yli täyden tunnin.
MYÖHÄSTYMISEN ANTEEKSIPYYTÄMINEN
* Anteeks kun mä myöhästyin, mutta bussi ei tullut ajoissa.
* Anteeksi että olen myöhässä. Tuli lähdettyä liian myöhään.
* Anteeks nyt että mä olen taas tapani mukaan myöhässä.
* Olenko mä pahasti myöhässä? Oli kauhea ruuhka.
* Toivottavasti mä en ole liian myöhässä.

128
Suomalaiseen kotiin mentäessä viedään usein pieni tuliainen, esimerkiksi
kukkakimppu, joskus myös lahjaesine - se ei tosin ole välttämätöntä vaan
ilman viemisiäkin voi mennä. Tyypillinen vieminen on etenkin aiemmin
ollut kahvipaketti. Suomalainen kursailu näyttäytyy aidoimmillaan
lahjojen antamisessa ja saamisessa: lahjan antaja vähättelee tuomistaan.
Lahjan saaja taas korostaa, ettei toki mitään olisi tarvinnut tuoda.
Tavallisesti Suomessa otetaan kengät pois sisään mentäessä, ellei
kyse ole juhlasta, jossa ihmiset ovat pukeutuneet parhaimpiinsa.
Sisätiloissa ei ole kohteliasta tupakoida isäntäväeltä kysymättä tai ellei
isäntäväki erityisesti kehota niin tekemään.
LAHJAA ANNETTAESSA
* Tää nyt on vaan tällanen pieni ja vaatimaton...
* Ei meillä ole kuin...
* Tässä olis tämmönen pieni kukka...
LAHJAA VASTAANOTETTAESSA
* Eihän nyt mitään ois tarvinnut...
* Ai te oikein tuliaisten kanssa... Ei ois tarvinnu.
* Mitä te nyt lahjojen kanssa!
* Eihän nyt minulle!
* Voi, voi, mitäs te nyt!

129
Vieraita kutsutaan Suomessa useimmiten "kahville". Tällöin juodaan
kahvia tai teetä sekä syödään kahvileipää, pullaa, kakkua, pikkuleipää tai
keksejä. Jos tarjolla on myös suolaisia paloja, niitä syödään tavallisesti
ennen makeita. Ruoan ottamiseen liittyy edelleenkin paljon kursailua:
kukaan ei haluaisi aloittaa. Kursailusta lasketaan leikkiä, mutta sitä
noudatetaan kuitenkin usein. Ruoka- ja kahvipöydässä arvokkain nais-
vieras - ennen vanhaan ruustinna eli rovastin vaimo - ottaa yleensä ensin.
Usein pidetään epäkohteliaana jättää ruokaa, joten lautanen syödään
tyhjäksi. Pöydästä noustessa kiitetään: Kiitos! Tätä tapaa teroitetaan
erityisesti lasten mieliin. Ruokaa on myös kohteliasta kehaista lyhyesti: Olipa
hyvää tai Saisinko tämän reseptin? Kiitoksen voi kuitata sanomalla: Ole hyvä!
Hyvä että maistui! Kiva kun kelpasi! Mutta kiitokseen vastataan usein myös
vähättelyllä: No tämä nyt oli vaan tällästä pientä. No eihän tässä mitään
erityistä. Ei kiittämistä. Tuli vähän likilaskuinen tuosta kakusta.
Iltakahville poikenneet kuulostelevat yleensä isäntäväen mielialoja
poislähtöä harkitessaan: joskus sopii viipyä myöhäänkin, joskus taas
vieraiden odotetaan lähtevän melko varhain, jos esimerkiksi aamulla on
aikainen herätys. Illanistujaisissa taas on tavallista viipyä pikkutunneille
asti. Niissä tarjoillaan usein myös pientä syötävää sekä viiniä tai väkeviä.
Isommat illalliset monine ruokalajeineen eivät ole kovin tavallisia, mutta
vieras voi aivan hyvin kohteliaasti kysäistä emännältä, millaista tarjoilua
on luvassa, jotta hän osaa varautua tilanteeseen.
Vieraat, varsinkin ulkomaalaiset, viedään mielellään - joskus
melkeinpä väkisin - saunaan. Tällöin tavallisimmin jakaannutaan mies- ja
naisporukoiksi tai sitten saunotaan perheittäin. Yhteissaunatkaan eivät ole
poikkeuksellisia. Ryhmäseksiä saunakutsu ei todellakaan merkitse, ja
useimmille suomalaisille sauna on perin epäeroottiseksi mielletty paikka.
Saunakutsusta kieltäytyminen vaatinee vieraalta melkoista jämäkkyyttä.
Saunakammoa potevan kannattaa ehkä turvautua valkoiseen valheeseen
ja vedota vaikkapa alkavaan flunssaan kieltäytymisessään.
Kun vieras tapaa isäntäväkensä vierailun jälkeen, on tapana kiittää
(Kiitos viimeisestä!).
KESKUSTELTAVAKSI
1. Poikkeavatko suomalaiset kyläilytavat sinun maasi vastaavista? Voiko
tuttavien kotiin mennä kutsumatta? Miten paljon aikaisemmin on yleensä
hyvä ilmoittaa tulostaan? Mitä vieraille, kutsutuille ja yllätysvieraille,
tarjotaan? Miten vieraiden tuloon valmistaudutaan (esim. suursiivous,
leipominen, ruuanlaitto, ohjelman suunnitteleminen)? Millaisissa
tapauksissa tuodaan lahjoja? Millaisia lahjoja?
2. Miten myöhästymiseen suhtaudutaan? Onko tapana sopia tarkkoja aikoja
ja pitää niistä kiinni?

130
AIHEESTA ENEMMÄN
Konya, A. 1987. Finnish sauna. London Architectural Press.
8.2 	Ulkona
Suomessa ravintolaan mennään usein vain istumaan iltaa, ei välttämättä
syömään tai tanssimaan. Yksinäinen nainen ei ole tavaton näky - tosin
edelleenkin moni nainen saattaa vierastaa ajatusta mennä kokonaan vailla
seuraa ravintolaan. "Tyttöporukalla" sen sijaan on erittäin tavallista mennä
istumaan iltaa. Tanssipaikoissa perinteisesti miehet hakevat naisia
tanssimaan, mutta nykyisin on paljon myös paikkoja, joissa on seka- tai vuoro-
haku ja lisäksi suomalaisena erikoisuutena naistentansseja. Sekahaussa
sekä miehet että naiset voivat hakea toisiaan tanssimaan; vuorohaussa
naisten ja miesten haku on vuorotellen; naistentansseissa taas vain naiset
hakevat. Monesti tanssista kieltäytymistä ei pidetä kohteliaana. Hyviä
syitä tanssista kieltäytymiseen ovat kuitenkin väsymys tai kesken oleva
keskustelu.
TANSSIIN PYYTÄMINEN
* Saanko luvan?
* Lähdetkö tanssimaan?
* Tanssittaisko?
TANSSISTA KIELTÄYTYMINEN
* Voi minä olen aivan poikki, mutta voisitko hakea myöhemmin uudestaan.
* Olin juuri lähdössä naistenhuoneeseen.
* En valitettavasti osaa sambaa/ valssia/ humppaa...
* Edellinen tanssittaja tallasi varpailleni ja täytyy parannella niitä.
* Voi kuule, haluaisin välillä jutella ystäväni kanssa. Ehkä myöhemmin.
Tanssiparketilla keskustelu avataan tyypillisesti kysymällä, miten ilta on
mennyt tai käykö tanssipartneri usein juuri kyseisessä ravintolassa.
Yleensä tanssitaan kaksi kappaletta peräkkäin saman parin kanssa.
Tanssin jälkeen hakija vie parinsa takaisin pöytään. Sopimuksesta voidaan
toki tanssia useampiakin kappaleita.
Tanssiparketin tasa-arvo näkyy myös ravintolalaskun maksamisessa:
niin naiset kuin miehetkin maksavat omat ruokansa ja juomansa, ellei
joku erityisesti halua tarjota toisille tai ellei olla liikkeellä yhteisillä
rahoilla (esim. pariskunnat). Sen sijaan tasa-arvo toteutuu huonommin

131
ravintoloiden pukeutumisvaatimuksissa - monissa niitä ei tosin enää
olekaan. Miesten pukeutumiselle asetetaan enemmän kriteereitä kuin
naisten. Miesten odotetaan joihinkin ravintoloihin pukeutuvan pukuun tai
ainakin solmivan kaulaansa kravatin tai rusetin. Farkkuja ei joissain
tanssiravintoloissa suvaita. Jos eivät naisetkaan ihan farkuissa ja
lenkkitossuissa pääse sisään, niin erilaisissa rennoissa housu- ja hameasuissa
kylläkin. Tanssiravintolailta päättyy valomerkkiin. Sen jälkeen saatetaan
mennä jatkoille jonkun kotiin.
Ulkona voidaan käydä yhdessä pitkin päivää syömisen tai juomisen
merkeissä: aamukahvinsa suomalaiset nauttivat useimmiten kotonaan,
mutta ulkona voidaan käydä lounaalla ruokatunnin aikaan,
hampurilaisella ostosten lomassa, pizzalla, töitten jälkeen oluella tai illalla juhlimassa
jotain erityistä. Ravintolat houkuttelevat asiakkaita yhä uusin keinoin:
niissä voidaan kuunnella musiikkia, laulaa karaokea, katsella yläosattomia
tarjoilijatyttöjä tai osallistua tietokilpailuihin. Vaikka ulos mentäisiin
yhdessä, on tavallisinta, että kukin huolehtii omasta laskustaan eli maksaa
ruokansa ja juomansa itse.
ERILAISIA ILLANVIETTOON JA ULKONA SYÖMISEEN LIITTYVIÄ
PAIKKOJA
* nakkikioski, grillikioski
ULOSMENOEHDOTUKSIA
* Mennäänkö kaljalle? Käytäiskö ottamassa yhdet?
* Mennäänkö ulos syömään? pizzalle? lounaalle?
* Mentäiskö lasilliselle (viiniä)?
* Maistuisko sulle lasillinen ennen kotiinmenoa. Tässä lähellä olis yks kiva
paikka.
* Poiketaanko tohon pubiin istumaan ja juttelemaan vielä vähäks aikaa? Vai
onko sulia kiire?
KESKUSTELTAVAKSI
1. 	Millaisia ovat kokemuksesi suomalaisesta ravintolakulttuurista? Missä
suhteessa suomalaiset ravintolatavat poikkeavat oman maasi tavoista?
Voivatko naiset maassasi mennä yksin tai keskenään ravintolaan? Miten
yksin liikkuvaan naiseen suhtaudutaan?
* tanssiravintola, tanssipaikka
* pub(i)
* ruokaravintola, ruokapaikka
* pizzeria
* disco
* baari
* kahvila
* yökerho

132
8.3 	Viinako viisasten juoma?
Suomalaisia ei ole yleensä pidetty lasiin sylkijöinä, vaan viina on kautta
aikojen kuulunut ihmisten arkeen ja juhlaan. Entisaikojen isännät
säilyttivät pulloaan peräkamarin kaapissa. Nautiskeltaessa pulloa ei ollut tapana
pitää pöydällä vaan häveliäästi lattialla pöydänjalan vieressä. Sittemmin
alkoholin käyttö on tullut avoimemmaksi ja se on sallittu naisillekin.
Naiset voivat valita väkeviä, olutta tai viiniä herättämättä sen suurempaa
kummastusta. Kuitenkin esimerkiksi makeat viinit ja liköörit mielletään
"naisellisemmiksi" kuin olut tai viski.
"Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan, se on sellainen työmiehen
lauantai", lauloi iskelmälaulaja Irwin Goodman 60-luvulla. Edelleenkin
suomalaisten vuosittainen alkoholinkulutus voittaa monen muun maan
vastaavan, vaikkei ruokajuomana päivittäin juodakaan viiniä. Väkevien
viinojen kulutus on Suomessa suurta, mutta niiden käyttö on ollut
vähenemään päin, kun viinit ovat tulleet suositummiksi ja keskiolut alkanut
lyödä laudalta A-oluen. Väkeviä alkoholijuomia myydään vain Alkossa,
keskiolutta ja siideriä löytää myös kaupan hyllyltä. Viinien tulosta
ruokakauppoihin keskustellaan.
Suomalainen suhtautuu alkoholiin kuin kultaan: ulkomaalaista, joka
heittää pois viiniä tai jättää juomaa lasin pohjalle, katsotaan pitkään.
Suomessa juodaan periaatteesta viimeinenkin tippa! Vaikka alkoholi on
suomalaiselle arvokasta ainetta, sitä ei ole tapana pihtailla vaan
suorastaan tyrkyttää. Kaikkien oletetaan käyttävän alkoholia tai ainakin
perustelevan käyttämättömyytensä. Kieltäytyjän on siis opittava olemaan
jämäkkä.

133
KIELTÄYDY TARJOTUSTA ALKOHOLISTA NÄIN
* Saisinko alkoholitonta, kiitos.
* Kiitos, en käytä ollenkaan alkoholia.
* Kiitos, mutta olen absolutisti.
* Kiitos, mutta olen autolla.
* En voi nyt ottaa, kun olen penisilliinikuurilla.
* Kiitos, mutta minulle ei nyt maistu.
* Ottaisin tuoremehun. Uskontoni ei salli alkoholin käyttöä.
HARJOITTELE!
* - Otatko lasillisen?
- Kiitos mut mä oon autolla.
* - Mennäänkö yökerhoon?
- Mulla on huomenna aikainen herätys.
Ei Suomessa toki milloin tahansa juoda. Työpaikkajuopottelua ei
hyväksytä, eikä aamupäivällä tapahtuvaa kaljoittelua pidetä hyvien tapojen
mukaisena. Työssäkäyvät eivät tavallisesti nauti olutta eivätkä viiniä
lounasruoan kanssa, mutta ei se aivan tavatontakaan ole. Jos päivällä ei
ole "kunniallista" nautiskella, niin illallakin on sääntönsä. Ravintoloissa
ruokailtaessa tai istuskeltaessa juodaan tavallisimmin jotain
alkoholipitoista. Maito, piimä, kotikalja ja vesi ovat päiväsaikaan tavallisimpia
alkoholittomia ruokajuomia, mutta kun illastetaan, valitaan usein olutta tai
viiniä. Tavallisia alkoholittomia vaihtoehtoja ovat: mineraalivesi, jäävesi,
alkoholiton viini tai olut, tuoremehu ja limsat. Kahvi tai tee ovat
harvinaisia ruokajuomana.
Kaikki eivät hallitse yhtä hyvin "viisasten juoman" käyttöä. Joillekin
ulkomaalaisille näkyvästi juopuneiden suuri määrä saattaa olla
epämiellyttävä yllätys. Autoilijoille sallitut alkoholin nauttimisrajat ovat Suomessa
monta muuta maata ankarammat. Jos aikoo juoda alkoholia, Suomessa on
yleensä tapana kulkea kävellen tai yleisillä kulkuneuvoilla. Pääperiaate,
jota suomalaiset melko tarkkaan noudattavat, kuuluu: Jos otat, et aja; jos
ajat, et ota. Rattijuoppojakin valitettavasti riittää. Polkupyörällä
liikkuminen on kuitenkin aika tavallista, sillä tankojuoppoudesta ei sakoteta yhtä
hanakasti kuin rattijuoppoudesta.
MALJOJA NOSTETTAESSA
* Kippis! Kippis ja kulaus!
* Pohjanmaan kautta!
* Eihän tänne ole puhumaan tultu!
* Sen kunniaks(i)!
* No niin!
* Otetaanhan taas!
* Äläpäs nyt kuivin suin!
* Siitä vaan!

134
SANASTOA
ottaa pienet, mennä kaljalle, ottaa yhdet
tarjota kierros
juopotella, ryypätä, kaljoitella, kännätä
sylkeä lasiin, olla kuivin suin
rattijuoppo, tankojuoppo
humala, känni, tuiske, änkyrä, huppeli...
krapula, kankkunen
KESKUSTELTAVAKSI
1. Poikkeavatko suomalaisten juomatavat kokemuksesi mukaan oman maasi
tavoista? Millä tavalla? Mikä suomalaisessa alkoholikulttuurissa on
mielestäsi outoa, mistä pidät?
2. Saako nainen olla humalassa? Onko mielestäsi eri asia nähdä nainen
humalassa kuin mies? Mitä naisen on sopivaa juoda (väkeviä, olutta,
viiniä, liköörejä)?
3. Suomalaisia sananparsia alkoholin käytöstä:
Syötä mies, juota mies - sitten miehen tavat tiedät
Viina viisaat villitsee, väkevätkin voittaa.
Viina on viisaan juotavaa.
Mitä selvän mielessä, se juopuneen kielessä.
Juopuneena tekee - selvänä vastaa.
Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku.
Mitä sananlaskut paljastavat suomalaisten suhtautumisesta alkoholiin?
Millaisia alkoholiin liittyviä sananlaskuja sinun maassasi on?
Poikkeavatko ne suomalaisista?

135
AIHEESTA ENEMMÄN
Saarto, A. 1985. Arki ja alkoholi. Hämeenlinna: Karisto.
Suomalaisten juomatavat: haastattelututkimuksen tuloksia vuosilta 1968, 1976 ja
1984. Helsinki: Alkoholitutkimussäätiö.
Virtanen, M. 1982. Änkyrä, tuiske, huppeli: muuttuva suomalainen humala. Juva:
WSOY.
8.4 	Juttelun pelinsääntöjä
Puhekielen loukkuja. Olet ehkä joskus vierasta kieltä puhuessasi
huomannut käyttäneesi jotakin ilmausta paikassa tai tilanteessa, johon se ei
ole sopinut. Muiden ihmisten palautteesta olet saattanut havaita, että se
ei ollut paras mahdollinen ilmaus, muttet koskaan ole saanut tietää
varmasti.
Niin on käynyt monelle muullekin. Nuori unkarilaismies oli
suomalaisessa maalaistalossa heinätalkoissa ja ruokapöydässä halusi kehua
emännän laittamaa ruokaa. Koska hän halusi oppia puhumaan niin kuin
suomalainen, hän halusi ilmaista kehunsa aitoon suomalaiseen tapaan.
Mutta kun hän sanoi: "Onpa helvetin hyvää ruokaa!”, emännän ja muiden
läsnäolijoiden ilmeet venähtivät. Opiskelijaporukassa tavallinen ilmaus ei
olekaan sopiva ihan joka tilanteessa.
On tärkeää ymmärtää arkista puhekieltä - ja puhuakin sitä, jos
haluaa mahdollisimman vähän erottua suomalaisista. Tiettyjä arkisia
sanoja tai piirteitä käyttämällä voi kuitenkin tehdä myös melkoisen
kulttuurikömmähdyksen, ehkä suuremman kuin "oppikirjakieltä”
käyttämällä. Horjahdus juhlallisen ja kirjallisen tyylin suuntaan saattaa siis
tuntua anteeksiannettavammalta kuin horjahdus arkiseen. Suomalainen
puhekieli on tietysti olennainen osa suomalaista kulttuuria. Puhekielen
ilmaisuja säätelevät tarkat säännöt ja rajoitukset, vaikka nämä säännöt eivät
kieliopista löydykään. Tyylisävyjen tunteminen olisi siis tärkeää.
Jos puhekielen ilmaukset eivät sovi joka tilanteeseen, niin ei
myöskään hyvin huoliteltu kieli. Se voidaan tulkita ylemmyydentuntoisuudeksi
puhekumppania kohtaan. Anteeksi, mutta olisitko niin ystävällinen, että sulki-
sit ikkunan voi kuulostaa arkitilanteessa jopa tylymmältä kuin
epämuodollinen Sulkisitsä hei ikkunan.
Suomalaiseen kohteliaaseen puhutteluun saattaa olla varminta
käyttää tällä hetkellä teitittelyä. Teitittely on ajoittain ollut vähenemässä
Suomessa, mutta edelleenkin on hyvä varmuuden vuoksi ensin teititellä
korkeammassa asemassa olevia tai tuntemattomia itseä vanhempia
ihmisiä, sillä sinuttelusta voi myös loukkaantua.

KESKUSTELUKIELTÄ
136
Johdattelu
* Mitä mieltä olet...? (Mitä mieltä sä oot)
* Luuletko, että (tämä asia voisi olla niin, että)...? (Luulet sä, että tää asia on
näin)
* Mitenkähän sen asian kanssa oikein on. Onko sinulla käsitystä?
* Vai mitä sinä ajattelet siitä?
Mielipiteen esittäminen
* Mielestäni... (Mun mielestä)
* Olen sitä mieltä, että... (Mä oon sitä mieltä, että)
* Luulen, että... (Mä luulen, että)
* Uskoisin, että... (Mä uskosin, että)
* Minä taas luulisin, että... (Mä taas luulisin, että)
* Minusta tuntuu, että... (Musta tuntuu, että,)
Samaa mieltä oleminen
* Just niin. (Nii just.)
* Ihan totta.
* Minusta sinä olet tässä oikeassa. (Musta sä oot oikeessa)
* Pitää paikkansa.
* Mä oon samaa mieltä.
* Niin minäkin ajattelen/ luulisin/ arvelen/ uskon.
* Sitä minäkin.
* Älä muuta sano.
* Eikö vaan./ Eikö niin.
* Aivan oikein.
* Kyllä vaan.
* Niin minustakin.
Eri mieltä oleminen ja epäileminen
* Ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta... (Mä ymmärrän mitä sä tarkotat mutta)
* Mutta entäs kun...?
* Mutta mitäs siihen sanot, kun...?
* Tarkoitatko todella, että...?
* Minä en ole aivan samaa mieltä.
* Musta tuntuu, että se ei pidä paikkaansa.
* Tuosta olen eri mieltä.
* Mutta voiko se olla noin, kun...
* En usko, että se voi niin.

137
* Olisikohan niin? (Oiskohan se niin.)
* Tuntuu vaikealta uskoa.
* Voi olla, mutta minusta kyllä tuntuu, että...
* Mutta toisaalta,...
* Minusta taas tuntuisi, että...
Selventäminen
* En minä niin sanonut... (En mä niin sanonu)
* Sanoin, että...
* Tarkoitin, että... (Mä tarkotin, että...)
* Tajusit nyt väärin...
* Toisin sanoen...
HARJOITUKSIA
1. Tehkää pareittain tai ryhmissä dialogeja, joissa käytätte eri keinoja
ilmaista mielipidettä ja selventää, mitä tarkoitatte. Pohtikaa eri ilmausten
eroja. Voitte myös käyttää valmiita oppikirjan dialogeja ja muokata niitä.
2. Katsokaa oheisia kuvia ja repliikkejä. Kenen suuhun mikin repliikki
sopii? Kenen suuhun jokin repliikki ei missään tapauksessa sovi?
Keskustelkaa tyylieroista.
a)
- Saanen esitellä: Neiti Järvinen, Herra Autio.
- Kai sä tiiät, tää on mun systeri Hesasta.
- Niin, tunnetteko te muuten toisenne? Tässä on Tiina Tiirikainen, jonka
tapasin kongressissa Lontoossa. Hän on englanninopettajana
Kouvolassa. Ja tässä on Pekka Metsälä, yliopistomme tutkija.

138
b)
- Anteeksi, mitä tarkoitatte? En todellakaan ymmärrä.
- Mitä sä oikeen tarkotat? Mä en nyt yhtään tajuu.
- Anteeks, mut nyt mä en kyllä ymmärrä.
c)
- Tiiätsä, emmä lähtis sinne, jos ei ois ihan välttämättömän karmee
pakko.
- En lähtisi sinne, jos se ei olisi ehdottoman välttämätöntä.
- Oikeastaan en haluaisi lähteä sinne, mutta pakko mikä pakko.
d)
- Kärsiskö puhutella?
- Oisko sulia hetki aikaa? Mulla ois vähän asiaa.
- Anteeksi, saanko häiritä?
e)
- Viittiks vilkasta, onks Kake (=Kauko Virtanen, historian opettaja) siellä
ja käskee sen tulla tänne!
- Hei, onks Virtanen siellä? Voisitsä pyytää sitä tuleen vähän tänne.
- Onkohan lehtori Virtanen paikalla?
3. 	Ketkä voivat esittää seuraavia repliikkejä ja kenelle? Mitkä repliikeistä
tuntuvat sinusta epäkohteliailta? Mitkä arvelet Suomessa tulkittavan
epäkohteliaiksi?
- Hei, tiijätsä, tyttö, missä sitä alennuskinkkua on?
- Sanokaa minulle, missä alennuskinkkua myydään.
- Missä on alennuskinkkua?
- Missähän täällä on sitä alennuskinkkua?
- Anteeksi, kysyisin, missä täällä on sitä alennuskinkkua.
- Voisitteko neuvoa, mistä löydän alennuskinkkua.
- Tota, tiijätteks te, että mistä sitä sais tota sitä alennuskinkkua?
4. 	Yhdistä toisiinsa sopivat tervehdykset ja vastaukset. Missä tilanteissa eri
ilmaisut ovat sopivia, missä eivät?
Päivää. Mitä kuuluu?
Terve. Mitä jätkä?
Moi! Mitäs sulle?
Hei. Mitäs kuuluu?
Päivää. Miten olette voinut?
Moikka. Miten menee?
Päivää päivää. Mitäs teillepäin
kuuluu?
Kiitos, ihan mukavasti.
Ihan tavallista.
Siinähän se.
No, mitäs tässä.
Eipä ihmeitä.
Ei erikoista.
Hyvää, kiitos.
No kiitos, ihan hyvää.

139
5. Missä tilanteissa ja millaisten ihmisten kesken seuraavia toivotuksia
voidaan käyttää?
Voi hyvin.
Koita kestää.
Nähdään.
Näkemiin.
Kaikkea hyvää.
Tapaamisiin taas.
Pärjäillään.
Otan yhteyttä sinuun myöhemmin
6. Pohtikaa suunnilleen samaa merkitsevien sanojen sävyeroja. Ketkä eri
sanoja käyttävät ja missä tilanteissa? Mitä puhekielisiä ilmauksia osaatte?
Missä tilanteissa ja millaisten ihmisten kanssa niitä voi ja ei voi käyttää?
a) moi, heif terve, tsau, päivää
b) valittaa, moittia, urputtaa, purnata, naputtaa
c) tupakka, savuke, kessu, sätkä, tervakääryle, syöpäkääryle
7. 	Kumpaa ilmausta käyttäisit puhekielessä?
a)
Menkäämme nauttimaan lasillinen alkoholia.
Mentäskö ottamaan pienet?
b)
Väsyttääks sua?
Lienetkö uupunut?
c)
Sijaisitko vuoteen sillä aikaa kun minä pesen astiat?
Petaisitsä sängyn sillä välin kun mä tiskaan?
d)
Hiton tylsä leffa.
Suhteellisen ikävystyttävä elokuva.
Tavatessa. Suomalaisia pidetään monesti hiljaisina. Vieraiden tai
puolituttujenkaan kanssa keskustelu ei suju vilkkaasti missä tahansa tilanteessa.
Moni ulkomaalainen ihmettelee, mikseivät samassa paikassa
työskentelevät ihmiset tervehdi häntä tai miksei naapuri pysähdy juttelemaan.
Naapureitaan useimmat suomalaiset tervehtivät ja ainakin muutaman sanan
silloin tällöin juttelevat. Eri ihmiset voivat kuitenkin mieltää naapurit eri
tavalla: jollekulle kaikki saman kerrostalon asukkaat ovat naapureita,
Pidä huolta itsestäs.
Tsemppiä.
Älä anna periks.
Voi paksusti.
Hyvät jatkot.
Hyvää jatkoa.
Soitellaan.

140
toiselle vain oman rapun asukkaat, kaikille eivät nekään.
Yleisillä paikoilla suomalaiset eivät kovin hanakasti aloita
keskustelua tuntemattoman ihmisen kanssa - monet ihmiset haluavat esim. junassa
lukea rauhassa, nukkua tai rentoutua vain omissa ajatuksissaan. Toisten
ihmisten yksityisyyttä ja rauhaa halutaan yleensä kunnioittaa. Toisaalta
keskustelunaloitusta tuskin katsotaan karsaastikaan, jos keskustelija on
asiallinen. Useimmiten ihmiset pitävät puheliaista ja sosiaalisista ihmisistä.
Toisaalta ei ole yhdentekevää, mistä aiheesta ja miten keskustelu
aloitetaan ja mihin aiheisiin sitä johdatellaan. Huonoja keskustelun
avauksia ovat mm. seuraavat:
* Vieläkö olet naimisissa sen saman naisen kanssa?
* Käytkö usein kirkossa?
* Ketä äänestit viime vaaleissa?
* Paljonko saat palkkaa?
* Paljonko tuo sinun kellosi maksoi?
* Onko sinulla tyttöystävää?
* Kuinka vanha olet?
Ei siis ole kohteliasta heti aluksi tiedustella keskustelukumppanin
palkkaa, puoluekantaa, uskontoa tai perhesuhteita. Monista asioista tosin
voidaan puhua, jos keskustelukumppanit tutustuvat paremmin.
Sairauksistakin voidaan puhua, mutta ainakin aluksi vältettäviä aiheita ovat
esimerkiksi naisten- tai miestentaudit, suoliston taudit, sukupuolitaudit ja
psyyken ongelmat. Tyypillisiä keskustelunaiheita Suomessa ovat
esimerkiksi säähän ja paikkaan tai tilanteeseen liittyvät aiheet. Keskustelu syntyy
helposti myös monista ajankohtaisista, esim. päivänpoliittisista, aiheista.
USKONTO SUOMESSA
Enemmistö suomalaisista (87,8 %) kuuluu Suomen
evankelisluterilaiseen kirkkoon (luvut vuodelta 1990) ja on saanut sen
mukaisen kasvatuksen. Kirkon jäsenten joukossa on kuitenkin
melko paljon tapakristittyjä, ja uskonnon osuus
keskivertosuomalaisen elämässä ja päivärytmissä ei ole kovin merkitsevä. Toinen
Suomen perinteisistä kirkkokunnista on ortodoksinen kirkkokunta
(1,1 %), jonka vaikutusaluetta on lähinnä itäinen Suomi.
Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomia on n. 10 %, ja loput
kuuluvat erilaisiin uskonnollisiin pienyhteisöihin (esim. Jehovan
todistajat, Adventtikirkko, katolilaiset, juutalaiset, islamilaiset).
Kun keskustelu on syntynyt, sen tempo on melko rauhallinen ja
puheenvuorojen välillä voi olla taukoja. Keskeyttäminen ei ole suomalaisesta
kohteliasta. Jos jollakulla on usein tapana keskeyttää toisia ja puhua

141
toisten päälle, häntä pidetään helposti aggressiivisena ja epäkohteliaana.
Jonkin verran päällepuhuirista ja keskeyttämisiä keskusteluun toki aina
kuuluu.
Tuntemattomia ihmisiä eikä etäisiä tuttujakaan ole tapana koskettaa
muuten kuin kättelemällä. Kättely ei kuitenkaan ole tavallista arkisessa
tilanteessa tuttujen kesken. Sen sijaan kylään mentäessä, ensi kertaa
tavattaessa tai harvoin tavattaessa monet mielellään tervehtivät kädestä.
Myös onnitellessa on tapana kätellä tai ystävien kesken myös halata.
Kaikkiaan koskettelu on naisten kesken tavallisempaa kuin miesten. Mies
koskettaa miesystäväänsä lähinnä urheilutilanteissa: esimerkiksi silloin,
kun jalkapalloa pelatessa syntyy maali. Toisen sukupuolen edustajan
koskettaminen voidaan niin Suomessa kuin muuallakin tulkita lähestymis-
signaaliksi. Poski- ja käsisuudelmista tuskin kukaan pahastuu, vaikkeivät
ne suomalaisiin tapoihin kuulukaan. Koska kuitenkin kulttuurierot ovat
yleensä koskettelun suhteen suuria ja väärät tulkinnat mahdollisia,
varovaisuus on koskettelussa aina paikallaan.
Suomessa ei juuri koskaan kävellä käsi kädessä: sitä pidetään
tyypillisenä pikkutytöille tai rakastuneille. Nuoret parit saattavat kulkea
käsivarret toistensa ympärillä, varttuneemmat pariskunnat kävellä käsi-
koukkua. Lapsia voidaan taluttaa ja vanhuksille voidaan tarjota käsivarsi
tueksi.
KESKUSTELTAVAKSI
1. Mitä seuraavat sananlaskut kertovat suomalaisten puhumisasenteista?
Millaisia puhumista koskevia sananlaskuja sinun maassasi on?
Pidetäänkö hiljaisuutta tai suulautta hyveenä maassasi? Milloin jonkun puhetta
pidetään epäkohteliaana tai epähienona?
Siitä puhe, niistä puute.
Ei pirä kaikkia puhua kun tietää.
Missä palijo puhetta, siitä tottuus kaokana.
Puhu selvään vaikkei tuls kun sana päiväs.
Puheet kun miähellä, mutta tyät mahtuu niiskuaskihin.
Hullu pitkään puhuu, viisas kauan arvelee.
Ei se puhuen parane.
Lyhyeltä virsi kaunis.
Puhuu mitä sylki suuhun tuo.
2. Onko suomalaisten hiljaisuus mielestäsi tulkittavissa
aggressiivisuudeksi?
tavaksi alistaa muita?
epäkohteliaisuudeksi?
ilmaston aiheuttamaksi?

142
epäluottamukseksi muita ihmisiä kohtaan?
epäystävällisyydeksi tai vihamielisyydeksi?
arkuudeksi tai ujoudeksi?
Tuntuuko hiljaisuus erilaiselta eri paikoissa (esim. bussissa, hississä, kirkossa...)?
Miten olet oppinut sietämään sitä?
3. Mistä aiheista ei ole sopivaa keskustella tuntemattoman
matkakumppanin kanssa sinun maassasi? Mitkä asiat olet havainnut Suomessa pyhiksi,
sellaisiksi, joita ei saa kritisoida? Mitkä aiheet synnyttävät helposti
väittelyn Suomessa? Mitkä asiat ovat sinun maassasi sellaisia?
4. Miten suhtaudut keskeyttämiseen? Milloin puhujan saa keskeyttää, millä
perustein ei? Keskeytetäänkö Suomessa mielestäsi paljon? Miten puhujan
voi keskeyttää?
5. Onko sinusta suomalaisten kanssa helppo puhua? Tuntuvatko
keskustelun tauot piinaavilta? Millaisissa tilanteissa et ole keksinyt puhuttavaa?
Miksi? Millaisissa tilanteissa olet Suomessa ollut vaivautunut? Miksi?
6. Millä tavoin suomalaiset mielestäsi osoittavat myönteistä tai kielteistä
asennettaan? Osoitetaanko niitä suoraan vai epäsuoraan? Oletko joskus
tulkinnut myönteisen viestin kielteiseksi tai päinvastoin? Millainen
tilanne se oli? Miten sinun maassasi osoitetaan näitä asioita?
7. Usein sanotaan, että suomalaisten kanssa ystävystyminen vaatii
kärsivällisyyttä, mutta synnyttyään ystävyys kestää loppuelämän. Pitääkö
tämä sinun mielestäsi paikkansa? Onko sinulla tällaisia kokemuksia?
8. Miten paljon ihmiset sinun kulttuurissasi käyttävät sanatonta viestintää?
Mitä voi välittää silmillä, käsillä, istuma-asennolla, kävelyllä, ilmeillä?
Mitkä eleet ilmaisevat seuraavia asioita:
Seis! Hei hei. Tervetuloa!
Istu, ole hyvä. Kyllä! Hiljaa!
Tyhmä! Tule tänne! Tosi hyvää kakkua!
Ei! Mua ärsyttää! Onpa ihana/ kaunis!
Hei, rauhoitu nyt! Yäk, mikä haju!
Haista home! En tiedä.
9. 	Miten tulkitset seuraavat suomalaiset eleet? (Opettaja näyttää eleet,
opiskelijat tulkitsevat.)
Neiti, vielä yksi! Soo soo!
Hullu! Ei käy!

143
10. 	Keksi itsellesi rooli. Voit olla esim. lapsi, liikemies, pappi, mummo tai
presidentti jne. Kirjoita paperille, mikä olet ja kiinnitä paperi rintaasi.
Mene sitten tervehtimään toisia opiskelijoita. Katso ensin, keitä he ovat ja
mieti, miten sinun roolisi ihminen tervehtii heitä. Miten pappi tervehtii
mummoa, opiskelija professoria ja autonasentaja työkaveriaan?
SUOMALAISIA TILANTEITA
Keskustelkaa seuraavista tilanteista. Miten suomalaiset kokemuksesi mukaan
käyttäytyvät, miten sinun maassasi käyttäydytään vastaavissa tilanteissa? Mikä
mielestäsi on kohteliasta, mikä töykeää käytöstä näissä tilanteissa? (Harjoitus on
mukailtu FK Aija Mäkisalon luvalla hänen pro gradu -työstään.)
1) Istut suomalaisen melko tyhjän bussin etuosassa. Suunnilleen ikäisesi
ihminen nousee bussiin, mutta hän ei kiinnitä sinuun mitään huomiota
vaan kävelee suoraan bussin perälle ja istuutuu sinne. Miksi luulet, että
hän ei istuutunut lähemmäksi sinua?
a) Hän ei huomannut sinua. Jos hän olisi nähnyt sinut, hän olisi istunut
sinua lähemmäksi.
b) Hän on epäkohtelias ihminen.
c) Hänelle ei tullut mieleenkään istua lähemmäksi sinua, koska hän ei
tunne sinua tai koska hän tavallisesti istuu taempana.
Mihin sinä istuisit, jos olisit bussiin tuleva ihminen ja tilanne olisi tapahtunut
sinun maassasi?
2) Haluat junassa nostaa painavan matkalaukkusi tavarahyllylle. Pyydät
lähellä istuvaa miestä auttamaan, mutta mies vain katsoo ulos ikkunasta
ja teeskentelee, ettei kuullut sinua. Miksi hän ei auta sinua?
a) Suomalaisissa junissa painavia matkalaukkuja ei panna tavarahyllylle
b) Mies on epäkohtelias.
c) Suomessa konduktööri nostaa matkatavarat hyllylle.
3) Suomalainen ystäväsi on kutsunut sinut kahville. Hän on leiponut hyvän
kakun. Sinä kerrot hänelle, että pidät kakusta. Hän vastaa, ettei kakku
tällä kerralla onnistunut oikein hyvin. Miksi luulet hänen sanovan niin?
a) Usein suomalaiset vähättelevät itseään ja saavutuksiaan, kun heitä
kehutaan.
b) Hän todella on sitä mieltä, että hänen kakkunsa onnistuvat tavallisesti
paremmin kuin nyt.
c) Hänellä on heikko itsetunto, ja hän ei usko, että todella olet sitä
mieltä, että kakku on hyvää.

144
Mitä sinä sanoisit, jos sinun tekemääsi kakkua kehuttaisiin?
4) Juttelet suomalaisen tuttavasi kanssa. Keskustelu on kuitenkin rankkaa,
koska tuttavasi vastaa kysymyksiisi hyvin lyhyesti eikä itse kysy mitään
sinulta. Miksi hän on niin hiljainen?
a) Suomessa on kohteliasta antaa ulkomaalaisen tai vähän
tuntemattomamman ihmisen puhua ja itse pääosin kuunnella.
b) Monet suomalaiset ovat arkoja kyselemään asioita vierailta ihmisiltä.
c) Suomalaisia ei kiinnosta tutustua ulkomaalaisiin.
5) Etsit suomalaisessa kaupungissa postia. Yrität englanniksi kysyä tietä
vastaantulijalta, mutta hän pyörittää päätään ja kiirehtii pois. Miksei hän
auta sinua?
a) Monet suomalaiset eivät osaa englantia.
b) Monet suomalaiset arastelevat englanniksi puhumista.
c) Suomessa on epäkohteliasta puhua kadulla ulkomaalaisten kanssa.
6) Olet kylässä ystäväsi isovanhempien luona. Syötte päivällistä. Isoäiti
kysyy, haluatko lisää ruokaa. Vastaat, ettet jaksa syödä enempää. Hän ei
kuitenkaan usko sinua vaan jatkaa ruoan tarjoamista sinulle. Miksei hän
usko sinua?
a) Suomessa on tapana syödä kaikki tarjolla oleva ruoka, ja isoäiti
haluaa, että kaikki ruoka syödään loppuun.
b) Hän pelkää sinun laihtuvan Suomessa ollessasi.
c) Suomessa on kohteliasta tarjota useita kertoja ruokaa vieraalle.
Mitä sinun isoäitisi tekisi vastaavassa tilanteessa?
7) Olet ostoksilla tavaratalossa ja tapaat siellä suomalaisen naapurisi.
Tervehdit häntä ja aiot jäädä juttelemaan hänen kanssaan, mutta hän vain
hymyilee sinulle ja jatkaa matkaansa. Miksi hän ei pysähdy juttelemaan
kanssasi?
a) Suomessa ihmiset, jotka eivät tunne toisiaan kovin hyvin, eivät
tavallisesti jää keskustelemaan esim. tavaratalossa.
b) Hän ei ilmeisesti kiinnitä paljon huomiota muihin ihmisiin.
c) Hänellä on ehkä kiire.

145
8) 	Olet löytänyt kadulta rahapussin, jonka sisällä on myös henkilöpapereita
ja osoite. Lähdet viemään rahapussia omistajalleen, mutta tämä ei
olekaan kotona. Kirjoita hänelle viesti, jossa kerrot, että rahapussi on
löytynyt, mistä sen voi hakea, mistä se on löytynyt jne. Millaisen viestin
kirjoitat, kun rahapussin omistaja on:
a) Pekka Tiilikainen, lääkäri, synt. 1947.
b) Maire Tiili, eläkeläinen, synt. 1920.
c) Janne Pitkänen, koululainen, synt. 1977.
VIDEO- JA ÄÄNITEMATERIAALIA
Martin, M. ja A. Mäkisalo. Utta Ulkomaalainen ensimmäistä kertaa Suomessa (video,
n. 20 min). Jyväskylä: Korkeakoulujen kielikeskus.
Aalto, E. 1990. Kuule hei! Suomen kielen kuunteluharjoituksia vieraskielisille.
Korkeakoulujen kielikeskuksen oppimateriaaleja 80. Jyväskylä: Korkeakoulujen
kielikeskus.
Materiaaleja voi tilata osoitteesta: KKKK, Jyväskylän yliopisto, PL 35, 40351
Jyväskylä, puh. 941 - 603 520.
KÄYTÖSOPPAITA
Heino, R. 1991. Hyvät tavat arjesta juhlaan. Joensuu: Joensuun yliopisto. 1991.
Lassila, S. 1990. Uusi käytöksen kultainen kirja: hyvät tavat - luonteva käytös. WSOY.
Porvoo.
Malmberg, R. 1990. Hyväksi tavaksi: käytösopas arkeen ja juhlaan. Otava. Keuruu.
AIHEESTA ENEMMÄN
Hakulinen, A. (toim.) 1989. Suomalaisen keskustelun keinoja 1. Kieli 4. Helsingin
yliopiston suomen kielen laitoksen julkaisuja. Helsinki: Helsingin
yliopisto.
Lehtonen, J. ja K. Sajavaara. 1985. The silent Finn. Teoksessa D. Tannen ja M.
Saville-Troike (toim.) Perspectives on silence. Norvvood, N.J.: Ablex. 193 -
201.
Mäkisalo, A. 1987. Suomalainen kommunikaatio ulkomaalaisen silmin. Pro gradu -
tutkimus. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitos.
Yli-Vakkuri, V. 1989. Suomalaisen puhuttelun piirteitä. Teoksessa A. Kauppinen
ja K. Keravuori (toim.) Kielen käyttö ia käyttäjä. ÄOL:N vuosikirja XXXVI.
ÄOL: Helsinki. 43-74.

147
LISÄHARJOITUKSIA JA IDEOITA
Kirjan liitteeksi olemme koonneet vielä harjoitusideoita, joita voi
muunnella ja käyttää erilaisia aiheita käsiteltäessä.

148
SUOMEA JA SUOMALAISUUTTA
1. Kuvittele tyypillinen suomalainen. Kerro seuraavan tehtävän avulla,
millainen hän on!
Perustele valintasi!
Jos suomalainen olisi puu, mikä puu hän olisi?
(kuusi? mänty? koivu? kataja? pihlaja? tuomi? jalkapuu?
Jos suomalainen olisi juoma, mikä juoma hän olisi?
maito? lähdevesi? sahti? korpikuusen kyynel? sorbus? sima? lakkalikööri?
votka? Karjala-olut? kahvi?
Jos suomalainen olisi kukka, mikä kukka hän olisi?
Kielo? ruiskaunokki? harakankello? juhannusruusu? pelargonia? lupiini?
ulpukka?
Jos suomalainen olisi auto, mikä auto hän olisi?
Jos suomalainen olisi kirja, mikä kirja hän olisi?
Jos suomalainen olisi eläin, mikä eläin hän olisi?
Jos suomalainen olisi liikuntalaji, mikä laji hän olisi?
Mitä vastaisit omalla kohdallasi?
2. Lehdessä oli seuraavanlainen ilmoitus:
PALVELUKSEEN HALUTAAN
Luotettava henkilö huolehtimaan ison kartanon
hoidosta. Ajokortti toivottava. Palkka on hyvä
ja lisäetuna asunto ja ruoka talon puolesta.
Yhteydenotot agronomi Nordenströmiin, puh. 90-
265 34422.
Seuraavat neljä henkilöä hakevat paikkaa. Kuvaile, millainen ihminen
agronomi Nordenström on, kenet hän valitsee ja miksi?
Hakija 1. 25-vuotias juuri valmistunut metsäteknikko Tarja
Laaksonen. Harjoittelua Pohjois-Karjalan metsätiloilla. Harrastaa
laskettelua, matkustelua ja kilpatanssia. Naimaton.
Hakija 2. 45-vuotias toimitusjohtaja Lars Lindlöf. Haluaa aloittaa
uuden elämän ja hypätä pois oravanpyörästä. Asunut
lapsuutensa maalla. Hoitanut vanhempiensa pientä
metsätilaa. Eronnut.

149
Hakija 3. 45-vuotias eronnut emäntä Liisa Nevala. Ison talon tytär,
hoitanut miehensä kanssa miehen perintötilaa.
Harrastuksena käsityöt ja ruoanlaitto. Aikuiset lapset.
Hakija 4. Vastavalmistunut agronomi Mikko Valtanen. Ei
työkokemusta. Tyttöystävä. Harrastuksena metsästys ja kalastus.
3. Onko seuraavien suomalaisten julkisuuden henkilöiden ammatti- tai
arvonimi oikea?
a) presidentti Urho Kekkonen
b) performanssitaiteilija Väinö Linna
c) kansanedustaja Lenita Airisto
d) arkkipiispa Kirsti Paakkanen
e) kirjailija Mika Waltari
[Vastaukset: a) kyllä b) ei c) ei d) ei e) kyllä]
4. Yhdistä ammatti oikeaan nimeen
a) presidentti
Keke Rosberg
b) oopperalaulaja
Paavo Nurmi
c) formula-ajaja
Mauno Koivisto
d) orkesterinjohtaja
Armi Kuusela
e) missi
C. G. Mannerheim
f) marsalkka
Aki Kaurismäki
g) säveltäjä
Ari Vatanen
h) elokuvaohjaaja
Esa-Pekka Salonen
i) juoksija
Jean Sibelius
j) arkkitehti
Jorma Hynninen
k) ralliautoilija
Alvar Aalto
[Vastaukset: a) presidentti Mauno Koivisto b) oopperalaulaja Jorma
Hynninen c) formula-ajaja Keke Rosberg d) orkesterinjohtaja Esa-Pekka
Salonen e) missi Armi Kuusela f) marsalkka C.G. Mannerheim g)
säveltäjä Jean Sibelius h) elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki i) juoksija Paavo
Nurmi j) arkkitehti Alvar Aalto k) ralliautoilija Ari Vatanen]
5. 	Katso Suomen karttaa. Sijoita seuraavat ilmiöt tai ihmiset niille mielestäsi
kuuluvalle paikalle!
a) joulupukki
b) Laihia
c) mustamakkara
d) karjalanpiirakat
e) Talvisota
f) porot
g) Kalle Päätalo

150
[Vastaukset: a) Lappi, Korvatunturi b) Pohjanmaa c) Tampere d) Itä-
Suomi, Karjala e) itäraja f) Lappi g) Kainuu]
6. 	Löydätkö yhteyden näiden suomalaisten ja muunmaalaisten ilmiöiden
välillä? Mikä se on?
a) Linnanmäki ja Disneyworld
b) Laihia ja Skotlanti
c) Kitee ja Cognac
MEILTÄ JA MUUALTA: KULTTUURIENVÄLISTÄ KOMMUNIKAATIOTA
1. Joudut äkillisesti muuttamaan
a) Suomeen
b) Turkkiin
c) USA:han
d) Grönlantiin
Saat ottaa vain yhden kapsäkin mukaan. Mitä pakkaat? Mistä omassa
kulttuurissasi et mistään hinnasta luopuisi?
2. Tunnistatko seuraavat piirretyt sankarit suomeksi? Yhdistä oikea
englanninkielinen nimi suomenkieliseen.
a) Taika-Jim
b) Aku Ankka
c) Mikki Hiiri
d) Teräsmies
e) Väiski Vemmelsääri
f) Tintti
g) Jaska Jokunen
h) Ressu
Snoopy
Tintin
Bugs Bunny
Donald Duck
Charlie Brown
Superman
Mickey Mouse
Mandrake
[Vastaukset a) Taika-Jim on Mandrake b) Aku Ankka on Donald Duck c)
Mikki Hiiri on Mickey Mouse d) Teräsmies on Superman e) Väiski
Vemmelsääri on Bugs Bunny f) Tintti on Tintin g) Jaska Jokunen on
Charlie Brown h) Ressu on Snoopy]
Harjoituksen voi myös tehdä pariharjoituksena. Ryhmälle jaetaan
suomenkieliset ja (esim.) englanninkieliset nimet ja saman henkilön nimien
tulee löytää toisensa. Tai: toisella on kuva ja toisella suomenkielinen
nimi.
Minkä niminen Aku Ankka (Donald Duck) sinun maassasi on? Minkä
muun nimisiä hahmoja siinä seikkailee (Tupu, Hupu ja Lupu, Roope-setä,
Iines, Hessu...)?

151
Kerätkää Tintin henkilöiden niiniä eri kielillä!
Tutustukaa suomalaiseen sarjakuvaan! Mitä pidätte Pekka Puupäästä,
Mämmilästä tai Maisasta ja Kaarinasta?
3. 	Nimiä suomeksi
Tunnistatko seuraavat suomenkieliset paikannimet? Kaikki ovat
eurooppalaisia kaupunkeja.
a)
Lontoo
b)
Tukholma
c)
Berliini
d)
Pariisi
e)
Moskova
f)
Rooma
g)
Ateena
h)
Kööpenhamina
i)
Lyypekki
j)
Pietari
k)
Riika
Mikä näiden kaupunkien alkukielinen nimi on? Miten nimi kuuluu sinun
kielelläsi?
4. Seuraavat ovat suomen kielen ruotsalaisia lainasanoja. Millaisia "suomet-
tumisilmiöitä" niille on tapahtunut?
tuoli - stol
pistooli - pistol
kahvi - kaffe
katu - gata
koulu - skola
Strand - ranta
Miten sinun kielessäsi lainasanat mukautuvat oman kielesi sääntöihin?
5. Seuraavassa on suomalainen kansanlaulu ja sen eestinkielinen käännös.
Verratkaa kieliä keskenään - mitä eroja ja yhtäläisyyksiä havaitsette?
Niin minä, neitonen, sinulle laulan Nii minä, neiuke, sinule laulan
kuin omalle kullalleni. kui oma kullaksele.
Jos olis valtaa niin kuin on mieli, Kui oleks voimalus, nii nagu tahan,
niin ottaisin omakseni. kosiks su enesele.
Yksin mä olen kuin taivaan lintu, Uksinda olen kui taevane lindu,
ei ole mulla majaa ei ole minul maja,
ei ole mulla ystävää Ei ole mul uhte ustavat sopra,
ei yhtään lohduttajaa. ei ole armastajat.

152
6. 	Valitkaa lyhyt suomalainen runo (esim. Risto Rasa), jonka opiskelijat
saavat kääntää omalle äidinkielelleen. Valitkaa samoin lyhyt runo oppijan
kulttuurista, joka käännetään suomeksi.
SUOMEN KIELTÄ
1. Seuraavassa on suomen kielen sukulaisuussanastoa: täti, setä, eno, veli,
serkku, käly, vaari, nato, lanko, mummi, isä, äiti, sisko... Etsi näistä
sopiva riimi säkeeseen!
Älä petä,
sanoi - .
Tämä päti,
sanoi - .
Oiva lisä,
virkkoi - .
Aito herkku,
totes - .
Älä kisko,
kielsi - .
Huono keli,
kiros - .
Lapsen kummi
oli - .
Kaunis saari,
huomas -.
Mikä äly,
uskoi - .
2. Keksi riimejä seuraville sanoille.
lauta
kuu
ovi
tukki
harja
rinta
tukka

153
Tehkää itse riimejä ja runoja jonkin tietyn alueen sanastosta!
3. Mitä ymmärrät seuraavilla kuvasanonnoilla?
tuijottaa napaansa
astua jonkun varpaille
lentää kukasta kukkaan
taistella tuulimyllyjä vastaan
juoda Pohjanmaan kautta
kumartaa kuvia
uida rahoissa
tarttua härkää sarvista
koettaa kepillä jäätä
ajaa itsensä piippuun
haistaa palaneen käryä
valaa öljyä laineille
lähteä soitellen sotaan
odottaa sydän sykkyrällä
4. Täydennä seuraavat
Happamia, sanoi kettu ....
Putosi kuin eno ...
Taitaapa olla oma lehmä ....
Kuka teillä määrää missä kaappi....
Nyt täytyy ottaa lusikka kauniiseen ....
Parempi pyy pivossa kuin kymmenen ....
5. Vertaile numeroihin merkittyjä lauseita kirjaimilla merkittyihin ja yhdistä
Selmaa tarkoittavat.
1. Olemme kaikki samassa veneessä.
2. Jokaiseen soppaan sekin lusikkansa pistää.
3. Se ei ole minun päänsärkyni.
4. Tänään kaikki menee päin mäntyä.
5. Se on niitä isokenkäisiä.
6. Se on aina kuin nukkuneen rukous.
7. Tässä asiassa tunnen olevani puun ja kuoren välissä.
8. Minusta tuntuu, että autokauppias sahasi minua silmään.
9. Olen tänään ihan siipi maassa.
10. Nyt sinä olet kyllä liemessä sen ihmisen kanssa.
11. Täytyy panna asia korvan taakse.
A. olla jonkun ongelma tai pulma
B. epäonnistua
C. vaikutusvaltainen ihminen
D. olla samassa tilanteessa
E. olla pulassa, ongelmissa

154
F. huijata, pettää
G. panna muistiin
H. olla ahtaalla, pinteessä
I. olla masentunut, surullinen
J. olla väsyneen, unisen näköinen
K. puuttua kaikkiin asioihin
6. Suomalaisia värejä. Seuraavissa ilmauksissa värinimitys tarkoittaa jotain
muuta kuin väriä. Mitä?
musta pörssi
mustasukkaisuus
valkoinen valhe
keltainen lehdistö
punainen vaate
punainen lanka
Onko vastaavaa ilmausta omassa kielessäsi?
7. Suomen kielen tabuja. Tabusanojen (esim. kirosanat tai sukupuolielämän
sanasto) käyttö vieraassa kulttuurissa on aina erittäin arveluttavaa. Arvioi
seuraavien suomen ärtymystä ilmaisevien ilmausten voimakkuusastetta
(asteikolla 1 - 5) ja mieti, voisitko itse käyttää kyseistä ilmausta!
Keskustele arviostasi syntyperäisen suomenpuhujan kanssa!
a) hitsi!
b) no voi helvetti!
c) perkele!
d) vittu!
e) voihan nenä!
8. Tahattomat tabut. On myös olemassa ns. kieltenvälisiä tabusanoja. Nämä
ovat sellaisia sanoja tai ilmauksia, jotka toisessa kielessä ovat viattomia,
mutta toisessa kielessä muistuttavat voimakkaasti jotain tabusanaa.
Suomalaisia on hämmentänyt esimerkiksi ranskalainen Nobel-kirjailija
Perse, jonka nimen kirjoitusasu on täsmälleen sama kuin eräs
suomalainen tabusana. Suomenkielinen lastennäytelmä Herra Huu taas jouduttiin
esittämään Pietarissa toisella nimellä, koska nimi muistutti liian paljon
venäjänkielistä tabusanaa. Kirjatkaa tällaisia oman kielenne sanoja, jotka
voivat kuulostaa suomeksi huvittavilta tai paheksuttavilta!
Keskustelkaa ryhmässä mahdollisista kokemuksistanne siitä, että on
tullut vahingossa käyttäneeksi tabusanaa! Mitä sitten tapahtui?
9. Kun suomalainen ei ymmärrä jotain, hän sanoo sen olevan siansaksaa tai
täyttä hepreaa. Millaisia vertauksia muissa kielissä käytetään samasta
asiasta?
vaaleanpunaiset silmälasit
sinisilmäisyys
ruskea kirjekuori
harmaa raha
vihreä peukalo

155
10. Hajotetaan seuraavat suomalaiset sananlaskut (tai ryhmälle sopiva
määrä) kahdeksi osaksi kirjoittamalla alku- ja loppuosa kahdelle eri
lappuselle. Jaetaan laput osanottajille, joiden tehtävä on löytää oma
parinsa määräajassa. Kun pari on löydetty, asettaudutaan parijonoon ja
pari lukee ääneen tuloksena olevan sananlaskun (sekä mahdollisesti
selittää sen merkityksen.
Alku aina hankalaa/ lopussa kiitos seisoo.
Sanasta miestä/ sarvesta härkää.
Auta miestä mäessä/ älä mäen alla.
Parempi pyy pivossa/ kuin kymmenen oksalla.
Kukas se kissan hännän nostaa/ ellei kissa itse.
Oma maa mansikka/ muu maa mustikka.
Happamia/ sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Ylpeys käy/ lankeemuksen edellä.
11. Millaisia eläimiä ovat seuraavat
korttihai
baarikärpänen
merikarhu
kännikala
verokarhu
laiskamato
maakrapu
rantaleijona
kaupparatsu
harmaavarpunen
linssilude
työmyyrä
kalakukko
kotikissa
seurapiiriperhonen
ilolintu
vastarannan kiiski
Esiintyykö omassa kielessäsi vastaavaa ilmausta?
12. Eläimiä esiintyy myös seuraavissa fraaseissa. Kuvaile miten
paistetaan särkeä 'katsoa toisiansa silmiin'
ollaan kuin kukko tunkiolla 'esiintyä itsetietoisesti'
ollaan päissään kuin Ellun kana 'olla hyvin juovuksissa'
matkustetaan jäniksenä 'olla salamatkustajana'
menee pupu pöksyyn 'pelästyä'
on perhosia vatsassa 'jännittää'
ollaan käärmeissään 'olla suuttunut, vihainen'
ollaan jäniksen selässä 'olla kiireissään'

156
SYMBOLEITA, ASSOSIAATIOITA JA MIELIKUVIA
1. Kirjoita tai piirrä mielikuviasi ja tietojasi seuraavista suomalaisista
tapahtumista, asioista, esineistä ja paikoista. Voit myös muistella
aiheeseen liittyviä sävelmiä, runoja tms. Aikaa on 10 minuuttia. Verratkaa
ryhmissä tuloksia.
a) ruisleipä
b) tango
c) piimä
d) ylioppilasjuhlat
e) Helsinki
2. Seuraavat värit yhdistyvät Suomessa symbolisesti johonkin
yhteiskunnalliseen seikkaan.
Mihin?
punainen
vihreä
sinivalkoinen
3. Pohtikaa, mitä teille tulee mieleen seuraavista suomalaisessa kulttuurissa
tavallisista asioista, paikoista ja esineistä. Ohessa on myös joitakin
esimerkkejä suomalaisten assosiaatioista, joihin voitte verrata omianne.
Miten teidän assosiaationne poikkeavat toisistaan? Keksikää sanoja, jotka
ovat merkityksellisiä omassa kulttuurissanne.
mansikka
(mansikkamaa, -verkko, räkättirastas, siili mansikkaverkossa, metsäman-
sikat heinässä, mansikkakakku, kesä, mansikat ja kermavaahto, mansik-
kamaito...)
kesämökki
(sauna, puusee, lenkkimakkara, olut, uimaranta, grillaus, auringonpaiste,
vanhat Arabian astiat, kertakäyttöastiat, aitta, kellari, onkivapa, rapumer-
ta...)
pääskynen
(tuo kesän "pääskysestä ei päivääkään", rakeinen pesä räystään alla...)
joulupukki
(joulu, lahjat, joulukuusi, piparkakut, joulutortut, kinkku, laulut, tontut,
joulukortit, punainen väri, kaneli(n tuoksu), manteli, joulupuuro,
kulkusten kilinä...)
f) lenkkimakkara
g) itsenäisyyspäivä
h) VR
i) Ruotsinlaivat

157
4. Merkitse +, - tai O seuraavien sanojen perään sen mukaan, herättävätkö
ne sinussa myönteisiä, kielteisiä vai neutraaleja tunteita. Verratkaa, missä
määrin reaktionne ovat samantapaisia. Mistä erot voisivat johtua?
käärme, isänmaa, kriittinen
apina, äidinkieli, poliitikko,
ahkeruus, työ, talvisota,
mainos, hämähäkki, punainen
äiti, lääkäri, ponnistella
5. Mitä sinulle merkitsee käsite
demokratia, Jumala, rakkaus, ystävyys, sosialismi, kapitalismi, suomalainen
elämänmuoto
6. Mikä ominaisuus yhdistyy mielestäsi kuhunkin eläimeen?
a) kettu
b) jänis
c) aasi
d) muurahainen
e) heinäsirkka
f) etana
g) karhu
[Vastaukset: a) Kettu on suomalaisen mielestä (esimerkiksi) ovela b) jänis
arka c) aasi tyhmä d) muurahainen ahkera e) heinäsirkka kevytmielinen
f) 	etana hidas ja g) karhu voimakas]
Mihin eläimeen yhdistetään sinun kulttuurissasi
a) voimakkuus
b) nopeus
c) rohkeus?
Harjoituksen voi tehdä myös pareittain. A-ryhmäläiset valitsevat itselleen
kortin, jossa lukee eläimen nimi. B-ryhmäläisille jaetaan kortit, joissa
lukee ominaisuuden nimi. Ryhmäläiset saavat ensin neuvotella keskenään
siitä, mitkä ominaisuudet kuuluvat millekin eläimelle ja muodostavat
oikeat parit. Sitten ensimmäinen A-ryhmäläinen aloittaa sanomalla
ääneen: Minä olen karhu. B vastaa: Minä olen voimakas. A sanoo: Minä
olen voimakas karhu. A ja B sanovat yhdessä: Me olemme voimakkaita
karhuja!
7. Jos saisit valita itsellesi vaakunaeläimen, mikä se olisi? Miksi? Mitä
ominaisuuksia tällä eläimellä on?

158
8. 	Tehkää ryhmässä ketjuassosiaatiotehtäviä. Yksi aloittaa sanomalla minkä
tahansa suomen kielen sanan (ja/tai nimen) ja seuraavan tehtävänä on
sanoa ensimmäinen hänen mieleensä juolahtanut suomen kielen sana.
Aloitusvinkkejä: talvi, rakkaus, kumisaappaat, Kaurismäki,
Kolmoskanava...
HUVIKSI JA HYÖDYKSI
1. Keksi mahdollisimman monta käyttötarkoitusta, käyttöyhteyttä tai
käyttötapaa seuraaville asioille, esineille ja paikoille. Aikaa on 5
minuuttia.
koivu (esim. rakennusmateriaali, saunavasta, lämmitys, koivusokeri,
koristeena juhannuskoivu jne.)
sauna (esim. peseytyminen, synnytys, rentoutuminen, pellavan
käsittely, yrttien ja sienien kuivaaminen...)
kananmuna
muovipussi
kumisaapas
mämmi
sukkahousut
2. Mihin seuraavat vitsit perustuvat:
Mitä leipuri sanoi taikinalle?
Anteeksi, että vaivaan.
Tien toisella puolella oli viisi koivua ja toisella kuusi.
Montako puuta oli yhteensä?
Kuusi.
Etsikää lisää suomen sanoja, joilla on kaksi selvästi erilaista merkitystä!
Onko kielellinen huumori yleistä omassa kulttuurissasi?
3. Kerätkää ryhmässä eri kulttuurien vitsejä vihkoseksi ja kuvittakaa se!
4. Mitä outoa on Seuraavassa lauseessa?
Aatto, saatte Emman ammeet taas ottaa.
Kyseessä on ns. palindromi, sana tai lause, jonka voi lukea alusta
loppuun tai lopusta alkuun. Onko sinun kulttuurissasi tuttuja palindromeja
(vrt. esim. suomen saippuakauppias tai innostunut sonni)?

159
5. Näyttele seuraavat repliikit. Ota äänen keinot, ilmeet ja eleet mukaan.
a) En tiedä.
b) Tuo oli ala-arvoista!
c) Olen niin iloinen, kun sain tavata teidät!
d) Häh-häh-hää!
e) Kyllä sinä pärjäät! Kyllä se hyvin menee!
6. Valitse (pitkähkö) suomalainen runo (esim. Eino Leinon Nocturne/Kaarlo
Sarkian Älä elämää pelkää/Putte-possun nimipäivät/Rosvo-Roope). Kirjoita
säkeet eri lappusille. Jaa yksi säe kullekin ryhmän jäsenelle. Ryhmän
tehtävä on neuvottelemalla asettaa säkeet oikeaan järjestykseen. Lopuksi
ryhmä muodostaa jonon tai rivin säkeiden oikeassa järjestyksessä, ja
lausuu runon ääneen säe kerrallaan.
7. Pohtikaa seuraavia suomalaisia nimiä. Minkä ikäisillä ihmisillä arvelette
nimien esiintyvän?
Tauno, Eetu, Anne, Sari, Petteri, Jaakko, Sylvi, Tiina, Kalevi, Niko, Aino,
Emilia, Jonne, Eino, Teija, Saara, Markku, Voitto, Hanna, Hilkka
KESKUSTELUA
1. Tehkää pareittain seuraavista pikkudialogeista mielekkäitä: pankaa
repliikit oikeaan järjestykseen. Esittäkää dialogit.
LÄHTIESSÄ
- Mun täytyy nyt lähteä. Mut kiitos seurasta.
- Joo. Heippa.
- Kiitos itselles. Soitellaan ja nähdään.
- Kiva. Hei hei.
- Tulkaa tekin joskus tässä käymään meillä.
- Kiitos kivasta illasta.
- Joo, mielellään joskus. Soitellaan siitä sitte tarkemmin.
- Hei hei.
- No eipä kestä. Kiva kun pääsit tulemaan.
- Ai jaa, no sit mun täytyy jo juosta. Kiitokset. Oli kiva käydä.
- Kauanko se bussi tulee päätepysäkiltä teidän kohdalle?
- Yötä.
- Eipä kestä. Tuu toistekin.
- Joo. Hyvää yötä.
- Suunnilleen kaheksan minuuttia ruuhka-aikana, mut tähän aikaan
illasta se voi tulla puolet nopeemmin.

160
KÄVÄISEMÄSSÄ
- Ei mulla mitään erityistä. Tuu vaan. Koita löytää itelles istumapaikkaa.
- 	- Ottasitsä teetä vai kahvia?
- Moi.
- Moi.
- No voin mä kupin teetä vaikka juodakin.
- Onks sulia jotain kiireellistä tekemistä vai voinks mä tulla
pistäytymään?
2. Pohtikaa seuraavia tilanteita. Ovatko ne epäluontevia tai epäkorrekteja ja
jos ovat, miten? Mitä niistä esiintyy Suomessa?
* Tapaat tuntemattoman ihmisen ensimmäistä kertaa ja kysyt: "Miten
menee?"
* Juuri herättyäsi aamulla kysyt ystävältäsi: "Miten menee?"
* Tapaat työtoverisi monta kertaa samana aamuna. Sanot aina
tavatessanne: "Huomenta!"
* Olet ollut ystäväsi isoäidin luona kylässä ja lähtiessäsi sanot hänelle:
"Nähdään!"
* Vastaat puhelimeen: "Hei!"
* Et ymmärrä jonkun puhetta ja sanot: "Toista!"
* Olet menossa illalla nukkumaan ja toivotat: "Hei hei."
* Et kuule, mitä toinen sanoi, sanot: "Täh?"
Mitä ilmaisuja olet itse joskus käyttänyt väärin ja huomannut, etteivät ne
sopineet tilanteeseen? Miten tajusit, että käytät sanaa väärin?
3. Mitä eri asioita Suomessa voi sanoa, kun tapaa jonkun ensimmäinen
kerran? Mitä ei voi sanoa tai kysyä? Miten itse aloittaisit keskustelun
seuraavissa tilanteissa?
a)
junassa?
b)
juhlissa?
c)
työpaikalla?
d)
kadulla?
e)
ravintolassa?
Entä sinun maassasi? Milloin sinua on paheksuttu Suomessa? Mitä
suomalaisten käytöksessä olet itse ihmetellyt tai paheksunut?
4. 	Selitä äidinkielelläsi tai suomeksi, missä tilanteissa tai paikoissa yleensä
käytetään seuraavia ilmauksia:
1. "Kiitos viimeisestä."
2. "Kuulemiin."
3. "Otan osaa."
4. "Onneksi olkoon!"

5. ALE
6. NEUVONTA
161
5. 	Opettaja kirjoittaa valmiiksi arkielämän ja puhekielen pikku dialogeja,
jotka ryhmän jäsenet esittävät "ääntämisharjoituksina".
Kahviossa
Pieni kahvi.
Neljäviiskymmentä.
Kiitos.
Kiitos.
Alkossa
Yks kossu.
Ja tuliko muuta?
Ei muuta, kiitos.
Seitkytviisviiskymmentä.
Kadulla
Terve!
No terve!
Mitä kuuluu?
No mitäs tässä. Lomille lähössä. Entä itelles?
Hyvää vaan.
Soitellaan joskus.
Joo soitellaan hei.
Lounaalla
Onks teillä kasvisruokaa?
No meillä löytyy kreikkalainen salaatti tai sitten kasvispihvi.
Mä otan sen salaatin.
Mitä sais olla ruokajuomaksi?
Jäävettä kiitos.
KÄYTTÄYTYMISTÄ
1. 	KÄYTTÄYTYMISPELI. Kaikki saavat monivalintatehtävät suomalaisesta
tapakulttuurista. '"Väärin” vastanneet pudotetaan pelistä pois. Ellei yhtä
oikeaa vastausta löydy, pitäkää huutoäänestys oikeimmasta
vaihtoehdosta! Viimeiseksi jäänyt on kurssin supisuomalainen eli aito Matti
Meikäläinen.
Kutsuille mennään
a) ajoissa
b) varttitunti myöhässä
c) varttitunti etuajassa
d) illan kuluessa

162
Kylään mennessä
a) ei viedä lahjoja
b) viedään kukkia
c) viedään kahvipaketti
d) viedään arvokas lahja
Keskustelu aloitetaan
a) suomalaisten rasismista
b) isäntäväen kuukausituloista
c) ilmasta
d) alennusmyynneistä
Sopivia keskustelunaiheita ovat
a) kaupungin liikenneongelmat
b) AIDS
c) politiikka
d) televisio-ohjelmat
Saunaan mennään
a) lauantaiaamuisin
b) keskiviikkoisin
c) maanantai-iltaisin
d) lauantai-iltaisin
Saunaan mennään
a) vaatteet päällä
b) uimapuku päällä
c) kumisaappaat jalassa
d) vasta kainalossa
Saunan jälkeen nautitaan
a) olutta ja makkaraa
b) punaviiniä ja juustoa
c) coca-colaa ja hampurilaisia
d) Koskenkorvaa, tervaa ja höyheniä
Sunnuntaiaamuisin on sopivaa
a) soittaa naapurille aamukahdeksalta ja pyytää lenkille
b) tehdä suursiivous
c) pistää radio täysille
d) nukkua pitkään
2. 	Paitsi että käytöstavat saattavat vaihdella eri maissa, myös yksilöt pitävät
eri tapoja eri verran tärkeinä. Keskustelkaa hyvistä tavoista ja niiden
merkityksestä kulttuureissanne. Mitä seuraavista pidätte tärkeinä
tapoina?

163
1. Kohtelias mies auttaa naisen istumaan.
2. Kohtelias mies auttaa takin naisen päälle.
3. Nainen esitellään miehelle ensin.
4. Mies avaa naiselle oven.
5. Mies maksaa laskun ravintolassa.
6. Mies tarjoaa naiselle tulta.
7. Junassa mies kulkee naisen edellä käytävällä.
8. Tervehdittäessä ei ole kohteliasta pitää käsineitä kädessä.
9. Teitittely on vanhanaikaista.
10. Kohtelias mies auttaa naista matkatavaroiden kantamisessa.
11. Herrasmies ottaa hatun päästään sisälle mennessään.
12. On kohteliasta esitellä itsensä puhelimessa.
Missä määrin olet havainnut näitä tapoja noudatettavan Suomessa? Mitkä
niistä ovat tärkeitä kotimaassasi? Miten suomalaisten kohtelias
käyttäytyminen poikkeaa sinun maasi arvostuksista?

Julkaisija:
Jyväskylän yliopisto
Soveltavan kielentutkimuksen keskus
PL 35
40351 Jyväskylä
Published by:
University of Jyväskylä
Centre for Applied Language Studies
P.O. Box 35
FIN-4Q351 Jyväskylä
Finland